KIRJALLINEN KYSYMYS 968/2012 vp Maaseuturakentamisen ohjaaminen Eduskunnan puhemiehelle Valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden tarkoituksena on ohjata viranomaistoimintaa. Näissä tavoitteissa edellytetään, että koko Suomea kehitetään tasapainoisesti. Suomen perustuslaki puolestaan takaa kansalaisille vapauden valita asuinpaikkansa ja omaisuuden turvan. Tällä hetkellä joidenkin ELY-keskusten ja kuntien viranomaiset tulkitsevat valtakunnallisia alueiden käyttötavoitteita hyvin mielivaltaisesti. Maaseudulle rakentaminen halutaan kieltää, etenkin kotien rakentaminen lapsiperheille. Vain tiivis ja keskitetty taajamarakentaminen on sallittua. Työkaluja, jotka maankäyttö- ja rakennuslaki tarjoaa tasapainoiseen ja pitkäjänteiseen yhdyskuntasuunnitteluun, käytetään tarkoitushakuisesti väärin. Ainoaksi päämääräksi on valittu yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, jota perustellaan ympäristönsuojelullisilla näkökulmilla. Yhdyskuntarakennetta väkisin eheytetään alueilla, joilla ei siihen ole edellytyksiä eikä tarvetta. Alueiden tasapainoista ja kestävää kehitystä pitää edistää monipuolisemmin kuin nyt tapahtuu. Osa viranomaisista ylittää räikeästi oman toimivaltansa ja päätöksillään tekee aivan omaa politiikkaansa välittämättä heitä velvoittavista ohjeista. Ympäri Suomea on tällä hetkellä esimerkkejä, joissa voidaan katsoa rikottavan jopa perustuslaillisia oikeuksia ja vapauksia mielivaltaisilla kaavoitus- ja rakennuslupapäätöksillä. Valtakunnan tasolla yhteisesti sovittuja tavoitteita vääristellään ja tavoitteiden saavuttamiseksi on valittu yksipuolisia keinoja. Vapaus valita asuinpaikkansa ja maanomistajien oikeus omaisuuden turvaan ovat vaarantuneet. Perinteisellä maaseutumaisella rakentamisella on paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Ihmiset haluavat asua maaseudulla. Kodin rakentaminen maaseudulle pitää olla mahdollista myös siinä tapauksessa, ettei kodin yhteydessä harjoiteta maa- tai metsätalouteen liittyvää elinkeinoa. Työelämä on muuttumassa ja ihmiset parempien tietoliikenneyhteyksien avulla voivat työskennellä kotoaan käsin mitä erilaisimmissa tehtävissä. Kylien ja maaseudun kaavoittaminen sekä rakentaminen vaativat erilaista otetta kuin kaupunkien omakotitaloalueilla. Pientalorakentaminen maaseudulla on kokoluokaltaan pientä verrattuna kasvukeskusten asuntotuotantoon silti se on tärkeä asumisenmuoto. Yhdyskuntarakennetta tulee tiivistää kaupungeissa. Kaupunkien asukasmäärien kasvaessa myös niiden tiiviisti ja kaupunkimaisesti rakennetun alueen koko kasvaa. Aiemmin väljästi rakennettujen lähiöiden tiivistäminen tuo alueille kipeästi kaivattuja asuntoja hyvien liikenneyhteyksien piiriin, mutta myös monessa tapauksessa parantavat merkittävästi elinympäristön laatua, viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Myös uudet asuinalueet pitää suunnitella yhdyskuntarakennetta eheyttävästi. Monella kaupunkialueella kasvu on niin suurta, että yhteistyö naapurikuntien kanssa on välttämätöntä toimivan yhdyskuntarakenteen aikaansaamiseksi. Tämän tulee kuitenkin tarkoittaa vain perustelluin syin valittuja alueita eikä suunnittelutarvealueita tule varata arvailujen tai pelkän mielivallan perusteella. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisen velvoite ja tavoite eivät myöskään voi koskea kunnan koko Versio 2.1
laajaa aluetta, vaikka sen rajanaapurina yhdellä reunalla olisikin merkittävän kasvun kaupunki ja vaikka kunta luokiteltaisiin sen vuoksi kasvavaksi kaupunkialueeksi. Eri viranomaisten tulee keskittyä maaseuturakentamisen kieltämisen sijasta rakentamisen laadun valvontaan. Heillä tulee olla osaamista ohjata rakentamista kestävän kehityksen suuntaan. Pientaloja maaseudulle rakennettaessa voidaan helposti ottaa käyttöön uusimman teknologian tarjoamia vaihtoehtoja ja saavuttaa hyvin ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita rakennuksia, jopa sellaisia, jotka kykenevät tuottamaan energiaa muiden tarpeisiin. Maaseudun mahdollisuudet hyödyntää uusiutuvaa energiaa ovat joustavammat ja nopeammin toteutettavissa kuin kaupungeissa. Energiatekniikan kehittäminen tarjoaa todellisen mahdollisuuden hiilijalanjäljen pienentämiseen. Teknologian kehittyminen tarjoaa mahdollisuuksia aivan uudenlaisiin ratkaisuihin niin rakentamisessa, liikenteessä kuin palveluissakin. Hajautetut mallit, esimerkiksi energiantuotannossa, ovat kestävä vaihtoehto nykyisin korostuneelle keskittämiselle. Asumisen ja rakentamisen ratkaisut eivät mahdu yhden totuuden politiikkaan. Suomessa on tarvetta monille erityyppisille kaavoituksen, rakentamisen ja asumisen ratkaisuille. Tarpeet vaihtelevat eri alueiden välillä eikä yhtä ainoaa sopivaa ratkaisua ole olemassa. Viranomaisilla tulee olla taitoa nähdä erilaiset tarpeet ja osaamista ohjata toimintaa tarkoituksenmukaisesti. Tavoite suomalaiselle asumiselle tulee olla ihmisten hyvinvointi, erilaisten elämäntapojen kunnioittaminen ja kestävyys pitkälle tulevaisuuteen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin aiotte ryhtyä varmistaaksenne maaseudulle rakentamisen mahdollisuudet ja kuinka aiotte puuttua viranomaisten ohjeiden vastaiseen toimintaan? Helsingissä 7 päivänä joulukuuta 2012 Arto Pirttilahti /kesk 2
Ministerin vastaus KK 968/2012 vp Arto Pirttilahti /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arto Pirttilahden /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 968/2012 vp: Mihin toimiin aiotte ryhtyä varmistaaksenne maaseudulle rakentamisen mahdollisuudet ja kuinka aiotte puuttua viranomaisten ohjeiden vastaiseen toimintaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Maankäyttöä ja rakentamista ohjataan maankäyttö- ja rakennuslailla (132/1999). Lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle ja kestävälle kehitykselle. Laissa ja valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa kiinnitetään erityistä huomiota yhdyskuntarakenteeseen ja alueiden käytön taloudellisuuteen. Tämä korostuu suuremmilla kaupunkiseuduilla, missä halutaan tukea liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. Nämä tavoitteet on tuotu esille myös hallitusohjelmassa. Kunnilla on vastuu alueidensa kaavoituksesta ja rakentamisen lupamenettelyistä. Maaseudulla rakentaminen voi yleensä tapahtua pelkästään rakennuslupaan perustuen. Valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin tai viranomaisten mielivaltaan perustuen rakennuslupahakemusta ei voida hylätä eikä suunnittelutarveratkaisua kieltää. Kunnan ratkaisujen laillisuus voidaan aina saattaa hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Kauempana maaseudulla hajarakentamista ei voida pitää ongelmana, päinvastoin erityisesti maaseudun kylien kehittämistä halutaan tukea. Ympäristöministeriö on maaseudun rakentamisessa tukenut erityisesti kylien kehittämistä ja elinvoimaisuutta. Ministeriö on esimerkiksi julkaissut Kyläkaavoitus-oppaan (Suomen ympäristö 3/2012). ELY-keskusten tehtävänä on edistää, ohjata ja valvoa alueidenkäytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämistä kunnissa. Ympäristöministeriö on käynnistänyt hankkeen arvioimaan kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvää ELY-keskuksen viranomaistoimintaa. Hankkeessa arvioidaan erityisesti ELY-keskusten kaavaohjauksen käytäntöjä, niiden palvelutasosta, osaamisesta ja sisäisestä yhteistyöstä saatua palautetta sekä toiminnan yhdenmukaisuutta maan eri osissa. Hanke tuottaa helmikuun 15. päivään 2013 mennessä ehdotuksen muutoksista, joihin arviointi antaa aiheen. Hallitusohjelman mukaisesti ympäristöministeriö arvioi parhaillaan yhteistyössä eri viranomaisten ja etujärjestöjen kanssa maankäyttö- ja rakennuslain toimivuutta. Laaja-alaisessa arvioinnissa tunnistetaan lain vaikutukset, sen soveltamisessa ilmenneet ongelmat sekä kehittämistarpeet. Kokonaisarviointi tehdään vuoden 2013 loppuun mennessä. Tämän hallituskauden aikana toteuttavat lain muutostarpeet arvioidaan jo ennen kokonaisarvioinnin valmistumista. Arvioinnin yhteydessä tarkastellaan myös maaseudun rakentamisen ohjauksen toimivuutta. 3
Ministerin vastaus Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 2012 Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru 4
Ministerns svar KK 968/2012 vp Arto Pirttilahti /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 968/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Arto Pirttilahti /cent: Vad tänker ni vidta för åtgärder för att säkerställa möjligheterna att bygga på landsbygden och hur tänker ni ingripa i fråga om verksamhets omstrider mot myndigheternas anvisningar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Markanvändningen och byggandet styrs genom markanvändnings och bygglagen (132/1999). Lagens syfte är att reglera områdesanvändningen och byggandet för att på det sättet skapa förutsättningar för en bra livsmiljö och främja en hållbar utveckling. Enligt lagen och i den riksomfattande områdesplaneringen fäster man särskild vikt vid att främja en ekonomisk samhällsstruktur och områdesanvändning. Detta framhävs särskilt i större stadsområden, där man vill stödja ändamålsenliga trafikarrangemang samt i synnerhet betingelserna för kollektivtrafiken och gång-, cykel- och mopedtrafiken. Dessa mål har också lyfts fram i regeringsprogrammet. Kommunen ansvarar för planeringen och tillståndsförfarandena för byggandet i sitt område. På landsbygden kan byggande i regel ske på basis av enbart bygglov. En ansökan om bygglov eller ett avgörande som gäller planeringsbehov kan inte förkastas med hänvisning till riksomfattande mål för områdesanvändningen eller av myndigheternas godtycke. Man kan alltid få lagligheten av kommunens beslut prövad genom att överklaga det hos förvaltningsdomstolen. Längreut på landsbygden kan det spriddabyggandetintesessom ett problem, tvärtom vill manstödja utvecklingen av byarna särskilt på landsbygden. Miljöministeriet har i fråga om byggandet på landsbygden särskilt stött byarnas utveckling och livskraft. Ministeriet har till exempel publicerat guiden Byplanläggning (Finlands miljö 3/2012). ELY-centralernas uppgift är att främja, styra och övervaka regleringen av kommunens områdesplanering och byggnadsväsende. Miljöministeriet har startat ett projekt för att utvärdera ELYcentralernas myndighetsverksamhet i fråga om planering och byggande. I projektet utvärderas i synnerhet ELY-centralernas praxis i fråga om planstyrningen, deras servicenivå, responsen på deras kompetens och interna arbete samt hur enhetlig verksamheten är i olika delar av landet. Den 15 februari 2013 ska det inom projektet läggas fram förslag till förbättringar, ifall det behövs enligt utvärderingen. I enlighet med regeringsprogrammet pågår som bäst en utvärdering av markanvändningsoch bygglagens funktionalitet. Utvärderingen görs av miljöministeriet i samarbete med olika myndigheter och intresseorganisationer. I den omfattande utvärderingen identifieras lagens verkningar, problem som uppstått vid tillämpningen av lagen samt vilka utvecklingsbehov som finns. Helhetsutvärderingen kommer att slutföras före slutet av 2013. De lagändringsbehov som ska förverkligas inom den pågående regeringsperioden kommer att utvärderas redan innan helhetsutvärderingen färdigställts. I samband med utvärderingen granskas också hur styrningen av byggandet på landsbygden fungerar. 5
Ministerns svar Helsingfors den 31 december 2012 Bostads- och kommunikationsminister Krista Kiuru 6