Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 18/2013 vp Rakentamisen ehdot haja-asutusalueella Eduskunnan puhemiehelle Hallitus on linjannut, että asuntotuotantoa lisätään erityisesti Helsingin seudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Veronmaksajien, myös maaseudun ihmisten varoin, tehdään siis edullisempia asuntoja kaupunkeihin, mutta maaseudulle ei meinaa saada rakentaa edes omalla rahalla. Osa viranomaisista ylittää oman toimivaltansa ja päätöksillään tekee aivan omaa politiikkaansa välittämättä heitä velvoittavista ohjeista. Ympäri Suomea on esimerkkejä, joissa voidaan katsoa rikottavan jopa perustuslaillisia oikeuksia mielivaltaisilla kaavoitus- ja rakennuslupapäätöksillä. Valtakunnan tasolla tavoitteita vääristellään. Kun ihmisiä kannustetaan muuttamana kaupunkeihin, siellä asuntojen hinnat nousevat niin, että ihmisillä ei ole varaa asua omistusasunnossa. Asuntopolitiikan yhteydessä puhutaan kuitenkin ehyestä yhteiskuntarakenteesta. Toisaalta sosiaalinen eheys meinaa unohtua. Samaan aikaan vaikeutetaan maaseudulla niin rakentamista, liikkumista kuin muutakin elämistä. Kunnat ja ELY-keskukset brutaalisti kieltävät rakentamisen haja-asutusalueella, vaikka maaseudun rakentaminen on vähäistä. Näin tapahtuu esimerkiksi Tampereen Teiskossa, Ylöjärven Kurussa ja Kangasalla. Maaseudusta tehdään luonnonsuojelualuetta. Toisaalla maassa on taas aivan eri säännöt. Seudullisesti asemakaavan ulkopuolelle rakennetaan Tampereella vajaat 10 % asuntotuotannosta. Ympäristöministeriön ohjauksen mukaan tällöin on kyse yhdyskuntarakenteen hajautumisesta, joka on estettävä. Jos 90 % rakennetaan asemakaava-alueelle ja 10 % haja-asutusalueelle, eikö kyseessä ole yhdyskuntarakenteen tiivistyminen? Aalto-yliopiston tutkimuksissa on selvinnyt, että maaseudun asuminen ei rasita ympäristöä enempää kuin kaupunkiasuminenkaan. Oleellista on elämäntapa, ei se, missä asuu. Ympäristötekijät tai ilmastonmuutos eivät ole riittäviä perusteluja rajoittaa maaseuturakentamista. Mihin lakeihin nykyinen kieltopolitiikka nojaa? Asunto-, kaavoitus- ja rakennuspolitiikka ei vastaa riittävästi Suomen tulevaisuuden haasteisiin, vaan pohjana on visio, missä pääkaupunkiseutu kasvaa vanhaan malliin it-vetoisesti. Suomen talouden nousun aloihin kuuluvat raaka-aineet, niiden jalostaminen, lähiruoka, nanoselluloosa ja uusiutuva energia. Nämä alat toimivat pääkonttori-suomen ulkopuolella. Maaseutua pitäisi kehittää suunnittelemalla eikä kieltämällä. Se tarkoittaa mm. osayleiskaavoja maaseutukyliin. Nyt hallituksen olisi syytä teettää luotettava tutkimus kuntataloudellisista kustannuksista, joita haja-asutus aiheuttaa verrattuna kaupunkiasumiseen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että maaseudullakin saa rakentaa eikä sitä estetä mielivaltaisesti ja Versio 2.0

2 mitä hallitus tekee, että haja-asutusalueiden rakentamisen sääntöjä ja kieltoja aletaan purkaa? Helsingissä 6 pävänä helmikuuta 2013 Mikko Alatalo /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 18/2013 vp Mikko Alatalo /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Alatalon /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 18/2013 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että maaseudullakin saa rakentaa eikä sitä estetä mielivaltaisesti ja mitä hallitus tekee, että haja-asutusalueiden rakentamisen sääntöjä ja kieltoja aletaan purkaa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Maankäyttöä ja rakentamista ohjataan maankäyttö- ja rakennuslailla (132/1999). Lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle ja kestävälle kehitykselle. Laissa ja valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa kiinnitetään erityistä huomiota yhdyskuntarakenteeseen ja alueiden käytön taloudellisuuteen. Tämä korostuu kasvavilla kaupunkiseuduilla, missä halutaan tukea liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. Nämä tavoitteet on tuotu esille myös hallitusohjelmassa. Maankäyttö- ja rakennuslaki korostaa kuntien roolia rakentamisen sijoittumisen ohjaamisessa. Kaavoituksessa kunnan on noudatettava vuorovaikutteista ja avointa menettelyä. Kunta kantaa päävastuun myös palvelujen järjestämisestä ja siitä aiheutuvista kustannuksista. Maankäytön ohjaamisen tarve ja yhdyskuntarakenteen hallinta korostuvat suurimpien kaupunkien taajamien lievealueilla. Tiiviisti rakennettujen alueiden ulkopuolella maankäytön ohjauksessa tuetaan erityisesti kylien kehittämistä, niiden elinvoimaisuuden ja palvelurakenteen turvaamista. Kylien kehittämiseen liittyen ympäristöministeriö julkaisikin viime vuonna kyläkaavoitusta käsittelevän oppaan. Kunnat ja niiden yhteiset toimielimet voivat hyväksyä linjauksia hajarakentamisen ohjaamiseksi. Linjauksilla ei voida sitovasti rajoittaa maanomistajan oikeutta rakentaa maalleen. Rakennuslupien myöntäminen perustuu aina oikeusharkintaan maankäyttö- ja rakennuslain, voimassa olevien kaavojen ja paikallisen rakennusjärjestyksen mukaisesti eikä virkamiesten vapaaseen päätäntävaltaan. Kunnan rakennuslupaviranomaisen päätöksen laillisuus voidaan aina saattaa hallintotuomioistuimen tutkittavaksi. Hallitusohjelman mukaisesti ympäristöministeriön johdolla arvioidaan parhaillaan maankäyttö- ja rakennuslain toimivuus lain säätämisen jälkeen monin tavoin muuttuneessa toimintaympäristössä. Arviointia varten ympäristöministeriö on asettanut seurantaryhmän, jossa ovat edustettuina keskeiset viranomaistahot ja etujärjestöt. Arvioinnin tuloksena määritellään nyt yli kymmenen vuotta voimassa olleen lain uudistustarpeet. Arviointi valmistuu kuluvan vuoden loppuun mennessä. Ympäristöministeriön lokakuussa 2012 antaman toimeksiannon mukaisesti on selvitysmiehen työnä erikseen arvioitu ELY-keskusten kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvää viranomaistoimintaa. Toimeksiannon mukaisesti arviointi kohdistuu myös ELY-keskusten toiminnan yhdenmukaisuuteen maan eri osissa. Selvitysmiehen ehdotuksiin sisältyy ennakkotiedon mukaan ehdotus ELY-keskusten toiminnan yhdenmukaisuuden kehittämisestä. Selvitys- 3

4 Ministerin vastaus työn valmistuttua ympäristöministeriö arvioi miltä osin ehdotusten toteuttaminen voidaan tehdä toimintatapoja muuttamalla ja miltä osin ne edellyttävät muutoksia lainsäädäntöön. Helsingissä 26 päivänä helmikuuta 2013 Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru 4

5 Ministerns svar KK 18/2013 vp Mikko Alatalo /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 18/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Alatalo /cent: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att man också på landsbygden ska få bygga utan att det ställs godtyckliga hinder och vad kommer regeringen att göra för att de bestämmelser och förbud som rör byggande i glesbygdsområden ska upphävas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Markanvändningen och byggandet styrs genom markanvändnings- och bygglagen (132/1999). Syftet med lagen är att reglera områdesanvändningen och byggandet för att på det sättet skapa förutsättningar för en bra livsmiljö och hållbar utveckling. I lagen och i de riksomfattande målen för områdesanvändningen fästs det särskild vikt vid en ekonomisk samhällsstruktur och områdesanvändning. Detta framhävs i de växande stadsregionerna där man vill se till att trafiken ordnas på ändamålsenligt sätt och framför allt att det finns förutsättningar för kollektivtrafik och gång- och cykeltrafik. Dessa mål har också förts fram i regeringsprogrammet. Markanvändnings- och bygglagen betonar kommunernas roll när det gäller att styra placeringen av byggandet. I planläggningen bör kommunen iaktta ett interaktivt och öppet förfarande. Kommunen bär det huvudsakliga ansvaret också för ordnandet av service och de kostnader det medför. Behovet av att styra markanvändningen och kontrollen över samhällsstrukturen framhävs i randområdena i anslutning till de största städerna och tätorterna. Utanför tätt bebyggda områden vill man i styrningen av markanvändningen i synnerhet stödja utvecklingen av byar och trygga deras livskraft och servicestruktur. I anslutning till utvecklingen av byar gav miljöministeriet i fjol ut en handledning om planläggning av byar. Kommunerna och deras gemensamma organ kan godkänna riktlinjer för att styra glesbyggandet. Med riktlinjerna kan dock inte markägarens rätt att bygga på egen mark begränsas på bindande sätt. Beviljandet av bygglov baserar sig alltid på rättslig prövning i enlighet med markanvändnings- och bygglagen, de gällande planerna och den lokala byggnadsordningen, inte på tjänstemännens fria beslutanderätt. Frågan om laglighet när det gäller den kommunala bygglovsmyndighetens beslut kan alltid hänskjutas till förvaltningsdomstolen för prövning. I enlighet med regeringsprogrammet pågår nu under ledning av miljöministeriet en bedömning av hur väl markanvändnings- och bygglagen fungerar i en omvärld som på många sätt förändrats efter att lagen stiftades. Med tanke på bedömningen har miljöministeriet tillsatt en uppföljningsgrupp med representanter från de centrala myndigheterna och intresseorganisationerna. Som resultat definieras vilka revideringsbehoven är med tanke på att lagen varit i kraft i över tio år. Bedömningen ska slutföras inom loppet av innevarande år. I enlighet med det uppdrag som miljöministeriet gav i oktober 2012 har en utredare separat be- 5

6 Ministerns svar dömt NTM-centralernas agerande som myndigheter när det gäller planläggning och byggande. I överensstämmelse med uppdraget inriktas bedömningen också på frågan om enhetlighet i NTM-centralernas verksamhet i olika delar av landet. Enligt förhandsinformation kommer utredaren att ge förslag på hur NTM-centralernas verksamhet kunde utvecklas i en mer enhetlig riktning. När utredningsarbetet är slutfört bedömer miljöministeriet till vilka delar förslagen kan genomföras genom en ändring av verksamhetssätten och till vilka delar de förutsätter ändringar i lagstiftningen. Helsingfors den 26 februari 2013 Bostads- och kommunikationsminister Krista Kiuru 6