Alexandra Rodionova Aunuksenkarjalan postpositioiden semantiikkaa ja suffiksoituneet postpositiot Suomalais-ugrilaisissa kielissä sijojen ohessa käytetään myös postpositioita, jotka täydentävät sijajärjestelmää, sekä ilmaisevat paikallisia tai kieliopillisia suhteita. Postpositiot ovat hyvin tavanomaisia kaikissa suomalais-ugrilaisissa kielissä, jopa sellaisissa kielissä, joissa on hyvin laaja sijajärjestelmä. Tässä esityksessä kerron lyhyesti tutkimuksestani - eräiden karjalan kielen livvin päämurteen postpositioiden alkuperästä ja semantiikasta, sekä haluaisin kiinnittää huomiota suffiksoituneihin postpositioihin. Minun aineistoistani löytyy yli 100 postpositiota, jotka olen kerännyt sekä julkaistuista lähteistä (esim. Näytteitä karjalan kielestä, Karjalan kielen sanakirja) että käsikirjoituksista (esim. V. Rjagoevin nauhoitetuista lähteistä sekä keräämistäni lähteistä). Postpositiot, kuten kaikki partikkelit, ovat sanaluokista myöhäissyntyisimpiä. Primaareimmat postpositiot osoittavat edessä, takana, päällä, alla, vieressä suhteita ja ne ovat luonteeltaan lokaalisia. Toisen käsityksen mukaan primaareimmat postpositiot olivat abstraktiset ja osoittivat alaa, tilaa, esim. sellaiset kuin ala <*alak aluinen, taka < *taγak(-) takainen jne. (Saarinen: 2005, 162). Suomalais-ugrilaisissa kielissä postpositiot ovat muodostuneet useimmiten nomineista, harvemmin verbeistä. Oletetaan, että eräät postpositiot ovat muodostuneet ihmisen ruumiinjäseniä ilmaisevista nomineista, esim. piäl < piä pää, rinnal < rindu rinta, korval < korvu korva jne. 1
Jotkut postpositiot voivat taipua, mikä todistaa nominista alkuperää. Postpositiot, jotka merkitsevät paikkaa, useimmiten taipuvat paikallissijoissa, esim. karjalankieliset al, alpäi, alle, alači; iel, ies; mutta täydellistä sijajärjestelmää niillä ei ole. K. Majtinskaja teoksessaan Служебные слова в финно-угорских языках luokittelee alkuperän mukaan kaikki postpositiot kahdeksi pääjoukoksi 1) postpositiot, jotka ovat muodostuneet omassa kielessä olevista sanoista, 2) postpositiot, jotka ovat lainattu eri kielistä. Tutkimuksessani olen luokitellut livvin murteen postpositiot alkuperän mukaan seuraavasti: 1) postpositiot, jotka ovat muodostuneet omassa kielessä olevista sanoista. Tämä on suurin luokka, jolla on myös omat alaluokat: a) kaikissa suomalais-ugrilaisissa kielissä alaa, tilaa ilmaisevista nomineista muodostuneet primaareimmat postpositiot, esim. al (ual), alači, alle, alpäi < *ala- (SSA, I: 1992, 66); edeh, iel, ies < *esi- (SSA, I: 1992, 108); tagah, tagale, tagan, tagua, tuakse, tuan < *taka- (SSA III: 2000, 257); b) kielessä olevista sanoista muodostuneet myöhäissyntyneet postpositiot esim. aigua, aigah, aijakse < aigu; keskeh, keskel, keskes < keski; kohtal, kohtas, kohti < kohtu; pieles, pieleh < pieli; pitkin < pitkü + -in jne; c) ihmisen ruumiinosia ilmaisevista nomineista muodostuneet postpositiot, esim. niškoi < nišku; piäh, piäl, piäle, piäliči, piälpäi, piäs < piä; rinnal, rinnale < rindu; südämeh, südämes < süväin; 2) postpositiot, jotka ovat lainasanoja eri kielistä, esim. bokači, bokas < ven. бок; ruadi < ven. ради; Postpositioiden semantiikkaa Kieliopeissa sekä oppikirjoissa postpositiot luokitellaan useimmiten sen mukaan, minkä sijamuodon kanssa niitä käytetään. Toisaalta on hyvin tärkeää luokitella postpositioita semantiikan puolesta. Nimenomaan semantiikasta näkyy postposition merkitys. Semantiikan puolesta livvin postpositiot voidaan luokitella seuraavalla tavalla. Olen luokitellut postpositioita niiden päämerkityksen puolesta: 1) postpositiot, jotka ilmoittavat paikkaa ja sijaintia. Tämä postpositiojoukko on suurin. Se voi osoittaa sitä, että paikkaa merkitsevät postpositiot ilmestyivät kieleen aikaisemmin kuin muut postpositiot. Oletetaan, että eräät näistä postpositioista ovat syntyneet suomalais- 2
ugrilaisen kielen aikana (esim. Основы: 1974, 215). Tähän joukkoon kuuluvat seuraavat postpositiot kuten al, alle, alpäi esim. Nijjien kuurien oal om pandu kuuru nengoine (NKK: 1994, 295); Kahten huavan alle meniin (ОКР: 1969, 54); Vejäldi vanhu Väinämöine kirvestapparin vüön alpäi (KRR: 1993, 16); ies, iel, esim. Vazaa vähän on žeäli lehmän iel (KKS I: 422); Nügöi plitoil keitetäh, enne päčin ies keitettih (NKK: 1994, 280); piäl, piäle esim. Minuu külüh otti, lavvoil istutti, lapsem pani polvem piäl (NKK: 1994, 273); Emmo voi tulla ni sinun kawnehien kalmažian piäl e (ОКР: 1969, 90); rinnal, rinnale esim. Meijän rinnal, el midjärves, elmind ärviläin oli (ОКР: 1969, 245); Vedovansuon rinnal on Südämüssuohut (NKK: 1994, 335); Häi minun rinnale kävyy häi tahtoo olla samalla tasolla kuin minä (KKS V: 106); 2) postpositiot, jotka ilmoittavat aikaa, esim. aigah, aigua, aijakse esim. Minun aigah jo taisuittih (NKK: 1994, 318); Kudžoi mättähäh muilu pannah viendön aijakse (Majaiselgü); Kohvi kiehuu kaiken aigua, vieras vuottaa viikon aigua (KKS I: 13); aloh, esim. Ajjan aloh ruan sen (KKS I: 44); Üön aloh tulou taki, žiidu, kodih (Brendojev: 1990, 7); 3) postpositiot, jotka ilmoittavat sekä syytä että seurausta, esim. periä, esim. Koldovstsvan periä kuoltih (Maijanselgü, 718); Nu vot sem periä što sih ülen al päiväine pastoi (Riipuškala, NKK: 1994, 316); täh (tähte) esim. Minä hänen spasin lapsien täh (Veškelüs, ОКР: 1969, 208); Mittuod doskad ollah meijjen kres t anskoin venehen täh? (Veljärvi, NKK: 1994, 291). Joskus postposition semantiikka on epäselvä. Niiden päämerkitys joskus tuntuu (esim. alle, yliči, ümbäri jne), mutta niiden polysemia näkyy hyvin vain postpositiorakenteessa, johon kuuluu nomini + postpositio. Joskus postpositiorakenteiden semantiikassa tuntuu venäjän kielen vaikutus (Tikka: 1988, 82-84). Haluan mainita, etta osa postpositioita ei kuulu nimitettyihin ryhmiin ja voivat perustaa omia alaryhmiä. Suffiksoituneet postpositiot (postpositiosijat) Karjalan kielen livvin ja lyydin päämurteet kuuluvat sellaisiin, joissa käytetään ns. suffiksoituneita postpositioita. Näitä suffiksoituneita postpositioita livvin päämurteessa ovat elatiivi, ablatiivi ja komitatiivi, jotka mainitaan karjalan kieliopeissa (Markianova L: 2002). Kuitenkin livvissä suffiksoituneita postpositioita ovat myös approksimatiivi ja terminatiivi. Viime aikoina itämerensuomalaisessa kielitieteessä kiinnitetään yhä suurempaa huomiota suffiksoitunei- 3
hin postpositioihin (ks. Дубровина З.: 1956, Oinas F.: 1961, Зайцева Н.: 1981, Tikka T.: 1992, Grünthal R.: 2003), joiden perusteella erotetaan suffiksoituneet postpositiot sanaliitoista. Näitä kriteerejä ovat: 1) foneettiset: a) täydellinen painon katoaminen (sijapääteillä ei ole painoa, postpositioilla päinvastoin paino on olemassa); b) täydellinen tauon katoaminen (sanan vartalon ja sijapäätteen välissä ei ole taukoa), c) assimilaatio (pääsanan loppuvokaali ja sijapäätteen alkuvokaali ovat assimiloituneet); d) vokaalisointu (sijapääte harmonisoi sanan vartalon kanssa); e) postposition reduktio (postpositio sulautuu nominiin ja muuttuu morfemiksi); 2) morfologiset: uudet sijapäätteet kuuluvat jokaisen nominin muotosarjaan; 3) lauseopilliset: on mahdotonta käyttää uutta sijapäätettä adverbin asemesta; tulee esille osittainen tai täydellinen kongruenssi attribuutin ja nominin välissä; ainainen käyttäminen uutta formanttia tasa-aineisilla lauseen jäsenillä, jne. Monet näistä kyseisistä kriteeereistä sopivat myös karjalan kielelle. Niiden pohjalta karjalan kielessä voidaan osoittaa olevan suffiksoituneiden postpositioiden rivi. Karjalan kielen opetusvälineissä ja oppikirjoissa (livvin murteella) pääasiallisesti on erotettu kolme suffiksoitunutta postpositiota: elatiivi, ablatiivi ja komitatiivi, jotka ovat muodostuneet vanhoista sijapäätteistä (-s-, -l-, -n-) ja redusointuneesta postpositioista. Näin ollen, nykyaikaisessa karjalan livvin kirjakielessä yksimielisesti erotetaan vain kolme uutta sijaa: elatiivi, ablatiivi ja komitatiivi. Kuitenkin livvistä niitä löytyy enemmän (esim. terminatiivi: Tulin minä hänellüö Tulin minä hänen luokseen (Рягоев: 1969, 150); astuw mučoilluo menee vaimon luokse ; approksimatiivi: Toizeh vuodessah sorrettu meččü kuivi (Рягоев: 1969, 142) Toiseen vuoteen saakka sorrettu metsä kuivuu ; Kondii se ajoi jäl l es händü pellon perillessäh (Рягоев: 1969, 142) Karhu ajoi takaa häntä peltoon saakka ). Näitä suffiksoituneita postpositioita vielä pitää tutkia. Tutkimukseni pääkohteina ovat näiden sijojen ilmestymisen historialliset syyt. On mielenkiintoista jäljempänä seurata, onko olemas- 4
sa eroja näiden sijojen käytössä karjalan kielen eri murteissa ja mikä on sijojen historiallinen kehitys. Siksihän tämän ongelman ratkaisu on hyvin tärkeä ja ajankohtainen. Lähteet Ahtia, E.V.1936: Karjalan kielioppi. Suojärvi. Boiko T. Oma sana. Petroskoi, Karjala, 1993. Brendojev, V. 1999: Jättie hüvä jälgi muale. Petroskoi. Genets, A. 1885: Tutkimus Aunuksen kielestä. Kielennäytteitä, sanakirja ja kielioppi. Suomi II: 17. Helsinki: SKS. Grünthal R. Finnic adpositions and cases in change. Societe finno-ougrienne. Helsinki.2003. Dubinina Z. Valgei koivikko. Petroskoi; Periodika ; 2003. Hakulinen, L. 1979: Suomen kielen rakenne ja kehitys. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki. Itkonen T. Aloja ja aiheita. Helsinki. SUS. 1993. KKS = Karjalan kielen sanakirja 1968-1997: Karjalan kielen sanakirja I-V. Suomalaisugrilainen seura. Helsinki. KRR = Karjalan rahvahan runoutta 1993: Petroskoi. NKK = Näytteitä karjalan kielestä I (Образцы карельской речи) 1994: Joensuu- Петрозаводск. Markianova, L. 2002: Karjalan kielioppi. Petroskoi. Markianova L. Kirjuniekku. Petroskoi; Karjala, 1992. Markianova L. Livvin murdehen morfolougii (nominat da abusanat). Petroskoi, 1993. Mišina O. Marin kukku. Petroskoi: 2003. Oinas, F. 1961: The Development of some postpositional cases in Balto-Finnic languages. SUST 123. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura. Saarinen, S. 2005: Die Nominalkategorie und das Postpositionssystem der Wolgasprachen // Congessus Decimus Internationalis Fenno-Ugristarum, Pars I. Joshkar-Ola. Sem onov P. Ruadajat. Petroskoi. 1998. SSA = Suomen sanojen alkuperä. SKS. Helsinki, I 1992; II - 1995, III 2000. Tikka, T. 1988: Itämerensuomalaisia paikallissijoen synkresiatapauksia // Kielikontakteja I. Tutkimuksia venäjän ja itämerensuomalaisten kielten alalta. Joensuu. Tikka, T. 1992: Vepsän suffiksoituneet postpositiot. Studia Uralica Upsaliensia 22. Uppsala. Tunkelo E.A. Vepsän kielen äänehistoria.- SKST, 1946, osa 228. Virtaranta, P. 1967: Lähisukukielten lukemisto. SKS. Helsinki. Бубрих Д.В. Сравнительная грамматика финно-угорских языков в СССР// Уч. зап. ЛГУ, серия востоковедческих наук, вып. 2, 1948. Бубрих Д.В. Историческая морфология финского языка. М.- Л., 1955. Дубровина З.М. Об образовании вторичных падежей из послеложных конструкций в прибалтийско-финских языках.- Вестник ЛГУ, 1956, 14. Зайцева Н.Г. Именное словоизменение в вепсском языке. Издательство Карелия, Петрозаводск 1981. Майтинская К.Е. Служебные слова в финно-угорских языках. Москва. Наука. 1982. ОКР = Образцы карельской речи 1969. (Сост. Г.Н. Макаров В.Д. Рягоев). Ленинград. Основы = Основы финно-угорского языкознания (вопросы происхождения и развития финно-угорских языков) 1994: Москва. Рягоев В.Д., Макаров Г.Н. Образцы карельской речи (говоры ливвиковского диалекта карельского языка). Издательство Наука. Ленинград., 1969. 5
Серебрянников Б. А.. Основные линии развития падежной и глагольной системы в уральских языках. М., 1964. Хакулинен Л. Развитие и структура финского языка. Издательство иностранной литературы. Москва 1953. Хямяляйнен М.М. Об агглютинатах в вепсском языке и в южнокарельских говорах карельского языка. ТКФ, вып.12, 1958. 6
Postpositioiden luettelo aigua во время aigah во время aijakse во время al (ual) под (чем-то) alači под, рядом alle (uale) под (куда) alembi под, ниже alpäi под aloh в течение bokači вдоль, по bokas за, в стороне däh, dähte = täh, tähte ради, из-за edeh перед eziči перед iel перед ies перед iäl = iel перед enne (ennem) до jälgeh после, за jälles после, за jäl l el после, через, из-под jäl l el e после jütüi, jüttüöh подобно kanzu с kauti через kel с, со, вместе keskeh в середине, между, среди keskel в середине, между, среди keskes в середине, между, среди kohtal, kohtas на месте, вместо kohti по направлению к konah по konas с korvah к korvas (korvažis) около, у, от kulmas около, возле labias рядом, около lappies рядом, около luo, luokse к läbi через lähembi (lähembä) ближе к lähil близ mail приблизительно mugah по müö, müöte по, вдоль müödäh вдоль, около, по niškoi для, к näh, nähte о, об, для očači перед, под periä из-за peräh следом, через peräs через, спустя pieles в, около pieleh у, в, около pitkin вдоль piäh в течение, на piäl на (чем-то) piäle на (что-то) piäliči на (через что-то) piälpäi с (чего-то) piäs на, над, за poikki через puoleh на сторону, в сторону puoles за, на стороне в сторону päi, päin в направлении к, из, с, от, на rajači по границе rewnači краем чего-либо rewnas рядом, с, у rinnai рядом rinnal рядом rinnale рядом ruadi ради, для кого-то, для чего-то, из-за чего-либо sah, suate до, по segah в siiriči мимо sijah, sijas вместо südämeči, südämiči südämeh в середину südämes в середине tagači за tagah за tagale за tagan за tagua за tuakse за tuan за tuači вместо, за, из-за tazal на уровне tazale на уровень tilah вместо tilas вместо tokkua из-за, ради tüveh к tüves у, под täh, tähte из-за,ради uadžoi (uadu), vuadžoi valdua из-за varah на случай чего-то varal на случай чего-либо, для чего-либо varoin для чего-то vastah против чего-либо, навстречу чему-либо 7
vaste к, о, у, около чего-либо viereh рядом vieres рядом, около vieriči вдоль välih, välis между üli через üliči вдоль, по ümbäri вокруг, окол 8