Verialtistustapaturmat

Verialtistustapaturmat Sini Lahtinen 1400492 Iida Nissinen 1500263 Saija Pöyhönen 1500259 Nigar Suleymanova 1500077 Metropolia Ammattikorkeakoulu Bioanalyytikko (AMK), SXJ15K1 Preanalytiikka SX00BN90-3003 Terveysalan turvallisuus SX00BP63-3005 Projektiraportti 19.5.2015

Sisällys 1 Johdanto 1 2 Projektin tausta, tarve ja tavoitteet 2 3 Verialtistustapaturmat 2 3.1 Ehkäisevät toimenpiteet 3 3.2 Ihon läpäisevät esineet 4 3.3 Jos sattuu 4 3.4 Kolme vaarallista virusta 4 3.4.1 Hepattiitti B virus (HBV) 5 3.4.2 Hepatiitti C virus (HCV) 5 3.4.3 HIV (Human Immunodeficienty Virus) 6 3.4.4 Aids (Acquired Immunodeficiency Syndrome) 7 3.5 Hoito 8 3.6 Jatkotoimenpiteet 8 3.7 Työturvallisuus 9 4 Haastattelut 11 4.1 Lähihoitaja Sanni Hytönen 11 4.2 Bioanalyytikko-opiskelija Sini Lahtinen 12 4.3 Terveydenhoitaja Helena Jääskeläinen 13 4.4 Yhteenveto 14 5 Projektin kohderyhmät ja hyödynsaajat 14 6 Projektin tuotokset 14 7 Projektin toteutus 15 7.1 Aikataulu 15 7.2 Projektin työnjako 16 7.3 Projektin resurssit ja kustannusarvio 17 7.4 Riskit ja riskien hallinta 17 8 Projektin arviointi 18 Lähteet 19 Liite 1. Turvaohje -posteri

1 1 Johdanto Projekti on osana Terveysalan turvallisuus- ja preanalytiikka kursseja, joiden tavoitteena on kerätä tietoa terveysalan turvallisuudesta ja sen riskitekijöistä. Kurssit ovat osana Metropolian Ammattikorkeakoulun bioanalytiikan koulutusohjelmaa. Projekti toteutetaan huhti - toukokuun 2015 aikana. Verialtistutapaturmat projektissa keskitymme erityisesti neulatapaturmiin, sillä ne ovat yleisimpiä tapaturmia bioanalyytikon ammatissa, mutta aihetta voidaan soveltaa muihinkin terveydenhuollon aloihin missä verialtistustapaturmia voi tapahtua. Projektin alkuperäinen tarkoitus oli vertailla viiden eri yksityisen terveysaseman neulapistotapaturmien turvaohjeita keskenään ja onko laboratorioissa turvaneulat käytössä, mutta jouduimme vaihtamaan suunnitelmaa, sillä sähköpostiviesteihimme ei kuulunut vastauksia. Lopulta aiheeksi muodostui kaksi todellista tapaturmatilannetta, mitä tehdä jos neulatapaturma sattuu ja mitkä olivat tapaturmien jälkitoimenpiteet. Tiedonlähteinä oleville henkilöille on tapahtunut neulatapaturma työn tai opiskelun aikana. Toinen tapaturma sattui lähihoitaja Sanni Hytöselle työtehtävien yhteydessä ja toinen projektiryhmämme Sini Lahtiselle, jolle tapaturma kävi preanalytiikan laboratoriotunnilla. Projektiin haastateltiin myös Metropolian omaa terveydenhoitajaa Helena Jääskeläistä. Projektissa käsitellään yleisesti verialtistustapaturmaa, tilastoja, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, yleisimpiä viruksia, hoitotoimenpiteitä ja työturvallisuutta. Projektin tuotoksena on toimintaohje -posteri neulatapaturmien varalle. Ohje kertoo yksinkertaisesti ja nopeasti mitä tulee tehdä jos neulatapaturma tapahtuu. Tämä ohje voidaan ripustaa Metropolian opiskelijoiden laboratorioihin ja työtiloihin, missä neulatapaturmia saattaa tapahtua. Ohje on tarpeellinen, sillä harva opiskelija tietää miten tulee toimia jos neulatapaturma sattuu omalle kohdalle.

2 2 Projektin tausta, tarve ja tavoitteet Noin 1,2 miljoonaa neulanpistotapaturmaa vuodessa on arvioitu tapahtuvan EU:n alueella. Suomalaisissa sairaaloissa työterveyslaitos on arvioinut verialtistustapaturmien yleisyydeksi noin 100 pistoa/vuosi tuhatta työntekijää kohti. Veriperäisille patogeeneille altistuu vuosittain Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan noin 3 miljoonaa terveydenhuollon työntekijää. Todellisuudessa tapaturmien määrä on huomattavasti tilastoitua suurempi, sillä WHO:n arvion mukaan 40 75 prosenttia neulanpistotapaturmista jää ilmoittamatta. (Kainuun SOTE 2013.). Kouluterveydenhoitaja Helena Jääskeläisen (2015) mukaan neulanpistotapaturmia tapahtuu Metropoliassa noin kerran kaksi kuussa. Koska neulanpistotapaturmat ovat yleisiä, ajattelimme perehtyä aiheeseen ja jakaa tietoa siitä, kuinka kyseisen tapaturman riskiä voisi pienentää ja miten tulisi toimia, jos terveydenhuollon parissa työskentelevälle tällainen tapaturma sattuu. Jakaaksemme oikeanlaista tietoa ja ohjeistusta, ryhmämme täytyi perehtyä tarkasti eri lähteistä saatuihin tietoihin, omaksua ne ja niiden pohjalta muodostaa selkeät ohjeet kanssaopiskelijoillemme. Mielestämme on tärkeää, että jokainen osaa työssään toimia niin että riskit ovat mahdollisimman hyvin ennaltaehkäistävissä ja mahdollisen tapaturman sattuessa tiedettäisiin mitä jatkotoimenpiteitä kuuluu tehdä. 3 Verialtistustapaturmat Veriteitse tarttuvia viruksia, veriviruksia, ovat: hepatiitti B (HBV), hepatiitti C (HCV) ja HIV. Hepatiitilla tarkoitetaan viruksen aiheuttamaa maksatulehdusta, ja HIV on pysyvän, ihmisen puolustusjärjestelmää tuhoavan infektion aiheuttaja. Nämä virukset voivat tarttua infektoituneen veren tai eritteen ja suojaamattoman sukupuolikontaktin välityksellä, tässä asiayhteydessä kuitenkin lähinnä neulan tai muun terävän esineen pistosta/vammasta tai veren tai eritteen roiskumisesta haavaiselle/ihottumaiselle ihoalueelle tai limakalvoille, useimmiten suuhun tai silmiin. Neulanpistotapaturmassa riski saada hepatiitti- B viruksen kantajalta on noin 5-25 prosenttia, hepatiitti-c 1-5 prosenttia ja HIV noin 0,3 prosenttia. (Terveysportti 2007; Hepatiitti.fi 2015; Hiv-säätiö/Hiv-tukikeskus 2; Matikainen - Miettinen - Wasström 2010.)

3 3.1 Ehkäisevät toimenpiteet Suojautumiskeinot verialtistustapaturmien ehkäisyssä liittyvät työympäristöön ja työtekniikkaan sekä turvavälineisiin ja koulutukseen. Hyvä työympäristö on rauhallinen, hyvin valaistu ja tilava. Työympäristön tulee olla myös järjestyksessä ja neulankeräysastiat käden ulottuvilla ja työtekniikan puolestaan tulee olla huolellista ja suunniteltua. Käytettäviä välineitä käsitellään aina katsekontaktissa ja käytetään asianmukaisia turvavälineitä kuten esimerkiksi neulankeräysastiaa ja turvaneulaa. Jokaisen potilaan kohdalla noudatetaan tavanomaisia varotoimia ja vereen suhtaudutaan aina ikään kuin se olisi tartuntavaarallista. Koulutuksen avulla ehkäistään kyseisiä tapaturmia ja ohjataan työntekijöitä toimimaan oikein. (Terveysportti 2007.) Merkittäviä riskitekijöitä laboratoriotyössä: Näytteenoton suoritus osastolla vai laboratoriossa o Olosuhteet osastolla haastavammat Asiakastuoli näytteenotossa Riittävä valaistus Työtasot liikuteltavia vai kiinteitä Tavaroiden sijainti ja järjestys Potilaan tai saattajan arvaamaton käyttäytyminen näytteenottotilanteessa Turvaneulojen saatavuus ja niiden käytön osaaminen Välineiden valmistusvirheet Ympäristön rauhattomuus, kiire Huono ergonomia Käsien iho rikki/tulehtunut Laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista edellyttää että esimerkiksi laitevioista on ilmoitettava Valviraan. Valvira valvoo että terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet ovat vaatimusten mukaisia ja niitä käytetään turvallisesti. Työturvallisuuslaki puolestaan velvoittaa, että työpaikalle hankittuja turvavälineitä tulee käyttää, ja että tapaturmasta on aina tehtävä ilmoitus. (Vuoriluoto 2013; Kainuun SOTE 2013.)

4 3.2 Ihon läpäisevät esineet Terveysalalla ihon läpäiseviä esineitä on runsaasti: näytteenottoneulat, ruiskut, veitset ja niin edelleen. Terveydenhuollon työperäisten HIV-infektioiden yleisempänä tartuntatapana on ollut ontto neula (ruiskuneula, infuusiokanyyli). Kirurgeilla tartuntoja esiintyy varsin vähän vaikka ihon läpäiseviä vahinkoja sattuu yleisesti veitsiä tai muita teräviä esineitä käsitellessä. Eräs selitys tälle on se, että suurin osa mahdollisesti tartuttavavasta verestä jää viillossa käsineeseen tai ihon pintarakenteisiin. Toimenpiteen yhteydessä tapahtuneessa verialtistuksessa todennäköisyys HIV-tartuntaan on viisinkertainen verrattuna tilanteeseen, jossa neulanpisto on tapahtunut myöhemmin esimerkiksi siivoustoimenpiteiden yhteydessä. (Duodecim 20/2000.) 3.3 Jos sattuu Jos verialtistustapaturma sattuu tapahtumaan, ensiavun jälkeen jatkotoimenpiteenä noudatetaan sairaanhoitopiirin ohjeita. Tartuttavuuden arvion perusteella ohjelmoidaan näytteiden otot, mahdolliset rokotukset ja hoidot. Tapaturmasta ilmoitetaan lähimmälle esimiehelle ja toimitaan toimintaohjeen mukaisesti. Tapaturma raportoidaan täyttämällä työtapaturmailmoituslomake, ollaan yhteydessä työterveyshuoltoon sekä tehdään HaiPro -ilmoitus. (Terveysportti 2007.) Pisto- ja viiltotapaturmista täytettäviä lomakkeita ovat aina ilmoituslomake veritapaturmasta (HaiPro), joka menee työterveyshuollolle ja on tärkeä oman oikeusturvan kannalta. Lisäksi ovat vakuutustodistus ja työtapaturmailmoituslomake, jotka esimies täyttää. Vakavasta työtapaturmasta ilmoitetaan aluehallintovirastolle. (Kainuun SOTE 2013.) 3.4 Kolme vaarallista virusta Hepatiitti B, C ja Hiv (aids) ovat kolme vaarallisinta tartuntatautia mitä neulatapaturmista voidaan todeta. Ne eivät ole helposti tarttuvia viruksia, mutta jos työssään joutuu kosketuksiin ihmisveren kanssa, kannattaa suojautua huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti, sillä virukset saattavat olla ikuisia kantajalleen. Hepatiitti B:n tartuntariski on noin 30%, Hepatiitti C:n noin 10% ja HIV:n noin 0,3%. Muita veriteitse tarttuvia tauteja on muun muassa Hepatiitti A, Streptococcus pyogenes, kuppa, tippuri, toksoplasma, kurkkumätä,

5 blastomykoosi, kryptokokkoosi, Ebola, tuberkuloosi ja leptospiira. Yhteensä veriteitse tarttuvia tauteja on yli 20. (Kerola 2015; Vikström 2014. S:14). 3.4.1 Hepattiitti B virus (HBV) Hepatiitti B -virus ei tartu terveen ihon kautta, mutta limakalvoille, ihottumaiholle tai haavaan joutuessaan tartunta on mahdollinen. Yleensä tartunta tapahtuu sukupuoliyhteydessä, virusta kantavasta äidistä syntyvään lapseen, verensiirroista tai muista verikontakteista. (Kerola 2015). Hepatiitti B:n itämisaika on 1-6 kuukautta. Alussa voi esiintyä kuumetta, vatsavaivoja, väsymystä, pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. Seuraavassa vaiheessa voi ilmaantua ihon ja silmävalkuaisten keltaisuutta, myös virtsa voi muuttua tummemmaksi. Keltaisuuden aiheuttaa verestä punasolujen hajoamistuotteena syntynyt bilirubiini, jota maksa pysty hajoittamaan. (Lumio 2014). Vuonna 2014 tartuntarekisteriin ilmoitettiin 22 akuuttia- ja 255 kroonista B-hepatiittitartuntaa. Akuuttina tauti on lievä, ja taudin vakavuus on sama kuin esimerkiksi influenssalla. Krooninen maksatulehdus on hepatiitti B:n pahin terveysuhka ja noin 3-5% tartunnoista jää krooniseksi viruksen kantajiksi. Joka viides näistä sairastuu maksakirroosiin. Riski sairastua maksasyöpään nousee maksakirroosin myötä noin 100-200 kertaiseksi. Ne joilla todetaan krooninen infektio ja maksatulehdus, hoitona tarjotaan pistoksina annettava interferoni. Tämä hoito kestää noin vuoden ja jatkuu sen jälkeen tablettihoitona (nukleosidianalogeja). Suurimmalla osalla potilaista tulehdus saadaan tällä tavalla vaimenemaan, mutta joka kymmenes ei pysty viemään hoitoa loppuun asti, sillä siihen liittyy niin paljon haittavaikutuksia. Virusta ei kuitenkaan saada poistettua hoidoilla vaan perimäaines jää pysyvästi elimistöön. Hepatiitti B infektiota vastaan olemassa rokote. Tämä kolmen rokotuksen sarja antaa tehokkaan suojan HVB:tä vastaan ja hepatiitti B onkin harvinaistumassa Suomessa. (Kerola 2015; Lumio 2014). 3.4.2 Hepatiitti C virus (HCV) Hepatiitti C:n oireet ja tartuntatavat ovat melko samankaltaiset kuin hepatiitti B:ssä, mutta HCV tarttuu lähes ainoastaan veren välityksellä, kuten verensiirroissa ja huumeruiskujen

6 kautta. Tartunnat ovat tavallisia suonensisäisten huumeiden käyttäjillä ja tämän takia se onkin leimaantunnut huumeidenkäyttäjien taudiksi. (Kerola 2015). Hepatiitti C -tartunta on kuitenkin epätodennäköinen. Tuoreessa neulanpistossa on vain 1-2 % riski sairastua ja tauti ei juurikaan tartu sukupuoliyhteydessä. Taudin ensioireet voivat olla niin lieviä, ettei niitä juurikaan huomaa tai saattavat puuttua kokonaan. Vain noin joka viidennes saa tartunnan jälkeen oireita ja tämä tekeekin HCV infektiosta salakavalan. Jos ihminen ei tiedä olevansa viruksen kantaja, tauti leviää uusiin henkilöihin ja krooninen maksatauti voi edetä maksakirroosiksi jo ennen hoitoon hakeutumista. 70 % kaikista tartunnan saaneista jäävät krooniseksi viruksen kantajaksi. (Lumio 2014). Vuonna 2014 tartuntarekisteriin ilmoitettiin noin 1200 HCV -tartuntaa. Näistä 150:lla oli tuore infektio. Hepatiitti C:n itämisaika on kuukaudesta neljään kuukauteen. Hoitona käytetään interferoni -pistoksia ja siihen liitettyä ribaviriini -tablettihoitoa. Hoito kestää 12-48 viikkoa ja sen pituus riippuu muun muassa viruskannasta. Hoidolla saadaan poistumaan virus 60-80 %:lta, mutta samoin kuin HBV:ssä, joka kymmenes ei pysty viemään hoitoa loppuun asti. Kuitenkin hoidon onnistuessa virus saadaan poistumaan elimistöstä. Vuoden 2014 aikana hepatiitti C infektion hoitoon on tullut entistä tehokkaampia ja turvallisempia lääkkeitä. Yli 90 % näillä hoidetuista on parantunut infektiosta. Uusi hoito on kuitenkin kalliin hintansa vuoksi toistaiseksi varattu potilaille joiden maksasairaus on edennyt pitkälle. Hepatiitti C:tä vastaan ei ole olemassa rokotetta. (Lumio 2014). 3.4.3 HIV (Human Immunodeficienty Virus) Hi-virus eli ihmisen immuunikatovirus löydettiin 1980 luvulla. Virus aiheuttaa infektion, joka tuhoaa elimistön puolustusjärjestelmää tunkeutumalla elimistön T-auttajavalkosoluihin (lymfosyytteihin). Hoito ja hoidon ennusteet ovat kehittyneet huomattavasti tähän päivään mennessä, mutta virusta ei saada poistettua kokonaan elimistöstä. Virustartunta jää usein krooniseksi ja vaatii jatkuvaa lääkitystä ja lääketieteellistä seurantaa. Virusta on vaikea tuhota lääkkeillä, sillä Hi-virus pystyy muuntautumaan perimältään isäntäsolunsa kaltaiseksi. Hoitamattomana hiv -tartunta saattaa johtaa aidsiin ja varhainen toteaminen onkin onnistuneen hoidon takia välttämätöntä. Tauti voi olla elimistössä useita vuosia myös oireettomana. (Hiv-säätiö/Hiv-tukikeskus 1).

7 Hiv tarttuu yleensä erilaisista verikontakteista, sukupuoliyhteydessä tai synnytyksessä äidistä lapseen. Veren- tai elinsiirron välityksellä tartuntoja ei ole suomessa todettu vuoden 1985 jälkeen, sillä kaikki verituotteet testataan. Tartuntariski on korkea varsinkin suonensisäisten huumeiden käytössä, jos neuloja ja ruiskuja ei vaihdeta käytettäessä yhteistä neulaa eri ihmisten välillä. (Hiv-säätiö/Hiv-tukikeskus 3). Yli puolessa tapauksissa tartuntatie on kuitenkin heteroseksi ja tartunta on tuotu ulkomailta. Yleisimmin tauti saadaan Thaimaasta, Venäjältä tai Virosta. Suomessa todetaan vuosittain noin 170 uutta hiv tartuntaa (Hannuksela-Svahn 2015). Hiv-säätiön mukaan (2015) suurin osa tartunnoista todetaan 30-34-vuotiailla ja maailmassa arvioidaan olevan yli 35 miljoonaa hi -viruksen kantajaa (Hiv-säätiö/Hiv-tukikeskus 2). Ensimmäiset oireet ilmenevät noin 2-6 viikkoa tartunnasta ja näitä oireita esiintyy vain joka toisella tai kolmannella tartunnan saanneista. Ensioireet ovat muun muassa nielutulehdus, kuume, päänsärky, ripuli, ihottuma, nivelsärky, voi ilmetä myös haavoina suussa ja imusolmukkeiden turpoamista. Nämä ovat myös tyypillisiä oireita muillekin sairauksille ja oireet häviävät noin kuukauden kuluessa. Tämän jälkeen alkaa oireeton vaihe, joka toisilla voi kestää vuosia. Vastustuskyvyn heiketessä voi kuitenkin ilmetä pitkittynyttä ripulia, laihtumista, lämpöä, ihon ja limakalvojen sieni-infektioita, vyöruusuja, sukupuoliherpes, syyliä tai kondylooma. (Hannuksela-Svahn 2015). 3.4.4 Aids (Acquired Immunodeficiency Syndrome) Hiv ja aids eivät ole sama asia, vaan aids on hiv infektion vaihe. Kaikilla hiv -positiivisilla ei todeta koskaan aidsia (Hiv-säätiö/Hiv-tukikeskus 1). Aids-diagnoosi tehdään vasta kun elimistön puolustuskyky romahtaa ja muuten vaaraton bakteeri tai mikrobi aiheuttaa vakavan infektion ja ihminen sairastuu hi -viruksen oheistautiin. Tavallisimpia ovat muun muassa Pneumocystis jirovecii sienen aiheuttama keuhkokuume, hiivan aiheuttama ruokatorven ja suun tulehdus, atyyppisten mykobakteerien aiheuttamat infektiot ja Kaposin sarkooma. (Hannuksela-Svahn 2015). Tehokkaan hiv-hoidon ansiosta aids kuolemat ovat vähentyneet viime vuosien aikana. Näitä ilmenee noin 15-30 vuositasolla. 1980-2013 välillä Suomessa on todettuja hivtartuntoja noin 3200 ja näistä noin 300 on kuollut aidsiin. Myös on arvioitu että Suomessa asuu noin 1000 tartunnan saanutta, jotka eivät ole tietoisia omasta tartunnastaan. (Hivsäätiö/Hiv-tukikeskus 2).

8 3.5 Hoito Verisen esineen pisto tai viilto aiheuttavat tartuntavaarallisen verialtistustapaturman. Mikäli veri joutuu terveelle iholle, niin se ei ole tartuntavaarallista. Veritapaturman tapahduttua on tärkeää pysyä rauhallisena ja aloittaa ensitoimenpiteet. Ensitoimenpiteet aloitetaan välittömästi piston jälkeen. Ihoon tullutta verta, joka on tullut pistämisen yhteydessä, tulisi huuhdella välittömästi pois runsaalla vedellä. Pitää muistaa, ettei haavaaluetta saa puristaa. Puristelun yhteydessä vieras veri voi päästä syvemmälle kudoksiin ja aiheuttaa tulehdussolujen kerääntymisen paikalla. Kerääntymisen jälkeen tulehdussolut ottavat sisäänsä viruksia ja kuljettavat muualle elimistöön. Huuhdeltu kohta kuivataan ja vauriokohtaan asetetaan alkoholipitoinen haude kahden minuutin ajaksi. Jos verta on tullut haavaiselle iholle, tulisi vauriokohtaan laittaa 70-80 % -prosenttista alkoholipitoista haudetta pariksi minuutiksi. Seuraavaksi tulisi arvioida tartuntariskit. Tämä on tehtävä paikalla heti ensitoimenpiteiden jälkeen. Potilaalta eli altistuksen lähteeltä tulee ottaa hänen suostumuksellaan tarvittavat näytteet. Tutkimus tehdään mahdollisimman pian veritapaturman jälkeen. Tarvittavat näytteet ovat HIV-, HBs-, HCV-vasta-aineet ja HBsAg. Tarvittaessa voidaan käyttää pikatestimenetelmiä, jolloin tulokset on mahdollista saada vuorokauden sisällä. Jos potilaan vasta-ainetutkimusten vastauksissa ei ole hepatiitti tai HIV-tartuntariskiä, altistuneen ei tarvitse käydä vasta-ainetutkimuksissa. (Tampereen opiskeluterveydenhuolto, 2014, Veritapaturma-toimintaohje opiskelijoille) 3.6 Jatkotoimenpiteet Mikäli ei ole tietoa keneltä verenlähde on peräisin, eikä näin ollen ole mahdollista tutkia tarttuvia tauteja, tulee tapahtumapaikalla käydä läpi kaikki tarvittavat toimenpiteet ohjaavan henkilökunnan kanssa. Pitää tehdä ilmoitus vakuutusta ja muita mahdollista toimenpiteitä varten. Ennen suojauksen aloittamista pitää antaa verinäytteitä eli HIV, Hepatiitti B ja Hepatiitti C. (Tampereen opiskeluterveydenhuolto (1) 2014; Tampereen opiskeluterveydenhuolto (2) 2014.) Hepatiitti B:lle altistunut: Mikäli altistunut on rokottamaton tai HBV-negatiivinen, hänelle tulisi antaa immunoglobuliinia mahdollisimman nopeasti verisaltistustapaturman jälkeen. Suositeltu aika on 1-2 vuorokautta, mutta jos ei ehdi viimeistään viikon sisällä tulisi rokote ottaa. Rokote tulisi

9 tehostaa 1 ja 6 kuukauden kuluttua rokotussarjan mukaan. (Tampereen opiskeluterveydenhuolto (1) 2014.) Jos altistunut on saanut koko rokotussarjan aiemmin, häneltä tulisi tutkia rokotusvaste HbsAb ja jos vaste on enemmän kuin 10Mu/ml rokotetta ei tarvitse tehostaa. Mutta jos tulokset ovat alle annetun määrän, tulee rokote tehostaa ja samalla antaa immunoglobuliini. Mikäli altistunut on saanut rokotusannoksista vain kaksi, tulee kolmas rokoteannos antaa heti. (Tampereen opiskeluterveydenhuolto (1), 2014.) Hepatiitti C:lle altistunut: Hepatiitti C:n estoon ei ole toistaiseksi rokotetta, lääkettä eikä immunoglobuliinia. Tässä tapauksessa tulisi antaa sama paikallishoito kuten hepatiitti B:n yhteydessä. (Tampereen opiskeluterveydenhuolto (1) 2014.) HIV:lle altistunut: Kuten hepatiiti C:n suhteen, HIV-infektioon ei ole rokotetta eikä immunoglubuliinia. Tartuntariskin vähentämistä voi hyödyntää lääkehoito. Mikäli altistunut saa HIV-infektion tulee keskustella asiasta infektiolääkärin kanssa ja tarvittaessa hakeutua päivystyspoliklinikalle kahden tunnin kuluessa lääkärin ohjeiden mukaisesti.(tampereen opiskeluterveydenhuolto (1) 2014.) 3.7 Työturvallisuus Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan työnantajan on selvitettävä ja tunnistettava työstä ja työtilasta aiheutuvat haittatekijät. Työtilat tulee suunnitella niin, että ne soveltuvat aiottuun käyttötarkoitukseen. (Työturvallisuuslaki 738/2002) Turvallisella työympäristöllä ja huolellisilla työtavoilla varmistetaan se, että näytteenotto onnistuu ja siitä ei ole vaaraa asiakkaalle eikä näytteenottajalle. Parhaiten verialtistustapaturman voi välttää työskentelemällä rauhallisesti, huolellisesti ja harkiten, miettimällä kuinka toimia jotta riski olisi mahdollisimman pieni. Työpaikalla pitää olla ohjeet jatkotoimia varten, jos tapaturma sattuu. Käytetyt näytteenottovälineet tulee hävittää ohjeiden mukaisesti. (Duodecim 20/2000; Matikainen Miettinen Wasström 2010; Vuoriluoto 2009.)

10 Ennen näytteenottoa työntekijän tulee tarkistaa, että näytteenottovälineet ovat käyttökelpoisia ja ne on säilytetty oikein. Kaikki näytteenotossa tarvittavat välineet on oltava esillä ennen näytteenoton alkamista. Näytteenottotilassa tulee olla tarpeeksi tilaa ja käytettäville välineille pitää olla laskupaikka. (Matikainen ym. 2010.) Turvaneuloja käyttämällä (kuva 1. ja 2.) voidaan ehkäistä neulanpistotapaturmia. Turvaneuloissa on neulan yhteydessä suojus, joka voidaan laittaa paikalleen heti näytteenoton jälkeen yhdellä kädellä, jolloin pistoriski vältetään. Suojakäsineiden käyttö ei suojaa näytteenottajaa neulanpistoilta. (Mekalasi Oy 2015.; Matikainen ym. 2010.) Työnantajien kuuluu huolehtia siitä, että näytteenottopaikassa on asianmukaiset särkymättömät neulankeräysastiat (kuva 3. ja 4.), jotka sijoitetaan vakaalle alustalle lähelle toimenpidealuetta. Neula on laitettava heti käytön jälkeen keräysastiaan, eikä sitä saa ikinä hylsyttää, koska tällöin riski pistää itseään kasvaa. Keräysastioita ei saa täyttää enempää kuin 2/3 astiasta. Jos särmäisjäteastia on liian täynnä, tapaturmavaara kasvaa. (Vuoriluoto 2009.) Kuva1. Kuva 2.

11 Kuva 3. Kuva 4. 4 Haastattelut 4.1 Lähihoitaja Sanni Hytönen Haastattelija: Nigar Suleymanova Haastateltava: Sanni Hytönen Ammatti: Lähihoitaja (valmistuva sairaanhoitaja) Työpaikka: Validia-koti, Kalasatama Milloin tapaturma tapahtui? Tammikuussa 2015 Miten verialtistustapaturma tapahtui? Likainen verensokerimittausneula oli laitettu puhtaiden neulojen sekaan. Halusin ottaa uuden neulaan, ja kun käytetty neula oli pystyssä siellä, pistin itseäni vahingossa sillä. Mitä teit heti tapahtuman jälkeen?

12 Huuhtelin vedellä ja desinfioin. Soitin työterveysasemalle. Tein ilmoituksen. Menin samana päivänä työvuoron jälkeen työterveysasemalle. Minusta otettiin verikokeita. Myös potilaasta otettiin verikokeet, koska työpaikassa tiedettiin kenen neula siellä oli. Ensimmäisten verikokeiden jälkeen selvisi, että potilaalla on Hepatiitti B. Minun piti mennä taas lääkärin vastaanotolle ja lääkäri kirjoitti reseptin Hepatiitti A ja B rokotuksista. Lääkäri alkoi tutkia mun verinäytteiden tuloksia ja selvisi, että minulla on voimassa rokotus Hepatiitti A ja B:ta vastaan. Sitten lääkäri sanoi, ettei minun tarvitse tehdä mitään. Miten tapaturma olisi voitu estää? Minun mielestä se olisi voitu estää niin, että kun jäteastia ja neulapurkki ovat ihan vierekkäin, se hämää. Kiireessä saattaa heittää käytetyn neulan väärään paikkaan. Jos jäteastia ja neulapurkki laitettaisiin kauas toisistaan, sitten ei menisi sekaisin. Onko asian eteen tehty muutoksia työpaikalla? Heti tapahtuneen jälkeen pomomme lupasi hoitaa asiaa niin, ettei samanlaista tilannetta toistuisi. Odotamme vielä muutosta. 4.2 Bioanalyytikko-opiskelija Sini Lahtinen Haastattelija: Iida Nissinen, Saija Pöyhönen, Nigar Suleymanova Haastateltava: Bioanalyytikko-opiskelija Sini Lahtinen Tapaturmapaikka: Metropolia, Vanha viertotie 23 Milloin tapaturma tapahtui? Huhtikuussa 2015. Miten verialtistustapaturma tapahtui? Oppitunnilla harjoitellessa turvasiipineulan käyttöä: epäonnistuneen verinäytteenoton jälkeen asettaessani suojaa neulan päälle. Suoja ei heti napsahtanut paikolleen sillä en painanut oikeasta kohdasta tai muuta vastaavaa ja jostain syystä vein sormeni suojan kärjen päälle ja edelleen neulaan samalla kun käänsin katseeni mahdollisesti potilaaseen ja tein jotakin muuta toisella kädellä.

13 Mitä teit heti tapahtuman jälkeen? Ihan pienen hetken harmiteltuani ilmoitin opettajalle ja hän neuvoi huuhtelemaan pistokohtaa ja sen jälkeen pitämään alkoholihaudetta. Tartuntariski oli oikeastaan olematon tässä tilanteessa, sillä näytteenotto ei onnistunut ja potilas oli tunnettu ja luotettava. Tapaturmapäivän jälkeen olin kuitenkin yhteydessä terveydenhoitajaamme ja hän neuvoi minut ja pistetyn verinäytteisiin. Täytin myös tietoja vakuutusta varten, ja koska minulla ei ollut rokotetta B-hepatiittia vastaan sitä tarjottiin ja otin sen vastaan. Miten tapaturma olisi voitu estää? Minun olisi pitänyt kokeilla kunnolla ennen näytteenottoa miten suojan saa käännettyä näppärästi neulan päälle. Ja näytteenoton jälkeen olisi pitänyt keskittyä laittamaan ensin neula vaarattomaksi auttaen tarvittaessa toisella kädellä ja vasta sitten kääntää katse muualle. Onko asian eteen tehty muutoksia koulussa? Harjoittelu etenee entiseen hyvään tapaansa. Toimintaohjeet tapaturman jälkeen ovat kuitenkin valmistumassa tämän projektin myötä missä itsekin olen osallisena ja ilmestyvät opetustilojemme seinälle. 4.3 Terveydenhoitaja Helena Jääskeläinen Metropolia Terveydenhoitaja Helena Jääskeläinen Terveydenhoitajaamme Helena Jääskeläistä haastattelimme aiheeseemme liittyen 6.5.2015 Tukholmankadun toimipisteessä opiskelijaterveydenhuollossa. Metropolian toimintaohjeet verialtistustilanteissa ovat Jääskeläisen mukaan juuri ne ohjeet joiden mukaan toimitaan ja ne löytyvät Tuubista samasta kohtaa terveydenhuoltopalvelujen kanssa. Päivystyspoliklinikka tosin on taas Malmi, väliaikaisen Haartmanin sijaan sekä Meilahti. Ensiavun ja henkilökunnan (opettajat, terveydenhoitaja) kanssa käydyn arvioinnin jälkeen jatkotoimista on vastuussa aina lääkäri eli verinäytteidenotosta ja mahdollisista lääkityksistä ja rokotuksista.

14 Jääskeläinen kertoo että neulanpisto/verialtistustapaturmia tapahtuu noin kerran kaksi kuussa ja tiedettäviä tartuntatapauksia ei Metropoliassa ole käynyt. Pääsääntöisesti mahdollisuuteen ottaa rokotus hepatiittia vastaan tartutaan aina. Haastattelussa esille nousi myös että mahdollisesti tulevaisuudessa rokotukset tulevat olemaan kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijoiden saatavissa. 4.4 Yhteenveto Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että vahingot sattuvat usein huolimattomuusvirheistä. Huolimattomuus ei välttämättä ole näytteenottajasta itsestään kiinni vaan hänen työhönsä voi vaikuttaa edellisen työntekijän huolimattomuus esimerkiksi juuri välineiden väärä hävittäminen. Yleisesti vahingon sattumisen jälkeen tiedettiin miten tulee toimia. Metropolian Terveydenhoitajan mukaan vahinkoja sattuu melko usein, mutta tartuntatapauksia ei kuitenkaan ole tiedettävästi ollut. Toimintaohjeet opiskelutilojen seinillä helpottavat tulevaisuudessa uusien tapaturmien sattuessa, ja niihin tulee kiinnitettyä helpommin huomiota kun ne ovat näkyvästi esillä. 5 Projektin kohderyhmät ja hyödynsaajat Projektin kohderyhmänä ovat kaikki ne terveydenhuollon opiskelijat, jotka tarvitsevat tietoa toimintatavoista neulanpistotapaturman sattuessa. Erityisesti ohjeet ovat tarkoitettu kuitenkin Metropolian bioanalytiikan opiskelijoiden käyttöön koulun työtiloihin, mutta ne ja projekti itsessään ovat hyödyksi myös muiden samaa Terveysalan turvallisuus kurssia suorittavien koulutuslinjojen opiskelijoille. 6 Projektin tuotokset Projektin tuotoksena esittelemme koulumme toimintaohje -posterin Metropolian opiskelijoille. Toimintaohje löytyy Metropolian Tuubista. Ohjeesta selviää yksinkertaisesti ja nopeasti miten tulee toimia, jos neulatapaturma tapahtuu. Ohje voidaan ripustaa Metropolian opiskelijoiden laboratorioihin ja muihin työtiloihin, missä neulatapaturmia saattaa ta-

15 pahtua. Tästä ohjeesta hyötyvät myös suuhygienistit, röntgenhoitajat kuin sairaanhoitajatkin, sillä neulatapaturmia saattaa tapahtua myös puudutuksen ja injektioiden yhteydessä. Projekti esitellään posterin muodossa 26.5.2015 yhteisenä seminaaripäivänä. 7 Projektin toteutus Ensimmäisessä tapaamisessa pohdimme aihealueita, joista voisimme tehdä raporttityömme. Jokainen toi esille omia ajatuksiaan ja mielipiteitään eri aiheista. Yleiskatsauksen jälkeen, tulimme siihen tulokseen, että teemme raporttiamme verialtistustapaturmista. Tämän jälkeen jokainen etsi mahdollisia luotettavia tietoja aiheesta. Toisessa tapaamisessamme kokosimme toistemme näkökulmat ja keräämät tiedot yhteen ja saimme koottua erilaisia aihealueita. Jokainen toi esille varialtistustapaturman eri vaiheita. Näitä ovat esimerkiksi tartuntoja, joita voi saada ja niiden hoidoista, veritapaturman ehkäisevät toimenpiteet, ihoa läpäisevät esineet ja työturvallisuus. Tämän jälkeen jokainen aloitti omatoimisesti tiedonhakuprosessin. Oppilaitoksessa taukojen aikana keskustelimme aiheista, joita voitaisiin lisätä tai poistaa ja mahdollisista haastatteluista tiedon saantia varten. Aloitimme raportin sisällön täydentämistä kirjaamalla ylös projektimme tavoitteet ja sisällön. Laadimme itsellemme aikataulun, jonka mukaan meidän tulisi saada valmiiksi täydennykset. Tästä on ollut hyötyä saada raportti kurssin aikarajojen puitteissa valmiiksi. Jaoimme projektin sisällön aihealueet keskenämme ja näin ollen jokainen sai oman vastuualueen. Tämä auttoi kokonaisuuden laatimisessa ja aikataulussa pysymisessä. Muokkasimme jatkuvasti raportin sisältöä oppilaitoksessa sekä itsenäisesti kotona työskennellessä. Käytimme erilaisia viestintämenetelmiä, kuten Facebook ja Whatsapp. Itsenäisesti työskennellessä, ilmoitimme toisillemme tekemistämme muutoksista ja korjauksista sosiaalisen median kautta. 7.1 Aikataulu Sovimme keskenämme tietyistä päivistä, jolloin tulisimme koululle täydentämään yhdessä projektiamme. Koulussa kävimme läpi projektin sisältöä. Sovimme myös päivistä, jolloin tekisimme itsenäisesti työtä kotona.

16 Päivämäärä Osallistujat Tapaamispaikka Sisältö 20.3.2015 Kaikki Oppilaitos Raportin aiheesta keskusteleminen 24.3.2015 Kaikki Oppilaitos Raportin aiheesta päättäminen 25.3.2015 Kaikki Facebook Aihealueiden kerääminen 26.3.2015 Kaikki Oppilaitos Lähteiden kerääminen 31.3.2015 Kaikki Oppilaitos Aihealueiden jako 3.4-10.4.2015 Kaikki Sosiaalinen Itsenäistä työskentelyä media 13.4.2015 Iida, Nigar, Saija Oppilaitos Raportin sisällöstä keskusteleminen 15.4.2015 Iida, Nigar, Saija Oppilaitos Raportti palaveri 22.4.2015 Kaikki Oppilaitos Raportin jäsentelyä, pohjamuokkausta 27.4.2015 Kaikki Sosiaalinen media Itsenäistä työskentelyä, raportin täydentäminen 30.4.2015 Saija, Nigar Oppilaitos Työpaja, raportista keskusteleminen 4-5.5.2015 Kaikki Sosiaalinen media Itsenäistä työskentelyä, raportin täydentäminen 11-15.5.2015 KaikkiSosiaalinen iaalinen media Raportin täydentäminen media 18.5.2015 Kaikki Oppilaitos Raportin ja posterin viimeistely 26.5.2015 Kaikki Oppilaitos Seminaari 7.2 Projektin työnjako Jokaisella ryhmän jäsenellä oli oma vastuualueensa ja jokaisen tuli huolehtia raportin etenemisestä ajanmukaisesti. Jokainen oli vastuussa oman vastuualueensa tiedon hankinnasta. Jaetut työt eivät olleet ehdottomia. Jokainen pystyi osallistumaan muiden vastuualueisiin avun tarpeessa tai muokkaamalla sisältöä. Esimerkiksi riskitekijöiden sattuessa, asiasta piti ilmoittaa muille ryhmänjäsenille ja näin ollen vastuualue jaettiin uudestaan jäsenten kesken. Sovimme aina keskenämme kuka hoitaa mahdollisia haastatteluja ja kuka sähköistä viestintää opettajien ja asiantuntijoiden kanssa. Sovimme myös, että

17 jokainen ryhmänjäsen sai tehtäväkseen varmistaa työn aikataulussa etenemisen, lopullisesta esityksestä vastaamisen, ulkoasun tarkistuksen. 7.3 Projektin resurssit ja kustannusarvio Projektin aikana henkilökohtaisiin tapaamisiin tapaamispaikkana oli käytetty oppilaitoksen tiloja. Preanalytiikka-opintojakson laajuus on 10 opintopistettä ja yksi opintopiste vastaa 27 tuntia työskentelyä. Suurin osa työskentelyajasta toteutui itsenäisesti. Raporttiimme käyttämäämme materiaaleja ovat internetistä, lehdistä ja kirjoista hankittuja lähteitä. Mahdollisuuksien mukaan käytimme lähteenä sähköistä viestintää asiantuntijoiden kanssa. 7.4 Riskit ja riskien hallinta Projektin toteuttamisen aikana erilaisten syiden takia voi esiintyä monenlaisia riskejä. Ryhmämme on tietoinen riskitilanteista ja ottanut huomioon oleellisimmat riskitekijät. Esimerkkeinä riskeistä ovat tiedon katoaminen, sairastumisriski, tekniset ongelmat, tiedostojen uusiutuminen. Myös muutokset ja tapahtumat henkilökohtaisessa elämäntilanteessa voidaan luokitella riskitekijäksi. Mahdollisessa riskitilanteessa kaikki ryhmän jäsenet ottavat vastuun toimenpiteistä. Sairastumisriski on tilanne, jota on vaikeaa ennustaa ja ennaltaehkäistä. Tällaisessa tilanteessa, sairaana olevan jäsenen on ilmoitettava muille ryhmän jäsenille tapahtuneesta, jotta ongelma saadaan ratkaistua yhdessä. Teknisiä ongelmia ja tiedon katoamista on myös vaikeaa ennaltaehkäistä. Tällaisia tapauksia saattaa tulla esiin, jos esimerkiksi tietokone hajoaa yhtäkkiä ja kaikki siinä olevat tiedostot häviävät samalla. Teknisen ongelman takia voi kääntyä tietotekniikan asiantuntijoiden puoleen. Tiedon katoamista voidaan lykätä tallentamalla tiedostoja moneen eri kohteeseen. Jotta projektimme ei kärsisi, ryhmämme yritti tunnistaa ja ennaltaehkäistä riskitekijöitä. Kaikkia mahdollisia riskejä on mahdotonta ennustaa. Riskitilanteiden varalle ryhmällä oli toimintasuunnitelma, jonka mukaan tulisi jatkossa toimia.

18 8 Projektin arviointi Arviointi ryhmässä oli jatkuvaa. Arvioimme raporttiamme keskenämme sekä työpajan vertaisarviointitilaisuudessa. Osasimme ottaa vastaan kritiikkiä ja kehittämisehdotuksia, joiden pohjalta parantelimme raportin sisältöä. Vertaisarvioinnista koimme saavamme hyviä uusia näkökulmia projektiimme. Suurin osa työskentelystä tapahtui itsenäisesti. Tällöin kommunikoitiin sosiaalisen median kautta. Tapasimme myös koululla tasaisin väliajoin, jolloin kävimme tarkemmin läpi projektin pääkohtia. Samalla annoimme toisillemme palautetta kasvokkain. Arvioimme myös miten pärjäsimme ja mitä opimme.

19 Lähteet Duodecim 20/2000. Neulanpistotapaturmat työssä. Verkkodokumentti. <http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=article_war_dl6_articleportlet&_article_war_dl6_articleportlet_viewtype=viewarticle&_article_war_dl6_articleportlet_tunnus=duo91814> Luettu 12.4.2015. Hannuksela-Svahn, Anna 2014. Hiv-infektio, aids. Terveyskirjasto. Kustannus Oy Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 3.4.2014.<http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00421>. Luettu 19.4.2015. Hepatiitti.fi 2015. Mikä on hepatiitti ja missä sitä tavataan? Verkkodokumentti. <http://www.hepatiitti.fi/yleista/mika-on-hepatiitti-ja-missa-sita-tavataan/> Luettu 12.4.2015. Hiv-säätiö/Hiv-tukikeskus (1). Hiv ja aids- tietoa. Verkkodokumentti. <http://hivtukikeskus.fi/hiv-ja-aids/>. Luettu. 19.4.2015. Hiv-säätiö/Hiv-tukikeskus (2). Hiv- ja aids-tilastoja. Verkkodokumentti. <http://hivtukikeskus.fi/hiv-ja-aids/hiv-ja-aids-tilastoja/>. Luettu. 19.4.2015. Hiv-säätiö/Hiv-tukikeskus (3). Miten hiv voi tarttua. Verkkodokumentti. <http://hivtukikeskus.fi/hiv-ja-aids/miten-hiv-voi-tarttua/>. Luettu. 19.4.2015. Jääskeläinen, Helena 2015. Suullinen tiedonanto 6.5.2015. Kainuun SOTE 2013. Terävien instrumenttien aiheuttamien tapaturmien ehkäisy. Verkkodokumentti. <https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8 &ved=0cb4qfjaa&url=http%3a%2f%2fwww.kainuu.fi%2fsote_paatokset%2fkokous%2f20131048-6.pdf&ei=cqjivc3nhogmsghrk4hyaq&usg=afqjcnf1h9yds- Wbdo9xFafwo7IK7QOaDpA&bvm=bv.92291466,d.bGg> Luettu 14.4.2015. Kerola, Asla 2015. Hepatiitti. Terve.fi. Artikkeli. Verkkodokumentti. Päivitetty 19.2.2015. <www.terve.fi/hepatiitti/hepatiitti>. Luettu 19.4.2015. Lumio, Jukka 2014. Maksatulehdus, hepatiitti. Terveyskirjasto. Kustannus Oy Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 20.11.2014. Luettavissa myös sähköisesti osoitteessa <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00451&p_haku=hepatiitti>. Luettu 19.4.2015. Lääkärilehti 2015. Tehyltä selvitys: Neulanpistotapaturmien syynä on kiire. Verkkodokumentti. <http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7212/type=1> Luettu 5.5.2015. Matikainen, Anna-Mari; Miettinen, Marja; Wasström, Kalle 2010. Näytteenottajan käsikirja. Helsinki. Edita Prima Oy. Luettu 14.4.2015. Mekalasi Oy 2015. Verinäytteenotto. Esite.

20 Tampereen opiskeluterveydenhuolto (1). Verelle altistuneen tutkimukset ja toimenpiteet, 24.1.2011. Verkkodokumentti. <http://www.tampere.fi/opiskeluterveys/terveydenhoito/terveydenhuollonopiskelijoille/verellealistunut.html> Luettu 15.4.2015. Tampereen opiskeluterveydenhuolto (2). Veritapaturma-toimintaohje opiskelijalle, 24.1.2011. Verkkodokumentti. <http://www.tampere.fi/opiskeluterveys/terveydenhoito/terveydenhuollonopiskelijoille/veritapaturma.html> Luettu 15.4.2011- Terveysportti 2007. Duodecim verkkokurssi: Infektioiden torjunnan perusteet terveydenhuollossa: Tavanomaiset varotoimet. Verkkodokumentti. <http://www.terveysportti.fi/kotisivut/sivut.koti?p_sivusto=640&p_navi=59762&p_sivu=58322> Luettu 12.4.2015. Työterveyslaki 738/2002. Annettu 23.8.2002. Vikström, Marjo 2014. Neulapistotapaturmat. Opinnäytetyö. Oulu ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Luettavissa myös sähköisesti osoitteessa <http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/70783/vikstrom_marjo.pdf?sequence=1>. Vuoriluoto, Irmeli 2013. Älä anna neulanpiston yllättää. Vantaa: Multiprint Oy. Tehyn julkaisusarja B: 1/2013. 3. painos. Luettavissa myös sähköisesti osoitteessa <https://www.tehy.fi/@bin/45437/neulanpisto_b-sarja.pdf>. Luettu 19.4.2015. Vuoriluoto, Irmeli 2009. Älä anna neulanpiston yllättää. Vantaa: Multiprint Oy. Tehyn julkaisusarja B: 3/2008. Luettavissa myös sähköisesti osoitteessa < https://www.tehy.fi/@bin/45437/neulanpisto_b-sarja.pdf >. Luettu 15.5.2015.

Liite 1. 1 (1)