Maatalousympäristön lintujen kannanvaihtelut ja mitä ne kertovat pellon käytön muutoksista? Tuomas Seimola ja Juha Tiainen Luonnonvarakeskus
Mitkä lajit ovat maatalousympäristön lintuja? 2 9.2.2018
Varsinaiset peltolajit (mm. peltopyy, ruisrääkkä, kuovi, töyhtöhyyppä, kiuru ja niittykirvinen). Pesivät ja ruokailevat pelloilla ja avoimilla pientareilla. Viljelytavoilla, viljelykasveilla ja lohkojen käsittelyllä suorat vaikutukset lajien esiintymiseen, runsauteen tai pesimistulokseen. 3 9.2.2018
Pihojen ja tilakeskusten lajit (tervapääsky, haara- ja räystäspääsky, varpunen, pikkuvarpunen, kottarainen, västäräkki, kivitasku, naakka) Osa lajeista on taantunut voimakkaasti ja ryhmään kuuluu myös nopeasti runsastuneita lajeja. Esiintyminen on runsainta yleensä eläintiloilla ja niiden läheisyydessä.
Reunojen lajit (mm. pensaskerttu, pikkulepinkäinen, pensastasku, viitakerttunen, ruokokerttunen, hemppo, punavarpunen, keltasirkku ja pajusirkku) Hyötyvät erilaisista kesannoista, maiseman pienipiirteisyydestä (ojat, avoimet saarekkeet), metsätaloudesta, pellonraivauksesta ja pensaikkoisista pientareista.
Peltojen metsälajit (mm. fasaani, sepelkyyhky, uuttukyyhky, räkättirastas, varis ja viherpeippo) Runsauteen maatalousympäristöissä vaikuttaa erityisesti metsän reunan määrä. Viljelyn monipuolisuus (viljeltävien kasvien määrä, peltolohkojen koko) vaikuttaa ravinnon saatavuuteen. 6 9.2.2018
Maatalousympäristön linnusto on muuttunut ja muutos jatkuu Lintujen kannanmuutoksiin vaikuttavia tekijöitä: Maatalouden tuotantorakenteen muutos Maatalouden tuotantotapojen muutos Lintukantojen vuosittainen vaihtelu on luonnollista ja voi olla voimakasta. Maatalouden maankäytön muutos Ilmastonmuutos Talvehtimis- ja levähdysalueilla tapahtuneet muutokset (maankäyttö ja ilmasto) Metsästys ja laiton pyynti muuttomatkan varrella Pitkäaikainen seuranta on välttämätöntä muutosten suunnan havaitsemiseksi 7 9.2.2018
Lajien kannankehityksen suunta voi vaihdella niiden levinneisyysalueen eri kolkilla! Esimerkkinä töyhtöhyyppä Yhteiseurooppalainen kannanmuutos Väisänen, R. A. & Lehikoinen, A. 2013: Suomen maalinnuston pesimäkannan vaihtelut vuosina 1975-2012. Linnut vuosikirja 2012: 62 81 (myös kottarainen ja kiuru jäljempänä) 8 9.2.2018
Vaihtelua paikallisesti: Yläne, kiurureviirit 70 60 50 40 30 20 10 0 W S E 2005 2006 2010 9 9.2.2018
Nautoja (miljoonia) Lypsykarjan keskikoko Tilojen lukumäärä (x 1000) Maitotilojen osuus Maatalouden rakennemuutos 2,2 20 2,0 1,8 16 1,6 Kaikki eläimet 1,4 1,2 12 1,0 Lypsylehmät 0,8 8 0,6 0,4 0,2 Lehmiä/tila 4 0,0 0 1920 1940 1960 1980 2000 Lypsykarjatilojen osuus kaikista tiloista 350 300 250 200 Kaikki Aktiivitilat Maitotilat 1,0 0,8 0,6 150 100 50 0,4 0,2 0 1960 1970 1980 1990 2000 0,0
Maankäytön tehostuminen: salaojitus ja tilusjärjestelyt = lohkokoon kasvu Salaojitetun pellon osuus Esimerkkialue Yläneeltä Hietala-Koivu 2002
Maatalousympäristön linnuston historiallinen muutos 1960 62 1984 Peltosirkku 60 37 Pensastasku 48 17 Keltavästäräkki 31 1 Kiuru 28 55 + Niittykirvinen 11 0 Keltasirkku 11 8 Kuva: Kauhajoki, Halkolankylä 1959 Isokuovi 11 22 + Haarapääsky 10 2 Pensaskerttu 10 1 Töyhtöhyyppä 8 6 Peltopyy 4 0 Varis 4 0 Kivitasku 3 1 Ruokokerttunen 2 15 + Pajusirkku 0 12 + Punavarpunen 0 10 + Västäräkki 0 4 Harakka 0 2 Viitakerttunen 0 1 Pikkulepinkäinen 0 1 Yhteensä 241 185 12 9.2.2018 Kauhajoen museo, www2.kauhajoki.fi/arteet/aarrekanta/listaakaikki.asp Tutkimusalue 460 ha 1960 62: avo-ojitettuja laitumia ja heinäpeltoa 1984: salaojitettua viljanviljelyä Lähteet: Marttila 1963, Vähämäki 1984, Ylimaunu & Siira 1985
Peltoalan määrän ja käytön muutos vaikuttaa avomaiden lintujen runsauteen Tiainen 2004 ja julkaisematon, perustuu maataloustilastoihin Kolme kylmää talvea talvehtimisalueilla osasyynä jyrkkään laskuun (myös Ruotsissa, Tanskassa ja Britanniassa)
Mitä Suomen peltolinnuille kuuluu muuttuneessa maatalousympäristössä? Avomaalajit Ruisrääkkä Töyhtöhyyppä Kuovi Kiuru Niittykirvinen Pensastasku Peltosirkku Reunalajit Haarapääsky Räystäspääsky Räkättirastas Pensaskerttu Naakka Kottarainen Pikkuvarpunen Lähde: Luonnontieteellinen keskusmuseo (LUOMUS) 14 9.2.2018
Maatalousympäristön linnuston lajisto ja runsaussuhteet muuttuvat etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. Linnuston lajirakenne ja runsaudet maantieteelllisesti pitää tuntea, jotta maankäytön muutosten vaikutuksia Suomessa voidaan arvioida. Kauhava-Lapua Helsinki 2017 Maaninka 2016 2017 Kiuru 166 Keltasirkku 96 Räkättirastas 70 Pensaskerttu 39 Viitakerttunen 27 Sepelkyyhky 25 Pikkuvarpunen 19 Viherpeippo 19 Satakieli 18 Varpunen 18 Töyhtöhyyppä 15 KUOVI PUUTTUI Räkättirastas 121 Keltasirkku 49 Töyhtöhyyppä 21 Haarapääsky 13 Sepelkyyhky 13 Västäräkki 11 Kuovi 9 Kottarainen 9 Viherpeippo 8 Punavarpunen 8 Pajusirkku 8 KIURU PUUTTUI Kiuru 82 Keltasirkku 74 Ruokokerttunen 37 Pajusirkku 35 Töyhtöhyyppä 23 Peltosirkku 23 Räkättirastas 17 Kuovi 13 Pensastasku 13 Punavarpunen 11 Viherpeippo 8
Maatalousympäristön lintulajien elinympäristövaatimukset, runsaudet eri elinympäristöissä ja niiden suosimat maisemarakenteet tulee tuntea, jotta pystymme arvioimaan maankäytön muutosten mahdollisia vaikutuksia linnustoon. Maatalousympäristön lintujen tiheydet biotoopeittain Tiainen & Seimola 2014, Linnut-vuosikirja 2013: 72 79.
Peltolinnustoamme merkittävästi hyödyttävät elinympäristöt ja toimet maatalousympäristöissä Saarekkeet ja asutus (asuinsaarekkeet, tilakeskukset ja eritoten eläintilat). Pientareet ja suojakaistat (joet ja ojat) = pientareiden runsaus on merkittävin maatalousympäristön linnuston runsautta määrittelevä piirre maisematasolla. Pensaikkoiset ojanvarret erittäin merkittäviä suurelle joukolle lajeja. Laajat luonnonlaitumet, niityt (hoidetut ja hoitamattomat) ja rantalaitumet ovat erittäin merkittäviä elinympäristöjä monimuotoiselle lajistolle. Pitkäaikaisten kesantojen kaltaiset viljelystä poistetut avoimet tai pensoittuneet elinympäristöt ovat erittäin merkittäviä linnuston monimuotoisuudelle (Tiainen & Seimola 2013). Kesannot (luonnonhoitopellot, sänkikesannot ja suojavyöhykkeet) = lintutiheys ja lajimäärä merkittävästi suurempi kuin viljellyillä aloilla (Herzon ym. 2011). Sijainti kauempana metsän reunasta korostaa niiden merkittävyyttä. Talviaikainen kasvipeitteisyys ja suorakylvö niin kevätvilja- kuin öljykasveilla hyödyttävät erityisesti avoimien ympäristöjen lajeja, mm. kiurua ja peltopyytä. (Tiainen ym. 2014). Luomuviljely (Piha ym. 2007) Viherrytys??? 17 9.2.2018
Monimuotoisen maisemarakenteen ylläpitäminen ja monipuolisen maanviljelyn jatkuminen eri tuotantotapoineen ovat edellytys hyvinvoivalle maatalousympäristön linnustolle! Kiitos! tuomas.seimola@luke.fi, juha.tiainen@luke.fi 18 9.2.2018