EUROOPAN KOMISSIO TERVEYS- JA KULUTTAJA-ASIOIDEN PÄÄOSASTO Osasto F Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto DG(SANCO)/ 8596/2002 MR Tarkastusraportti SUOMESSA 15. 19. HUHTIKUUTA 2002 SUORITETUSTA TEHTÄVÄSTÄ KASVINSUOJELUJÄRJESTELMÄN TARKASTAMINEN PERUNA- ALALLA Huom. Alustavaan tarkastusraporttiin sisältyneet asiavirheet on korjattu; korjaukset on kursivoitu ja lihavoitu. 08/07/02 15/10/02-51192
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 5 2. TEHTÄVÄÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHDAT... 5 3. TEHTÄVÄN TAVOITTEET... 5 4. TEHTÄVÄN OIKEUSPERUSTA... 6 5. TAUSTAA... 6 5.1. Edelliset Suomeen tehdyt peruna-alaa koskevat tarkastusmatkat... 6 5.2. Perunantuotannon merkitys Suomessa... 7 5.3. Perunakauppa Suomessa... 7 6. KESKEISET HUOMIOT... 7 6.1. Kasvinsuojelujärjestelmä Suomessa... 7 6.1.1. Kasvinsuojelujärjestelmän rakenne... 7 6.1.2. Henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit... 9 6.1.3. Työsuunnitelma ja eri elinten työn arviointi... 10 6.1.4. Lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpano... 11 6.1.5. Varasuunnitelmat... 11 6.2. Siemenperuna-ala Suomessa... 11 6.2.1. Perunoiden jalostus ja geneettisen aineiston hallussapito... 11 6.2.2. Siementen monistaminen ja sertifiointi... 11 6.2.3. Geneettisen aineiston ja siementuotannon terveydentila... 12 6.3. Muut kuin siemenperunat Suomessa... 16 6.3.1. Perunantuotantomenetelmät Suomessa... 16 6.3.2. Tilanne erityisten karanteenituhoojien kannalta... 17 6.3.3. Muiden kuin siemenperunoiden markkinointi ja jalostus... 21 6.4. Maahantuodun perunan tarkastukset... 23 6.5. Laboratoriot... 23 6.5.1. Virologia... 23 6.5.2. Nematologia... 24 6.5.3. Bakteriologia... 24 7. PÄÄTELMÄT... 25 ii
7.1. Suomen kasvinsuojelujärjestelmä... 25 7.2. Siemenperunat... 25 7.3. Muu kuin siemenperuna... 26 7.4. Laboratorioanalyysit... 27 8. TIIVISTELMÄ... 27 9. ASIAN KÄSITTELYN PÄÄTTÄVÄ KOKOUS... 27 10. SUOSITUKSET... 28 iii
Raportissa käytetyt lyhenteet BNYVV C.m.s. ELISA FVO IF KTTK PCN PCR PLRV PVA PVM PVS PVX PVY PSTV TEkeskus TSWV Juurikkaan nekroottinen keltasuonivirus Clavibacter michiganensis ssp. sepedonicus Enzyme Linked Immuno Sorbent Assay -testi Euroopan komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto Immunofluoresenssi-testi Kasvintuotannon tarkastuskeskus Keltainen peruna-ankeroinen Polymeraasiketjureaktio-testi Perunan kierrelehtisyysvirus Perunan A-virus Perunan M-virus Perunan S-virus Perunan X-virus Perunan Y-virus Perunan sukkulamukulatauti Työvoima- ja elinkeinokeskus Tomaatin pronssilaikkuvirus iv
1. JOHDANTO Suomessa suoritettu tehtävä oli viimeinen kaikissa jäsenvaltioissa suoritetuista kasvinsuojelujärjestelmää koskeneista tarkastuksista. Suomen kasvinsuojeluviranomaisille lähetettiin ennen tarkastustehtävää kyselylomake. Kyselylomakkeeseen saadut vastaukset muodostavat yleiskatsauksen peruna-alan kasvinsuojelujärjestelmästä ja yleisestä terveydentilasta perunantuotannossa Suomessa. 2. TEHTÄVÄÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHDAT Tehtävä suoritettiin Suomessa 15. 19. huhtikuuta 2002. Tarkastusryhmään kuului kaksi Euroopan komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston (FVO) tarkastajaa sekä kaksi alan asiantuntijaa Suomesta. Tarkastusryhmää avusti koko tehtävän ajan kasvinsuojeluyksikön edustajia Suomesta. Avauskokous pidettiin Helsingissä 15. huhtikuuta 2002 toimivaltaisen keskusviranomaisen kanssa. Tarkastusryhmä vahvisti tuossa kokouksessa tehtävän tavoitteet ja tarkastussuunnitelman. Toimivaltaisen keskusviranomaisen kanssa järjestetty asian käsittelyn päättänyt kokous pidettiin Helsingissä 19. huhtikuuta 2002. Tarkastuskäynti tehtiin seuraaviin kohteisiin: TOIMIVALTAISEN VIRANOMAISEN TEKEMÄT TARKASTUSKÄYNNIT Toimivaltainen Keskusvirasto 1 viranomainen Paikalliset virastot 1 LABORATORIOKÄYNNIT Viralliset laboratoriot 1 KOHTEET, JOISSA TEHTIIN KASVIEN TERVEYTEEN LIITTYVIÄ TARKASTUKSIA Mikrolisäysasemat 1 Perunantuottajat 5 Perunan pakkaus-/lähetyskeskukset 1 Perunanjalostajat 2 Myyntimarkkinat kokonaisuudessaan 1 3. TEHTÄVÄN TAVOITTEET Tehtävän tavoitteena oli arvioida mm. (1) Suomen peruna-alan kasvinsuojelujärjestelmään kuuluvien eri elinten toimintakykyä ja (2) asiaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa alalla.
4. TEHTÄVÄN OIKEUSPERUSTA Tehtävä suoritettiin neuvoston direktiivin 2000/29/EY 1 21 artiklan sekä direktiivissä olevien asiaa koskevien teknisten säännösten nojalla. Myös seuraavassa esitetyllä lainsäädännöllä oli erityistä merkitystä tarkastustehtävän kannalta: Neuvoston direktiivi 69/464/ETY 2 perunasyövän torjunnasta Neuvoston direktiivi 69/465/ETY 3 keltaisen peruna-ankeroisen torjunnasta Neuvoston direktiivi 93/85/ETY 4 perunan vaalean rengasmädän torjunnasta Neuvoston direktiivi 98/57/EY 5 Ralstonia solanacearum (Smith) Yabuuchi et al. -kasvintuhoojan torjunnasta Komission direktiivi 93/50/ETY 6 tuottajien, varastojen ja lähetyskeskusten kirjaamisesta viralliseen rekisteriin. 5. TAUSTAA Tässä luvussa ja sitä seuraavissa luvuissa esitetyistä tilastotiedoista on syytä panna merkille seuraavaa: jos tekstissä ei ole viittauksia, Suomen viranomaiset ovat toimittaneet tiedot ennen tehtävää täytetyllä kyselylomakkeella tai tehtävän aikana. 5.1. Edelliset Suomeen tehdyt peruna-alaa koskevat tarkastusmatkat FVO suoritti Suomessa tarkastustehtävän vuonna 1997 arvioidakseen Clavibacter michiganensis ssp. sepedonicus -bakteeria (C.m.s.) koskevia rutiinitarkastuksia ja näytteenotto-/testimenetelmiä. Tuolloin todettiin, että tarkastuksissa noudatetaan loogisia prioriteetteja, havaitsemismenetelmät ovat suureksi osaksi asiaa koskevan torjuntadirektiivin mukaisia, laboratoriot toimittavat tuloksia nopeasti ja tarkastuksesta johtuvat päätökset tehdään viipymättä. Toinen tarkastustehtävä Suomeen suoritettiin vuonna 1998 globodera pallidaa koskevan suoja-alueen aseman arvioimiseksi. Tuolloin todettiin, että perunoiden tuontia, vientiä ja tuotantoa koskeva valvonta kansallisia markkinoita varten globodera pallida -infektioiden varalta oli riittävä ja että suoja-alueita koskevat vaatimukset oli täytetty. Sitä vastoin globodera rostochiensiä koskevat torjuntatoimet eivät olleet täysin neuvoston direktiivin 69/465 mukaisia, koska ei-resistenttien perunalajikkeiden viljely saastuneella maalla oli sallittu. Tällöin suositeltiin keltaisen perunaankeroisen morfologisen tunnistamismenetelmän korvaamista biokemiallisilla menetelmillä ja kyseiselle taudille alttiiden perunalajikkeiden viljelyn kieltämistä saastuneella maaperällä. 1 EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1 2 EYVL L 323, 24.12.1969, s. 1 3 EYVL L 323, 24.12.1969, s. 3 4 EYVL L 259, 18.10.1993, s. 1 5 EYVL L 235, 21.8.1998, s. 1 6 EYVL L 205, 17.8.1993, s. 22 6
5.2. Perunantuotannon merkitys Suomessa Vuonna 1998 perunantuotannon osuus oli 3 prosenttia Suomen maatalouden kokonaistuotannosta ja 13 prosenttia viljelykasvien kokonaistuotannosta (EUROSTAT). Noin 32 000 hehtaaria viljelypinta-alasta vuodessa oli varattu perunanviljelyyn kolmena viime vuonna, mikä on 1,5 prosenttia Suomen viljelypinta-alasta. Vuonna 2000 perunaa tuotettiin yhteensä 785 000 tonnia eli keskimäärin 25 tonnia hehtaaria kohti. Siemenperunaa viljellään noin 1 500 hehtaarin alueella vuosittain, jolloin vuosituotannoksi saadaan noin 25 000 tonnia. Tärkeimpiä perunantuotantoalueita ovat Etelä-Suomen rannikkoalueet ja etenkin maan länsiosa. 5.3. Perunakauppa Suomessa Siemenperuna Suomi toi kolmena edellisenä vuonna maahan 700 800 tonnia siemenperunaa vuodessa lähinnä Alankomaista mutta jossakin määrin myös Ruotsista, Saksasta ja Tanskasta. Perunaa myös vietiin maasta vuonna 2000 rajoitetussa määrin noin 1 800 tonnia, mistä kaksi kolmasosaa suuntautui EU:n ulkopuolisiin maihin. Muu peruna Suomi toi kolmena edellisenä vuonna maahan 10 20 000 tonnia ruokaperunaa vuodessa. Kyse on lähinnä muista jäsenvaltioista, kuten Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta, tuoduista pääsadon ruokaperunoista. Suomeen ei tuoda perunaa suoraan kolmansista maista, ja muiden jäsenvaltioiden kautta tuotavien perunoiden määrä on vaatimaton, noin 100 tonnia vuodessa. Suomesta myös viedään muutama tuhat tonnia ruokaperunaa vuodessa pääasiassa naapurimaihin kuten Norjaan ja Venäjälle. 6. KESKEISET HUOMIOT 6.1. Kasvinsuojelujärjestelmä Suomessa 6.1.1. Kasvinsuojelujärjestelmän rakenne Suomen maa- ja metsätalousministeriö (MMM) on ainoa neuvoston direktiivin 2000/29/EY 1 artiklassa tarkoitettu keskusviranomainen. Henkilökuntaa on kolmesta eri elimestä, joita ovat: Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK), TE-keskus sekä Maaseudun neuvoa-antava komitea, jotka vastaavat kasvinsuojelua koskevien velvollisuuksien toteuttamisesta peruna-alalla. Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja 7
terveysosasto vastaa lainsäädännön kehittämisestä. Kuviosta 6.1 ilmenee eri elinten väliset suhteet. Kuvio 6.1: Kasvinsuojelua käsittelevät elimet Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK) Siementarkastusosasto Kasvinsuojeluosasto Siementen testaus Laboratoriot Torjunta-aineet Kasvinsuojeluyksikkö Jokavuotinen sopimus KTTK:n ja työvoima- ja elinkeinokeskuksen välillä tavoitteista jne Orgaanisen tuotannon valvonta Kasvintarkastuslaboratorio Kasvintarkastusyksiköt Helsingissä, Turussa ja Kouvolossa sijaitsevat Maaseudun neuvoa-antavat keskukset 15 työvoima- ja elinkeinokeskusta 6.1.1.1. KTTK KTTK on maa- ja metsätalousministeriön alainen puoli-itsenäinen elin, jonka johdossa toimii hallituksen nimittämä johtaja. Sen vuosittain neuvoteltava budjetti rahoitetaan MMM:n elintarvike- ja terveysosaston varoista. Kaksi KTTK:n osastoa vastaa kasvinsuojelua koskevista kysymyksistä peruna-alalla. Siementen testausosasto vastaa siementen ja siemenperunoiden sertifioinnista ja laadusta: siellä suoritetaan laboratoriotestejä kaikkiin eri luokkiin kuuluvista sertifioiduista siemenperunoista. Siellä myös tarkastetaan ja valvotaan karanteenituhoojien esiintymisiä siemenperunan tuotantotiloilla. Kaikista löydöksistä on raportoitava kasvinsuojeluosastolle, joka vastaa torjuntatoimien täytäntöönpanosta. Kasvinsuojeluosasto keskittyy ruokaperunan tuottajiin sekä maahan tuotavaan ja maasta vietävään perunaan. 8
Kasvinsuojeluosaston alaiset kasvinsuojeluyksikkö ja kasvintarkastuslaboratorio vastaavat karanteenituhoojien torjuntatoimien laatimisesta ja toteuttamisesta. KTTK:ssa toimii yhteensä yhdeksän tarkastajaa kolmessa kasvinsuojeluyksikössä Helsingissä, Turussa ja Kouvolassa. Oulussa työskentelee kolme vakituista tarkastajaa. Heidän toiminta-alueenaan on siemenperunakeskuksen tuotantoalue, joka muodostaa korkealaatuisen siemenperunatuotannon laatuvyöhykkeen, ns. High Grade -alueen. 6.1.1.2. Työvoima- ja elinkeinokeskukset (TE-keskukset) Suomessa toimivat 15 TE-keskusta edustavat alueellisia viranomaisia, ja ne on perustettu yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön, työministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön kanssa. TE-keskuksessa on yleensä kolme osastoa: työmarkkinoista, yritystoiminnasta sekä maaseudusta vastaavat osastot. Maaseutuosaston henkilökunta avustaa kasvinsuojelutyössä sellaisten työsuunnitelmien pohjalta, joista on sovittu kasvinsuojeluosaston sekä TE-keskuksen johdon välisissä vuosikokouksissa. TE-keskuksen tarkastajat vastaavat virallisista valvontapäätöksistä sekä tarkastuksista. Maaseutuosasto vastaa myös korvausvaatimusten käsittelystä. 6.1.1.3. Maaseutukeskukset Maaseutukeskukset tarjoavat neuvontaa viljelijöille ja maaseudun yrityksille. Niiden budjetti rahoitetaan osaksi maa- ja metsätalousministeriön varoista ja osaksi jäsenmaksuista. Osa henkilökunnasta on koulutettu ja valtuutettu kasvinsuojelutyöhön kasvinsuojeluyksikön sekä TE-keskusten puolesta. Työhön kuuluu näytteidenottoa, markkinointia ja viennin valvontaa sekä rekisteröityjen perunayksiköiden tarkastuksia ja valvontaa. 6.1.2. Henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit Henkilöresurssit Kasvinsuojeluyksikössä työskentelee 32 henkilöä: 12 akateemisen loppututkinnon suorittanutta (ylitarkastajaa tai hallintovirkamiestä), 7 tarkastuslaboranttia, 7 tarkastajaa ja 6 sihteeriä. Kasvikaranteenia koskevien velvoitteidensa ohella he vastaavat myös markkinointia koskevien eri direktiivien täytäntöönpanosta. Osa työntekijöistä vastaa lisäksi hedelmien ja vihannesten laadunvalvontaa koskevista tarkastuksista. Kasvikaranteeni- ja markkinointialalla suoritettiin vuonna 2001 yhteensä 26 miestyövuotta. Siementarkastusosaston peruna- ja terveyslaboratoriossa työskentelee 1 ylitarkastaja ja 5 tarkastuslaboranttia. High Grade -alueen laadunvalvonnassa kasvinsuojelun alalla työskentelee 1 ylitarkastaja ja 1 tarkastaja. 9
TE-keskukset työllistävät 42 henkeä, jotka KTTK on kouluttanut ja valtuuttanut kasvikaranteenia ja kasviaineistoa koskeviin tehtäviin. He suorittivat vuonna 2001 näillä aloilla 14 miestyövuotta. Neuvoa-antavissa elimissä työskentelee 57 henkeä, jotka kasvinsuojeluyksikkö on kouluttanut ja valtuuttanut ottamaan näytteitä kasvikaranteenin varalta. Siementen sertifiointiyksikkö on lisäksi valtuuttanut ja kouluttanut 12 henkeä siementen tarkastustehtäviin. He suorittivat vuonna 2001 kyseisillä aloilla 7 miestyövuotta. Kaikilta tarkastajilta vaaditaan joko korkea-asteen opintoja tai yliopistoopintoja. TE-keskusten tarkastajille tarjotaan peruskoulutusta KTTK:ssa ja käytännön koulutusta kokeneiden valtuutettujen tarkastajien parissa, kunnes he saavat toimintaluvan. Peruskoulutusta täydennetään erilaisin täydennyskoulutuskurssein, joihin on osallistuttava joka vuosi. Neuvoa-antavissa elimissä työskentelevät tarkastajat ovat jo erikoistuneet tehtäviin, joista he ovat vastuussa. KTTK järjestää koulutusta erityisissä näytteenottotekniikoissa sekä tarvittaessa täydennyskoulutuskursseja. Taloudelliset resurssit TE-keskukset edustavat alueellisia viranomaisia, ja ne on perustettu yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä työministeriön kanssa. TE-keskusten budjetti rahoitetaan pääosin noiden ministeriöiden keskushallinnolta saamista varoista. Myös EU myöntää jonkin verran varoja TE-keskuksille. Kasvinsuojelutyöhön osoitettavista varoista päätetään joka vuosi KTTK:n ja TE-keskusten välillä sovittujen työsuunnitelmien ja tavoitteiden perusteella. Neuvoa-antavat elimet saavat noin 20 miljoonaa euroa maa- ja metsätalousministeriöltä ja noin 30,5 miljoonaa euroa tarkastustehtävistä ja muista tehtävistä saatavista maksuista. KTTK maksaa kaikista neuvoaantavien elinten suorittamista kasvinsuojelutehtävistä: niistä maksetaan kiinteää tuntipalkkaa, ja matkakulut maksetaan erikseen. Neuvoa-antavien elinten resurssivaatimuksista neuvotellaan KTTK:n kanssa. 6.1.3. Työsuunnitelma ja eri elinten työn arviointi Työsuunnitelma Maa- ja metsätalousministeriö ja KTTK laativat vuosittain "tulossopimuksen" eli työsuunnitelman, jota voidaan vuoden mittaan tarvittaessa päivittää. Kasvinsuojeluyksikkö laatii vuorostaan vuosittaisen työsuunnitelman ja ohjeet TE-keskuksille sekä neuvoa-antaville keskuksille. Ohjeita tarkistetaan tarvittaessa. Työn suunnittelua ja valvontaa tuetaan vuosittain järjestettävillä "kenttämatkoilla", joiden aikana kasvinsuojeluyksikön pääyksiköiden henkilökunta vierailee TE-keskuksissa ja järjestää tapaamisia kasvinsuojelukysymysten parissa työskentelevien henkilöiden kanssa. Elinten työn arviointi 10
Työsuunnitelmien todellisen toimivuuden yksityiskohdista tiedotetaan KTTK:lle, joka arvioi yksittäisten tarkastajien suorituskykyä. 6.1.4. Lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpano Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädäntöpolitiikkojen kehittämisestä sekä lainsäädännön täytäntöönpanosta. Kasvinsuojelusta on olemassa kahdentyyppisiä säädöksiä: lakeja, jotka parlamentin on hyväksyttävä, sekä valtioneuvoston kyseisestä asiasta antamia asetuksia. Suurin osa EU:n kasvinsuojelulainsäädännöstä on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ministerin määräyksillä, jotka ovat hyvin spesifisiä ja joita tarkastajat saattavat käyttää ohjenuorana: ne saattavat sisältää esimerkiksi vuosittaisia valvontasuunnitelmia. Ahvenanmaalla on erillinen oman ja EU:n lainsäädännön hyväksymisjärjestelmä, vaikka käytännössä siellä sovelletaan Suomen valtion lainsäädäntöä. Tämä saattaa viivästyttää EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa, vaikka sen asiasisältö pysyy samana. 6.1.5. Varasuunnitelmat TE-keskusten velvollisuutena on varautua hätätilanteisiin, ja maa- ja metsätalousministeriön ja KTTK:n kesken onkin laadittu työsuunnitelma hätätilanteita varten. Kasvinsuojelusta ei ole laadittu erillisiä varasuunnitelmia, vaikka maa- ja metsätalousministeriö myöntää ylimääräisiä varoja hätätilanteisiin. TE-keskukset vastaavat maa- ja metsätalousministeriön rahoittamasta korvaussuunnitelmasta, joka on tarkoitettu karanteenituhoojien ja kasvisairauksien vuoksi vahinkoa kärsineille viljelijöille. Henkilökunnalla on käytössään valtion kustantamia digitaalisia karttoja ja tietoja, joiden avulla he voivat arvioida maksettavien korvauksien määriä. 6.2. Siemenperuna-ala Suomessa 6.2.1. Perunoiden jalostus ja geneettisen aineiston hallussapito Suomessa ei ole vuosikausiin jalostettu perunaa. Yksi jalostaja on hiljattain aloittanut toiminnan ja kehittänyt muutamia uusia alalajikkeita. Suomessa ei ole perunan geenipankkia. Seitsemää suomalaista alkuperää olevaa alalajiketta ja kahta alkuperäislajiketta säilytetään Pohjoismaisessa geenipankissa, joka on Ruotsissa sijaitseva pohjoismaiden yhteinen instituutti. Tyrnävällä lähellä Oulua sijaitsevassa siemenperunakeskuksessa säilytetään 40:n eri tuotantolajikkeen in vitro -ydinkasvimateriaalikokoelmaa (ks. alla). 6.2.2. Siementen monistaminen ja sertifiointi Kaikki kotimaista alkuperää olevat siemenet Suomessa saadaan Oulun lähellä sijaitsevassa Tyrnävän siemenperunakeskuksessa suoritettavan koeputkitekniikalla tapahtuvan mikrolisäyksen avulla. Keskus on Suomen 11
valtion omistama itsenäistä liiketoimintaa harjoittava yritys. Se tuottaa esiperussiemeniä ja noin 300 000 minimukulaa vuodessa. Keskus kasvattaa 250 hehtaarin maa-alueella perussiementä ja sertifioitua siementä 30:llä sopimustilalla. Keskus sijaitsee suomalaisella "High Grade" -alueella, joka käsittää Limingan, Temmesin ja Tyrnävän kunnat ja joka sai vuonna 1995 7 luvan rajoittaa siemenperunoiden kaupan pitämistä ainoastaan perussiemenperunaluokkiin. Suomen siemenperunantuotanto keskittyy tälle High Grade -alueelle ja sitä ympäröiville rannikkoalueille Pohjanlahden pohjoisosassa, missä ilmasto suojaa suurimmilta kirvaongelmilta ja missä maan jäätyminen talvella tappaa ylivuotiset kasvit. Luokitusjärjestelmässä on neljä esiperussiemenluokkaa: SS (minimukulat), S, SEE ja SE, joita kaikkia tuotetaan siemenperunakeskuksessa tai sen sopimustiloilla (SE). Esiperussiemenperunaluokassa on yleensä vain kolmen mukulasukupolven monistustuotantoa, koska SE luokitellaan yleensä ensimmäisen sukupolven perussiemenperunaksi (E1). Perussiemen jaetaan kolmeen luokkaan: E1, E2 ja E3. Yleensä kuitenkin tuotetaan vain ensimmäisen sukupolven perussiementä. Sertifioitu siemen on aina vain ensimmäisen sukupolven tuotantoa, ja se jaetaan laadun mukaan A- tai B- luokkaan. E1-luokan siementen tuotannon vaatimuksena on, ettei tilalla ole sitä ennen viljelty perunaa kolmeen vuoteen. E2- ja E3-luokissa voidaan tuottaa siementä kaksi vuotta peräkkäin kolmen vuoden välein. Sama koskee sertifioitua siementä, mutta vain kahden vuoden välein. Suomessa on yhteensä 117 siemenperunan viljelijää. Heistä suurin osa käyttää 5 20 hehtaaria siemenperunan viljelyyn. Kokonaispinta-ala vuonna 2001 oli 1 541 hehtaaria. 6.2.3. Geneettisen aineiston ja siementuotannon terveydentila 6.2.3.1. Karanteenituhoojat geneettisessä aineistossa Suomeen tuodaan kolmansista maista vain rajoitettu määrä geneettistä aineistoa testausta tai tieteellistä käyttöä varten. Taulukossa 6.1 esitetään geneettisen aineiston tuonti kolmelta viime vuodelta. Taulukko 6.1 Kolmansista maista tuotu geneettinen aineisto testausta tai tieteellistä käyttöä varten Vuosi Alkuperä Käyttötarkoitus Tyyppi Määrä 1998 Viro kasvinjalostus siemenperunat 500 mukulaa 7 EYVL L 60, 18.3.1995, s. 31 12
Yhdysvallat kasvinjalostus aidot siemenet 100 siementä 1999 Viro kasvinjalostus siemenperunat 250 mukulaa Norja lajiketestaukset siemenperunat 50 kg 2000 Yhdysvallat kasvinjalostus koeputkikasvit 10 kappaletta/6 Venäjä laaduntestaus ruokaperunat 15 kg Komission direktiivissä 95/44/EY 8, sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 97/46/EY 9, vaadittua testausta ei ole kaikilta osin pantu Suomessa täytäntöön. Esimerkiksi Yhdysvalloista vuonna 2000 tuodut 6 lajiketta oli testattu kaikkien vaadittujen organismien osalta Yhdysvaltojen kaupallisessa instituutissa. Sen jälkeen aineisto pidettiin karanteenissa siemenperunakeskuksessa, minkä aikana KTTK suoritti lisätestauksia, joita täydennettiin Tanskassa suoritetuilla testeillä. Siemenperunakeskuksella ei ole erityisiä karanteenitiloja, mutta aineistoa säilytettiin erillään yhdessä tavallisista laboratorioista. Kaupallisessa mikrolisäyksessä käytettyä in vitro -lähtömateriaalia on yleisten virusten ohella testattu perunan sukkulamukulataudin varalta (kaupallisessa instituutissa Yhdysvalloissa). Näiden testausten uudistamista harkitaan aineiston uusimisen yhteydessä. Aineisto uusitaan yleensä kolmen vuoden välein. 6.2.3.2. Karanteenituhoojat siemenperunoiden monistuksessa Perunan tumma ja vaalea rengasmätä (Ralstonia solanacearum ja C.m.s.) Siemenperunanäytteet ja testaus kahden karanteenibakteerin osalta suoritetaan erikseen siemen- ja ruokaperunoilla. Siemenperunatutkimukset järjestetään KTTK:n siementestausosastossa, ja näytteet lähetetään kokonaisina perunoina Loimaalla sijaitsevaan siemensuojelulaboratorioon. Esiperussiemenet: Kaikki esiperussiemenerät ensimmäisestä satosukupolvesta lähtien testataan perunan vaalean rengasmädän varalta ottamalla 200 mukulanäytettä hehtaaria kohti. Vain osa esiperussiemeneristä testataan perunan tumman rengasmädän varalta. Esimerkiksi vuonna 2000 testattiin 38 erää 66:sta. Perussiemenet ja sertifioidut siemenet: Kaikki perus- ja sertifioidun siemenen erät testataan perunan vaalean rengasmädän varalta ottamalla yksi 8 EYVL L 184,.3.8.1995, s. 34 9 EYVL L 204, 31.7.1997, s. 43 13
näyte 200 mukulasta hehtaaria kohti. Kaikkia siemeneriä ei testata perunan tumman rengasmädän varalta, joten vuonna 2000 perus- ja sertifioidun siemenen luokkia ei testattu perunan tumman rengasmädän varalta. Alla olevassa taulukossa esitetään yhteenvetona niiden siemenperunanäytteiden kokonaismäärä, jotka on kolmen viime vuoden kuluessa testattu kahden edellä mainitun perunasairauden varalta (ks. ruokaperunoiden testaus jäljempänä luvuissa 6.3.2.1 ja 6.3.2.2). Taulukko 6.2: Siemenperunanäytteet perunan vaalean ja tumman rengasmädän varalta Satovuosi 1998 Satovuosi 1999 Satovuosi 2000 Viljelypinta-ala (ha) 1 325 1 501 1 608 Perunan vaalea rengasmätä Laboratoriossa testattujen näytteiden lukumäärä 1 464 1 636 1 641 Näytetiheys (ha näytettä kohti) 0,9 0,9 1,0 Perunan tumma rengasmätä Laboratoriossa testattujen näytteiden lukumäärä 91 101 38 Näytetiheys (ha näytettä kohti) 14,6 14,9 42,3 Suomessa ei ole koskaan esiintynyt perunan tummaa rengasmätää. Vaaleaa rengasmätää on löytynyt kaikkialta Suomesta yli 20 vuoden ajan lähinnä ruokaperunoista ja teollisuuden tarpeisiin viljeltävästä perunasta, mutta sen esiintymistiheys on laskenut tasaisesti 15 viime vuoden ajan. Sitä ei tavattu siemenperunoissa vuosien 1993 ja 2000 välillä, mutta vuonna 2000 sitä paljastui kolmella siementilalla. Kaikilla kolmella tilalla infektio koski Velox-lajiketta, jonka siemenet oli tuotu maahan keväällä, kaikki samalta tilalta Saksasta. Kaikki kolme siemenerää oli testattu ennen istutuksia, mutta tulokset olivat negatiivisia. Tarkastusryhmä kävi yhdessä näistä kolmesta tilasta, siinä, jossa tartunta löydettiin ensimmäiseksi silmin havaittavina muutoksina yhdessä Veloxlajikkeen mukulassa sertifiointia edeltäneessä tarkastuksessa marraskuussa 2000. Kyseinen viljelijä viljeli myös erästä toista perunalajiketta, mutta vakuutti, ettei mitään hänen perunoistaan ollut sinä vuonna sertifioitu siemenperunaksi, vaan kaikki oli toimitettu teolliseen jalostukseen. Hän kykeni myös osoittamaan, että tilalla oli toteutettu muita toimia, kuten desinfioitu laitteita ja varastotiloja. Kyseinen viljelijä ei enää viljele perunaa. Tarkastusryhmälle ilmoitettiin, että saastuneen siemenperunatilan koko satoa pidetään yleensä saastuneena taudin puhkeamisvuonna, joten satoa ei voida sertifioida tai käyttää muutoin siemeninä. Eri rajoitusten ja desinfiointitoimien jälkeen kyseiset tilat saavat jälleen seuraavana vuonna tuottaa siemeniä uudelleen vuokratulla/hankitulla maalla. Keltainen peruna-ankeroinen (G. rostochiensis ja G. pallida) (PCN) 14
Suomessa esiintyy molempien lajien keltaista peruna-ankeroista, mutta niiden jakautuminen on hyvin epätasainen: G. pallidaa, jonka osalta Suomella on suoja-alueoikeus, on havaittu vasta hiljattain vain muutamilla Etelä-Suomen tiloilla. G. rostochiensis on melko yleinen etelärannikon perunanviljelyalueilla, mutta länsirannikon siemenviljelyalueilla sitä ei esiinny juuri koskaan. Kaikilta siementiloilta otetaan näytteet ja ne testataan ennen siementen istuttamista, paitsi jos kyse on toisen vuoden siemensadosta ja jos tila on sen vuoksi testattu vuotta aiemmin. Siementilalta otetut näytteet analysoidaan Loimaalla sijaitsevassa siemensuojelulaboratoriossa. Kolmena viime vuonna on siten analysoitu 3273 siementiloilta otettua näytettä: kaikki testaustulokset ovat olleet negatiivisia. Jos jollakin tilalla puhkeaa keltainen peruna-ankeroinen, siementuotanto ei enää ole sallittu tuolla tilalla. Katso jäljempänä luku 6.3.2.3, jossa kerrotaan lisää peruna-ankeroisen molempien lajien tutkimuksesta ja vaadituista torjuntatoimenpiteistä. Juuriäkämäankeroiset (Meloidogyne chitwoodi ja M. fallax) Meloidogynen molemmista lajeista ei suoriteta erityistutkimuksia. Kuitenkin myös mukulat tarkastetaan silmin havaittavien muutosten perusteella Meloidogyne spp:n esiintymisen varalta valmistettaessa siemenperunanäytteitä rengasmätätestauksia varten. Mukulat, joiden epäillään saaneen tartunnan, testataan edelleen stereomikroskopian avulla. Suomesta ei ole koskaan löytynyt kumpaakaan juuriankeroislajia. Lahoankeroiset (Ditylenchus destructor) Suomessa on tavattu vain kerran perunan juurimädän aiheuttamaa saastuntaa avomaalla. Tämä tapahtui vuonna 1996 ei-kaupallisella perunatilalla eteläisessä Suomessa. Tapauksen vuoksi käynnistettiin laaja-alainen kampanja, jossa tarkastajat tutkivat nimenomaisesti myös tätä perunaankeroislajia perunoiden tarkastusten yhteydessä. Kuten Meloidogyne spp:n tapauksessa, siemenperunanäytteiden tarkastus rengasmätätestauksiin valmistauduttaessa on yksi tarkastusmuoto. Lisätuhoja ei kuitenkaan ole havaittu. Koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata) Suomen eteläosa on saanut suoja-alueoikeuden koloradonkuoriaisen osalta. Se, että alue pysyy vapaana koloradonkuoriaisesta, varmistetaan vuosittaisen valvonnan avulla vakituisissa valvontapisteissä. Vuoden 1983 yksittäistapausta lukuun ottamatta, jolloin Jaalan tilalta löytyi noin 200 koloradonkuoriaisen toukkaa, tätä tuholaista esiintyi maahantuoduissa tavaroissa vain satunnaisesti vuoteen 1998 asti, jolloin ensimmäinen laajamittainen koloradonkuoriaisten invaasio tapahtui Suomessa saastuttaen 149 tilaa. Tuolloin toteutettiin useita eri torjuntatoimenpiteitä, joihin kuului eläinten noukkimista käsin, torjunta-aineiden käyttöä, maaperän polttamista saastuneista kohdista sekä saastuneen maaperän peittämistä muovilla täysikasvuisten kuoriaisten torjumiseksi. Torjuntatoimien onnistumista valvottiin käyttämällä houkutinkasveja aiemmin saastuneilla tiloilla. Seuraavana vuonna vain yksi tila joka ei ollut vuonna 1998 saastuneiden 15
joukossa todettiin saastuneeksi. Vuonna 2000 ei löytynyt saastuneita tiloja, ja vuonna 2001 niitä löytyi vain kaksi. Juurikkaan nekroottinen keltasuonivirus (BNYVV) Koko Suomi on saanut suoja-alueoikeuden BNYVV:n osalta. Taudin poissaolo varmistetaan tekemällä vuosittain tarkastuksia 80 90 tilalla yhteensä noin 1 000 hehtaarin alueella. Muut taudit Koko Suomi on saanut suoja-alueoikeuden myös tomaatin pronssilaikkuviruksen (TSWV) osalta. Sitä on esiintynyt vain muutaman kerran vuodessa tarhatuissa tomaateissa ja/tai koristetomaateissa. Tomaattitaimitarhat tarkastetaan viikoittain, ja tomaattihedelmätarhat tarkastetaan päätuotantoalueella säännöllisesti keväisin. Tomaatin pronssilaikkuviruksen varalta ei suoriteta perunan erityistarkastuksia, lukuun ottamatta säännöllistä muutaman kerran kasvukaudessa suoritettavaa siemenperunasadon tarkastusta sertifiointia varten. Sama koskee perunan stolbus phytoplasmaa, jota ei ole koskaan tavattu Suomesta. 6.3. Muut kuin siemenperunat Suomessa 6.3.1. Perunantuotantomenetelmät Suomessa Suomessa on runsaasti perunanviljelijöitä. Maa- ja metsätalousministeriön tiedotuskeskuksen mukaan perunaa viljellään 26 393 tilalla. Näistä kuitenkin vain 10 prosenttia on sellaisia, joilla perunaa viljellään yli hehtaarin alueella. Kastelun käyttö on lisääntymässä. Arvioiden mukaan kaikkiaan noin 20 25 prosenttia peruna-alasta on kastelun piirissä. Tästä noin puolet on siemenperuna-aluetta, ja kolmasosa on varattu elintarvikkeiden jalostukseen viljeltäville perunoille. Ruokaperunoiden ja etenkin tärkkelysperunoiden kastelu on vähäisempää. Jos kastelua käytetään, vesi otetaan pintavedestä. Perunaa viljellään yleensä vuorotellen viljan kanssa siten, että kahta perunasatoa vuorotellaan kahden viljasadon kanssa, tai kumpaankin vuorotellaan sato kerrallaan. Myös yhtäjaksoinen perunanviljely on yleistä, ja sitä harjoitettiin lähes kaikilla tarkastusryhmän vierailemilla tiloilla. Arvioiden mukaan kolmasosaan markkinoiduista ruokaperunoista ja neljäsosaan tärkkelysperunoista sovelletaan tätä viljelymuotoa. Siemenperunoiden leikkaamista ei harjoiteta Suomessa. Maatilalla itse lisättyjen siementen on arvioitu kattavan noin 70 prosenttia tarpeesta. Yleisenä käytäntönä on kuitenkin, että sertifioituja siemeniä monistetaan vain kerran, sillä perunan valtiontuen saaminen Suomessa edellyttää, että tuotantoon käytetään sertifioituja siemeniä tai niiden ensimmäistä sukupolvea. Sopimusviljelijöiden käyttö perunanviljelyssä on yleisintä tärkkelysperunan tuotannossa. Se on yleistymässä myös muun perunaviljelyn kohdalla, mutta toistaiseksi se rajoittuu lähinnä siihen, että perunanviljelijä suorittaa 16
esimerkiksi ruiskutukset naapurin puolesta. Viljelijäryhmät ovat viime aikoina hankkineet puimakoneita osuuskuntaperiaatteella. Siementen tuottajilla on yleensä omat koneet perunanviljelyä mutta ei välttämättä lajittelua varten. 6.3.2. Tilanne erityisten karanteenituhoojien kannalta 6.3.2.1. Perunan tumma rengasmätä (Ralstonia solanacearum) Suomessa ei ole koskaan tavattu perunan tummaa rengasmätää. R. solanacearumin etsintä ruokaperunoissa tapahtuu silmämääräisesti tehtävin tarkastuksin rengasmädän havaitsemiseksi. Vuosina 1999 ja 2000 ruokaperunanäytteitä ei analysoitu laboratoriossa bakteerien varalta. Vuonna 1998 analysoitiin 86 näytettä, mikä antaa näytetiheydeksi noin 370 hehtaaria näytettä kohti. Pintavedestä, teollisuusjätteestä tai luonnonmukaisista isäntäkasveista ei ole tutkittu R. solanacearumin esiintymistä. 6.3.2.2. Perunan vaalea rengasmätä (C.m.s.) Tutkimukset Ruokaperunoita koskevia yleistutkimuksia perunan vaalean ja tumman rengasmädän varalta tehdään KTTK:n kasvinsuojeluosastossa, ja lisäksi analysointeja suoritetaan Helsingissä sijaitsevassa kasvintarkastuslaboratoriossa ja toisinaan myös Loimaalla sijaitsevassa siementen tarkastusosastossa. Tarkastajille lähetetään yksityiskohtaiset tiedot ennen jokavuotista tarkastuskampanjaa. Tarkastajat katkaisevat paikan päällä perunan napapäät joko erityistä perunankuorijaa tai tanskalaismallista näytekairaa käyttäen ja lähettävät ne postissa laboratorioon. Tutkimukset keskittyvät Pohjanmaalle länsirannikolle, joka on Suomen tärkeintä perunanviljely- ja siementuotantoaluetta. Muualla Suomessa ruokaperunoiden tutkimukset vaalean rengasmädän osalta rajoittuvat tiloille, joita valvotaan taudin aiempien esiintymisten tai muiden syiden vuoksi, kuten siksi, että niillä harjoitetaan perunanvientiä. Yhteensä noin 20 prosenttia Suomen 1 400 kaupallisesta perunatilasta (joilla perunan osuus on yli 2 hehtaaria) kuuluu tutkimusten piiriin joka vuosi. Vuonna 1999 noin puolet näistä tutkituista tiloista oli sellaisia, joilla valvonta oli pakollinen tautiesiintymisten vuoksi. Alla olevasta taulukosta 6.3 käy ilmi kolmen viime vuoden kuluessa perunan vaalean rengasmädän varalta analysoitujen näytteiden kokonaismäärä sekä testaustulokset. Taulukko 6.3: Ruokaperunan testaukset perunan vaalean rengasmädän varalta Satovuosi 1998 Satovuosi 1999 Satovuosi 2000 Ruokaperunan viljelyalue (ha) 33 000 32 347 32 098 Laboratoriossa testattujen näytteiden määrä 2 051 1 405 1 533 17
Satovuosi 1998 Satovuosi 1999 Satovuosi 2000 Näytetiheys (ha näytettä kohti) 16,1 23,0 20,9 Positiivisten näytteiden lukumäärä (direktiivissä 93/85/ETY tarkoitetun menettelyn mukaisesti) Saastuneiden tilojen lukumäärä (direktiivissä 93/85/ETY tarkoitetun menettelyn mukaisesti) 29 22 16 21 15 11 Tautien puhkeaminen ja hallinta Suomessa ministerin tekemän päätöksen nojalla vaaleaa rengasmätää koskeva kotimaista alkuperää oleva näyte katsotaan positiiviseksi, jos kaksi IF-testiä tai yksi IF + PCR -testi ovat positiivisia. Näin ollen käytännössä oletetun ja vahvistetun löydöksen välillä ei ole aikaeroa, jolloin viljelijälle ei voida ilmoittaa epäillyn löydöksen johdosta vaadittavista toimenpiteistä. Vaadittuja toimenpiteitä on jatkettava, vaikka myöhemmin tehtävällä munakoisotestillä ei voida varmistaa bakteerien esiintymistä. Toinen Suomessa sovellettava toimenpide on viennin kieltäminen (myös muihin EU:n jäsenvaltioihin) tiloilta, jotka ovat karanteenissa vaalean rengasmädän takia. Tarkastusryhmä valitsi joukon Oulun alueella sijaitsevia tiloja, joilla oli esiintynyt perunan vaaleaa rengasmätää, ja kävi niillä. Kaikki viljelijät saattoivat vahvistaa, että kasvinsuojeluyksiköstä oli välittömästi ilmoitettu positiivisesta näytteestä puhelimitse ja että heille oli lisäksi lähetetty yksityiskohtaiset ohjeet välttämättömistä toimenpiteistä. Varastointi- /lajittelualueiden sekä koneiden puhtaus oli hyvin korkeaa tasoa kaikilla tarkastetuilla tiloilla, ja viljelijät saattoivat vahvistaa, että tiloilla oli pantu täytäntöön vaaditut toimenpiteet, joita olivat mm. saastuneiden tilojen asettaminen karanteeniin, laitteiden desinfiointi kerran vuodessa sekä ainoastaan sertifioitujen siementen käyttö. He saattoivat vahvistaa myös, että kasvinsuojelutarkastajat tarkastavat edellä mainitun säännöllisesti ja ottavat näytteitä kaikista sadoista taudin puhkeamista seuraavina vuosina. Ylivuotisten kasvien torjunta ei ole yleinen ongelma tarkastetulla alueella maan yleisen jäätymisen vuoksi talvisin. Yhdessä tapauksessa paikallinen tarkastaja piti vain osaa perunapellosta saastuneena. Sillä pelto-osuudella, jota ei pidetty saastuneena, viljeltiin toista perunalajiketta, jonka saastumista ei kyetty tarkistamaan. Saastuneet erät joko haudattiin tai toimitettiin prosessoitavaksi. Kasvinsuojeluyksikkö ei tarkistanut, oliko jalostuslaitoksella asianmukaiset jätteidenkäsittelylaitteistot ja varastojen ja ajoneuvojen desinfiointijärjestelmä. Todennäköisesti saastuneet perunat joko prosessoitiin tai myytiin ruokaperunaksi tai pakattiin joissakin tapauksissa 18
tilan ulkopuolella sijaitsevalla pakkausasemalla ilman kasvinsuojeluyksikön valvontaa. Mahdollisen saastumisen jäljittämistä kloonien polveutumisen avulla koordinoidaan Helsingin pääyksiköistä käsin. Tarkastusryhmälle näytettiin esimerkkejä jäljittämisestä. Klooniyhteyksien tutkimusta ja kentällä suoritettavaa seurantaa ei kuitenkaan ollut resurssipulan vuoksi toteutettu kaikilla tiloilla. 6.3.2.3. Keltainen peruna-ankeroinen Tutkimukset Siemenperunapeltojen pakollisten näytteiden lisäksi ruokaperunoiden erityistarkastuksia on suoritettu ympäri maata. Myöhemmin painopiste on siirtynyt jossakin määrin pois etelän päätuotantoalueelta, jolla keltainen peruna-ankeroinen (G. rostochiensis) on yleinen, maan luoteisosan päätuotantoalueelle, missä G. rostochiensis on harvinainen eikä G. pallidaa ole milloinkaan todettu. Ponnisteluja on tarkoitus keskittää lisää tälle ns. tuhoojavapaalle alueelle sen pitämiseksi vapaana keltaisesta perunaankeroisesta. Tarkoituksena on myös jättää ruokaperunaa koskeva taudin torjuntatyö eteläisellä alueella itse viljelijöille. Ponnistelut keskitetään myös noiden kahden alueen väliin jäävälle ns. puskurivyöhykkeelle. Tarkastuksia koskevat kirjalliset ohjeet toimitetaan vuosittain kasvinsuojelutarkastajille. Ohjeisiin sisältyy kussakin TE-keskuksessa vuosittain otettavien näytteiden tavoitemäärä. Yleisenä käytäntönä on ottaa näytteet kerran viidessä vuodessa kaikilta tiloilta, joilla viljellään perunaa yli kahden hehtaarin alalla, ja näytteidenottotiheyttä lisätään siten, että ne otetaan kerran kolmessa vuodessa vientitiloilla. Ne viljelijät, joiden luona tarkastusryhmä kävi, saattoivat vahvistaa, että keltaista peruna-ankeroista koskevat näytteet oli otettu tilalla hiljattain. Yksi näyte voi edustaa jopa kahden hehtaarin alaa, ja jokainen näyte käsittää 100 ydinpistettä (keräyspistettä), joista saadaan maata yhteensä 500 1000 millilitraa. Näytteet suositellaan otettaviksi sadonkorjuun jälkeen mutta ennen pakkasia. Tutkimusnäytteet analysoidaan Helsingissä sijaitsevassa kasvintarkastuslaboratoriossa. Näytettä pidetään positiivisena vain, jos siitä löytyy eläviä kystia. Alla olevassa taulukossa esitetään vuosina 1998, 1999 ja 2000 otettujen näytteiden määrät. Vuosien 1999 ja 2000 tilastot on jaettu lukuihin, jotka koskevat yleistarkastuksia ja seurantaa infektoituneilla tiloilla esimerkiksi silloin, kun tilat julistetaan taudista vapaaksi. Kuten taulukosta ilmenee, jälkimmäisten kohdalla näytteet ovat enimmäkseen positiivisia. Taulukko 6.4 varalta Ruokaperunan testaukset keltaisen peruna-ankeroisen 1998 1999 2000 19
Otettujen näytteiden lukumäärä, Yleistarkastukset Viljelyrajoitusten kohteena olevien tilojen valvonta Yleistarkastukset Viljelyrajoitusten kohteena olevien tilojen valvonta 3 310 2 039 139 2 474 144 - josta positiivisia: 247 48 80 53 118 - positiiviset näytteet prosentteina Tarkastettujen tilojen lukumäärä, 7,5% 2,4% 57,6% 2,1% 81,9% 531 245 61 275 67 - josta positiivisia: 102 27 43 24 59 - positiivisiksi luokitellut tilat prosentteina 19,2% 11,0% 70,5% 8,7% 88,1% Lajien tunnistaminen tehtiin vuoteen 1997 asti aina morfologisesti. Vuodesta 1998 alkaen menetelmiin lisättiin PCR-testi. Tästä menetelmästä odotettiin tehokasta rutiinimenetelmää, mikä tarkoitti, että morfologiselle tunnistamismenetelmälle annettiin aiempaa vähemmän painoarvoa ja että kaikki positiiviset näytteet säilytettiin myöhemmin PCR-testillä tehtävää lopullista tunnistamista varten. Vaikka PCR-testi ei ole vielä täysin täyttänyt noita odotuksia, säilytettyjen näytteiden tunnistaminen on jo aloitettu käyttämällä mahdollisuuksien mukaan PCR-testiä, joka on korvannut morfologisen määrityksen. Vuoden 2001 jälkeen toistaiseksi löydetyistä 113 positiivisesta näytteestä 70 näytteen taudinaiheuttaja on saanut lopullisen määrityksen: 62 tapauksessa se on G. rostochiensis ja 8 tapauksessa G. pallida. Vuoden 2000 jälkeen 28 positiivisen näytteen taudinaiheuttaja on määritelty: 23 tapauksessa se on G. rostochiensis ja 5 tapauksessa G. pallida. Kaikki G. pallidan positiiviset näytteet eivät sisällä eläviä kystia. Ne edustavat 8 tilaa, kaikki maan eteläosassa. Tautien puhkeamisen hallinta Jos tila todetaan infektoituneeksi, sille asetetaan seuraavia viljelyrajoituksia: (1) Perunat on korjattava heinäkuun loppuun mennessä, sillä muutoin niitä voidaan viljellä vain joka kolmas vuosi. (2) Jos pääsadon perunoita viljellään joka kolmas vuosi, resistenttejä ja taudeille alttiita lajikkeita on vuoroviljeltävä (sellaisten taudinkantajapopulaatioiden/-lajien syntymisen estämiseksi, joihin normaali resistenssi ei tehoa). (3) Kasviaineistoa, maaperää, lantaa tai kompostia ei saa myydä tai levittää infektoituneelta tilalta. (4) Koneet on käytön jälkeen puhdistettava infektoituneilla tiloilla. 20
Alueen julistaminen tautivapaaksi voidaan tehdä 9 vuoden kuluttua, jos näyte on negatiivinen. Sellaisilla tiloilla ei ole lupa viljellä perunaa, joilta löytyi G. pallidaa. Tiloille, joilta löytyi vain kuolleita G. pallida -kystia, asetettiin väliaikaisia rajoituksia, ja niiltä otetaan uudet näytteet. Suomi on toimittanut keltaiselle peruna-ankeroiselle resistenttien lajikkeiden virallisen luettelon komissiolle, ja tuorein on peräisin joulukuulta 2001. 6.3.2.4. Perunasyöpä (Synchytrium endobioticum) Suomessa esiintyy perunasyöpää, mutta tiedot esiintymistä ovat enimmäkseen vuosien takaa, 1960- ja 70-luvuilta. Patotyyppiä ei ole kyetty määrittämään. Taudin puhkeamiset Edellisen kasvinsuojeluasetuksen tultua voimaan vuonna 1981 tutkittiin uudelleen paikat, joista perunasyöpää oli löytynyt aiemmin. Paikoille, jotka todettiin yhä positiivisiksi, annettiin kontrollimääräys 20 vuodeksi, ja tähän liittyi mm. perunanviljelykielto. Sittemmin uusia tapauksia on esiintynyt vain muutama. Siten 10:n viime vuoden aikana 5 uudelle tilalle on asetettu viljelyrajoituksia. Viljelyrajoitusten piiriin kuuluu nykyisin yhteensä 54 tilaa, jotka kaikki ovat kotipuutarhoja. Taudista vapaan aseman myöntäminen Tautivapaan aseman myöntämistä voidaan harkita 20 vuoden kuluttua, jos biotesti on negatiivinen. Kolmen viime vuoden kuluessa 57 tilaa on siten testattu. Näistä 56:lle myönnettiin tautivapaa asema, ja yksi todettiin edelleen infektoituneeksi, joten sille annettiin kontrollimääräys 20 lisävuodeksi. 6.3.3. Muiden kuin siemenperunoiden markkinointi ja jalostus Kaikkien sellaisten perunantuottajien on Suomessa kuuluttava rekisteriin, jotka viljelevät perunaa vähintään 0,5 hehtaarin alalla. Rekisterissä on 3 892 tällaista tuottajaa. Lisäksi rekisteriin on kuuluttava kaikki pakkaajat ja toimijat, jotka tuovat perunaa Suomeen muista jäsenvaltioista tai kolmansista maista. Noin 14 000 hehtaaria Suomen 33 000 hehtaarin perunaviljelyksistä on tarkoitettu teolliseen käyttöön, kuten perunalastujen tai tärkkelyksen tuotantoon. Suurin osa tuoreista ruokaperunoista päätyy vähittäismarkkinoille ruokatavaraliikkeiden kautta, mutta pieni osa niistä markkinoidaan yhä perinteisten tukkumyyntimarkkinoiden kautta vähittäiskauppiaille. Jäjitettävyys 21
Tarkastusryhmä kävi eräässä pakkaamossa Kalajaoen alueella, missä pakataan 20 30 tonnia perunaa joka päivä suuren supermarkettiketjun tarpeisiin. Perunat on tuotettu itse ja kahdeksan sopimusviljelijän tiloilla. Tulevien ja lähtevien perunaerien järjestelmällinen kirjaaminen ja valmiiden tuotteiden etiketöinti mahdollistavat perunoiden jäljittämisen vähittäiskauppapakkausten merkintöjen ansiosta tilalle, josta peruna on peräisin. Tarkastusryhmä kävi myös eräällä helsinkiläisellä tukkutorilla, missä perunoiden osuus myynnistä on vähäinen. Kaikissa säkeissä oli rekisteröintinumerot, ja suurin osa säkeistä oli varustettu myös tuottajan tai pakkaajan nimellä. Jätteet Jätteiden osalta ei ole olemassa erityistä kasvinsuojelulainsäädäntöä, eikä kasvinsuojelunäkökohtia ole erikseen otettu huomioon jätteitä koskevassa ympäristölainsäädännössä. Komission päätöksessä 96/301/EY 10, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2001/664/EY 11, jäsenvaltioita vaaditaan toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä Egyptistä peräisin olevien perunoiden pakkaus- tai käsittelyjätteiden hävittämiseksi. Suomeen ei kuitenkaan tuoda perunoita suoraan Egyptistä, eikä Egyptistä peräisin olevia muiden jäsenvaltioiden kautta maahan tuotuja perunoita ole pakattu tai jalostettu Suomessa. Tarkastusryhmä kävi eräässä perunalastujen ja vastaavien tuotteiden jalostustehtaassa. Tuon Suomen suurimman tehtaan tuotanto perustuu paikallisten sopimustilojen viljelemiin perunoihin, joita ne toimittavat tehtaalle 75 000 tonnia vuodessa. Jos paikallinen sato on riittämätön, hankintaa täydennetään vain satunnaisesti lähinnä Belgiasta, Alankomaista ja Tanskasta tuotavilla perunoilla. Tehtaalle tuotavan perunan mukana tuleva maa-aines toimitetaan käytöstä poistettuihin vedenpuhdistusaltaisiin. Höyrykuorinnasta tuleva jäte käytetään karjanrehuna. Jäteperuna viedään yleiselle kaatopaikalle. Pesu- ja käsittelyprosessista syntyvä jäte käsitellään anaerobisissa ja aerobisissa käymisaltaissa ennen niiden päästämistä jokeen. Joen varrella sijaitsee maatiloja tehtaalta alajuoksulle päin. Kasvinsuojeluyksikkö ei ole koskaan tutkinut jokea Solanum dulcamaran varalta eikä testannut sen vettä R. solanacearumin varalta. Tehtaan jätevettä ei myöskään ole koskaan tutkittu. Kaikki edellä mainitun Kalajoella sijaitsevan pakkaamon maajäte on peräisin paikallisesti tuotetuista perunoista, ja se haudataan syvälle maahan. Koska 90 prosenttia perunoista pestään, syntyy myös jonkin verran eikierrätyskelpoista jätevettä, jonka kaupallinen jätteenkäsittely- /jätehuoltoyritys kerää pois. Ruokaperunaksi kelpaamaton peruna toimitetaan prosessoitavaksi. 10 EYVL L 115, 9.5.1996, s. 47 11 EYVL L 233, 31.8.2001, s. 49 22
6.4. Maahantuodun perunan tarkastukset Katso edellä oleva luku 6.2.3.1, jossa puhutaan maahantuodun jalostusmateriaalin testaamisesta. Siemenperunoita tuodaan Suomeen muista jäsenvaltioista vain rajoitetusti (ks. edellä luku 5.3), mutta niiden testaukseen etenkin perunan vaalean ja tumman rengasmädän varalta panostetaan voimakkaasti. Kaikki perunaerät, jotka tulevat maahan yleensä irtotavarana, testataan sekä niiden maahantuonnin että pienempiin eriin jakamisen jälkeen. Taulukossa 6.5 esitetään kahtena edellisenä kautena testattujen näytteiden määrät. Kaikki näytteet olivat negatiivisia. Taulukko 6.5: Maahantuodun siemenperunan testaukset perunan vaalean ja tumman rengasmädän varalta Tuontikausi 2000/2001 2001/2002 Perunan tumman rengasmädän varalta testatut näytteet Perunan vaalean rengasmädän varalta testatut näytteet 121 225 121 223 Muista jäsenvaltioista tuotu ruokaperuna testataan satunnaisesti. Kuten edellä olevassa luvussa 5.3 on mainittu, Suomeen ei tuoda suoraan perunaa kolmansista maista. 6.5. Laboratoriot Kasvikaranteeniorganismien parissa peruna-alalla toimii kaksi laboratoriota. Molemmat ovat maa- ja metsätalousministeriön alaisia virallisia laboratorioita ja kuuluvat KTTK:hon. Ruokaperunoiden ja maahantuotujen siemenperunoiden testaus tapahtuu kasvinsuojeluyksikön tarkastuslaboratoriossa Helsingissä. Loimaalla sijaitsevalla siementen testausosastolla analysoidaan kotimaisen siementuotannon näytteet, myös keltaisen peruna-ankeroisen varalta siemenpelloista otettavat pakolliset maanäytteet. Kaikista siementen testausosastossa saaduista karanteenituhoojia koskevista positiivisista tuloksista ilmoitetaan kasvinsuojeluosastolle. Laboratorioita ei ole akkreditoitu laaduntarkkailujärjestelmään, mutta ne pyrkivät pääsemään sellaisen piiriin. Tarkastusryhmä kävi kasvinsuojeluyksikön kasvintarkastuslaboratoriossa, ja kaksi siementen testausosastoa edustavaa henkilöä tapasi tarkastusryhmän Helsingissä. 6.5.1. Virologia Kaikki sertifioitavat siemenperunat testataan PVA- ja PVY-viruksen varalta (testejä tehdään myös perunan PVX-, PVS- ja PVM-viruksen sekä perunan 23
kierrelehtisyyviruksen (PLRV) osalta, mutta ei säännöllisesti). Myös DAS- Elisa-menetelmää käytetään. Testejä varten on saatavilla laboratoriolaitteita, ja henkilökunta on ammattitaitoista. 6.5.2. Nematologia Keltaisen peruna-ankeroisen kystien irrottaminen tapahtuu MEKU-Pollähne menetelmällä, jolloin maanäytteitä ei tarvitse kuivattaa. Lajien tunnistus tapahtuu morfologisesti, muuta menetelmä on viime aikoina korvattu PCRtestillä (ks. edellä luku 6.3.2.3). 6.5.3. Bakteriologia Kotimaisten ruokaperunoiden tarkastuksissa tarkastaja leikkaa perunan napapäät näytteenottopaikalla ja lähettää ne pikalähetyksenä laboratorioon. Maahantuoduista perunoista lähetetään kokonaiset mukulat laboratorioon testausta varten. Kustakin näytteestä laaditaan erillinen viivakoodin sisältävä tiedosto, joka tallennetaan tietokoneen tietokantaan. Perunan vaalean rengasmädän testauksessa noudatetaan EU:n menetelmää. Irrotetut napapäät käsitellään ja liuotetaan ravistamalla niitä 4 tunnin ajan, minkä jälkeen ne joko testataan välittömästi IF- tai syväjäädytysmenetelmällä myöhempää testausta varten. IF-testillä suoritettava yleistarkastus tapahtuu polyklonaalisen vasta-aineen avulla. Jos tulos on positiivinen, toinen koe tehdään monoklonaalisen vastaaineen avulla. Jos tulos on edelleen positiivinen, näytteelle tehdään PCRtesti ja biologinen munakoisotesti. Uudelleen eristämisen jälkeen bakteereille tehdään uudelleen IF- ja PCR-testi sekä patogeenisyystesti sekä joissakin tapauksissa 16.Ribosomaalisen RNA:n geenisekvensointi bakteerimuunnoksen (en biovar.) tunnistamiseksi (geenisekvensointi tehdään yliopistossa). Vain rajoitettu määrä perunanäytteitä testataan R. solanacearumin varalta, eikä tarkastettu laboratorio näyttänyt olevan kovin hyvin perillä testausmenetelmistä. Perunanäytteille tehdään seuraavia testejä: IF-seulonta PCR-testi Valikoiva maljaus Biologinen testi Uudelleen eristäminen IF-testi PCR-testi Suomessa ei tehdä pintavesitutkimuksia R. solanacearumin varalta, eikä laboratoriossa ollut koskaan analysoitu vesi-/jätevesinäytteitä tai muita isäntäkasvinäytteitä. Henkilökunnasta yhden on määrä matkustaa Portugaliin ja osallistua koulutukseen, joka koskee R. solanacearumin eri analysointimenetelmiä. 24
Laboratorion varustetaso on riittävä, ja henkilökunnalla on hyvä ammattikokemus perunan vaalean rengasmädän testauksessa. 7. PÄÄTELMÄT 7.1. Suomen kasvinsuojelujärjestelmä Kasvinsuojelutyöhön osallistuu useita elimiä, joten henkilökunta ja resurssit riittävät huolehtimaan merkittävästä työstä peruna-alalla. Järjestelmän johto on monimutkainen, mutta yksityiskohtaisesti suunniteltu työ ja suorituskyvyn arviointi sekä hyvä tiedonkulku lisäävät tehokkuutta. Henkilökunta on pätevää, ja sille järjestetään koulutusta. Tarkastusryhmän tapaama henkilökunta oli motivoitunut. EU:n kasvinsuojelulainsäädännön täytäntöönpano on tehokasta. Karanteeniin liittyvistä toimista kärsiville viljelijöille laadittavalla korvaussuunnitelmalla on määrä varmistaa heidän yhteistyöhalukkuutensa kyseisten toimien täytäntöönpanossa. 7.2. Siemenperunat Melko pieni määrä maahantuodusta geneettisestä aineistosta on testattu merkityksellisten karanteenisairauksien varalta. Kaikki kotimaista alkuperää olevat siemenet ovat peräisin Suomessa yhdellä paikkakunnalla harjoitettavalla koeputkimikrolisäystekniikalla tuotetuista siemenistä, mikä helpottaa karanteenisairauksien tehokasta torjuntaa siementuotannon varhaisissa sukupolvissa. Siemenperunat tutkitaan säännöllisesti perunan vaalean rengasmädän havaitsemiseksi (näytetiheys on hyvin korkea), ja tutkimukseen sisältyvät myös kaikki siemenerät, joista otetaan yksi näyte hehtaaria kohti laboratorioanalysointia varten. Nämä ponnistelut yhdistettynä hävittämistoimiin saastuneilla tiloilla ovat pitäneet perunantuotannon puhtaana vaaleasta rengasmädästä vuodesta 1993 lähtien lukuun ottamatta vuonna 2000 puhjenneita muutamia tauteja, jotka kaikki olivat todennäköisesti peräisin saksalaisen siemenen monistuksesta. Siemenperunoiden tutkiminen Ralstonia solanacearumin osalta jota Suomessa ei ole koskaan esiintynyt on vähäistä. Keskimääräinen näytetiheys ei aivan vastaa muiden riskitilanteeltaan samanlaisten jäsenvaltioiden näytetiheyttä etenkin, kun otetaan huomioon, että siemenperunoita koskevia ponnisteluja ei täydennetä ruokaperunoita ja/tai vesiä koskevilla tutkimuksilla (ks. jäljempänä). Siemenperunapeltojen tautivapaus keltaiselta peruna-ankeroiselta on varmistettu neuvoston direktiivissä 69/465/ETY edellytetyllä tavalla. Hyvin suurta osaa siemenistä kasvatetaan alueilla, joilla ei käytännössä esiinny peruna-ankeroista, sillä siemenpellot tutkitaan yleensä joka tapauksessa. 25