15-vuotisjuhlanumero
Tästä se kaikki l ä h t i. M u u t a - maa kuuk autta a i e m m i n p i e n i joukko eläinten oikeuksista kiinn o s t u n e i t a o l i kokoontunut yhteen perustamaan uutta järjestöä. E n s i m m ä i n e n jäsenkirje lähetettiin nimenomaan tiedotusmielessä 11.6.1995, aikana jolloin nettisivuja, sähköposteja ja k ä n n y k ö i t ä e i vielä ollut. Uho oli kova, mutta niin oli innostuskin! 2
PÄÄKIRJOITUS Kuluva kevät 2010 on merkityksellinen ruohonjuuritason yhteiskuntakriittiselle toiminnalle Suomessa. On kulunut 15 vuotta siitä hetkestä, jolloin perinteiselle järjestökentälle astui mukaan uudenlaisia, lähtökohtaisesti anarkistisimpia ja vaatimuksiltaan radikaalimpia liikkeitä. Yksi näistä uusista radikaaleista liikkeistä vaati kirkkaalla äänellä oikeutta eläimille, niiden vapautumista ihmisten vuosisatojen ajan harjoittamasta riiston ja hyväksikäytön moninaisista muodoista. Perusteltavissa oleva vaatimus oli suomalaisessa yhteiskunnassa jotain ennenkuulumatonta. Viidessätoista vuodessa on tehty paljon, saatu aikaan huikeitakin muutoksia. On tehty kärsivällisesti päämäärätietoista työtä eläinoikeuskysymyksen esille nostamiseksi osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Eläinten oikeudet on pyritty saamaan niin taloudellis-poliittisen päätöksenteon kentälle kuin yksilöiden omaan arkeen, kulutustottumuksiin ja asenteisiin. Se, miten tässä on onnistuttu riippunee tarkastelijastaan ja tarkastelun kohteeksi nostetuista saavutuksista. Yhtäkaikki selvää lienee, ettei työ ole tekemällä loppunut. Työnsarkaa eläinoikeuskysymyksen parissa riittänee yhä vähintäänkin seuraavaksi viideksitoista vuodeksi. Merkkivuoden kunniaksi OE-lehti nostetaan naftaliinista ja täällä toimituksessa heittäydytään luvan kanssa nostalgisiksi. Jo omassa palaverissamme kävi ilmeiseksi kuinka paljon erilaisia muistoja, tarinoita ja näkökulmia viiteentoista vuoteen mahtuukaan, kuinka erilaisista lähtökohdista itse kukin löysi tiensä OE:n toimintaan. Muistelimme menneitä, aktivistitovereita, joista osa on lähtenyt omille teilleen, kommelluksia innokkaan kampanjoinnin tiimellyksessä ja nauroimme viimein aikanaan harmittaneille hutilyönneille ja hekumoimme vielä hetken voitettujen kampanjoiden jälkilämmössä. Palatessamme vanhoja jälkiä taaksepäin olemme pyrkineet antamaan tilaa moniäänisyydelle ja päästämään ääneen yksittäisiä aktivisteja matkan varrelta jakamaan omia muistojaan. Lisäksi olemme koonneet vanhojen OE-lehtien artikkeleita virkistämään muistoja merkittävimmistä kampanjoista ja tapahtumista. sisältö Kolme vuotta eläinten puolesta 4 Marimekko 6 Turkissomistekampanja 8 Vetoomukset 9 Karttulan koe-eläinkasvattamo 10 Tampereen yliopisto 11 SHAC finland 12 Kasvissyönnin edistäminen 13 Eläintuotannon salat julki 15 Oikeutta Eläimille goes media 17 Eläinkohujen anatomia 18 Muistoja vuosien varrelta 20 Kunnia sille kenelle kunnia kuuluu 34 Kolumni: OE vuonna 2010 35 Tämän lehden myötä myös sinulla on lupa hellittää hetkeksi, pysähtyä ja palata ajassa taaksepäin omiin muistoihisi. Aina niihin hetkiin kun Oikeutta Eläimille -yhdistys sai alkunsa muutaman nuoren halusta luoda uudenlaista toimintakenttää eläintenoikeuksien ajamiseen. Toivoaksemme tämä lehti tarjoaa tuoreemmille aktivisteille uutta ja mielenkiintoista tietoa OE:n alkuhämäristä ja samalla unohtumattomia muisteluhetkiä vanhemmille parroille. Sanna Pyykkö 3
oikeutta Anna Särkisillan kirjoitus helmikuun 1998 j ä s e n toimii hy v ä n ä historiikkina OE:n ensimmäisten vuosien toimintaan. Tekstistä kuvastuu hyvin se, miten useimmat OE:n toimintatavat ja periaatteet ovat pysyneet samoina tähän päivään saakka. Huhtikuussa 95 kymmenkunta nuorta perustivat Oikeutta Eläimille -järjestön kyllästyttyään olemassa olevien järjestöjen byrokraattisuuteen ja omiin pieniin mahdollisuuksiinsa toimia eläinten puolesta. Järjestön haluttiin palauttavan toiminta takaisin ruohonjuuritasolle. Kyllästyneitä oltiin myös sen hetkisten järjestöjen tavoitteisiin ne olivat järjestöjen matkan varrella löystyneet huomattavasti. Uuden järjestön tärkeimpiä välitavoitteita oli mm. keskustelun herättäminen. Keskustelu heräsikin nopeasti yllättäen kaikki. Kettutarhaiskut toukokuussa herättivät median mielenkiinnon eläinten oikeuksiin tai lähinnä niihin toimintatapoihin, joita kettujenvapauttajat olivat käyttäneet. Vaikka Oikeutta Eläimille -järjestöllä ei ollut iskujen kanssa mitään tekemistä, nuori ja suomalaisessa järjestökentässä uudenlainen järjestö helposti leimattiin terroristijärjestöksi. Järjestön varsin radikaali kannanotto kettutarhaiskujen hyväksymiseksi aloitti vieläkin jatkuvan mediamyllytyksen. Useiden korjausten ja kannanottojen jälkeen yhä edelleen lehtien uutisoidessa Oikeutta Eläimille -järjestön tapahtumista huokuu jutuista läpi terroristijärjestön leima. Uuden järjestön toiminta lähti nopeasti käyntiin. Heinäkuussa järjestettiin ensimmäinen mielenosoitus eläinkokeita vastaan ja vaihtoehtoisten menetelmien puolesta. Mielenosoitus suunnattiin kansainväliseen kongressiin kokoontuneille eläinkokeita tekeville tutkijoille. Tieto uudesta järjestöstä levisi nopeasti ympäri Suomea. Syksyllä perustettiin paikallisjaostot sekä Tampereelle että Turkuun. Viisitoista vuotta eläinten puolesta 3/02 eläinoikeusfoorumi avataan 8/00 M a r i m e k k o o s t a a Grünsteinin turkisyhtiön -> Marimekon vastainen kampanja alkaa 10/97 K ar ttulan koe - eläinkasvattamon vastainen kampanja alkaa 12/96 suurmielenosoitus Fur Centerillä, jossa turkishuutokauppaan saapuvien asiakkaiden bussit blokataan, niitä heitellään maalipommeilla ja huutokaupat viivästyvät huomattavasti 9/04 12/04 4 K ar ttulan koe - eläinkasvattamo ilmoittaa lopettavansa toimintansa 8/04 turkissomisteita myyvien liikkeiden vastainen kampanja alkaa -> tulee muutama nopea voitto 9/04 Tampereen yliopiston eläinkoelaboratorion laajennuksen vastainen kampanja alkaa Marimekko luopuu turkisyhtiöstä turkissomistekampanja valitsee kohteekseen Vaateliike Halosen ensimmäiset Kasviskekkerit järjestetään Helsingissä 2/05 10/05
EläimILle lehde helmi kuu Helsingissä ensimmäinen syksy meni uurastaen ulkopuolella yli sadan hengen mielenosoitus eläinten viikon 3.-7.10. parissa. Ohjelmassa oli turkistarhausta vastaan. Fur Centerillä järjesuseita mielenosoituksia, eläinoikeuskonsertti, tetyissä useissa mielenosoituksissa kokeiltiin kulkue eläinten puolesta ja eläinoikeusmessut. myös uutta toimintatapaa istumalla ostajia tuosyksyn mittaan järjestettiin useita mielenosoi- vien bussien eteen autotielle. Ensimmäinen tuksia. Parhaina viikkoina saattoi olla jopa demodösä eli mielenosoittajia kuljettava bussi kolme mielenosoitusta. suuntasi kohti Kauhavaa tukimielenosoitukseen kettutytöille. Järjestön toimintatapalinjaukseen haluttiin kansalaistottelemattomuus. Joulukuussa tulikin ensimmäinen mahdollisuus Fur Free Fridayna kokeilla eläinoikeusliikkeelle uutta toimintatapaa. Stockmannin turkisosaston vastaista kampanjaa vauhdittamaan parisenkymmentä nuorta kahliutui toisiinsa Stockmannin turkisosastolla. Paikalle ei päästetty mediaa, minkä takia tempaus mainittiin vain ohimennen suurimmissa sanomalehdissä. Mielenosoittajille jäi tempauksesta kuitenkin pitkäksi aikaa hyvä maku, koska kun veltoiksi valahtaneet kahliutujat yksitellen kannettiin Stockmannilta ulos, oli Mielenosoitusrikkaan ja innokkaan alun jälkeen on OE:lla ollut useita kampanjoita kinkuttoman joulun vietosta aina sirkuksessa eläinten pitämistä vastaan. Hyväksi tavaksi jakaa tietoa kiinnostuneille havaittiin eläinten oikeuksia käsittelevät opintopiirit. Niitä on järjestetty useampiakin eri kaupungeissa. Eläinten oikeuksista ollaan keskusteltu myös leireillä ja useissa tapahtumissa, joissa OE on ollut edustettuna. 4/95 3/95 OE perustetaan Helsingissä OE järjestää ensimmäisen mielenosoituksen turkistarhausta vastaan. Mielenosoitukseen osallistuu lähes 100 ihmistä Vaasassa. 5/96 gandhilainen mielenosoitus Fur Centerillä, jossa rauhanomaisesti yritetään kävellä poliisilinjojen ohi. Iltapäivälehdet uutisoivat väkivaltaisuuksista turkishuutokaupoilla. 3/06 Tampereen yliopisto ilmoittaa luopuvansa eläinkoetilojen laajennushankkeestaan 6/06 Stockmannin turkisosasto suljetaan stä 98 Virheitä on totta kai tullut tehtyä, mutta onneksi niistä on opittu jotain. Ensimmäisen vuoden useat mielenosoitukset havaittiin huonoksi keinoksi herättää huomiota. Kun kadulla oli viikoittain mielenosoituksia milloin minkin asian puolesta, kadottivat mielenosoitukset kokonaan sen huomioarvon, jota niiltä haettiin. Enää ohikulkijat eivät jaksaneet havahtua katsomaan mitä vastaan protestoimme vaan tyytyivät pelkästään toteamaan, että taas mielenosoitus. Oikeutta Eläimille on eläintenoikeuksia puolustava ruohonjuuritason järjestö, jolla on toimintaa nykyään noin kahdellakymmenellä paikkakunnalla. Jäsenmäärä on kasvanut jo reiluun kolmeensataan. Kirjeitä kiinnostuneilta tulee useita viikossa. Anna Särkisilta 7/95 5/95 ensimmäiset turkistarhaiskut Pohjanmaalla -> OE mediamyllytykseen Stockmannin turkismyynnin vastainen kampanja alkaa 11/95 OE:n ensimmäinen kansalaistottelemattomuustempaus tapahtuu Stockmannilla, jolloin kymmenkunta aktivistia kahlitsee itsensä tavaratalon turkisosastolle. Samana päivänä yli 700 ihmistä osallistuu 15 paikkakunnalla turkisten vastaisiin mielenosoituksiin. tehotuotanto.net ensimmäiset salakuvat tuotantotiloilta julki -> OE jälleen mediamyllytykseen 11/07 sikatehtaat.fi 12/09 paikallisjaostot leviävät muualle suomeen syksy/95 tarhauskielto.fi 2/10 5
S y k s y l l ä Marim 6 2 0 0 0 M a r i - mekon ostettua turkiksia myyvän Grünstein oy:n alkoi OE:n yksi pisimmistä j a s i t k e i m m i s t ä k a m p a n j o i s t a. Marimekkoa vastaan järjestettiin monenlaisia tempauksia, aktivistit saivat suuria sakkoja ja työtunteja käytettiin tuhansia. Tämä kuitenkin kannatti. Tässä muutamia uutisia matkan varrelta Marimekkoa kohtaan käydyistä tempauksista. Marimekon vastainen toimintapäivä M a r i m e k o n m u o t i n ä y t ö k s i s s ä Hartwall-areenalla Oikeutta Eläimille -yhdistys järjesti 26.11. pari mielenosoitusta Marimekon 50-vuotisjuhlanäytösten liepeillä saattaakseen laajempaan tietoisuuteen Marimekon Grünstein-turkiskaupat. Kolmisenkymmentä aktivistia protestoi Marimekkoa päivällä pidetyn näytöksen aikana Helsingin Hartwall areenan edessä. Saman verran aktivisteja saapui Areenalle hyvissä ajoin ennen iltanäytöksen alkua. Useiden aktivistien laukut tarkastettiin, joidenkin jopa kahdesti. Marimekon toimitusjohtaja Kirsti Paakkasen aloittaessa puheensa aktivistit laskivat alas kaksi kahdeksanmetristä banderollia, joissa luki vierelleen asetettuina Verta Marimekon ikkunassa Marimekko vaatii kahdelta Helsingin Kämp-gallerian myymälään kahliutuneelta eläinaktivistilta yhteisvastuullisesti 15 000 markkaa myynninmenetyksistä. Kaksi nuorta naista kahliutui pyörän D-lukolla kahden eri Marimekon osaston välissä olevaan portaikkoon nopeuttaakseen Grünsteinin turkistuotannon alasajoa. Naiset ilmoittivat myyjättärille, ettei heillä ole mitään Marimekon työntekijöitä vastaan, vaan tempaus kohdistuu Marimekon johtoon. Mielenosoittajat vaativatkin Marimekon työntekijöille oikeutta korkeaan työmoraaliin ja eettisiin arvoihin. Tässä minä nyt olen, mitä asiaa teillä on minulle?, Kirsti Paakkanen kysyi pistäytyessään MaRras kuu 00 Tampereen OE:n organisoimaa Marimekon vastaista toimintapäivää vietettiin 18.11.00 Tampereen lisäksi ainakin Helsingissä, Lahdessa, Turussa ja Vaasassa. Sadesäästä ja lyhyestä ennakkoilmoituksesta huolimatta tapahtumat keräsivät yhteensä noin 50 osanottajaa jakamaan ohikulkijoille tuhansia turkisteollisuutta ja Marimekkoa kritisoivia esitteitä. Marimekon vastainen kampanja jatkuu tulevaisuudessa. Boikottikampanja on huomioitu hyvin Marimekon hallituksessa ja se otetaan erittäin vakavasti. Marimekko on huolissaan imagollisesta taakastaan. Nyt on aika toimia. 1/01 Marimekko boikottiin. Samaan aikaan eri puolelta salia alkoi raikua torven törähdyksiä ja iskulausehuutoja. Myös satoja lentolehtisiä tiputeltiin. Vartijat tulivat muutamassa minuutissa banderolleja kannattelevien aktivistien luo ja taluttivat heidät pois. Toisaalla aktivistit näkivät kyynelten vierähtävät Paakkasen poskille. Vartijat käskivät aktivisteja odottamaan poliiseja ulkona ovien lähettyvillä, mutta aktivistit poistuivat reippaasti paikalta. Vartijat poistivat muitakin aktivisteja, joiden arvelivat huudelleen ja levitelleen lentolehtisiä. Kuitenkin vain kaksi mielenosoittajaa joutui poliisin kuulusteltavaksi. He saivat kymmenen päiväsakkoa ilkivallasta ja lentolehtisten heittelystä Hartwall-areenalla. Sakoista on valitettu. 1/02 myymälässä. Aitoon keskusteluyhteyteen hänen kanssaan ei päästy, koska hän kiemurteli yrittäessään säilyttää kasvonsa asiakkaiden parissa ja tehdä eläinaktivistit naurunalaisiksi. Naiset huutelivat kovaäänisesi tunnin verran iskulauseita, kunnes paikalle saapui kaksi paloautoa miehistön katkaistaessa kahleet hydraulisilla erikoissaksilla. Toinen nainen käveli itse poliisiautoon toisen heittäytyessä veteläksi, joten poliisit joutuivat kantopuuhiin. Tempauksen aikana nuori mies heitti verta symboloivaa punajuurinestettä Marimekon ikkunaan, josta sitä levisi kynnysmattoon. Hänelle tehtiin syyttämättäjättämispäätös, koska jäljet saatiin puhdistettua helposti.
ekko 2000-2004 2/02 Marimekko oyj:n pääkonttorin valtaus 7.6.2002 Oikeutta Eläimille -yhdistyksen aktivistit valtasivat Marimekko oyj:n pääkonttorin Helsingin Herttoniemessä. Valtauksen pyrkimyksenä oli viedä viesti suoraan Marimekon vastuuhenkilölle: vaatia Kirsti Paakkasta ja toimitusjohtaja Kari Miettistä lopettamaan Grünsteinin turkistuotanto. Aktivistit pääsivät sisälle rakennukseen avoimista ovista ja sulkeutuivat avoinna olleeseen toimistohuoneeseen. Kolme aktivistia varmisti valtauksen kahliutumalla yhteen pyörän D-lukolla. Poliisi purki valtauksen noin tunnin kuluttua. 1/03 Eläinaktivistit tukkivat Marimekon sisäänkäynnin Jyväskylässä Tapahtuman aikana (25.11) kolme ihmistä jakoi satoja lentolehtisiä liikkeen lähellä. Samana päivänä vietettiinkin valtakunnallista Marimekon boikottipäivää. Uudet asiakkaat pääsivät Jyväskylän Marimekolle vajaan puolen tunnin kuluttua, kun poliisi saapui paikalle. Oikeutta Eläimille -yhdistyksen jäsenet kävelivät ulos. Virkavalta kirjoitti kansalaistottelemattomien henkilötiedot ja sanoi käsittelevänsä asiaa myöhemmin. Marimekon boikottipäivänä 25.11. mielenosoituksia järjestettiin Jyväskylän lisäksi ainakin Tampereella, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Turussa, Joensuussa ja Helsingissä. Tarhauskielto.fi -kampanjan jälkimainingeissa Marimekon toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen myönsi virheensä puheessaan Teknillisessä korkeakoulussa. Helsingin Sanomien mukaan Paakkanen katui Grünsteinin ostoa ensi hetkestä lähtien. Viitatessaan eläinaktivistien toimiin hän totesi: Minä olin ansainnut sen. Kerran olin tulossa Pariisista työmatkalta, ja siellä oli eduskuntatalon rapulla kyltti, jossa luki, että Marimekko on verimekko. Silloin ajattelin, että huomenna myyn Grünsteinin pois. Helsingin Sanomat 4.3.2010 7
TurkisSOMIstekAmpanjA 8 Kokoturkkien suosion laskiessa ja turkissomisteiden yleistyttyä OE alkoi keskittyä kampanjoinnissaan turkisliikkeiden sijaan turkissomisteita myyviin kauppoihin. Turkissomistekampanja saikin alkumetreillään monia nopeita voittoja: muiden muassa Zara, ICC ja Moda Jokinen luopuivat lyhyen kampanjoinnin jälkeen turkissomisteiden myynnistä. Helmikuussa 2005 kampanja valitsi kohteekseen Vaateliike Halosen, joka käytti alusta asti kovia otteita aktivisteja vastaan. Mielenosoittajien dokumentointi, suuret vahingonkorvausvaatimukset rauhallisista, täysin laillisista ja poliisin valvomista mielenosoituksista sekä pelottelut uhkasakoilla toiminimen luvattomasta käytöstä ovat olleet arkipäivää kampanjoijille. Viimeistään keväällä 2010 julki tulleiden turkistarhakuvien myötä luulisi Halosenkin johdon miettivän uudelleen turkisten myyntiä. Kampanja Halosta vastaan tulee tietenkin jatkumaan, kunnes se lopettaa aitojen turkisten myynnin. käynnistyy Suomessa turkissomistekampanjaa on kaavailtu jo pitkään. Turkissomisteita myyviä ja mielellään siinä matkan varrella pienempiä turkissomisteiden markkinoilta pois saaminen liikkeitä on kartoitettu ja yrityksille on laadittu välitavoitteita. infopaketti turkistarhauksesta ja somistetuotannosta. Ulkomaisten hyvien kokemusten Kampanjointi aloitetaan yhdestä selkeästä kohteesta ja sitä vastaan toimitaan, kunnes myötä ja Inditex Groupin vedettyä turkiksensa liike vetää turkikset pois myynnistä. Tämä tulee pois, ei noste somisteiden vastaiselle toiminnalle voisi olla paljoa parempi. vaatimaan pitkäjänteisyyttä ja yhteistoimintaa. Kampanjassa on helppoa toimia aktiivisesti, koska yksi tärkeimmistä toimintakeinoista on palautteen antaminen yrityksille. Tämä tulee onnistumaan sekä kampanjan nettisivujen että yrityksen omien nettisivujen kautta. Kampanjan aloittaminen tulee kuitenkin vaatimaan intensiivistä toimintaa. Valitulla kohteella tullaan pitämään paljon mielenosoituksia ja lentolehtisiä jaetaan viikoittain, jollei päivittäinkin, liikkeiden edustalla. Yrityksiin pyritään olemaan aktiivisesti yhteydessä lähettämällä palautetta ja pyrkimällä keskustelemaan päätöksestä luopua turkissomisteista. Kampanjan internetsivuilta löytyy lisätietoa turkisteollisuudesta sekä päivitetty lista turkissomisteita myyvistä yrityksistä. Huilailemalla tätä kampanjaa ei voiteta! Olennaista kampanjan onnistumisen kannalta on, että jokaisella toimijalla on yhteinen tavoite kirkkaana mielessään ei sen vähempää kuin Helsingin käräjäoikeus tuomitsi maaliskuussa seitsemän eläinaktivistia lähestymiskieltoihin vaateketju Halosen vastaisen kampanjoinnin johdosta. Halosen toimitusjohtaja Pekka Halonen ja hallituksen jäsen Liisa Halonen hakivat aktivisteille vuoden lähestymiskieltoa siten, että nimetyt henkilöt eivät saisi oleskella 300 metriä lähempänä heidän Kulosaaressa sijaitsevia kotejaan, eivätkä 100 metriä lähempänä heidän työpaikkaansa, Halosen pääkonttoria ja vaateliikettä Pohjoisesplanadilla. Perusteena lähestymiskiellolle olivat kotien läheisyydessä toistuvasti pidetyt mielenosoitukset, jotka kritisoivat Halosen turkissomistemyyntiä ja turkistarhausta. Oikeudenkäynnissä syytetyt myönsivät osallistuneensa laillisiin mielenosoituksiin, joiden kulkuun aina paikalla ollut poliisikaan ei ollut puuttunut. Oikeussalissa Halosen kutsumat todistajat kertoivat myös, että poliisit olivat aina olleet mielenosoituksissa paikalla, ja että mielenosoittajat olivat käyttäytyneet rauhallisesti ja olleet ystävällisiä. loka kuu 04 Hyvän vaikutelman voi antaa myös marssimalla reippaasti suoraan paikan päälle keskustelemaan liikkeen myyjien ja omistajien kanssa turkissomistekysymyksistä. Jollet siis pääsekään mielenosoituksiin tai jakamaan lentolehtisiä, anna palautetta kampanjakohteelle! Paikallisryhmät voivat valita myös omasta kaupungistaan oman kohteensa, jonka puitteissa tehdä työtä. LäheStyMIskieltoja 1/06 Halosen käyttämä turkistarhaajien asianajajana tunnettu Veli Leinonen ei edes yrittänyt väittää, että vastaajat olisivat osallistuneet minkäänlaisiin laittomuuksiin. Asianajaja Heikki Salo, joka puolusti muutamaa syytetyistä, toi esille perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa turvatun oikeuden sananvapauteen, yhdistymisvapauteen, kokoontumisvapauteen ja oikeuden osallistua mielenosoituksiin. Salo kritisoi voimakkaasti Halosen johdon vaatimuksia siitä, että mielipiteen ilmaisua laillisin, rauhanomaisin keinoin voitaisiin pitää lähestymiskiellon perusteena. Lisäksi hänen mielestään vaaditut etäisyydet olivat liian suuria. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että laillisiin mielenosoituksiin osallistuminen oli riittävä peruste lähestymiskiellon määräämiselle ja määräsi sen Halosen kaikkien vaatimusten mukaisesti. Kaikki seitsemän aktivistia valittavat tuomiosta hovioikeuteen.
vetoomukset Turkisten vastaisen adressin allekirjoitti 12840 henkilöä! Siis kaksi ja puoli kertaa yli alkuperäisen tavoitteen! Tämä oli mahdollista vain aktiivisten turkisten vastustajien avulla. Adressi luovutettiin 25.9. eduskuntaryhmien edustajille yhdessä Ystävämme kettu -yhdistyksen kanssa. Tilaisuus sujui hyvin pitkälle odotusten mukaisesti: suurimmat puolueet eivät pitäneet kieltovaatimusta realistisena vedoten turkistarhauksen antamaan työllisyyteen. Vain Vihreät, Vasemmistoliitto ja Veltto Virtanen tuntuivat olevan samaa mieltä vaatimuksen kanssa. 4/95 Olemme ruohonjuuritason ryhmänä kantaneet kortemme kekoon. Vetoomuksellamme on varmasti vaikutusta ensinnäkin niiden ihmisten keskuudessa keneltä me olemme näitä nimiä keränneet ja sitten eduskunnassa, jossa varmasti heräsi keskustelua aiheesta. Mikäli vielä haluat vaikuttaa uuden eläinsuojelulain sisältöön vaikkapa turkistarhauksen osalta, soita toki kansanedustajille tai eduskuntaryhmille ja esitä vaatimuksesi! Puhelinnumero eduskuntaan on 90-4321. 3/06 Turkissomistevetoomus keräsi yli 22 000 nimeä Kesko kieltäytyi vastaanottamasta Oikeutta Eläimille -yhdistyksen turkissomistevetoomus keräsi 22 089 nimeä. Vetoomuksen allekirjoittajat sitoutuvat olemaan ostamatta turkissomisteisia tuotteita ja vaativat yrityksiä luopumaan niiden myynnistä. Vetoomuksen nimet kerättiin infopöydillä ja erilaisissa tilaisuuksissa kahdeksalla suomalaisella paikkakunnalla. Vetoomusta tarjottiin ympäristötietoisuuttaan ja vastuullisuuttaan korostavalle Kesko-konsernille. Se kuitenkin kieltäytyi kuuntelemasta kymmeniätuhansia kuluttajia eikä suostunut vastaanottamaan vetoomusta. Keskoon kuuluu mm. tavarataloketju Anttila, joka vuonna 2004 lupasi luopua turkissomisteisten vaatteiden myynnistä, mutta pyörsi myöhemmin lupauksensa. Turkisten vastaisia vet o o m u k s i a o n kerätt y OE:n alkuajoilta lähtien. Aluksi vetoomukset kerättiin pelkäst ä ä n k a d u i l l a, i n fo p ö ydillä j a erilaisissa tilaisuuksissa. Sittemmin vetoomuksia on pystynyt keräämän myös netin kautta. Ad ressit.com:n t u r k i s t a r h a u s - v e t o o m u s o n suosituimmuuslistalla sijalla 27 yli 11000 allekirjoituksella, kun nimiä on kerätty pari kuukautta. www.adressit.com/tarhauskielto 9
10 Karttulan koeeläinkasvattamon vastainen toiminta sai alkunsa vuonna 1996, kun aktivistit vapauttivat kasvattamolta beagleja. Syksyllä 1997 OE alkoi kampanjoida kasvattamon sulk e m i s e k s i m m. järjestämällä useita mielenosoituksia ja kuuk ausiak in kestäneitä protestileirejä. Vihdoin ja viimein tavoite saavutettiin ja koee l ä i n k e s k u k s e n toiminta Kar ttulassa lopetettiin. KArTtulan koe-eläinkasvattamo Syysleiri Karttulan koe-eläinkasvattamolla Lokakuun alussa Pelastakaa Karttulan koirat ja kanit -kampanja piti jälleen protestileiriä Karttulassa Kuopion yliopiston alaisuudessa toimivan valtakunnallisen koe-eläinkeskuksen ja koe-eläinkasvattamon läheisyydessä. Edellisen kerran kasvattamon liepeille leiriydyttiin kesällä koko heinäkuuksi, ja seuraava leiri on luvassa ensi kesänä tai mahdollisesti jo aikaisemminkin. loka kuu 04 Karttulan koe-eläinkasvattamo suljetaan! Monen vuoden kampanjoinnin jälkeen Karttulan koe-eläinkasvattamo vihdoin suljetaan. Kuopion yliopisto teki sulkemispäätöksen elokuun lopussa ja konkreettisesti Karttula pyyhitään historiaan ensi vuoden toukokuussa. Osa eläimistä siirretään Kuopion yliopiston tiloihin, mutta vaikuttaisi siltä, ettei esimerkiksi koirien tai muiden isompien eläinten kasvattamista enää jatketa. Karttulan koe-eläintoiminnot siirretään Savilahden kampusalueelle Canthia-rakennukseen. Kampanjalla on ollut ylä- ja alamäkensä, mutta lopputulokseen voidaan olla tyytyväisiä. Taustalla koe-eläinkasvattamon lakkauttamiselle ovat taloudelliset syyt: vähentynyt suurten koe-eläinten tarve ja kasvattamon suuret vartiointikustannukset jälkimmäiset varsin selkeästi kampanjoinnista johtuen. Karttulan koe-eläinkasvattamoa vastaan on toimittu vuodesta 1996, ja tänäkin kesänä kasvattamon lähellä oli viikon mittainen protesti leiri. Yliopistolle luovutettiin lakkauttamispäätöstä edeltäneenä arkipäivänä noin 20 000 nimeä sisältänyt adressi. 1/03 Lähikuukausina Kuopion yliopiston tienoilla tullaan järjestämään mielenosoituksia. Karttulan koe-eläinkasvattamo tuottaa muun muassa beagleja ja kaneja käytettäviksi tutkimusmateriaalina eläinkokeissa, jotka ovat tuskallisia ja turhia. Myös kasvattamolla eläinten olot ovat varsin kyseenalaiset, eivätkä esimerkiksi koe-eläinkoirat saa koko elämänsä aikana tuntea oikeaa maata jalkojensa alla, vaan joutuvat viettämään kokeisiin päättyvän elämänsä muutaman neliömetrin kokoisissa betonikopeissa.
Tam per een yli opi sto Tampereen yliopisto 1/06 Koe-eläinlaboratorion laajennuksesta luovuttiin - Jälleen voitto eläinten puolustajille Tampereen yliopisto on luopunut suunnitelmistaan laajentaa koe-eläintilojaan koe-eläinlaboratorioremontin yhteydessä. Ei Enää Eläinkokeita -kampanja, hanketta voimakkaimmin vastustanut taho, on erittäin tyytyväinen päätökseen. Kampanjan edustajat tiedottivat asiasta 28. maaliskuuta yliopiston ympäristöpäivien yhteydessä ja luovuttivat laajennusta vastustavan adressin yliopiston edustajille. Allekirjoituksia kertyi yhteensä yli kaksikymmentä tuhatta. Lääketieteen laitoksen johtaja Kaija Holli ilmoitti maaliskuussa, että yliopisto on päättänyt rajoittaa koe-eläinlaboratorion laajennuksen vain varastotiloihin ja että eläinten määrä ei tule lisääntymään. Hän myönsi, että eläinkokeiden vastustajien toiminta oli saanut mahdolliset yhteistyökumppanit perääntymään projektista. K a r t t u l a - k a m p a n j a n v o i t o n j ä l k e e n eläinkoekampanja siirtyi maaseudulta yliopistoihin. Oulun yliopisto luopui koe-eläintilojensa l a a j e n n u s h a n k- keista ennen kuin k a m p a n j a s i t ä vastaan ehti edes alkaa, joten koht e e k s i v a l i t t i i n Ta m p e r e e n y l i - opisto. Kampanja toteutettiin yhd e s s ä m u i d e n järjestöjen kanssa. 11
shac M a a i l m a n - l a a j u i n e n koe-eläinkampanjointi on keskittynyt Euroopan suurinta koe-eläinlaboratoriota, Huntington Life Sciencesia, vastaan. Sen laboratorioissa kuolee 500 eläintä joka päivä. Tätä nykyä Suomen päässä kampanjointia hoitaa SHAC-Finland -ryhmä. Kolmen päivän SHAC-kiertue eläinkokeita vastaan Parinkymmenen ihmisen porukka järjesti heinäkuun puolivälissä kolmen päivän kiertueen suomalaisia SHAC-kampanjan (Stop Huntington Animal Cruelty) kohteita vastaan. Kohteet olivat yhtiöitä, jotka joko teettävät eläinkokeitaan Huntington Life Sciences (HLS) -yhtiön eläinkoelaboratorioissa tai jotka ovat tavarantoimittajia HLS:lle. Muutamia mielenosoituksia järjestettiin myös yhtiöiden toimitusjohtajien kotien edessä. Mielenosoittajat olivat varustautuneet minibusseilla, hienolla banderollilla, kylteillä, lentolehtisillä, megafoneilla, pilleillä ja kovaäänisillä torvilla. Mielenosoituksia pidettiin kolmen päivän aikana 15, mikä lienee ennätys Suomen eläinoikeusliikkeen historiassa. Mieltä osoitettiin Helsingissä, Vantaalla, Espoossa ja Tampereella, ja kohteisiin kuuluivat muun muassa HLS:n tärkeimmät asiakkaat, massoittain eläinkokeitaan HLS:lla teettävät lääkeyhtiöt Novartis ja Roche. Mielenosoitukset sujuivat erittäin hyvin ja yhtiöiden työntekijät saivat ehkä ensi kertaa kuulla HLS:n vastaisesta kampanjasta ja heidän yhtiönsä kytköksistä siihen. SYys kuu 05 Huntington Life Sciences on Euroopan suurin eläinkoelaboratorio, jossa eri yhtiöt teettävät kokeitaan ja maksavat niiden tekemisestä HLS:lle. HLS ei siis ole mikään lääkeyhtiö, joka tekisi itselleen kokeita, vaan on keksinyt paljon tuottavamman bisneksen: se tekee mitä tahansa eläinkokeita mille tahansa yhtiölle. HLS on kuuluisa siitä, ettei koskaan vastaa kieltävästi koepyyntöihin, vaan tekee mitä julmimmat ja turhimmatkin kokeet, kunhan vain niistä saa voittoa. HLS:lla on eläinkoelaboratorioita Englannissa ja Yhdysvalloissa. Näihin eläinkoelaitoksiin on soluttauduttu useaan otteeseen, ja jokaisella kerralla on dokumentoitu ja salaa videokuvattu paitsi hirvittävän tuskallisia eläinkokeita, myös törkeitä eläinsuojelurikoksia ja eläinten hoidon laiminlyöntejä. Työntekijöitä on muun muassa kuvattu hakkaamassa beaglekoiran pentuja ja heittelemässä eläimiä häkkien seiniä päin. Lisäksi työntekijät ovat jättäneet eläimiä tuskissaan kuolemaan omiin verilammikoihinsa ja suorittaneet suuria leikkauksia täysin tajuissaan olevilla apinoilla ilman kivunlievitystä. Kampanjointi HLS:n kanssa yhteistyötä tekeviä yhtiöitä vastaan tulee jatkumaan myös Suomessa, kunnes yhtiöt luopuvat kytköksistään tähän hirvittävään eläinkoelaboratorioon. 12 www.shac.net http://shacfinland.blogspot.com
KasviSsyönNIn Jouluista eläinoikeustoimintaa Suomessa päätyy joulupöytiin joka vuosi noin 300 000 sikaa ja kymmeniä tuhansia kalkkunoita. Oikeutta Eläimille pitää joulun alla infopöytää erityisen ahkerasti muistuttaakseen kadullakulkijoita eläinten joulun kurjuudesta. Viime vuonna päätimme hoitaa joulukampanjoinnin erityisen perusteellisesti. Eri kaupunkien OE-ryhmien välille julistettiin leikkimielinen joulukalenterikilpailu siitä, ketkä pitävät joulukuussa eniten pöytää. Kärkeen sijoittuivat Helsinki ja Tampere. Helsingissä pöytää pidettiin joulukuussa noin sata tuntia. Infopöydät saivat ohikulkijoilta osakseen paljon positiivista huomiota, heltyivätpä joulumieliset ihmiset erityisen avokätisiin lahjoituksiinkin eläinten hyväksi. Joulukampanjoinnin huipentuma oli viikko 50, joka sai nimekseen Pelasta possu viikko. 3/07 Kasviskekkerit houkuttelivat kasvisruuan pariin kolmessa kaupungissa Kasviskekkerit järjestettiin tänä vuonna jo kolmatta kertaa Helsingissä. Turussa ja Joensuussa tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan. Kasviskekkerit saavuttaa suosiota vuosi vuodelta enemmän, sillä Helsingissä ilmaisia ruokia saapui nauttimaan lähes 500 kasvissyönnistä kiinnostunutta. Turussa herkuttelijoita oli yli 300 ja Joensuussakin noin 140. Tapahtumaa oli järjestämässä edellisvuosien tapaan useita eri järjestöjä ja valtaosa ruuista saatiin lahjoituksena. Kasviskekkerit on yleisötapahtuma, jonka tarkoituksena on tehdä veganismia tunnetuksi ja murtaa siihen liittyviä ennakkoluuloja. Se järjestetään vuosittain 1.10. vietettävän Maailman kasvisruokapäivän tienoilla. Lisätietoja ja kuvia tapahtumasta löytyy osoitteesta www.kasviskekkerit.net EdiStäMineN 1/06 Jyväskylässä järjestettiin torstaina 15.12.2005 ilmaisen vegaanisen jouluruoan jakotapahtuma, joka sai noin 120 vierasta. Lauantaina 17.12. Helsingissä pidettiin infopöytää kahdella keskeisellä paikalla samanaikaisesti, ja infomateriaalin lisäksi kiinnostuneille jaettiin piparkakkuja ja kuumaa glögiä. Kaduilla saattoi nähdä myös teurastajan ajamassa takaa hädissään vinkuvaa possua. Samalle päivälle osui myös ensimmäinen tempaus Anttilan turkissomistemyyntiä vastaan. Oikeutta Eläimille -yhdistys aikoo tehdä Pelasta possu -viikosta jokajouluisen eläinten oikeuksista muistuttajan. Viikolla onkin hyvät mahdollisuudet päästä vuotta kansoittavien teemapäivien ja -viikkojen joukkoon, sillä se merkitään esimerkiksi vuoden 2007 Solidaarisuuskalenteriin. Vegaanien määrä on huimassa kasvussa. Iso-Britannian Daily Record lehden julkaisemassa artikkelissa todetaan, että maassa on jo noin 300 000 vegaania. Veganismi on lisääntynyt 200 prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana ja monet sekasyöjätkin ovat vähentäneet lihan, maitotuotteiden ja munien kulutustaan. Vegaanisten tuotteiden yhä laajenevan valikoiman ja helpon saatavuuden arvellaan vaikuttavan kasvuun. Suomessa vegaaneja arvioidaan olevan muutama tuhat. 3/06 K a s v i s - s y ö n n i n edistämistä pid e t ä ä n y h t e n ä t ä r k e i m p ä n ä eläinaktivismin m u o t o n a, s i l l ä 99,9 % eläinten hyväksikäytöstä tapahtuu lautasella. Aivan yhtä tärkeää kuin on avata ihmisten silmät niille kauheuksille mitä eläimille ruoantuotannon nimissä tehdään, on opastaa heidät uusien ruok a-aineiden maailmaan, jotta h u o l i e l ä i n t e n kohtelusta konkretisoituu myös jokaisen omissa ruokavalinnoissa. vegaanikauppa.com vegaanikauppa.com vegaanikauppa.com 13
00 HElMi kuu 14www.oikeuttaelaimille.net
salat Näkyvin osa Oikeutta Eläimille -yhdistyksen toimintaa ovat viime vuosina olleet kuvauskampanjat, joissa on julkaisemalla video- ja kuvamateriaalia näytetty se, miten eläimiä oikeasti kohdellaan Suomessa. Siksi onkin kohtuullista, että tässäkin lehdessä on pari sanaa aiheesta. Oikeutta Eläimille on julkaissut kolme kuvamateriaaliin perustuvaa kampanjaa: Tehotuotanto-kampanjan vuonna 2007, Sikatehtaat-kampanjan vuonna 2009 ja Tarhauskielto-kampanjan vuonna 2010. Esikuvat kampanjoille ovat tulleet ulkomailta. Itävallassa oli tehty kuvauskampanjoita jo aiemmin, ja olivatpa itävaltalaiset myös käyneet kuvaamassa suomalaisia turkistarhoja vuonna 2004. Lisäksi yllykkeenä on ollut suomalaisen kuvamateriaalin puuttuminen kasvisruokakampanjoinnissa, ihmiset kun ajattelevat helposti, että Suomessa asiat olisivat jotenkin paremmin kuin muualla. Tämä luulo osoitettiin kuitenkin vääräksi Tehotuotanto-kampanjan myötä. Videot postiluukusta Vuonna 2007 Oikeutta Eläimille julkaisi Julma totuus -kampanjan, joka tuli paremmin tunnetuksi nettisivujen tehotuotanto.net mukaan. Kampanja sisälsi videoita ja valokuvia yhteensä yli sadasta sikalasta, kanalasta ja broilerihallista. Työnjako oli selkeä, tuntemattomat aktivistit olivat käyneet tiloilla kuvaamassa, ja toimittivat videokasetit sitten postitse OE:lle. Oikeutta Eläimille puolestaan teki mediakampanjan, jonka jälkeen eläintilojen pitäjät eivät ole voineet nukkua rauhassa. Kuvamateriaalin julkaisua seurasi valtava julkinen keskustelu, ja mikä tärkeintä, kuvat eläintiloilta olivat uutisissa lähes kahden viikon ajan, eikä suuri osa suomalaisista voinut välttyä niiden näkemiseltä. Vastapuoli, eli eläintuottajat, henkilöityi maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaan, joka sanoi, ettei uskonut kuvien olevan Suomesta. Seuraavana päivänä OE julkaisi videon, joka oli kuvattu Anttilan sukutilalla Forssassa. Valitettavan paljon mediassa keskityttiin siihen, oliko tilojen kuvaaminen laitonta ja ketkä olivat käyneet kuvaamassa. Uusi toimintapa sai kyllä myös paljon kiitosta, Aktivistit kasvoivat aikuisiksi, otsikoitiin Helsingin Sanomissa. Tämänkö me haluamme tehdä eläimille? Joulukuussa 2009 julkaistu Sikatehtaatkampanja sai alkunsa pikku-uutisesta, joka kertoi siantuottajien saaneen valtiolta 250 000 euroa tukea Päivänpossu-mainoskampanjan tekemiseen. Työnimellä päivän sikala kulkenut projekti kasvoi kuitenkin kunnianhimoisemmaksi kuin pari vuotta aikaisemmin julkaistu, Finfoodia vastaan suunnattu vastamainoskampanja oli. Lopulta OE julkaisi video- ja kuvamateriaalia 30:sta suomalaisesta sikalasta. Jälleen kampanja keskittyi Sirkka-Liisa Anttilan ympärille, medialle tarjottiin kysymystä siitä, miksei kaksi vuotta Tehotuotanto-kampanjan jälkeen ollut tapahtunut muuta kuin että Anttilan sikalaan oli asennettu hälytyslaitteet. Kampanjan saama mediahuomio oli jälleen valtavaa, mutta nyt keskustelu oli erilaista kuin edellisellä kerralla. Tilojen kuvaaminen hyväksyttiin laajalti toimintatapana, eikä edes se, että kaksi sikaloita kuvannutta aktivistia paljasti kasvonsa videolla, ollut suuri uutinen. Me Naiset -lehteen he pääsivät kyllä poseeraamaan. Loppu turkistarhaukselle! Helmikuussa 2010 julkaistiin suomalaisen eläinoikeusliikkeen tähän asti kunnianhimoisin projekti. Tarhauskielto-kampanja vaatii turkistarhauksen kieltämistä lailla. Enää ei siis vaadita jonkin yksittäisen turkistarhan sulkemista tai jonkin kauppaketjun saamista turkisvapaaksi, vaan loppua koko elinkeinolle. Jälleen kerran A-Studio julkaisi materiaalin, joka sisälsi videota ja kuvaa 30 suomalaiselta turkistarhalta. Kuvien julkaisua seurasi suurempi medianäkyvyys kuin aiemmissa kampanjoissa. Erityisen hyvin OE:n pussiin pelasi pääministeri Matti 15
Vanhanen, joka blogissaan epäili, että kuvat olisi otettu turkistarhojen sairasosastoilta. Kampanja sai myös paljon näkyvyyttä ulkomailla, kuvia julkaistiin sanomalehdissä esimerkiksi Ruotsissa, Ranskassa ja Italiassa. Ruohonjuuritason toiminta oli todella aktiivista, paukkupakkasista huolimatta aktivistit pitivät pöytää ja jakoivat lentolehtisiä yli viidessä eri kaupungissa. Tutuksi tuli myös kampanjamaskotti Kikka Kettu, jonka kanssa saattoi kuvauttaa itsensä ja vaatia tarhauskieltoa. Kikka Kettu haki myös turvapaikkaa Ruotsista, jossa kettujen tarhaaminen on tehty lailla mahdottomaksi. Helsingissä oli mielenosoitus, jossa 300 ihmistä vaati Maatalousministeriön edessä turkistarhauksen kieltämistä. Kyseessä oli suurin eläinoikeusaiheinen mielenosoitus Suomessa vuoden 1996 jälkeen. Myös Tampereella oli miltei 200 ihmisen mielenosoitus. Entä tulevaisuus? Näiden kampanjoiden myötä OE on alkanut saada uudenlaisen imagon, kettutyttöjen järjestöstä on tullut arvostettu toimija, jolta pyydetään lausuntoa mitä erilaisimmista asioista. OE on esiintynyt mediassa niin hyvin, etteivät monet usko kyseessä olevan pienen ja vähävaraisen, vapaaehtoisvoimin toimivan yhdistyksen. Tällä hetkellä arvioiden tuntuu, että viime aikojen mediavetoiset kampanjat ovat ehdottomasti piristäneet suomalaista eläinoikeusliikettä ja saaneet uusia, ja ehkä myös tavallisia ihmisiä kiinnostumaan eläinoikeustoiminnasta ja aktivismista. Vaikuttaa myös siltä, että vihdoinkin on päästy tilanteeseen, jossa ei enää puhuta keinoista ja toimintatapojen laillisuudesta, vaan itse asiasta, eli siitä onko eläimillä oikeuksia. Mediahuomio on suurta, mutta muuten kampanjoiden vaikutuksia on tällä hetkellä mahdotonta arvioida. Vasta ajan kanssa on mahdollista sanoa, ovatko tällaiset kampanjat tehokas toimintatapa suomalaiselle eläinoikeusliikkeelle vai ei. Toivottavasti 25-vuotisjuhlalehdessä voi kirjoittaa, että turkistarhaus on kielletty ja kasvissyöjien määrä on lisääntynyt radikaalisti kuvauskampanjoiden ansiosta. 16
OikeutTA EläimiLle Viime vuosien mediakampanjoiden erinomaisuus hätkähdyttää edelleen. Oikeutta Eläimille yhdistys sekä erityisesti kuvamateriaalin kuvanneet henkilöt voivat onnitella itseään Suomen parhaimpien mediastunttien tekemisestä. Kyseessä ovat olleet Suomen eläinoikeushistorian ehkä suurimmat kampanjat koskaan. Yleisradion ajankohtaisohjelmien päällikkö Jyrki Richt nosti taannoin puheessaan Ylen seminaarissa tehotuotantokampanjan sen vuoden parhaimmaksi skuupiksi. Samaan aikaan eduskunnassa keskustan kansanedustajat repivät pelihousujaan. Sittemmin sikatehtaat.fi ja tarhauskielto.fi kampanjat nousivat yhä suuremmalla voimalla julkisuuteen. Eläinoikeusliike oli myös yhtäkkiä suuren yleisön suosiossa aivan eri tavalla kuin ennen. Jopa internetin keskustelupalstat täyttyivät kuvaajia ylistävistä kommenteista. Miksi kampanjat sitten olivat niin erinomaisia? Kahdesta syystä. Kampanjoissa oli massiivinen määrä substanssia, eli täyttä asiaa. Media on täynnä juttuja ei mistään ja lööppejä rustataan usein julkkisten kummin kaimojen erokriiseistä. Yhtäkkiä tämän keskelle pamahtaa ennenäkemätöntä kuvamateriaalia sadoilta eläintiloilta. Oikeutta Eläimille yhdistyksen kampanjat ovat parasta tutkivaa journalismia mitä Suomessa on nähty. Yksi median keskeisimmistä tehtävistä on toimia vallan vahtikoirana. Oikeastaan siis kuvaajat olisivat voineet olla toimittajia! Toinen syy kampanjoiden onnistumiseen olivat toimivat mediastrategiat. Ne edellyttivät täsmällistä poliittista analysointia. Ketkä pelaavat samalla kentällä kanssamme? Mitkä vastustajien taktiikat ovat? Kampanjoitsijat eivät julkaisseet kaikkea materiaalia kerralla vaan odottivat vastausta maa- ja metsätalousministeriltä, elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta ja eläintuottajien etujärjestöiltä. Kampanjoitsijoilla oli myös hallussa kaikkien mediatalojen toimittajien yhteystiedot, ja puhelimet kävivät kuumina kampanjoiden aikaan. Kampanjoiden parasta antia on kuitenkin se, että kuvat suomalaisen eläinteollisuuden arjesta ovat nyt syöpyneet miljoonien ihmisten verkkokalvoille. Kertomuksia siitä kuinka nämä ihmiset ovat ryhtyneet kasvissyöjiksi satelee edelleen OE:n infopostiin. Kaikki muistavat yhdeksänkymmentäluvulta kuvan julmista eläinkuljetuksista. Kuvassa vasikkaa nostetaan kettingeillä yhdestä jalasta kuljetuslavalle. Oikeutta Eläimille yhdistyksen kampanjoiden kuvat kuuluvat myös samanlaiseen kulttuurimme kuvastoon. Sika, joka peruuttaa ulostaen toisen sian päälle. Ketunpoikaset, joiden tassut roikkuvat häkin verkkopohjan alla. Näiden kuvien voima on valtava! Vaikka Oikeutta Eläimille -yhdistyksen suosio on noussut huimasti viime aikoina on tärkeää muistaa, että ensisijaisesti olemme velkaa kaiken eläimille. Mediasuosio ei ole kaikki kaikessa. Ensisijaisesti meidän on toimittava eläinten puolesta, eikä tässä taistelussa saa tehdä kompromisseja. On hyvä muistaa, että eläinoikeustyötä on tehty eri taktiikoilla 15 vuotta ja kaikki eläinten puolesta vilpittömästi tehty toiminta kuuluu eläinoikeusliikkeen historiaan. Oikeutta Eläimille -yhdistyksen mediakampanjat eivät olisi koskaan toteutuneet, elleivät useat toimijat olisi omistautuneet eläinoikeuskampanjoinnille lukuisia vuosia ja hankkineet valtavaa määrää tietotaitoa. Toisaalta kampanjoissa toimi myös paljon uusia ihmisiä, jotka laittoivat itsensä peliin ennennäkemättömällä tavalla. Kampanjat muodostavat nyt mielettömän pohjan tulevaisuuden eläinoikeustyölle. Kasvissyönnistä ja eläinten oikeuksista on nyt helpompi puhua kuin ennen. Ihmiset tuntevat nyt suomalaisen eläintuotannon julmuuden. Enää ei tarvitse selittää miksi on ryhdyttävä vegaaniksi, tarvitsee vain kertoa miten se tapahtuu. Akuliina Saarikoski 17
EläiNKohujen AnatomiA 18 Valkoinen laiha naali tuijottaa suoraan kameraan yhdellä silmällään. Sen toinen silmä on ummessa, pää vinossa, sylki valuu suupielestä. Naali kuvattiin syksyn 2009 aikana kolmasti, joka kerta sen tila näytti pahentuneen. Tällaisia kuvia eläimistä on tullut julkisuuteen viime aikoina vähän väliä. Tätä kirjoitettaessa turkistarhaus on ollut uutisissa joka päivä jo lähes kaksi viikkoa. Myös pääministeri Matti Vanhanen on työntänyt lusikkansa soppaan ja syyttää nyt eläinaktivisteja sekä Yleä asian paisuttelusta jollei jopa vääristelystä. Miten tässä näin kävi? Miksi eläimistä tuli yhteiskunnallinen kuuma peruna, joka saa mattimeikäläiset liikkeelle ja mattivanhasten blogi-kynät sauhuamaan? Ministerin sikala ei voi olla Suomesta Periaatteessa ketkä tahansa olisivat voineet tuoda eläinten kärsimyksen julkisuuteen. Ja oikeastaan niin kävikin. Eläimistä huolestuneet, rohkeat ja toimintavalmiit ihmiset kävivät kuvaamassa eläintiloja ja toivat kuvat sitten Oikeutta Eläimille -yhdistyksen haltuun. Useamman kymmenen ihmisen joukko päätti nostaa eläinten olosuhteet tapetille ja niin, että asiasta keskusteltaisiin vakavasti. Tyrmistys oli valtava, kun kuvat häkkikanaloista, broilerihalleista ja sikaloista tulvivat julkisuuteen A-Studiossa vuonna 2007. Niin eläintilalliset kuin maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilakin epäilivät aluksi, etteivät julkaistut kuvat voi olla Suomesta. Ääni kellossa muuttui, kun yksi kuvatuista sikaloista oli ministerin tyttären: nyt ministeri yritti vakuuttaa, että Suomessa eläimiä hoidetaan oikeasti hyvin ja tämä on myös suomalaisten saatava tietää. Kuvat puhuivat toista kieltä ja kertoivat eläinten julmasta arjesta. Tehotuotannon ja turkistarhojen olosuhteet ovat selkeästi olleet yllätys suurelle osalle suomalaisia. Ihmiset ovat kuvailleet huutaneensa ääneen nähdessään kuvat turkistarhoilta. Toiset sanovat, etteivät edes pysty katsomaan kuvia eläintiloilta, niin järkyttäviä ne ovat. Eläintuottajille suuri osa kuvista tuntuu kuitenkin olevan perusarkea, normaaliutta vaikka kaikki toki julkisesti tuomitsevat sellaisen eläinten pidon, jossa eläimillä näkyy haavoja tai katkenneita luita. Mutta perusongelmaa ahtautta, virikkeettömyyttä ja mahdottomuutta toteuttaa eläinten tyypillisiä tarpeita eivät kaikki tunnu havaitsevan, sillä näin eläimiä on pidetty ainakin viimeiset viisikymmentä vuotta. Miksi eläimet tulisi ottaa huomioon Miksi eläinten ahtaasti pitäminen tai virikkeettömyys sitten on ongelma? Ymmärrettävää on, että eläimillä on halu ja tarve liikkua ja että ilman mitään tekemistä ne turhautuvat, muuttuvat apaattisiksi tai esimerkiksi alkavat kiertää merkityksettömästi kehää häkissään. Mutta kysymys liittyy myös laajempaan ja perustavampaan ajatukseen: miksi eläimet tulisi ottaa huomioon? Ihminen erottaa itsensä mielellään kaikista muista eläimistä: ikään kuin hyttynen olisi samankaltaisempi simpanssin kanssa kuin ihminen ja simpanssi ovat keskenään. Tällaista jaottelua on ylläpidetty kulttuurissamme niin kristinuskon kuin aristoteelisen maailmanjärjestyksenkin voimalla; kaikki maallinen on olemassa ihmistä varten tai ihmisen paikka on lajipyramidin huipulla siis muiden eläinten yläpuolella. Viime aikoina kysymys eläinten asemasta liittyy ehkä myös kaiken tuotteistamiseen: luonto ja eläimet ovat hyödykkeitä, joille ei juuri muita arvoja suoda. Eläimen voi siis omistaa, sulkea karsinaan tai häkkiin, kasvattaa lihaisaksi tai kiiltäväturkkiseksi ja tappaa, jotta eläimestä saisi rahaa? Mitään loogista perustelua muiden eläinten alemmuudelle ei ole. Lajien tasaveroisuus horjuttaa kuitenkin yhteiskuntajärjestystämme niin voimakkaasti, että asiaa on vaikeaa kohdata. Moraalisina toimijoina meidän tulisi kuitenkin pystyä perustelemaan toimemme kaikkia eläimiä ei vain ihmistä kohtaan. Julkisuuden oppitunnit Eläinoikeusliikkeen sisällä oltiin jo pidemmän aikaa pohdittu, miten tuoda näkyväksi yksi eläinteollisuuden suurimmista ja arkipäiväisimmistä alueista: tuotantoeläimet. Koska monet tuntuivat ajattelevan, että maito tulee purkista ja liha kaupan hyllyltä, haluttiin näyttää mistä ja millaisista olosuhteista eläinperäiset tuotteet todella tulevat. Ehkä juuri siksi eläintilat päätettiin alunperin kuvata. Sekä toimittajat että politiikan tutkijat ovat huomautelleet, että eläinaktivistit kasvoivat aikuisiksi eläintilojen kuvauksien myötä. On totta, että aktivistit ovat oppineet paljon sen 15 vuoden aikana, kun eläinoikeusliike on Suomessa ollut. Toiminnasta on tullut paljon pitkäjänteisempää ja yhteen asiaan kerrallaan keskittyvää. Mutta eläintenvapautuksen merkitystä nyt turkistarhoilla kituville eläimille tuskin väheksyy kukaan, vaikka kuinka aikuisia tässä oltaisiinkin. Kuvaaminen sallittu Suuri kiitos heränneestä keskustelusta kuuluu niille henkilöille, jotka päättivät lähteä kuvaamaan eläinten olosuhteita. He eivät ilmeisesti halunneet jäädä odottelemaan, että puoluepolitiikassa jonain päivänä tapahtuisi jotain sellaista, joka toisi eläinten aseman vakavasti esiin. Paljon muutakin on tarvittu: nettisivut, toiminta kaduilla, lehdistötiedotteet, julisteet, lentolehtiset kaikki on toteutettu vapaaehtoisperiaattein, toimijoiden omasta halusta tuoda eläinten välineellinen asema julkisen keskustelun alaiseksi. Johtajia ei näissä karkeloissa arvosteta, vaikka joukosta löytyykin karismaattisia voimahahmoja. Esimerkiksi turkistarhauskieltokampanjaa valmisteltiin pienryhmissä, joilla oli päätösvalta omista vastuualueistaan. Suurista linjauksista keskusteltiin toki yhteisesti. Valta toiminnan sisällöstä ja suunnasta oli loppujenlopuksi niillä, jotka tekivät ja toimivat. Sikatehtaat-kampanjan aikana joulukuussa 2009 yllätti se, ettei mediaa oikeastaan kiinnostanut, ketkä sikaloita olivat kuvanneet, kun puolestaan vuoden 2007 tehotutanto-tutkimuksen aikaan tätä tietoa tivattiin jatkuvasti. Olimme kuvitelleet, että kuvaajien julkisuuteen tuleminen herättäisi myrskyn pieleen meni. Ilmeisesti eläinten huonojen olojen kuvaaminen on yhteiskunnallisesti niin hyväksyttyä, ettei tällaisilla tiedoilla ole media-arvoa. Joissain yhteyksissä kuvaamista on jopa kutsuttu tutkivaksi journalismiksi. Aura Kalli Artikkeli on julkaistu aiemmin Ydin-lehdessä 1/2010
Viime syksynä pohdimme mihin projektimme oikein johtaa. Olimme kuvanneet useita sikaloita Etelä- ja Länsi- Suomessa. Niin nauhoillemme, kuin muistiimme oli tallentunut tuotantoeläinten surullinen arkipäivä Suomessa. Kamalista kuvista huolimatta mietimme kuitenkin näkeekö ja kuuleeko viestiämme kukaan. Kiinnostaako ketään? Eivätkö ihmiset kuitenkin jo tiedä, että eläinsuojelulaki, joka mahdollistaa satakiloisen älykkään sian pitämisen 0,65 neliömetrillä tai kääntymisen estävässä häkissä, tarjoaa täydelliset puitteet eläinten kaltoin kohtelulle? Eikö olekin aivan päivänselvää, että eläimen elämällä ei juurikaan ole merkitystä, kun se on kasvatettu vain tapettavaksi? Ajankohtainen eläinsuojelulaki on kaikkien ulottuvilla internetissä. Valtaosa suomalaisista syö lihaa. Silti täysin ymmärrettävästi kuvat hätkähdyttivät ja kiinnostivat. Suomessa ihmisillä on tapana uskoa, kun vaikutusvaltainen taho vakuuttaa kaiken olevan hyvin. Maaja metsätalousministeriö ja tuottajat markkinointikoneistoineen käyttävät hurjat määrät resursseja saadakseen ihmiset uskomaan, ettei eläinteollisuudessa ja tuotteissa ole mitään hämärää. Autenttisen ja rehellisen kuvamateriaalin tarve tuotannon todellisuudesta oli huutava. Avoimessa yhteiskunnassa valtavana laillisena ja verovaroin tuettuna tuotannonalana eläinteollisuuden luulisi kestävän ulkopuolista tarkastelua. Oli kuvaaminen laitonta tai ei, ihmisten tuli saada tietää, miten eläimiä kohdellaan. Me emme tarvinneet samanlaista koneistoa, toimintastrategioita tai konsultteja, meille riitti sikaloissa odottava totuus ja videokamerat. Oli hätkähdyttävää nähdä, kun kuvaamamme videot jo pian pyörivätkin kaikissa medioissa. Kuvamme palauttivat tuotantoeläimet suomalaisten silmiin, yhdistivät joulukinkun apaattiseen, huonokuntoiseen ja elämänhaluttomaan sikaan, ja aiheuttivat sen, että eläinten kohtalo ajautui poliittisen keskustelun keskiöön. Se, miten heikompia - eläimet mukaanlukien - yhteiskunnassamme kohdellaan on poliittinen kysymys, ei kenenkään yksityisasia. Kuvamme myös kenties vauhdittivat pohdintaa suhteestamme eläimin. Tulisiko meidän kyseenalaistaa tarpeemme ja intressimme, jotka ovat vähäisempiä, kuin eläimen intressi elämisen arvoiseen elämään? En tiedä, vähensivätkö kuvamme eläimille aiheutuvaa kärsimystä. Palautteesta päätellen kuitenkin monet ryhtyivät kasvissyöjiksi. Kuvamme myös toivat näkyvämmiksi ne kymmenet miljoonat tuotantoeläimet, jotka Suomessa elävät ja horjuttivat voimakkaasti mielikuvaa niiden onnellisuudesta. Viimeisenä, muttei varmastikaan vähäisimpänä, kuvamme osoittivat pienelläkin ryhmällä olevan käytettävissään valtava potentiaali vaikuttaa ja toimia oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Asioita voi ja pitääkin lähteä muuttamaan alhaalta ylöspäin. On täysin turha odottaa muutosta ilman toimintaa. Kuvaajana noudatin samankaltaista moraalisista velvollisuutta, jota olettaisi ja soisi jokaisen noudattavan: epäoikeudenmukaisuuteen on puututtava. Tämä ei kysy keneltäkään erityisominaisuuksia, toimeen on vain tartuttava. Saila Kivelä Artikkeli on julkaistu aiemmin Ydin-lehdessä 1/2010 19
20 Mu