1
Jokilaaksojen omaishoitajat ja läheiset ry Toimintaamme ohjaavia arvoja ovat yksilöllisyys, ihmisläheisyys, tasa-arvo ja toiminnan laadukkuus. Yhdistyksen toiminnan osa-alueita ovat edunvalvonta, ohjaus ja neuvonta, koulutus, virkistystoiminta. Uuden omaishoitolain ansiosta meillä on entistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa tavoitteitamme ja olla vanhusta, vammaista, pitkäaikaissairasta omaistaan tai muuta läheistään hoitavien oma yhdistys, joka auttaa jaksamaan arjessa. Yhdistyksen toimintaan ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Voit olla mukana mm. henkilö- tai kannattajajäsenenä. Omaishoitajuus koskettaa meitä useimpia jossakin elämänvaiheessa. Ja tässä alue, jolla yhdistyksemme toimii. Olemme kiitollisia myös niille alueen yhteistyötahoille ja tukijoille, jotka auttavat em. arvojemme toteutuksessa. Haluamme toimia avoimesti ja jakaa hyviä kokemuksia myös toiminta-alueemme naapuriyhdistysten ja muiden toimijoiden kanssa. Tässä lehdessä Puheenjohtaja: Välitilinpäätöksen aika... 3-5 Yhteystiedot.. 6 Latausta nupille ja rupille 8 Jos mieli voi huonosti, hae apua!... 12 Omaishoitajan arkea... 16 Vuodet isän omaishoitajana 17 Niskavuoren leipä maistui. 21 Vapaaehtoinen kaveri avuksi -koulutus 22 Muilla sivuilla mainoksia palveluista, joita omaishoitajat tarvitsevat.. Kansikuva Marjaana Knuutila: Oulaistelaisen Aila Kallion tuottamaa syyslämmintä. 2
VÄLITILINPÄÄTÖKSEN AIKA Tänään se sitten on totta, nimittäin kansakoulusta tutun P. J. Hannikaisen paimenen syyslaulun tunnelma: "Lehti puusta variseepi päivä yötä pakenee. Lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee." Jo melko pitkäksi venyneen pimeän yön jälkeen lähdimme Sintti-koiran kanssa tavanomaiselle aamulenkille pirteän aurinkoisessa säässä. Tuuli ei ollut vielä herännyt, mutta kotitiellämme varisi hiljalleen keltaisia lehtiä maahan. Haavan punaiset lehdet antoivat pirteän lisävärin keltaisten lehtien joukossa. Pienen matkaa edettyämme alkoi kuulua kurkien ääntelyä ja pian ilmestyivätkin näkyviin uljaat linnut auran muodossa etelää kohti lentäen. Hyvää matkaa niin pienille kuin isoillekin muuttolinnuille! Ja tervetuloa keväällä takaisin! Tähän asti kaikki meni niin kuin laulussa sanotaan, mutta jatko-osa ei oikein stemmaa: "Minä, pieni paimentyttö lentohon en pääsekään. Tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään." Minussa ei ole aineksia pieneksi paimentytöksi, enkä ole lainkaan suruissani, kun en pääse siivilleni. Mieleni ei tee seurata muuttolintuja edes lentoyhtiön siipien turvin etelään. Jään aivan vapaaehtoisesti ja mielelläni vakinaisille asuinsijoilleni. Nautin suunnattomasti syksyn kauneudesta ja siitä tiedosta, että kohta 3
on ihmispolollakin oikeus hieman rauhoittua, kuunnella sateen ropinaa, laittaa tulet uuniin ja tuijotella tulta. Tai ottaa kirja käteen ja asettua peiton alle lukemaan. Allekirjoittaneella mahdollinen haikeus liittyy enemmänkin suureen muutokseen arjessa. Minulla on alkanut sellainen vuosiloma, että siltä ei enää saakaan palata työhön ja turvalliseen arkeen. Tästä lähtien on pärjättävä omillaan. Muutos on iso 40 työvuoden jälkeen. Yksi tärkeä arkea jäsentänyt asia on poissa. Elämässä on toisen kolmanneksen välitilinpäätöksen aika ja samalla pitäisi tehdä suunnitelmia viimeiselle kolmannekselle. Samalla pitäen kuitenkin tiukasti mielessä vanha totuus:"ihminen päättää. Jumala säätää." Elämme myös vuodenkierrossa vaihetta, jolloin on aika tehdä välitilinpäätöksiä erilaisista asioista. Tarkastellaan kuluvan vuoden satoa, tapahtumia ja tilejä, arvioidaan loppuvuoden suunnitelmia ja aloitellaan seuraavan vuoden suunnitelmien laatimista. Näin teemme myös yhdistyksemme ja erityisesti OmaisOivan osalta. Kaksi kolmasosaa vuodesta alkaa olla takana eikä tarpeita suuriin suunnan muutoksiin ole näkyvissä, mutta pieniä tarkennuksia on aina hyvä tehdä. Samalla arvioimme tulevan vuoden tarpeita, sillä uusi rahoitushakemus OmaisOivan osalta on taas tehtävä syyskuun loppuun mennessä. OmaisOiva on yhdistykselle ja erityisesti jäsenistöllemme erittäin tärkeä asia. Se antaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen jäsenistöä palvelevaan toimintaan. Valtakunnallisena verkostotoimintana OmaisOivassa on myös merkittävät kehittämisresurssit. OmaisOivayhdistyksiä on tällä hetkellä 31 ja tämän lisäksi merkittävänä tekijänä Liiton toimintaa ohjaava ja koordinoiva rooli. Uusia ideoita syntyy ja niitä päästään jatkojalostamaan yhdessä. Tiivistä yhteistyötä on syntynyt myös lähialueen oivayhdistysten kesken. Toivottavasti tämä toiminta on myös rahoittajan (STEA) näkökulmasta jatkossakin kannatettavaa ja rahoitettavaa toimintaa. Edellisessä lehdykässämme totesin, että kesällä vedetään henkeä ja ladataan aurinkoenergialla akkuja. Jos aurinkoenergialataus on ollut päällä, meillä on aurinkoisen kesän jäljiltä pirteää porukkaa 4
aloittamassa syyskautta. Kesän hiljaiselo on nyt takana ja loppukesän virkistyspäiväkin on vietetty. Tällä kertaa kertaa kokoonnuimme yhdessäolon ja teatterin merkeissä Kalajoelle. Niskavuoren leipä - esitys oli todella nautittava. Eri teemojen ympärille rakentuvat vertaisryhmät ovat jo aloittaneet toimintansa. Toivottavasti ryhmiin löytyy innokkaita kävijöitä ja uskollisia ryhmänvetäjiä. Syksyn mittaan on myös monenlaista muuta toimintaa ja tapahtumista löytyy tarkempaa tietoa tämän lehdykän sivuilta. Uskon, että toimintaa löytyy monenlaiseen makuun. Lähdetään yhdessä tulevaan syyskauteen yhteistyön ja ystävyyden motolla: "Jos mieltä painaa tai murhe vaivaa, niin muista vanha neuvo tää: älä niitä yksin miettimään jää. Kanssa ystävän murheet puolittuu ja ilo ja onni tuplaantuu." Hyvää syksyä meille kaikille, Meeri Rinta-Jouppi puheenjohtaja 5
YHDISTYKSEN YHTEYSTIEDOT OmaisOiva -projekti Nimi Toimiston osoite Puhelin OivaOhjaaja Arja Taka-Eilola Savisilta 1 LT 5, 84100 Ylivieska arja.taka-eilola@kotinet.com OivaOhjaaja Teija Sorvoja Savisilta 1 LT 5, 84100 Ylivieska teija.sorvoja@gmail.com 044-9868 159 044-9868 009 Toimistopäivystys maanantaisin klo 8-16, muina aikoina sopimuksen mukaan. Kotisivut osoitteessa: www.jokilaaksojenomaishoitajat.fi Olemme myös Facebookissa Ilmoitamme tapahtumistamme Kalajokilaakso -lehden järjestöpalstalla Yhdistyksen postiosoite: Jokilaaksojen omaishoitajat ja läheiset ry c/o Meeri Rinta-Jouppi Rantakuja 14 85200 ALAVIESKA 6
*************************************************************** 7
Anna-Kaisa antoi purtaviksi niin kovia pähkinöitä, että ei tahtonut malttaa kotiin lähteä. Latausta nupille ja rupille Mikä se on, joka kokoontuu kerran kuussa, johon tullaan aina innolla ja josta palataan kotiin pää täynnä uusia asioita ja suussa kahvin maku? Sehän on Nuppi ja ruppi -ryhmä. Sellainen kokoontuu Kalajoella, Oulaisissa ja Ylivieskassa, myöhemmin muuallakin jos kysyntää on. Nuppi ja ruppi on muistisairaille ja heidän läheiselleen räätälöity ryhmä, jota vetävät Jokilaaksojen omaishoitajien ja Keski-Pohjanmaan Muistiluotsin työntekijät. Ryhmien tarkoitus on antaa vertaistukea, tietoa ja mukavaa yhdessäoloa sekä diagnoosin saaneille että heidän läheiselleen. Otetaanpa esimerkki Oulaisista: Penttilän pihamaalle paikottuu puolen kymmentä autoa, polkupyöriä ja kävelysauvoja, ja eteinen täyttyy kävelykengistä ja tossuista. Sisältä leijuu jo kahvin tuoksu, ja kuuluu vilkas puheenpajatus: nuppi-ruppilaiset ovat koolla ensimmäistä kertaa kuuman kesän jälkeen, joten kuulumisia on vaihdettavana roppakaupalla. 8
Kätellään, kysellään kesän tapahtumia, nautitaan kahvista ja pullasta, jota Muistiluotsin Anna-Kaisa ja OmaisOivan Teija tarjoilevat. Kun pullavati ja kahvipannu ovat tyhjät, jakaannutaan kahteen ryhmään: Anna-Kaisa kaivaa kassistaan pähkinöitä purtaviksi ja pelejä pelattaviksi muistisairaille, ja läheiset marssivat Teijan kanssa toiseen huoneeseen pohtimaan omia juttujaan. He voivat avoimesti vaikka purkaa huoliaan, sillä ryhmäläiset ovat sitoutuneet vaitioloon. Itketään ja nauretaan, merkitään kalenteriin tulevia retkiä ja muita tapahtumia, saadaan tietoa ja vinkkejä. Kun puolen toista tunnin jälkeen mennään toisen ryhmän luo, löydetään heidät tehtäviinsä niin syventyneinä, että kotiinlähtöä täytyy hieman venyttää. - Eikö me voitais kokoontua vähän useammin, edes kerran kahdessa viikossa, toivoo yksi ryhmäläisistä. Marjaana Knuutila ******************************************************************************** 9
10
Alavieska OMAISHOITAJIEN VERTAISTUKIRYHMÄT: Seurakuntakodin nuorisotila kuukauden toisenana keskiviikona klo 13.00-14.30 os. Papinpolku 1 Alavieska. Vertaisohjaaja: Arja Taka-Eilola puh. 044 98 68 159 Kalajoki Kalajoen vertaistukiryhmä kokoontuu VENTELÄN- talossa kuukauden toisena maanantaina klo 13.00-14.30 os. Venteläntie 1 Kalajoki. Vertaisohjaaja: Inkeri Luoto puh. 050-4438318 ja Eila Nevalainen puh. 044-3460348. Oulainen Penttilän talolla Oulaistenkadulla - kuukauden toisena keskiviikkona klo 15.30-18.00. Vertaisohjaaja: Marjaana Knuutila puh. 044 2574 316 ja Aila-Annikki Hannus puh. 040-5702261 Ylivieska Vertaistukiryhmä (iltaryhmä) kokoontuu Häggmannilla, os. Rautatienkatu 8, kuukauden toisena ja neljäntenä keskiviikkona klo 17.30 19.00. Vertaisohjaaja: Saara Lylykoski puh. 040-8204 903 Vertaistukiryhmä (päiväryhmä) kokoontuu kuukauden neljäs tiistai klo 13-14.30. OmaisOiva- toimistolla os. Savisilta 1 LT 5. Vertaisohjaaja: Anna- Liisa Haapakoski Erityislasten vanhempien vertaistukiryhmä Ylivieskan ryhmä kokoontuu joka kuukauden 3 tiistai klo 18 19.30, OmaisOivan toimistolla, Savisilta 1LT 5. Ryhmänohjaaja: Erja Tilvis puh. 045-2302151 Yhdistyksen toiminta-alueellinen kuntosalivuoro Omatoiminen kuntosalivuoro perjantaisin klo 13-14: Kotikartanon kuntosali, Ratakatu 2, Ylivieska. Lisätietoja ryhmistä antavat myös Arja p. 044-99 68 159 ja Teija p. 044-98 68 009 11
Jos mieli voi huonosti, hae apua! 12 Kun syksyn pimeys valtaa aikaa kesän valolta, toivottomuus saattaa entistä helpommin päihittää ilon ja toiveikkuuden. Siksi Jokilaaksojen omaishoitajayhdistys on valinnut yhdeksi pimeän kauden pääteemoistaan mielen hyvinvoinnin. Kalajokinen Miikka Joensuu vastasi teeman merkeissä muutamaan keskeiseen kysymykseen: Omaishoitaja elää läheisensä ehdoilla ja joutuu paljolti sivuuttamaan omat tarpeensa. Milloin hänen ja ihmisen missä tahansa muussakin elämäntilanteessa tulee huolestua omasta mielenterveydestään? - Mielenterveys voi keikahdella monella tapaa, mutta omasta kokemuksesta voin antaa muutaman vinkin. Masennuksen merkkinä voi pitää esimerkiksi sitä, että rakas harrastus, kuten puutarhanhoito, penkkiurheilu tai musiikki alkaa tuntua tyhjänpäiväiseltä touhulta. Ryhtymisen kynnys saattaa sekin nousta. Jos kotipuutarhuri lykkää syyslannoitusta siksi, ettei tahdo saada yksinkertaista työtä tehdyksi, voi olla aika pyytää apua. Jos huolestuu mielenterveydestään, mistä on paras hakea apua ja miten? - Omaishoitajan arki menee helposti kapeaksi, elämä pyörii hoitamisen ehdoilla. Silloin mieli voi jäädä askartelemaan yhden ajatuksen ympärille. Itse kärsin vuosia pakonomaisista ajatuksista, myös pakkoajatuksista. Usein nämä ajatukset ovat
arkisissa kohtaamisissa puhuttuja sanoja. Jotain, jota naapuri sanoi kaupassa tai mitä itse tuli sanotuksi. Jos sama ajatus seuraa sinua päivästä toiseen ja haluaisit jo hyvästellä sen, eikä silti suostu lähtemään, silloin on hyvä ottaa asia puheeksi. - Puhuminen auttaa aina, eikä siihen välttämättä terveydenhuollon ammattilaista, saati lääkkeitä. On tärkeää muistaa, että mielen vaivat eivät eroa mitenkään muun kehon sairauksista! - Mielenterveysasioissa pitäisi toimia aivan samoin kuin muidenkin terveysongelmien kanssa: jos kotikonstit eivät auta niin soita terveyskeskukseen. Jos apu tuntuu olevan hukassa, apua voi kysyä minultakin. Apu voi olla joskus vähän piilossa, mutta eiköhän se yhteistyöllä löydetä. Suhtaudutaanko meillä mielenterveyden pettämiseen jo/vieläkään kuin mihin tahansa muuhun sairauteen? - Minä olen mielisairas ja tulen olemaan sitä päivieni päähän. Uskallan sanoa sen ääneen millaiselle yleisölle hyvänsä, mutta ei sen sanan sanominen mukavalta tunnu. Niin raskaasti häpeän, syrjimisen ja pelon varjo makaa mielenterveysongelmien ja niistä kärsivien päällä. Sairauttaan ei pitäisi joutua häpeämään! Mikä on vertaistoiminnan merkitys mielenterveyden hoidossa? - Vastustin aikanaan ajatusta kaikenlaisesta vertaistuesta. Ajattelin, etten ole kuitenkaan niin sekaisin kuin ne siellä. Typerää minulta, enhän tiennyt ketkä ja missä! Päädyin lopulta Kela- kuntoutukseen ja vertaisryhmään. Se räjäytti pään parhaalla mahdollisella tavalla. Ensimmäisten viiden päivän ajan olimme kaikki yhtä ihmeissään siitä, kuinka meidän kokemuksemme sairaudesta saattoivat olla niin samanlaisia. Vertaistuessa, joo mulla on tuo ihan sama, on kuin yleisavain, jolla aukeaa mielestä lukkoja. Sellaisiakin, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Marjaana Knuutila 13
Omaishoitajien vuosittainen kirkkopyhä on tänä vuonna Ylivieskassa Suvannon kappelissa tuomiosunnuntaina 25.11.2018 klo 10. 14
15
OMAISHOITAJAN ARKEA Huvila Huvilan seinät valkoista korallia, rosoiset ikkunat kapealla raolla ja katinkultaiset portaat alas. Käyn yli kynnyksen kaislavuoteeseen, syvälle vihreisiin aaltoihin häviän. Untako on? Vesipyörteiden leppoisa soitto ja armoisa aaltojen kuoro lahdella. Putoan kivien piirileikkiin ja vieraaksi pienten kalojen taloon. Levon jano, hurmio, montakin. Kaislikon karhea kahina kuin tuuban ja sellon soittoa ja järviruokojen keinu heijaa kun tunteiden kivet toisiaan tasaa. Nyt nukun ja nukun. Unen siunaava siipi suihkii. Amy Nikunen Amy on ylivieskalainen omaishoitaja, Amerikasta kotiutunut paluumuuttaja. ****************************************************************************************. 16
NÄIN SEN KOIN Vuodet isän omaishoitajana Alavieskassa asuvalle Marita Öljymäki-Maaralalle työ muiden hyväksi ei ole uutta. Marita on yhdistysnainen isolla N:llä. Hän toimii myös Ylivieskan Akustiikan markkinointipäällikkönä ja on siinä pestissä tehnyt erinomaista työtä yhteisten, hyvien kokemusten aikaansaamiseksi koko maakunnan asukkaille. Tällä hetkellä Marita on työnkierrossa Ylivieskan kaupungin liikuntapalveluissa maaliskuun 2019 loppuun asti. Uusiin kokemuksiin Marita joutui ollessaan isänsä omaishoitajana vuodesta 2012 alkaen 2016 saakka isän vakavan sairauden vuoksi. Silloin oppi, mitä tapahtuu, kun omaisen toimintakyky ja arjessa pärjääminen muuttuvat, kun elämään tulee lisää kompromissien teon tarvetta ja suunnittelua, että selvitään seuraavaan päivään. Omaishoitajuutensa aikana ja työnsä ohessa Marita kouluttautui Seniorivalmentajaksi vuosina 2015-2016. Hän teki lopputyönään esteettömän kasvimaan ja kouluttautui kulttuurikummitoimintaan. Mikäli joku haluaa tutustua lopputyöhön, sen voi katsoa nettiosoitteesta http://www.ylivieska.fi/yleinen kulttuuritoimi/kulttuurikummi. Marita kuului myös Vanhusneuvoston puolelta siihen tiimiin, joka oli toteuttamassa Ylivieskan 100 unelmaa Suomen sadannen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi. Gerontologian opintoja Marita on myös suorittanut vuosina 2016-2017. Vuodesta 2017 hän on toiminut Perhehoitajana työnsä ohella. Perhehoitajan työ tarkoittaa sitä, että hän tulee esimerkiksi asiakkaan kotiin tukemaan kotiutumista vuodeosastolta sekä tukemaan ja 17
auttamaan omaishoitajan vapaapäivien järjestämisessä ja asioiden hoitamisessa. Perhehoito tapahtuu asiakkaan kotona. Ylivieskan kaupungin Vanhusneuvoston sihteerinä Marita on ollut vuodesta 2017. - Jokainen, joka tekee omaishoitajan työtä, tekee sen sydämellään. Se on tavallaan viimeinen palvelus ja varsinkin syöpäpotilaalla ajan määritteellä on suuri merkitys. Jos lääkäri kertoo, että elinaikaa tässä syövässä on vähän, haluaa jokainen tehdä parhaansa, jotta läheisen loppuaika olisi mahdollisimman hyvä, sanoi Marita. -Se myös omaishoitajaa itseään. Hän saa siitä hyvän mielen, muiston ja haluaisi myös itselleen näin tehtävän. Silloin pyritään toteuttamaan lähiomaisen toiveita ja niitä asioita mistä hän puhuu ja mitä kaipaa. Puheenaiheena ovat kotiseutu, kotipaikka, lapsuuden leikkipaikat, lempiruoat, ystävät, makkaranpaisto nuotiolla jne. -Omaishoitajana jokainen miettii jaksamisen rajaa ja pohtii riittämättömyyttään. Tärkeintä mielestäni on, ettei ikinä mieti, tekikö parhaansa. Hyväksyy itsensä ja omat rajansa ja on myös armollinen itselleen ja pyytää apua, jos voimat uupuvat. Tai sanoo sen ääneen, että ei jaksa. -Omalla kohdallani omaishoitajan vapaapäivät toteutuivat joustavasti. Ainoastaan omaishoidettavan sanat; kauanko mun pitää olla täällä, tai onko täällä miespuolisia asiakkaita ollenkaan, koskettivat. -Tupakoiva omaishoidettava palvelutaloissa on myös haaste, tupakointipaikka kun usein sijaitsee ulkona. Lisäksi Alzheimerin sairaudesta kärsivää ei voi yksin päästää ulos, hoitajan on lähdettävä mukaan tai on laitettava nikotiinilaastari. Omaishoidettavani olisi halunnut olla vain kotona. Oma lupa - oma tupa. -Kehittämistä olisi omaishoitajan palkkauksessa ja matkakorvausten hyväksymisessä verotuksessa. Kehittämistä olisi myös sairaaloiden tietojärjestelmissä niin, että ne puhuisivat yhtä kieltä. Potilastiedot ja lääkelistat olisivat samassa järjestelmässä/ohjelmassa niin Oulun, Oulaisten, Ylivieskan kuin Kokkolankin sairaaloissa. Sairaalahoitoon joutuessa jokaisella meillä pitäisi mukana olla lähiomainen, joka tietää pääpiirteet omaisesta, sairaudet, erikoisruokavalioista jne. Ja, olisi viimeisin lääkelista mukana. -Muun muassa näitä huomioita tein omalla omaishoitajamatkallani, kertoi Marita. Marja-Riitta Kääntä 18
Portaat ovat raskaat nousta, ostoskassi painaa olkapäätä, univelka punaa silmiä Joko sinä tulit, kuuluu tuvan sängystä. Ääni on iloinen ja toiveikas, ei odottamisesta ärtynyt kuten eilen. Se melkein kysyy, että mitäs hyvää minulle toit. Mehän keitämmä kahvit ja juomma yhdessä tuoreen nisun kanssa. Tämä on hyvä päivä. 19
20
Niskavuoren leipä maistui Täysi linja-autollinen omaishoitajia ja - hoidettavia taputti kämmenensä turriksi kiittäen Willi Lakeuden näyttelijöitä, jotka tarjosivat kolmituntisen elämyksen keskellä myrskyä 11.8. Niskavuoren leipä puhutteli meitä kuten kaikkia muitakin Kalajoen kesäteatterin täydessä katsomossa istuneita. Eeva ja Unto Lyly nauttivat teatteripäivästä. Niskavuoren leivän ensiesitys nähtiin talvisodan aikana, tammikuussa 1939, ja sitä on esitetty lukemattomat kerrat suomalaisilla näyttämöillä. Willi Lakeuden kouliintuneet näyttelijät ylsivät suorituksiin, jotka kelpaisivat hyvin vaikka television tuotantoon. Kovin omintakeista ei Sanna Finnilän ohjauksessa nähty Hella Wuolijoen jämerä teksti rajaa tulkintaa. Näyttelijöistä nousivat esiin erityisesti Marttaa esittänyt Elise Lund-Mäkelä ja Terttu-Liisa Tokola Loviisana. Yleisö ihastui myös Telefuuni-Sandraan alias Eini Pekolaan, joka oli kuin syntynyt rooliinsa. Kun avulias linja-auton kuljettaja vei paluumatkalla virkistyjät vielä miltei kotioville, mitä muuta kuin huipputyytyväinen saattoi antiin olla. Marjaana Knuutila 21
22
23
********************************************************* 24
25
Näe, huomaa, kuule omaishoidon monimuotoisuus *************************************************************** Jokilaaksojen Omaishoitajat ja Läheiset ry / OmaisAviisi -lehti Jakelu: Omaishoitaja- ja kannattajajäsenet Omaishoitajat (ei vielä jäseniä) Ilmoittajat Julkiset tilat Painopaikka: JP POSTITUS Turku Toimitus: Marjaana Knuutila Matti Saarikettu Julkiset tilat Hallitus, yhdyshenkilöt Painos: 500 kpl ************************************************************************************** 26
Kiitämme: Kaikkia jäseniämme, erityisesti kannattajajäseniä OmaisAviisi lehden ilmoittajia ja lukijoita sekä työmme tukijoita 27
Näe, huomaa, kuule omaishoidon monimuotoisuus Omaishoitajien valtakunnallinen viikko 25.11. 2.12.2018 28