Tampereen kaupunkiseudun esi - ja perusopetuksen seutuvertailu 2017, tiivis analyysi Tampereen kaupunkiseudun esi- ja perusopetuksen seutuvertailun tavoitteeksi on asetettu helposti hyödynnettävän yhteenvedon laatiminen esi- ja perusopetuksen keskeisistä tunnusluvuista. Vertailussa on mukana sekä toiminnallisia että taloudellisia tunnuslukuja. Vertailu on aiemmin tehty vuosien 2015 ja 2016 tiedoista. Tämän tausta-analyysin tarkoituksena on antaa lisätietoa taulukoiden ja tunnuslukujen tulkintaa ja merkitysten arvioimista varten. Se on pyritty säilyttämään muodoltaan edellisen vuoden kaltaisena. Vertailun yhtenä lähtökohtana on ollut, että kunnat tekevät tarkemman analyysin tunnusluvuista ja niiden merkityksistä omista lähtökohdistaan käsin. Alla oleva tiivis analyysi on teemoitettu alaotsikoiden mukaisesti. Oppilasmäärät ja keskimääräiset ryhmäkoot Lukuvuonna 2017 2018 seudulla oli yhteensä noin 4130 esiopetusikäistä ja 35 930 perusopetusikäistä oppilasta (lisäystä edellisestä lukuvuodesta noin 1050 oppilasta). Esioppilaiden määrä oli kuitenkin säilynyt ennallaan. Oppilaat sijoittuvat kaupunkiseudun kuntiin siten, että Tampereella on noin puolet seudun oppilaista ja toinen puoli jakautuu seudun muun seitsemän kunnan kesken. Perusopetuksen oppilasmäärä tulee kasvamaan vahvasti seuraavina vuosina ja ilman muuttoliikkeen huomioimista kasvu on keskimäärin noin 2,5 prosenttia vuodessa, mikä tarkoittaa noin 800 oppilaan vuotuista lisäystä seudulla. Muuttoliikkeen vaikutuksen huomioisen jälkeen kasvu tulee olemaan vielä voimakkaampaa. Oppilasmäärän kasvu edellyttää kaupunkiseudulla uusien oppimisympäristöjen rakentamista. Kaupunkiseudulla opetusryhmien keskimääräinen koko on pysynyt samana ja oli lukuvuonna 2017 2018 kahdessa kunnassa yli 20 (Tampere ja Pirkkala). Ryhmäkokokeskiarvo vaihtelee kunnittain 16,7 ja 20,6 oppilaan välillä (kuntien keskiarvon ollessa 19,5 ja mediaanin 18,6). Erot kuntien keskimääräisissä ryhmäkoissa ovat pysyneet melko samoina tai jopa hieman tiivistyneet. Eli suurimmat ryhmäkoot ovat laskeneet ja pienimmät nousseet. Kuntakohtainen ryhmäkokokeskiarvo ei kerro, miten ryhmäkoot vaihtelevat kunnan sisällä kouluverkon rakenne huomioiden. Valtiolta saatu avustus perusopetusryhmien ryhmäkoon pienentämiseksi loppui toistaiseksi vuoteen 2016. Avustuksella on ollut ryhmäkokoja pienentävä vaikutus. Tämä näkyi aiempana vertailuvuonna kuntien nousseissa ryhmäkokokeskiarvoissa. Jotkin kaupunkiseudun koulut ovat saaneet avustusta perusopetuksen tasaarvoa edistäviin toimenpiteisiin. Osa avustuksesta on voitu kohdentaa ryhmäkokojen pienentämiseen, mutta sen merkitys on ollut koko kaupunkiseudulla selvästi vähäisempi kuin päättyneellä avustuksella. Ryhmäkoon laskentakaavaa muutetaan seuraavan vuoden seutuvertailuun erityisoppilaiden huomioimisen osalta. Muutos tulee laskemaan kaikkien kuntien ryhmäkokokeskiarvoja. Opetuksen määrä Valtioneuvoston asetuksella valtakunnalliseksi tuntijaoksi on määritelty 222 vuosiviikkotuntia (vvt), jonka kukin oppilas saa peruskoulun aikana. Yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa 38 tuntia opetusta lukuvuoden aikana. Koska asetus määrittelee vain yhteisten oppiaineiden ja valinnaisaineiden 1
vähimmäistuntimäärän, voi eri aineiden tuntimäärä vaihdella jonkin verran kuntien kesken. Uuden opetussuunnitelman valmistelun yhteydessä Tampereen kaupunkiseudulla on laadittu yhteinen tuntijakoehdotus, jonka pohjalta kunnat ovat tehneet omat tuntijakopäätöksensä. Lukuvuonna 2017 2018 kuntakohtaiset tuntijakopäätökset vaihtelevat 224 ja 228 tunnin välillä. Yhdessäkään kunnassa ei anneta asetuksen mukaista vähimmäistuntimäärää. Annettavan opetuksen määrä on pudonnut seudulla lukuvuodesta 2014 2015, jolloin oppilas sai keskimäärin kaksi vuosiviikkotuntia enemmän opetusta peruskoulun aikana nykytilanteeseen verrattuna. Tällä hetkellä eniten opetusta (228 vvt) annetaan Nokialla ja Pirkkalassa ja vähiten (224 vvt) Kangasalla ja Orivedellä. Käytännössä ero tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Nokialla oppilas saa viikossa keskimäärin 20 minuuttia enemmän opetusta kuin Kangasalla oleva oppilas. Kyse on alle kahden prosentin erosta. Oppimisen tuki ja erityisopetus Tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden osuudet vaihtelevat kunnittain suhteellisen paljon. Esimerkiksi tehostetun tuen oppilaiden osuus vaihtelee kunnittain 8,6 14,0 prosentin välillä, jota voidaan pitää merkittävänä vaihteluna. Kunnat ovat itsenäisesti kehittäneet kolmiportaisen tuen muotoja, jolloin niiden sisällöllinen vertailtavuus on vaikeaa. Toisaalta tuen tarpeet ja oppilaiden valmiudet voivat vaihdella kaupunkiseudulla, millä on myös ollut vaikutusta tuen määrittelyyn. Yhtä lailla kiinteissä pienryhmissä olevien oppilaiden osuus vaihtelee kunnittain melko paljon. Osittain kyse voi olla siitä, että oppilaat opiskelivat erilaisissa kokoonpanoissa, jolloin opinnot eivät tapahdu pelkästään pienryhmissä. Tällaisia eroja tilastoluvut eivät kerro. Lisäksi kunnissa on eroja luokka- ja osa-aikaisen erityisopetuksen suhteessa. Vuonna 2018 seudulla valmistui erityisopetuksen tilan arviointi, mistä saadut tulokset ovat kaikkien seudun kuntien hyödynnettävissä erityisopetuksen toimintamalleja kehitettäessä. Alla on lainaus tuloksista: Tulokset osoittavat erityisopetuksen vahvuudet ja kehittämiskohteet kunnittain. Seudullisesti yhteisiä vahvuuksia ovat erityisesti henkilöstön ammatillinen kelpoisuus ja osaaminen sekä yhteistyö eri toimijoiden välillä. Erityisen tuen tarve on alle valtakunnallisten keskiarvojen (Tilastokeskus 2017). Saatuja tuloksia hyödynnetään seudulla osaamisen kehittämisessä ja jakamisessa sekä toimintatapojen yhtenäistämisessä. Kuntatasolla arviointitietoa käytetään esimerkiksi oppimisen tuen polkujen ja oppimisympäristöjen kehittämisessä sekä henkilöstösuunnittelussa. Oppilashuolto Oppilasmäärät yhtä koulukuraattoria ja psykologia kohden vaihtelevat kunnittain suhteellisen paljon vuonna 2017. Kuraattorien osalta vaihteluväli on 667 1237 oppilasta yhtä kuraattoria kohden ja psykologien osalta vaihteluväli on 667 1249 oppilasta yhtä psykologia kohden. Oppilas ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) määrittelee lainsäädännöllisen kehyksen kuraattori- ja psykologipalveluiden antamiselle ja määräajat palveluihin pääsemiselle. Lainsäädäntö ei määrittele vähimmäismitoitusta, mutta kunkin kunnan on resursoitava palvelut siten, että lainsäädännöllä asetettu palvelutaso saavutetaan. 2
Vuosiluokkien 7.-9. oppilaiden määrä opinto-ohjaajaa kohden on suhteellisen samalla tasolla koko kaupunkiseudulla keskiarvon ollessa 212 oppilasta yhtä opinto-ohjaajaa kohden. Opetus- ja kulttuuriministeriön 2012 julkaisemassa Perusopetuksen laatukriteerit -asiakirjassa suositellaan 250 enimmäisoppilasmäärää yhtä opinto-ohjaajaa kohden. Suositus saavutetaan seudun kunnissa. Aamu- ja iltapäivätoiminta Kunta voi järjestää perusopetuslainmukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa harkitsemassaan laajuudessa 1.-2. vuosiluokkien oppilaille. Valtaosa toiminnasta rahoitetaan valtionosuuksin ja asiakasmaksuin. Toimintaan osallistuvien lasten osuus vaihtelee melko paljon kunnittain. Tätä eroa voi selittää kuntakohtaiset erot tarjottavan palvelun laajuudessa ja asiakkaiden kunnittain vaihteleva mielenkiinto aamu- ja iltapäivätoimintaa kohtaan. Pirkkalassa ja Tampereella toiminta on aktiivisinta kun taas Nokialla ja Orivedellä toimintaan osallistuu pienin osuus oppilaista. 1. vuosiluokkien oppilaiden osallistumisen vaihteluväli on 81 37 prosenttia ja 2. vuosiluokkien oppilaiden vaihteluväli 61 6 prosenttia. Viime vuosina osallistumisprosentit ovat pysyneet useimmissa kunnissa samoilla tasoilla. Kustannukset Vertailussa käytettävät kustannustiedot ovat samoja, jotka kunnat keräävät ja toimittavat tilastokeskuksen vuotuiseen tiedonkeruuseen. Tilastokeskus on laatinut yhteiset määrittelyt, joilla se kerää tiedot talous- ja toimintatilastoa varten. Lähtökohtaisesti taloustiedot ovat vertailukelpoisia, mutta kunnilla on toisistaan poikkeavia käytäntöjä mm. pääomavuokrien ja hallinnollisten vyörytyserien laskennassa. Vertailun kannalta oleellisin kustannuserä on opetuskustannukset, koska se muodostaa noin 60 prosenttia kaikista kustannuksista ja koulutuksen järjestäjällä on mahdollisuus vaikuttaa menoerään omilla päätöksillään. Kyseinen kustannuserän vertailukelpoisuus on myös hyvällä tasolla. Oppilaskohtaiset kustannukset vaihtelevat kunnittain noin 7.300 eurosta noin 8.600 euroon vuodessa. Puolestaan opetuskustannusten vaihteluväli on noin 4.200 eurosta 5.200 euroon. Suurimmat erot muodostuvat tila- ja opetuskustannuksista. Tilakustannuksien eroja selittävinä tekijöinä voivat olla mm. väistötilaratkaisut, koulujen erilaiset mitoitukset suhteessa oppilasmäärään ja pääomakustannusten laskentatapa. Oppilaskohtaiset kuljetuskustannukset vaihtelevat kunnittain 40 eurosta 630 euroon, mikä selittyy kuntarakenteella ja palveluverkolla. Opetuskustannusten eroja selittää mm. annettavan opetuksen määrä (tuntijako), ryhmäkoot, mahdolliset erot henkilöstörakenteessa (virkaehtosopimukseen liittyvät vaikutukset: vuosisidonnaisten lisien määrä ja erot palkkahinnoittelun kalleusluokassa) ja pienet erot ala- ja yläkoululaisten osuuksissa. Pelkästään aineiston perusteella ei ole mahdollista löytää yhtä tai kahta selittävää tekijää, vaan vaikuttaa siltä että erot muodostuvat useiden syiden yhteisvaikutuksesta. Esimerkiksi Pirkkalassa, Nokialla ja Tampereella keskimääräiset ryhmäkoot ovat vaihteluvälin yläpäässä, jonka voisi olettaa merkitsevän alle keskitason olevia opetuskustannuksia. Näin onkin 3
Pirkkalassa ja Nokialla, mutta vastaavasti Tampereella opetuskustannukset ovat seudun korkeimmat. Pääsääntöisesti malli toimii myös päinvastoin eli kunnissa, joissa keskimääräinen ryhmäkoko on keskiarvoa alhaisempi, ovat kustannukset myös suuremmat. Selittävät tekijät vaihtelevat kunnittain ja niiden tunnistaminen edellyttää kunnan perusopetuksen järjestämistavan tuntemista. Kouluverkolla on myös vaikutusta oppilaskohtaisiin kustannuksiin. Seudulla on yhteensä 103 koulua, joista 14 on alle 100 oppilaan koulua. Yli 500 oppilaan kouluja on seudulla 33 kappaletta. Pienissä yksiköissä oppilaskohtaiset kustannukset ovat keskimääräistä korkeammat, mikäli niiden ryhmäkoot jäävät alle kunnan keskiarvon. Yhtenäiskoulujen (vuosiluokat 0-9) lukumäärä on seudulla 25, joka ylittää vuosiluokkien 7-9 koulujen määrän. Seudun keskimääräinen koulun koko on noin 370 oppilasta. Keskimääräinen koko on kasvanut viime vuosina. Vertailun yhteydessä kerättiin tietoja oppilaiden ja opettajien käytössä olevista tvt-laitteista. Oppilaiden käytössä olevien tvt-laitteiden määrä ei suoraan kerro kunnan opetuksen digitalisoitumisen asteesta, vaan siihen vaikuttaa myös oppilaiden omien laitteiden hyödyntäminen opetuksessa, sähköiset oppimisympäristöratkaisut ja henkilöstön osaaminen. Opeka-kyselyn tulosten perusteella henkilöstön tieto- ja viestintätekniikkataidoissa on reilua kehittämisen varaa tulevina vuosina. Henkilöstön koulutuspäiviä on keskimäärin opettajille noin 4 kappaletta ja muilla henkilöstöryhmillä noin 2 kappaletta vuodessa. Kunnittain on jonkin verran vaihtelua koulutuspäivien määrässä, mutta osittain erot voivat vielä johtua tilastointitavoista. Koulutuspäivien keräämistä on pyritty kehittämään kunnissa. Kuntakohtaiset huomiot Kangasalla perusopetuksen oppilasmäärä lv. 2017-2018 on kasvanut edelliseen lukuvuoteen verrattuna kuten seudun muissakin kunnissa. Esioppilaiden lukumäärä laski. Esiopetuksen järjestämisestä vastaa varhaiskasvatus, mutta esiopetusyksiköt ovat pääsääntöisesti koulujen yhteydessä. Perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset ovat kaupunkiseudun tasolla. Opetuksen kustannukset ovat hieman keskimääräistä korkeammat. Tämä johtunee siitä, että kouluverkon hajanaisuus ja pienten koulujen suuri määrä vaikuttavat kustannuksia lisäävästi. Lv. 2015-2016 tapahtuneen kasvun jälkeen opetusryhmien keskimääräinen ryhmäkoko on lv. 2016-2017 lähtien pienentynyt ja on koko kaupunkiseutuun verrattuna hieman alhaisempi, mutta samalla tasolla kuin muissa saman kokoisissa kunnissa. Kuitenkin on huomattava, että ryhmäkoko vaihtelee kouluittain paljon: kasvualueilla ryhmät ovat muita suurempia. Tuntijaon mukainen opetuksen tuntimäärä on seudun keskitason alapuolella. Aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuvien oppilaiden osuus 2.-luokkalaisista on selvästi seutua pienempi. Kaikille halukkaille 2.-luokkalaisille ei ole pystytty tarjoamaan iltapäiväkerhopaikkaa. Kangasalla erityisopetus painottuu osa-aikaiseen erityisopetukseen luokkamuotoisen ja pienryhmäopetuksen sijaan, koska Kangasalla on haluttu panostaa ennaltaehkäisyyn ja lähikouluperiaatteeseen. Erityisen tuen piirissä on oppilaita vähemmän ja tehostetussa tuessa huomattavasti enemmän kuin seudulla keskimäärin. Trendi on ollut nähtävissä vuodesta 2012 alkaen. Tämä lisää yleisopetuksen oppilaiden tuen tarvetta ja tätä kautta erityisopetus- ja ohjaajaresurssin tarvetta yleisopetuksessa. Kangasalla on tehostetun ja erityisen tuen oppilaita koulunkäynninohjaajaa kohti enemmän kuin muissa kehyskunnissa lukuun ottamatta Ylöjärven kaupunkia. Koulukuraattoreita ja -psykologeja on edelleen vähemmän suhteessa oppilasmäärään kuin kaupunkiseudulla keskimäärin. Henkilöstön koulutuspäiviä on enemmän kuin seudulla keskimäärin erityisesti OVTES-henkilöstöllä. 4
Tieto- ja viestintätekniikan laitteiden määrä opetuskäytössä on kaupunkiseudun korkein. Huomattavaa kuitenkin on, että painotus on tablet-laitteissa, kun taas tietokoneita on keskimääräistä vähemmän. Opetussuunnitelman mukaiseen käyttöön on kiinnitettävä enemmän huomiota, koska kangasalalaiset opettajat kokevat Opeka-kyselyn mukaan, että tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen opetussuunnitelman mukaisesti on sujuvaa harvemmalla kuin seudulla keskimäärin. Lempäälän osalta keskeinen huomio on vuosiluokkatason tuen painottuminen aikaisempien vuosien tapaan osa-aikaiseen erityisopetukseen luokkamuotoisen erityisopetuksen sijaan. Lokakuussa 2017 aloitti Lempäälässä uusi kunnallinen intensiivisen tuen pienluokka (vuosiluokat 7-9 ), mikä on toteutettu sivistyksen ja hyvinvoinnin palvelualueiden yhteistyönä. Matalan kynnyksen toimintamuotojen kehittäminen perustuu systemaattiseen vuosiluokkatason tuen kehittämiseen tarvelähtöisesti. Opiskeluhuollon osalta on ollut käynnissä toimintojen uudelleenorganisointi ja esimerkiksi uusien sähköisten palvelukanavien ja poikkihallinnollisten tehtävien luominen. Uutena opiskeluhuollon työtekijäryhmän edustajana on Lempäälässä intensiivisellä luokalla ja konsultaatiossa toimiva psykiatrinen sairaanhoitaja. Koulunkäynninohjaajien määrä painottuu suhteessa erityisopettajiin. Huomionarvoista on Lempäälän oppilaskohtaisten kustannusten osalta palveluverkon laajuus ja moninaisuus (kuusi kyläkoulua ja nauhataajamainen rakenne). Kiinteistökantaa uudistetaan ja sitovien sisäisten vuokrien käyttöönotto lisää kiinteistökuluja tulevina vuosina. Uuden opetussuunnitelman käyttöönoton myötä on Lempäälässä on kaikilla esi- ja perusopetuksen opettajilla käytössä työnantajan kannettava tietokone tukemaan tietoja viestintätekniikan opetuskäyttöä. Nokialla alaluokkien oppilaat osallistuvat iltapäivätoimintaan harvemmin kuin seutukunnalla keskimäärin. Erityisesti 2. luokkalaisten osallisuus on pientä. Tämä johtunee osaksi siitä, että ykkösluokkalaiset täyttävät haettavana olevat paikat ja toisaalta kakkosluokkalaisten hakeutuminen iptoimintaan on Nokialla aika vähäistä. Nokian kaupungin perusopetuksen oppilasmäärä on kasvanut neljän vuoden seurantajakson aikana 313 oppilaalla. Oppilasmäärän noususuhdanne kääntyy muutaman vuoden kuluttua laskevaksi vähäisen syntyvyyden johdosta. Nokia on kyennyt järjestämään opetustaan seudullisesti katsottuna edullisesti. Vaikka opetuksen ryhmäkoot eivät ole seutukunnan suurimpia, on opetusta pystytty järjestämään seutukuntaa edullisemmin. Koulunkäynnin ja oppimisen tukea Nokialla annetaan pienryhmissä eniten seutukunnalla. Tämä ei korreloi erityistä ja tehostettua tukea saavien oppilaiden lukumäärän kanssa, sillä näitä tukimuotoja Nokialla tarjotaan keskimääräisesti seutukuntaan verrattuna. Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvia Nokialla on seutukuntaa vähemmän. Oppilasmäärä opinto-ohjaajien määrän verrattuna on Nokialla suuri. Samoin oppilasmäärät kuraattoreihin ja koulupsykologeihin verrattuna ovat seutukuntaan verrattuna kohollaan. Oriveden perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset ovat seudun suurimmat. Kustannusrakenteeseen vaikuttavat keskimääräistä pienemmät koulut ja opetusryhmät sekä lakisääteiset oppilaskuljetuskustannukset. Kouluverkon kehittämisessä painotetaan lasten ja nuorten palvelujen uudistamista perhelähtöisesti. Oppilaskuljetuskustannuksiin vaikuttavat maantieteelliset reunaehdot, kuten vesistöt ja pitkät välimatkat. Oppilaskohtaiset henkilöstökulut ovat korkealla tasolla, mutta ne ovat laskeneet aikaisempiin vuosiin verrattuna. Erityistä tukea saavien oppilaiden osuus on seudun korkein, 7,4 prosenttia. Tähän tuen tarpeeseen on vastattu lisäämällä erityisopettajia ja koulunkäynninohjaajia. Laskennalliset oppilasmäärät erityisopettajia ja koulunkäynninohjaajia kohti ovat seudun pienimpiä. 5
Varhaiskasvatuksen palveluverkkoa kehitetään. Lukuvuonna 2017 2018 esiopetuksesta 40 prosenttia toteutettiin kouluissa ja 60 prosenttia päiväkodeissa. Kuluvana lukuvuonna 65 prosenttia esiopetuksesta järjestetään kouluissa. Pirkkalan kustannusrakenne on sekä oppilaskohtaisten kokonaiskustannusten että opetuskustannusten osalta seudun alhaisimpien joukossa, kuten aiempinakin vuosina. Tämä selittyy seudun suurimmalla alaluokkien keskimääräisellä ryhmäkoolla ja sillä, ettei koulujen välillä ole suuria vaihteluja ryhmäkoissa. Oppilaskohtaiset kokonaiskustannukset ovat Pirkkalassa pienentyneet vuodesta 2015 alkaen. Seutuvertailun mukaan Pirkkalassa on eniten oppilaita koulupsykologia kohden. Tämä otetaan huomioon 2019 talousarvion laadinnassa. Pirkkalassa on seudullisesti vähiten oppilaiden ja opettajien käytössä olevia kunnan tvt-laitteita. Tilannetta on pyritty parantamaan kunnallisen digitalisaation kehittämissuunnitelman avulla. Huomioitavaa on myös, että koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuu Pirkkalassa huomattavasti enemmän lapsia kuin muissa kunnissa. Kustannusvertailu ei kuitenkaan sisällä apiptoiminnasta syntyviä menoja tai tuloja, mutta toiminnan järjestäminen on lähes kustannusneutraalia. Aamu- ja iltapäivätoiminnan paikka myönnetään kaikille määräaikaan mennessä hakeneille lapsille. Tampereen opetuksen kustannuksiin vaikuttaa valtion (Opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus ja Aluehallintovirasto), erityisavustus- ja projektirahoituskokonaisuus, joka oli tarkasteluvuonna yhteensä 2,4 milj. euroa. Näistä mainittakoon mm. opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä erityisavustus koulutukselliseen tasa-arvoon (1,0 milj. euroa) sekä opetushallituksen hankkeista rahoitukset varhennettuun kielten opiskeluun, tutor-opettajatoimintaan, liikkumisen edistämiseen sekä tieto- ja viestintätekniikan kehittämiseen. Suoraa alentavaa vaikutusta ryhmäkokoihin opetus- ja kulttuuriministeriön avustusrahoituksella on vain jonkin verran, mutta rahoitus tukee opetustyön laatua, vähentää alueiden välistä eriarvoisuutta ja antaa mahdollisuuden oppimisympäristöjen ja toimintatapojen kehittämiselle. Tampereella kustannuksia kasvattaa osaltansa monipuolisiin painotuksiin, kielitarjontaan ja vieraskieliseen opetukseen suunnattava panostus. Tampereen kansainvälisen koulun (FISTA) lisäksi vieraskielistä opetusta (englanti, saksa ja ranska) tarjotaan kolmella koululla (kielitarjottimen hinta n. 3,9 milj. euroa). Painotukset, vieraskielinen opetus sekä FISTA houkuttelevat myös oppilaita muista kunnista, vuosittain noin 350 kaupunkiseutulaista oppilasta käy koulua Tampereella. Tampereen erona muihin seudun kuntiin on myös eri kieli- ja kulttuuriryhmistä tulevien oppilaiden suurempi osuus, joka oli tarkasteluvuonna 12,1 prosenttia kokonaisoppilasmäärästä. Opetukseen suunnattavista resursseista 6 prosenttia (n. 5 milj. euroa) suunnataan Tampereella S2:n, oman äidinkielen, muiden uskontojen sekä perusopetukseen valmistavaan ja kielellisen tuen opetukseen. Perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmissä on jonkin verran myös oppilaita muista kunnista ja lisäksi Tampereella järjestetään oman äidinkielen ja pienryhmäisten uskontojen etäopetusta sopimuksen mukaan muille kunnille. Keskeinen huomio kohdistuu myös erityisoppilaiden määrään koko oppilasmäärästä. Tampereella luokkamuotoiseen erityisopetukseen (pienryhmät) sijoittuu 5,7 prosenttia oppilaista. Nämä oppilaat nostattavat opetuksen kustannuksia sekä luokkakohtaisten ryhmäkokojen tilastolukemia, koska oppilaat ovat vertailulaskennassa oppilasmäärissä mukana, mutta näiden tunnit eivät. Poistamalla 6
erityisoppilaiden osuudet laskennasta, keskimääräinen ryhmäkoko lukuvuonna 2017-2018 Tampereella yleisopetuksen osalta on 19,5. Tampereella perusopetuksessa työskentelevät vakituiset opettajat ja pitkäaikaiset sijaiset ovat suurimmalta osalta kelpoisia opettajia, joiden palkkakustannukset ovat korkeammat. Vain 4,3 prosenttia pää- ja sivutoimisista opettajista oli ei-kelpoisia. Opettajien ylituntien määrä on hiukan kasvanut ja keskimäärin 7,2 prosenttia opetettavista tunneista maksettiin ylituntipalkkioina lukuvuonna 2017-2018 (+1,5 prosentti-yksikköä). Ylöjärven opetusryhmien keskikoko vuosiluokilla 1-9 nousi vuoden 2016 vertailuun nähden 17,7 oppilaasta 18,2 oppilaaseen. Syynä opetusryhmien keskikoon nousuun ovat toimet, joilla päätettiin syksyllä 2016 hidastaa perusopetuksen käyttömenojen kasvua. Seudun muiden kuntien ryhmäkokojen keskiarvo on kuitenkin vuoden 2017 vertailussa edelleen Ylöjärveä selvästi korkeampi 19,5 oppilasta. Perusopetuksen kokonaiskustannukset ovat Ylöjärvellä (8246 /oppilas) muiden kuntien keskiarvoa (8024 /oppilas) korkeammat. Selkein selittävä tekijä tässä ovat kiinteistökustannukset, jotka ovat Ylöjärvellä ja Tampereella merkittävästi muita kuntia suuremmat. Ylöjärven perusopetuksen muut kustannustekijät eivät yhtä selkeästi poikkea kuntien keskiarvoista. Tampereen seudun kustannusvertailua on kehitetty jo parissa vuodessa hyvälle tasolle. Tämän ansiosta tulosten tarkastelussa voidaan jatkossa keskittyä yleistilanteen katsannon lisäksi myös yhteisesti sovittuihin täsmäteemoihin. Näitä voivat esimerkiksi olla erityisen tuen opetusjärjestelyjen tarkat tulkinnat osa-aikaisen ja luokkamuotoisen erityisopetuksen välillä. Epätarkkuutta saattaa edelleen ilmetä henkilöstön koulutuspäivien kirjaamiskäytänteissä eri kunnissa. Koulunkäynnin ohjaajien moninaiset viikkotyöajat ja työsuhteet (esim. henkilökohtaiset avustajat ja muilta kunnilta laskutettavat ohjaajat) voivat myös aiheuttaa ongelmia tilastoinnissa. Vesilahdessa esioppilaiden määrä nousi lukuvuodesta 2016-2017 kolmella ollen 66 oppilasta lukuvuonna 2017-2018, kun seudulla esioppilaiden määrä pysyi keskimäärin samana. Perusopetuksen oppilasmäärä kasvoi seudulla kaikissa muissa kunnissa, mutta Vesilahdessa pysyi samana ollen 667 oppilasta. Pidemmällä aikavälillä katsottuna Vesilahden oppilasmäärä on ollut lievässä laskussa. Iltapäivätoiminta on ollut Vesilahdella suosittua. 1. vuosiluokan oppilaista iltapäivätoimintaan osallistuu 62 prosenttia ikäluokasta, joka on seudun kunnista kolmanneksi korkein prosentti. 2. vuosiluokan oppilaista osallistuu 45 prosenttia iltapäivätoimintaan, joka on Tampereen kanssa toiseksi korkein osallistujaprosentti. Sopeuttamistoimenpidekierrosten vaikutukset näkyvät Vesilahdessa. Perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset Vesilahdessa olivat vuonna 2017 seudun kolmanneksi alhaisimmat ollen 7753 / oppilas. Vertailussa kiinteistökustannukset olivat seudun toiseksi alhaisimmat. Koulukuljetuskustannukset olivat seudun toiseksi korkeimmat. Oppilasmäärään nähden Vesilahti on pinta-alaltaan suuri ja asutusrakenteeltaan haastava kuljetusreittien muodostamisen näkökulmasta, joka heijastuu korkeina kuljetuskustannuksina. Perusopetuksen keskimääräinen ryhmäkoko lukuvuonna 2017-2018 oli Vesilahdessa 18,2, joka on alle seudun keskiarvon (seudulla 19,5). Oppilasmäärään suhteutettuna Vesilahdessa oli vuonna 2017 koulunkäynninohjaajia kolmanneksi eniten, mutta erityisopettajia vähiten seudun muihin kuntiin verrattuna. Koulukuraattori ja koulupsykologiresurssia oppilasmäärään nähden oli Vesilahdessa eniten 7
seudun kunnista. Opinto-ohjaajaresurssia oli Nokialla ja Vesilahdessa toiseksi vähiten oppilasmäärään nähden. Vesilahden opetushenkilöstöllä oli vuonna 2017 eniten koulutuspäiviä seudulla (4,5 päivää keskimäärin). Opettajien ja oppilaiden käytössä olevien tvt-laitteiden määrä oli 0,43 laitetta / oppilas, joka on seudun toiseksi korkein laitemäärä oppilasta kohden. 8