KO.-1 Käyttöliittymä Yllä olevassa kuvassa on ArchiCAD-työpöytä sellaisena kuin se avautuu oletusasetuksilla. Tässä luvussa esitellään kuvassa näkyvien ja lisäksi lukuisien muiden ikkunoiden käyttö. Suurimman osan näkymää peittää Pohja-ikkuna, johon ohjelmassa työskentely useimmiten keskittyy. Näkymän yläreunassa on valikkorivi, jossa olevien valikoiden avulla suoritetaan suurin osa toiminnoista. Useat toiminnot on tosin kätevämpää suorittaa näppäinoikoteillä tai erilaisissa apuikkunoissa, jotka reunustavat näkymää. Ikkunoiden sijaintia, kokoa ja suhteita voi muokata vapaasti. Niitä voi myös avata ja sulkea, lukuun ottamatta pohjaa, jonka sulkeminen lopettaa koko projektin. ArchiCADillä työskentely perustuu ensisijaisesti mallinnus-ikkunoihin, joita ovat pohja-, 3D- ja leikkausikkunat. Näissä ikkunoissa luodaan malli ja muokataan sitä. Mallinnusikkunat ovat esityksiä samasta kolmiulotteisesta mallista kun yhteen tehdään muutoksia, päivittyvät nämä myös muihin ikkunoihin. Mallinnusikkunoiden lisäksi käytössä on piirtoikkunoita, jotka sisältävät vain kaksiulotteista tietoa. Näihin kuuluvat ennen kaikkea detaljipiirustukset. 1 Mallinnus- ja piirtoikkunoissa liikkuminen Kaikissa 2D-mallinnus- ja piirustusikkunoissa (pohja-, leikkausja detalji-ikkunat) liikutaan samalla tavalla. Myös 3D-ikkunassa on osin samoja toimintoja, mutta myös paljon vain siihen kuuluvia toimintoja. Katso KO..5.6 3D-ikkunassa liikkuminen. 1.1 Zoomaaminen ja panorointi Zoom-asetus määrittää, kuinka suuri osa mallista tai piirustuksesta mahtuu kerralla kuvaruudulle. Panorointi puolestaan tarkoittaa näkymän siirtämistä toiseen kohtaan mallia. Näitä toimintoja voi tehdä joko ikkunan alalaidan ja sivun rullausjanoilla, Näkymävalikosta, hiiren rullan avulla, Näkymän esikatselu -ikkunasta tai piirtoalueen kohdevalikosta (hiiren oikealla painikkeella piirtoalueen päällä). Useimmille toiminnoille on olemassa myös näppäinoikotiet. Katso KO..8.7 Näkymän esikatselu-apuikkuna. 1.1.1 Rullausjana Piirustuksen näkymää voi panoroida eli siirtää ikkunoiden alalaidassa ja sivulla olevilla rullausjanoilla. Tämän lisäksi alalaidan rullausjanan vieressä on sarja painikkeita näkymän muokkausta varten. Aivan vasemmassa reunassa on kaksi painiketta, joita osoittamalla avautuvat Projektin sisältö- ja Näkymän esikatselu -apuikkunat. Kolmannella painikkeella säädetään mittakaavaa. Näitä käsitellään tuonnempana. Katso KO..8 Apuikkunat ja KO.AS.1 Mittakaava.
KO.-2 Varsinaisista näkymänmuokkauspainikkeista ensimmäinen palauttaa zoomausasteeksi 100 %. Jos tietokoneen näyttö on oikealla tavalla säädetty, on näkymä tällöin näytöllä samankaltainen kuin kyseinen piirustus olisi tulostettuna. -painikkeen avulla otetaan käyttöön muutamia esiasetettuja zoomausasteita sekä tallennetaan uusia käytössä olevan zoomauksen mukaisesti. -painiketta käytetään osoittamalla jotain kohtaa ruudulla ja liikuttamalla hiirtä ylös ja alas, jolloin zoomaus muuttuu. Toiminto vastaa hiiren rullan käyttöä. -painikkeilla pienennetään tai suurennetaan näkymää osoittamalla piirustuksesta tietty alue. Painikkeiden kaksoisosoittaminen kaksinkertaistaa tai puolittaa näkymän. -painikkeella panoroidaan osoittamalla panoroinnin alku- ja loppupisteet. -painike sovittaa koko mallin näytölle ja -painikkeet siirtävät edelliseen tai seuraavaan näkymään. ikkunan yläreunassa näkyy aina projektin nimi ja auki oleva kerros. Katso KO.AS.3 Kerrokset. 2.1 Esitystavat 1.2 Näkymä- ja kohdevalikot Näkymä-valikolla tai hiiren oikeasta painikkeesta (Macintosh: Ctrl-osoitus) avautuvalla kohdevalikolla voi tehdä useimmat samat toiminnot. Lisäksi tällöin on käytössä Näytä valitut -toiminto, joka sovittaa näytölle valittuina olevat elementit. 1.3 Rullahiiri Hiirellä, jossa on normaalien painikkeiden lisäksi rulla, voi zoomata pyörittämällä rullaa ja panoroida painamalla rulla pohjaan ja vapauttamalla se, kun osoitin on siirretty haluttuun kohtaan. Panorointi toimii myös hiiressä, jossa on kolme tavallista nappia. Mikäli näiden toimintojen kanssa on ongelmia, kannattaa ensimmäisenä tarkistaa, että hiiren asetukset ovat oikein käyttöliittymän asetuksissa (Windows Ohjauspaneeli Hiiri). Myös Mac-käyttäjien kannattaa asentaa valmistajan tarjoama ajuri hiirelle. 2 Pohja-ikkuna ArchiCADillä työskentely keskittyy siis Pohja-ikkunaan. Pohjaa, kuten muitakin piirto- ja mallinnusikkunoita, voi verrata äärettömän kokoiseen piirustuspaperiin. Paperilla oleviin pelkkiin viivoihin verrattuna ArchiCAD-elementit sisältävät enemmän tietoa. Pohjanäkymän viivat perustuvatkin kolmiulotteisten elementtien sisältämään tietoon siitä, miltä niiden tulee tässä ikkunassa näyttää. On syytä korostaa vielä, että pohjapiirroksen esitystapa on perinteisestikin puhtaasti sopimuksiin perustuva ja ettei se koskaan noudata tarkalleen esimerkiksi sääntöä, jonka mukaan pohjassa leikataan elementit metrin korkeudella lattiasta. Pohja- Kohdassa Vaihtoehdot Esitystavat muokataan eri elementtityyppien esitystapaa näytöllä ja joidenkin esitystä myös tulostettaessa. Kaikki nämä asetukset vaikuttavat Pohjaan ja osa myös muihin mallinnus- ja piirtoikkunoihin. Esitystavat ovat näytön ja tulostuksen muodon ensisijainen lähde, joten tietyt asetukset kumoavat elementtien asetuksissa tehdyt säädöt. 2.1.1 Valinnat pelkälle näytölle Siistit nurkat -säätö vaikuttaa seinien liitosten automaattiseen täydentymiseen. Katso KO.TK.3.1.5 Seinä Siistit nurkat. Seinät esitetään pohjassa ulkoreunojen tai pelkän emäviivan avulla. Pelkän emäviivan esittämisestä voi olla hyötyä, kun tehdään monimutkaisia seinäliitoksia. Katon saranalinja valitaan näkyviin tai piiloon. Täytteen suuntavektori valitaan näkyviin tai piiloon. Teksti esitetään joko tekstinä, tekstinä nurkkamerkeillä (joihin on helppo tarttua), metatekstinä tai metatekstinä nurkkamerkeillä. Metateksti piirtyy nopeammin näytölle, joten se on käyttökelpoinen, jos tekstiä on paljon eikä sitä ole tarpeen lukea. Paperille teksti tulee aina ilman nurkkamerkkejä. Kuvan nurkka-
KO.-3 merkit valitaan näkyviin tai piiloon. Kuvan voi esittää myös pelkkinä raameina. Leikkaussyvyys (leikkauksen takarajaa osoittava viiva) valitaan näkyviin tai piiloon. Detaljin rajan voi näyttää tai kätkeä. Detaljille voi määrittää myös erillisen, tulostuvan ääriviivan, johon tämä säätö ei vaikuta. Merkinnän kohteet voi joko näyttää tai kätkeä. Katso YT.MT Merkintätyökalut. 3 Leikkaus- ja julkisivuikkunat 2.1.2 Näytön ja tulostuksen valinnat Palkeista esitetään pelkät reunaviivat, pelkkä emäviiva tai molemmat. Viivan leveys valitaan joko todelliseksi tai hiusviivaksi. Hiusviiva on niin ohut viiva kuin näyttö pystyy näyttämään ja tulostin tulostamaan. Lisäksi leikkausviivat voi asettaa näkymään paksuina. Tämä tarkoittaa, että rakennuselementtien reunaviivat ja leikkausviiva-luokkaan kuuluvat viivat näkyvät kaksi kertaa hiusviivan paksuisena, kun muut osat näkyvät hiusviivoina. Tällä asetuksella saa piirroksiin helposti selkeyttä. Leikkaustäytteiden (eli muun muassa seinien, pilarien, laattojen ja kattojen sisustojen) esitykseksi valitaan täytteetön, pelkät rajaviivat, yhtenäinen, pisterasteri tai viivarasteri. Normaalisti viivarasteri eli vektoriesitys on ainoa rakennuspiirustuksissa käytettävä tapa. Tyhjät täytteet ovat ajoittain käyttökelpoisia, sillä ne tulostuvat nopeasti ja vievät esimerkiksi DXF-tallennuksessa vähän tilaa. Piirtotäytteille ja 2D-täytteille on samat asetukset, joskaan niillä ei ole rakenteiden rajaviivoja. Katso KO.TK.5.5.1.2 Täyte Erikoisasetukset. Ikkunat ja ovet voi kätkeä kokonaan tai ne voi näyttää pelkkinä reunaviivoina. Näytä mitat -valinta näyttää ikkuna- ja ovityökaluissa määriteltävät automaattiset mitat, jos niitä on käytetty. Tämä vaihtoehtoin en litterointitapa on käytössä esimerkiksi Fenestran ikkunakirjastossa. Vyöhykkeet voi kätkeä kokonaan tai ne voi näyttää vyöhykkeen värillä. Jos vyöhykkeelle on annettu täyte, voi tämä näkyä normaalina, pelkkänä taustavärinä, täytekuviona vyöhykkeen taustavärillä tai täytekuviona tyhjällä taustalla. Vyöhykeleimat voi näyttää tai kätkeä. Leikkausmerkinnät esitetään ArchiCADin perinteisellä tyylillä, kunkin asetusten mukaisesti tai korkeusasemasymbolin omaisina kolmioina. Pilarisymbolit voidaan näyttää tai kätkeä. Täytteiden taustaväri näytetään elementtien asetusten mukaisesti tai ne ovat läpinäkyviä tai piirustuksen taustavärin mukaisia. VINKKI Kaikkien täytteiden asettamisesta läpinäkyviksi on hyötyä esimerkiksi, jos projektin taustalle tuodaan bittikarttakuva, jota käytetään apuna uusia elementtejä luotaessa. Näin varmistetaan olemassa olevien elementtien läpinäkyvyys. 2.1.3 Esitystapojen tallentaminen Esitystavat-ikkunan yläosassa on osio, jossa muokatut esitystavat voi tallentaa ja tallennetun ottaa käyttöön. Esitystapoja voi myös poistaa. Nämä asetukset ovat projektikohtaisia ja ne kannattaa tallentaa aloituspohjaan, jos niitä aikoo hyödyntää uusissa projekteissa. Esitystapojen tallentamisesta on apua myös Projektin sisältö -apuikkunaa käytettäessä. Näkymiä tallennettaessa ne otetaan huomioon samaan tapaan kuin tasoyhdistelmät. Katso KO..4.6 Projektin sisältö -apuikkuna. Leikkaus- ja julkisivuikkunat käyttäytyvät pääpiirteissään Pohjan tavoin, joskin niihin voi luoda vain kaksiulotteisia elementtejä. Olemassa olevia elementtejä voi muokata ja kopioida. Myös Boolen toimenpiteitä voi suorittaa leikkausikkunassa. Katso KO.TT Boolen toimenpiteet. Leikkauksen ja julkisivun joka on yksi leikkauksen erikoistapaus käsittely alkaa luomalla pohjaan leikkausviiva, joka osoittaa leikkauksen sijainnin, suunnan ja muodon. Itse leikkaus avataan kohdasta Ikkunat Leikkaus Julkisivu, Projektin sisältö -apuikkunasta tai valitsemalla leikkausviiva pohjasta ja valitsemalla Avaa leikkaus -komento kohdevalikosta (hiiren oikea painike). Avautuvassa ikkunassa on esitys mallista sellaisena kuin se on leikkauksen asetuksissa määritetty. Kaikkia yksityiskohtia käsitellään tarkemmin kohdassa KO.TK.7.1 Työkalut Leikkaus ja julkisivu. 3.1 Leikkaustyypit Leikkauksia on kolmea tyyppiä: Itse päivittyvä malli, Päivitettävä malli ja Piirustus. Säätö tehdään leikkauksen asetuksissa. Kaksi ensimmäistä ovat yhteydessä kolmiulotteiseen malliin ja niissä tehtävät muutokset vaikuttavat suoraan siihen. Piirustus-tyyppinen leikkaus on 3D-mallista 2D-viivoiksi ja -täytteiksi muunnettu esitys, jossa tehtävät muutokset eivät vaikuta malliin. Kaikkiin leikkausikkunoihin voi luoda uusia 2D-elementtejä, kuten viivoja, täytteitä, selitteitä ja mittoja. Varsinkin kun leikkaus on vielä mallitilassa, on valkeapohjaisista täytteistä hyötyä, kun leikkaukseen tehdään korjauksia. Sellaisella voi peittää väärän näköiset kohdat ja piirtää päälle uusia viivoja. 3.1.1 Leikkauksien päivittäminen Itse päivittyvä malli -tyyppinen leikkausikkuna päivittää ikkunan näkymän vastaamaan 3D-mallin tilaa aina kun leikkaus avataan tai tuodaan päällimmäiseksi ikkunapinossa. Päivitettävä malli -tyyppinen leikkausikkuna ei päivity itsestään vaan se tulee erikseen komentaa päivittymään. Vaikka Piirustus-tyyppinen leikkaus ei olekaan yhteydessä 3D-malliin, on sen sisältämät elementit mahdollista päivittää vastaamaan 3D-mallin tilaa. Tällöin itse luodut 2D-elementit (paitsi dynaamiset mitat) säilyvät muuttumattomina. Jos sen sijaan leikkauksessa on siirrelty mallista tulleiden elementtien paikkoja, ne siirtyvät päivittämisen yhteydessä 3D-mallin mukaisille paikoilleen. Komennot, joilla leikkausten päivittäminen tehdään, ovat kohdassa Näkymä Leikkaukset Julkisivut. Mieti uudestaan mallista -komento on käytössä, kun päällimmäisenä näytöllä on jokin leikkausikkuna. Komento kohdistuu tähän ikkunaan. Kun pohjasta on valittuna leikkausviiva tai useampia, on komento Mieti vali-
KO.-4 5 3D-ikkuna tut uudestaan käytössä. Mieti kaikki mallista -komento päivittää projektin kaikki leikkaukset, joten sen käytön kanssa kannattaa olla harkitsevainen. Mieti kaikki 3D:t uudestaan mallista päivittää vain leikkaukset, jotka ovat yhteydessä malliin ja Mieti kaikki piirustukset uudestaan mallista vain piirustukset. 4 Detalji-ikkunat Detaljit ovat leikkausten tavoin erillisiä ikkunoita, joita hallitaan Ikkunat Detaljipiirustukset-kohdassa tai Projektin sisältö -ikkunassa. Erotuksena leikkauksiin saman detaljin voi linkittää useampaan detaljimerkkiin ja nämä voivat sijaita pohjan lisäksi leikkauksissa. Detaljin luomista ja sen asetuksia käsitellään kohdassa KO.TK.7.2 Työkalut Detalji. Periaatteessa ArchiCADissä rakennetaan koko ajan samaa virtuaalirakennusta kolmiulotteiseen avaruuteen ja eri 2D- sekä 3Dikkunat ovat kaikki vain näkymiä tuohon yhteen malliin. Siksi 3D-työskentely sinänsä ei poikkea työskentelystä pohjanäkymässä. Kaikki 3D-näkymissä tehdyt muutokset päivittyvät välittömästi pohjanäkymään ja päinvastoin. Kaikki 3D-näkymien asetukset voi tehdä 3D-malli-valikon kautta. Tallennetut 3D-näkymät näkyvät Projektin sisältö -apuikkunassa ja saman apuikkunan kautta voi siirtyä näkymästä toiseen. Katso KO..4.6 Projektin sisältö -apuikkuna. 3D-näkymä voi olla joko perspektiivinäkymä tai yhdensuuntaisprojektio, tyypillisesti aksonometria. Perspektiivikuvissa on aina määritelty katselupiste (kamera) ja kohdepiste. Yhdensuuntaisprojektioissa kuvaan otetaan koko malli. Sekä perspektiivinäkymän että yhdensuuntaisprojektion asetukset säädetään kohdassa 3Dmalli 3D-projektio. Avautuvan ikkunan oikeassa ylälaidassa on painike, jolla siirrytään näkymätyypistä toiseen. Kun Näkymä-valikosta valitaan 3D-ikkuna, avautuu 3D-näkymä niillä asetuksilla, jotka täällä on viimeksi säädetty. 4.1 Detaljien päivittäminen Detaljit voivat sisältää mallista siirrettyjä 2D-muotoon muutettuja elementtejä. Piirustus-tyyppisten leikkausten tavoin ne voidaan päivittää kohdan Näkymä Detaljipiirrokset-komennoilla. 5.1 Perspektiivi Perspektiivi-ikkunassa säädetään kaikki perspektiivinäkymän olennaiset asetukset. Vasemmanpuoleisessa ikkunassa näkyy esikatselu pohjanäkymästä. Jos näkymään halutaan suurempi osa mallista, pitää pohjassa ensin zoomata kauemmas. Esikatselukuvassa näkyvät myös katselupiste (katsojan silmä eli kamera), kohdepiste, aurinko ja näkökartio paksummalla viivalla. Katselupisteeseen, kohdepisteeseen ja aurinkoon voi tarttua osoittimella ja raahata ne toiseen paikkaan. Mihin tahansa kohtaan osoittaminen muuttaa katselupisteen paikkaa osoitetun pisteen suuntaan säilyttäen etäisyyden kohdepisteeseen vakiona. Shift-osoitus siirtää katselupisteen
KO.-5 osoitettuun paikkaan ja Alt-osoitus kohdepisteen. Nämä osoitukset on hyvä muistaa, koska suurennossuhteesta riippuen on mahdollista, että katselu- ja kohdepiste katoavat kokonaan esikatselukuvasta. Edellä mainituilla osoituksilla ne saadaan sinne takaisin. Näkökartio esikatselukuvassa antaa täsmällistä tietoa elementtien mahtumisesta kuva-alueelle näkölinjan ollessa vaakatasossa. Kameran kulman ollessa voimakkaasti ylös- tai alaspäin kallistettuna kartio tietenkin vääristyy eikä anna niin täsmällistä kuvaa. Säädöt voi tehdä myös numeerisesti oikeanpuoleisessa osiossa. Korkeusasemat on annettava aina numeerisesti suhteessa projektin nollaan. Auringon voi säätää tarkasti vastaamaan todellisia olosuhteita Aurinko-painikkeesta avautuvassa ikkunassa. Säädöt ovat samat kuin kameratyökalun aurinkosäädöt. Katso KO.TK.7.3.2.6 Kamera Aurinko. Myös kameratyökalulla asetetaan perspektiivejä. Kameroita voi sijoittaa pohjaan rajattoman määrän, joten kuhunkin kameraan säädetty perspektiivinäkymä jää kameran mukana talteen. Kameranäkymän voi ja se kannattaakin tallentaa Projektin sisältö -apuikkunaan, jonka kautta näkymään siirtyminen käy tehokkaammin ja näkymän voi kätevämmin tallentaa haluttuun muotoon tai tulostaa. Näin tallennettuun näkymään tallentuvat kaikki 3D-valikossa tehdyt asetukset ja jopa valinta-alueella tehty tarkasteltavan alueen rajaus. 5.2 Aksonometria 5.2.1 Esiasetetut Esiasetetut-painikkeesta aukeaa ikkuna, jossa määritellään asetukset esiasetetuille aksonometrioille. Tänne voi tallentaa muistiin näkymiä ja hakea niitä sekä luoda animaation niiden perusteella. Lisää aksonometria -painiketta osoittamalla lisätään aksonometriaikkunassa sillä hetkellä oleva näkymä listaan ja samalla sille voi antaa nimen. Listassa olevat näkymät muodostavat automaattisesti animaation avainkuvat. Jos jokin näkymä on valittuna uutta lisättäessä, tulee uusi valitun yläpuolelle listaan. Jos mitään ei ole valittuna, uusi tulee alimmaiseksi. Näkymien järjestystä voi muuttaa nimen vasemmalla puolella olevilla rullaimilla. Valitse aksonometria vaihtaa listasta valitun näkymän senhetkisten aksonometria-asetusten mukaiseksi. Poista poistaa valitun näkymän listasta. Ikkunan oikeassa laidassa on animaatioasetukset. Tallennetuista näkymistä muodostuvien avainkuvien välille voi asettaa välikuvia, joihin ArchiCAD interpoloi siirtymän ottaen huomioon muutokset avainkuvanäkymissä. Avoin- ja Suljettu-radiopainikkeilla säädetään animaatio joko alkamaan ensimmäisestä näkymästä ja päättymään viimeiseen tai jatkumaan katkeamattomana silmukkana. Odota tässä -painikkeella säädetään se, miten kauan kamera viipyy valitun näkymän kohdalla. Säätö on sama kuin kameratyökalun animaatio-osiossa. Katso KO.TK.7.3.2 Animaatiokamera. 3D-projektion aksonometriatilassa säädetään 3D-näkymän yhdensuuntaisia esityksiä. Oikeassa ylälaidassa olevalla painikkeella voi valita näkymän kahdentoista perustyypin joukosta. Vasemmanpuoleisessa ikkunassa näkyy esikatselu tehtyjen asetusten mukaisesti. Halutut arvot voi myös syöttää numeerisesti tai muuttaa kameraa ja aurinkoa raahaamalla. Kameran ja auringon liikuttaminen 45 asteen välein onnistuu, kun niitä ei lähde raahaamaan, vaan osoittaa kuvassa lähelle oikeaa suuntaa, jolloin ne hakeutuvat automaattisesti vakiokulmiin. Auringon korkeuskulman voi määrittää vain numeerisesti. Aurinkoa voi säätää myös Aurinko-painikkeen kautta, kuten edellisessä kappaleessa on mainittu. Huomaa, että kaikkia koordinaattiakseleita voi myös venyttää, mikä tekee aksonometrioiden muokkaamisen varsin hauskaksi. 1 5.3 3D-ikkunan sisältö Siihen, mitkä elementit näkyvät 3D-ikkunassa, vaikuttaa kaksi asiaa. Mikäli pohjassa on jotakin valittuna, näkyvät ainoastaan nuo valitut elementit 3D-ikkunassa. Valinnan voi tehdä joko valitsemalla halutut elementit tavanomaiseen tapaan tai piirtämällä valinta-alueen. Huomaa, että jos valinta on tehty valinta-alueella ja 3D-ikkunassa yritetään luoda uusia elementtejä valinta-alueen ulkopuolelle, ei uusia elementtejä synnykään. 1 Vielä hauskemmaksi maailma muuttuu, kun omituiset aksonometriat määritellään esiasetuksiin ja tehdään aksonometria-animaatio, jossa sama talo venyy ja vanuu mielipuolisesti ikään kuin se olisi tehty pehmeästä kumista ja heitetty päin seinää.
KO.-6 Lisäksi elementtien näkymisen 3D-ikkunassa voi säätää erikseen elementtityypeittäin valitsemalla kohdassa 3D-malli 3D:ssä näytettävät elementit. Ylimmässä osiossa valitaan, mitkä kerrokset näytetään. Seuraavan osion säädöt vaikuttavat valinta-alueella rajatun alueen näkymiseen 3D:ssä. Kahdella radiopainikkeella valitaan näytetäänkö valinta-alueen sisä- vai ulkopuolelle jäävät elementit. Jos esimerkiksi haluaa tarkastella rakennusta ulkoapäin, voi kaikki sen sisällä olevat elementit tällä tavoin rajata pois 3D-mallin laskennasta, mikä saattaa tuntuvasti vähentää laskenta-aikaa. Mikäli Rajaa elementit valinta-alueella on rastitettu, valinta-alueen lävistämät elementit leikkautuvat valinta-alueen reunojen mukaisesti. Jos tätä ei ole rastitettu, valinta-aluetta koskettavat elementit näkyvät kokonaisina. Alimmassa kentässä valitaan mitkä elementtityypit näytetään 3D-ikkunassa. takana piilossa. Avautuvassa ikkunassa näkyy kolme projektiota, kaksi sivulta ja yksi ylhäältä. Leikkaustasot yksinkertaisesti piirretään projektioikkunoihin ja piirtämisen jälkeen osoitetaan silmällä sitä puolta, jonka halutaan leikkautuvan. Jos leikkaustaso tuli piirretyksi epätoivottuun kohtaan, siitä pääsee eroon menemällä sen päälle mersulla ja kaksoisosoittamalla. Leikkautuva osa saa päälleen harmaan rasterin. Samaan projektioon voi määritellä useita leikkauspintoja. Osoittamalla Poista kaikki leikkauspinnat kaikki tehdyt leikkaukset katoavat. Leikkauspinnat voi määritellä myös numeerisesti ja jokaisen koordinaatin voi lukita painamalla sen painikkeen alas. Leikkaustasoa piirrettäessä lukitun koordinaatin arvo ei muutu. Kun halutaan tehdä tavanomainen poikkileikkauskuva, piirretään vain yksi leikkaustaso ja säädetään 3D-projektio kohtisuoraan sitä vastaan. Leikkausmateriaalin ja - kynän valinnalla voi korostaa leikattuja pintoja. Osoittamalla Muu päästään säätämään kaikille leikkauspinnoille yhtenäinen materiaali ja piirtokynä. Huomaa, että tässä tehtävät leikkaukset eivät lopullisesti muovaa mallia, vaan vain ohjaavat 3D-näkymän ulkomuotoa. Mikäli 3D-malli Leikkaa 3D-malli -kohta on valittu, malli leikataan tässä tehtyjen asetusten mukaisesti 3D-näkymään siirryttäessä. 5.5 3D-ikkuna-asetukset 5.4 3D-leikkaukset ArchiCAD-malliin voi määritellä leikkaavia tasoja kohdassa 3Dmalli 3D-leikkausasetukset. Toiminto on valittavissa ainoastaan 3D-ikkunan ollessa auki se voi tosin olla esimerkiksi pohjan Kohdassa 3D-malli 3D-ikkuna-asetukset säädetään 3D-näkymän asetukset. Ensin valitaan 3D-moottori. Käytössä on joko ArchiCADin sisäinen moottori tai OpenGL-moottori. OpenGL on tietokonepeleistä tuttu graafinen rajapinta, jonka avulla mallin käsittely kolmiulotteisesti on todella nopeaa ja näyttävää. Jos valittuna on OpenGL, Säädä-painikkeen takaa löytyy lisää säätöjä ja siellä 3Dkiihdytyksen voi myös kokonaan kytkeä pois, mikä voi olla tarpeen joidenkin näytönohjainten rajoittuneisuuden vuoksi. Seuraava asetus on 3D-esitystapa.
KO.-7 5.5.1 Esitystapa oma rasteri kohdassa Vaihtoehdot Attribuuttien asetukset Materiaalit. Läpinäkyvyys värityksessä rasteroi läpinäkyvän pinnan sen läpinäkyvyysasteen mukaan. Mitä läpinäkyvämpi pinta on, sen vähemmän pisteitä sille lasketaan. Analyyttiset heittovarjot voi jättää esittämättä tai esittää reunaviivoilla tai ilman. Heittovarjot hidastavat laskentaa huomattavasti. Ilman reunaviivoja lasketuista varjoista tulee erillisiä viivoja, reunaviivoilla lasketut muodostavat täytepinnan. Heittovarjot lasketaan joko kaikille pinnoille tai vain yhdelle määritellylle tasolle, esimerkiksi maanpinnalle asemapiirroksessa. 5.5.3 Näkymä Näkymä-osiossa säädetään 3D-ikkunan ominaisuuksia. 3D-ikkunan koko on vapaasti säädettävissä pikseleinä. Rastittamalla Säilytä suhteet toinen arvo muuttuu samassa suhteessa toiseen nähden. Viivan leveys valitaan hius- tai leveiksi viivoiksi. Taustalle voi määritellä jonkin yhtenäisen värin kaksoisosoittamalla väriruutua, mikä avaa käyttöjärjestelmän väriasetukset. Käyttöön voi määrätä myös saman taustan kuin renderoinnissa. 5.5.4 GDL-objektien tartuntapisteet Osiossa voi valita objektien 2D-symbolin apupisteet näytettäväksi myös 3D-ikkunassa, mikä antaa lisää muokkausmahdollisuuksia. 5.6 3D-ikkunassa liikkuminen ArchiCADin sisäistä moottoria käytettäessä voi valita neljästä vaihtoehdosta, jotka ovat: palikka, rautalanka, piiloviivat ja väritys. OpenGL:ää käytettäessä on valittavissa ainoastaan rautalanka ja väritys. Huomaa, että OpenGL osaa liittää myös pintatekstuurit mukaan väritettyyn 3D-kuvaan. Palikka on esitystavoista kaikkein yksinkertaisin ja vie vähiten laskentatehoa. Sillä voi suunnittelun alkuvaiheessa massoitella ja tutkia animaatioita. Rautalankamalli on myös yksinkertainen ja nopea. Siinä elementit ovat täysin läpinäkyviä, mitään peittäviä pintoja ei ole. Rautalanka on käytännöllinen hyviä kuvakulmia etsittäessä ja animaatiokokeiluja tehtäessä. Piiloviiva-esitystapa tekee viivapiirroksen ja ottaa huomioon läpinäkyvät ja läpinäkymättömät pinnat. Piiloviivojen laskentatapa voi olla analyyttinen tai likiarvoinen. Likiarvoinen on nopeampi, analyyttinen on tarkoitettu lopullisten viivakuvien laskemiseen. Käytännössä nykyisten koneiden laskentateholla eroa ei juuri huomaa, joten yleensä kannattaa käyttää analyyttistä tapaa. Piiloviivakuviin voi liittää myös 3D-rastereita. Jos käytetään heittovarjoja, näkyvät niistä vain ääriviivat. Väritetyssä 3D-kuvassa pinnat saavat värin. Väritetty kuva voi olla joko likiarvoinen tai analyyttinen. Analyyttinen laskenta tuottaa monikulmioita, jotka vektorimuotoisina voi vaikka kopioida ja sijoittaa pohjaan. Tämä tapahtuu kopioi leikkaa-komennoilla. 3D-näkymästä valitaan haluttu alue valinta-alue-työkalun 2Dtoiminnon ollessa käytössä (muutetaan Tiedot-ikkunassa). Nopeammin tapahtuva likiarvolaskenta tuottaa bittikarttakuvan. OpenGL:ää käytettäessä myös tekstuurit saadaan mukaan. Huomaa, että näiden säätöjen lisäksi myös tasoasetuksissa voi säätää kokonaisia tasoja rautalankamalliksi. Tämä säätö ohittaa 3Dikkuna-asetukset. Katso KO.AS.4.1 Tasoasetukset. 5.5.2 Tehosteet Tehosteet-osiossa säädetään rasterit ja varjot. 3D-rasteri on materiaalipinnoille tuleva täytekuvio. Kullekin materiaalille määritellään 3D-ikkunassa liikkumista ohjaillaan Suunnistin-apuikkunan avulla. Apuikkuna on näkyvissä ainoastaan 3D-ikkunan ollessa auki ja sen olemus vaihtelee sen mukaan, onko esillä perspektiivivai aksonometrianäkymä. -painikkeella vaihdetaan tilaa perspektiivin ja aksonometrian välillä. Neljä ensimmäistä painiketta vaihtavat muokkaustilasta suunnistustilan eri vaihtoehtoihin. -painike vaihtaa muokkaustilaan. Tämän painikkeen ollessa painettuna alas voi elementteihin tarttua ja niille voi tehdä erilaisia muokkaustoimenpiteitä. Myös minkä tahansa työkalun valitseminen muuttaa 3D-ikkunan automaattisesti muokkaustilaan. -painikkeilla hallitaan älykästä 3D-navigointia. Vasemmanpuoleisen painikkeen ollessa painettuna alas osoitin tunnistaa ja osaa tarttua elementtien kaikkiin väkäspisteisiin ja mersulinjoihin. Painikkeen ollessa ylhäällä osoitin tunnistaa ainoastaan sen hetkisen käyttöorigon tasalla olevat linjat ja pisteet. Oikeanpuoleinen painike tuo näkyviin x- ja y-akselin suuntaiset apulinjat, jotka näkyvät osoittimesta lähtevinä pisteviivoina. Niiden tarkoitus on helpottaa elementtien sijoittamista toisiinsa nähden. kumoaa edellisen näkymän muutoksen. 5.7 3D-liikkumisen perusteet Oltaessa 3D-ikkunan suunnistustilassa on näkymän keskellä rajattu suorakaide, joka kuvaa neutraalia aluetta jos tähän osoitetaan, näkökulma ei muutu. Osoitettaessa suorakaiteen ulkopuoliselle alueelle alkaa liikkuminen. Lähellä suorakaiteen reunoja liikkuminen on hitaampaa ja se nopeutuu siirryttäessä kauemmaksi. Kamerasymbolilla suorakaiteen keskelle osoittaminen laskee 3Dnäkymän uudestaan. Huomaa, että myös Näkymän esikatselu -apuikkunan avulla voi liikkua 3D-näkymässä.
KO.-8 5.8 Perspektiivinäkymässä liikkuminen Perspektiivinäkymässä on kaksi päätapaa liikkua: kamera liikkuu joko kameran ja kohteen välisen etäisyyden pysyessä vakiona (ja näin ollen kohteen jatkuvasti muuttuessa) tai kohteen pysyessä koko ajan näkymän keskellä. Etäisyyden säilyessä vakiona on kolme tapaa liikkua: kävely, sivuttais- ja pystyliike sekä kameran kääntö. Kävelytilassa liikutaan vaakatasossa eteen- ja taaksepäin ja käännytään ympäri. Sivuttais- ja pystyliike siirtää kameraa sivu- ja pystysuunnassa katselupisteen pysyessä samalla tasolla ja kameran kulman vakiona. Kääntötilassa kameraa kallistetaan ylös- ja alaspäin ja käännytään ympäri. Kohteen pysyessä näkymän keskellä on myös kolme tapaa liikkua: kävely, sivuttais- ja pystyliike sekä kameran kääntö kohteen ympäri. Kävellessä kohdetta joko kierretään ympäri tai sitä lähestytään tai siitä loitonnutaan. Kameran sivuttais- ja pystyliike kiertävät myös kohdetta säilyttäen kohdepisteen paikallaan. Kameran kääntöön voi kuvitella kohteen ympärille näkymättömän kupolin, jonka pinnalla kamera kulkee. Luonteidensa vuoksi liikkumisen päätavoista ensin mainittu sopii paremmin sisätiloissa tapahtuvaan kulkemiseen ja toinen ulkotiloihin. Eri tapojen välillä on helppo vaihtaa sopivaa kulkureittiä haettaessa ja välillä kameraa voi siirtää Näkymän esikatselussakin. Vaihtonäppäimellä voi vaihtaa väliaikaisesti kävelystä sivuttais- ja pystyliikkeeseen ja päinvastoin. Kääntötilassa vaihtonäppäimen painaminen käännön aikana aiheuttaa kameran kallistuskulman muuttumisen. -painikkeilla näkymän voi kohdistaa johonkin pintaan. Ensin painetaan painike alas ja sitten osoitetaan haluttua pintaa mallissa. Vasemmanpuoleinen painike muuttaa kameran kulman kohtisuoraksi osoitettuun pintaan nähden ja jättää kameran ja kohteen välisen etäisyyden vakioksi. Oikeanpuoleinen painike muuttaa osoitetun pisteen kohteeksi ja jättää kameran paikalleen. Kameran asennon voi palauttaa ennalleen -painikkeilla. Näistä vasemmanpuoleinen palauttaa horisontin vaakatasoon ja oikeanpuoleinen kameran pystykallistuksen vaakatasoon eli kohteen ja katselupisteen korkeusaseman samaksi. 5.9 Aksonometriassa liikkuminen Aksonometrianäkymässä toimiminen on luonnollisesti rajoitetumpaa kuin perspektiivissä. Kääntyminen on ainoa tapa liikkua aksonometriassa. -tilassa mallin liikuttaminen tapahtuu koordinaattiakseleiden ympäri, ylös ja alas osoittamalla x-akselin ympäri ja sivuille osoittamalla z-akselin ympäri. Tällöin pystylinjat pysyvät pystysuorina. Vaihtonäppäintä painamalla voi kiertää mallia y-akselin ympäri. -tilassa mallia liikutetaan kuvaruudun kuviteltujen koordinaattiakseleiden ympäri. Ylös ja alas osoittamalla mallia kierretään vaaka-akselin ympäri. Pystylinjat pysyvät pystysuorina. Sivuille osoittamalla mallia kierretään pystyakselin ympäri. Vaihtonäppäintä painamalla mallia voi kiertää kuvaruutuun nähden kohtisuoran akselin ympäri. -painikkeella näkymän voi kohdistaa mihin tahansa pintaan mallissa. Painike painetaan alas ja sitten osoitetaan haluttua pintaa, minkä jälkeen kamera on kohtisuorassa pintaan nähden. -painikkeista vasemmanpuoleinen palauttaa pystylinjat pystysuoriksi ja oikeanpuoleinen muuttaa näkymän sivuprojektioksi kulloinkin vallitsevan kamerakulman suunnasta. 5.10 Renderointi-ikkuna 3D-ikkunaan ja kameratyökaluun liittyy kiinteästi renderointi. Renderointi, jota on suomeksi kutsuttu myös näköistämiseksi, tarkoittaa tässä yhteydessä tekniikkaa, jolla 3D-mallista saadaan tuotettua valokuvanomaisia kuvia, joissa pintamateriaalit, valot ja varjot on esitetty luonnollisina. Tosin haluttaessa renderoimalla voi hakea myös luonnosmaista esitystä esimerkiksi perspektiivikuvalle. Renderointi-ikkunan sisältö ei tallennu automaattisesti vaan se tulee tallentaa komennolla Arkisto Tallenna nimellä ennen ikkunan sulkemista. Aihetta käsitellään monipuolisesti kirjasessa VI Visualisointi. Myös renderoinnin asetukset voi tallentaa näkymän mukana Projektin sisältö -ikkunaan. Tästä on paljon hyötyä, jos samasta kohtaa tekee useita renderointeja vaihtoehtoisista suunnitelmista. 6 Luetteloikkuna Luetteloikkuna voi sisältää moninaisia listauksia (kuten ikkunakaavio) mallin sisältämistä elementeistä, joita tuotetaan Laskentavalikon komennoilla. Nämä ikkunat eivät tallennu automaattisesti, vaan sisältö tulee tallentaa ennen ikkunan sulkemista. Aihetta käsitellään kirjasessa ML Määrälaskenta. 7 Muut ikkunat Ikkunat-valikossa on alimmaisena kolme kohtaa, joiden osoittaminen avaa ikkunoita, joilla ei suoraan muokata projektia, mutta niistä voi olla hyötyä projektin hallinnassa. Nämä ovat: Muistiinpanot, Tunnuskuva ja Raportti. Muistiinpanot-kohtaa osoittaessa avautuu tyhjä teksti-ikkuna, johon on tosin heti kirjattu päiväys ja aika. Ikkunaan voi vapaasti kirjoittaa muistiinpanoja, jotka tallentuvat projektin mukana. Tunnuskuva-ikkunaan voi Kopioi Sijoita-toiminnolla asettaa minkä tahansa kuvan, joka näkyy tiedostoja selatessa projektin tunnuskuvana. Raportti-ikkunassa on tietoja kuvanluonti- ja listausprosesseista. Tätä varten tulee Työympäristössä olla kohdan Kirjoita ArchiCAD-raportti olla valittuna. Lisäksi ikkunaan listautuvat tiedostojen tuominen ja vieminen ohjelmasta sekä käytössä olevien laajennusten versionumerot. Katso KO.AS.6.1.2 Työympäristö-3D ja laskenta. 8 Apuikkunat Mallinnus- ja piirtoikkunoiden lisäksi ArchiCADissä on suuri joukko apuikkunoita, joista osaa käytetetään jatkuvasti, osaa satunnaisemmin. Kokemus osoittaa, mitkä niistä kannattaa pitää jatkuvasti avoinna ja mitkä avata vain tarpeen vaatiessa. Apuikkunoita voi avata ja sulkea valikosta Ikkunat Apuikkunat. Lisäksi ne voi sulkea kunkin ikkunan yläkulmassa olevaa rastia osoittamalla. Useimmat niiden sisältämistä toiminnoista voi tehdä myös valikoiden kautta tai näppäinoikotietä käyttäen. 8.1 Koot ja muodot Vaihtoehdot Apuikkunoiden muoto -kohdasta avautuu ikkuna, jossa säädetään tärkeimpien apuikkunoiden ulkoasua. Laajennettu-valinta laajentaa Koordinaatit ja Ohjaimet-ikkunoita siten, että kaikki niissä olevat valinnat näkyvät kerralla. Jos tämä valinta ei ole käytössä, on osa komennoista käytettävissä vain jonkun toisen painikkeen alta hakien, mutta toisaalta apuikkunat vievät tällöin
KO.-9 8.3 Tiedot-apuikkuna vähemmän tilaa. Oikealla reunimmaisena ikkunoille on kaksi vaihtoehtoista perusmuotoa. Tiedot-ikkunan otsikon voi asettaa olemaan ikkunan yläreunassa tai vasemmassa laidassa. Perinteinen Työkalut-apuikkuna on malli, jolta Työkalut-ikkuna on edellisissä versioissa näyttänyt; eli palkkimainen ikkuna, jossa on painike kullekin työkalulle. Tämän muotoa voi muokata Koordinaatit ja Ohjaimet-ikkunoiden tapaan. Samaiset muokkaukset voi tehdä myös suoraan osoittamalla jotakin apuikkunaa hiiren oikealla painikkeella (Macintosh: Ctrl-osoitus) ja valitsemalla avautuvasta kohdevalikosta sopiva toiminto. 8.2 Työkalut-apuikkuna Tiedot-apuikkuna näyttää kulloinkin käytössä olevaan työkaluun liittyviä tietoja. Siinä määritetään muun muassa elementtien 2Dja 3D-esitykset sekä mitat. Vaihtoehtoisesti suurimman osan näistä säädöistä voi tehdä myös työkalujen asetuksissa. Katso KO.TK Työkalut. Ylimpänä ikkunassa näkyy aina se, mikä työkalu on käytössä, ja mikäli elementtejä on valittuna pohjassa, kuinka monta niitä on ja kuinka moni näistä on muokattavissa. Mahdollinen ero luvuissa selittyy sillä, että osa elementeistä saattaa olla lukitulla tasolla. Jos elementtejä on valittuna, näyttää ikkuna valittujen elementtien tietoja. Kun elementtejä ei ole valittuna, tulee ikkunaan tehdyistä muutoksista kunkin työkalun oletusasetuksia, jotka tulevat käyttöön aina siirryttäessä käyttämään kyseistä työkalua. Ikkunaan saa näkyviin lisää osioita venyttämällä sitä oikeasta alakulmasta. Ikkunan sisällön voi muokata vapaasti kullekin työkalulle. Ikkunan muokkaaminen selitetään kohdassa KO.AS.6.3.3 Tiedot-apuikkuna. Kaikki rakennuksen mallintamisessa, piirtämisessä ja esittämisessä tarvittavat työkalut ovat Työkalut-ikkunassa. Ikkunan sisältö on vapaasti muokattavissa, oheisessa kuvassa on ikkunan oletusarvoinen ulkonäkö. Ikkuna on mahdollista jakaa välipalkeilla jaoteltuihin osioihin. Jos kaikki työkalut eivät tällöin mahdu ikkunaan, eri osiot voi avata yksitellen niiden vasemmassa reunassa olevista nuolipainikkeista. Ikkunan kokoa voi muokata raahaamalla oikeasta alanurkasta. Ikkunan muokkaus selitetään kohdassa KO.AS.6.3.1 Käyttöliittymä Työkalut-apuikkuna. Työkalujen käyttöä esitellään yksityiskohtaisesti kohdissa KO.TK Työkalut ja KO.TT Työtavat. 8.4 Koordinaatit-apuikkuna Koordinaatit-ikkunassa muokataan käytössä olevaa piirustuskoordinaatistoa ja syötetään koordinaatteja. Koordinaattien hyväksikäyttö on välttämätöntä mittatarkassa mallintamisessa ja se kannattaa opetella aivan ohjelman opettelun alkuvaiheessa. Koordinaatit-apuikkuna kannattaa pitää aina työpöydällä näkyvissä. 8.4.1 Origo Apuikkunan painikkeista ensimmäinen on origon siirto. Origo on koordinaatiston nollapiste eli siinä x- ja y-arvot ovat 0. Painiketta painetaan kerran ja sen jälkeen osoitetaan origolle uusi paikka. Painikkeen painamisen voi korvata näppäinoikotiellä Shift Alt. Kun käytössä on nuolityökalu, osoitin siirretään haluttuun väkäspisteeseen, painetaan vaihto- ja optionäppäimet samanaikaisesti alas ja osoitetaan. Tällä tavoin origoa ei voi siirtää tyhjään Koordinaatit-ikkuna.
KO.-10 kohtaan, vaan ainoastaan johonkin väkäspisteeseen. Molemmilla tavoilla siirrettäessä origon voi siirtää, vaikka muu meneillään oleva toimenpide on kesken. Origopainikkeen kaksoisosoittaminen palauttaa alkuperäisen projektiorigon, samoin origon valitseminen ja pyyhkiminen peruutus- tai poistonäppäimellä. ArchiCADissä on kolme erilaista origoa. Projektiorigo (globaali origo, maailmanorigo) on piste (0, 0) uutta tyhjää projektia avattaessa. Tämä piste tallentuu ikuisesti projektin mukaan ja origon voi aina missä tahansa työskentelyn vaiheessa palauttaa siihen. Käyttöorigo (paikallinen origo) on se origo, jonka käyttäjä on siirtänyt uuteen paikkaan. Oletusarvoisesti käyttöorigo on sama kuin projektiorigo. Kolmas origo on muokkausorigo, joka on täysin väliaikainen ja ilmenee joissakin elementtien luonti- ja muokkaustilanteissa. Edellä mainittujen lisäksi on vielä korkeusasemien suhteen globaali origo, projektin nolla, ja paikallinen origo kunkin kerroksen nollatasossa. Projektin nollatason korkeuden todelliseen merenpintaan voi toki määritellä erikseen kerrosasetuksissa. Origon siirto on hyödyllinen ja työskentelyä nopeuttava apukeino monissa tilanteissa. Usein kätevin tapa luoda jokin elementti mittatarkasti on ensin siirtää origo pisteeseen, joka on luonteva lähtöpiste uudelle elementille, esimerkiksi laatan nurkka, ja sen jälkeen syöttää näppäimistöltä elementin seuraavien pisteiden koordinaatit. 8.4.2 Verkot Verkot (grids) toimivat mallintamisen apuvälineinä helpottaen elementtien mittatarkkaa sijoittamista ja antaen mittakaavan tuntua. ArchiCADissä on kaksi verkkoa, pääverkko ja apuverkko. Näiden asetukset tehdään kohdassa Vaihtoehdot Perusnäkymä ja verkko. Katso: KO.VA.4.3 Perusnäkymä ja verkko. 8.4.2.1 Suora ja vino verkko Normaalin suoran verkon, jossa x- ja y-akselit ovat vaaka- ja pystysuorassa, lisäksi voi ottaa käyttöön vinon verkon, jonka kulma on vapaasti määriteltävissä joko numeerisesti tai graafisesti. Koordinaatit-apuikkunan toinen painike on vinon verkon määritys. Painike painetaan alas ja osoitetaan pohjasta ensin vinon koordinaatiston origo ja seuraavaksi piirretään suuntavektori, joka määrittää x-akselin kulman. Sille voi antaa kulman myös syöttämällä näppäimistöltä [a], haluttu kulman arvo ja lopuksi rivinvaihto tai syöttö (return/enter). Käyttöorigo määrittää vinon verkon origon paikan. Vinoja verkkoja voi olla vain yksi kerrallaan. 2 Vinoa verkkoa voi käyttää myös koordinaatiston poikkeuttamiseen. Kolmannella painikkeella vaihdetaan suoran ja vinon verkon välillä. 8.4.2.2 Verkkoon tarttuminen Verkkoon tarttuminen (englanniksi snap) on varsin hyödyllinen apukeino elementtejä sijoitettaessa ja muokattaessa. Mittatarkkuus on varma, kun tarttuminen on käytössä. Ohjaimet-apuikkunasta säädetään tarttuminen pois, tarttuminen apuverkkoon tai tarttuminen pääverkkoon. Eri vaihtoehtoja voi selata myös näppäimistön s-painikkeella. Kun tarttuminen on päällä, osoitin ei voi osua mihinkään muualle kuin verkon solmuihin. Siksi tarttumisen ollessa päällä voi olla mahdotonta esimerkiksi valita elementtiä, joka on luotu ennen kuin tarttuminen on otettu käyttöön. Jos elementillä ei ole yhtään väkäspistettä missään verkon solmukohdassa, ei osoitin voi tarttua elementtiin. 8.4.3 Koordinaattien syöttö ArchiCAD tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet erilaisiin koordinaattisyöttöihin. Neutraalitilassa, kun mikään toiminto ei ole meneillään, koordinaatit näyttävät osoittimen sijainnin suhteessa senhetkiseen origoon. Ikkuna näyttää sekä x- ja y-koordinaatit että polaarikoordinaatit (r, a). Delta-painikkeet (kreikkalainen kirjain) koordinaattien vasemmalla puolella vaihtavat koordinaatit absoluuttisiksi tai suhteellisiksi. Painikkeen ollessa painettuna alas koordinaatit ovat suhteelliset. Absoluuttiset koordinaatit tarkoittavat, että käyttöorigo pysyy myös toimintojen aikana paikallaan ja koordinaatit lasketaan suhteessa käyttöorigoon. Suhteelliset koordinaatit tarkoittavat, että toimintojen aikana käyttöön otetaan muokkausorigo, jolloin tämä tulee väliaikaisesti toiminnon osoitettuun alkupisteeseen ja koordinaatit lasketaan suhteessa tähän origoon. Toiminnon päätyttyä origo palaa toimintoa edeltäneelle paikalleen. Normaalitilanteissa on kätevintä pitää x ja y-koordinaatit absoluuttisina ja polaarikoordinaatit suhteellisina. Itse koordinaattien syöttö on yksinkertaista. Painetaan vain näppäimistöltä halutun koordinaatin näppäin (x, y, z, r, a), syötetään sille arvo ja painetaan lopuksi rivinvaihto tai syöttö (return/enter). Elementit voi halutessa sijoittaa pelkillä koordinaattisyötöillä osoittamatta lainkaan osoittimella. Tehtäessä näppäimistösyöttö koordinaatit lasketaan senhetkisestä käyttöorigosta, jos ne ovat absoluuttiset. Koordinaattien ollessa suhteellisina ne lasketaan osoittimen senhetkisestä sijaintipisteestä. Syöttöön voi liittää myös yhteen- tai vähennyslaskun syöttämällä näppäimistöltä [+] tai [ ] annetun arvon jälkeen. Tämä on kätevä ominaisuus vaikkapa sellaisessa tilanteessa, että ikkuna halutaan sijoittaa tietyn matkan päähän seinän sisänurkasta, esimerkiksi 1800 mm nurkasta. X ja y-koordinaattien ollessa suhteellisena mennään osoittimella seinän nurkkaan ja syötetään näppäimistöltä [x]1,8[+] ja lopuksi Enter/Return (piirtoyksikkönä on metri). Ikkunan sijoituspiste tulee täsmälleen 1800 millimetrin päähän seinän nurkasta. Polaarikoordinaateissa r on säde ja a kulma. Nollakulma on x-akselin suuntaan origosta oikealle ja kulman arvo kasvaa vastapäivään. Säteellä on muutakin käyttöä kuin kaarevien elementtien varsinaisena säteenä. Esimerkiksi koordinaattiakselien suunnista poikkeava seinä on helppo luoda sillä tavalla, että osoitetaan seinän pituus säteen arvona: Polaarikoordinaattien ollessa suhteellisina osoitetaan (tai syötetään koordinaateilla) ensin seinän lähtöpiste, näytetään seinälle suunta (tai syötetään se a:n arvona) ja syötetään seinän pituus säteen arvona, esimerkiksi [r]6000 ja lopuksi rivinvaihto/syöttö. 8.4.4 Korkeusasema 2 Nimestään huolimatta vinon verkon ei välttämättä tarvitse olla vino. X- akselin suunnan voi osoittaa myös esimerkiksi pystysuoraan ylös, jolloin x-akseli muuttuu pystysuuntaiseksi ja y-akseli vaakasuuntaiseksi. ArchiCADissä on erittäin kehittyneet ominaisuudet elementtien vertikaalisen sijoittumisen hallintaan. Korkeusasemia on mahdollista määritellä moneen eri tasoon nähden. Korkeusasemien muokkaa-
KO.-11 minen onnistuu sekä numeerisesti että graafisesti. Koordinaatitapuikkunassa voi korkeusaseman valita syötettäväksi suhteessa projektin nollaan, työskentelykerroksen nollaan tai jompaankumpaan viitekorkeuteen, joka on käyttäjän vapaasti määriteltävissä kohdassa Vaihtoehdot Asetukset Piirtoyksiköt. Z-kenttään voi antaa korkeuden, johon millä tahansa työkalulla luotavat elementit sijoitetaan. Saman asetuksen voi tehdä työkalukohtaisesti kunkin asetuksissa. Olemassa olevan elementin korkeusasemaa muutetaan Muokkaa Nosta-komennolla tai Seuralais-valikon avulla pohjassa tai 3D-näkymässä. 8.5 Ohjaimet-apuikkuna Ohjaimet-apuikkunan avulla käytetään lukuisia piirtämistä helpottavia toimintoja. Näihin apuihin kannattaa tutustua ja niitä on hyvä oppia käyttämään jo ohjelman opettelun alkuvaiheessa. Ohjaimet kannattaa aina pitää näkyvillä. 8.5.1 Piirtoavut Ohjainten ensimmäisellä painikkeella määritellään suhteellinen piirtotapa, joka helpottaa elementtien sijoittamista haluttuun kulmaan tai halutulle etäisyydelle suhteessa muihin elementteihin. 8.5.2 Suhteelliset piirtotavat 8.4.5 Painovoima Suhteelliset piirtotavat ovat vasemmalta oikealle: kohtisuora, samansuuntainen, kulmanpuolitus, poikkeutus (englanniksi offset), poikkeutuksen toisto, erikoismagneettipiste ja vinon pinnan seuraus. Piirtoavut voi ottaa käyttöön meneillään olevan toimenpiteen aikana tai ennen sitä. Niiden vaikutus vaihtelee tilanteen mukaan. Kohtisuora ja samansuuntainen määrittävät linjan, jonka mukaan uusi elementti luodaan. Ensin osoitetaan jompaakumpaa painiketta ja sitten mersulla jotakin olemassa olevaa linjaa, johon nähden kohtisuorasti tai jonka suuntaisesti uusi linja halutaan. Toinen vaihtoehto on osoittaa linja kahdella pisteellä, jolloin osoitettavan linjan ei tarvitse olla minkään olemassa olevan elementin mukainen. Lukittuneesta suunnasta vapaudutaan painamalla vaihtonäppäintä. Kulmanpuolitus-painikkeella määritellään osoittimen liike kulkemaan kahden mersulla osoitetun linjan tai piirrettyjen linjojen muodostaman kulman puolivälissä. Tämän piirtotavan kohdalla on merkitystä, osoitetaanko painiketta ennen piirtämisen aloittamista vai sen aikana. Painovoima on älykäs ominaisuus. Sijoitettavat elementit pystyvät tunnistamaan tasopintoja alapuolellaan ja osaavat sijoittua automaattisesti näiden pintojen päälle riippumatta siitä, mitä elementtien korkeusasemaksi on säädetty asetuksissa. Painovoima otetaan käyttöön Koordinaatit-apuikkunassa olevilla painikkeilla. Ensimmäisen painikkeen ollessa valittuna painovoima ei ole käytössä. Toisen painikkeen ollessa valittuna luotavat elementit tunnistavat laatat ja osaavat asettua laattojen päälle. Kolmannen painikkeen ollessa valittuna elementit tunnistavat katot ja neljännellä painikkeella pinnat. Sijoituksen voi tehdä myös tietylle korkeudelle suhteessa määritettyyn tasoon z-kenttään syötettävällä arvolla. Painovoimaa voi hyödyntää ainoastaan elementtejä luotaessa, olemassa oleviin elementteihin sillä ei ole vaikutusta. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy tilanne, jossa ensin on osoitettu kulmanpuolituspainiketta ja sen jälkeen osoittimen ollessa mersuna kumpaakin kulman muodostavaa katkoviivaa, minkä jälkeen osoitin on automaattisesti lukittunut osoitettujen linjojen puoliväliin. Ensimmäinen osoitus on aloittanut uuden viivan piirtämisen ja linja on yhä lukossa kohti katkoviivojen risteyspistettä. Oikeanpuoleisessa kuvassa on ensin osoitettu viivan alkupistettä, sitten kulmanpuolituspainiketta ja sen jälkeen mersulla kulman muodostavia linjoja, minkä jälkeen osoittimen liike on lukittu kulman puolittavalle linjalle viivan päätepisteen tulee siis olla tällä linjalla. Poikkeutus siirtää piirretyn linjan paikkaa osoitetun matkan verran piirtämisen jälkeen. Poikkeutuksen toiston avulla tehdään useita samansuuntaisia kopioita osoitetuin välein. Erikoismagneettipisteet näyttävät annetulta linjalta väkäspisteet sen mukaisesti, millainen Magneettipisteiden käyttäytyminen -asetus on voimassa. Katso KO..8.5.6 Magneettipisteet.
KO.-12 Osoittamalla ensin tätä painiketta ja sitten näyttämällä kahdella osoituksella pohjaan linjan, saa syntyneelle linjalle väkäspisteet, joita voi käyttää esimerkiksi seinän piirron alkupisteinä. 8.5.6 Magneettipisteet Magneettipisteominaisuus asetetaan päälle ja pois tätä painiketta osoittamalla. Tässä asetetut väkäspisteet tulevat automaattisesti näkyviin osoittimen ollessa mersuna minkä tahansa linjan päällä. Väkäspisteet ovat näkyvissä vain noin viisi sekuntia osoittimen linjalle siirtymisen jälkeen. Väkäspisteiden jaottuminen linjoille valitaan pienestä nuolesta avautuvasta putkahdusvalikosta ja mahdollinen tarvittava numeerinen määritys syötetään tämän alla olevaan kenttään. Magneettipisteet voivat jakaa linjan seuraavilla tavoilla: Vinon pinnan seuraus toimii ainoastaan 3D-näkymässä. Sen avulla voi löytää linjan, jossa vinossa olevan pinnan, tyypillisesti katon lappeen, kuviteltu jatke kohtaa projektin nollatason. Ensin osoitetaan pinnanseurauspainiketta ja sitten vinoa pintaa, jolloin osoitin lukittuu linjalle, jossa pinnan kuviteltu jatke kohtaa nollakorkeuden. 8.5.3 Apulinjat Apulinja helpottaa elementin kohdistamista toisten elementtien suhteen. Apulinjat ovat käytössä ainoastaan kulman ollessa lukittuna, mikä tapahtuu painamalla Shift-näppäin pohjaan, kun viivamaisen elementin luominen on aloitettu. Apulinjat näytetään osoittimesta lähtien joko kohtisuoraan, pystysuoraan tai vaakasuoraan. Käytettävää apulinjan suuntaa voi vaihtaa kesken toiminnonkin osoittamalla haluttua painiketta tai q-näppäintä näppäimistöltä. 8.5.4 Ryhmitys Näillä painikkeilla valitaan käyttäytyvätkö ryhmitetyt elementit ryhminä vai itsenäisinä elementteinä, eli ovatko ryhmät päällä vai pois. Oikeanpuoleinen painike on sama kuin komento Järjestely Unohda ryhmät. Vasemmanpuoleinen painike ottaa ryhmät taas käyttöön. Katso KO.TT Ryhmät. 8.5.5 Taikasauva Puoliväli: Jakaa linjan kahteen yhtä suureen osaan. Jako: Jakaa linjan annettuun määrään osia. Prosenttia: Jakaa linjan kahteen osaan annetun prosenttiluvun mukaisesti. Etäisyys: Jakaa linjan annetun etäisyyden mittaisiin pätkiin. Väkäspisteiden sijoittaminen aloitetaan linjan siitä päästä, joka on lähempänä osoitinta linjalle siirryttäessä. Kuvassa väkäspisteet on haettu etäisyyden mukaan metrin jaolla. Koska osoitin on ollut lähempänä seinän vasenta päätä, on myös ensimmäinen täysi metri laskettu sieltä päin. 8.5.6.1 Magneettipisteiden käyttäytyminen Magneettipisteiden käyttäytymisen hallintaan on kolme vaihtoehtoa. Ensimmäisen vaihtoehdon ollessa valittuna magneettipisteet eivät näy lainkaan. Toisessa vaihtoehdossa pisteet jaottuvat linjalle sen koko pituudelta. Kolmannen vaihtoehdon ollessa valittuna pisteet ilmestyvät linjan osille, mikäli linja risteää toisen linjan kanssa. 8.5.7 OK ja kumoa Ikkunan oikean reunan OK- ja Kumoa-painikkeilla hyväksytään ja kumotaan toimintoja, esimerkiksi elementtejä luotaessa. Toiminnoista kerrotaan muun muassa työkalujen yhteydessä. Katso KO.TK. Taikasauvalla luodaan uusia elementtejä hyödyntäen olemassa olevia elementtejä (esimerkiksi seiniä voi luoda käyrien pohjalta). Samalla tekniikalla voi myös muokata elementtejä. Katso KO.TT Taikasauva.
KO.-13 8.6 Projektin sisältö -apuikkuna se katoaa aina projekti-ikkunaa osoitettaessa. Kun nuppineulaa osoittaa uudestaan, on ikkuna jälleen naulittu pysymään näkyvissä. 8.6.1.1 Sisältö Oletusarvoisesti Projektin sisältö -ikkunassa on auki Sisältö-osio, jossa näkyvät heti uuden tiedoston luomisesta lähtien projektin sisältämät dokumentit. Ylimpänä listassa on projektin nimi ja tämän alla projektin eri osat omina alaryhminään: kerrokset (eri kerrosten pohjapiirrokset), leikkaukset (sisältää myös julkisivut), detaljit, 3D-näkymät, listat (esimerkiksi ikkunaluettelo). Lisäksi voi siirtyä tietoihin ja ohjeisiin. Tietoihin voi esimerkiksi kirjoittaa projektin muistiinpanoja. Ohjeiden kautta pääsee käsiksi Archi- CADin ohjetiedostoihin. Osioita avataan niiden edessä olevilla nuoli- (Macintosh) tai +/- (Windows) -symboleilla. Uusiin ikkunoihin siirrytään kaksoisosoittamalla halutun dokumentin nimeä. Kun jonkin dokumentin nimeä osoitetaan kerran, tämän esikatselukuva näkyy Näkymän esikatselu -ikkunassa. Kun dokumentin nimeä osoittaa hiiren oikealla painikkeella (Windows) tai sitä Ctrl-osoittaa, avautuu kohdevalikko, jossa on kuhunkin dokumenttityyppiin sopivia toimintoja. Projektin sisältö on projektin dokumenttien hallintaa helpottava apuikkuna. Ikkunaan on itse asiassa sovitettu kolmea eri tarkoitusta palvelevat ikkunat: Varsinainen Projektin sisältö, joka näyttää projektidokumenttien rakenteen kahdessa eri tilassa: Sisältö ja Julkaisu. Sisältö vastaa vanhempien ArchiCADien Kartta-ikkunaa, eli siihen eivät tallennu mitkään asetukset, mutta se sisältää täydellisen listan kaikista ArchiCAD-projektin dokumenteista. Näkymämuokkain, jossa luodaan ja muokataan näkymäkokonaisuuksia. Tämän ikkunan sisältöä käytetään tuotaessa piirustuksia PlotMakeriin. Tässä tilassa tallennetaan myös näkymien asetukset, eli muun muassa tasoyhdistelmä, mittakaava ja esitystavat. Julkaisu, jossa valmistellaan piirustuskokonaisuuksia tulostettavaksi, tallennettavaksi tai Internetiin ladattavaksi. Julkaisu-tilassa ArchiCADin dokumentteja muutetaan siis muiden ohjelmien ymmärtämiin muotoihin. 8.6.1.2 Näkymien ominaisuudet Oletusarvoisesti näkyvissä on Projektin sisältö -ikkuna, jonka vasemmassa yläkulmassa olevan painikkeen avulla vaihdetaan muihin ikkunoihin. Näkymämuokkain ja Julkaisu avautuvat uuteen ikkunaan, jonka voi sulkea käytön jälkeen, jolloin Projektin sisältö tulee jälleen näkyviin. 8.6.1 Projektin sisällön näyttäminen Projektin sisältö -ikkunan voi avata normaalin Ikkunat Apuikkunat-reitin lisäksi pohja-, 3D- ja listausikkunoiden vasemmassa alakulmassa olevalla painikkeella. Oletusarvoisesti ikkuna on koko ajan näkyvissä. Osoittamalla ikkunan oikeassa yläkulmassa olevaa nuppineulapainiketta ikkuna muuttuu tilaan, jossa Ikkunan alalaidassa olevilla putkahdusvalikoilla valitaan kullekin dokumentille tasoyhdistelmä, mittakaava ja esitystavat. Katso luku KO.AS Asetukset vastaavat kohdat.
KO.-14 8.6.2 Julkaisu-osio 8.6.3 Näkymämuokkain Julkaisu-välilehteä osoitettaessa aukeaa osio, jossa voi vapaasti luoda yhdistelmiä näkymistä projektin sisältämiin dokumentteihin, jotta nämä saadaan tehokkaasti muunnettua muiden ohjelmien ymmärtämiin muotoihin. Näkymämuokkain avautuu Projektin sisältö -ikkunan vasemmassa yläkulmassa olevalla painikkeella tai kohdasta Ikkunat Apuikkunat. Näkymämuokkain on kaksijakoinen ikkuna. Vasemmalla puolella tarkastellaan joko projektikarttaa, joka sisältää projektin kaikki dokumentit, tai jotain edellä esitellyssä Julkaisuosiossa tallennetuista sarjoista. Näiden avulla kootaan ikkunan oikealle puolelle uusia sarjoja. Näkymänmuokkaimella itse asiassa luodaan aivan samanlaisia sarjoja kuin Julkaisu-osiossa. Ideana on, että tässä on huomattavasti helpompi luoda ja muokata uusia sarjoja. Vanhoja sarjoja voi käyttää apuna uusia luodessa. Kummankin puoliskon yläosassa on valikko, jossa sarjoja vaihdetaan ja niitä muokataan. Ikkunan yläosan vaakasuuntaisesta putkahdusvalikosta vaihdetaan julkaisusarjaa, luodaan uusia sekä monistetaan, uudelleennimetään ja poistetaan olemassa olevia sarjoja. Oikealla puolella on painikkeet, joilla tehdään vasemmalta lukien seuraavat toiminnot: Tallenna, Määrittele uudestaan, Uusi kansio, Kloonaa kansio ja Poista. Tallenna tallentaa päällimmäisenä olevan näkemän ja Määrittele uudestaan määrittelee valittuna olevan näkymän uudestaan. Kumpaakin näitä toimintoja tehtäessä ruudulle ilmestyy oheinen ikkuna, joka kertoo, mitä asetuksia ollaan tallentamassa. Vieressä olevasta nuolipainikkeesta avautuvalla valikolla puolestaan muokataan julkaisusarjojen sisältöä. Tallenna näkymä tallentaa päällimmäisenä olevan ikkunan sisällön asetuksineen. Muuta näkymä korvaa listassa valittuna olevan näkymän päällimmäisessä ikkunassa olevalla. Luo uusi kansio luo kansioita, joita voi sijoittaa myös sisätysten. Kloonaa kansio kopioi valittuna olevan kansion sisältöineen. Tuhoa tuhoaa valittuna olevan kansion tai näkymän sarjasta. Toiminto ei siis tuhoa varsinaista dokumenttia, vaan vain siitä tähän sarjaan tallennetun näkymän. Kloonaa kansio-toimintoa käytettäessä avautuu ikkuna, josta valitaan, mitä kansiota ollaan monistamassa.
KO.-15 8.6.3.1 Näkymien muokkaaminen Ennen näkymän siirtämistä vasemmalta puolelta oikealle näiden ominaisuuksia voi muokata ikkunan alaosassa. 2D-dokumenteille voi edellä mainittujen säätöjen ohella tallentaa zoom-asetuksen, ja 3D-näkymät voi asettaa 3D- tai renderointi-ikkunan kautta luotaviksi. Siirtäminen tapahtuu dokumentin nimeen tarttumalla ja raahaamalla. Myös dokumenttien järjestystä ja paikkoja voi vaihtaa raahaamalla. 8.6.4 Julkaisu Näkymän esikatselu on dokumenttien hallintaa ja niissä liikkumista helpottamaan tehty esikatseluikkuna. Selattaessa Projektin sisältö -ikkunassa erilaisia dokumentteja näyttää Näkymän esikatselu koko ajan niiden esikatselukuvia. Sen avulla voi myös kätevästi valita sopiva näkymä kyseisestä dokumentista ja päivittää se varsinaiseen mallinnusikkunaan. Mikäli mitään dokumenttia ei ole valittuna Projektin sisällössä, on esikatselussa näkymä päällimmäisenä olevasta mallinnus- tai piirustusikkunasta. Ikkunan voi avata ja sulkea pohja-, 3D- ja listaikkunoiden vasemmassa alakulmassa olevasta painikkeesta. 8.7.1 Zoomaus ja panorointi Näkymän esikatselun zoomaus- ja panorointitoiminnot ovat käytössä sekä 2D- että 3D-ikkunoissa. Valkoisen suorakaiteen sisällä oleva alue ilmaisee kullakin hetkellä mallista näkyvissä olevan alueen. 2D-ikkunoissa panoroidaan tarttumalla käsisymbolilla suorakaiteen sisältä ja siirtämällä sitä. Zoomaaminen tapahtuu joko suorakaiteen kokoa muuttamalla reunasta venyttämällä, ikkunan alareunan liukusäätimestä tai hiiren rullalla. Huomaa, että liukusäädin ilmestyy näkyviin vasta, kun on zoomattu riittävän lähelle. Ikkunan oikean alakulman nuolipainikkeesta avautuu valikko, jossa voi valita milloin esikatselunäkymä päivittyy varsinaiseen dokumenttiin. Vaihtoehdoista Reaaliaikainen zoomaus päivittää näkymää jatkuvasti seuraten Näkymän esikatselussa tehtäviä muutoksia. Autozoom päivittää näkymän aina zoomaus- tai panorointitoiminnon päätteeksi. Zoomaus kaksoisosoittamalla päivittää näkymän vasta, kun vaaleaa suorakaidetta kaksoisosoitetaan. Jos esikatselunäkymä ei ole ajan tasalla, sen voi päivittää vaihtoehdolla Piirrä esikatselu uudestaan. Näkymä päivittyy myös kaksoisosoittamalla näkymäsuorakaiteen sisällä. 8.7.2 3D-ikkunat Julkaisu-tilaan vaihdetaan ikkunan vasemmassa yläkulmassa olevalla painikkeella. Aihe käsitellään kohdassa YT.JU Julkaiseminen. 8.7 Näkymän esikatselu-apuikkuna 3D-ikkunassa Näkymän esikatselu toimii eri tavoin aksonometria- ja perspektiivi-näkymissä. Aksonometrisissa näkymissä esikatselussa näkyy oletusarvoisesti symbolinen esitys mallista ylhäältä katsottuna. Kamerasymbolin pyörittäminen talon ympärillä vaihtaa projektion suuntaa. Ikkunan oikeaan alakulmaan ilmestyvästä vasemmanpuoleisesta nuolipainikkeesta voi valita muutamia esiasetettuja aksonometrioita (samat kuin 3D-projektio-ikkunassa). Toinen nuolipainike toimii samoin kuin 2D-ikkunoissa. Lisäyksenä siinä on vaihtoehto Näytä todellinen esikatselu, jota käyttäessä katselukulmaa ei voi muuttaa esikatselussa. Näytä ylhäältä palauttaa alkuperäisen symboliesityksen. Perspektiivinäkymissä esikatselun avulla kontrolloidaan kohteen ja kameran paikkaa pohjassa tarttumalla kamerasymbolin osiin. Näkymäkartion avautumiskulmaa voi muuttaa alalaidan liukusäätimellä. Esikatseluvaihtoehtoihin tulee uutena Näytä sivulta, jonka avulla voi muokata kameran ja kohteen suhdetta korkeussuunnassa kumpaa tahansa liikuttamalla.
KO.-16 8.8 Valintamuisti Valintamuisti on ikkuna, johon tallennetaan elementtien valintajoukkoja, otetaan niitä myöhemmin käyttöön ja muokataan niillä muita valintoja. Katso KO.TT Valitseminen. 8.10.2 Asetusten käyttöönotto 8.9 Elementin tiedot Elementin tiedot ilmoittaa pohjassa valittujen elementtien mittoja ja muita tietoja. Katso ML Määrälaskenta-Elementin tiedot. 8.10 Muisti Muisti on ikkuna, johon tallennetaan elementtien asetuksia myöhempää käyttöä varten. Muistin avulla asetuksia voi myös siirtää projektista toiseen. Varsinaisessa Muisti-ikkunassa näkyvät sillä hetkellä muistissa olevat kohteet. Jokaisen rakennuselementin ja joidenkin 2D-elementtien asetuksia voi laittaa muistiin. Kaikki suunnittelutointa harjoittavat tietävät, että moniin kohtiin rakennusta on sovellettavissa jotakin sellaista vakioratkaisua, jota on aikaisemminkin käytetty. Miksi siis säätää joka kerta erikseen esimerkiksi tyypillisen asuinkerrostalon ulkoseinätyyppi, kun sen rakennetyyppi ja muut asetukset on mahdollista laittaa muistiin ja hakea sieltä aina, kun kyseistä seinätyyppiä tarvitaan. Jos luotava elementti ei aivan kaikilta osin vastaakaan muistissa olevaa ratkaisua, kannattaa usein silloinkin hakea perustyyppi Muistista ja sitten muokata sitä. Muistiasetukset tallentuvat kunkin projektin mukana. VINKKI Muistin avulla elementtien asetuksia voi siirtää projektista toiseen avaamatta kahta ArchiCADiä rinnakkain. Itse Muisti-ikkunassa muistissa olevat asetukset lajitellaan joko elementtityypin tai asetusten nimien mukaisesti. Lajittelujärjestys vaihdetaan otsikkopalkin painikkeilla. Huomaa, että Tiedot-apuikkunaa voi käyttää esikatseluna valittujen asetusten tarkastamisessa. Asetuksen nimeä kaksoisosoittamalla nämä asetukset ja oikea työkalu tulevat käyttöön. 8.10.3 Asetusten muokkaaminen Oikeassa yläkulmassa olevan nuolen takaa avautuu putkahdusvalikko, jossa on ikkunan käyttöön liittyviä toimintoja. Pyyhi pyyhkii valitun asetuksen. Nimeä antaa nimetä tämän uudelleen. Tallenna työkalun oletusarvot tallentaa käytössä olevan työkalun oletusarvot Muistiin. Tallenna viimeisen valinnan tallentaa valittuna olevien elementtien asetukset. Määrittele uudelleen nykyisillä oletuksilla muuttaa valitun asetukset vastaamaan työkalun oletusasetuksia. Määrittele uudelleen edellisellä valinnalla muuttaa Muistista valitun asetukset vastaamaan pohjassa valitun elementin asetuksia. 8.10.3.1 Älä muista näitä 8.10.1 Asetusten tallentaminen Kun työkaluikkunassa on elementtityypin asetukset säädetty sellaisiksi, että ne halutaan tallentaa muistiin, osoitetaan työkalujen asetusikkunan vasemmassa yläkulmassa olevaa Muisti-painiketta. Avautuvassa ikkunassa näytetään sillä hetkellä muistissa olevat, saman elementtityypin edustajat. Osoittamalla Laita nykyiset asetukset muistiin päästään nimeämään ja laittamaan muistiin sen hetkiset asetukset. Alin kohta Älä muista näitä avaa uuden ikkunan, jossa säädetään elementtityyppikohtaisesti ne attribuutit, joita ei haluta muistaa myöhemmässä käytössä. Ikkunassa rastitetaan todellakin ne attri-
KO.-17 buutit, joita ei haluta muistaa. Attribuutit voi ryhmittää työkalun tai attribuutin mukaan. 8.10.3.2 Muistin tallentaminen ja lataaminen Edellä mainitun nuolivalikon toiminnolla Tallenna muisti (asetukset) tallennetaan nykyiset muistiasetukset asetustiedostoksi, joka on ladattavissa uuteen projektiin. Valitsemalla Lataa muisti (asetukset) tällaiset asetustiedostoon tallennetut muistiasetukset otetaan käyttöön auki olevassa projektissa. Asetustiedostoja voi laatia valmiiksi eri käyttötarkoituksiin ja ladata kulloinkin meneillään olevaan projektiin niistä sopivimman. Huomaa, että muistiasetukset ovat samankaltaisia attribuutteja kuin esimerkiksi materiaalit ja täytteet ne tallentuvat projektin mukana automaattisesti ja jos uusi projekti avataan edellisen asetuksilla, nämä asetukset ovat siinäkin voimassa. Uuden projektin avaaminen oletusarvoilla nollaa myös muistin; oletusarvoisesti muisti on tyhjä. siitä, missä ikkunassa ollaan, mikä työkalu on käytössä ja mitä toimintoja on käynnissä. Valikosta voi esimerkiksi päivittää mallin tai näkymän, perua edellisen toiminnon ja valita erilaisia zoomauksia. Kaikkien putkahdusvalikkojen toimintojen läpikäyminen ei ole tässä mielekästä kannattaa kokeilla, mitä valikosta löytyy erilaisissa tilanteissa. Erityisen kätevä valikko on silloin, kun jotain asetuksia halutaan muuttaa kesken toiminnon (esimerkiksi seinän venytyksen). 8.11 Pikatasot Pikatasot-apuikkunan avulla muutetaan nopeasti projektissa käytettyjen tasojen asetuksia. Katso KO.AS.4.3 Pikatasot. 8.12 Merkintätyökalut Merkintätyökaluilla tehdään projektiin merkintöjä esimerkiksi virheiden korjaamista ja erilaisten suunnitteluratkaisujen läpikäymistä varten. Katso YT.MT Merkintätyökalut. 8.13 Seuralaiset Seuralaiset ovat pieniä apuikkunoita, jotka ilmestyvät ja katoavat itsestään tiettyjä elementtien muokkaustoimintoja tehtäessä. Niiden avulla valitaan erilaisia tapoja muokata elementtejä. Seuralaiset joko liikkuvat aina osoittimen vierellä (tästä nimi) tai hyppäävät viimeeksi niille osoitettuun paikkaan. Seuralaisten käyttäytyminen asetetaan kohdasta Vaihtoehdot Käyttöliittymä Käyttäjän asetusten teemat Ikkunat ja apuikkunat. Katso KO.AS.6 Työympäristö. 8.15 Tilajana Tilajana on Windowsin vakio-ominaisuus: ruudun alareunassa oleva palkki, joka kertoo ohjelman tilasta. Macintoshissa se on vaakasuuntainen, pitkulainen apuikkuna. Tilajanaan ilmestyy ohjeita, kun elementtejä ollaan muokkaamassa tai luomassa. Varsinkin monimutkaisempien toimintojen yhteydessä siinä olevista ohjeista on kokemattomalle käyttäjälle hyötyä. Kokeneemmallekin Tilajanan sisältö kertoo, mikä toiminto on käynnissä. Tätä voi muutoin olla hankalaa, ellei jopa mahdotonta päätellä. 8.16 Kirjastoraportti Kirjastoraportti-apuikkuna aukeaa aina projektia avatessa, jos ohjelma havaitsee kirjastojen latauksessa ongelmia. Lisäksi se kertoo Internetistä ladattujen objektien tilan. Katso KIR Kirjastot. 8.17 Tekstin muokkaus UUTUUS Tekstin muokkaus-apuikkuna ilmestyy ruudulle, kun tekstiä luodaan tai muokataan. Sen avulla tekstiä voi muotoilla tekstinkäsittelyohjelman tapaan. Katso KO.TK.5.6.2 Teksti Luominen. Osoitinta seuraavalle Seuralaiselle asetetaan etäisyys osoittimesta, jolle se ilmestyy ruudulle, ja etäisyys, jolla se on osoitinta liikuteltaessa. Asetus Käytä AC 8.1:n seuralais-apuikkunan muotoa muuttaa seuralaisen yksiriviseksi, kun nykyisessä seuralaisessa ovat kahtena rivinä yleiset muokkaustoiminnot (kierrä, peilaa ) ja työkalukohtaiset muokkaustoiminnot. Seuralaisista kerrotaan esimerkiksi eri työkalujen kohdalla. 8.14 Kohdevalikot Hiiren oikean painikkeen painallus (Windows) tai Ctrl-osoitus (Macintosh) missä tahansa mallinnus- tai piirustusikkunassa sekä joissain apuikkunoissa avaa osoittimen viereen kohdevalikon, josta valitaan erilaisia toimintoja ja asetuksia. Valikon sisältö riippuu 8.18 Telakoituvat apuikkunat UUTUUS Tämä, vain Windowsissa (seuraavassa kappaleessa Macintosh) toimiva ominaisuus auttaa apuikkunoiden järjestelemisessä ja siirtelyssä. Apuikkunathan ovat kelluvia ikkunoita, jotka näin ollen voivat leijua työskentelyalueen yläpuolella. Haluttaessa ne voidaan telakoida ruudun reunoihin, jolloin työskentelyalue ei koskaan mene niiden alle. 8.18.1 Ikkunan telakoiminen ja vapauttaminen Apuikkuna telakoidaan tarttumalla sen otsikkopalkkiin ja raahaamalla se johonkin ruudun reunoista. Telakoitu ikkuna vapautetaan yksinkertaisesti raahaamalla se pois. Toinen tapa on kaksoisosoittaa otsikkopalkkia. Toinen kaksoisosoitus telakoi ikkunan tällöin uudelleen.
KO.-18 8.18.2 Telakoinnin rajoitukset Kaikki apuikkunat eivät telakoidu lainkaan ja jotkut telakoituvat vain ruudun tiettyihin reunoihin. 8.18.3 Telakoitujen ikkunoiden ryhmittäminen Telakoituja ikkunoita voi ryhmittää asettamalla telakoidun ikkunan alle tai päälle uusia ikkunoita. Osa ikkunoista voi olla myös rinnakkain. Toiminnon nerokkuus piilee siinä, että jos jonkin ikkunan sisältöä supistetaan sulkemalla välilehtiä, muut ryhmään kuuluvat ikkunat valtaavat tämän tilan. Ryhmitettyjen ikkunoiden leveys on aina sama ja ne venyvät tässä suunnassa yhdessä. Kun ikkuna halutaan raahata pois ryhmästä, tulee Ctrl-näppäin painaa ensin pohjaan. 8.19 Tarttuvat apuikkunat Macintoshissa apuikkuna tarttuu toisiin apuikkunoihin, kun sen vie lähelle toisen apuikkunan reunaa. Kun apuikkunaa siirtää, sen oikeaan- ja alareunaan tarttuneet ikkunat siirtyvät tämän mukana. Jos ikkunaa haluaa siirtää itsenäisenä, ennen raahaamista tulee painaa Komento-painike (omppu) pohjaan.
KO.-19
KO.-20