Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/2014 LAPSEMME Rennosti Terhokerhossa Pois turhat kemikaalit Unohtuiko uskontokasvatus? Kiperiä kysymyksiä Isä yksinhuoltajana Kun lapsi on yksin
Disney Toimituskulut 0 Uutuus! Uutuus! 14.12.2014 asti Uutuus! 2640 2800 (33,00) Uutuus! Uutuus! 2320 2490 (34,90) 1 2290 (28,90) 2390 (18,90) Uutuus! Uutuus! Uutuus! 1690 (22,90) 2390 (29,00) Uutuus! 1990 (35,00) Uutuus! (25,90) Uutuus! 1490 (23,90) 1490 (24,90) (18,90) Uutuus! 2390 (25,90) 2490 (28,90) 2090 (22,90) Aletuotteet alk. /kpl Tarjoukset voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää. Tilaa joululahjat nyt! www.lastenomakirjakerho.fi/joululahjat
Pääkirjoitus 14.11.2014 Miten sä jaksat? T änä syksynä on puhuttu paljon kiusaamisesta, yksinäisyydestä ja vanhempien uupumisesta. Kyse ei ole vain yksittäisten ihmisten, vaan koko yhteiskunnan ongelmista, sillä ne heikentävät kykyä oppia, tehdä töitä, hoivata ja kasvattaa. Niillä on usein pitkäaikaisia, seuraavaankin sukupolveen ulottuvia vaikutuksia. Liian moni jää ilman apua tai saa sitä liian myöhään. Joskus avun esteenä on vaikeneminen. Omista ongelmista ei ole helppo puhua. Sopivaa hetkeä ei vaan tule, ja tilanne pitkittyy. Lapset salaavat kiusaamista, koska epäilevät kertomisen vain pahentavan asiaa. Osa vanhemmista pelkää huonon äidin tai isän leimaa ja lastensuojelua. Osa miettii, ovatko huolet riittävän isoja puheeksi otettavaksi ja yrittää vain jaksaa. Hyvä ohje on, että kun elämästä alkaa kadota ilo, on aika kertoa tilanteesta edes jollekin. Jo ahdistavien asioiden sanominen ääneen ja se, että joku kuuntelee, helpottaa. Auttavilla puhelimilla, joissa voi purkaa huoliaan nimettömänä, on usein tärkeä tehtävä olla ensimmäinen kuuntelija ja kannustaja. Kertominen on helpompaa, jos joku kysyy. Kysymiseen sisältyy ajatus, että jaksaminen tai pärjääminen ei ole itsestäänselvyys tai että kuka tahansa voi joutua kiusatuksi tai olla yksinäinen. Mitä sulle kuuluu?, Haluaisitko tulla mukaan?, Miten sä jaksat? ovat pieniä kysymyksiä, joilla jokainen voi osoittaa välittämistä. Lähipiirin huomiolla on valtava merkitys yksinäisyyden, kiusaamisen ja uupumisen torjujina. Vertaisryhmät ja vapaaehtoisten tuki ovat kullanarvoisia varhaisen tuen muotoja. Läheisten apu ja järjestöjen työ eivät kuitenkaan riitä. Niiden lisäksi tarvitaan ammattilaispalveluja. Tällä hetkellä vanhemmat kertovat, että apua on vaikea saada ja moneen palveluun on kuukausien jono. Jos kiusaamisesta tai uupumisesta aiheutuvia seurauksia halutaan vähentää, tarvitaan sekä yhteistä välittämistä että toimivia palveluja. Ajoissa auttaminen on paitsi inhimillistä myös taloudellisesti järkevää. Liisa Partio, päätoimittaja Sisältö 3 Pääkirjoitus 4 Liitossa tapahtuu 8 Kun lapsi on yksin Miten yksinäistä lasta voidaan auttaa? 15 Lapsen asialla 16 Tavoitteena turvallinen synnytys Synnytys puhuttaa lääkäreitä, kätilöitä ja synnyttäjiä 20 Äiti, mistä vauvat tulevat? Lapsen tiedonjanoon pitää vastata 24 Rennosti yhdessä Terhokerhossa viihdytään leppoisissa tunnelmissa 28 Pois turhat kemikaalit 31 Isän kynästä 32 Lapsi pohtii Jumalaa Uskontokasvatusta ei sovi unohtaa 35 Lastenkulttuuri Kirjakko Kulttuurikierros 38 Toisenlainen yksinhuoltajaperhe 41 Kirjoissa & kansissa 44 Poimitut 47 Vahvuutta vanhemmuuteen 48 Jäsensivut 441 428 PAINOTUOTE LAPSEMME Päätoimittaja Liisa Partio l Toimitussihteeri Sisko Kajama l Tiedotustoimittaja Kaarina Kokkonen l Ulkoasu ja taitto Merja Lensu l Kansikuva Kristiina Kontoniemi l Toimitusneuvosto: Anu Mustonen (pj), Joona Kallio, Eva Kuntsi, Petra Vesuri, Anne Vola l Toimituksen osoite PL 141, 00531 Helsinki, p. 075 324 5571, lapsemme@mll.fi l Tilaukset ja osoitteen muutokset: www.mll.fi, p. 075 324 5545. Vuosikerta 18 euroa. Jäsenillä lehti sisältyy jäsenmaksuun l Ilmoitukset: Bouser Oy, Vattuniemenranta 2, 00210 Helsinki, Jukka Tiainen, p. (09) 682 0400, jukka.tiainen@bouser.fi, Jouni Kohonen, p. (09) 682 0100, jouni.kohonen@bouser.fi. Ilmoitusaineistot: lapsemme@bouser.fi. Lapsemme 1/2015 ilmestyy 13.2.2015 l Kustantaja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. ISSN-L 0358-7908, ISSN 0358-7908, ISSN 2323-4946 l Paino Forssa Print l Lapsemmelehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa, 43. vuosikerta. Lapsemme 4/2014 3
Liitossa tapahtuu Eduskuntavaaliohjelma MLL kehottaa päättäjiä investoimaan lapsiin ja nuoriin. Liitto on kirjannut tavoitteensa eduskuntavaaliohjelmaan, joka julkistettiin lokakuussa. Lasten ja nuorten peruspalvelujen turvaamisen ohella MLL korostaa lasten oikeuksien ottamista vakavasti lapsi- ja perhepolitiikan perustaksi sekä päätösten lapsivaikutusten arviointia. Liitto toivoo, että puolueet, ehdokkaat ja valitut kansanedustajat ajaisivat MLL:n esittämiä toimenpiteitä ja että toimenpideehdotukset otettaisiin huomioon seuraavan hallituksen ohjelmassa. Tutustu ohjelmaan: www.mll.fi Puheenvuoroja leikistä Lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Juhlavuoden teema on lapsen oikeus leikkiin. Leikkiä käsitellään mm. ensi viikolla Koko Suomi leikkii -hankkeen järjestämissä studia generalia -tilaisuuksissa. Tervetuloa kuuntelemaan mielenkiintoisia puhujia ja keskustelemaan leikistä! Tilaisuudet ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Jyväskylä, Seminariun-rakennuksen vanha juhlasali, ma 17.11. klo 18 19.30 KT isyystutkija Jouko Huttunen ylitarkastaja Raija Harju-Kivinen teatterikuraattori Antti Niskanen Kajaani, kaupunginkirjasto, ti 18.11. klo 18 19 kehityspsykologi Hilkka Munter Kuva: Jarkko Mikkonen Yksinäisyys satuttaa Siitä puhuminenkin on vaikeaa. Haluatko, että jokaisella on joku, joka kuuntelee ja ymmärtää? Ryhdy kuukausilahjoittajaksi. Autat meitä auttamaan lapsia ja vanhempia. Jo kymmenellä eurolla saat paljon aikaan. www.mll.fi/auta Pori, Porin seudun kansalaisopisto, to 20.11. klo 18.30 20 lelututkija Kati Heljakka leikkilähetti Eeva-Liisa Koskinen ja MLL:n Satakunnan piirin toiminnanjohtaja Tia Kemppainen Nurmijärvi, Rajamäen yläaste, ti 18.11. klo 18 19.30 Vantaan lastenkulttuurin päällikkö Reeli Karimäki professori, musiikin- ja luokanopettaja Heikki Ruismäki Seinäjoki, Duudson Activity Park, su 23.11. klo 15 Duudson, luokanopettaja HP Parviainen ja kirjailija, kirjavinkkaaja Marja-Leena Mäkelä Tampere, pääkirjasto, to 20.11. klo 18 20 liikunta- ja leikkisosiologi Arto Tiihonen MLL:n Hämeen piiri toiminnanjohtaja Marita Viertonen lauluntekijä Hannu Sepponen lastenkirjailija Kaisa Järnefelt. Ohjeita äideille 70 vuotta sitten Tarkemmat tiedot www.kokosuomileikkii.fi Vaatteet, jotka on helppo riisua ja pukea päälle, suovat lapsille tilaisuuden auttaa itse itseään ja antavat heille varhain ylvään riippumattomuuden tunteen. Ne säästävät siten myös väsyneiden äitien työtä. Yksinkertaiset vaatteet ja harvat vaatekappaleet ovat sellaisia, joista lapset useimmiten selviytyvät omin voimin. Terveet lapset kodin ilo ja kansan tulevaisuus. Leikki- ja kouluikäisten lasten terveyden hoidon opas äideille. Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto 1944. Helppo tapa tehdä hyvää Osallistumalla pullonpalautusarpajaisiin Lidlin myymälöissä tai K-ruokakaupoissa tuet MLL:n työtä. Lidlin arpajaisten tuotto käytetään Lasten ja nuorten puhelinten hyväksi ja K-ruokakauppojen arpajaisten tuotolla tuetaan kiusaamisen vastaista työtä. Palauta, auta ja voita. www.parpa.fi Voita! 4 Lapsemme 4/2014
Liitossa tapahtuu Jouluiloa vähävaraisille perheille MLL ja SPR käynnistävät 21.11. vuosittaisen Hyvä joulumieli -kampanjan, jolla kerätään varoja avun tarpeessa oleville lapsiperheille jaettaviin ruokalahjakortteihin. Tavoitteena on koota 1 260 000 euroa, ja jakaa 70 euron lahjakortti 18 000 perheelle. Kortin voi saada lapsiperhe, jolla on taloudellisia ongelmia tai vaikea tilanne esim. sairauden, työttömyyden tai yksinhuoltajuuden vuoksi. MLL:n ja SPR:n paikallisyhdistykset jakavat kortit yhteistyössä neuvoloiden, sosiaalitoimen ja diakoniatyön kanssa. Vuosien varrella keräys on ilahduttanut jo 160 500 perhettä. Jouluaattoon asti jatkuva keräys toteutetaan yhteistyössä Ylen aamu-tv:n, Radio Suomen ja Radio Vegan kanssa. Lahjakortit käyvät K- ja S-ryhmän ruokakauppoihin sekä Lidleihin. Osallistu keräykseen - Lahjoita haluamasi summa tilille FI17 1596 3000 2020 20 - Lahjoita 10 e lähettämällä tekstiviesti HJM numeroon 16499 - Soita p. 0600 16555 (10,01 e + pvm/mpm)! Lapsen oikeuksien päivänä 20.11. Lasten ja nuorten puhelimessa on maratonpäivystys. Puheluihin vastataan klo 12 21 numerossa 116 111 Väkivaltaa kokeneille nuorille on perustettu oma tukipuhelin, johon voi varata ajan Lasten ja nuorten puhelimesta tai chatin kautta www.mll.fi/nuortennetti Alkoholimainonnan rajoittaminen on perusteltua. Lue lisää: www.mll.fi >kannanotot Vuoden Kevätilokilpailun voittajaksi valittiin Mäntyharjun yhdistys ja piirikisan parhaimmaksi Varsinais- Suomen piiri. Onnea! Kuva: Matti Matikainen Pääsihteerin pohdintoja...ensimmäisen lapsen syntymästä Ensimmäisen lapsen syntyminen mullistaa äidin ja isän elämän peruuttamattomalla tavalla. Se on eräänlainen vuosi nolla, jonka jälkeen koko elämä rakentuu ennen-jälkeen asetelmalla. Vanhemmat ovat poikkeustilassa: erityisen haavoittuvia, erityisen valmiita vastaanottamaan tukea. Ei sen tuen tarvitse kummoista olla. Usein riittää, että ympärillä on muita samankaltaisessa tilanteessa olevia perheitä, joiden kanssa voi keskustella, ihmetellä, iloita ja jakaa arjen kokemuksia. Mutta jos nämä puuttuvat, yksinäisyys voi tuntua raskaalta ja elämä turvattomalta. Ajatukset pyörivät kehää. Elämänvaihe, jonka mielikuvissa piti olla elämän paras, tuntuukin yhtäkkiä raskaalta. Vanhemmuuteen liittyvät tutkimukset viittaavat siihen, että yksinäisyys lisää vanhemmuuteen liittyvää stressiä sekä masennuksen riskiä. Nämä puolestaan vaikuttavat vauvan hyvinvointiin ja terveyteen. Ensimmäiset vuodet ovat lapsen kehityksen kannalta niin ratkaisevia, että mahdollisimman paljon voimavaroja tulisi ohjata turvaamaan varhaista vanhemmuutta ja lapsen ensimmäisiä vuosia. Esimerkit osoittavat, että varhainen tuki kannattaa niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Tässä lehdessä kerrotaan perheryhmämallista, johon vanhemmat ovat olleet sangen tyytyväisiä. Malli ei ole kallis, eikä vaikea toteuttaa. Koska se on tarkoitettu kaikille ensikertalaisvanhemmille, se ei myöskään leimaa ketään. Oma vuosi nollani oli vuonna 1987. Olin onnekas, koska muutama lapsuudenystävä oli samassa tilanteessa, enkä kokenut oloni yksinäiseksi. Silti ajattelen nyt, että jos olisi ollut ryhmä minne mennä, olisin taatusti osallistunut. Niin iso asia lapsen syntymä on. Lähestymme vuoden suurinta juhlaa, joka sekin perustuu lapsen syntymään. Ei ole ihme, että ajanlasku meni tuolloin uusiksi. Hyvää joulun odotusta! Mirjam Kalland Terhokerhoon! Koko Suomi leikkii -hanke on aloittanut vauhdikkaasti. Ensimmäisen puolen vuoden aikana käynnistyi 50 Terhokerhoa, ja vuoden loppuun mennessä niitä on jo 89. Leikki tekee hyvää kaikenikäisille. Tule mukaan! www.kokosuomileikkii.fi Lapsemme 4/2014 5
Liitossa tapahtuu Hämeen piiri on avannut aluepisteen Hämeenlinnan Kumppanuustalossa, Kirjastokatu 1:ssä. Puuhapäivänä tuunattiin miniroskiksia Konalan paikallisyhdistyksen lokakuisessa puuhapäivässä lähes 200 lasta ja vanhempaa puuhasi erilaisissa työpajoissa mm. käpyjen, saippuakuplien, origamien ja sadutuksen parissa. Yhdessä pajassa lapset tuunasivat innolla vanhoista filmipurkeista ja diabeetikkojen koeliuskapurkeista valmistettuja miniroskiksia, jotka kulkevat mukana ja jonne voidaan sujauttaa vaikka karkkipaperit. Opastusta roskaamisen vähentämiseen saatiin Roska päivässä -liikkeen perustajalta Tuula-Maria Ahoselta. Nuorilta neuvoja eroaville vanhemmille Vanhempien käytöksellä ja toiminnalla eron hetkellä ja sen jälkeen on suuri merkitys lasten erosta selviytymiselle. Tampereen osaston julkaisemassa ero-oppaassa nuoret esittävät ajatuksiaan siitä, miten vanhemmat voisivat erota mahdollisimman hyvin. tampere.mll.fi MLL:n kuntoutussäätiö sai Valoisat ja toimivat tilat TEKSTI PIRKKO VARJO KUVAT MARI MÄNNISTÖ MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö on muuttanut Alvar Aallon suunnittelemaan, 1930-luvulla valmistuneeseen Paimion sairaalaan. Sairaala-alueella asuu joka viikko kolmisenkymmentä lapsiperhettä. M uutto arkkitehtoniseen suojelukohteeseen vaatii luovuutta, säätiön kuntoutuspäällikkö Eija-Maija Toikka kertoo. Esimerkiksi muuttokuormassa Yläneen Huvituksesta tuodut leikkimökit maalataan valkoisiksi, jotta ne sulautuvat kauniisti sairaalamiljööseen. Myös sairaalan kalustamisessa ja sisustamisessa on otettu huomioon rakennuksen erityisyys. Joka puolelta tulviva valo sekä Aallon valitsemat värit, peh- 6 Lapsemme 4/2014 meä auringonkeltainen ja lempeä turkoosi, luovat viihtyisän tunnelman heti ala-aulassa. Kuntoutussäätiön käytössä on kuusikerroksisen rakennuksen kolme ensimmäistä kerrosta sekä osa neljännestä. Vuokrasopimukseen kuuluvat lisäksi rakennukset, joissa kuntoutusjaksoille tulevat perheet majoittuvat. Ennen muuttoa tehtiin sisäremontti, joka toteutettiin yhteisymmärryksessä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja- Museoviraston ja kanssa. Eija-Maija Toikka (vas.) ja Niina Mellenius iloitsevat uusista, väljistä tiloista. MLL:n perhekuntoutustoiminta aloitettiin vuonna 1994. Toimipaikkana oli tähän asti Yläneellä sijaitseva Huvituksen tila, joka oli aiemmin toiminut muun muassa koulukotina. Kuntoutus erotettiin liiton toiminnasta ja säätiöitettiin vuonna 2000.
Liitossa tapahtuu Monenlaisia perheitä Kuntoutussäätiö palvelee sairaita ja vammaisia sekä psyykkisissä ja sosiaalisissa vaikeuksissa olevia lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään. Säätiössä työskentelee noin sata eri alojen ammattilaista. Palveluja ostavat Kela, kunnat, vakuutusyhtiöt ja yleishyödylliset yhteisöt. Asiakkaat tulevat eri puolilta Suomea. Noin 700 perhettä käyttää palveluja vuosittain. Kuntoutusvuorokausia kertyy vuodessa lähes 23 000. Meillä käy monenlaisia perheitä: isän, äidin ja lasten muodostamia, sijais-, adoptio-, yksinhuoltaja-, uus-, maahanmuuttaja- ja sateenkaariperheitä. Kuntoutukseen voi osallistua suunnitellusti myös muita lapsen arkeen kuuluvia tärkeitä ihmisiä, esimerkiksi isovanhemmat. Muutoskohdat lapsen elämässä, kuten päiväkotiin, kouluun tai yläkouluun siirtyminen, voivat olla sopivia ajankohtia hakeutua kuntoutukseen. Sama perhe voi käydä useammalla kuntoutusjaksolla, erityissuunnittelija Nina Mellenius kertoo. Perhekuntoutus perustuu lapsen kotipaikkakunnalla tehtyyn kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutuksessa korostuvat perheenjäsenten väliset suhteet, yhdessä tekeminen ja keskustelut. Monet eri alojen ammattilaiset työskentelevät perheen kanssa päivittäin. Kuntien ja kaupunkien erilainen palvelutarjonta asettaa perheet eriarvoiseen asemaan, mikä on valitettavasti vielä korostunut viime vuosina, Toikka ja Mellenius toteavat. Myös medikalisoituminen, lääketieteellisten selitysten etsiminen kaikelle niin sanotusta normaalista poikkeavalle herättää joskus kysymyksiä. Vesileikkejä ja luontoelämyksiä Uudet, väljemmät tilat antavat hyvät puitteet monenlaiseen kuntoutumista tukevaan toimintaan. Yksi lasten uusista suosikeista on vesileikkihuone. Myös sairaalaa ympäröivää luontoa on tarkoitus hyödyntää; ensimmäinen laavu on jo rakennettu yhteistyössä Paimion Maaseutuopiston kanssa. Kuntoutussäätiön vanhat tilat Yläneellä kävivät ahtaiksi ja uusia tiloja etsittiin pitkään. Alun perin tuberkuloosiparantolaksi suunniteltu ja sellaisena vuosikymmeniä toiminut Paimion sairaala oli viimeksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin käytössä. Kun sairaanhoitopiiri muutti toimintansa Turkuun, tilat jäivät tyhjilleen. Paimiolaiset ottivatkin helpottuneina vastaan tiedon MLL:n asettumisesta paikkakunnalle. Myös Museovirasto ja Alvar Aalto Säätiö ovat olleet tyytyväisiä kuntoutustoiminnan jatkumiseen Paimion sairaalassa. Meidät on otettu valtavan hyvin vastaan, ja esimerkiksi kirjaston kanssa yhteistyö on jo lähtenyt käyntiin, Toikka kertoo. l Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö sai 1.10.2014 uuden johtajan, kun valtiotieteen tohtori Katariina Pärnä aloitti tehtävässä. Pärnä on aiemmin työskennellyt säätiön kehittämispäällikkönä. Lisätietoja: www.lastenkuntoutus.net MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö toimii Paimion sairaalassa. Elmo ja Helmi maalaavat paperia kuplamuovilla. Oikealla Maariaäiti, Sami-isä ja Viljami leipovat yhdessä. Lapsemme 4/2014 7
TEKSTI TIINA KIRKAS KUVAT LEHTIKUVA, KEKSIT/MIKKO KÄKELÄ, KRISTIINA KONTONIEMI Joka viides koululainen kokee olevansa jossain vaiheessa yksinäinen. Miten yksinäistä lasta voidaan auttaa? Miltä tuntuu, kun kukaan ei kutsu synttäreille, lähetä WhatsApp-viestejä eikä kysy koulupäivän jälkeen, että "voit sä olla"? Entä miltä tuntuu, kun välitunnilla seuraa sivusta muiden leikkejä, istuu ruokalassa vailla juttuseuraa ja taas kerran jää parijonossa ilman paria? Pahalta, tylsältä ja yksinäiseltä, lapsi vastaa. Useimmiten lapsi saa olla yksinäinen ilman, että ulkopuolinen kiinnittää häneen mitään huomiota. Lapsi vain katoaa muiden näkökentästä, ikään kuin hän ei olisi olemassa. Lapsi on saattanut jäädä ilman kaveria tai ystävää siksi, että muut eivät vain halua häntä joukkoonsa. Joskus kyse on silkasta sattumasta. Lapsi voi myös olla ujo ja hiljainen, jolloin hän ei ole osannut tai uskaltanut hakeutua muiden lasten pariin, vaikka niin haluaisi. Toisaalta lapsi on itse voinut käyttäytyä hyökkäävästi tai määräilevästi, mikä on saanut muut lapset vieroksumaan hänen seuraansa. Lopulta lapsi on alkanut karttaa tilanteita, joissa hänen yksinäisyytensä korostuu. Erikoistutkija Niina Junttila Turun yliopistosta puhuu yksinäisyyden negatiivisesta kehästä. Jos lapsi toistuvasti torjutaan, hän alkaa uskoa, että hänessä ei ole mitään hyvää eikä kukaan ole hänestä kiinnostunut. Tällöin lapsi ei välttämättä jaksa enää yrittää, vaan hän jättäytyy vapaaehtoisesti kaveriporukan ulkopuolelle ja pyrkii näin säästämään itsensä jatkuvilta epäonnistumisilta. Junttila on tutkinut lasten ja nuorten yksinäisyyttä koko 2000-luvun. Hän kertoo lapsista, joiden mielestä olisi parempi, että he eivät olisi lainkaan olemassa. Lapset ajattelevat, että ihan sama, vaikka he lakkaisivat olemasta, sillä ei sitä kukaan kuitenkaan huomaisi, Junttila sanoo. Aina yksin? 8 Lapsemme 4/2014 Lapsemme 4/2014 9
Kummi- ja tukioppilaat voivat olla tukena ja auttavat löytämään kavereita. Jos nuori ei seitsemännen luokan syyslukukauden loppuun mennessä ole löytänyt ystävää, on hyvin epätodennäköistä, että hän löytää sellaista myöhemminkään yläkoulun aikana, hän sanoo. Poikien yksinäisyyttä ei tunnisteta Aina lapsen yksinäisyyttä ei ole helppo tunnistaa. Lapsi voi esimerkiksi näyttää yksinäiseltä, vaikka hän viihtyy omissa oloissaan ja mielestään voi hyvin. Niina Junttila erottaakin yksinolon yksinäisyydestä. Yksinolo on fyysistä erillisyyttä muista ihmisistä, mikä on ajoittain tarpeen ja hyväksi myös lapselle. Yksinäisyys sitä vastoin on kielteinen tunne ja kokemus. Yksinäisyyttä on kahdenlaista, Junttila selittää. Sosiaalisesti yksinäiseltä puuttuu kaveriporukka, jonka kanssa liikkua ja viettää aikaa. Emotionaalisesti yksinäisellä sen sijaan ei ole ketään, jota voisi kutsua ystäväksi. Häneltä puuttuu ihminen, joka kuuntelisi ja jonka kanssa hän voisi jakaa omaa elämäänsä. Koska yksinäisyys on tunne, on se myös suhteellista ja monitasoista. Siksi lapsi voi kokea emotionaalista yksinäisyyttä suuressakin kaveriporukassa, jos yhdestäkään kaverista ei ole ystäväksi. 10 Lapsemme 4/2014 Vaikeinta on tunnistaa poikien yksinäisyys, sillä yleisesti ajatellaan, että pojat eivät tarvitse läheistä ystävää, vaan heille riittää kaveriporukka. Junttilan tutkimuksista kuitenkin ilmenee, että 15 prosenttia pojista on kokenut vakavaa emotionaalista yksinäisyyttä vähintään vuoden ajan. Tytöillä pitkäkestoinen yksinäisyys on poikia vähäisempää. Pojat eivät puhu tunteistaan vaan vaikenevat yksinään. Silloin paha olo kasaantuu. Tytöt taas kertovat yksinäisyydestään ja saavat ehkä siksi poikia helpommin huomiota ja apua. Kaikkiaan joka viides koululainen on jossain elämänsä vaiheessa kokenut itsensä erittäin yksinäiseksi. Lapsi on ehkä menettänyt parhaan kaverinsa tai aloittanut luokassa uutena oppilaana. Myös kotona on voinut tapahtua jotain sellaista, josta ei ole voinut puhua kavereiden kanssa, ja se on aiheuttanut yksinäisyyttä. Junttila muistuttaa, että lapsella yksinolo vakiintuu yksinäisyydeksi nopeastikin. Yksinäisyys jää myös pysyväksi. Yksinäisyys syrjäyttää Hetkellinenkin yksinäisyys tekee kipeää. Pitkään jatkuessaan se haittaa arkea, etenkin koulutyötä. Välituntien lisäksi yksinäinen lapsi jännittää ruokailua, ryhmätöitä ja retkipäiviä. Yksin jäämisen pelko sitoo energiaa ja heijastuu ennen pitkää opintomenestykseen. Monet yksinäiset lapset ovat alisuoriutujia, Niina Junttila sanoo. Kun tuntuu oikein pahalta, on vaikea kuunnella opettajaa ja yrittää oppia uusia asioita. Nuorilla yksinäisyys saattaa katkaista peruskoulun jälkeisen opiskelu-uran kokonaan, Junttila sanoo. Heidän on vaikea hakeutua opiskelemaan, koska he eivät usko, että uudessakaan opiskelupaikassa olisi ketään, joka haluaisi ystävystyä heidän kanssaan. Heidän itsetuntonsa saattaa olla mennyttä, samoin luottamus omaan pärjäämiseen. Nuorilla pitkään jatkunut yksinäisyys linkittyy vahvasti ahdistuneisuuteen, masentuneisuuteen, päihteiden käyttöön ja itsetuhoisuuteen. Tytöt saatta-
Kaikille kaveri vat sairastua syömishäiriöihin tai viiltelevät itseään. Pojat taas onnistuvat tyttöjä useammin itsemurhayrityksissään. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle paljon. Yksinäisyys on yksi syrjäytymisen riskitekijöistä, ja siksi siihen on puututtava varhain, Junttila sanoo. Kustannustehokkainta on auttaa lapsia siinä vaiheessa, kun he ovat yksinäisiä eivätkä ole vielä sairastuneet masennukseen ja jääneet sivuun koulutuksesta tai työelämästä. Se säästäisi lasta ja nuorta aika monelta isolta murheelta. Jokaiselle paikka ryhmässä Mitä sitten tulisi tehdä lapsen yksinäisyyden torjumiseksi? Ei niin ihmeellisiä asioita, Niina Junttila vastaa. Olennaista on, että pienellä lapsella on tilaisuuksia opetella kaveritaitoja muiden lasten kanssa. Junttila viittaa omaan tutkimukseensa, jonka mukaan yksinäisellä lapsella on usein yksinäiset vanhemmat. Vaikka ujous ja esimerkiksi alttius masentua periytyvät geneettisesti, yksinäisyys siirtyy ennen kaikkea perheen toimintamalleina. Jos kotona ei käy vieraita tai lasta ei viedä hiekkalaatikolle, hänellä ei ole tilaisuuksia harjoitella sosiaalisia taitoja, joita hän tarvitsee muiden lasten kanssa. Ensin piirretään koulun kartta, johon merkitään piha-alue, luokat, ruokala ja kouluun johtava tie. Punaisella värillä erotetaan paikat, joissa joskus voi kokea yksinäisyyttä ja sinisellä ne paikat, joissa yksinäisyyttä esiintyy harvemmin. Sitten keskustellaan punaisella merkityistä paikoista: Mitä pitäisi tehdä, että niissä koettaisiin vähemmän yksinäisyyttä? Entä miten tulisi toimia, kun havaitaan jonkun olevan yksin ruokalassa tai välitunnilla? Tehtävä on nimeltään Yksinäinen penkki, ja sen avulla oppilaat harjoittelevat havaitsemaan ja kohtaamaan yksinäisyyttä omassa koulussaan. Samalla he oppivat kaveritaitoja. Vastaavia harjoituksia on kehitetty ja kokeiltu viidessä eri peruskoulussa vuosina 2012 2014 osana Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kaikille kaveri -hanketta. Nimensä mukaisesti hankkeen tavoitteena on tukea lasten kaverisuhteita ja ehkäistä yksinäisyyttä, kertoo erityissuunnittelija Seppo Soine-Rajanummi. Hankkeessa on perehdytetty yli 300 alakoulujen kummioppilasta ja 200 yläkoulujen tukioppilasta Kaikille kaveri -teemaan. Tukioppilaat ja kummioppilaat ovat pitäneet nuoremmille oppilaille Kaikille kaveri -tunteja sekä ohjanneet erilaista toimintaa muun muassa välitunneilla. Aiheesta on myös keskusteltu opettajien koulutuksissa ja vanhempainilloissa. Lisäksi kouluissa on kokeiltu muun muassa chat-kanavaa, jossa oppilas voi nimettömänä ottaa yhteyttä koulun aikuisiin. Kaikille kaveri -hanke on otettu kouluissa hyvin vastaan. Soine-Rajanummi kertoo, kuinka tukioppilaat ovat hankkeen aikana saaneet lisää välineitä yksinäisten oppilaiden tukemiseksi. Koulukokemusten pohjalta on laadittu kolme opasta, joita voidaan hyödyntää opetuksessa, vanhempainilloissa sekä kummi- ja tukioppilastoiminnassa. Harjoitusten lisäksi ne sisältävät tietoa yksinäisyydestä sekä vinkkejä yksinäisen lapsen ja nuoren auttamiseksi hänen arjessaan. Soine-Rajanummi toivoo, että hankkeen opit ja aineisto sisältyvät vastaisuudessa kaikkien suomalaiskoulujen arkeen muulloinkin kuin erityisinä teemapäivinä. Yhteisvastuu nuoresta Kaikille kaveri -hanke on osa MLL:n, Suomen Punaisen Ristin, Suomen Mielenterveysseuran ja evankelisluterilaisen kirkon Yhteisvastuu nuoresta -yhteishanketta. Hankkeessa SPR on kouluttanut nuoria vapaaehtoisiksi ystäviksi kaveria kaipaaville nuorille. Suomen Mielenterveysseuran Löydä oma tarinasi -ryhmät ovat tarjonneet nuorille ammatillisesti ohjattua vertaistukitoimintaa ja kirkon nuorisotyössä on lisätty kaveritaitojen tukemista rippikouluissa. Yhteisvastuu nuoresta -hankkeet on rahoitettu vuoden 2011 Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla. Kaikille kaveri -aineistot osoitteessa www.mll.fi/julkaisut/verkkojulkaisut/kouluille Lapsemme 4/2014 11
Kaveritaitojen oppimiseen lapsi tarvitsee aikuisen apua niin kotona, päivähoidossa kuin koulussakin. Arka ja omiin oloihinsa vetäytyvä lapsi kaipaa rohkaisua muiden kanssa leikkimiseen, rajummin käyttäytyvä taas mallia yhteisistä pelisäännöistä. Koulun tehtävänä on varmistaa lapselle paikka ryhmässä, vaikka yhteiskunta muutoin suosiikin jokaisen oikeutta valita seuransa. Alakoulussa lasten ryhmäyttäminen on helpointa, koska opettajilla on mahdollisuus seurata oppilaitaan ja heidän keskinäisiä suhteitaan. Yläkoulukin voi huolehtia siitä, että lapsi ei toistuvasti jää yhteisen tekemisen ulkopuolelle. Junttila kertoo varsinaissuomalaisesta yläkoulusta, jossa oppilaat on jaettu heti seitsemänneltä luokalta neljään pysyvään pienryhmään. Se on turvallinen ryhmä, vaikka ei siinä nuorten mielestä aina niin hauskaa ole. Kukaan ei kuitenkaan jää yksin. Huomaavaisuus on tärkeää Ennen kaikkea koulu voi havahduttaa muut lapset havaitsemaan ja ymmärtämään yksinäisyyttä. Se vaatii tietoa ja myötäelämisen taitoa. Sitä taas voi oppia erilaisten leikkien ja tehtävien avulla. Niina Junttila kehottaa lähestymään yksinäistä lasta hienotunteisesti. Yksinäiset lapset toivovat, että muut lapset tulisivat tervehtimään ja pyytäisivät mukaan toimintaan. Samalla he sanovat, että kaverit pitää itse ansaita. Heidän mielestään se ei ole mitään ystävyyttä, jos opettaja sanoo, että kaikkien kanssa pitää olla. Samaa herkkyyttä vaaditaan aikuisilta, niin opettajilta kuin vanhemmiltakin, muistuttaa erityissuunnittelija Seppo Soine-Rajanummi Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Jos opettaja huomaa tai kuulee, että lapsi on yksin, hän voi ottaa selvää lapsen sosiaalisesta verkostosta, jutella hänen kanssaan ja edistää luokan ryhmäytymistä. Huomaavaisuus on tärkeää, sillä kukaan ei halua leimautua luokan edessä yksinäiseksi. Vanhemmat taas voivat kysellä lapsen kuulumisia, ohjata häntä harrastuksiin ja verkottua koulussa keskenään. Soine-Rajanummi korostaa erilaisuuden hyväksymistä: kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Kiusaaminen ja poissulkeminen on ehdottoman tuomittavaa. Lapsen on saatava harjoitella kaveritaitoja muiden lasten kanssa. Entä sitten, jos lapsi ei omista ja aikuistenkaan yrityksistä huolimatta löydä itselleen vertaisporukkaa, saati ystävää? Junttila kehottaa silloin hetkeksi keskittymään muihin kivoihin asioihin lapsen elämässä. Vanhemmat voivat käydä lapsen kanssa kirjastossa, retkeillä, jutella ja kuunnella. Myös sisaruksista ja mahdollisista sukulaisista voi saada seuraa. Tärkeintä on tehdä jotain sellaista, josta lapselle tulee hyvä mieli ja jossa hän tuntee onnistuvansa. Lukeminen, liikunta, piirtäminen ja esimerkiksi musiikin kuuntelu antavat yksinkin voimaa ja lohtua. Verkosta voi myös löytyä ainakin hetkeksi seuraa, joskaan ei välttämättä ystävää. Myönteistä on, että lapsilla on edessään vielä monen monituista tilaisuutta, joissa he voivat löytää oman ystävän tai porukan, johon he oikeasti tuntevat kuuluvansa, Junttila toteaa. l MLL kouluttaa vuosittain 4 000 5 000 tukioppilasta, jotka luovat yläkouluissa hyvää kouluhenkeä ja auttavat uusia oppilaita tutustumaan toisiinsa. Lasten ja nuorten puhelin 116 111 kuuntelee joka päivä ma pe klo 14 20, la su klo 17 20. Nuortennetin kirjepalvelu ja chat: www.mll.fi/nuortennetti 12 Lapsemme 4/2014
Kotimaan lapsiperheet tarvitsevat apuasi! Lahjoita 10, soita 0600 16555 (10,01 + pvm/mpm) Lahjoita 10, lähetä tekstiviesti HJM numeroon 16499 21.11. 24.12.2014 Lahjoita tilille: FI17 1596 3000 2020 20 Poliisihallituksen lupa nro POL-2014-6944/30.7.2014. Keräysaika 30.7.2014-31.12.2015 koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Vähävaraisten lapsiperheiden auttamiseen Suomessa.
Uutuus! Pinex Strawberry/vanilla rakeet Itsehoitolääke. Kipuun ja kuumeeseen. Kätevästi -ilman vettä! Lapsille ja aikuisille. Apteekista. Pinex strawberry/vanilla 250 mg ja 500 mg rakeet (parasetamoli). Itsehoitolääke kivun ja kuumeen hoitoon. Annostus: 250 mg:n annospussit on tarkoitettu yli 17 kg (4-8-vuotiaille) lapsille, 500 mg:n annospussit on tarkoitettu aikuisille ja yli 26 kg (8-12-vuotiaille) lapsille. Lasten annos on suhteessa painoon ja on ilmoitettu pakkauksessa. Aikuiset: 500mg 1000mg 1-3 kertaa päivässä. Vain suun kautta. Rakeet kaadetaan suoraan kielen päälle suuhun ja niellään ilman vettä. Älä ota rakeita ruokailun jälkeen. Varoitukset ja varotoimet: Jos oireet eivät helpota kolmen päivän kuluessa, käänny lääkärin puoleen. Raskaus ja imetys: Parasetamolia voi käyttää ohjeen mukaisesti raskauden ja imetyksen aikana. Pakkaukset: Saatavissa 10 annospussin pakkauksissa. Apteekista ilman reseptiä.tutustu huolellisesti pakkausselosteeseen ennen lääkkeen käyttöä. Lisätietoja: Actavis Oy, www.actavis.fi 06-2014 14 Lapsemme 4/2014
Lasten asialla Esa Iivonen asiantuntijalakimies, vaikuttamis- ja strategiatyö Miten toteutuu lapsen oikeus leikkiin? Lapsen oikeuksien sopimus, joka on laaja ja oikeudellisesti velvoittava ihmisoikeussopimus, hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Se on ollut Suomessa lakina voimassa vuodesta 1991 lähtien. Lapsen oikeuksien sopimuksessa oma suosikkiartiklani on 31. artikla, jonka mukaan lapsella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin. Lapsen oikeuksien komitea, joka valvoo sopimuksen toteutumista, korostaa 31. artiklassa turvattujen oikeuksien merkitystä lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Komitea painottaa, että 31. artiklaa tulee tulkita kokonaisvaltaisesti yhdessä sekä sopimuksen yleisperiaatteiden että muiden lapsen oikeuksien kanssa. Sopimuksen neljä yleisperiaatetta ovat syrjimättömyys, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus kehitykseen ja lapsen näkemysten kunnioittaminen. Nämä periaatteet on pidettävä mielessä kaikissa lapsia koskevissa asioissa. Lapsen oikeuksien komitea korostaa leikin olevan lasten omaa vapaaehtoista ja sisäisestä motivaatiosta lähtevää toimintaa, johon kuuluvat hauskuus, epävarmuus, haasteellisuus, joustavuus ja tuottamattomuus. Leikkiin ryhdytään sen itsensä vuoksi eikä tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Meidän vanhempien ja muiden lasten kanssa toimivien tulee muistaa, että leikki ja virkistystoiminta ovat välttämättömiä lapsen hyvinvoinnille, kehitykselle ja oppimiselle. Luovuus, mielikuvitus, itseluottamus ja erilaiset taidot kehittyvät leikin ja harrastusten kautta. Miten lapsen oikeus leikkiin ja virkistystoimintaan toteutuu Suomessa? Tässä muutamia kysymyksiä, joita jokainen voi itse pohtia. Onko suoristuskeskeisessä yhteiskunnassamme tilaa lasten leikille ja lapsilähtöiselle harrastamiselle? Loppuuko leikkiminen liian varhain? Tuemmeko vanhempien lasten leikkiä, vai kysymmekö, leikkivätkö vielä sinunkin ikäisesi? Onko harrastaminen aikuisten asettamista tavoitteista lähtevää suorittamista? Tuetaanko tyttöjen ja poikien harrastuksia tasa-arvoisesti? Miten vähävaraisten perheiden lasten oikeus vapaa-ajan viettoon toteutuu? Pääsevätkö vammaiset lapset harrastuksiin? Ovatko lapset ja nuoret tervetulleita julkisiin tiloihin? Huolestuttavaa on, että ympäri Suomea tulee uutisia lasten vapaa-ajan toimintoihin kohdistuvista leikkauksista. Leikkipuistoja suljetaan, lähikirjastoja ja nuorisotiloja lakkautetaan, liikuntapaikkoja ja lastenkulttuurin tarjontaa karsitaan. Lasten vapaa-ajan toiminnot ovat yleensä ensimmäisenä leikkauslistalla, sillä niiden merkitystä ei riittävällä tavalla tunnisteta eivätkä palvelujen järjestämistä koskevat normit suojaa niitä leikkauksilta niin hyvin kuin monia muita kunnallisia palveluja. Lapset ovat aikuisia enemmän riippuvaisia lähipalveluista. Lapset ovat myös aikuisia enemmän riippuvaisia maksuttomista ja kohtuuhintaisista vapaa-ajan toiminnoista. Jos vapaa-ajan palveluja kunnassa joudutaan karsimaan säästösyistä, päättäjien tulee muistaa, että lapsia koskevissa päätöksissä lasten edun on oltava harkinnassa etusijalla. Se ei ole hyvän tahdon asia, vaan kunnan lakisääteinen velvoite. l Lapsemme 4/2014 15
TEKSTI VIRVE JÄRVINEN KUVAT MARI MÄNNISTÖ Turun yliopistollisen keskussairaalan kätilö Pia Mäntylä tutkii Johanna Hummelstedtin vauvan sydänääniä. Yhdeksällä henkilöllä kymmenestä on tukihenkilö mukana synnytyksessä. Kuvassa Johanna ja Jan Hummelstedt. Tavoitteena turvallinen synnytys Synnytykset ovat muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä melkoisesti. Asia on viime aikoina puhuttanut niin lääkäreitä, kätilöitä kuin synnyttäjiäkin. Tavoite on kaikilla sama, turvallinen synnytys. R eilu viisikymmentä vuotta sitten synnytysten siirtämistä kodeista sairaaloihin perusteltiin synnytykseen liittyvillä riskeillä: vuonna 1950 syntyi kuolleena 1849 lasta ja 143 äitiä kuoli synnytyksen seurauksena. Nykyisin 99 prosenttia suomalaisista syntyy sairaalassa, ja äiti- ja lapsikuolemat ovat hyvin harvinaisia. Äitikuolemia ei tapahdu enää edes joka vuosi. Sairaala on turvallinen synnytyspaikka, vaikka tänä päivänä synnyttäjillä on perussairauksia, joita pidettiin aiemmin jopa raskauden esteenä. Synnyttäjistä joka kolmas on ylipainoinen, mikä lisää synnytykseen liittyvien komplikaatioiden riskiä, kätilö Sanna-Kaisa Kukko Tampereen yliopistollisesta sairaalasta (Tays) kertoo. Keskimäärin joka kolmannessa synnytyksessä tarvitaan apua, jota voidaan tarjota vain sairaalassa. Näitä tilanteita ei aina voida ennakoida. Esimerkiksi sikiön voinnin romahtaminen, istukan ennenaikainen irtoaminen tai runsas verenvuoto vaarantavat lapsen ja äidin hengen muutamissa minuuteissa. Sairaalassa tällaiset nopeaa toimintaa vaativat tilanteet voidaan hoitaa, ylilääkäri Eija Tomás Taysista sanoo. Viitisenkymmentä vuotta sitten syy alle viisivuotiaiden lasten menehtymiseen oli valitettavan usein syntymän yhteydessä tulleissa vammoissa. Äidin ja sikiön synnytyksen aikaisen seurannan ansiosta uhkaaviin tilanteisiin voidaan nyt puuttua ajoissa. Sairaalassa ammattitaitoinen henkilökunta ja valmius hoitaa äkilliset hätätilanteet lisäävät todennäköisyyttä saada terve lapsi, Eija Tomás lisää. Toiveista voi kertoa Vielä 1970-luvulla suuri osa synnyttäjistä kärsi kipunsa ilman lääkkeellistä lievitystä. Nyt enää yksi äiti kymmenestä saattaa lapsensa maailman lääkkeettä. Kivun hoito on osa turvallisuutta, sillä voimakas kipu voi vaikuttaa kohdun supistustoimintaan ja pitkittää synnytystä. Pitkä synnytys uuvuttaa äidin, lisää mahdollisuutta imukuppisynnytykseen tai keisarileikkaukseen ja voi johtaa runsaaseen synnytyksen jälkeiseen verenvuotoon, Sanna-Kaisa Kukko sanoo. Kipua voidaan lievittää muutenkin kuin lääkkeillä: hieronnalla, vedellä, ihon alle pistetyillä aqua-rakkuloilla, liikkeellä ja läheisen ihmisen läsnäololla synnytyssaleissa kolmisenkymmentä vuotta käytössä olleilla keinoilla. Nykyään on tavallista, että isä on mukana synnytyksessä tai äidillä on tukenaan doula tai hyvä ystävä. Osa synnyttäjistä tulee sairaalaan toivelistan kanssa. Toiveet ovat useimmiten toteutettavissa, kuten napanuoran leikkaamisen jättäminen isälle ja mahdollisuus ammeen käyttöön avautumisvaiheessa, Sanna-Kaisa Kukko lisää ja kannustaa äitejä kertomaan toiveistaan. Synnyttäjän mielestä synnytys on hyvä silloin, kun hän kokee tulleensa siinä kuulluksi. Tällöin kivuliaastakin synnytyksestä voi jäädä hyvä kokemus. Moni sairaalan nykyisistä käytännöistä on saanut alkunsa asiakaspalautteista ja synnyttäjien toiveista lisätä sairaalan kodinomaisuutta. Esimerkiksi Taysissa osa äideistä ja vauvoista majoittuu perhehuoneisiin tai potilashotelliin, ja huoneissa on tilaa myös perheen muille jäsenille. Vauvakin hyötyy omasta rauhasta. Kun äidin ei tarvitse jakaa huonetta toisen synnyttäjän kanssa, vuorovaikutus oman lapsen kanssa sujuu, äiti vastaa vauvan tarpeisiin herkemmin ja imettäminen käynnistyy vaivattomammin, Sanna-Kaisa Kukko toteaa. Perhehuoneissa äidit myös liikkuvat enemmän, mikä osaltaan jouduttaa toipumista. Perheet kotiutuvat noin kahdessa vuorokaudessa synnytyksestä eli yli tuplasti nopeammin kuin heidän vanhempansa aikanaan. Murto-osa synnyttää kotona Sairaalan ulkopuolella tapahtuvista synnytyksistä valtaosa on tahattomia, kuten matkasynnytyksiä, ja vain murto-osa suunniteltuja kotisynnytyksiä. Viime vuonna noin 30 naista valitsi suunnitellusti synnytyspaikakseen oman kodin. Määrä on aiemmista vuosista kasvanut. Piia Jokela Aktiivinen synnytys ry:stä pitää kotia äidille ja lapselle turvallisena paikkana. Paikka on turvallinen silloin, kun synnyttäjä kokee olonsa siellä turvalliseksi. Laitteet tuovat turvaa, mutta yhtä lailla 16 Lapsemme 4/2014 Lapsemme 4/2014 17
Kätilöt huolissaan matkasynnytyksistä Kolmen tunnin ikäinen Aaltosen perheen Hugo-vauva syntyi Tyksissa. sitä tuovat tutut ihmiset ja paikat ja tilanteen häiriöttömyys. Kotona synnytys saa edetä omaan tahtiinsa eikä äitiä häiritä tutkimuksilla hänen kannaltaan huonolla hetkellä. Kotisynnytyksessä paitsi ympäristö myös kätilö on tuttu ja itse valittu. Turvallinen synnytys käsitetään yhä äidin ja lapsen eloon jäämisenä. Samalla unohdetaan äidin traumatisoitumisen pitkäkestoiset vaikutukset lapseen, Piia Jokela muistuttaa. Osa kotisynnyttäjistä valitseekin kodin välttääkseen aiemmat, ikävät kokemukset sairaalasynnytyksestä. Pahimmat traumat syntyvät, kun nainen kokee tulleensa ylikävellyksi. Näin voi käydä kiireessä ja silloin, kun henkilökemiat kätilön ja äidin välillä eivät osu yhteen. Sairaalassa kätilön vaihto kesken kaiken voi olla hankalaa. Manner-Suomessa on tällä hetkellä 27 synnytyssairaalaa. Ensi kesänä voimaan astuva päivystysasetus vähentää niiden määrää. Asetuksen mukaan synnytyksiä saa hoitaa sairaalassa, jossa on välitön valmius hätäsektioihin ja jossa syntyy vuosittain vähintään tuhat lasta. Synnytyssairaaloistamme kahdeksan ei täytä näitä vaatimuksia. Synnytysten keskittämistä isoihin yksiköihin perustellaan turvallisuudella, vaikka lapsi- ja äitikuolleisuudessa ei ole isojen ja pienten yksiköiden välillä eroa. Riskisynnyttäjät ovat tähänkin saakka synnyttäneet isoissa yksiköissä, Suomen Kätilöliiton puheenjohtaja Terhi Virtanen toteaa. Synnytysten keskittäminen isoihin sairaaloihin pidentää synnyttäjien matkoja synnytyspaikkaan. Pitkä matka lisää matkasynnytyksen vaaraa, ja matkasynnytys kasvattaa lapsen kuolemanriskin sairaalasynnytykseen verrattuna kuusinkertaiseksi vammautumisriskistä puhumattakaan. Matkasynnytykset ja suunnittelemattomat kotisynnytykset ovat nyt koko maan ongelma. Viime vuonna niiden lukumäärä kasvoi edellisvuoteen verrattuna viidenneksellä, ja viimeisen vuosikymmenen aikana määrä on tuplaantunut. Vuonna 2013 niitä oli 150. Matkasynnytysten vähentämiseksi on ehdotettu, että riskisynnyttäjät saapuisivat sairaalaan hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Vielä tänä päivänäkään ei tiedetä, mikä lopulta käynnistää spontaanin synnytyksen. Kuinka paljon aiemmin äidit tulisivat sisään sairaalaan ja kuka hoitaisi sillä aikaa kotona odottavat lapset ja kuka maksaisi kulut? Käynnistettyjen synnytysten ja kotisynnytysten määrä tulee kasvamaan, Terhi Virtanen sanoo. Kotisynnytyksissä avustavia kätilöitä on Suomessa vain kourallinen, ja siksi kätilö voi tulla paikalle parin, kolmen tunnin ajomatkan päästä. Koska synnytystä ei jouduteta lääkinnällisin keinoin, kätilö saattaa viipyä paikalla pitkään. Tiedän perheitä, jotka ovat ottaneet lainaa kotisynnytystä varten, sillä yhteiskunta ei osallistu kotisynnytyksen kuluihin. Esimerkiksi Hollannissa perheellä on mahdollisuus valita sairaala- ja kotisynnytyksen välillä. Osa sairaaloiden kätilöistä on valmiudessa lähtemään kotiin avustamaan synnytystä. Turvallisuus taataan sillä, että kodin ja sairaalaan välimatkaksi suositellaan enintään 30 minuutin ajomatkaa. Kotisynnytyksessä tarvittava sairaala-apu huomataan useimmiten riittävän ajoissa, sillä kätilö on koko ajan paikalla ja pystyy keskittymään vain yhteen synnytykseen kerrallaan, Piia Jokela lisää. l Lähde: Tuula Piensoho, Äitiyden alkumetrit, Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 176, Helsinki 2001 Uusi sivusto tasa-arvoiseen kohtaamiseen varhaiskasvatuksessa www.tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi 18 Lapsemme 4/2014
Lapsemme 4/2014 19
TEKSTI JAANA TAPIO PIIRROKSET JOHANNA SARAJÄRVI 20 Lapsemme 4/2014
Äiti, mistä vauvat tulevat? Kun lapsi haluaa tietää, hän kysyy. Vaikka vanhemmalla menisi joskus sormi suuhun tai hermo kireälle, tiedonjanoa ei saa tukahduttaa. N oin 3-vuotiaana lapsen mieli alkaa täyttyä kysymyksistä. Miksi tuo täti on niin lihava? Miksi setä nukkuu bussipysäkillä? Miksi iskällä on pippeli ja mitä ovat äidin käyttämät terveyssiteet? Aikuisesta lapsen kysymykset voivat tuntua kiusallisilta, varsinkin jos ne esitetään hankalassa paikassa. Lapsen kysymyksiin pitäisi kuitenkin aina suhtautua kannustavasti, jotta kysymyksille avoin ilmapiiri ei häviä. Lapselle voi hyvin sanoa, että tosi tärkeä kysymys, mutta jutellaanko siitä sitten kun ollaan rauhallisemmassa paikassa. Kuitenkin toivoisin, että lapselle pystyttäisiin välittämään mielikuvaa, että kaikesta on lupa kysyä ja puhua, sanoo MLL:n auttavien puhelin- ja nettipalvelujen päällikkö Tatjana Pajamäki. Leikki-ikäisten kysymykset liittyvät yleensä konkreettisiin arkipäivän asioihin. Vauvojen alkuperä ja tyttöjen ja poikien erot alkavat kiinnostaa. Noin 6-vuotiaana ajattelu kehittyy syvempitasoiseksi, ja mieltä alkavat askarruttaa myös esimerkiksi kuolema ja erilaiset pelot. Sota ja väkivaltauutiset mietityttävät esikouluikäistä. Lapselle on hyvä yrittää vastata tämän ikätason mukaisesti, mutta Pajamäen mukaan vanhemmat yleensä tietävät itse parhaiten, minkälaista tietoa oma lapsi pystyy ottamaan vastaan. Lapsi kyllä osoittaa nopeasti, jos kyllästyy kuulemaansa. Hän vaihtaa puheenaihetta tai lähtee pois, Pajamäki sanoo. Vastauksia kannattaa harjoitella Jos vanhempaa nolostuttavat tietyt puheenaiheet, lapsen kysymyksiin on hyvä valmistautua etukäteen. Esimerkiksi kysymykseen vauvojen alkuperästä voi harjoitella vastauksen mielessään lapsen sanastoa käyttäen, ennen kuin tositilanne tulee vastaan. Ensiaskel on jo sekin, kun hyväksyy, että jokin aihe on itselle vaikea. Pajamäen mukaan sukupuoliasioista on joka tapauksessa hyvä puhua jo hyvissä ajoin ennen murrosikää, koska murrosikäinen nuori ei välttämättä enää halua puhua esimerkiksi seksuaalisuudesta vanhempiensa kanssa lainkaan. Alakouluikäinen lapsi on aiheelle vastaanottavaisempi. En tarkoita, että tarvitsee pitää luentoja, vaan asian voi liittää luontevasti osaksi arkea. Jos vaikka äiti ripustaa rintaliivejä kuivumaan, voi samalla kertoa tyttärelle, että sitten kun sinä olet vähän vanhempi, sinullakin alkavat kasvaa rinnat. Samalla lapsi oppii, ettei ole asioita, joista ei voi puhua tai kysyä. Yksinhuoltajaperheissä esimerkiksi seksistä puhuminen saattaa olla vaikeampaa, jos lapsi on eri sukupuolta kuin vanhempi. Äidin ei välttämättä ole kovin helppo samastua poikansa kokemuksiin tai isän jutella tyttärensä kanssa kuukautisista. Silloinkin on helpompaa, jos miettii sanat tilanteeseen etukäteen valmiiksi. Vaikka lapsen kysymykset seksiin ja murrosikään liittyen olisivat hyvin konkreettisia, aikuisen on muistettava tuoda esille myös asian tunnepuolta. Ylipäänsä seksuaalisuudesta on tärkeä välittää myönteinen ja positiivinen kuva, joka on tunteita, vastavuoroisuutta ja toisen hyvänä pitämistä. Seksuaalisuuden lisäksi toinen vaikea aihe on kuolema. Siitä lapset kysyvät usein silloin, kun perheessä tai sen lähipiirissä joku kuolee. Vanhemman on ensin hyvä selvittää itselleen, mitä ajattelee kuolemasta ja miten aikoo puhua siitä lapselle. Yleisohje on, että on hyvä kertoa omasta maailmankatsomuksesta, mutta pitää tarjota myös muita vaihtoehtoja. Minä ajattelen näin, mutta mummi ajattelee toisella tavalla. Uutiset voivat pelottaa Monista aiheista on luontevinta kertoa lapselle silloin, kun hän kysyy. Jotkut aiheet ovat kuitenkin niin hankalia, että vanhemman saattaa olla hyvä ottaa ne puheeksi, vaikkei lapsi olisi ehtinyt vielä mitään kysyä. Jos on esimerkiksi syytä epäillä, että lapsi on nähnyt televisiossa uutisia kaikkia puhuttavasta väkivaltatapauksesta, on hyvä tarjota tilaisuutta keskustella. Monesti lapset ovat huomanneet asioita ilman, että aikuiset ovat siitä tietoisia. Mutta lasta ei voi pakottaa kes- Lapsemme 4/2014 21
Äiti, mitä mummolle nyt tapahtuu? kustelemaan eikä määrittää tapaa, millä asioista puhutaan. Jotkut lapset saattavat käsitellä tapahtunutta vaikkapa pilailun kautta. On myös olemassa sellaisia tapahtumia, kuten sotia tai suuronnettomuuksia, ettei aikuinen itsekään ymmärrä niitä. Silloin on tärkeää, että aikuinen purkaa oman ahdistuksensa ensin jonkun toisen aikuisen kanssa, ettei hän siirrä sitä lapseen. On tärkeää korostaa lapselle, että meillä ei ole syytä huoleen. Lapselle ei voi antaa kannettavaksi sellaisia murheita, joihin hän ei voi vaikuttaa. Lapsen suojelemiseksi on sallittua vastata kysymyksiin jopa vähän totuuden vierestä. Jos pieni lapsi pelkää lentokoneessa ja kysyy, voiko se tippua maahan, ei ole mitään hyötyä kertoa, että sellainen mahdollisuus on. Sanotaan, että ei, tässä on täysin turvallista olla. Isompien lasten kanssa vaikeita aiheita, kuten sotaa ja muita maailman mullistuksia, voidaan käsitellä myös toiminnan kautta. Perhe voi esimerkiksi tehdä yhdessä lahjoituksen jollekin järjestölle, joka auttaa sodan uhreja, Pajamäki sanoo. Lähipiirin aikuiset apuna Omat vanhemmat ovat pienelle lapselle pitkään tärkein taho, jolle esittää kysymyksiä. Kasvaessaan lapsi alkaa kuitenkin luonnostaan hieman sulkeutua vanhemmiltaan, vaikka kotona olisi kuinka pyritty vaalimaan keskusteluun ja kysymyksiin kannustavaa ilmapiiriä. Aikalisä auttaa Mitä tehdä, jos lapsen jatkuva kysely ärsyttää? l Voi ottaa aikalisän ja ehdottaa, että jutellaan asiasta vaikka ruuan jälkeen. Pitäisi yrittää olla suuntaamatta ärtymystään lapseen. Voiko aikuinen sanoa, ettei tiedä? l Ilman muuta. Samalla välittyy tärkeä viesti lapselle, että aikuisenakaan ei tarvitse tietää kaikista asioista ja silloinkin voi kysyä ja oppia. Usein on kuitenkin hyvä ottaa kysymys tosissaan, hakea tietoa ja palata asiaan, varsinkin jos aihe on tärkeä. Monista lapsen kysymyksistä aikuinen sivistyy itsekin. Mitä tapahtuu, jos lapsen kysymyksiin jätetään aina vastaamatta? l Riippuu lapsesta. Toinen väsähtää ja luopuu kyselemisestä, eikä kehity tiedonhaussa ja keskustelukulttuurissa. Toinen taas sisuuntuu ja ryhtyy itsenäiseksi tiedonhankkijaksi. Silloin riskinä on, että lapsi löytää väärää tietoa. Lisää vinkkejä lapsiperheen arjen tilanteisiin: www.mll.fi/vanhempainnetti Murrosiässä tulee osa-alueita, joista nuori ei halua puhua vanhempiensa kanssa, ja niin kuuluukin olla. Seksuaalisuus on omaa yksityistä kenttää. Ei ole tarkoituskaan, että nuori jakaa kaikkia kokemuksiaan vanhempiensa kanssa. Joskus nuoren on helpompaa puhua muille läheisille aikuisille, esimerkiksi kaverien vanhemmille. He ovat sopivasti etäällä mutta kuitenkin tarpeeksi turvallisia. Heille voi kertoa esimerkiksi ihastuksista. Jos nuori on jo siinä vaiheessa, ettei vanhemman kanssa keskusteleminen enää kiinnosta, hänet voi ohjata esimerkiksi hyväksi havaitun nettisivun tai kirjan pariin. Nuoremmankin lapsen kanssa tietoa voi etsiä netistä yhdessä, mutta on pidettävä samalla huolta, ettei tämä eksy väärille sivuille. Esimerkiksi seksistä lasta ei voi laittaa itse etsimään tietoa netistä. Monissa aiheissa kirjat ovat turvallisempia tietolähteitä. l 22 Lapsemme 4/2014