Lapsen huolto ynnä muuta

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 18/32186 1. osasto 1 Käräjätuomari Marko Lepistö Käräjätuomari Pekka Päivänsalo Käräjätuomari Hanna Holst 20.6.2018 H 17/19413 Hakija Asiaan osallinen Asia Lahtinen, Jarno Juhani 040165-1854 c/o AA Ingrid Heickell Loukusa, Mervi Anneli 050973-0265 c/o AA Kirsi Tarvainen Lapsen huolto ynnä muuta Vireille 19.4.2017 ASIAN TAUSTA LAHTISEN HAKEMUS Vaatimukset Jarno Lahtisella ja Mervi Loukusalla on yhteinen alaikäinen lapsi Ville Aarne Lahtinen (140305A585L). Ville Lahtisen huollosta ja tapaamisoikeudesta oli vahvistettu 25.4.2005 sopimus, jonka mukaan lapsen huolto oli uskottu molemmille vanhemmille yhteisesti ja lapsi asui äitinsä luona. Lapsen tapaamisoikeudesta oli edelleen vahvistettu sopimus, jonka mukaan lapsi oli vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona. Helsingin käräjäoikeus on 16.6.2016 antamallaan päätöksellä (16/28350) muuttanut lapsen huollosta 25.4.2005 tehtyä sopimusta siten, että Ville Lahtisen huolto on uskottu yksin Mervi Loukusalle. Lisäksi lapsen oikeudesta tavata isäänsä 19.12.2007 vahvistettua sopimusta on täydennetty lomia ja juhlapyhiä koskevin määräyksin. Edelleen käräjäoikeus on vahvistanut Jarno Lahtisen elatusavun määräksi 0 euroa kuukaudessa 16.2.2015 lukien. Jarno Lahtinen on vaatinut, että käräjäoikeus muuttaa 16.6.2016 annettua päätöstä (16/28350) seuraavasti: 1) Ville Aarne Lahtinen (140305A585L) määrätään vanhempien yhteishuoltoon ja asumaan isänsä luona. Toissijaisesti Jarno Lahtinen

2 on vaatinut, että isälle annetaan lupa saada lapsestaan tietoja viranomaisista. 2) Tapaamisoikeudesta tulee määrätä samoin kuin käräjäoikeuden päätöksessä 16/28350, kuitenkin niin, että äiti on tapaava vanhempi. 3) Mervi Loukusa on velvoitettava suorittamaan Ville Lahtiselle elatusapua 1.140 euroa kuukausittain etukäteen päätöksen antamisesta lukien kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Perusteet Huolto ja asuminen Ville Lahtisen tilanne oli muuttunut merkittävästi aikaisempien ratkaisujen antamisen jälkeen. Lapsi oleskeli pääosan arkipäivistään isän kanssa, mutta isällä ei ollut mahdollisuutta osallistua lasta koskevaan päätöksentekoon eikä isällä ollut oikeutta saada lasta koskevia tietoja. Lapsi oli viettänyt Helsingin käräjäoikeuden ja hovioikeuden antamien päätösten jälkeen huomattavasti enemmän aikaa isänsä kuin äitinsä luona. Isä vastasi käytännössä lapsen koulunkäynnistä ja harrastuksista. Isä oli tosiasiallisesti lapsen hoivasta ja kasvatuksesta pääosin vastuussa oleva vanhempi. Isä vastasi pääosin lapsen kuluista, vaikka oli sairautensa vuoksi työkyvytön ja sairaseläkkeellä. Jarno Lahtisen asiamies aikaisemmassa oikeudenkäynnissä ei ollut vaatinut isälle tietojensaantioikeutta viranomaisissa. Lapsi oleskeli pääosin isänsä hoivassa ja ohjauksessa ja oli välttämätöntä, että isällä oli tietojensaantioikeus viranomaisissa. Käräjäoikeuden päätöksen jälkeen äiti oli kieltänyt Villeä tapaamasta isää äitiviikoilla. Ville ei saanut enää käydä kitaratunneillaan äitiviikoilla. Äiti oli lopettanut Villen tahdon vastaisesti toisen tenniksen viikkoharjoituksen. Tennis oli Villen valitsema ja suosima liikuntaharrastus ja Ville toivoi saavansa harjoitella sitä entiseen malliin. Äiti oli käräjäoikeuden päätöksen jälkeen kieltänyt isää valmentamasta Villeä äitiviikoilla. Äiti oli käyttänyt yksin koulun tarjoamat arviointitapaamiset opettajien kanssa. Villellä oli ollut arviointikeskustelu luokanvalvojan sijaisen ja englannin opettajan kanssa, eikä äiti ollut päästänyt isää tähän tapaamiseen. Arviointitilaisuudet olivat myös vanhempien ohjaustilaisuuksia, joista vanhempi sai arvokasta ohjausta lapsen koulunkäynnin tukemiseen. Ville asui parilliset viikot isällään ja isän tulisi voida seurata lapsen koulunkäyntiä wilmasta. Nyt wilman käyttöoikeus oli riippuvainen opettajista ja äidin sallimisesta. Äidin saatua yksinhuollon hänen nopeasti ja toistuvasti muuttuva

3 näkemys Villen tarpeista oli vahingoittanut Villeä. Villen etu oli tullut paremmin ja ennakoidummin turvatuksi yhteishuollon aikana, kun vanhemmat olivat neuvotelleet lasta koskevista päätöksistä. Tapaamisoikeus Isä vastusti tapaamisoikeuden kaventamista, koska Ville oli vanhempien erosta lähtien tavannut vanhempiaan vuoroviikoin. Ville oli tottunut vuoroasumiseen ja hänen suhde vanhempiin säilyi kiinteänä hänen saadessa tavata kumpaakin vanhempaa yhtä paljon. Vuoroviikkoasuminen oli myös Villen oman tahdon mukainen järjestely. Äiti ei ollut esittänyt uskottavaa kuvausta siitä, miten hän kykeni turvaamaan lapsen arjen hoivan, ohjauksen ja kuljetukset. Äidillä ei ollut sukulaisia tai sellaisia läheisiä, joilta hän pystyisi maksutta saamaan apua lapsen asioiden toimittamiseen ja lapsen hoitoon ja valvontaan. Ville joutui jo nyt äitiviikoilla olemaan pitkälle iltaan ilman aikuisen seuraa. Mikäli äidin tapaamisoikeusvaatimus menestyisi, äiti tulisi vieraannuttamaan ja eristämään Villen isästään. Isä ei ollut perehdyttänyt Villeä edellisen oikeudenkäynnin aineistoon tai kulkuun enempää, kuin oli ollut välttämätöntä kertoa 12-vuotiaalle lapselle häntä itseään koskevista asioista. Elatusapu Lapsen elatuksen tarve määräytyi seuraavasti: - yleiset kustannukset 348 - erityiset harrastusmenot 651 - osuus asumiskustannuksista 236 - vähennetään lapsilisä 95 Villen elatuksen tarve oli 1.140 euroa. Lahtisen tuloja olivat työttömyyskorvaus 679, vammaistuki 92 ja yksinhuoltajakorotus 53 eli yhteensä 824 euroa. Lahtinen sai myös toimeentulotukea. Lahtisen asumismenoja olivat vuokra 1.346 ja sähkö 49 euroa. Asumistuen määrä oli 368 euroa. Asumiskulut olivat 1.027 euroa, josta isän osuus oli 791 euroa ja lapsen osuus 236 euroa. Lahtinen asui Munkkiniemessä 79 neliömetrin kaksiossa. Lahtisen normaalia korkeampi asumiskustannus oli perusteltu lapsen olosuhteiden pysyvyyden kannalta ja asunnolta edellytettiin soveltuvuutta kahden henkilön asumiseen. Isän elatuskyky määräytyi seuraavasti: - tulot 824

- yleiset kustannukset 600 - asumismenot 791 4 Lahtisen elatuskyky oli 567 euroa negatiivinen. LOUKUSAN VASTAUS Vaatimukset Perusteet Mervi Loukusa on vaatinut, että Lahtisen hakemus hylätään ja käräjäoikeuden 16.6.2016 antamaa päätöstä (16/28350) muutetaan tapaamisoikeuden osalta seuraavasti: Lapsi tapaa isäänsä parillisten viikkojen perjantain kello 18 ja sunnuntainkello 18 välisenä aikana. Mikäli tapaaminen ajoittuu äitienpäivään, tapaaminen siirtyy seuraavaan viikkoon ja mikäli isänpäivänä ei ole tapaamista, seuraavan viikonlopun tapaaminen siirtyy isänpäivän viikonloppuun. Lomatapaamiset säilytetään ennallaan. Loukusa on lisäksi vaatinut, että Lahtinen velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 17.277,20 eurolla korkoineen. Käräjäoikeus oli määrännyt 16.6.2016 lapsen äidin yksinhuoltoon vahvoin perustein. Hovioikeus ei ollut antanut jatkokäsittelylupaa ja Korkein oikeus oli evännyt valitusluvan 20.3.2017. Lahtinen oli aloittanut uuden oikeudenkäynnin alle kuukauden kuluttua ratkaisusta. Huolto ja asuminen Aikaisemman oikeudenkäynnin yhteydessä hankitussa olosuhdeselvityksessä oli todettu, että vanhemmilla ei ollut yhteistoimintakykyä, ja että yhteishuollosta aiheutui lapselle haittaa. Käräjäoikeuden päätöksen jälkeen ei ollut tullut ilmi mitään seikkaa, joka puoltaisi reilu vuosi sitten annetun asumista ja huoltoa koskevan ratkaisun muuttamista. Muutos edellyttäisi olosuhdemuutosta, jollaista ei ollut olemassa. Lapsen määrääminen yhteishuoltoon ja asumaan isän luo olisi lapsen edun vastaista, joten vaadittuun muutokseen ei ollut perustetta. Vanhempien välit olivat olleet riitaiset lapsen syntymästä lähtien. Lahtisen kertomus olosuhteista ei edelleenkään pitänyt paikkaansa. Lapsi ei ollut viettänyt enemmän aikaa isänsä kuin äitinsä luona. Lapsi ei oleskellut isänsä luona pääosaa arkipäivistään. Tällaista olosuhdetta tai olosuhdemuutosta ei ollut olemassa. Loukusa vastasi lapsen koulunkäynnistä ja harrastuksista haastavassa

5 tilanteessa, jossa hän joutui koko ajan torjumaan toisen vanhemman perusteettomia vaatimuksia ja väitteitä. Isä ei vastannut lapsen koulunkäynnistä eikä harrastuksista eikä ollut vastuussa hänen hoivastaan ja kasvatuksestaan. Lahtinen ei vastannut lapsen ruokinnasta eikä kuluista. Lahtinen ei käyttänyt lasta lääkärissä edes luonapitoaikanaan, koska lääkärikäynnistä piti maksaa. Lahtinen ei ollut ostanut tai maksanut yhtäkään bussilippua, parturia, vaatetta, kenkää, puhelinlaskua, vakuutusmaksua, yhdessä sovittua tennisvalmennusta tai kouluun liittyvää tai muuta normaalia maksua. Tämän perusteettoman väitteen toistolla ilmeni uudelleen aloitetun oikeudenkäynnin todellinen syy. Lahtinen halusi lapsen asumiseen muutoksen, jotta hän saisi tukea ja elatusapua. Ville pelasi tennistä äidin ja isän luonapitoviikoilla. Ville harjoitteli tennistä myös äitiviikolla. Lahtisen asumistilanne oli epävarma, ja peruste asumisen ja huollon vaatimiselle liittyi suoraan rahaan, minkä Lahtinen oli kertonut myös lapselle. Lahtinen ei ollut työelämässä, Lahtisella oli huomattavat velat ulosotossa ja hän eli tukien varassa. Oli selvää, että lapsen asumista ja huoltoa ei voinut ratkaista Lahtisen taloudellisen edun turvaamiseksi. Lapsen kannalta oli merkittävä ongelma, että hänet oli perehdytetty edelliseen oikeudenkäyntiin. Isän luona lapsi näytti myös joutuvan osalliseksi isän uudelleen aloittamaan huoltoprosessiin. Käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen lapsi oli joutunut aiempaa rajumman manipuloinnin kohteeksi isän luona. Lahtinen oli laittanut lapsen soittamaan lastensuojeluun ja selittämään Lahtisen maailmankuvan mukaisia asioita äidistä. Lapsen tilanne oli heikentynyt niin, että hänen huonovointisuutensa näkyi myös koulussa. Lahtisen taas aloittama oikeudenkäynti esti terapian tarpeen selvittämisen ja todennäköisesti myös hoidon perheneuvolassa. Oli todennäköistä, että tässä tapauksessa ei ollut lapsen edun mukaista määrätä Lahtiselle tiedonsaantioikeutta. Tapaamisoikeus Loukusan tapaamisoikeutta koskeva vaatimus oli aiheellinen edellä kuvatussa tilanteessa, jossa lapseen kohdistui Lahtisen luona kovenevaa painostusta ja manipulointia. Lapseen isän luona kohdistuva jatkuva painostus rikkoi vakavasti lapsen etua ja oli henkistä väkivaltaa. Manipuloinnin voimistuminen lapselle aiheutuneine seurauksineen oli selvä olosuhdemuutos, jonka vuoksi tapaamisoikeutta tuli korjata Loukusan vaatimalla tavalla. Vuoroviikkoinen tapaamisjärjestely ei soveltunut tähän tapaukseen, ja vallitsevissa olosuhteissa se oli entistä selvemmin lapsen edun vastainen. Vanhemmat asuivat melko lähekkäin, mutta tärkein eli vanhempien hyvät välit puuttuvat. Lasta oli suojattava erityisesti manipuloinnin kohteeksi joutumiselta. Normaali joka toiseen

6 viikonloppuun ajoittuva tapaamisoikeus riitti turvaamaan lapsen suhteen isäänsä. Elatusapu Lapsen elatuksen tarve äidin luona määräytyi seuraavasti: - yleiset kustannukset 345 - erityiset harrastusmenot 180 - sairauskuluvakuutus 12 - osuus asumiskustannuksista 259 - vähennetään lapsilisä 95 Villen elatuksen tarve oli 701 euroa. Loukusan nettotulot olivat 3.514 euroa. Loukusan asumismenot olivat yhteensä 1.125 euroa, josta äidin osuus oli 866 ja lapsen osuus 259 euroa. Äidin elatuskyky määräytyi seuraavasti: - tulot 3.514 - yleiset kustannukset 600 - asumismenot 1.125 Loukusan elatuskyky oli 1.789 euroa. Lahtisen asumismenoina voitiin huomioida enintään normin mukainen vuokramaksimi 824 vähennettynä asumistuella 368 eli 456 euroa, josta Lahtisen osuus oli 351 ja lapsen osuus oli 105 euroa. Vakiintuneen tilanteen perusteella ei voitu hyväksyä kohtuuttomia asumiskustannuksia, jotka olivat joka tapauksessa suuressa ristiriidassa Lahtisen tulojen kanssa. Lahtinen ei ollut esittänyt selvitystä työkyvyttömyydestään ja Lahtisen tuli parantaa elatuskykyään hankkimalla tuloja. Lapsen harrastusmenona voitiin hyväksyä enintään 180 euroa. Lapsen sairaskuluvakuutusmaksu tuli joka tapauksessa vähentää elatusavun määrästä, koska Loukusa maksoi vakuutusmaksun. TODISTELU Lahtisen kirjallinen todistelu H1. Lapsen allekirjoittama kirjoitus H2. Sähköpostit 10.-12.8.2016 H3. poistettu H4. Sähköpostit 29.7.2016 H5. Sähköpostit 21.4.2017 H6. Screenshot

7 H7. Screenshot H8. Screenshot 27.4.2017 H9. Screenshot 1.6.2017 H10. Screenshot H11. Screenshot H12. Screenshot 5.6.2017 H13. Screenshot 4.7.2017 H14. Sähköpostit 31.7.-1.8.2017 H15. Sähköpostit 16.8.2017 H16. Wilma-viesti 2.10.2017 H17. Kuusi kappaletta kirjoituksia 5.9.-7.10.2017 H18. poistettu H19. Kuittikopioita H20. Sähköposti 19.11.2017 H21. Lapsiperheen palvelutarpeen arvio 28.11.2017 H22. Vireillepano ja muistio puhelusta ja kirjoitukset 5.9.2017 ja 24.9.2017 H23. Screenshot 11.8 ja 16.8. H24. Screenshot 7.-8.9.2017 H25. Screenshot 9.-10.1.2018 H26. Screenshot 2.6.2017 H27. Käteiskuitti 7.6.2017 H28. Screenshot 29.9.2017 H29. Screenshot 29.9.2017 H30. Sähköposti 15.12.2017 H31. Sähköposti 15.12.2017 H32. Sähköposti 14.12.2017 H33. Screenshot 22.12.2017 H34. Screenshot 30.12.2017 H35. Screenshot H36. Screenshot 14.8.2017 H37. Screenshot 9.8.2017 H38. Loukusan ja Lahtisen tekstiviestejä tammi-helmikuussa 2017 H39. Villen ja isän viestitystä H40. Tenniskeskuksen muistutuslasku H41. Loukusan viestitystä Lahtiselle 16.8.-22.11.2016 H42. Villen viestittelyä isälle 3.10.-10.11.2016 H43. Villen viestittelyä isän kanssa 21.11.2016 H44. Villen viestittelyä isän kanssa joulukuussa 2016 H45. Loukusan ja Lahtisen viestittelyä joulukuu 2016 - tammikuu 2017 H46. Loukusan ja Lahtisen viestittelyä H47. Villen ja isän viestittelyä 20.6.2017 H48. Loukusan ja Lahtisen viestittelyä H49. Lahtisen sähköposti Loukusalle 24.1.2018 H50. Koulun poissaolomerkinnät H51. Wilma-viesti 7.2.2018 H52. Kooste Lahtisen kaikista wilma-viesteistä H53. Jarno lahtisen tilisiirto Juho Paukulle H54. Lahtisen meili Villen kuvan kera Loukusalle H55. Screenshot 24.6.2017

Lahtisen henkilötodistelu Loukusan kirjallinen todistelu 8 H56. Screenshot 25.2.2018 H57. Kuluerittely ja tositteet (17 sivua) H58. Helsingin Kaupungin lausunto 15.12.2017 H58a. Helsingin Kaupungin lausunto 5.6.2018 H59. Videotallenne H60. Radiologin lausunto 2.5.2018, ortopedin kirjaus ja muistiinpano Lahtisen kontaktista (=V26) H61. Lääkäri Esko Aalto-Setälän lähete fysioterapiaan H62. Fysioterapeutin lausunto ja harjoitteet H63. Viestiketjut koskien Villen hoitoon pääsyä ja Loukusan toiminta magneettikuvauksen jälkeen 1. Lahtinen todistelutarkoituksessa 2. Kristiina Helenius 3. Kristiina Viertola (Jarno Lahtisen sisar) 4. Eeva Penttilä 5. Maria Lahtinen (Jarno Lahtisen entinen vaimo) V1. Lapsen allekirjoittama kirjoitus (=H1) V2. Sähköpostit 29.7.2016 (=H4) V3. Screenshot (=H6) V4. Screenshot (=H8) V5. Screenshot (=H9) V6. Screenshot (=H13) V7. Sähköpostit 31.7.-1.8.2017 (=H14) V8. Sähköpostit 16.8.2017 (=H15) V9. Wilma-viesti 2.10.2017 (=H16) V10. Kuusi kappaletta kirjoituksia (=H17) V11. Olosuhdeselvitys 11.1.2016 V12. Sähköposti 19.11.2017 (=H20) V13. Lapsiperheen palvelutarpeen arvio 28.11.2017 (=H21) V14. Vireillepano ja muistio puhelusta ja kirjoitukset 5.9.2017 ja 24.9.2017 (=H22) V15. Sähköpostit 10.-12.8.2016 (=H2) V16. Tekstiviestivaihdot 2.8.2016 ja 11.8.2016 V17. Wilma-tuloste syksyltä 2017 ja viestit 14.8.2017 ja 10.11.2017 V18. Tekstiviestivaihto 20.2.2017 ja wilma-viesti 7.5.2017 V19. poistettu V20. Tennislasku (1/2 vuotta) V21. Kelan päätös 20.2.2018 V22. Sähköposti 14.12.2017 (=H32) V23. Screenshot 24.6.2017 (=H55) V24. Wilma-viesti opettajalta 26.1.2018 V25. Äidin ja Villen välinen viestittely (Liittyy H37) V26. Radiologin lausunto 2.5.2018, ortopedin kirjaus ja muistiinpano Lahtisen kontaktista (=H60)

9 Loukusan henkilötodistelu 1. Loukusa todistelutarkoituksessa 2. Eeva Loukusa (Mervi Loukusan äiti) 3. Elisa Wulff 4. Maritte Autti 5. Tiina Markus (Mervi Loukusan sisar) KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU Näyttö Lahtinen on kertonut, että ennen aikaisempaa oikeudenkäyntiä ja käräjäoikeuden päätöstä osapuolten yhteistyö oli ollut hyvää ja tavanomaista. Lahtinen oli osallistunut aktiivisesti Villen hoitoon ja hänen asioista päättämiseen. Vanhemmat olivat päättäneet yhdessä Villen harrastuksista. Ville harrasti tennistä ja golfia. Harrastukset olivat tärkeitä Villelle. Lahtinen oli vastannut Villen harrastuksista ja hän oli myös rahoittanut harrastukset. Käräjäoikeuden päätöksen 2016 jälkeen Loukusa oli rajoittanut Villen tennisharrastusta. Villellä oli säännöllinen tennisvuoro. Loukusa oli hyväksynyt kustannuksen, mutta ei ollut aina maksanut vuoroa Loukusan luonapitoviikoilla. Lahtinen oli valmentanut Villeä myös itse. Ville pelasi tennistä mielellään ja hän oli hyvä tenniksessä. Harrastus oli antanut Villelle läheisiä ystäviä. Loukusa ei ollut halukas maksamaan Villen harrastuksen kuluja ja välineitä. Loukusa oli alkanut rajoittaa Villen ja Lahtisen tapaamisia. Ville ei saanut pyöräillä Lahtisen luokse eikä saanut kuljettaa kitaraa mukanaan isän luokse. Villen kitaraharrastus oli loppunut. Ville tuli koulusta suoraan Lahtisen luokse myös Loukusan luonapitoviikoilla. Lahtinen auttoi Villeä koulutehtävien tekemisessä. Ville koki yhteydenpidon rajoittamisen ahdistavana. Loukusa oli sulkenut Lahtisen pois Villen koulunkäyntiin liittyvistä asioista. Loukusa ei jakanut Lahtiselle tietoa Villen kouluasioista. Villen polvi oli alkanut kipuilemaan ja vaiva oli kestänyt pitkään. Ville oli ollut lääkärin tutkittavana. Loukusa oli antanut lääkärille vääriä alkutietoja. Polvessa oli ollut nestettä. Loukusa oli ilmoittanut tennisseuralle vamman olevan vakavampi. Loukusa oli kieltänyt fysioterapiaan menemisen. Lahtinen oli vienyt Villen fysioterapiaan Loukusan tietämättä. Villellä oli jalan virheasento, joka aiheutti kipuilua ja edellytti tukipohjallisten käyttöä. Loukusa oli väkivaltainen ja vaikea ihminen. Lahtisella ei kuitenkaan ollut vaikeuksia sopia Villen asioista Loukusan kanssa, mikäli yhteishuolto palautettiin. Loukusan vaatimus tapaamisten

vähentämiseksi ei ollut Villen edun mukaista. 10 Lahtinen oli kertonut Villelle tarpeelliset osat aikaisemman oikeudenkäynnin sisällöstä. Lahtinen oli laittanut tämän prosessin vireille Villen vaatimuksesta. Loukusa on kertonut, että käräjäoikeuden aikaisempi ratkaisu ei ollut vaikuttanut Villen asumiseen ja tapaamisoikeuteen. Yksinhuoltoa koskeva päätös oli kuitenkin vaikuttanut Lahtisen käyttäytymiseen. Lahtinen oli alkanut manipuloimaan Villeä ja painostamaan Loukusaa ja keräämään todistusaineistoa tätä oikeudenkäyntiä varten. Lahtisen tekemä salakuvaaminen ja nauhoittaminen oli estänyt vanhempien välisen keskustelun kokonaan. Tennis oli Villen rakas harrastus. Ville harrasti tennistä molempien vanhempien luonapitoviikolla. Ville harrasti tennistä säännöllisesti 2,5 tuntia viikossa. Tennisharrastus oli vakiintunut vasta aikaisemman päätöksen jälkeen. Lahtinen oli kuitenkin sen lisäksi järjestänyt Villelle ohjelmaa myös Loukusan luonapitoviikoilla, ja Loukusa oli joutunut rajoittamaan Villen harrastamista, jos asioista ei ollut edeltä käsin sovittu. Loukusa ei ollut estänyt Villen kilpailemista tenniksessä. Loukusa ei ollut koskaan estänyt tai kieltänyt Villen golfharrastusta eikä musiikkiharrastusta. Lahtinen oli järjestänyt Villelle kitaraopetusta ja Lahtinen sai luonapitoviikollaan järjestää Villelle haluamaansa opetusta. Lahtinen käveli Loukusan yli Villeä koskevissa päätöksissä ja Villelle tehtävissä hankinnoissa. Lahtinen oli laittanut Villen laatimaan viranomaisille useita kirjoituksia, mikä ei voinut olla Villen edun mukaista. Lahtinen oli laittanut Villen soittamaan sosiaaliviranomaisille. Loukusa ei ollut estänyt Villeä tapaamasta isäänsä eikä estänyt heidän välistä yhteydenpitoa. Loukusa hoiti kaikki Villeä koskevat asiat ja hänen kustannukset. Lahtisen ja Loukusan yhteistyökyky oli ollut huono ja se oli käräjäoikeuden päätöksen jälkeen edelleen huonontunut. Loukusa oli kertonut Lahtiselle Villeä koskevista asioista ja Lahtisella oli wilma-oikeudet, jonka perusteella hän sai tietoa kouluasioista. Loukusa ja Lahtinen eivät olleet yksimielisiä edes Villen terveydenhuollosta. Villen polvi oli kipeytynyt. Loukusa oli vienyt Villen ortopedille, joka oli epäillyt rasitusmurtumaa. Loukusa oli vienyt Villen magneettikuvaan, ja Loukusalle oli kerrottu, että kuvassa näkyi rasitusmurtuma. Lääkäri oli käyttänyt tuota termiä. Lääkäreillä oli erilaisia näkemyksiä vamman vaikutuksesta liikuntaan. Loukusa oli ortopedin ohjeiden mukaan edellyttänyt lepoa ja toukokuun tennistuntien peruuttamista. Lahtinen oli ollut Villen vammasta täysin eri mieltä. Loukusan lääkäri ei ollut määrännyt Villelle fysioterapiaa. Lahtinen oli järjestänyt asian jotenkin itse. Tapaamisoikeuksien vähentäminen oli tarpeen, että Lahtisen manipulointi Villeä kohtaan vähenisi. Loukusa pystyisi vaikuttamaan ja

11 tukemaan Villen koulunkäyntiä entistä paremmin ja Villen ei tarvitsisi olla huolissaan isän asioista ja pärjäämisestä. Villen todellista tahtoa tapaamisten järjestämisen osalta oli mahdotonta selvittää. Loukusan työtehtävissä ja työmatkoissa ei ollut tapahtunut muutoksia. Työ oli säännöllistä ja työmatkoja oli vähän. Loukusan äiti oli eläkkeellä ja auttoi tarvittaessa. Lahtinen ei ollut osallistunut ennen aikaisempaa käräjäoikeuden päätöstä Villen hoitoon. Lahtinen ei ollut tukenut Loukusaa taloudellisesti tai käyttänyt merkittäviä rahasummia Villen hyväksi. Loukusan käsityksen mukaan Lahtinen ei ollut työkyvytön. Lahtisen elatusapuvaatimus oli kohtuuton ja se johtaisi siihen, että Loukusa maksaisi Lahtisen asumisesta. Viertola on kertonut, että hän oli Lahtisen sisar ja Villen täti. Viertola oli tavannut Villeä usein, kun lapsi oli ollut nuori. Viertola oli parin viime vuoden aikana tavannut Villen muutaman kerran vuosittain. Ville oli soitellut Viertolalle joitakin kertoja lähivuosina. Ville oli kertonut, että hänen harrastuksia oli rajoitettu äidin toimesta. Ville ei saanut pelata tennistä niin paljon kuin olisi halunnut. Ville oli ollut huolissaan, kun tenniksen peluuta oli rajoitettu polvivamman vuoksi. Villellä oli huono omatunto, jos hän oli isän luona äitiviikolla. Villen suhde isän oli läheinen ja lämmin ja vuorovaikutuksellinen. Lahtinen piti aktiivisesti puhelimitse yhteyttä Villeen. Ville oli huolissaan oikeudenkäynnistä ja Ville pelkäsi menettävänsä läheiset suhteet isäänsä. Ville halusi erityisesti, että molemmilla vanhemmilla olisi yhdessä mahdollisuus päättää hänen asioistaan. Viertola ei tiennyt mistä Ville oli saanut tiedon oikeudenkäynnistä. Penttilä on kertonut, että hän oli eläkkeellä ja hän oli toiminut aikaisemmin ala-asteen rehtorina. Penttilä oli Lahtisen naapuri. Villen ja isän suhde oli hyvä. Ville oli alkanut käymään Penttilän luona alle kaksi vuotta sitten. Lahtinen oli ottanut Penttilään yhteyttä ja sanonut, että Ville halusi tulla juttelemaan Penttilän kanssa, koska Villellä oli ollut vaikeuksia. Ville oli pyytänyt Penttilän todistamaan tässä asiassa. Ville oli innostunut urheilusta. Villellä oli paljon kavereita. Ville ei ymmärtänyt, miksi tai mistä asiasta isä ja äiti riitelivät. Ville halusi vain, että riitely loppuisi. Villellä oli erittäin suuri tarve miellyttää kumpaakin vanhempaa. Villen täysin objektiivisen mielipiteen saaminen selville oli haastavaa. Viime aikoina Ville oli ollut huolissaan siitä, saiko hän jatkaa tenniksen pelaamista tulevan kesän aikana, koska Ville oli loukannut polvensa. Lahtinen oli kertonut Penttilälle oikeudenkäynnistä, mutta Penttilä ei tiennyt oikeudenkäynnin sisällöstä. Penttilä ei ollut keskustellut oikeudenkäynnistä Lahtisen kanssa. Vanhempi, joka ei toiminut lapsen huoltajana, sai osallistua koulun järjestämiin vanhemmille suunnattuihin tilaisuuksiin. Lapsen edun mukaista ei ollut, että riitaisat vanhemmat osallistuivat tilaisuuteen yhdessä. Helenius on kertonut, että hän oli ollut Villen opettaja alakoulussa 1-4

12 luokilla ja tehnyt sijaisuuksia viidennellä luokalla. Molemmat vanhemmat olivat osallistuneet Villen kouluasioihin ja koulun järjestämiin ohjaustilaisuuksiin. Helenius asui Lahtisen läheisyydessä ja hän oli tavannut Villeä myös lähiaikoina. Helenius oli todistanut jo aikaisemmassa oikeudenkäynnissä. Helenius oli ihmetellyt aikaisempaa päätöstä. Helenius oli tavannut Villen kahdestaan Lahtisen pyynnöstä. Ville oli kertonut Heleniukselle tekemisistään ja harrastuksistaan. Ville piti erityisesti tenniksestä. Ville oli kertonut, ettei hän voinut harrastaa vapaasti äitiviikolla. Ville oli kertonut, että äiti oli ollut vihainen, jos hän vietti aikaa isän kanssa äitiviikolla. Villellä oli paljon kavereita. Ville tahtoi, että vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus ja että hän saisi asua yhtä paljon isän ja äidin luona. Ville oli kehottanut Heleniusta kertomaan tämän oikeudelle. Helenius oli keskustellut pari viikkoa sitten Lahtisen kanssa huoltajuusasiasta ja Villen harrastusten ongelmista Lahtisen kotona. Lahtinen oli kertonut, että Villen äiti vastusti Villen harrastamista. He olivat keskustelleet myös Villen polven vammasta ja siitä, että kysymyksessä ei ollut rasituksesta johtuva vaiva. Maria Lahtinen on kertonut, että hän oli Jarno Lahtisen entinen aviopuoliso. He olivat eronneet 1980-luvun lopulla. Heidän ystävyyssuhde oli säilynyt ja he olivat edelleen läheisiä. Maria Lahtinen oli yhteydessä Villen ja Jarno Lahtisen kanssa kaksi-kolme kertaa kuukaudessa. Villen vanhempien välinen häiriökäyttäytyminen oli hankaloittanut Villen asioita. Maria Lahtinen oli Villen aikuinen ystävä ja Ville oli kertonut hänelle asioistaan. Villen ilot tulivat erityisesti harrastuksista. Ville oli ärsyyntynyt tenniksen lopettamisesta polven rasitusvamman vuoksi. Lääkäri ei ollut edellyttänyt tenniksen lopettamista. Ville oli kertonut, että lääkäri oli sanonut, että hänellä oli lättäjalka. Vaiva oli johtunut siitä, että Villellä ei ollut ollut oikeanlaisia pohjallisia. Äiti oli kieltäytynyt hankkimasta Villelle oikeanlaisia tukipohjallisia. Ville oli kertonut, että hän halusi kulkea vapaasti vanhempien luona. Ville oli tyytymätön vanhempien riitelyyn. Asiat olivat olleet hyvin, kun Ville oli asunut isän luona. Suhde isään oli Villelle hyvin tärkeä. Äiti vieraannutti lasta isästään. Äidillä ei ollut aikaa hoitaa Villeä. Äidillä oli pitkiä työmatkoja. Maria Lahtinen oli perehtynyt tähän oikeudenkäyntiin liittyviin asiakirjoihin ja papereihin. Jarno Lahtinen oli antanut asiakirjat luettavaksi, kun hän oli valmistautunut todistamiseen. Maria Lahtinen oli tavannut Jarno Lahtista ja Villeä entistä useammin lähivuosien aikana. Wulff on kertonut, että hän oli Loukusan ystävä ja aikaisempi työtoveri vuodesta 2002. He olivat tavanneet säännöllisesti ja nyttemmin viikoittain. Äidin ja Villen suhde oli normaali ja hyvä. Wulffin kokemuksen mukaan Loukusa oli rauhallinen ja kärsivällinen. Ville oli kavereidensa kanssa normaalisti kotona äitiviikoilla. Ville oli hyvin käyttäytyvä ja iloinen poika. Ville oli aivan lähiviikkoina sanonut Wulffille, että hän tiesi Wulffin tulemisesta todistamaan ja sanonut, että hän halusi nykyisen järjestelyn säilyvän. Villellä oli ollut käsitys, että äiti ei antaisi hänen tavata isäänsä. Wulff oli kysynyt ja Loukusa ei ollut kertonut Villelle hänen todistamisestaan. Loukusan ja Lahtisen välit eivät olleet

mitenkään lämpimät. 13 Näytön arviointi ja johtopäätökset Eeva Loukusa on kertonut, että hän oli Mervi Loukusan äiti. Eeva Loukusa oli tavannut Villeä säännöllisesti joitakin kertoja vuodessa. Eeva Loukusa asui pohjoisessa Oulun lähistöllä. Hän oli käynyt pari-kolme kertaa vuodessa hoitamassa Villeä, jos Mervi Loukusa oli työmatkalla. Äidin ja pojan suhde oli hyvä. Eeva Loukusa oli tietoinen aikaisemman oikeudenkäynnin tuloksesta. Eeva Loukusan havaintojen mukaan Villen käyttäytyminen muuttui rennommaksi ja vapautuneemmaksi, kun hän oli poissa Lahtisen vaikutuspiiristä. Autti on kertonut, että hän oli tuntenut Loukusan noin kymmenen vuoden ajan. He asuivat aivan lähekkäin. Heidän lapsensa olivat aikanaan leikkineet yhdessä. Autti ja Loukusa olivat tekemisissä säännöllisesti kuukausittain. Autti ei ollut havainnut muutoksia siinä, kuinka paljon Ville oli oleskellut äitinsä luona. Villen ja äidin suhde oli hyvä ja normaali. Loukusa ei ollut pelottava, uhkaava tai herkästi hermostuva. Ville ei ollut koskaan viestittänyt, että hän olisi pelännyt äidin reaktioita. Ville ei ollut koskaan kertonut, ettei hän saisi pitää yhteyttä isäänsä äitiviikolla. Autti oli todistanut myös aikaisemmassa oikeudenkäynnissä. Ville oli ollut tietoinen Autin todistamisesta. Markus on kertonut, että hän oli Loukusan sisar ja he olivat tekemisissä viikoittain. Markus asui Raahessa ja tapasi Villeä muutaman kerran vuosittain. Markus ei ollut havainnut Villen ja äidin olosuhteissa mitään muutosta. Villen ja äidin suhde oli hyvä. Loukusa ei saanut raivokohtauksia eikä Ville ollut viestittänyt, että hän pelkäisi äitiään. Markus oli ollut paikalla Loukusan luona, kun Ville ei ollut halunnut tennisharjoituksiin. Lahtinen oli soittanut Villelle, joka oli lähtenyt heti harjoituksiin. Markus oli tietoinen Villen vuoroviikkoasumisesta. Villen saapuessa isän luota, hän oli vetäytyvä ja hiljainen. Arvioinnin lähtökohta Jarno Lahtisella ja Mervi Loukusalla on yhteinen 14.3.2005 syntynyt lapsi Ville Lahtinen. Helsingin käräjäoikeus on 16.6.2016 antamallaan päätöksellä määrännyt Ville Lahtisen Loukusan yksinhuoltoon. Villen oikeus tavata isäänsä perustuu vuoroviikkoasumiseen. Asiassa on kysymys käräjäoikeuden 16.6.2016 tekemän lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen muuttamisesta. Ensisijaisesti arvioinnin kohteena on edellytykset vanhempien yhteishuollolle ja vuoroviikkoasumiselle. Asiaa on tällöin harkittava lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (lapsen huoltolaki) 12 :n perusteella. Aikaisemman päätöksen muuttamisen edellytykset Lapsen huoltolain 12 :n mukaan lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta

14 koskevaa tuomioistuimen päätöstä voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet tai jos tähän on muutoin aihetta. Aikaisemman päätöksen muuttamiseen voidaan siten päätyä sillä perusteella, että asian harkinnassa merkitykselliset olosuhteet ovat aikaisemman päätöksen jälkeen muuttuneet niin, että lapsen etu vaatii päätöksen muuttamista. Vaikka olosuhteet eivät olisikaan tällä tavoin muuttuneet, voi aikaisemman päätöksen muuttaminen perustua siihen, että muutokseen on muista syistä aihetta, esimerkiksi koska aikaisemman päätöksen aikaisia olosuhteita arvioidaan lapsen edun kannalta toisin niistä saadun uuden tiedon pohjalta. Kuten lapsen huoltolain säätämiseen johtaneissa lain esitöissä korostetaan, säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut helpottaa päätöksien muuttamista siten, että se voisi johtaa oikeuden väärinkäyttämiseen eli jatkuviin kiusantekomielessä tehtyihin muutosvaatimuksiin (lakivaliokunnan mietintö 11/1982 vp s. 3). Päätöksen muuttaminen edellyttää asiallisia perusteita. Lapsen huoltolain 12 :n mukaista huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan ratkaisun muuttamisen edellytyksiä on näin ollen harkittava tapaamisoikeutta koskevien lapsen huoltolain yleisten säännösten pohjalta. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 :n mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lain 2 :n mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen vanhempien tulee laissa nimenomaisesti lausutun mukaisesti keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lain 1 :ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Lain 10 :n mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Päätöksessä on lain mukaan erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten huolto ja tapaamisoikeus parhaiten toimivat vastaisuudessa. Muutoskynnys ei ole korkea. Mikäli lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva aikaisempi ratkaisu ei ole lapsen edun mukainen, myös lapsen huoltolain 12 :n edellytys täyttyy; olosuhteet ovat tuossa tilanteessa joko muuttuneet tai aikaisemman määräyksen muuttamiseen on muutoin aihetta. Tässäkin asiassa on ensin harkittava, mikä huoltomuoto ja minkälainen tapaamisjärjestely toteuttavat parhaiten lapsen edun ja jos se edellyttää aikaisemman ratkaisun muuttamista, harkitaan vielä, ylittyykö lapsen huoltolain 12 :n muutoskynnys. Väite muuttuneista olosuhteista

Lahtinen on vaatimuksensa tueksi vedonnut siihen, että Villen olosuhteet ovat muuttuneet käräjäoikeuden aikaisemman huoltoa koskevan päätöksen 16.6.2016 jälkeen. Lahtisen mukaan Loukusa on rajoittanut Villen harrastamista ja jättänyt osallistumasta Villen kustannuksiin. Käräjäoikeus toteaa, että aikaisemman päätöksen nimenomaisena tarkoituksena oli muuttaa Villeä koskevan päätöksenteon perusteita ja vanhempien yhteistyökyvyn puuttumisen vuoksi Loukusan yksinhuolto oli arvioitu Villen edun mukaiseksi. Asiassa nyt saadun selvityksen perusteella Villen harrastaminen ja harratusmahdollisuudet ovat kuitenkin pysyneet ennallaan. On selvää, että lähivanhempi tekee lapsen harrastustoimintaa koskevia päätöksiä muun muassa koulun asettamien velvoitteiden ja erityisesti käytettävissä olevien taloudellisten resurssien puitteissa. Asiassa ei ole näytetty, että Loukusa rajoittasi epäasiallisesti Villen harrastamista taikka jollain tavalla löisi laimin elatusvastuutaan. Käräjäoikeus toteaa lisäksi, että asiassa ei ole esitetty myöskään selvitystä siitä, että Ville oleskelisi suurimman osan ajastaan Lahtisen luona eikä sitä, että Lahtinen olisi tosiasiallisesti Villen hoivasta, kasvatuksesta ja kustannuksista vastaava vanhempi. Käräjäoikeus toteaa edelleen, että Lahtisen taloudellinen tilanne on heikko ja hänen asumistilanteensa on epävarma. Nämä seikat on jo todettu aikaisemmassa ratkaisussa eikä Lahtisen tilanne ole saadun selvityksen perusteella muuttunut. Lapsen asumista koskevan ratkaisun muuttamista yksin sillä perusteella, että Lahtinen saisi yhteiskunnalta tukea asumiseensa ja elatusapua ei voida pitää hyväksyttävänä. Sellaista olosuhteen muutosta, joka antaisi aiheen arvioida Villen etua toisin kuin käräjäoikeuden aikaisemmassa päätöksessä on lausuttu, ei ole. Yhteishuollon edellytyksistä Lapsen huoltoa koskevan päätöksenteon keskeinen kriteeri on arvio siitä, voiko yhteishuolto vanhempien välillä toimia käytännössä. Toimivan yhteishuollon edellytyksenä on, että vanhemmat kykenevät riitaisuudestaan huolimatta yhdessä keskustelemaan ja sopimaan lasta koskevista asioista, ja että vanhemmat ovat yhtä mieltä lapsen elämän isoista kysymyksistä kuten koulusta ja terveydenhuollosta. Asiassa saadun selvityksen perusteella vanhempien välit ovat vaikeat. Loukusan kertomuksesta ilmenee, että hänen Lahtista kohtaan tuntema epäluottamus perustuu erityisesti Lahtisen Villeen kohdistamaan vaikuttamiseen ja mielipiteen muokkaamiseen sekä Lahtisen määräävään käyttäytymiseen Villeä koskevassa vuorovaikutuksessa. Lahtisen kertomuksen mukaan hän on aktiivisesti ja sovinnollisesti osallistunut Villen hoitoon ja huoltoon, ja on selvää, että Lahtinen haluaa osallistua Villeä koskevan päätöksentekoon. Kuitenkin Lahtisen kertomus ja hänen käräjäoikeudelle toimittamansa lukuisat video- ja äänitallenteet ja hänen Villen mielipiteiksi esittämänsä kirjoitukset 15

16 tukevat Loukusan ilmaisemaa huolta siitä, että Lahtisen harjoittama laajamittainen dokumentointi on entisestään huonontanut vanhempien välistä vuorovaikutusta. Käräjäoikeus toteaa, että Lahtisen menettely ilmentää ja tukee käsitystä joustamattomuudesta ja puutteellisesta kyvystä keskustella asioista asiallisesti. Lahtisen käyttäytyminen osoittaa, että hänen on vaikea hyväksyä huoltoratkaisun kannalta merkityksellisiä tosiasioita ja hän pyrkii häivyttämään oman roolinsa vuorovaikutuksen vaikeutumisessa ja edelleen näkee vikaa ainoastaan Loukusan toiminnassa. On selvää, että Lahtisen sanottu voimakastahtoinen käyttäytyminen on vaikuttanut osaltaan Loukusan suhtautumiseen heidän keskinäiseen vuorovaikutukseen. Joka tapauksessa käräjäoikeuden käsityksen mukaan myöskään Loukusan pyrkimys yhteisten pelisääntöjen löytämiseen erityisesti Villen koulunkäyntiä ja harrastamista koskevissa asioissa ei ole tullut esiin tämän oikeudenkäynnin aikana. Edellä on todettu, että toimiva yhteishuolto edellyttää vanhempien yhteistyökykyä ja myös toistensa kunnioittamista vanhempina. Aikaisemmasta olosuhdeselvityksestä ilmenee, että vanhemmat eivät kykene rakentavaan yhteistyöhön Villeä koskevissa asioissa. Tässä asiassa saadun selvityksen perusteella yhteistyökyvyssä ei ole tapahtunut muutosta parempaan. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan on selvää, että vanhemmat eivät kunnioita toisiaan vanhempina eikä heillä näin ollen ole kykyä toimivan yhteishuolloin edellyttämään yhteistoimintaan. Yhteishuollolle ei ole edellytyksiä ja siten perustetta aikaisemman huoltoa koskevan ratkaisun muuttamiseen ei ole. Ville Lahtinen jää edelleen äitinsä Mervi Loukusan yksinhuoltoon. Asian näin päättyessä Lahtisen lapsen asumista ja elatusapua koskevat vaatimukset hylätään. Tapaamisoikeus Loukusa on vaatinut, että nykyinen vuoroviikkoasuminen muutetaan tavanomaiseksi joka toinen viikonloppu sekä loma-aikana ja juhlapyhinä tapahtuvaksi tapaamiseksi. Lahtinen on vaatinut vuoroviikkoasumisen säilyttämistä. Vuoroviikkoasumisen katsotaan yleensä edellyttävän, että vanhemmat asuvat niin lähellä toisiaan, että lasten koulu, päiväkoti, ystävät ja harrastukset pysyvät samoina riippumatta siitä, kumman luona lapset ovat. Vanhempien tulisi päätyä vuoroviikkoasumiseen yksimielisesti ensisijaisena perusteenaan lapsen tarpeet, vanhempien tulisi jakaa vanhemmuus ja ottaa vastuu lapsen käytännön elämän toteutumisesta, vanhempien välien tulisi olla hyvät ja heidän välisen yhteistyön tulisi toimia. Vanhempien tulisi suhtautua joustavasti lapsen oleskeluun toisen vanhemman luona. Vuoroviikkoasumisen katsotaan lisäksi soveltuvan parhaiten sellaisten perheiden kohdalla, joiden lapset ovat isoja. Vuoroviikkoasumiselle yleisesti asetettavat edellytykset eivät tässä

17 asiassa täyty. Vanhempien välit ovat sellaiset, että vuoroviikkoasumisen edellyttämä yksituumainen ja joustava suhtautuminen arjen tapahtumiin ja toiseen vanhempaan on erittäin haasteellista. Asiassa on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että tapaamisoikeus on toteutettu hyvin pitkäkestoisesti vuoroviikkoasumisena sanotuista heikoista edellytyksistä huolimatta. Lahtisen kertomuksesta ilmenee, että hän on hyvin kiintynyt Villeen ja hän haluaa olla aktiivisesti mukana tämän elämässä. Edelleen olosuhdeselvityksestä ilmenee, että Villen hyvinvointi on Loukusalle erittäin tärkeää. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan Villellä on kaksi rakastavaa vanhempaa. Asiassa saadun selvityksen perusteella on myös selvää, että Loukusa tukee Villen ja isän tapaamisia. Tapaamisten tukeminen on lähihuoltajan velvollisuus, mutta tässä tapauksessa sillä on katsottava olleen tärkeä merkitys vuoroviikkoasumisen toteuttamisessa. Asiassa esitetystä näytöstä ilmenee, että Villellä on lämminhenkinen suhde kumpaankin vanhempaansa. Aikaisemman olosuhdeselvityksen mukaisesti Ville on myös toivonut asumisjärjestelyn jatkuvan samanlaisena, ja että hän tapaa kumpaakin vanhempaa yhtä paljon. Lapsella ei ole itsemääräämisoikeutta häntä koskevassa päätöksenteossa vaan päätöksen tulee perustua ensisijaisesti lapsen edun arviointiin. Ville on kuitenkin jo 13-vuotias ja hänen mielipiteelleen on annettava merkitystä tapaamisoikeudesta päätettäessä. Tässä asiassa on kiinnitettävä vielä huomiota siihen, miten Villen mielipide on muodostunut. Käräjäoikeuden päätöksessä 16.6.2016 on todettu, että vuoroviikkoasuminen oli toteutunut jo yhdeksän vuoden ajan ja asiassa ei ollut osoitettu, että tapaamisjärjestelyä koskeva toive ei olisi vastannut lapsen vapaata tahtoa. Loukusan kertomuksesta ilmenee, että sanottu päätös on vaikuttanut Lahtisen käyttäytymiseen. Lahtinen on päätöksen jälkeen alkanut manipuloida Villeä ja kerännyt todistusaineistoa uutta oikeudenkäyntiä varten. Käräjäoikeus toteaa, että Lahtisen menettelyllä on saattanut olla vaikutus Villen mielipiteen muodostumiseen. Käräjäoikeus pitää ongelmallisena sitä, että Lahtinen on perehdyttänyt Villen aikaisempaan ja nyt ratkaistavana olevaan oikeudenkäyntiin. Lahtinen on myös laatinut Villen nimissä useita kirjoituksia ja viestejä käräjäoikeudelle ja muille viranomaisille. Penttilän ja Heleniuksen kertomuksesta ilmenee, että Ville on Lahtisen aloitteesta tavannut todistajat ja kertonut heille oikeudenkäynnin keskeisistä kysymyksistä. Edelleen Lahtisen todisteesta H59 ilmenee, että Lahtinen pyytää Loukusalta autokyydin ja aloittaa välittömästi tähän oikeudenkäyntiin liittyvän keskustelun ja omien näkemystensä ilmaisun samalla kun hän salakuvaa tapahtuman. On huolestuttavaa, että Ville on samassa autossa ja osallistuu keskusteluun. Käräjäoikeus toteaa, että Lahtisen toiminta ja erityisesti salakuvaaminen ja keskustelujen nauhoittaminen ilmentää hänessä varsin poikkeuksellista käyttäytymistä.

Käräjäoikeus ei ole kuullut Villeä, koska sanotuista lähtökohdista on selvää, että hänen mielipiteensä muodostumisen peruste ei ole selvitettävissä. Kuulematta jättämistä on myös puoltanut kuulemisen lapselle aiheuttama vakava lojaliteettiristiriita. Joka tapauksessa on mahdollista, että kuuleminen ja oikeudenkäynti ei tuota sellaista lopputulosta, jota Ville mieltää haluavansa. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan myös sosiaaliviranomaisen suorittama kuuleminen jättää edelleen ratkaistavaksi kysymyksen siitä, onko lapsen tahto muodostunut vapaasti. Käräjäoikeus toteaa, että riippumatta siitä, miten ja minkälaisten motiivien kautta Villen mielipide on muodostunut, hän on kuitenkin varsin yksiselitteisesti ilmaissut toiveensa siitä, että vuoroviikkoasuminen edelleen jatkuu. Villen mielipide on subjektiivisesti oikea, vaikka se olisi syntynyt vääristä lähtökohdista. Ville on myös useiden vuosien ajan tavannut isäänsä vuoroviikkoisin eikä asiassa ole esitetty selvitystä tai edes väitetty, että Ville menisi isänsä luokse vastoin tahtoaan. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan on selvää, että Ville on kiintynyt isäänsä ja haluaa viettää aikaa hänen kanssaan. Tapaamisoikeutta koskeva käräjäoikeuden päätös 16.6.2016 on annettu varsin äskettäin. Vanhempien erittäin huonot välit ja heidän kyvyttömyys yhteishuoltajiksi on todettu jo sanotussa päätöksessä, jossa on edelleen vahvistettu tuolloin pitkään jatkunut vuoroviikkoasuminen. Ylemmät tuomioistuimet eivät ole muuttaneet käräjäoikeuden ratkaisua. Villen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että hän ei altistu minkäänlaiselle mielipiteen muokkaukselle eikä häntä oteta osalliseksi vanhempien välisiin riitaisuuksiin. Sen vuoksi Lahtisen menettelyä voitaisiin pitää huoltolain 12 :n tarkoittamana olosuhteen muutoksena. Toisaalta Lahtisen toiminta voidaan nähdä myös äärimmäisenä ja kestoltaan ohimenevänä yrityksenä valmistautua tähän oikeudenkäyntiin. Joka tapauksessa Villen ja isän vuoroviikkoisten tapaamisten määrä on ollut suuri jo vuosia, mikä käräjäoikeuden käsityksen mukaan myös vastaa Villen toivetta. Ottaen huomioon kaikki edellä sanotut seikat käräjäoikeus harkitsee, että Villen ja isän tapaamisten rajoittaminen joka toinen viikonloppu tapahtuviin tapaamisiin olisi enemmän Villen edun vastainen ratkaisu kuin vallitsevan vuoroviikkoasumisen jatkaminen. Näin ollen syytä muuttaa tapaamisoikeudesta annettua päätöstä ei ole. Tiedonsaantioikeus Käräjäoikeus on antanut osapuolten sopimukseen perustuvan väliaikaisen määräyksen Lahtisen oikeudesta saada lasta koskevia tietoja viranomaisista. Loukusa on vastustanut Lahtisen tiedonsaantioikeutta, koska Lahtinen oli väliaikaisen määräyksen antamisen jälkeen esiintynyt päätökseen vedoten lapsen huoltajana. 18

19 Käräjäoikeus toteaa, että oikeus saada lasta koskevia tietoja viranomaisista on erityisen tärkeä sille vanhemmalle, joka ei ole lapsen huoltaja ja varsinkin tilanteessa, jossa vanhempien yhteistoimintakyky on rajoittunut. Lapsen oikeus tavata isäänsä on edelleen ratkaistu vuoroviikkoasumisena. Näissä olosuhteissa käräjäoikeus katsoo, että tiedonsaantioikeuden myöntäminen Lahtiselle on lapsen edun mukaista. Avustajan palkkio Jarno Lahtiselle on myönnetty oikeusapu ilman omavastuuosuutta. Hänen avustajakseen on määrätty asianajaja Ingrid Heickell. Heickell on toimittanut käräjäoikeudelle laskuerittelyn ja vaatinut palkkiota toimenpiteistään ja ajankäytöstään yhteensä 60 tunnilta sekä tavanomaista suurempien kopiointikustannusten korvausta. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan Heickellin palkkiovaatimus on asian laatu ja laajuus ja avustajan laskuerittelystä ilmenevät toimet huomioon ottaen ylimitoitettu. Kysymys on ollut tavanomaisesta lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevasta asiasta, johon tosin on vaikuttanut Heickellin päämiehen itsensä toimittama varsin runsas asiakirja-aineisto. Päämiehen vakaumuksellinen suhtautuminen asiaan ja oikeudenkäyntiin on myös epäilemättä vaikuttanut Heickellin ajankäyttöön. Toisaalta kokeneena asianajajana hän on myös varmasti ymmärtänyt päämiehen toimittamien asiakirjojen merkityksen nyt käsiteltyjen riitaisten oikeuskysymysten ja asian lopullisen ratkaisun kannalta. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan kohtuullinen palkkio toimeksiannon edellyttämistä päämiehen oikeusturvan kannalta välttämättömistä toimenpiteistä on yhteensä 46 tunnin ajankäyttöä vastaava palkkio. Sanottu määrä sisältää korvauksen valmistautumisen ja suullisten käsittelyjen osalta. Edellä sanotuilla perusteilla vaatimus tavanomaista suurempien kopiointikustannusten korvaamisesta ei ole hyväksyttävissä. Käräjäoikeus vahvistaa asianajaja Ingrid Heickellille Jarno Lahtisen avustamisesta käräjäoikeudessa palkkioksi 5.060 euroa ja arvonlisäveron osuudeksi 1.214,40 euroa eli yhteensä 6.274,40 euroa. Enemmälti vaatimus hylätään. Oikeudenkäyntikulut Loukusa on vaatinut, että Lahtinen velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 17.277,20 eurolla korkoineen. Lahtinen on vastustanut oikeudenkäyntikuluvaatimusta sen perusteen osalta ja hyväksynyt vaatimuksen määrällisesti. Kysymyksessä on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 :ssä tarkoitettu asia. Sanotun lainkohdan mukaan asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan

vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. 20 Säännös on sen esitöiden mukaan tarkoitettu sovellettavaksi asioissa, joissa ei voida pitää asianmukaisena, että asianosainen velvoitettaisiin korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Asianosaisten ollessa samaa mieltä asian lopputuloksesta voi olla sattumanvaraista, kumpi on saattanut asian vireille. Jos kantajan vaatimusta ei tällaisessa tapauksessa vastusteta eikä asia siten tule riitaiseksi, on kohtuullista, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Erityisenä syynä velvoittaa asianosainen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut on mainituissa esitöissä viitattu siihen, että asia on riitainen. Ei ole kuitenkaan perusteltua, että vielä yksin se, että asianosaiset ovat eri mieltä asian lopputuloksesta, johtaisi kulujen korvausvelvollisuuteen. Tällöinkin sitä, onko olemassa erityistä syytä kulujen korvaamiselle, on arvioitava sen nojalla, millaiset perusteet asianosaisilla on ollut asian riitauttamiseen ja miten asia asianosaisten esittämiin perusteisiin nähden on ratkaistu. Lahtisen esittämä lapsen huoltoa, asumista ja elatusta koskeva vaatimus on kokonaisuudessaan hylätty. Lahtinen on myös aloittanut uuden oikeudenkäynnin varsin pian sen jälkeen, kun aikaisempi samaa asiaa koskenut oikeudenkäynti muutoksenhakuineen on päättynyt. Lahtinen on tässä asiassa toistanut samat vaatimukset ja samat perusteet, jotka on todettu jo aikaisemmassa oikeudenkäynnissä perusteettomiksi. Myös Loukusa on esittänyt tapaamisoikeuden muuttamista koskevan vaatimuksen, joka on hylätty. Loukusan vaatimus on kuitenkin arvioitavissa vastatoimeksi Lahtisen uudelleen aloittamalle oikeudenkäynnille eikä vaatimuksen hylkäämisen ole siksi katsottava vaikuttavan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevaan harkintaan. Lisäksi sillä, mitä Lahtinen on voittanut, on ollut vain vähäinen merkitys vastapuolen oikeudenkäyntikulujen määrään. Näin ollen käräjäoikeus katsoo, että Lahtisen aloittama oikeudenkäynti on ollut sillä tavoin aiheeton, että asiassa on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 :ssä tarkoitettu erityinen syy velvoittaa Lahtinen korvaamaan Loukusan oikeudenkäyntikulut. Päätöslauselma Ville Lahtinen jää edelleen äitinsä Mervi Loukusan yksinhuoltoon. Ville Lahtisen oikeus tavata isäänsä Jarno Lahtista toteutetaan edelleen käräjäoikeuden päätöksestä 16.6.2016 ilmenevällä tavalla. Jarno Lahtiselle vahvistetaan huoltajaa vastaava oikeus saada Ville Lahtista (140305A585L) koskevia tietoja koulun, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen viranomaisilta. Osoittaakseen oikeutensa Jarno Lahtisen tulee tarvittaessa esittää tämä päätös viranomaiselle. Jarno Lahtinen velvoitetaan suorittamaan Mervi Loukusalle korvauksena

21 oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 17.277,20 euroa. Korvaukselle on suoritettava korkolain 4 :n 1 momentin tarkoittamaa viivästyskorkoa siitä lukien, kun on kulunut kuukausi käräjäoikeuden ratkaisun antamisesta. Valtion varoista maksetaan asianajaja Ingrid Heickellille palkkiona 5.060 euroa ja arvonlisäveron osuus 1.214,40 euroa eli yhteensä 6.274,40 euroa. Valtion varoista maksettava korvaus sekä valtion varoista Lahtisen nimeämille todistajille maksettu palkkio jäävät valtion vahingoksi. Enemmälti vaatimukset hylätään. Muutoksenhaku Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta siten kuin oikeudenkäymiskaaren 25 ja 30 A luvuissa tarkemmin säädetään. käräjätuomari Marko Lepistö