Tmi Kari Kinnunen Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry / Järvi Hoi - hanke Nuottausmenetelmän kehittäminen ja testaus matalille alueille soveltuvaksi Vihdin Enäjärvellä Loppuportti vuosien 212 ja 213 nuottauksista, Järvi Hoi -hanke Nuotan lasku Enäjärveltä kuva J Niinimäki 28.1.214 Tmi J Niinimäki Juhani Niinimäki
1 Johdanto... 2 2 Vihdin Enäjärvi... 3 3 Enäjärven vedenlaatu... 5 4 Hoitokalastukset syvillä alueilla... 1 4.1 Kalastukset vuosina 1993 213... 1 5 Nuottauskokeilut matalilla alueilla vuosina 212 ja 213... 15 5.1 Matalien alueiden nuottaus... 15 5.2 Matalien alueiden saaliiden pituusjakaumat... 23 6 Tulosten tarkastelua... 29 7 Tiivistelmä... 34 Lähteet 1
1 Johdanto Kun järven kalasto muuttuu särkikalavaltaiseksi ja kalaston määrä moninkertaistuu, ravintoketjusta saattaa tulla merkittävä järven rehevöitymisen ylläpitäjä vaikka ulkoista kuormitusta olisi saatu vähennettyä. Tiheä ja varsinkin pienikokoinen kalasto laiduntaa tehokkaasti eläinplanktonia, mikä heikentää eläinplanktonin kasviplanktoniin kohdistuvaa laidunnusta. Pohjalla ruokailevat särkikalat, mm. lahnat, siirtävät ravinteita sedimentistä veteen. Lisäksi kalojen ulosteiden mukana veteen erittyy leville käyttökelpoisia ravinteita. Kalatiheys vaikuttaa siis ravinnepitoisuuksiin, ravinnesuhteisiin ja ravinteiden kiertonopeuteen. Ravintoketjukunnostuksella pyritään vaikuttamaan järven eliöstöön siten, että sen rakenteessa tapahtuu sellaisia muutoksia, jotka vähentävät järven sisäistä kuormitusta ja parantavat järven tilaa (Salo & Palomäki 26). Järvi Hoi -hanke on yleishyödyllinen vesienhoidon ja hoitokalastuksen kehittämis- ja yhteistyöhanke, joka edistää Hollolan Vesijärven, Nastolan järvien, Hiidenveden, Lohjanjärven ja Vihdin Enäjärven sekä Ruotsin Finjasjön ja Bosarpasjön kestävää ja ekologista kalavesien hoitoa. Hankkeessa kehitetään hoitokalastusmenetelmiä matalille alueille soveltuvaksi ja tuotetaan uutta tietoa vesistön ravintoverkosta. Tarkka käsitys vesistön ravintoketjun toimivuudesta mahdollistaa veden laadun parantamisen ja samalla kalaston hoidon toiminnallisuuden lisäämisen sekä tehostamisen. Täsmäpyynnin avulla voidaan keskittää kalastus vain niihin lajeihin ja ikäluokkiin, joiden ekologinen haittavaikutus on suurin. Vihdin Enäjärvellä oli tarkoitus kehittää nuottausmenetelmiä matalien kasvillisuusrantojen hoitokalastukseen soveltuvaksi. Litoraalialueet toimivat monien kalalajien kutu- ja poikastuotantoalueina vesikasvustojen antaessa pikkukaloille suojaa isompien saalistusta kohtaan. Järvi Hoi hanketta rahoitetaan Länsi-Uudellamaalla Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta toimintalinjalta 421. Rahoituksen on myöntänyt Leader-toimintaryhmä Ykkösakseli ry. Hankesuunnitelman mukaan tässä raportissa verrataan Vihdin Enäjärven matalien ranta-alueiden nuottaussaaliiden laji- ja kokojakaumaa syvemmillä alueilla vastaavin menetelmin hoito-kalastuksen aikana tehtyjen nuottausten tuloksiin, jotta voidaan arvioida matalien alueiden nuottauksen tehokkuutta pienikokoisen särkikalan pyynnissä. Työn tavoitteena on myös löytää ajankohta, jolloin nuottasaalis on mahdollisimman suuri ja saaliiksi saadaan mahdollisimman paljon pienikokoista särkikalaa. Tässä raportissa käsitellään Vihdin Enäjärven vuosien 25 213 hoitokalastusten sekä vuoden 212 ja 213 matalien alueiden koenuottausten tuloksia. Vuoden 212 tuloksista on laadittu väliraportti (Niinimäki 213a). Kalastukset on tehnyt Tmi Kari Kinnunen (Veikko Nevala ja Kari Kinnunen) ja vuonna 213 myös Jomiset Oy (Miska Etholén). Matalien alueiden koenuottausten saalisnäytteiden oton ja saaliiden tilastoinnin on koonnut Tmi Vesistökunnostukset (Antti Uusitalo) ja vuonna 213 myös Tmi J Niinimäki (Juhani Niinimäki). 2
2 Vihdin Enäjärvi Vihdin kunnassa sijaitseva Enäjärvi on Siuntionjoen vesistön (22) latvajärvi. Rehevän ja savisamean järven vedenlaatu vaikuttaa siten koko Siuntionjoen vesistöön, erityisesti välittömästi alapuolella sijaitseviin Poikkipuoliaiseen, Tervalampeen ja Huhmarjärveen (Niinimäki 211). Enäjärven pinta-ala on 4,92 km² ja valuma-alueen pinta-ala 33,5 km². Järven keskisyvyys on noin 3,2 metriä ja suurin syvyys 9,1 metriä (kuva 1 ja taulukko 1). Järveen on johdettu 195-luvulta vuoteen 1975 asti Nummelan ja Ojakkalan taajamien jätevedet. Lisäksi järveä kuormittaa valuma-alueelta tuleva hajakuormitus (lähinnä maatalous ja asutus). Sisäinen kuormitus järvessä on välillä ollut erittäin suurta. Enäjärvi on tärkeä virkistyskohde alueen asukkaille ja lomailijoille. Järven koillispäässä sijaitsee Ojakkalan ja lounaispuolella Nummelan taajama. Järven rannoilla on runsaat noin 15 kesämökkiä. Kuva 1. Vihdin Enäjärven syvyyskartta. 3
Järvi on syvyyskartoitettu vuonna 1995. Järven hydrologiset tiedot on esitetty taulukossa 1 ja syvyysvyöhykkeet taulukossa 2). Taulukko 1. Enäjärven hydrologiaa (Oiva/Hertta tietokanta). Valuma-alueen pinta-ala 3354 ha Järven pinta-ala 492 ha Tilavuus 15,86 milj. m 3 Keskisyvyys 3,22 m Suurin syvyys 9,1 m Teoreettinen viipymä 1,5 vuotta Taulukko 2. Eri syvyysvyöhykkeiden pinta-alat ja tilavuudet (Oiva/Hertta tietokanta, Niinimäki 21). Syvyys m Pinta-ala ha Tilavuus Milj. m3 Ala % Tilavuus %, 492,3 15,86 1, 1, 1, 461,7 11,9 93,7 69,9 2, 397,87 6,75 8,8 42,5 3, 35,7 3,23 62, 2,4 4, 171,27,77 34,8 4,9 5, 7,52,4 1,5,3 6, 1,25,1,3,1 7,,6 <,1,1, 8,,17 <,1,, 9,,,,, Enäjärven pienialaisen syvänteen maksimisyvyys on 9,1 m (ja 9, metrissä tilavuus alle, ha). Järvellä toimii aktiivinen Enäjärvi-projekti, joka on järvellä ja sen valuma-alueella tehnyt kunnostustoimenpiteitä vuodesta 1993 alkaen. Enäjärven veden laadun ja virkistyskäyttöarvon parantamiseen on pyritty sisäisen ja ulkoisen kuormituksen vähentämisellä muun muassa hoitokalastusten, syvänteiden hapettamisen sekä laskeutusaltaiden ja kosteikkojen rakentamisen avulla. Myös taajamien hulevesien kuormitusta on pyritty vähentämään. Enäjärven pohjan tilan parani järvessä tehtyjen kunnostustoimenpiteiden ansiota (Salonen & Varjo 2). Sedimentin pintakerros muuttui tummasta hapettomasta sulfidiliejusta hapekkaaseen vihertävänruskeaan 4
mg/m3 m liejuun. Tämä merkitsi sitä, että sedimenttiin keräytyi fosforia sen sijaan, että sieltä olisi sitä purkautunut vesimassaan. Uusi sedimenttitutkimus Enäjärven pohjien nykytilasta on valmistumassa. 3 Enäjärven vedenlaatu Järven tilan kehityksessä tapahtui 199-luvulla muutakin myönteistä kehitystä, muun muassa näkösyvyys parani, massiiviset sinileväkukinnot hävisivät, syvänteiden happitilanne parani ja kalasto tervehtyi. Myöhemmin järven tilassa on saattanut tapahtua taantumista. Enäjärven vedenlaatua seurataan vuosittain suhteellisen säännöllisesti useita kertoja vuodessa järven syvännehavaintopaikasta (Romsin syvänne). Kuvissa 2 8 on esitetty vedenlaadun kehitystä vuosina 211 213. 3,5 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, Näkösyvyys Kuva 2. Vihdin Enäjärven näkösyvyys näytteenottokerroittain vuosina 211 213 (Oiva/Hertta rekisteri). Kesäisin näkösyvyys on ollut vain noin,5 metriä ja talvisin yleensä 1 3 metriä. 15 Klorofylli-a 1 5 Kuva 3. Vihdin Enäjärven klorofylli-a (µg/l) näytteenottokerroittain vuosina 211 213-2 m (Oiva/Hertta rekisteri). 5
% Levämääriä pintavedessä ( 2 m) kuvaava klorofylli-a:n pitoisuus nousee ajoittain yli 1 µg/l, mikä merkitsee korkeaa perustuotantoa ja järven rehevyyttä. Kolmen vuoden havaintojakson trendi on ollut nouseva. 18 16 14 12 1 Happikyllästys % 1, m 4, m 6-9 m 8 6 4 2 Kuva 4. Vihdin Enäjärven hapen kyllätysprosentit näytteenottokerroittain vuosina 211 213 eri syvyyksillä (Oiva/Hertta rekisteri). Happipitoisuus syvänteessä pohjan läheisyydessä saattaa loppua talvisin. Pinta-alaltaan ja tilavuudeltaan hapeton alue jää kuitenkin pieneksi (vrt. taulukko 2) ja siten sillä ei liene suurta merkitystä järven sisäiseen kuormitukseen. Voimakkaan perustuotannon aikana saattaa toisaalta pintavesissä esiintyä hapen ylikyllästyneisyyttä, mikä on tyypillistä erittäin reheville järville. 6
mg/m3 ph 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 ph-arvo 1, m 4, m 6-8 m Kuva 5. Vihdin Enäjärven ph-arvot näytteenottokerroittain vuosina 211 213 (Oiva/Hertta rekisteri). Kesäisin pintaveden (1 ja 4 m) ph-arvo saattaa ajoittain nousta 9:ään tai jopa sen yli, mikä myös indikoi voimakasta levätuotantoa. Yli yhdeksän ph-arvo saattaa olla haitallinen kalojen mädille, poikasille ja jatkuvana lohikaloille ja ahvenelle. Myös ph-arvon rajut nopeat muutokset ovat haitallisia. 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Kokonaisfosfori 1, m 4, m 6-9 m Kuva 6. Vihdin Enäjärven kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) näytteenottokerroittain vuosina 211 213 eri syvyyksillä (Oiva/Hertta rekisteri). Pinnassa ja neljässä metrissä kokonaisfosforipitoisuudet ovat vaihdelleet noin 5 2 µg/l välillä. Pohjan lähellä on ajoittain tätä korkeampia pitoisuuksia, jolloin sedimentistä rajatulla syvännealueella purkautuu fosforia vesimassaan. Erityisesti näin tapahtui 25.7.212 näytteenottokerralla. 7
mg/m3 mg/m3 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Fosfaattifosfori 1, m 4, m 6-9 m Kuva 7. Vihdin Enäjärven fosfaattifosforipitoisuudet (µg/l) näytteenottokerroittain vuosina 211 213 eri syvyyksissä (Oiva/Hertta rekisteri). Levien käyttöön kelpaavat fosfaattifosforipitoisuudet ovat yleensä koholla talvisin, mutta kesäisin alhaiset pintavesissä, koska levät käyttävät kasvuunsa ainakin ajoittain fosfaattifosforin tehokkaasti hyväksi. 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Ammoniumtyppi 1, m 4, m 6-9 m Kuva 8. Vihdin Enäjärven ammoniumtyppipitoisuudet (µg/l) näytteenottokerroittain vuosina 211 213 eri syvyyksissä (Oiva/Hertta rekisteri). Ammoniumtyppi on korkeina pitoisuuksina kaloille myrkyllistä. Pitoisuudet ovat olleet koholla yleensä talvisin ja silloin kun happipitoisuudet ovat niin alhaiset syvännealueilla, että kalat eivät yleensä voi siellä oleskella. 8
Kaikkiaan vesianalyysit osoittavat Vihdin Enäjärven vedenlaadun olleen huono moniin käyttötarkoituksiin vuosina 212 ja 213. Kaloille ovat haitallisia ajoittaiset happitilanteen alenemiset ja korkeat ph-arvot sekä ajoittain kohonneet ammoniumtyppipitoisuudet. Muut kuin korkeat ph-arvot kuitenkin rajoittuvat suppealle syvännealueelle alusveteen. Rehevöitymisasteen kasvulla ja särkikalojen biomassoilla on yleensä positiivinen korrelaatio. Rehevöityminen suosii särkikaloja. Hoitokalastukset luonnollisesti voivat osaltaan tätä suhdetta muuttaa. 9
4 Hoitokalastukset syvillä alueilla 4.1 Kalastukset vuosina 1993 213 Vihdin Enäjärvellä hoitokalastus on jatkunut 21 vuotta eli vuodesta 1993 lähtien. Hoitokalastuksen kokonaissaalis on ollut yhteensä noin 413 4 kg eli noin 84 kg/ha ja keskimäärin noin 4 kg/ha/vuosi. Hoitokalastusta on tehty sekä talkoovoimin että ammattilaisten toimesta. Nykyään hoitokalastus hoidetaan vain ammattilaisten ja talkooporukan yhteistyönä. Edesmennyt Antti Uusitalo Vihdistä oli mukana ja organisoimassa hoitokalastusta lähes koko 21-vuoden ajan. Saaliit kg/ha eri vuosina on esitetty kuvassa 9. Hoitokalastuksen aikana Enäjärven kalatiheys ja särkikalojen osuus pienentyi verrattuna muihin saman rehevyystason savisameisiin järviin. Enäjärvellä kuitenkin kaivataan ylläpitävää hoitokalastusta jatkossakin. Antti Uusitalon tekemien Veke katiskapyyntien ja luotauksien mukaan pasuri- ja lahnakanta on järvessä viime vuosina lisääntynyt. Samansuuntaisia havaintoja on tehty myös syysnuottauksen yhteydessä vuosina 211-213 (Uusitalon ja Kinnusen kommentit 212 ja 213). Nuottaus Enäjärvellä on tapahtunut syksyllä ennen jäiden tuloa ja talvella (selkävesillä), mutta kolme metriä matalammat alueet ovat yleensä jääneet aikaisemmin nuottaamatta. Rysillä ja katiskoilla näillä alueilla on aikaisemmin kuitenkin kalastettu (Uusitalo 211 kommentti). 14 Hoitokalastussaalis kg/ha 12 1 8 6 4 2 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 Kuva 9. Vihdin Enäjärven hoitokalastussaaliit vuosina 1993 213 järven vesihehtaaria kohti (Niinimäki 21, lisätty 21-213). 1
3 Saalis kg/apaja 25 2 15 1 5 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 Kuva 1. Vihdin Enäjärven hoitokalastussaaliit kg/apaja vuosina 1993 213. Hoitokalastuksen kokonaissaaliit ja saaliit vesihehtaaria kohti olivat vuosina 1993 24 suuremmat kuin 25 213 (kuva 9), mutta vuosittainen keskisaalis nuottauskertaa eli apajaa kohti on pysynyt koko ajan suunnilleen samalla tasolla (kuva 1), vaikka vuotuiset vaihtelut ovat olleet suuria. Apajia on ollut vuosina 25 213 vähemmän kuin sitä ennen. Keskisaalis vuosina 25 213 nuotattua aluetta kohti oli 551 kg/ha. Hoitokalastusten yhteydessä on yleensä otettu saalinäytteet apajittain. Näytteistä on tutkittu lajikoostumus sekä kappalemäärät ja painot kunkin lajin osalta. Tulokset on suhteutettu koko apajan saaliiseen ja näin on saatu selvitettyä ainakin jollain tarkkuudella apajasaaliiden ja vuosisaaliiden lajikohtaiset koostumukset. Joistakin lajeista on tehty myös pituusjakaumamittaukset. Vuoden 213 nuottauksista otettiin myös saalisnäytteet, jotka pakastettiin ja jätettiin myöhempää määritystä varten lukolliseen Enäjärvi-projektin välinevarastoon. Kun näytteitä tultiin hakemaan joulukuussa 213, huomattiin että pakastin oli tyhjennetty ja näytteet hävinneet. Minne näytteet olivat joutuneet, se ei selvinnyt. Tämän takia vuoden 213 lajikohtaiset tulokset syviltä alueilta jäivät puuttumaan. Nuottaukset tehneen Kari Kinnusen mukaan saaliista oli yli puolet eli noin 5-6 % lahnaa saaliin painon mukaan. Tavanomaisten eli lähinnä syvemmillä selkävesialueilla tapahtuneiden nuottausten saaliit kg ja kpl vuosina 25 213 sekä kalojen keskipainot on esitetty taulukoissa 3-5. Vuoden 26 tilastoon on laskettu mukaan talvinuottauksen saalis 2 9 kg. Vuoden 27 tilastoon on otettu mukaan 3.6. nuotattu 5 kg. Vuoden 28 tilastoon on sisällytetty ja suhteutettu 27.1. saalis 2 kg, josta ei otettu saalisnäytettä. Vuoden 29 tilastoon on laskettu mukaan myös talvinuottauksen saalis 1 3 kg. 11
Taulukko 3. Selkäalueiden nuottaussaaliit kg vuosina 25 212 kalalajeittain ja kokonaissaalis 213. Vuosi Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha Hauki Muut Yhteensä kg 25 895 315 5527 373 217 1248 52 74 871 26 138 484 5929 285 566 526 66 36 1595 27 395 84 1971 741 182 1699 16 5 63 521 28 265 115 252 1224 231 28 75 723 29 191 191 4342 1177 331 2437 81 965 21 456 386 1391 11 117 946 253 365 211 136 38 2131 4468 555 1873 921 212 26 52 1317 558 528 3891 549 71 213 - - - - - - - - - 55 Taulukko 4. Selkäalueiden nuottaussaaliit kpl vuosina 25 213 kalalajeittain (v.213 näytteet hävisivät). Vuosi Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha Hauki Muut Yhteensä kpl 25 42723 38659 22741 3945 597 2587 2464 123 373282 26 31672 72688 4722 329774 1181 4589 12321 4 99768 27 22681 17488 138122 42265 3472 3293 2498 34 13 2679 28 2659 197 9691 9846 731 4138 1571 291867 29 5815 34366 188733 7479 6898 6959 2617 434397 21 3643 5422 112639 8788 3218 15748 2682 227938 211 4176 4569 69647 351765 18887 324 48184 212 2756 1837 5458 4316 2171 49956 2734 2133 Taulukko 5. Selkäalueiden nuottasaaliiden yksilökoot g/kpl keskimäärin vuosina 25 212 (v.213 näytteet hävisivät). Vuosi Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha 25 21 8 24 12 42 48 21 26 33 7 15 9 56 11 5 27 17 5 14 18 52 52 6 28 13 6 26 13 32 68 5 29 19 6 23 16 48 35 31 21 15 7 12 12 36 6 94 211 33 8 31 13 29 58 212 75 5 24 13 24 78 2 12
Eri kalalajien selkäalueiden nuottausten saaliit koko järven vesihehtaaria (492,3 ha) kohti on esitetty kuvissa 11 ja 12. 14, Hoitokalastussaaliit kg/ha 12, 1, 8, 6, 4, 2, 25 26 27 28 29 21 211 212, Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha Hauki Muut Kuva 11. Selkäalueiden lajikohtaiset nuottaussaaliit kg/ha vuosina 25 212. 9 Hoitokalastussaaliit kpl/ha 8 7 6 5 4 3 2 1 25 26 27 28 29 21 211 212 Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha Hauki Muut Kuva 12. Selkäalueiden lajikohtaiset nuottaussaaliit kpl/ha vuosina 25 212 (v.213 näytteet hävisivät). 13
Nuottausten yhteydessä otetut saalisnäytepainot ja muut kenttähavainnot on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6. Syvempien alueiden hoitokalastusten 212 ja 213 kenttähavainnot. Vuosi Saalisotanta kg Ilman lämpötila o C Veden lämpö o C Vetoala ha Takaisin järveen kuhia kpl pienet+isot Takaisin järveen hauki kpl Takaisin järveen lahna kpl Saalis kg Pvm/ apaja 212 3.11./1 6,38 4 4,5 1 15+2 3 18 26 4.11./2 1,665 3 4,5 1 2+7 14 7 2 4.11./3-3-4 4,5 1 1) 5.11./4 7,462 3-4 4,5 1 +2 25 5 15 5.11./5 1,496 3-4 4,5 1 +1 2 1 6.11./6 6,921 3-4 4,5 1 +22 4 3 7.11./7 7,45 3-4 4,5 1 7 6 213 16.1./1 hävisi 1 2) 3 16.1./2 hävisi 2 2) 4 17.1./3 hävisi,8 2) 15 19.1./4 hävisi 1 2) 3 19.1./5 hävisi,8 2) 6 2.1./6 hävisi,8 2) 8 2.1./7 hävisi 3 2) 2 21.1./8 hävisi,8 2) 9 21.1./9 hävisi,8 2) 5 1) saalis suurin osa oli kuhaa ja koko apaja laskettiin takaisin 2) v.213 takaisin kuhia 15 kpl, joista 5 kpl oli 2-2,5 kg/kpl ja 1 kpl 3 cm pituisia sekä muutamia saman kesän ja vuoden vanhoja poikasia 14
5 Nuottauskokeilut matalilla alueilla vuosina 212 ja 213 Tavanomaisten hoitokalastuksien lisäksi vuosina 212 ja 213 Järvi Hoi -hankkeeseen liittyvät matalien alueiden nuottauskokeilut toteutettiin samankaltaisilla nuotilla kuin nuottaukset avovesiaikana syvemmillä alueilla. 5.1 Matalien alueiden nuottaus Vuosien 212 ja 213 matalien alueiden nuottauskokeilut osoittivat, että nuottausta voidaan tehdä 1,5 3 m syvyysvyöhykkeellä (kuva 13), mutta sitä matalammalla esiintyy kasvillisuutta, kiviä ja puunrunkoja, joihin nuotta helposti tarttuu. Syvyysvyöhyke 1,5 3 m käsittää noin 25 % järven pinta-alasta. Kuva 13. Enäjärven syvyysvyöhykkeet 1,5 3 metriä (vaaleanpunaiset alueet). 15
Nuottauspaikat matalilla alueilla on esitetty kuvassa 14. Kuva 14. Matalilla alueilla toteutettujen nuottausten vetoalueet vuosina 212 ja 213. Nuottaukset matalilla, alle 3 m alueilla eli pääasiassa 1,5 3, m syvyysvyöhykkeillä, tehtiin tavanomaisella hoitokalastusnuotalla, jonka pituus oli noin 3 m ja korkeus 6 m. Nuotan silmien solmuväli oli nuotan perässä ja poskiverkoissa 6 mm, siitä 3 m sivuissa 8 mm ja loput sivut 1 mm. Nuottauspaikkojen valintaan vaikuttivat pohjien sopivuus nuottaukseen, kaikuluotaushavainnot ja aikaisempien alueen nuottausten kokemukset. Nuotta laskettiin nuottalautan puolikkaista puolikaaren muotoon, lautan puolikkaat ajettiin yhteen jonkin matkaa nuotasta, ankkurointiin ja nuottaa alettiin vetää vetolaitteiden avulla lauttaa kohti ja sen saavutettua lautan, nuottaa alettiin lappaa lautalle siten, että kalat eivät pääse nuotan saartamasta alueesta karkuun. Kun nuotan peräpussi saavutti lautan, saalis voitiin haavia siitä ylös. Lahtialueiden hoitokalastusnuottaukset vuonna 212 tehtiin neljällä alueella (alueet 1 4) ja kahdeksalla apajalla (vedolla) ja vuonna 213 kuudella alueella (E1 E6). Pyyntipäivät ja vetoalueet ilmenevät taulukosta 7. 16
Taulukko 7. Matalien alueiden nuottausten (x) pyyntipäivät ja vetoalueet vuosina 212 ja 213 (apajapaikan tunnus). Pvm Riilahti Ajohsenlahti Niemoon takalahti Niemoon etulahti Hannulanlahti Reuhoonlahti Friiminlahti 6.9.212 x(3a) x(3b) 7.9.212 x(1b) x(1a) 7.11.212 x(4a) x(2a) 8.11.212 x(2b) x(4b) 21.5.213 x(e2) x(e1) 22.5.213 x(e3) x(e4) 23.5.213 x(e6) x(e5) 31.7.213 x(e6) x(e5) 17.9.213 x(e6) x(e5) x(e1) 18.9.213 x(e4) Nuottauksia tehtiin yksi veto/apaja. Yhden vedon nuotattu pinta-ala apajittain vaihteli noin 1,2 3,5 ha välillä. Nuottausten yhteydessä otetut saalisnäytepainot ja muut kenttähavainnot sekä apajan saalis on esitetty taulukossa 8. Nuottauskeroja tehtiin kaikkiaan 2. Taulukko 8. Matalien alueiden hoitokalastusnuottausten saalisotannat, kenttähavainnot, vetoalueet ja saaliit. Vuosi Pvm/ apaja Saalisotanta kg Ilman lämpötila o C Veden lämpö o C Nostin m Happi mg/l Takaisin järveen kuhia kpl Takaisin järveen ahven kpl Takaisin järveen hauki kpl Vetoalue ha Saalis kg 212 6.9./3a 5,785 17 17,4 2,2 7,66 +2 1,4 17 6.9./3b 5,225 16 17, 2,4 9,3 +1 2,5 6 7.9./1a 6,68 15 15,6 2,4 9,3 1 1,7 17 7.9./1b 5,35 14,5 15,5 1,8 9,3 +5 1,5 9 7.11./4a 6,182 1 3,5 2,7 9,5 1,3 6 7.11./2a 4,664 2 3,4 2,6 9,4 1,5 7 8.11./4b 5,757 3, 2,7 9,9 +12 11 7 3,5 7 8.11./2b 7,6 2,5 2,5 1,1 +6 11 2 1,2 6 213 21.5./E1 5,33 15 16, 3, 1,5 1,5 1 21.5./E2 5,165 22 17, 3, 14,1 3 1 2 1,5 7 22.5./E3 5,99 13 15,2 3, 1,3 2 1,5 6 22.5./E4 5,686 13 15,2 3, 8,5 35 2 1,5 15 23.5./E5 3,69 14 15, 3, 11, 22 6 2,5 3 23.5./E6 4,674 9 15, 3, 9,2 2 15 2, 23 31.7./E5 6,967 22 2,7 3, - * * * 1, 35 31.7./E6 4,695 2 2,6 3, - ** 25 ** 1,2 11 17.9./E5 5,629 15 16,2 2,4 - * * * 1,4 15 17.9./E1 5,224 15 16,5 2,3 - * * * 2, 17 17.9./E6 4,39 15 16,3 3,2 - * * * 1,3 15 18.9./E4 5,172 15 16, 1, - * * * 1,1 12 ei happimittausta *) kaikki takaisin järveen saalisotantaa lukuun ottamatta, ** osa takaisin järveen 17
Jokaisesta nuotta-apajasta otettiin nuotan perästä haavilla saalisotanta, joka suhteutettiin kokonaissaaliiseen. Otanta sisälsi siis myös takaisin lasketut kalat. Saalis kalalajeittain painon mukaan on esitetty taulukossa 9 ja lukumäärän mukaan taulukossa 1. Taulukko 9. Vihdin Enäjärven matalien alueiden nuottasaaliit vuosina 212 ja 213 vetokerroittain (kg). Pvm Alue ha Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha Kaikki Saalis kg/ nuotattu ha 6.9.212 3a 1,4 7,2 2,1 94, 1,6 1,4 53,8,9 17, 121,4 6.9.212 3b 2,5 3,4 1,7 12,6 1,3 1,3 39,7, 6, 24, 7.9.212 1a 1,7 15,5 4,3 13,2 3,1 7, 36,4,5 17, 1, 7.9.212 1b 1,5 5,4,9 58,8,, 24,6,3 9, 6, 7.11.212 4a 1,3 2,2 1,4 3,8,4 3,7 44,2 4,3 6, 46,2 7.11.212 2a 1,5,,5 1,5 2,3 3,6 52,4,7 7, 46,7 8.11.212 4b 3,5,5 4,3 1,, 2,8 61,4, 7, 2, 8.11.212 2b 1,2 1,6 6,7 2,1, 4,7 44,3,6 6, 5, 21.5.213 E1 1,5 3,9 5,6 3,8, 4,6 55,1, 1, 66,7 21.5.213 E2 1,5 1, 3,1 4,2, 4,1 57,6, 7, 46,7 22.5.213 E3 1,5,8 11, 4,5, 2,9 4,8, 6, 4, 22.5.213 E4 1,5 7,1 3,2 7,8, 6,8 116,8 8,3 15, 1, 23.5.213 E5 2,5 28,8 18,3,, 45,6 27,3, 3, 12, 23.5.213 E6 2, 69,9 1,2 34,3,, 124,6, 23, 115, 31.7.213 E5 1, 1, 1,2 4,9,1,5 18,3, 35, 35, 31.7.213 E6 1,2 3,2 1,9 19,5,, 58,4, 11, 91,7 17.9.213 E5 1,4 63,8,2 52,2,4, 33,4, 15, 17,1 17..9.213 E1 2, 16,3,6 5,7 1,7, 1,7, 17, 85, 17.9.213 E6 1,3 5,,2 69,2,9, 29,5,2 15, 115,4 18.9.213 E4 1,1 1,7 5,3 53,7, 2,8 47,4,1 12, 19,1 Yhteensä 33,1 418,3 73,7 617,8 11,8 1,8 1156,7 15,9 2395, 72,4 % 17,5 3,1 25,8,5 4,2 48,3,7 1, ka 1,7 2,9 3,7 3,9,6 5, 57,8,8 119,8 75, Minimi 1,,,2,,, 1,7, 35, 2, Maksimi 3,5 16,3 18,3 13,2 3,1 45,6 27,3 8,3 3, 121,4 Keskihajonta,6 29,4 4,4 32,2,9 1, 44,8 2, 67, 34,8 Matalien alueiden nuottasaalis yhteensä 2 nuottauksesta oli 2 395 kg, joka tekee nuottauskertaa kohti 12 kg ja nuotattua pinta-alaa kohti 72 kg. Saaliista oli lahnaa 48,3 %, särkeä 25,8 % ja ahventa 17,5 %. 18
Taulukko 1. Vihdin Enäjärven matalien alueiden nuottasaaliit vuosina 212 ja 213 vetokerroittain (kpl). Pvm Alue ha Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha Kaikki Saalis kpl/ nuotattu ha 6.9.212 3a 1,4 176 323 2468 88 147 5 176 3878 277 6.9.212 3b 2,5 126 264 597 69 34 138 1228 491 7.9.212 1a 1,7 84 728 3278 196 84 196 56 5378 3164 7.9.212 1b 1,5 47 271 1798 24 153 2833 1889 7.11.212 4a 1,3 1 24 17 58 29 184 262 854 657 7.11.212 2a 1,5 45 39 12 75 166 27 1966 1311 8.11.212 4b 3,5 24 426 24 24 268 766 219 8.11.212 2b 1,2 8 663 51 59 28 212 1273 161 21.5.213 E1 1,5 371 651 1656 131 263 372 248 21.5.213 E2 1,5 112 397 176 96 244 125 683 22.5.213 E3 1,5 14 1571 14 31 16 26 1337 22.5.213 E4 1,5 373 525 262 159 51 26 1846 1231 23.5.213 E5 2,5 228 257 326 4878 9739 3896 23.5.213 E6 2, 2461 632 1285 295 4673 2337 31.7.213 E5 1, 1321 558 191 1 1 55 2145 2145 31.7.213 E6 1,2 4545 164 469 187 5365 4471 17.9.213 E5 1,4 8128 53 1626 8 16 147 7176 17..9.213 E1 2, 22129 195 4296 358 13 2718 13554 17.9.213 E6 1,3 8424 35 4282 244 278 35 13298 1229 18.9.213 E4 1,1 167 928 193 7 487 23 4478 471 Yhteensä 33,1 52654 1114 24999 1223 1275 1474 1213 12978 3111 % 51,1 1,8 24,3 1,2 1,2 1,2 1,2 1, ka 1,7 2633 557 125 61 64 524 61 5149 3237 Minimi 1, 35 55 766 219 Maksimi 3,5 22129 257 4296 358 326 4878 27 2718 13554 Keskihajonta 1 5247 584 1399 99 8 148 95 622 344 Saalista matalilta alueilta saatiin yhteensä noin 13 kpl. Vetokertaa kohti keskisaalis oli noin 5 15 kpl ja nuotattua vesihehtaaria kohti 3 111 kpl. Ahvenia kappalesaaliista oli 51,1 %, särkiä 24,3 %, kiiskiä 1,8 % ja lahnoja 1,2 %. Saaliit graafisina kuvina on esitetty painon ja kappalemäärän mukaan kuvissa 15 18. 19
Saalis kg/pyyntikerta/nuotattu ha 14, 12, 1, 8, 6, 4, 2,, Kuva 15. Nuottasaaliit vetokerroittain painon mukaan vuosina 212 ja 213 kg nuotattua vesihehtaaria kohti. Saalis kpl/pyyntikerta/nuotattu ha 14 12 1 8 6 4 2 Kuva 16. Nuottasaaliit vetokerroittain kappalemäärän mukaan vuosina 212 ja 213 kpl nuotattua vesihehtaaria kohti. 2
14, 12, 1, 8, 6, 4, 2,, Saalis kg Perch Ruffe Roach Bleak White bream Bream Pikeperch Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha Kuva 17. Matalien alueiden nuottasaaliit lajeittain painon mukaan vuosina 212 ja 213 yhteensä. 6 Saalis kpl 5 4 3 2 1 Perch Ruffe Roach Bleak White bream Bream Pikeperch Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha Kuva 18. Matalien alueiden nuottasaaliit lajeittain kappalemäärän mukaan vuosina 212 ja 213 yhteensä. Saaliiden keskipainot nuottauskerroittain on esitetty taulukossa 11. Saalis saattaa sisältää sekä pieniä että isoja yksilöitä. Siksi paremman kuvan saaliiden koostumuksesta antaa eri lajisaaliiden pituusjakaumat, jotka on esitetty seuraavassa kappaleessa. 21
Taulukko 11. Vihdin Enäjärven matalien alueiden nuottasaaliiden vuonna 212 ja 213 keskipainot (g/kpl). Pvm Alue ha Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha 6.9.212 3a 1,4 4,9 6,5 38,1 18,2 7,7 17,6 5,1 6.9.212 3b 2,5 27, 6,4 21,1 18,8 38,2 287,7 7.9.212 1a 1,7 18,5 5,9 31,5 15,8 83,3 185,7 8,9 7.9.212 1b 1,5 13,3 3,3 32,7 12,6 2, 7.11.212 4a 1,3 22, 6,9 35,5 6,9 127,6 24,2 16,4 7.11.212 2a 1,5 11,1 26,9 19,2 48, 49,2 2,6 8.11.212 4b 3,5 2,8 1,1 41,7 116,7 229,1 8.11.212 2b 1,2 2, 1,1 41,2 79,7 158,2 2,8 21.5.213 E1 1,5 1,5 8,6 18,6 35,1 29,5 21.5.213 E2 1,5 8,9 7,8 23,9 42,7 236,1 22.5.213 E3 1,5 7,7 7, 32,1 93,5 255, 22.5.213 E4 1,5 19, 6,1 29,8 42,8 233,1 319,2 23.5.213 E5 2,5 14,2 7,3 139,9 42,5 23.5.213 E6 2, 28,4 1,9 26,7 422,4 31.7.213 E5 1, 7,6 2,2 25,7 1, 5, 332,7 31.7.213 E6 1,2 6,6 11,6 41,6 312,3 17.9.213 E5 1,4 7,8 3,8 32,1 5, 28,8 17..9.213 E1 2, 4,8 3,1 11,8 4,7 82,3 17.9.213 E6 1,3 5,9 5,7 16,2 3,7 16,1 5,7 18.9.213 E4 1,1 1, 5,7 28,2 4, 97,3 4,3 Keskiarvo 1,7 35,4 6,6 29,2 11,4 72, 195,8 4,8 Minimi 1, 4,8 1,9 11,8 3,7 35,1 42,5 2, Maksimi 3,5 22, 11,6 41,7 19,2 139,9 422,4 319,2 Keskihajonta,6 62,3 2,8 8,5 6,6 35,8 1,7 14,5 22
kpl kpl 5.2 Matalien alueiden saaliiden pituusjakaumat Saalisnäytteistä mitattiin kalojen pituudet joko kaikista saalisnäytteiden kaloista tai sekoitetusta otannasta, jos kaloja oli paljon (yli 1 kpl). Ahventen pituudet matalilta alueilta mitattiin vuoden 213 saaliista. Pituusjakaumat on pyyntiajoittain esitetty kuvissa 19 21. Kiiskien pituusjakaumat vuonna 213 on esitetty kuvissa 22-24. Lahnojen pituusjakaumat vuonna 212 on esitetty kuvassa 25 ja 213 kuvissa 26 28. Särkien pituusjakaumat vuonna 212 on esitetty kuvassa 29 ja 213 kuvissa 3 32. Pasurien pituusjakaumat vuonna 213 on esitetty kuvassa 33. Salakoiden pituusjakaumat vuonna 213 on esitetty kuvassa 34. 3 25 2 15 1 5 Ahventen pituusjakauma viikolla 21 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 pituus (cm) Kuva 19. Ahventen pituusjakauma viikolla 21 v.213 (N 129 kpl). 7 6 5 4 3 2 1 Ahventen pituusjauman viikolla 31 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 Pituus cm Kuva 2. Ahventen pituusjakauma viikolla 31 v.213 (N 185 kpl) 23
kpl kpl kpl 12 Ahvenen pituusjakauma viikolla 38 1 8 6 4 2 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 Kuva 21. Ahventen pituusjakauma viikolla 38 v.213 (N 25 kpl) Kiisken pituusjakauma viikolla 21 5 4 3 2 1 5 7 9 11 13 15 pituus (cm) Kuva 22. Kiiskien pituusjakauma viikolla 21 v.213 (N 283 kpl). 7 6 5 4 3 2 1 Kiiskien pituusjakauma viikolla 31 4 5 6 7 8 9 1 Pituus cm Kuva 23. Kiiskien pituusjakauma viikolla 31 v.213 (N 78 kpl) 24
kpl kpl kpl 2 Kiiskien pituusjakauma viikolla 38 15 1 5 5 6 7 8 9 1 Pituus cm Kuva 24. Kiiskien pituusjakauma viikolla 38 v.213 (N 51 kpl). Lahnojen pituusjakauma 212 12 1 8 6 4 2 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 25 26 27 pituus (cm) Kuva 25. Saalisnäytteiden lahnojen pituusjakaumat vuonna 212 (A. Uusitalo). 12 1 8 6 Lahnan pituusjakauma viikolla 21 4 2 6 8 1 12 14 16 18 2 22 24 26 28 3 37 4 pituus (cm) Kuva 26. Lahnojen pituusjakauma viikolla 21 v.213 (N 133 kpl). 25
kpl kpl kpl 3,5 3 2,5 2 1,5 1,5 Lahnojen pituusjakauma viikolla 31 17 18 19 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 3 31 32 33 34 35 36 37 38 39 4 41 42 Pituus cm Kuva 27. Lahnojen pituusjakauma viikolla 31 v.213 (N 19 kpl). 6 Lahnojen pituusjakauma viikolla 38 5 4 3 2 1 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 3 31 32 33 34 Pituus cm Kuva 28. Lahnojen pituusjakauma viikolla 38 v.213 ( 21 kpl). 2 Särjen pituusjauma 212 15 1 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 pituus (cm) Kuva 29. Särkien pituusjakaumat vuonna 212 (A. Uusitalo). 26
kpl kpl kpl Särjen pituusjakauma viikolla 21 25 2 15 1 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 pituus (cm) Kuva 3. Särkien pituusjakaumat viikolla 21 v.213 (N 151 kpl). 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Särkien pituusjakauma viikolla 31 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Pituus cm Kuva 31. Särkien pituusjakaumat viikolla 31 213 (N 57 kpl). Särkien pituusjauma viikolla 38 Kuva 32. 45 4 35 3 25 2 15 1 5 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Pituus cm Särkien pituusjakaumat viikolla 38 v.213 N 238 kpl). 27
kpl kpl Pasurin pituusjakauma viikko 21 6 5 4 3 2 1 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 pituus (cm) Kuva 33. Pasurien pituusjakauma viikolla 21 v.213 (N 27 kpl). 12 Salakan pituusjakauma viikolla 38 1 8 6 4 2 5 6 7 8 9 1 11 Pituus cm Kuva 34. Salakoiden pituusjakauma viikolla 38 v.213 (N 19 kpl). 28
6 Tulosten tarkastelua Hoitokalastuksien yleinen tavoite on parantaa vedenlaatua ja samalla ehkäistä levähaittoja sekä toisaalta parantaa kalastusmahdollisuuksia. Vedenlaadun toivotaan parantuvan vaikuttamalla ravintoketjuihin vähentämällä eläinplanktonia ja pohjaeläimiä syöviä kalalajeja, lähinnä särkikaloja. Usein hoitokalastuksen vaikutukset jäävät tilapäisiksi, koska voimakas kalakantojen harventaminen taas luo paremmat lisääntymismahdollisuudet uusille ikäluokille (nk. baby boom ). Siksi onkin odotettavissa, että tehopyynnin jälkeen noin 5 1 vuoden kuluttua järveen on saattanut muodostua runsas särkikalakanta, ellei kalakantoja ole onnistuttu säätelemään jatkuvin hoitokalastuksin ja/tai petokalakantojen osuutta kasvattamalla. (Södergaard et al 27, Hansson & Björkman 21, Niinimäki 213b) Hoitokalastuksen tavoitteena on usein myös parantaa kalastusmahdollisuuksia. Esimerkiksi jos järvessä on runsas, mutta pienikokoinen ahvenkanta, saadaan ahventen kokoa kasvatettua harventamalla kantaa, jolloin jäljelle jääneille ahvenille riittää ravintoa kasvuun ja mahdollistaa noin 15 cm koossa siirtymisen ainakin osittain kalaravintoon. Särkikalavaltaistuneissa muikkujärvissä hoitokalastus voi parantaa muikkukantojen lisääntymistä ja vahvistaa muikkukantaa. Kuhakantoihin hoitokalastuksella ei välttämättä ole positiivista vaikutusta, mutta esimerkiksi Vihdin Enäjärvessä on ollut hyvä pyyntivahvuinen kuhakanta. Hoitokalastus nuottaamalla tehdään usein siten, että ensin kaikuluotaimella etsitään tunnistettavia kalaparvia, jotka sitten saarretaan nuotalla. Näin yhden vedon nuottasaalis saattaa parhaimmillaan olla jopa tuhansia kiloja, jos nuotalla onnistutaan saartamaan suuri kalaparvi. Matalilla alueilla kalaparvien kaikuluotaaminen on vaikeampaa. Luotaimen kiila on suppea. Kalat voivat karkottua veneen alta. Kasvustot näkyvät kaikuina. Enäjärvi-projekti oli hankkinut käyttöönsä myös viistokaikuluotaimen, mutta osa vuoden 212 ja kaikki 213 luotaukset tehtiin lähinnä tavallisella hoitopyynnissä käytetyllä kaikuluotaimella. Luotauksella mataliltakin alueilta voitiin kyllä saada viitteitä siitä, että alueella esiintyy kaloja, mutta parveutumisia ja ennakoitavia saalismääriä ei pystytty selvittämään. Siten luotauksista ei ollut kovin suurta apua matalilla alueilla. Lähinnä luotaimella saatettiin todeta, onko alueella kaloja vai ei. Saaliit keskimäärin yhtä nuotanvetoa kohti syvillä ja matalilla alueilla olivat vuosina 25 213 seuraavat: Vuosi Yli 3 m syvät alueet kg Matalat 1,5-3 m alueet kg Yli 3 m syvät alueet kpl Matalat 1,5-3 m alueet kpl 25 967 41 476 26 1 189 64 983 27 867 43 465 28 723 29 187 29 568 25 553 21 913 56 985 211 1 533 8 181 212 1 14 94 3 5 2 272 213 611 137-4 578 Syvempien alueiden saaliit olivat noin 5 1 -kertaiset matalien alueiden nuottasaaliisiin verrattuna. Parempiakin saaliita matalilta alueilta todennäköisesti voidaan saada jos kalastus voitaisiin ajoittaa 29
esimerkiksi särjen ja lahnan kutualueille niiden kutuaikoina. Tämä on kuitenkin käytännössä vaikeaa, koska nuottaporukan pitäisi olla vahdissa siitä, milloin kudut tapahtuvat. Jos taas Enäjärven matalien alueiden nuottasaaliita verrataan rysäpyyntiin, voidaan vertailu tehdä esimerkiksi Espoon Pitkäjärveen, joka on samantyyppinen järvi ja jolla myös on suunnilleen samanlainen kuormitushistoria kuin Vihdin Enäjärvellä. Rysiä Pitkäjärvellä oli pyynnissä 4-5 kpl ja kalastuksen hoiti yksi henkilö, lähinnä Kari Kinnunen (Niinimäki 212 ja 213c). Vuosi/Pyyntiaika Rysäkoentoja Saalis kg kg/rysä/koenta Päiväsaalis kg 212/1.6.-26.6. 56 2 355 42,1 196 213/25.7.-1.8. 65 3 54 54,5 273 Kun rysäpyynti yleensä tapahtuu matalilla alueilla rannan tuntumassa siten, että rysän aitaverkko on yleensä rannasta ulospäin, saadaan matalilta alueilta hoitokalastusrysillä pienemmällä pyyntiponnistuksella samansuuruisia saaliita kuin vastaavilla alueilla nuotalla. Ruotsin Finjasjön on myös matala ja rehevä järvi. Järven pinta-ala on 1 4 ha. Sen suurin syvyys on 12,2 m ja keskisyvyys 3,8 m. Siellä viime vuosina kalastus on toteutettu keväällä rysillä ja syksyllä nuottaamalla (Annadotter & Forssblad 213). Rysäsaaliit 21, 211 ja 212 on esitetty kuvassa 35. Kuva 35. Finjasjön rysäsaaliit vuosina 21, 211 ja 212 (Lähde: Annadotter & Forssbald 213). Vastaavasti nuottasaaliit on esitetty kuvassa 36. 3
Kuva 36. Finjasjön nuottasaaliit 21, 211 ja 212 (Lähde: Annadotter & Forssbald 213). Finjasjön hoitokalastussaaliit on vuosilta 211, 212 ja 213 päivittäin ja lajeittain esitetty Twitter viesteinä (https://twitter.com/finjasjon/), joista poimimalla lasketut vuosittaiset rysä- ja nuottasaaliit ovat olleet seuraavat: Vuosi Rysäpyyntipäiviä Rysäsaalis kg Rysä saalis/ pyynti-pv Nuottauspäiviä Nuottasaalis kg Nuotta saalis/ nuottaus-pv 211 53 32 252 69 16 17 4 1 88 212 66 21 772 33 11 9 63 875 213 39 17 382 446 1 41 84 4 184 Ainakin Finjasjön issä rysäpyynti keväisin 2-3 rysällä ja nuottaus syksyisin 1-2 nuottauksella päivässä on tuottanut kohtalaisia tai hyviä saaliita keskimäärin pyyntipäivää kohti ja vastannevat Etelä-Suomen reheviltä järviltä saatuja yksikkösaaliita parhaimmillaan. Syksyllä 213 saalis oli keskimäärin 2 79 kg nuottauskertaa kohti. Saaliiden prosentuaalinen jakautuminen matalien alle 3 m ja syvempien yli 3 m nuottausten välillä vuonna 212 on esitetty painon mukaan kuvassa 37 ja kappalemäärän mukaan kuvassa 38. Vuoden 213 osalta vertailua ei voitu tehdä saalisnäytteiden häviämisen takia. Painon mukaan lahnan osuudet saaliissa olivat molemmilla alueilla suuret, syvillä alueilla 55 % ja matalilla 48 % kokonaissaaliista. Särkien osuus taas oli matalilla alueilla syviä alueita suurempi, matalat 38 % ja syvät 19 %. 31
Kappalemäärän mukaan särkien osuus saaliista matalilla alueilla oli 48 % ja syvillä 26 %. Lahnojen osuus oli syvillä alueilla 24 % ja matalilla 16 %. Salakkaa syvillä alueilla oli noin viidennes ja matalilla alueilla kuudesosa kiiskeä. Saaliiden painonmukainen %-jakauma Syvät Matalat 38, 54,8 47,6 18,6 2,9 4,8,7 2,9 7,9 7,4 1,2 4,5 7,7 1, Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha Kuva 37. Syvien yli 3 m ja matalien alle 3 m nuottausalueiden saaliiden %-jakaumien vertailu saaliin painon mukaan v. 212. Saaliiden kappalemäärän mukainen %-jakauma Syvät Matalat 47,9 1,3 8,8 5,2 16,1 26, 2,5 1,3 2,9 2,5 23,8 15,6 12,9 6,2 Ahven Kiiski Särki Salakka Pasuri Lahna Kuha Kuva 38. Syvien yli 3 m ja matalien alle 3 m nuottausalueiden saaliiden %-jakaumien vertailu saaliin kappalemäärän mukaan v. 212. Matalien alueiden saalisnäytteistä mitatut kalojen pituusjakaumat on kuvissa 19 34 esitetty jaettuna 1, cm:n pituusryhmiin. Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei tästä aineistosta kuitenkaan voida tehdä, koska kysymyksessä on vain 1 2 vuoden saalisnäytteet. Samojenkin lajien kokojakaumat pyyntiajoittain vaihtelevat huomattavasti. Syyskuun 213 ahvensaalis koostui pääosin alle 1 cm pituisista kaloista kun 32
muina aikoina mukana oli myös yli 1 cm ahvenia. Lahnojen saalis koostui melko tasaisesti eri kokoluokan kaloista aina 6 42 cm väliltä, mutta heinäkuun lopulla 213 saaliissa ei ollut alle 17 cm pituisia lahnoja. Särkisaaliin yksilöiden keskipaino vuonna 212 oli 34 g ja 213 sitä pienempi eli 26 grammaa. Keskipainoista ei kuitenkaan voi päätellä niiden kokojakaumista. Vuoden 212 saaliissa oli melko tasaisesti erikokoisia särkiä, mutta enin osa oli yli 15 cm pitkiä kaloja. Myös toukokuussa 213 särkisaalis koostui melko tasaisesti erikokoisista yksilöistä aina 6 21 cm välillä, mutta suurimman osa koko oli alle 16 cm. Heinä-elokuun 213 vaihteessa taas oli enemmän isokokoisia särkiä, kun taas syyskuussa särjet olivat erikokoisia 6 19 cm välillä. 33
7 Tiivistelmä Vihdin Enäjärvellä Järvi Hoi -hankkeeseen liittyen oli tarkoitus kehittää nuottausmenetelmiä matalien kasvillisuusrantojen hoitokalastukseen soveltuvaksi. Tavoitetta toteutettiin suorittamalla koenuottauksia noin 1,5-3 metrin syvyisillä lahtialueilla avovesiaikana 212 ja 213. Alle 1,5 m alueilla nuottaus onnistuu huonosti pohjien epätasaisuuden ja kasvillisuuden takia. Tuloksia verrattiin Enäjärvellä yli 3 m syvillä alueilla tehtyihin hoitokalastuksiin, joita on tehty vuosittain alkaen vuodesta 1993. Matalien alueiden nuottauksia tehtiin kaikkiaan 2 kertaa. Saaliit jäivät suhteellisen vaatimattomiksi. Kokonaissaalis oli 2 395 kg ja 13 kpl. Yhtä nuottauskertaa kohti saalis oli keskimäärin 12 kg ja 5 15 kpl. Nuotattua vesihehtaaria saalis oli 72 kg ja 3 1 kpl. Saaliista painon mukaan oli lahnaa 48,3 %, särkeä 25,8 %, ahventa 17,5 %, pasuria 4,2 %, kiiskeä 3,1 % ja kuhaa,7 % sekä salakkaa,5 %. Kappalemäärän mukaan saaliista oli ahventa 51,1 %, särkeä 24,3 %, kiiskeä 1,8 %, lahnaa 1,2 %, sekä salakkaa, pasuria ja kuhaa kutakin 1,2 %. Verrattaessa syvemmillä ja matalilla alueilla nuottasaaliista, saalis vuonna 212 oli yhtä nuotanvetoa kohti syvillä alueilla 1 14 kg ja matalilla 84 kg ja vuonna 213 vastaavasti 611 kg ja 137 kg. Nuottauksen saalistuotto oli selvästi suurempi syvemmillä yli 3 m alueilla kuin alle 3 m alueilla. Tämä johtuu siitä, että syvemmillä alueilla on helpompi paikallistaa kalaparvet kaikuluotaimella ja kalat parveutuvat mahdollisesti useimmin syvemmille alueille. Jos matalilla alueilla halutaan hoitokalastaa onnistuneesti nuottaamalla, se vaatisi oikeaa ajoitusta oikeilla paikoilla silloin kun kalat parveutuvat matalille alueille esimerkiksi kudulle. Tiheät isorysät ovat matalilla alueilla kustannustehokkaampi pyydys kuin nuotta. Nuotta taas sopii paremmin syvempien alueiden hoitopyyntiin. Ruotsin Finjasjön llä on onnistuneesti hoitokalastettu siten, että keväällä ja alkukesällä on kalastettu rysillä ja syksyisin nuottaamalla. Toisaalta hoitokalastuksen tavoitteet määrittelevät myös sen, miten ja millä pyydyksillä on tarkoituksenmukaista kalastaa. 34
Lähteet Annadotter, H. & Forssblad, J. 213. Limonigisk udersökning av Finjasjön 212. Regito Research Center on Water and Health. Rapport. 78 s. Enäjärvi-projektin toimintakertomukset vuosilta 1993 211. Hansson, L-A. and Brönmark, C. 21. Biomanipulation of Aquatic Ecosystems. Book: Lake Ecosystem Ecology: A Global Perspective. A Derivative of Encyclopetia of Inland Waters. Elsevier. 396-411 p. Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry 212. Tarjouspyyntö Länsi Uusimaa/Järvi Hoi -hankkeessa toteutettava nuottausmenetelmän kehittäminen ja testaus matalille alueille soveltuvaksi Vihdin Enäjärvellä. 4.6.212. 8 s. Niinimäki, J. 21. Hoitokalastukset Vihdin Enäjärvellä osana ravintoketjukunnostusta. Esitys Vihdin vesistöpäivällä 14.2.29. Niinimäki, J. 211. Poikkipuoliaisen, Tervalammen ja Huhmarjärven kunnostussuunnitelma. Tmi J Niinimäki/ PoTeHu ry Poikkipuoliaisen, Tervalammen ja Huhmarjärven vesiensuojeluyhdistys. Raportti 68 s. Niinimäki, J. 212. Espon Pitkäjärven hoitokalastukset vuonna 212. Espoon ympäristökeskus. Raportti 19 s. Niinimäki, J. 213a. Nuottausmenetelmien kehittäminen ja testaaminen soveltuvaksi matalille alueille Vihdin Enäjärvellä. Väliraportti vuodelta 212, JärviHoi-hanke. Tmi Kari Kinnunen/Länsi Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry. Raportti 23 s. Niinimäki, J. 213b. Hoitokalastus monipuolisemmaksi. Suomen Kalastuslehti 6;8-1. Niinimäki, J. 213c. Espon Pitkäjärven hoitokalastukset vuonna 213. Espoon ympäristökeskus. Raportti 2 s. Salo, H. ja Palomäki, A. 26. Espoon Pitkäjärven ja Lippajärven kunnostussuunnitelma. Jyväskylän yliopisto, ympäristöntutkimuskeskus, tutkimusraportti 16; 1-26 Salonen, V.-P. ja Varjo, E. 2. Vihdin Enäjärven kunnostuksen vaikutus pohjasedimentin ominaisuuksiin. Geologi 52;159-163. Södergaard, M., Jeppesen, E, Lauridsen, T.L., Skov, C, van Nes E.H., Roijackers, R., Lammens, E. and Portielje, R. 27. Lake restoration: successes, failures and long-term effects. Journal of Applied Ecology 44; 195-115. Kinnunen, K. 212 ja 213 (suulliset kommentit) Uusitalo, A. 211 ja 212 (suullinen kommentti) 35