Suomen talouden kasvun vaiheet ja vaihtelut 1860 2010 Riitta Hjerppe Talouden kehitykseen liittyvät kasvun ohella lamat. Lamakeskustelu ajankohtaistui taas, kun Yhdysvalloista lähtöisin ollut vuoden 2008 finanssikriisi vastoin odotuksia rantautui Suomeenkin loppuvuodesta 2008/vuonna 2009. Suomen talous tuntui joutuvan vapaaseen pudotukseen, kun bruttokansantuote laski 8,2 prosenttia vuonna 2009, mikä on yhtä suuri pudotus kuin on tähän asti suurin rauhanaikainen lasku, 8,3 prosenttia nälkävuonna 1867. Kun ollaan lamatilanteessa, herää kysymyksiä, miten tähän on tultu, miten tavallista tämä on, miten aiemmin on käynyt, milloin talous toipuu. Taloushistorioitsijan tapa tutkia talouden kasvua ja talouden lamoja on käyttää mainiota työkalua: kansantalouden tilinpitoa ja historiallista tietoa aiemmista tapahtumista. Kansantalouden tilinpito on kuvaus talouden tapahtumista yleensä yhden vuoden aikana. Se mittaa kansantalouden tuotannon eli bruttokansantuotteen sekä kansantalouden tulot ja menot. Kansantalouden tilinpidon ja bruttokansantuotteen käsitteen historia on varsin pitkä; ja ensimmäiset kehitelmät ovat 1600-luvulta. Ne ovat alkaneet yksittäisten tutkijoiden ponnisteluina. Nykyisen tilijärjestelmän kehitystyö on tapahtunut kansainvälisenä viranomaisten välisenä yhteistyönä pääasiassa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Yhteistyön seurauksena maailman maat laskevat kansantalouden tilinpitoa YK:n, OECD:n ja Euroopan Unionin suositusten mukaisina. Historioitsijan kannalta on ongelmallista, että järjestelmää kehitetään ja muutetaan muutaman vuoden välein. Näin tehdään varmaan hyvin perustein. Vertailukelpoisten pitempien aikasarjojen rakentaminen tulee näin ollen varsin työlääksi, jos ei olla yksityiskohtaisesti selvillä eri aikoina käytetyistä tilinpidon järjestelmistä ja niiden muutoksista. Selvilläolo taas on ammattilaisten työtä. Ja kehityksen tutkijalle voi olla vaikeaa seurata käsitteiden ja laskentajärjestelmän muutoksia. Suomessa kansantalouden tilinpidon ensimmäiset yritelmät ovat 1880-luvulta. Tilastollisen Toimiston johtaja K. F. Ignatius, laati laskelmat suostuntaverotietojen perusteella ja vertasi niitä muihin Pohjoismaihin; Suomi oli niiden mukaan köyhin maa Pohjolassa. Muita kansantalouden tilinpidon varhaisia suomalaisia kehittäjiä ovat olleet muun muassa Valter Lindberg ja Eino H. Laurila. Suomessa kansantalouden tilinpitoa on tehty Tilastokeskuksessa kulloinkin voimassa olleen suosituksen mukaisesti vuosittain 1950-luvun alusta (vuodesta 1948), ensisijaisesti talouspolitiikan tarpeisiin. Tausta sille, että meillä on bruttokansantuotteen sarja vuodesta 1860, on suomalais- 46 Academia Scientiarum Fennica 2010
ten osallistuminen 1950-luvulla aloitettuun kansainväliseen tutkimusprojektiin. International Association for Research in Income and Wealth, kansantalouden tilinpidon tutkijoiden ja kehittäjien seura, kutsui eri maiden tilinpitoihmisiä mukaan talkoisiin laskemaan bruttokansantuotetta ja sen osatekijöitä taaksepäin, suositusvuoteen 1860. Ensi vaiheessa näitä niin sanottuja kasvututkimuksia tehtiin vajaassa parissakymmenessä maassa. Nykyisin näitä historiallisia laskelmia kerätään, yhtenäistetään ja ylläpidetään Hollannissa Groningenin yliopistossa alun perin vuonna 2010 edesmenneen professori Angus Maddisonin aloitteesta. Mukana olevien maiden lukumäärä on kasvanut siinä määrin, että professori Maddison uskaltautui laskemaan maanosittaiset ja koko maailman bruttokansantuotearviot (vai -arvaukset?) muutamalta poikkileikkausvuodelta ajanlaskumme alusta saakka, mutta tarkemmin 1800-luvulta saakka. Suomessa kansantaloustieteilijät käynnistivät kasvututkimuksen vuosina 1959 1960 varsin kunnianhimoisesti. Minutkin palkattiin nuorena opiskelijana mukaan tutkimusassistentiksi vuonna 1965. Monien vaiheiden viivytysten, pysähdysten ja tutkimustyössä tavallisten rahoitusongelmien jälkeen minä päädyin kasvututkimusprojektin johtoon vuonna 1983. Suuri aikasarjatietokanta saatiin valmiiksi suomeksi vuonna 1988 ja englanniksi 1989. 1 Se on ehkä Suomen yhteiskuntatieteiden suurimpia loppuunvietyjä tutkimusprojekteja, sillä karkean arvioni mukaan siinä tehtiin noin 30 tutkijatyövuotta, ja Suomen Pankki julkaisi 13 kasvututkimusta ja muut tutkimuslaitokset vielä muutaman. Yhteenvetokasvututkimus sisältää vuosittaisen aikasarjatiedoston vuosille 1860 1985, ja siinä on pääpiirteissään sarjat niin sanotun huoltotaseen keskeisille erille: tuotanto, vienti, tuonti, investoinnit ja yksityinen sekä julkinen kulutus ja työvoimasta ja nämä vielä jaoteltuna lukuisiin alaryhmiin toimialoittain. Nykyisin Tilastokeskus päivittää aikasarjoja, ja ne ovat osa Suomen Virallista Tilastoa. Kasvututkimustyö jatkuu edelleen monissa maissa. Marraskuussa 2010 Amsterdamissa kokoontuneeseen Angus Maddisonin muistoseminaariin oli kutsuttu 70 osanottajaa, entisiä ja nykyisiä kasvututkijoita. Tällä hetkellä tavoitteena on eurooppalainen tietokanta, jossa on nykyistä yksityiskohtaisempia aikasarjoja. Maddisonilla oli tapana kutsua meitä kasvututkijoita seminaareihinsa. Hänen toimittamansa Newsletterin nimi oli hauskasti Les Chiffrephiles suomeksi ehkä numerohullut. Minulle kasvututkimukseen mukaan pääseminen merkitsi uraa taloushistorioitsijana, paljon kansainvälisiä kontakteja ja mieluisia ystävyyssuhteita. Bruttokansantuote ja bruttokansantuote henkeä kohden ovat eniten käytettyjä talouden indikaattoreita, joilla kuvataan muun muassa talouden tuotantoa, toimeliaisuutta ja sen vaihteluja, elintason kehitystä ja tehdään elintasovertailuja muihin maihin, vaikka niissäkin on tietysti ongelmansa. Bruttokansantuotteen ja sen osatekijöiden kehityksen perusteella tehdään myös tärkeitä talouspoliittisia päätöksiä. Suomen bruttokansantuotteen kehitys 1860 2009 Jos seuraatte sanomalehtien taloussivuja, olette varmasti törmännyt Suomen bruttokansantuotteen kehitykseen jollakin aikavälillä (Kuvio 1). Se kuuluu taloustoimitusten vakioarsenaaliin. Tällä mittakaavalla kuviossa erottuvat selvästi vain vuoden 1918, ensimmäisen maailmansodan ajan ja kansalaissodan, suuri pudotus, 1930-luvun ja toisen maailmansodan miltei vaakasuorilta näyttävät Academia Scientiarum Fennica 2010 47
Kuvio 1. Suomen bruttokansantuotteen volyymi-indeksi 1860 2009 (1926=100, logaritmiasteikko). 10000 1000 100 10 0 1860 1880 1900 1920 1940 1960 1980 2000 Lähteet: Riitta Hjerppe (1988), Suomen talous 1860 1985. Kasvu ja rakennemuutos. Suomen Pankin julkaisuja, Kasvututkimuksia XIII. Suomen Pankki/Valtion painatuskeskus, Helsinki ja Tilastokeskus, Suomen kansantalouden tilinpidon historiallinen tietokanta. Kuvio 2. BKT:n ja BKT:n henkeä kohden kasvu ajanjaksoittain 1860-2009, prosenttia vuodessa. 5 4 3 2 1 BKT 0 1860 1890 1890 1913 1920 1938 1946 1960 1960 1974 1974 1990 1990 2009 BKT per capita Lähteet: Ks. kuvio 1. 48 Academia Scientiarum Fennica 2010
kehitykset ja 1990-luvun alun lama sekä pieni painauma vuonna 2009. Suomen bruttokansantuote kasvoi vuodesta 1860 vuoden 2009 loppuun 2,9 prosenttia vuodessa ja henkeä kohden laskettuna 2,1 prosenttia vuodessa. Bruttokansantuote henkeä kohden on kasvanut tänä aikana 24-kertaiseksi ja Suomen itsenäisyyden aikana 15-kertaiseksi. Se on maailman toiseksi nopeinta kasvua, jonka vain Japani ylittää. Se on merkinnyt sitä, että Suomi on noussut Euroopan ehkä köyhimmästä maasta 1800-luvun puolimaissa maailman elintason kärkijoukkoon ja on bruttokansantuotteella henkeä kohden mitattuna 23. Nykyisin. Kuviossa 2 näemme bruttokansantuotteen ja bruttokansantuotteen henkeä kohden kasvun eri ajanjaksoina vuodesta 1860. Olen jättänyt sotavuodet tässä pois ja tarkastelen vain rauhanvuosia. Pienemmissä pylväissä, henkeä kohden laskettuna, näkyy väestönkasvun hidastumisen vaikutus henkeä kohden -kasvuun 1960-luvulta lähtien, eli kokonaiskasvun ja henkeä kohden lasketun kasvun ero on kaventunut. Kuvio 3 näyttää Suomen kehitystä suhteessa Euroopan Unionin 15 maan eli 1990-luvun puolivälin EU:n keskiarvokehitykseen ja Ruotsiin vuodesta 1860 saakka. Kun käyrä kulkee 100 prosentin viivan alapuolella, Suomen bruttokansantuote hen- Kuvio 3. Suomen reaalinen bruttokansantuote henkeä kohden suhteessa EU-15:een ja Ruotsiin 1900-2008, 120 prosenttia. 100 80 60 40 20 Suomi/EU-15 Suomi/Ruotsi 0 1900 1920 1940 1960 1980 2000 Lähteet: Hjerppe (1988); Suomen kansantalouden historiallinen tietokanta; Albert Carreras and Xavier Tafunell (2004), The European Union Economic Growth Experience, 1830 2000. Teoksessa Exploring Economic Growth. Essays in Measurement and Analysis. A Festschrift for Riitta Hjerppe on her 60th Birthday, eds. Sakari Heik ki nen and Jan Luiten van Zanden, Aksant Academic Publishers, Amsterdam, s. 81 83; Angus Maddison (2001), The World Economy. A Millenial Perspective. Development Centre Studies, OECD, s. 185; http://epp.eurostat.ec. europa.eu/tgm/table.do?tab=table&init=1&plugin=1&language=en&pcode=tsieb020 Academia Scientiarum Fennica 2010 49
keä kohden on ollut alempi kuin vertailumaissa/maassa ja 100 prosentin viivan yläpuolella vastaavasti korkeampi. Ensimmäiseen maailmansotaan saakka Suomen bruttokansantuote henkeä kohden oli vain puolet tai vähän yli suhteessa EU 15-maahan. Vähäistä kiinnikuromista tapahtui. Ensimmäinen maailmansota ja varsinkin kansalaissota pudottivat Suomen BKT:n hyvin alas. Maailmansotien välisenä aikana Suomi kuroi huimasti umpeen eroa Länsi-Eurooppaan, ja ero oli vain vajaa parikymmentä prosenttia ennen toisen maailmansodan syttymistä. Sodan jälkeen nopeasti käynnistynyt evakkojen ja rintamamiesten asuttaminen, jälleenrakentaminen ja sotakorvaustuotteiden tuottaminen pakottivat talouden nopeaan kasvuun, ja Suomi jopa ohitti hetkeksi EU 15:n. Varsinainen kiinnikurominen ja ohittaminen tapahtuivat 1970-luvun lopulta lähtien, vaikka 1990-luvun vaikea lama pudottikin meidät hetkeksi taas vauhdista. Vertailu Ruotsiin, Suomen lempikilpakumppaniin, on aina mielenkiintoista. Ruotsin teollistuminen ja nopean taloudellisen kasvun käynnistyminen tapahtui aiemmin kuin Suomessa, ja niinpä 1800-luvun loppuvuosikymmeninä ja ensimmäiseen maailmansotaan saakka Ruotsin talous kasvoi Suomea nopeammin. Ero Ruotsiin kasvoi. Ensimmäinen maailmansota ja kansalaissota kasvattivat eroa hetkellisesti paljon myös Ruotsiin. Maailmansotien välisenä aikana talous kasvoi Suomessa ja Ruotsissa jokseenkin yhtä nopeasti ja selvästi nopeammin kuin suurimmassa osassa Eurooppaa. Ero Ruotsiin pysyi jokseenkin 30 prosentissa. Toisen maailmansodan vuodet romahduttivat taas Suomen elintasoa. Hidas kiinnikurominen Ruotsiin alkoi 1950-luvulla, mutta se koki lievän takaiskun 1960-luvulla. Kiinniottaminen pääsi todenteolla vauhtiin Suomen vuoden 1967 devalvaation jälkeen. 1980-luvulla Suomi oli lähellä Ruotsia hetken aikaa, joidenkin laskelmien mukaan jopa ohitti sen. 1990-luvun lama Suomessa oli pahempi kuin Ruotsissa ja ero kasvoi jälleen. 1990-luvun loppupuolen jälkeen kasvu on edennyt jokseenkin yhtä jalkaa, mutta vuoden 2009 lasku oli Suomessa suurempi kuin Ruotsissa tai EU 15-maassa. Talouden kehityksen vaihtelut 1860 2009 Suomen suhdannevaihtelut ovat syntyneet maatalouden satovaihteluiden, sotien, kansainvälisten talouskriisien sekä keskeisten vientimaiden talousvaikeuksien vuoksi samoista syistä kuin yleensä muuallakin maailmassa. Maatalouden tuotanto-osuuden laskiessa satovaihtelujen merkitys on tietenkin vähentynyt, ja 1900-luvulla lamojen syyt ovat olleetkin yleensä muissa tekijöissä. Ulkomaankaupan osuus on ollut Suomessa suhteellisen korkea koko tarkastelujakson ajan, ja niinpä kansainvälinen suhdannetilanne on heijastunut helposti Suomen talouteen. Joihinkin suhdannelaskuihin on osoitettavissa ainakin osittain kotimaisia syitä, kuten kiristynyt rahoitustilanne, talouspolitiikka tai rakennustoiminnan hiljeneminen ylikuumenemisen jälkeen. Näytän Kuviossa 4 bruttokansantuotteen vuotuiset vaihtelut, eli montako prosenttia talous kasvoi tai kutistui edellisestä vuodesta. Kuva on aikamoista sahalaitaa, josta äkkiseltään on vaikea nähdä mitään selkeää linjaa. Syvimmät bruttokansantuotteen pudotukset osuvat vuosiin 1917 ja 1918: 16 ja 13 prosenttia laskua kahtena vuotena peräkkäin. Vuosi 1917 oli Venäjän vallankumousten vuosi, jolloin Suomen kauppa Venäjän kanssa romahti. Sitä ennen ulkomaankauppa oli jo kärsinyt vuosia ensimmäinen maailmansodan vuoksi, mutta 50 Academia Scientiarum Fennica 2010
Kuvio 4. Suomen bruttokansantuotteen vuosimuutokset 1860 2009, prosenttia. 25 20 15 10 5 0 1860 1880 1900 1920 1940 1960 1980 2000-5 -10-15 -20 Lähteet: Ks. Kuvio 1. Venäjän kauppa oli vastaavasti lisääntynyt. Vuosi 1918 oli kansalaissodan vuosi, jolloin monet tuotantolaitokset olivat kiinni monia kuukausia. Myös vienti oli edelleen miltei pysähdyksissä. Yhteensä Suomen bruttokansantuote laski ensimmäisen maailmansodan aikana kolmanneksella, mikä on valtava määrä. Toiseksi suurimmat pudotukset osuivat toisen maailmansodan aikaan, vaikka pudotukset olivat paljon pienempiä. Suomi oli sotaa käyvä maa, ja sotatarviketuotantoa ja muuta välttämätöntä tuotantoa ylläpidettiin mahdollisuuksien mukaan. Ja paradoksaalista kyllä armeijan toiminta, miehet ampumassa rautaa rajalla, kasvattaa bruttokansantuotetta. Toisen maailmanvuosien aikana kokonaistuotanto oli alimmillaan vuonna 1940, mutta vain kymmenkunta prosenttia sotaa edeltävän tason alla. Henkeä kohden laskettu bruttokansantuote palasi sotaa edeltävälle tasolle sodan loppuvuosina ja ohitti sen jo vuonna 1948, vaikka pulaa oli lähes kaikista arkipäivän tavaroista. Autonomian ajan rauhanaikoina 1860 1913 pahin yksittäinen lamavuosi oli katovuosi tai nälkävuosi 1867 (Kuviossa 5 näkyvät suuret, pitkät rauhanajan suhdannelaskut). Bruttokansantuote laski yli kahdeksan prosenttia. Jo seuraavana vuonna palattiin kuitenkin lamaa edeltävälle BKT:n tasolle, vaikka monet laman seuraukset varsinkin yksilötasolla jatkuivat paljon pitempään. Bruttokansantuote meni miinukselle 11 kertaa, mikä on varsin paljon. Lamojen välisinä nousukausina talous kuitenkin kasvoi varsin ripeästi, 5 prosenttia vuodessa. Academia Scientiarum Fennica 2010 51
Aikaa 1870-luvulta 1890-luvun alkuvuosiin nimitetään taloushistoriallisessa kirjallisuudessa pitkäksi lamaksi The Long depression tai suureksi lamaksi The Great Depression. Suomi joutui mukaan tähän kansainväliseen lamaan 1870-luvun puolivälissä, kun talouden kasvu hidastui pariin prosenttiin ja BKT laski sitten kolmena vuotena, vuosina 1877, 1878 ja 1881. Näiden välillä ja pitkin 1880-lukua kasvuluvut olivat alhaisia. Taloudelle tärkeä vienti polki koko 1880-luvun lähes paikallaan, monet hinnat romahtivat. Elinkustannusindeksi oli alimmillaan 30 prosenttia lamaa edeltävän tason alapuolella. Maailmansotien välisen ajan suhdannekuva poikkeaa paljon autonomian aikaisesta. 1920-luvulla ennen suuren depression alkua näin 1930-luvun lamaa kansainvälisesti useimmiten kutsutaan The Great Depression BKT:n kasvu muutaman kerran vähän hidastui mutta niin vähän, että olisi outoa määritellä nämä hidastumiset lamoiksi. 1930-luvun lama oli sen sijaan varsin pitkä ja syväkin. Varsinaisesti miinukselle mentiin kolmena vuotena, yhteensä neljä prosenttia. BKT:n lasku ei näytä kovin suurelta viimeaikaisiin laskuihin verrattuna. Syynä ovat vielä kovin maatalousvaltainen tuotantorakenne mutta mahdollisesti myös palvelutoimialojen arviointiongelmat. Ehkä lasku olisi ollut jonkin verran syvempi, jos olisi ollut yksityiskohtaisempaa tilastotietoa käytettävissä. 1930-luvun lama oli kuitenkin erittäin paha. Rekisteröity työttömyys oli vain kymmenkunta prosenttia, mutta todellinen työttömien määrä oli paljon suurempi. Laman aikana monet hinnat romahtivat, elinkustannusindeksi laski jopa parikymmentä prosenttia. Myös palkat laskivat monilla toimialoilla hintojakin enemmän eli elintaso laski, vaikka työtä olikin. Monien työpaikkansa säilyttäneiden elämä sen sijaan saattoi vähän helpottua, kun palkat osalla toimialoja laskivat hintoja vähemmän. Varsinkin maatalous oli suurissa vaikeuksissa, sillä viljojen hinnat seurasivat kansainvälisiä hintoja alaspäin. Ja lamaajalle tyypillisesti maanviljelijä tuotti vaikka ei voinutkaan olla varma tuotteiden myynnistä. Se osaltaan vaikutti tuotannon suhteellisen vähäiseen laskuun. Lisäksi on muistettava, että sosiaaliturvan taso oli edelleen lähes olematon. 30-luvun lama oli Suomessa suhteellisen pieni verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltojen ja muun Euroopan lamaan. Yhdysvaltain BKT laski neljänneksen ja toipui erittäin hitaasti. Suomen pelastus oli osaltaan vielä varsin agraarinen talous, jossa tuotettiin ruokaa omaan käyttöön. Kultakannasta irtaantuminen ja devalvaatio syksyllä 1931 käänsivät tilanteen vähitellen paremmaksi. Yhtenä Suomen tilannetta helpottavana tekijänä oli tärkeimmän vientimaan Englannin monia muita maita lievempi lama. Toisen maailmansodan jälkeen suhdannekuva taas muuttuu. Suhdannesyklit olivat keskimäärin vähän pitempiä kuin 1800-luvulla. Uusimpien tasotarkastusten mukaan Suomen bruttokansantuote ei laskenut kertaakaan sodan jälkeen ennen vuotta 1991. Aikaisempien laskelmien BKT meni vähän miinukselle vuonna 1976 niin sanotun öljykriisin aikana. Suhdannelaskut vuodesta 1946 vuoteen 1990 olivat kasvun pysähdyksiä tai hidastumia edeltävistä vuosista. Silti työttömyys nousi usein merkittäväksi, hinnat saattoivat vähän laskeakin 1950-luvulla. Yleensä taantumasta päästiin devalvaatiolla, jolla korjattiin vientiyritysten hintakilpailukykyä ja vienti pääsi taas kasvuun. Seuranneessa paremmassa taloustilanteessa tavallisesti nostettiin palkkoja, mikä käynnisti devalvaatiosyklin hintasyklin ja johti seuraavaan devalvaatioon noin 10 vuoden kuluttua. 52 Academia Scientiarum Fennica 2010
1990-luvun alun lama, BKT:n lasku 10 12 prosenttia eri tulos vähän eri tavoin laskien oli rauhanajan pahin suhdannelasku. Kuten muistetaan, työttömyys nousi jopa puoleen miljoonaan ja BKT laski kolmena peräkkäisenä vuotena. Laman varjo on ollut pitkä. 2000-luvun alun dot.com -lama alensi BKT:n kasvun kolmeksi vuodeksi pariin prosenttiin. Punaiselle ei sentään koko talouden tasolla menty, vaikka monien pörssiosakkeiden arvot romahtivatkin. Tämä oli selvästi alle 1990-luvun jälkipuoliskon kehityksen. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmen lopun lamasta emme vielä pääse tekemään tiliä, vaikka talous kasvoikin vuonna 2010. Vuoden 2009 BKT:n huima lasku 8,2 prosenttia oli surullinen rauhanajan ennätys. Lamojen aiheuttamat tuotannon menetykset eli tuotantokuilut Olen laskenut suurten taloudellisten laskukausien aiheuttamia tuotannon tai hyvinvoinnin menetyksiä arvioimalla myös, paljonko bruttokansantuotetta laskukausina menetettiin. Laskelma on hyvin karkea oma kehittämäni. Siihen ei taida olla olemassa tiettyä standardikaavaa, vaan jokainen laskee tavallaan. Olen tehnyt laskelmia kahdella tavalla. Ensimmäisellä tavalla olen arvioinut menetyksen suhteessa kasvun pysymiseen varsinaista laskua edeltäneellä tasolla. Toisella tavalla potentiaaliseksi kasvuksi on laskettu lamaa edeltävän huippuvuoden ja seuranneen huippuvuoden välinen tasainen kasvu. Jos vertailemme näillä tavoilla talouden laskuja, voidaan todeta, että ensimmäisen maailmansodan aikaan menetettiin potentiaalisesta kasvusta selvästi yli yhden vuoden bruttokansantuotteen verran. Toinen maailmansota rokotti potentiaalista kasvua 20:stä 40 prosenttiin laskua edeltävästä BKT:stä (Kuvio 5). Rauhanaikaisista suurista lamoista 1870-luvun ja 1930-luvun lama veivät potentiaalisesta kasvusta vajaasta viidenneksestä kolmannekseen. 1970-luvun lama enimmillään viidenneksen. 1990-luvun laman menetys voidaan arvioida 40 70 prosentiksi lamaa edeltävästä BKT:stä. Varmaan voitaisiin laskea näiden talouden laskukausien kokonaisvaikutus potentiaaliseen tuotantoon. Voitaisiin ehkä saada jonkinlainen arvio. Kuinka oikea? En ole sitä tehnyt. Kuvio 5. Suomen bruttokansantuotteen volyymi - indeksi suurissa rauhanajan lamoissa (lamaa edeltänyt vuosi = 100). GDP 1876 1882 GDP 1989 1996 GDP 1929 1933 GDP 2007 2009 104 102 100 98 96 94 92 90 88 86 84 1 2 3 4 5 6 7 Lähteet: Ks. kuvio 1. Academia Scientiarum Fennica 2010 53
Lopuksi Kerrotaan, että 1950-luvun alussa asiantuntijat arvelivat, että Suomen kansantalous menee kaiken aikaa alaspäin. Vuotuisen kansantalouden tilinpidon aloittaminen osoitti, että bruttokansantuote kasvoi itse asiassa useimpina vuosina varsin vauhdikkaasti. Kansantalouden tilinpito osoitti konkreettisesti, missä ongelmakohdat olivat olleet. Ja BKT:n laskeminen osoitti, että koko BKT menee miinukselle suhteellisen harvoin. Kasvututkimukset antavat meille empiiristä aineistoa koko talouden toiminnasta. Osaltaan ne tuovat aineistoa kansantaloustieteen teorioiden testaamiseen. Toisaalta ne antavat mahdollisuuden talouden dynamiikan analysoimiseen. Ne mahdollistavat kansainväliset pitkän aikavälin vertailut. Suhdannevaihtelut puolestaan ovat aina kuuluneet talouden toimintaan. Niitä ilman ei yksikään talous ole selvinnyt. Ne voivat tuoda tullessaan ikäviä mullistuksia laskukausina, ja vastaavasti suurta optimismia nousukausina. Lamojen aikana ja jälkeen on useasti lähdetty pohtimaan taloustieteen perusasioita: miksi lama tuli, miksi sitä ei osattu ennustaa. Näin nytkin. 1930-luvun lama muutti kansantaloustieteen teoreettista ajattelua varsin perusteellisesti. Entinen neoklassisen tasapainomalli nähtiin riittämättömäksi. Neoklassisessa tasapainomallissa talous korjaa itse itsensä ilman että talouspolitiikalla puututaan asioihin. Englantilainen John Maynard Keynes kehitti tilalle uudenlaisen mallin, jossa kokonaiskysynnän vähäisyys oli syynä taantumiin. Sen mukaan valtion tulee lisätä kysyntää tasoittaakseen suhdannevaihtelua ja saadakseen talouden uudelleen käyntiin. Aina kun on oltu laman syövereissä, herää myös keskustelua, mihin oikein päädytään: milloin lama loppuu. Ja suurten lamojen yhteydessä 1900-luvulla aina esiin noussut ennusteita, että tästä ei enää nousta. Hyvät ajat on nähty. Näitä keskusteluja käytiin 1930-luvun laman yhteydessä, 1970-luvun laman yhteydessä, 1990-luvun laman yhteydessä ja nyt taas samat äänenpainot näyttävät toistuvan. Voin lohduttaa, että tähän asti on noustu. Ja lisäksi voin kertoa havainnon, että kertaakaan laman kestäessä ei ole osattu ennustaa oikein, mihin lama päättyy, mikä on se tekijä, joka nostaa maan lamasta. 1930-luvulla tekijä oli kultakannasta irrottautuminen ja devalvaatio sekä sen vauhdittamana paperinviennin nopea kasvu sekä toisaalta kotimarkkinoiden nousu ainakin osittain valtion tuella. 1970-luvulla tekijä oli kahdenvälinen kauppa Neuvostoliiton kanssa. Kallista öljyä vastaan voimme myydä myös kalliilla. 1990-luvulla tekijä oli Nokia ja 2009 laman jälkeen Aasian maiden talouden kasvu ja kysyntä. Viitteet 1 Riitta Hjerppe (1988), Suomen talous 1860 1985. Kasvu ja rakennemuutos. Suomen Pankin julkaisuja, Kasvututkimuksia XIII. Suomen Pankki/Valtion painatuskeskus, Helsinki; Riitta Hjerppe (1989), The Finnish Economy 1860 1985. Growth and Structural Change. Bank of Finland Publications, Studies on Finland s Economic Growth XIII. Bank of Finland/Government Printing Centre/Helsinki. 54 Academia Scientiarum Fennica 2010