Kysely rakennemuutoksesta. Toukokuu 2014. Kirkkoherrojen (n=123) antamat vastaukset.

Kysely rakennemuutoksesta. Toukokuu 2014. Kirkkoherrojen (n=123) antamat vastaukset. Seurakuntien jäädessä toiminnallisesti itsenäisiksi voi toteutua ajatus kuulemisyhteisöistä. Pienten seurakuntien työntekijöiden jaksamisen kannalta uudistus on välttämätön. Kukaan ei tiedä niitä työmääriä ja työn rikkinäistä luonnetta, joka pienten seurakuntien kiinteistö-, hankilöstö- ja taloushallinnossa on arkipäivää - ja jäsenmäärän vuoksi palkka on vielä kirkon pienimpiä. Petri Hautala Kyösti Elo Ulla Rosenqvist Kari Tiirola Panu Partanen Hannu Tomperi Hannu Tiainen

Yhtymämallia tulisi edelleen kehittää. Yhtymän yhteisen hallinnon ja seurakuntien suhdetta, tehtävän- ja rahanjakoa tulisi myös määrittää ja tarkentaa. On tärkeää, että seurakunta säilyy perusyksikkönä jumalanpalvelusyhteisönä. Samalla taloudellinen tilanne edellyttää lisääntyvää yhteistyötä. Väljä lainsäädäntö mahdollistaa liikkumavaran seurakuntayhtymän rakentamisessa ja seurakuntien itsenäisyydessä alemmantasoisissa säädöksissä. Jyrki Jormakka Martin Fagerudd Markku Järviö Heikki Hakamies Jari Uimonen Esko Kallio Kirkko tarvitsee rakennemuutoksensa kuntaratkaisuista riippumatta. Eija Nivala Yhtymärovasti on uudistuksen keskeinen parannus, koska se edistää seurakuntien välisen laajan yhteistyön toteuttamista ja kehittämistä, mikä tällä hetkellä on mm lääninrovastin tehtävässä. Pastoraalinen johtajuus on tärkeä seurakuntayhtymässä myös sen tähden, että yhtymän toiminnalla ja päätöksillä on olennainen vaikutus seurakuntien mahdollisuuteen toteuttaa kirkon perustehtävää. Yhtymärovasti edistää myös piispan viran tehtävien toteutumista. Krister Koskela Vesa Rasta Ossi Hjerppe

Seurakuntarakenneuudistus on tarpeen ja esitys toimiva sote-ratkaisusta riippumatta. Sote-ratkaisu voisi pikemmin vaikuttaa hiippakuntajakoon. Vaikka piispojen määrä säilyisi ennallaan, kapitulien määrää voisi karsia, kun seurakuntataloudet vähenevät ja vahvistuvat, myös hallinnon asiantuntemukseltaan. Alistusasioita voisi vähentää samasta syystä. Yhtymärovastin sijasta pelkkä rovasti olisi virkanimenä vähemmän hallinnolta maistuva. Petri Karttunen Lakiesitysluonnoksen hyväksyminen merkitsee kirkossa entistä syvempää yhteistyötä. Ilman tämänkaltaisia puitteita yhteistyö jää puheitten tasolle ja säilyy nykyisen kaltaisena. Yhteistyötä auttaa, kun työntekijät ovat yhtymän alaisia. Se lisää joustavuutta ja takaa seurakuntalaisille paremman palvelun. Päivi Linnoinen MARKKU RAUTIAINEN Ilkka Järvinen Sakari Enrold Pertti Ruotsalo

Yhtymärovastin tulisi olla yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Kirkkoherran tulisi olla seurakuntaneuvoston puheenjohtaja. Rakenneuudistusta ei tule toteuttaa ennen kuin kuntarakenneuudistus selviää. Jouko Lepistö Ari Tuhkanen Juha Rintamäki Seurakuntien säilyttäminen perusyksikkönä on luonnollisesti perusteltua, mutta esim. seurakuntayhtymässä jossa itse toimin on ensi vuoden vaihteen jälkeen 7 seurakuntaa, joiden yhteenlaskettu jäsenmäärä vain n. 15000. Seitsemän seurakuntaa, seitsemän kirkkoherraa, seitsemän seurakuntaneuvostoa on paitsi taloudellisesti raskas, myös hallinnollisesti sitä. Jonkinlainen seurakuntakoon alarajakin olisi hyvä olla olemassa. Pirjo Vahtola Seppo Apajalahti

-Yhtymä rovastin toimenkuva hämärä. Ennen kirkkoherrojen esimiestä on tavattu sanoa piispaksi. -Kuntaratkaisut pitäisi olla selvillä ennenkuin uusai yhtymiä aletaan muodostaa. -Periaatteessa ajatus uusista yhtymistä on hyvä. Talouteen, kiinteistöihin ja tekniikkaan liittyvät asiat monimutkaistuvat joten ne on hyvä järjestää keskitetymmin. Taloudellisen itsenäisyyden menetys monille vaikea asia. Voisiko siinä yksittäisen seurakunnan asemaa vahvistaa? Petri Siràn Yhtymärovastista ei saa tulla byrokraati,joka ei juurikaan tee varsinaisia papin tehtäviä, Jos yhtymyärovastista tulee jonkinlainen hallintopäällikkö niin papin aikaa menee "hukkaan" kaikenlaisten henkilöstöasioiden ja hallintotehtävien kanssa eikä aika enää riitä varsinaiseen "hengelliseen" työhön. Eihän papilla yleensä ole mitään taloushallinnollinen koulutus eikä se sovikaan että merkittävä osa papin työstä menee siihen. Jos yhtymärovasti on ylin toimihenkilö niin nämä hallintopäällikön tehtävät pitäisi ainakin melkein kokonaan delegoida pätevään maallikkoon jotta mahdollinen yhtymärovasti saisi keskittyä seurakuntien varsinaiseen tehtävään! Berndt Berg Seurakuntamme talous ei tunnu kestävän nykymenoa. Seurakuntayhtymästä voisi tulla seurakuntamme talouden pelastus. Esko Kallio Mauri Pihlajamaa

Nyt valmistelussa oleva esitys on liian yksioikoinen. Yhtymämallin ei pitäisi olla ainut yhteistyö ja -olomuoto. Siihen ollaan edelleen jättämässä varsin raskasta hallintoa.harmi, ettei valmistelijat osaa rakentaa omaa, srkhallintomallia siten, että se ei olisi kuntamallin plagio. Meillä Kotkan rovastikunnassa olisi halukkuutta pohtia yhden srk:n ja kappeleiden mallia, mutta siihen ei anneta edes mahdollisuutta. Jari Pennanen Hannu Ronimus Pienten seurakuntien todellisuus kaipaa kipeästi työvoiman vapaampaa liikuteltavuutta seurakuntarajojen yli. Mahdollisuus seurakuntien yhteisten virkojen perustamiseen on elinehto jo nykyisessä tilanteessa, vaikka rakenneuudistus ei toteutuisikaan. Siten rakenneuudistus lähtökohdissaan ajaa pienille seurakunnille välttämättömiä periaatteita. Eero Kuikanmäki Viran "läsnäolo" tulee turvata hallinnollisissa elimissä. Kuntakentän plagiaatio ei ole hyvä asia. Emme tarvitse sekä YKN:ää ja YKV:tä. Tällä ratkaisulla hallinto jää raskaaksi ja valtuuston rooli kumileimasimeksi. Heikki Pelkonen Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan tulisi olla kirkkoherra (asiantuntemus). Luulen, että kuntarakenneuudistuksen mahdollisia vaikutuksia olisi huomioitava - en osaa sanoa, onko olennaisia vaikutuksia.

"Seurakuntaneuvosto valitsisi puheenjohtajan keskuudestaan". Tätä en kannata. Kirkkoherralla on seurakuntaneuvostosta merkittävin teologinen asiantuntemus. Seurakuntaneuvosto ohjaa monia asioita, jotka liittyvät seurakunnan hengellisen elämän järjestämiseen. En katso, että maallikkojohtoisesta seurakuntaneuvostosta saavutettaisiin sellaista etua, jota esitys tavoittelee. Lisäksi erityisen ongelmallista on myös ajankäyttö. Puheenjohtajalta vaaditaan myös ajallisesti merkittävää sitoutumista. Entä, jos omassa työelämässään kiireinen puheenjohtaja laiminlyö tehtäväänsä tai ei käytä siihen riittävästi aikaa? Silloin seurakunta on vaikeuksissa. Kirkkoherra puheenjohtajana joka tapauksessa käyttäisi tehtävään virkansa puolesta aikaa. Kannatan puheenjohtajuuden säilyttämistä kirkkoherralla. Mikäli yhtymät perustetaan, on pelkona, että maahamme syntyy ns. Tampereen mallin yhtymiä. Tampereella on perinteisesti vahva jalansija yhteisillä työmuodoilla. Nuoriso-, lapsi- ja kiinteistötyöntekijöillä on tavallaan kaksi esimiestä, joiden välillä työvoiman liikuttamisesta voi tulla kiistaa. Oma näkemykseni on, että mikäli ko. työntekijät ovat yhteisen työmuodon alaisuudessa, alkaa resurssien tehokas käyttö vaikeutua. Yhtymissä tulisi ko. työntekijät sijoittaa seurakuntien ja kirkkoherran alaisuuteen. Silti työvoiman liikkuvuus olisi mahdollista, jos esimerkiksi kiinteistötyötä koordinoitaisiin yhtymästä käsin. Sami Tammisalo Yhtymärovasti ei tule kyseeseen (ei tarvita) Tampereella, jossa on vain 4 ison seurakunnan kirkkoherraa. Vähintään kysymys Yhtymärovastista pitää pystyä päättämään paikallisesti. mattila tapio

Hannu Kujala Jussi Mäkinen Seppo Ojala Kaksikielisessä seurakuntayhtymässä seurakuntien suomenkielisten työntekijöiden esimies tulisi olla suomenkielisen seurakunnan kirkkoherra ja vastaavasti seurakuntien ruotsinkielisten työntekijöiden esimies tulisi olla ruotsinkielinen kirkkoherra. Ei toimi jos esimies olisi toisen kotimaisen kielen ummikko. Tor-Erik Store Juha Kainulainen

Erkki Lemetyinen Tukitoimien yhdistämisestä ja yhteisestä henkilöstöstä saadaan jo toiminnnallista joustoa ja säästöäkin. Hallintoa pitäisi keventää. Se on vaikea tehtävä kun samoja asioita kuitenkin jauhaa kaksien vaalien yhtymässä paikallisseurakunnan KN ja KV ja yhtymän tasolla YKN ja YKV ja mahdolliset johtokunnat ja toimikunnat lisäksi. Pienten seurakuntien painoarvoa voisi nostaa sillä, että toiminnallisen puolen päätöksissä heidän edustajilleen annetaan suhteessa enemmän vaikutusvaltaa. Se toivottavasti ei johda siihen, että kostetaan toiminnan puolella se, mikä tukitoimissa menetetään.

Yhtymämallin valmistelu jää yhtymien johtaville virkamiehille. Ilman kokonaiskirkon vahvaa ohjausta valmisteluprosessissa seurakuntien perustehtävät jäävät olemassa olevan hallintorakenteen itsensä turvaamisen jalkoihin. SOTE-ratkaisun tilanteessa kirkon rakenteita olisi syytä ohjata vahvemmin kohti TÃ⠞smennetysti VÃ⠞ljãƒâ žãƒâ ž yhtymämallia, jossa yhtymätoimintojen määrä olisi selkeämmin nimetty ja rajattu. Yhtymän virkojen sijoittaminen kotiseurakuntiin tulisi olla sääntö ainakin hengellisten / toiminnallisten virkojen osalta. Yhtymätoimintoihin syytä sisäänkirjoittaa selkeä evaluaatiojärjestelmä sisäisten palvelujen hoitumisesta. Yhtymärakenteissa seurakunnallisen johtamisjärjestelmän tulisi kattaa kaikki kirkollinen/ hengellinen työ yhtymän alueella. Jotta työttömät kirkollisen alan työntekijät ja ko. palveluja kaipaavat/ tarvitsevat seurakuntalaiset saadaan tulevaisuuden palveluissa kohtaamaan, tarvitaan rakenne, joka mahdollistaa seurakuntien (yhdessä hallinnoimat) uudenlaiset sijaispankkitoiminnot. Yhtymärovastin uskottava ja rekrytoinnin kanalta toimivin toimikausi olisi alkuun kuusi vuotta ja sen jälkeen 2-4 vuotta kerrallaan. Kari Mantere

Tilanteet ovat erilaisia suurissa kaupunkiseurakunnissa ja maaseutuseurakunnissa. On tärkeää, että yhtymämalli on riittävän väljä. Jossakin tarvitaan enemmän yhteisiä tehtäviä esim. toiminnallisellakin puolella, jossakin paljon vähemmän. Pääsääntöisesti kirkon keskusjohtoisuutta on voimakkaasti vähennettävä ja luotettava siihen, että paikallisseurakunnissa on osaamista, jota ilman ei tulla toimeen ja jonka varaan viime kädessä kaikki keskushallintokin rakentuu. Rakennemuutoksen painopiste tulisi olla keskushallinnon purkamisessa. Maarala Monien pienten seurakuntien on hyvä ja ehkä pakkokin yhdistää voimavarat. Tämä voi hyvinkin tapahtua perustamalla yhtymiä. Mutta on turha yrittää puristaa tähän samaan muottiin kaikkia seurakuntia. Tämän "yhtymälain" ei saa kankeasti sanella kaikkea. Eiköhän liene moniakin seurakuntia, jotka eivät yhtymää "tarvitse" tai jossa kaivattu muutos ratkeaa esim. kahden tai kolmen seurakunnan yhdistämisellä (vapaaehtoisesti?). Varsinkin mammuttimaisia ratkaisuja tulee tietoisesti välttää. Seppo Tiainen Mikään onni ja autuus ei ole, että kaikki seurakunnat kuuluvat yhtymiin. Tärkeää on, että kaikkien hallinnollisten kokonaisuuksien koko on tarpeeksi suuri; voivat yhtä hyvin olla serakuntia kuin yhtymiäkin nimeltään. Suuret seurakunnat tyyppiä Jyväskylä, mitä järkeä siitä on tehdä yhtymää? Esim. syntyvässä Sote -ratkaisuusa Länsi-Uudenmaan pienet kunnat eivät voi jäädä yksinään palvelujen tuottajiksi, tarvitaan suurempi kokonaisuus tyyppiä kuntayhtymän tapainen Hangosta Vihtiin, jotta saadaan saman kokoinen neuvotteluosapuoli Uudenmaan kokoiselle sote -alueelle, joka vastaa sote -kysymysten järjestelystä. Sellaisia sote -paleluja tuottavia yksiköitä tulevat olemaan Hki, Vantaa, Espoo... ja Keski-Uudenmaan ilmeisesti yhdeksi Sote asioissa kuntayhtymäksi muodostuvat kunnat. On siis etsittävä sopivan kokoiset yksiköt hallintoa varten kirkolliselle elämälle. Pienet seurakunnat on liitettävä toisiinsa yhtymämallilla, jotta saadaan tukitoimille mutta myös toiminnalle, henkilöstön joustavalle käytölle, riittävän kokoiset tekijät. Ismo Turunen

Seurakuntayhtymämallin lisäksi on syytä olla myös yhden seurakunnan malli, joka ottaa huomioon ne seurakunnat, jotka ovat jo aiemmin muodostuneet useammasta seurakunnasta liitosten kautta. Seurakunta, joka näin muodostuu voi olla toiminnalisesti hyvin itsenäisten alueseurakuntien ja kappeliseurakuntien seurakunta. Se on hallinnollisesti keveämpi ja toimivampi kuin yhtymä. Vaihtoehtona tätä olisi syytä pohtia. Jukka Salo Kari Lauri Lakiesitysluonnos ei oleellisesti poikkea nykyisestä yhtymämallista. Ilmeinen riski on, että nykyisten yhtymien perussäännöt ohjaavat perustettavien yhtymien perussäännöissä tehtäviä ratkaisuja. Kun samanaikaisesti kirkossamme rakennetaan sekä KIPA:a että seurakuntayhtymiä, kenelläkään tuskin on käsitystä näiden rakenteiden kustannuvaikutuksista paikallisseurakunnille. Kevytrakenteisuuden tulee merkitä sellaista seurakuntarakennetta, joka kestää myös kirkon yhteiskunnallisessa asemassa tapahtuvat muutokset; julkisoikeudellisen aseman ja verotusoikeuden menettämisen. Muuten uudet kevyeksi tarkoitetut rakenteet voivat osoittautua köliksi, joka upottaa koko laivan. Teijo Peltola

Seurakuntien rakenneuudistusta ollaan lähestytty pitkälti hallinnon ja kirkkoherran viran näkökulmasta. Seurakunnan toiminnan kannalta ei ole suurta merkitystä sillä, millä virkanimikkeellä alueen pappia nimitetään eikä toimintaa erityisesti tue myöskään se, että kullakin alueella on oma seurakuntaneuvostonsa. Hallintoa ja hallinnollisia virkoja (=kirkkoherra) tulisi vähentää toiminnan kustannuksella. Järvi-Kuopion seurakunnassa meillä on yksi vaihtoehtoinen malli hallinnon keventämisestä ja alueellisen seurakuntaidentiteetin tukemisesta jumalanpalvelusyhteisöjen toiminnan kautta. Reijo Leino Paavo Salakka pirkko yrjölä

Tässä vaiheessa pitäisi ehdottomasti purkaa parokiaalisuuden pakko ja antaa mahdollisuus ainakin seurakuntayhtymän alueella asuville ihmisille mahdollisuus valita seurakunta, johon he kuuluvat. Ehdotuksessahan seurakuntayhtymän rajat ja siten edes veronkanto eivät enää riipu kuntarajoista. Parokiaalisuus voisi olla luonnollinen jäsenyyden lähtökohta, mutta ovi jäsenyyden säilymiselle pitäisi olla auki esim. silloin, kun ihminen muuttaa seurakuntarajojen yli. Samalla myös ne, jotka ilmoittavat itsensä tietyn seurakunnan jäseneksi voisivat olla ilmoittamansa seurakunnan jäseniä, kun asuvat saman yhtymän alueella. Nythän tämä mahdollisuus on vain kielellisillä perusteilla. Todellinen tasapuolisuus seurakunnan jäsenydessä edellyttää muutosta jäsenyyden sitomiseen parokiaalisuus- tai kieliperiaatteella. Jouni Turtiainen Henrik Andersàn Yhtymän sisällä ei pitäisi olla lainkaan a) alle 3000 hengen seurakuntia b) kappeliseurakuntia, jotta toiminta olisi tarkoituksenmukaista. Oiva Alanen Koska lakiesitysluonnoksessa ollaan riippuvaisia edelleen kuntarakenteen kehityksestä ainakin yhtymien ulkorajojen suhteen, kuntien ratkaisut pitäisi olla tiedossa ennen kuin kirkossa lähdetään tekemään omia päätöksiä. Liikanen Timo

Yhtymärovastin tilalla tulisi mielestäni olla hallinnollinen johtaja (ei välttämättä pappi), jolloin kunkin seurakunnan kirkkoherran tehtävä esimiehenä ja alueen hengellisenä johtajana on selkeä. Mielestäni yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan tulisi olla teologi/pappi. Perustelen tätä sillä, että kirkkoneuvoston tehtäviin kuuluu paljon hengellisen työn asioita ja esim. henkilöstörakenteeseen liittyviä asioita, joissa pitää olla riittävä asiantuntemus kirkon perustehtävään. Sote- ja kuntarakenneuudistuksessa tapahtuvia ratkaisuja tulisi tiiviisti seurata kirkon rakenneuudistuksessa ja tehdä tarvittavat "yhteensvittamiset" jo prosessin aikana, jotta vältytään kirkon sisällä jatkuvalta muutos- / korjausprosessilta. Erityisesti pohjoisen maantieteellisesti suuria seurakuntia ajatellen tulisi olla mahdollisuus säilyä itsenäisenä. Pitkien välimatkojen alueilla esim. henkilöstön liikkumisesta aiheutuva hyöty kääntyy haitaksi (työaika ja muu resurssi kuluu maantien päällä oloon. Kerttu Venäläinen Jussi Kauranne Antti Kujanpää

Olen eräiden virallisen lausunnon antajien linjoilla: isojen - usein hiljattai muodostettujen - seurakuntien tulisi voida jäädä uudistuksen ulkopuolelle, raja voisi olla esim. 30 000 tai 40 000 jäsentä, joka tapauksessa riittävän iso seurakunta, joka voisi tarkoituksenmukaisella ja kustannustehokkaasti huolehtia velvoitteistaan. Samalla korostan, että valmisteltu malli ei ratkaise kaikkia ongelmia. Kovin pienet seurakunnat eivät uuden mallinkaan avulla olisi mitenkään tarkoituksenmukaisia jättää itsenäisiksi seurakunniksi, vaan kirkkopiireiksi tai kappeleiksi. Sitä ei ole missään yhteydessä mainittu. Oman rakenneuudistuskonsultointini kautta olen myös vakuuttunut siitä, että seurakuntayhtymäratkaisu edellyttää suurin piirtein saman kokoisia seurakuntia. Minkään seurakunnan yhtymässä ei tulisi olla niin iso, että sillä olisi hallinnossa yksinkertainen enemmistöasema. Rahanjako on sitä ongelmallisempaa, mitä erikokoisempia seurakunnat ovat. Siis ei vähempää kuin 3 srk eikä enempää kuin 7-8, sillä suurempi seurakuntien määrä yhtymässä tuo edustuksellisuuden ja kattavuuden ongelmia ja tekee esim. kirkkoherrojen yhteistyön vaikeaksi. Ihanteellinen tilanne tässä suhteessa on Vantaalla tai Espoossa. Antti Kujanpää Tom Ingvesgàrd Markku Vasara

Ismo Haapanen janne bovellan Juha Tiihonen Ehdotuksen kolmiportainen malli: seurakuntaneuvosto - Yhteinen kirkkoneuvosto - yhteinen kirkkovaltuusto on kankea. Jos halutaan joustavuutta ja matalaa organisaatiota, yhteinen kirkkoneuvosto tulisi jättää pois. Myös seurakuntalaisia ajatellen vain yhdellä vaalilipulla toimitettavat vaalit olisivat tätä päivää. Lisäksi pienten ja taloudellisesti (ja toiminnallisesti) ahtaalla olevien seurakuntien etu olisi, jos ne voisivat olla osa suurempaa kokonaisuutta ja niiden työtä hoidettaisiin aluetyönä. Identitettiä tukisi riittävästi, että nimikkotyöntekijät olisivat tuttuja kasvoja seurakuntalaisille. Toiminnallisesti monet työmuodot saisivat tukea riittävän isossa yksikössä. Myös työntekijöiden yksinäisyys ja kuormitus vähenisivät. Seurakuntalaisten kannalta toiminnan monipuolisuus säilyisi tai jopa vahvistuisi. Seurakuntayhtymäs ei saa olla itsetarkoitus, vaan toiminnallisesti ja taloudellisti kompakti sekä itsensä kannattava kokonaisuus auttaa työtä. Esa Löytömäki

Parokiaalijärjestyksen rinnalle tulisi rohkeasti rakentaa henkilöseurakuntamalli. Nyt kirkolla olisi hyvä aika luopua julkishallinnollisesta roolistaan mm. irtautumalla kuntarakenteesta, verotusoikeudesta ja väestötietoviranomaisena toimimisesta, lakata huolehtimasta kulttuurihistorian ylläpitämisestä vastikkeetta. Rakennemuutoksen ytimessä tulisi olla kirkkolaivan vahva varustaminen sen ydintoiminnan toteuttamiseen. Pekka Riikonen Pitäisi vielä harkita, mitä tehtäviä yhtymälle on pakko antaa. Esim. hautaustoimi tai kiinteistötoimi ei pitäisi olla välttämättömiä. Jeremias Sankari Ei, ellei siihen tehdä Ari Paavilainen Ei, ellei siihen tehdä Lakiesityksessä on hyvää se, että sen mukainen seurakuntayhtymä ei ole yhtä säännelty kuin nykyisen lain mukainen. Huonoa valmistelussa on se, että lainmuutoksella pakotetaan kaikki seurakunnat yhtymiin. Nyt kun kuntakentässä ei ole oletettavissa suuria muutoksia, tämä ei ole perusteltua. Joidenkin seurakuntien taloudellinen tilanne määrää näköjään koko seurakuntakentän tulevaisuuden. Vapautta liittyä ja olla liittymättä tarvittaisiin nyt. Pienen seurakunnan kirkkoherran näkökulmasta uudistus lisää huomattavasti hallinnollisia velvollisuuksia, jotka kaikki ovat pois papin perustyöstä. Juhani Saastamoinen

Ei, ellei siihen tehdä Mikäli kuntaliitokset kariutuvat, tulisi myös seurakunnalla olla mahdollisuus jäädä itsenäiseksi. Lain mukaan seurakunta seuraa aina kuntaa näissä liitosasioissa. Juha Aronen, Vehmaan khra Ei, ellei siihen tehdä Markku Tölli Ei, ellei siihen tehdä Sirkka Pylkkänen Ei, ellei siihen tehdä Ei, ellei siihen tehdä Tarjolla on yksi ainoa vaihtoehto myös niille entisille seurakuntayhtymille, jotka ovat päättäneet jatkaa yhtenä seurakuntana. Omalla seurakunnallani ei ole tällaista perinnettä takanaan, mutta ymmärrän kollegoja, joita turhauttaa ajatus purkaa toimivaksi koettu malli. Uudessa mallissa on hyvää tavoite turvata paikallinen identiteetti seurakuntana (vrt. kappeliseurakunta) sekä pyrkimys paikkailla nykyisen yhtymämallin epäkohtia. Sen sijaan kysyn, onko vastuita harkittu loppuun saakka sekä hallinnollisesti että toiminnallisesti? Jyrki Nordlund

Uudistusesitys on hyvin laadittu, mutta silti epäilen sen toimivuutta kaikissa olosuhteissa. Pakko ei tunnu oikealta keinolta. Pelkään, että ratkaisu lisää hallinnon jähmeyttä ja byrokratiaa. Yhtymärovasti on nimityksenä mielestäni epäonnistunut. Miksi yhtymän hallinnollisena johtajana ei voisi olla muu kuin pappi? Aikataulu sinänsä on hyvä. Viidessä vuodessa on kyettävä ratkaisuihin tai hylättävä uudistus. Rakenneuudistus tekee sen, mitä kuntaliitokset ovat jo tehneet pikkupaikkakunnilla: palvelut karkaavat kauas. Ei, ellei siihen tehdä Edustamani seurakunta suhtautuu rakenneuudistukseen kriittisesti ja mielestäni aiheellisesti. Pystymme toimimaan taloudellisesti ja toiminnallisesti järkevästi itsenäisenä yksikkönä. Miksi sitä ei sallita? Päivi Erkkilä Ei, ellei siihen tehdä Ei, ellei siihen tehdä Seurakuntayhtymämalli pakottaa kaikki seurakunnat mukaan. Se ei voi olla ratkaisu. Talous, hallinto ja seurakunnan toiminta kulkevat paikallisesti käsi kädessä. Uusia ylärakenteita(=srkyhtymiä), jotka ovat kalliita ja valitettavan usein tehottomia, ei tarvita! Ei, ellei siihen tehdä Matti Salminen

Ei, ellei siihen tehdä Suomessa on seurakuntia, jotka ovat aktiivisesti ja oma-aloitteisesti itse lähteneet hakemaan ratkaisuja tulevaisuuden taloudellisiin ja toiminnallisiin haasteisiin. Monissa näissä seurakunnissa yhtymäratkaisu on koettu kankeana ja vanhanaikaisena keinona kehittää seurakuntarakennetta. Ainakin tällaisille seurakunnille tulisi antaa mahdollisuus säilyttää nykyinen joustava ja nopeammin ajan haasteisiin reagoiva seurakuntamalli. Joidenkin seurakuntien osalta yhtymäratkaisu voi olla tällä hetkellä toimiva malli. Samaa ratkaisua ei kuitenkaan tule mekaanisesti soveltaa kaikkiin seurakuntiin. Juha Palm Ei, ellei siihen tehdä Anders Laxell Kirkkoherran tulisi edelleen olla seurakuntaneuvoston puheenjohtaja, koska teologisesti papin pitäisi olla johdossa ja koska käytännön syistä ei ole realistista, että maallikko voisi käyttää tarvittavan ajan valmistelutyöhön ja muuhun tehtävän hoitoon. Mikäli maallikko olisi puheenjohtajana, olisi kirkkoherralle helposti luvassa teatterikuiskaajan rooli (kokemusta on vaalilautakunnasta niiltä kerroilta, kun maallikko on ollut puheenjohtajana). Samoin yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana pitäisi olla kirkkoherra. Ei, ellei siihen tehdä Mikäli yhtymärovastikaavailu toteutetaan, pitäisi tavalla tai toisella valita yhtymärovasti, ei niin, että tehtävä kiertää yhtymän kirkkoherrojen kesken, sillä aivan kuin nykyisin yhteisen kirkkoneuvoston johdossa ollut kirkkoherra on päässyt sinuksi tehtävän kanssa onkin aika nimittää vuorossa seuraava tehtävään. Muutoksen valmistelussa tulisi kiinnittää erityistä huomiota kaksikielisten alueiden tilanteeseen. Porvoon hiippakunnnan tulevaisuus on turvattava. Jari Friman

Meillä Lohjalla on tehty hyvin nopealla aikataululla rakennemuutos. Aikaa valmistelulle jäi 4 kk: kaksi yhtymää ja neljä lakkautettiin ja liitettiin Lohjan seurakuntaan vuoden 2013 alusta lukien. Mielestäni nyt on korkea aika miettiä joko koko kirkolle tai vähintään hiippakunnalliselle tasolle yhteistä kirkollisveroprosenttia ja sitä kautta yhteistä taloudenpitoa. Nyt on niin yhteiskunnassa kuin kirkon piirissä aivan liian monta limittäistä ja päällekkäistä uudistusta: Kipa, Kirjuri, rakenne - sekä vielä äskettäin vallinneet kuntaliitospaineet. Esimerkikni Kipa on itsessään hyvä asia, eli kaikille yhteiset ohjelma-alustat jokaiseen Hiippakuntaan suuren seurakunnan tai yhtymän tehtäväksi tulisi talousrutiinit. Tätä kautta voisi luontevammin lähteä myös seurakuntien välinen yhteistyö paremmin liikkeelle. Ei, ellei siihen tehdä Tämän hetkinen tilanne näyttää siltä, että keskitytään mieluummin lillukanvarsiin (yhtymärovasti ja kirkkoneuvoston puheenjohtajuudet). Meille aiheuttaa Kipa ensi vuoden alusta noin 80.000-100.000 Ã â šâ ylimääräiset kustannukset. Tämän vuoden talousarvio kolmen tappiollisen tilinpääksen jälkeen on 25.000 Ã â šâ plussalla. Emme siis tarvitse yhtään korkeahintaista hallintohimmeliä lisää. Juhani Korte Ei, ellei siihen tehdä

Ei, ellei siihen tehdä Lakiluonnos lisää byrokratiaa entisestään.se ei ota huomioon pitkien etäisyyksien seurakuntia.esityksessä olisi pitänyt antaa mahdollisuus erityisesti pitkien etäisyyksien seurakunnille suunnitella yhteistyönsä väljemmällä mallilla ilman erityistä yhtymämallia. Veli-Matti Koivuranta Ei, ellei siihen tehdä Ei, mutta tarvitsemme Nykyiset rakenteet tulisi kehittää, mutta kokonaan uutta rakennetta luomalla ei saavuteta toivottuja hyötyjä. Ei, mutta tarvitsemme Raamatussa, UT:ssa on mainittu ekklesia, joka tarrkoittaa sekä maailmanlaajuista kirkkoa että paikallisseurakuntaa. Muunlaiset seurakuntarakenteet eivät ole raamatullisia. Voitaisiinko tämä ottaa tosissaan Suomen Siionissa? Olli Kortelainen

Ei, mutta tarvitsemme On jo liikkeellä kipa-uudistus ja it-alueet pitäisi ensin katsoa tuoko kipa mitään todellista säästöä enennkuin taas rakenteita myllätäään Timo Suutari Ei, mutta tarvitsemme Ei, mutta tarvitsemme

Ei, mutta tarvitsemme AK Ei, mutta tarvitsemme Nykyinen ehdotus laittaa taloutensa hyvin hoitaneet seurakunnat, kuten Rauman, asemaan, jossa se joutuu ottamaan osaa huonommin taloutensa kanssa pärjäävien toiminnan rahoittamiseen saamatta mitään vastineeksi. Tilanne tulisi olemaan kummallinen erityisesti silloin, kun vahva seurakunta elättäisi muita, mutta hallinnollinen johto (yhtymärovasti)olisi taloudellisesti heikoilla olevasta seurakunnasta. Kuntapuolellahan tämä ei koskaan menisi näin. Seppo Sattilainen Ei, mutta tarvitsemme Seurakuntien vapaaehtoinen ja luonteva yhteistyö talouden ja kiinteistöhallinnon aloilla on tarpeen. Siihen pitää kehittää kannustimia mutta ei pakotteita tai sanktioita. Antti Kettunen

Ei, mutta tarvitsemme SEurakuntayhtymä ei mielestän ole välttämättä oikea pohjaratkaisu rakenneuudistukselle. Ei, mutta tarvitsemme Useimmissa tapauksissa seurakuntien yhdistäminen yhdeksi isoksi seurakunnaksi olisi parempi vaihtoehto kuin yhtymä. Yhdessä seurakunnassa ei tarvitsisi pohtia yhtymärovastin asemaa eikä toisaalta pyörittää monin kertaista hallintoa yhteisine kirkkoneuvostoineen yms. Ison seurakunnan sisällä voi sitten olla tarpeellinen määrä pienempiä toimintayksiköitä ja tarkoituksenmukainen johtamis/lähiesimiesjärjestelmä. Sirpa Viherä Ei, mutta tarvitsemme Kirkossa on liikaa päällekkäisiä muutospaineita. Nyt järki käteen ja malttia. Henkilöstö ei kestä pienissä seurakunnissa jatkuvaa ruuvipenkkiä.

Ei, mutta tarvitsemme Erkki Murtomäki Ei, mutta tarvitsemme Ulla Kosonen Ei, mutta tarvitsemme Yhtymärovasti on aivan keinotekoinen virka. Työvoiman käyttö yhtymässä voidaan sopia aina paikallisesti! keijo gärdström

Ei, mutta tarvitsemme 1) Seurakuntarakenne pitäisi irrottaa KOKONAAN kuntarakenteesta. On mahdotonta ennustaa kuntarajojen tulevaisuus muodostettaessa uudenmallisia seurakuntayhtymiä. Siksi tulevaisuuden kuntarakenteen muutokset pakottavat seurakunnat ja yhtymät jatkuviin muutoksiin. Työrauhaa ei tule. Vain täydellinen irtaantuminen kuntarakenteesta mahdollistaa sen, että kirkko voi muodostaa hallintorakenteensa omien tarpeidensa mukaisesti. (Kirkollisverojen kohdentaminen kuntarajoista riippumatta ei pitäisi olla nykyaikana mikään ongelma.) 2) Seurakuntayhtymän sijasta pitäisi toimia ns. hiippakuntamallin mukaisesti niin, että hiippakuntien kokoa pienennetään ja määrää lisätään. Tällöin seurakuntayhtymiä ei tarvittaisi, vaan hiippakunnat hoitaisivat seurakuntien yhteiset tehtävät. Hallinnon portaita olisi yksi vähemmän - silti niitä olisi vielä kolme. Lauri Jäntti Ei, mutta tarvitsemme Pekka Valkeapää Ei, mutta tarvitsemme Pentti Berg

Ei pitäisi toteuttaa ollenkaan. Olavi Virtanen Ei pitäisi toteuttaa ollenkaan. #ARVO! Reijo Tuokkola Ei pitäisi toteuttaa ollenkaan. Kirkko tuhlaa rahansa kaikenlaisiin rakenneuudistuksiin ja unohtaa varsinaisen perustehtävänsä. Seurakunnat toimikoot itsenäisinä niinkuin ovat toimineet. Verotulojen mukaan järjestetään palkattu työvoima, jota täydennetään vapaaehtoisilla. Suunniteltu byrokratia tekee lopun "innostavasta luovuudesta." Voi hirveä: "yhtymärovasti" ym:t hallinnolliset byrokraatit. Ei hyvältä näytä! Toivottovasti olen väärässä? Vallivaara Olavi Ei pitäisi toteuttaa ollenkaan. Juha Luukkonen Ei pitäisi toteuttaa ollenkaan. Tulkki Ei pitäisi toteuttaa ollenkaan. En ole tutustunut tarpeeksi lakiesitysluonnokseen... Yrjö Haapala

7 Krister Koskelag 7 Seppo Rahkonen 7 Hannes Seppänen 7 Aki Paavola LKM % 123 Kaikki 79 42 Ei