Vesihuoltolaitoksen korvausvastuusta viemäritulvavahingoissa

Vesihuoltolaitoksen korvausvastuusta viemäritulvavahingoissa Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro Gradu 10.5.2012 Tekijä: Mari Viiman Ohjaaja: Antti Kolehmainen

II SISÄLLYS LÄHTEET... IV LYHENNELUETTELO... X 1 JOHDANTO... 1 1.1 Tutkimusaiheesta... 1 1.2 Rajaukset... 3 1.3 Tutkimuksen metodit ja rakenne... 6 2 VASTUUMUOTO... 8 3 VESIHUOLTOLAKIA EDELTÄNYT SÄÄNTELY... 15 3.1 Laki yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista... 15 3.2 Yleiset määräykset ja sopimusehdot... 17 4 VESIHUOLTOLAKI... 20 4.1 Vesihuoltolain tavoite ja soveltamisala... 20 4.2 Kiinteistön vesihuoltolaitteista... 22 4.3 Korvausnormit... 26 4.3.1 Henkilö- ja omaisuusvahingot... 26 4.3.2 Taloudellinen vahinko... 31 4.4 Liittämis- ja käyttösopimus ja yleiset toimitusehdot... 36 4.5 Vastuun syntymisen edellytyksenä virhe... 39 4.6 Vastuun syntymisen edellytyksenä huolimattomuus... 51 5 KORVAUSVASTUU SOPIMUKSEN PERUSTEELLA... 58 5.1 Korvausvastuuta rajoittavan ehdon kiellon merkityksestä... 58 5.2 Sopimuksen ja vastuunrajoitusehtojen merkityksestä... 60 5.3 Padotuskorkeuden alapuolella viemäröidyt tilat... 66 6 SOPIMUKSENULKOINEN VASTUU JA SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖKSET.. 76 6.1 Vesilaki... 76

III 6.2 Ympäristövahinkolaki... 82 6.3 Vahingonkorvauslaki... 85 7 VASTUUPERUSTEET... 88 7.1 Yleistä vastuuperusteista... 88 7.2 Ankara vastuu ja poikkeukseton vastuu... 89 7.3 Riskiajattelu... 97 7.4 Normikonkurrenssi... 100 8 SYY-YHTEYSVAATIMUS... 102 9 VASTUUN SOVITTELU JA VAPAUTUMISPERUSTEET... 109 9.1 Yleistä vapautumisperusteista... 109 9.2 Säännöksiin perustuvat vapautumisperusteet... 111 9.3 Vapautumisperusteet ankarassa vastuussa... 112 9.4 Korvauksen määrän sovittelu... 120 10 VAKUUTUKSET... 124 10.1 Vakuutusten merkitys viemäritulvavahinkojen korvauksessa... 124 10.2 Vahinkovakuutukset... 127 10.3 Vastuuvakuutukset... 129 11 LOPUKSI... 132

IV LÄHTEET KIRJALLISUUS Ekroos, Ari Kumpula, Anne Kuusiniemi, Kari Vihervuori, Pekka: Ympäristöoikeuden pääpiirteet. 2. uudistettu painos. Juva 2010. (Ekroos ym. 2010) Hahto, Vilja: Tuottamus vahingonkorvausoikeudessa. Juva 2008. Hakalehto-Wainio, Suvianna: Valta ja vahinko. Julkisen vallan käyttäjän vahingonkorvausvastuu vahingonkorvauslaissa. Hämeenlinna 2008. Halila, Heikki Hemmo, Mika: Sopimustyypit. 2. uudistettu painos. Hämeenlinna 2008. Hemmo, Mika: - Vahingonkorvauksen määräytymisestä sopimussuhteissa. Siviilioikeudellinen tutkimus. Vammala 1994. - Vahingonkorvauksen sovittelu ja moderni korvausoikeus. Vammala 1996. - Sopimus ja delikti. Jyväskylä 1998. - Vahingonkorvausoikeuden oppikirja. Vantaa 2002. - Sopimusoikeus I. 2. uudistettu painos. Jyväskylä 2003. (Hemmo 2003a) - Sopimusoikeus II. 2. uudistettu painos. Jyväskylä 2003. (Hemmo 2003b) - Sopimusoikeus III. Jyväskylä 2005. (Hemmo 2005a) - Vahingonkorvausoikeus. Porvoo 2005. (Hemmo 2005b) - Sopimusoikeuden oppikirja. 2. painos. Helsinki 2008. Hollo, Erkki J.: Johdatus ympäristöoikeuteen. 3. uudistettu painos. Helsinki 2009. Hollo, Erkki J. Vihervuori, Pekka: Ympäristövahinkolaki. Jyväskylä 1995. Hoppu, Esko Hemmo, Mika: Vakuutusoikeus. Porvoo 2006. af Hällström, Esbjörn Ijäs, Hannu: Vastuuvakuutus. 2. uudistettu painos. Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy FINVA. Vaajakoski 2007. Häyhä, Juha: Ankara vastuu ja vahingonkorvausoikeuden järjestelmä. Oikeustiede- Jurisprudentia XXXII (1999), s. 81 149. Karhu (ent. Pöyhönen), Juha: - Korvausmallit vahingonkorvausoikeudessa. Oikeustiede-Jurisprudentia XXXII (1999), s. 297 372. - Uusi varallisuusoikeus. 2. painos. Saarijärvi 2003.

V Karttunen, Erkki: - RIL 237-1-2010. Vesihuoltoverkostojen suunnittelu. Perusteet ja toiminnallisuus. Suomen rakennusinsinöörienliiton RIL ry:n julkaisuja. Saarijärven Offset Oy 2010. - RIL 237-2-010. Vesihuoltoverkkojen suunnittelu. Mitoitus ja suunnittelu. Suomen rakennusinsinöörienliiton RIL ry:n julkaisuja. Saarijärven Offset Oy 2010. Mononen, Marko: - Yritysten välinen tuotevastuu. Pieksämäki 2004. - Onko sopimusoikeudessamme yhtenäistä vastuuperustetta. Lakimies 7 8/2004 s. 1379 1397. Routamo, Eero Ståhlberg, Pauli Karhu, Juha: Suomen vahingonkorvausoikeus. 5. uudistettu painos. Helsinki 2006. Saarnilehto, Ari: - KKO 2008:31 ja eri korvausjärjestelmät. Defensor Legis N:o 3/2009, s. 351 363. - Todistustaakasta vahingonkorvausasioissa. Teoksessa Ehdon sovittelusta, todistelusta, vahingonkorvauksesta. Velvoiteoikeuden kirjoituksia I. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Yksityisoikeuden sarja A:126. Turku 2010. Ståhlberg, Pauli: - Ydinvastuusta. Vammala 1993. - Oikeustapauskommentti KKO:2009:92, Defensor Legis 4/2010, s. 515 534. Suomen kunnallisteknillisen yhdistyksen julkaisuja: - Kiinteistöjen vesijohtoja ja viemäreitä koskevat määräykset. Helsinki 1956. - Kiinteistöjen vesijohtoja ja viemäreitä koskevat määräykset. Helsinki 1960. - Kiinteistöjen vesijohtoja ja viemäreitä koskevat määräykset. Vammala 1996. - Kiinteistöjen vesijohtoja ja viemäreitä koskevat määräykset. Joensuu 1973. - Rakennusten vesijohdot ja viemärit. Helsinki 1960. - Rakennusten vesijohdot ja viemärit. Helsinki 1995. Wilhelmsson, Thomas: Vakiosopimus ja kohtuuttomat sopimusehdot. 3. uudistettu painos. Hämeenlinna 2008. Wilhelmsson,Thomas Rudanko, Matti. Tuotevastuu. 2. uudistettu painos. Jyväskylä 2004. Virolainen, Jyrki Martikainen Petri: Pro T Contra. Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä. Saarijärvi 2003. Virtanen, Pertti: Vahingonkorvaus. Laki ja käytännöt. Porvoo 2011.

VI Ämmälä, Tuula: - Kielloista käskyihin heikomman suojaa koskevien normien kehittymisestä. Teoksessa Heikomman suojasta. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. B. Muut kokoomateokset N:o 4. Turku 1995. - Uudistunut kuluttajansuoja. Jyväskylä 1996. - Virhe erityisesti kuluttajankaupassa ja asuntokaupassa. Jyväskylä 2002. - Suomen kuluttajaoikeus. Jyväskylä 2006. VIRALLISLÄHTEET HE 187/1973 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle vahingonkorvausta koskevaksi lainsäädännöksi. HE 119/1989 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle tuotevastuulaiksi. HE 165/1992 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ympäristövahinkojen korvaamisesta ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. HE 360/1992 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 85/2000 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle vesihuoltolainsäädännön uudistamiseksi. HE 277/2009 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi. HE 295/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta annetun lain kumoamisesta sekä eräiksi tähän liittyviksi laeiksi. mmm 2005:7: Vesihuollon erityistilannetyöryhmän loppuraportti. mmm 2006:16: Tulvavahinkotyöryhmä. mmm 2010:6: Vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän loppuraportti.

VII INTERNET-LÄHTEET Liittymis- ja käyttösopimuksen sopimusehdot 3.7.2001. Suomen Vesilaitosyhdistys ry. http://www.vvy.fi > Ohjeet, selvitykset ja mallit > Liittymä- ja käyttösopimuksen malli ja yleisten toimitusehtojen malli > Liittymis- ja käyttösopimuksen malli (22.2.2012) Turva tulvavahinkojen varalta 11.12.2009. Finanssialan Keskusliitto. [http://www.fkl.fi/materiaalipankki/malliehdot/dokumentit/turva_tulvavahinkojen_ varalta_malliehto.pdf] (3.10.2012) Vertailu myrskyvahinkojen korvaamisesta kotivakuutuksista 18.1.2012. Vakuutus- ja rahoitusneuvonta. [http://www.fine.fi/userfiles/file/myrskyvahingo12.pdf.] (23.3.2012) Vesihuoltolaitoksen yleiset toimitusehdot 29.6.2001. Suomen Vesilaitosyhdistys ry. http://www.vvy.fi > Ohjeet, selvitykset ja mallit > Liittymä- ja käyttösopimuksen malli ja yleisten toimitusehtojen malli > Yleisten toimitusehtojen malli (22.2.2012) MUUT LÄHTEET Hakemus/lausunto vesihuoltolaitokseen liittämisestä ja sen käytöstä. Kuntalomake 6650:01. Printel Oy. Liittymissopimus. Suomen Kaupunkiliitto 222 (I) 9.78. Sopimus kiinteistön liittymisestä vesi- ja viemärilaitokseen. Kuntalomake 8650:79. Printel Oy. Sopimus kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitokseen ja sen käytöstä. Kuntalomake 8650:01. Printel Oy. Yleiset määräykset yleiseen vesi- ja viemärilaitokseen liittymisestä ja laitoksen käytöstä. Printel Oy:n ja Vesihuoltoliiton lomake nro 8814:93.

VIII OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus KKO 1952 II 94 KKO 1957 II 10 KKO 1963 II 88 KKO 1963 II 93 KKO 1964 II 81 KKO 1967 II 54 KKO 1968 II 55 KKO 1969 II 42 KKO 1972 II 8 KKO 1972 II 97 KKO 1973 II 15 KKO 1978 II 126 KKO 1979 II 137 KKO 1980 II 20 KKO 1981 II 2 KKO 1982 II 32 KKO 1982 II 70 KKO 1982 II 94 KKO 1983 II 14 KKO 1983 II 91 KKO 1984 II 160 KKO 1984 II 182 KKO 1985 II 23 KKO 1985 II 51 KKO 1987:23 KKO 1989:98 KKO 1989:123 KKO 1989:129 KKO 1990:55 KKO 1991:65 KKO 1991:138 KKO 1991:176 KKO 1992:89 KKO 1992:130 KKO 1992:138 KKO 1992:141 KKO 1992:178 KKO 1993:18 KKO 1993:80 KKO 1994:5 KKO 1994:94 KKO 1994:122 KKO 1995:53 KKO 1995:108 KKO 1995:129 KKO 1996:59 KKO 1996:64 KKO 1997:48 KKO 1997:73 KKO 1997:199 KKO 1998:15 KKO 1998:57 KKO 1998:59 KKO 1999:19 KKO 1999:48 KKO 1999:124 KKO 2000:18 KKO 2000:72 KKO 2001:2 KKO 2001:61 KKO 2001:70 KKO 2001:135 KKO 2003:26 KKO 2003:70 KKO 2003:131 KKO 2005:14 KKO 2006:56 KKO 2008:31 KKO 2008:62 KKO 2008:91 KKO 2009:92 KKO 2011:13 KKO 2011:62 KKO 2011:77

IX Korkein oikeus, muut kuin ennakkopäätökset KKO 4.2.1997 t. 440 KKO 19.9.2003 t. 2320 Korkein hallinto-oikeus KHO 1997:37 Hovioikeudet Kouvolan hovioikeus 21.12.2000 t. 1316 Kouvolan hovioikeus 12.11.2008 t. 1237 Rovaniemen hovioikeus 27.3.2006 t. 281 Rovaniemen hovioikeus 18.4.2008 t. 331 Rovaniemen hovioikeus 14.11.2008 t. 977 Turun hovioikeus 30.1.1995 t. 369 Turun hovioikeus 21.4.2004 t. 1241 Turun hovioikeus 29.6.2007 t. 1354 Käräjäoikeudet Kanta-Hämeen käräjäoikeus, 13.4.2012 nro 12/3430, Dnro L 11/6108, ei lainvoimainen Pirkanmaan käräjäoikeus, 29.6.2011 nro 11/3907, Dnrro R 11/603, ei lainvoimainen Pirkanmaan käräjäoikeus, 30.11.2011 nro 11/36480, Dnro L 10/31793, ei lainvoimainen Porvoon käräjäoikeus, 11.3.2008 nro 08/500, Dnro L 07/184 Satakunnan käräjäoikeus, välituomio 8.3.2012 nro 3272, Dnro L 10/3930, ei lainvoimainen Vakuutuslautakunnan päätökset VKL 661/03 (16.1.2004) VKL 576/04 (25.11.2004) VKL 717/04 (19.1.2005) VKL 31/09 (27.4.2009)

X LYHENNELUETTELO DL Defensor Legis Dnro diaarinumero HE hallituksen esitys HO hovioikeus KKO korkein oikeus KL kauppalaki 35/1987 ks. katso KSL kuluttajansuojalaki 38/1978 kvv-laitteisto kiinteistön vesi- ja viemärilaitteisto LM Lakimies. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja MRA maankäyttö- ja rakennusasetus 895/1999 MRL maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 OikTL laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929 PL Suomen perustuslaki 731/1999 t. taltio TVL tuotevastuulaki 694/1990 VahL vahingonkorvauslaki 412/1974 VakSopL vakuutussopimuslaki 543/1994 VanhL laki velan vanhentumisesta 728/2003 VEO vesioikeus VHL vesihuoltolaki 119/2001 VL vesilaki 264/1961 vesilaki 587/2011 VKL vakuutuslautakunta vp valtiopäivät Vvl-laki laki yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista 982/1977 YdinvVL ydinvastuulaki 48/1972 YSL ympäristönsuojelulaki 86/2000 YVL ympäristövahinkolaki 737/1994

1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimusaiheesta Viemäritulvia voi syntyä esimerkiksi silloin, kun vesihuoltolaitoksen viemäriverkostossa on tukos tai kun ankaran rankkasateen seurauksena vesihuoltolaitoksen jätevesiviemärit ylikuormittuvat. Tällöin jätevesi 1 saattaa tulvia viemäriverkostoon liitetyn kiinteistön viemärikaivosta sisälle ja aiheuttaa rakennuksessa vahinkoja 2. Viemäriveden noustessa tavanomaista korkeammalle vahinkoja voi aiheutua etenkin sellaisilla kiinteistöillä, joilla on viemäröity padotuskorkeuden 3 alapuolisia tiloja ja joilla ei ole jäteveden takaisinvirtausta estävää padotusventtiiliä tai pumppaamoa. Olen tehnyt tutkielman Suomen Vesihuoltoyhdistys ry:n aloitteesta. Käytännön vahinkotilanteissa on esiintynyt epäselvyyttä vesihuoltolaitosten korvausvastuusta, joten yhdistys tilasi opinnäytetyön, jolla on tarkoitus selvittää vesihuoltolaitosten korvausvastuuta ja viemäritulvavahinkoja koskevaa oikeuskäytäntöä. Jo työn alkuvaiheessa selvisi, että viemäritulvavahinkoja koskevaa korkeimman oikeuden, mutta myös alempien oikeusasteiden oikeuskäytäntöä, on vähän saatavilla. Etenkään käräjäoikeuksien tiedostoista ei ollut kattavasti mahdollista seuloa esille kaikkia mahdollisia tapauksia. Olen saanut joitakin hovioikeuksien ratkaisuja, mutta lisähaasteeksi näidenkin oikeustapausten analysoinnille muodostui lainsäädännön ja sopimusmallien muutokset, jotka on toteutettu pääosin kyseisten oikeustapausten antamisen jälkeen. Tutkimuksen yhteydessä Suomen Vesilaitosyhdistys ry lähetti noin 300 jäsenlaitokselleen kyselyn. Kyselyyn saatiin 67 vastausta. Kyselyssä saatuja tietoja on käytetty tutkielmassa hyväksi. Tutkielmassa selvitän vesihuoltolaitoksen vastuun määräytymisperusteita viemäritulvavahingoista erityisesti suhteessa vesihuoltolaitoksen asiakkaaseen. Millä perusteella korva- 1 HE 85/2000 vp, s. 22. Vesihuoltolaissa (VHL, 119/2001) jätevedellä tarkoitetaan yleisesti kaikkea käytöstä poistettua tai muuta vettä ja nestettä, jota pidetään jätevetenä. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 3.1 :n 9 kohdan mukaan jätevedellä tarkoitetaan sellaista käytöstä poistettua vettä, pilaantuneelta alueelta johdettua vettä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan käytetyltä alueelta johdettavaa vettä, josta voi aiheutua ympäristön pilaantumista. 2 Vahinko voidaan määritellä vahingonkärsijän kannalta negatiiviseksi, ulkopuolisesta syystä sattuneeksi tapahtumaksi. Se voi ilmetä empiirisesti havaittavana tosiasiana, kuten esimerkiksi esineen rikkoutumisena tai taloudellisena menetyksenä. Ks. vahingon määritelmästä esim. Mononen 2004, s. 118 120. 3 Padotuskorkeus tarkoittaa sellaista hyväksyttyä tasoa, jolle viemäriveden pinta voi nousta viemärin kuormitustilanteiden normaalien vaihteluiden puitteissa.

2 usvelvollisuus syntyy ja mitkä ovat mahdolliset vastuusta vapautusperusteet? Vaikuttavatko esimerkiksi ylivoimaiset tapahtumat, vahingonkärsineen myötävaikutus tai vahinkokohteen erityinen riskialttius vesihuoltolaitoksen vastuuseen? Entä mikä merkitys vesihuoltolaitoksen ja vahinkoa kärsineen asiakkaan välisen liittymissopimuksen vastuunrajoitusehdoilla on vastuukysymyksissä? Vahingonkorvausta koskevat lait ovat jättäneet monet oikeuskysymykset tarkasti sääntelemättä ja voimassa olevan oikeuden yleisten periaatteiden ja oikeuskäytännön kehitettäväksi ja tarkennettavaksi. Vahingonkorvausoikeus sisältää runsaasti yleislausekkeita, jotka saavat sisältönsä tulkinnan kautta. Vahingonkorvaus- ja sopimusoikeudelliset yleiset periaatteet vaikuttavat vastuun määräytymisessä. Vaikka korvausvastuun edellytyksiä tai vapautumisperusteita koskevat yleiset tulkintalinjat ovat vakiintuneet, jää niihin kuitenkin aina tilanne- ja tapauskohtaista harkintaa. Tässä tutkielmassa käsittelen viemäritulvavahinkoihin liittyviä erityisiä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa vastuuta koskevaan oikeudelliseen harkintaan. Vahingonkorvausoikeudessa on jatkuvasti kiinnitetty entistä enemmän huomiota kuluttajansuojakysymyksiin ja korvausvastuu on yleisesti ankaroitunut muun muassa heikomman osapuolen suojan turvaamiseksi. 4 Tutkielmassa arvioin, mikä merkitys muuttuneilla säännöksillä, sopimusehdoilla tai muulla viemäröinnin teknisellä ym. kehityksellä mahdollisesti on korvausvastuun määräytymisessä verrattuna aikaisemmin annettuihin oikeuden tuomioihin. Tutkielman aihe on ajankohtainen, koska ilmastonmuutoksen seurauksena rankkasateiden määrän arvioidaan entisestäänkin lisääntyvän. Vahinkoriskin kasvuun vaikuttavat myös asutuksen keskittyminen asutuskeskuksiin ja rakennetun ympäristön tiivistyminen entisestään. Tilannetta ei myöskään helpota se, että viemäriverkosto ei kaikilta osiltaan ole siltä vaadittavassa kunnossa 5. Ongelmia esiintyy etenkin tasaisessa maastossa sijaitsevilla vanhoilla asuinalueilla, joiden läpi johdetaan myös muiden asuinalueiden jätevesiä. Vastaavas- 4 Ks. yleisestä vahingonkorvausoikeuden ankaroitumisesta niin sopimusvastuussa kuin sopimuksenulkoisessakin vastuussa esim. Routamo Ståhlberg Karhu 2006, s. 124 126. 5 Ks. mmm 2010:6, s. 15 16, jossa todetaan, että 12 % viemäriverkoston kokonaispituudesta on huonokuntoista ja että vesihuoltoverkoston ylläpidossa ja saneerauksessa on vakavia puutteita. Ks. myös RIL 237-1- 2010, s. 124, jonka mukaan vesihuoltoverkkojen tarpeellisia saneerauksia on laiminlyöty.

3 ti ongelmia esiintyy tiiviisti rakennetuissa vanhoissa kaupunginosissa, joissa hulevedet 6 eivät pääse imeytymään maahana ja joissa ne on johdettu viemäriverkkoon. Kaikesta ennakollisesta vahingontorjunnasta ja vahinkoihin varautumisesta huolimatta viemäritulvia ei täysin pystytä estämään. Se ei ole teknisesti mahdollista eikä taloudellisesti järkevää. 7 1.2 Rajaukset Tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) 5.2 :n mukaan kuntien tehtävänä on huolehtia huletulvariskien hallinnasta. Joissain kunnissa hulevesien johtaminen on kokonaan tai osittain kunnan vastuulla, kun taas vesihuolto, eli vedenhankinta 8 ja viemäröinti 9 pois lukien hulevesien johtaminen, ovat erillisen vesilaitoksen hoidettavana. Näin ollen kunnallakin on usein vastuu tulvavahingosta. Vesihuoltolaitoksille tehdyn kyselyn mukaan 64 vastanneesta laitoksesta 27 huolehti myös hulevesien hallinnasta kokonaan ja 11 osittain. Hulevesien hallinta ei ollut 26 vastanneen laitoksen hoidettavana ollenkaan. Asialla on käytännössä eniten merkitystä tilanteissa, joissa hulevesien johtaminen ei kuulu yhtiömuotoisen vesihuoltolaitoksen toimintaan. Kunnan hyväksyessä vesihuoltolaitoksen toimintaalueen, voi hyväksyntä sisältää kunnan ja vesihuoltolaitoksen välistä vastuunjakoa koskevia määräyksiä. Lisäksi kunta ja vesihuoltolaitos voivat keskenään tehdä muun muassa vesihuollon suunnittelua ja järjestämistä koskevia sopimuksia. Näillä määräyksillä tai sopimuksilla voi olla hyvinkin merkittävä vaikutus kunnan ja itsenäisen vesihuoltolaitoksen välisen vastuun jakautumiseen. Vastuukysymykset hulevesien hallinnasta ovat voimassa olevan oikeuden mukaan suhteellisen epäselvät ja tulkinnanvaraiset ja tältä osin lainsäädäntöön on suunnitteilla muutoksia. 10 Tutkielma ei kuitenkaan koske kunnan ja vesihuoltolaitoksen välistä oikeussuhdetta tai vastuujakoa. Tutkin kiinteistöillä aiheutuneita viemäritulvavahinkoja pelkästään vesihuoltolaitoksen ja vahingonkärsineen välisessä yksityisoi- 6 HE 85/2000 vp. s. 22 23. Hulevedellä tarkoitetaan yleisesti maan pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- ja sulamisvettä. 7 mmm 2010:6, s. 48. 8 Vedenhankinnalla tarkoitetaan VHL 3 :n 1 kohdan mukaan veden johtamista, käsittelyä ja toimittamista talousvetenä käytettäväksi. Talousvedellä puolestaan tarkoitetaan saman säännöksen 2 kohdan mukaisesti ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä sen mukaan kuin siitä terveydensuojelulaissa (763/1994) säädetään. 9 Viemäröinnillä tarkoitetaan VHL 3 :n 1 kohdan mukaan jäteveden, huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista ja käsittelyä. Viemäröintiin kuuluvat viemäristö, viemäriveden puhdistamot ja viemäriveden purkulaitteet. Viemäristö puolestaan tarkoittaa sitä järjestelmää, jonka avulla viemärivesi kootaan. Viemäristöön kuuluvat viemärit, viemäriveden pumppaamot sekä ylivuotorakenteet ja muut erityisrakenteet. Ks. myös mmm 2010:6 s. 53, jossa VHL 3 :n 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että viemäröinnillä ei enää tarkoitettaisi huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista. 10 Ks. mmm 2010:6.

4 keudellisessa suhteessa. Lähtökohtana tutkielman vastuuarvioinneissa on aina, että toiminta, johon vahingon aiheutuminen voidaan liittää, on ollut vesihuoltolaitoksen vastuulla. Jätän tutkielman ulkopuolelle vesihuoltotoimintaan liittyvät ympäristönsuojelulliset kysymykset, kuten esimerkiksi vesilain (VL, 587/2011) tai ympäristönsuojelulain (YSL, 86/2000) mukaiset lupamenettelyt mahdollisine etukäteisine korvausvelvollisuuksineen sekä pilaantuneen 11 ympäristön ennallistamisvelvollisuuden. Julkisoikeudellinen vastuu voi realisoitua esimerkiksi tilanteissa, joissa jäteveden ylivuodot tai jätevesiputkien rikot, eli ympäristöoikeudellista termiä käyttäen päästöt 12, aiheuttavat maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Ympäristöoikeuden vanhimpia periaatteita on aiheuttamisperiaate. Sen mukaan ympäristöä pilannut tai muutoin vahingoittanut vastaa aiheuttamistaan vahingoista ja pääsääntöisesti myös ennallistamiskustannuksista. Pilaantumisriskin sisältävässä toiminnassa tulee huolellisuus- eli varovaisuusperiaatteen mukaisesti jo etukäteen ottaa huomioon toiminnan mahdolliset haitalliset vaikutukset ja varovaisuudella pyrkiä välttämään tarpeettomien vaikutusten syntyminen. Toiminnanharjoittaja siis vastaa toimintansa haitallisten vaikutusten ennaltaehkäisystä sekä ympäristöhaittojen rajoittamisesta ja poistamisesta mahdollisimman vähäiseksi. 13 Tästä rajauksesta huolimatta käsittelen kuitenkin tutkielmassa ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain (YVL, 737/1994) mukaista korvausjärjestelmää lyhyesti siltä osin, kun sillä voi olla merkitystä tutkielman kohteena olevissa lähinnä kiinteistökohtaisissa viemäritulvavahingoissa. Vesihuoltolaitoksen ja sen asiakkaan välisellä sopimuksella määrätään heidän välisistä vastuista ja oikeuksista. Koska tutkielman pääpaino on vahingonkorvausoikeudellinen, jätän sopimuksen syntymistä, pätemättömyyttä ja sitovuutta koskevat oikeudelliset kysymykset vähemmälle huomiolle. Kun viittaan tutkielmassa sopimukseen tai tulkitsen sopimusehtojen merkitystä, pidän selvänä asiana, että sopimus on syntynyt pätevällä tavalla. Sen sijaan vahingonkorvausta koskevat sopimusehdot ja niiden rooli on tutkimuksessa tärkeässä roolissa. Olen käyttänyt sopimusehtoesimerkkinä Suomen Vesilaitosyhdistys ry:n jäsenlaitoksissa paljon käytettyä sopimusehtomallia. Tutkielman kannalta voi myös olla olennaista merkitystä sopimuksen muuttamista koskevilla seikoilla, joten en ole niitä ko- 11 Pilaantumisella tarkoitetaan YSL 3.1 :n 1 kohdan mukaan ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa säännöksessä erikseen määritelty haitallinen seuraus. 12 Ympäristönsuojeluoikeudessa päästöllä tarkoitetaan pilaantumisen laukaisevaa ihmisen toimintaa. 13 Hollo 2009, s. 21 22 ja 24.

5 konaan sivuuttanut. Vesihuollon liittymissopimukset ovat usein pitkäaikaisia kestosopimuksia, joten sopimusehtojen muuttamiselle voi olla lain tai esimerkiksi olosuhteiden muutosten vuoksi perusteita. Vahinkotilanteessa voi esiintyä tulkinnan varaisia tilanteita siitä, mikä on voimassa olevan sopimuksen sisältö jo pelkästään siitäkin syystä, että sopimusta on mahdollisesti muutettu tai olosuhteissa muuten on tapahtunut esimerkiksi merkittäviä teknisluontoisia muutoksia. Moninaisia mahdollisia muutostilanteita en ole pyrkinytkään hahmottamaan, sillä ne joka tapauksessa aina jäävät tapauskohtaisista oikeustosiseikoista 14 ja niiden arvioinnista riippuvaiseksi. Muutostilanteita olen käsitellyt yleisten periaatteiden pohjalta. Vesihuoltolaitoksen korvausvastuu viemäritulvavahingoista syntyy useimmiten tilanteessa, jossa kenenkään yksittäisen työntekijän ei sinänsä voida katsoa aiheuttaneen vahinkoa. Joka tapauksessa sopimusoikeuden vastuupiirin katsotaan pääsääntöisesti ulottuvan työntekijöiden lisäksi kaikkiin niihin yrittäjiin, jotka ovat osallistuneet sopimuksen täyttämiseen. Sopimusvastuun ulkopuolisessakin suhteessa vesihuoltolaitos puolestaan isännänvastuun perusteella vastaa työntekijänsä aiheuttamista vahingoista. Näistä mahdollisista kysymyksistä ei yleensä seuranne viemäritulvavahingoissa erityisiä oikeudellisia ongelmia, joten olen rajannut niiden selvittämisen tutkielman ulkopuolelle. Ne määräytyvät viemäritulvavahingoissa yleisten sopimus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan. Rajauksen tekee perustelluksi myös se, että sitä osin kuin vesihuoltolaitoksen vastuu perustuu ankaraan vastuuseen 15, ei edes vahingonkorvauslain (VahL, 412/1974) mukaisiin sopimuksenulkoisen isännänvastuun rajoituksiin voitane vedota. 16 Myöskään vesihuoltolaitoksen yksittäisen työntekijän mahdollista vastuuta en käsittele. Viemäritulviin ei yleensä liity rikosoikeudellisesti arvioitavaa vastuuta. Rikosoikeudellinen vastuu on kuitenkin mahdollinen, mutta tässä tutkielmassa en sitä käsittele. Esimerkkinä vesihuoltoon liittyvästä mahdollisesta rikosvastuusta voidaan mainita vuonna 2007 sattunut ns. Nokian vesikriisi. 17 14 Oikeustosiseikka on yksittäisessä oikeustapauksessa oikeusseuraamuksen kannalta välittömästi relevantti ja konkreettinen fakta, johon vaatimus tai väite voidaan perustaa. Ks. Virolainen Martikainen 2003, s. 37. 15 Ankara vastuu on tuottamuksesta riippumatonta vastuuta. Tuottamuksesta riippumattomasta vastuusta käytetään myös nimityksiä objektiivinen vastuu, absoluuttinen vastuu, vaarantamisvastuu ja kausaalivastuu. Tässä tutkielmassa käytän yleisesti ankaran vastuun käsitettä. 16 Ks. esim. Hemmo 1998, s. 116 117; Routamo Ståhlberg Karhu 2006, s. 242 243. 17 Pirkanmaan käräjäoikeus, tuomio 29.6.2011 11/39707. Vesihuoltolaitoksen jätevedenpuhdistamon vastaava hoitaja oli huoltotöiden yhteydessä avannut puhtaanveden ja jätevedenpuhdistamolla prosessoidun jäteveden eli teknisen veden putkistojen välisen venttiilin. Tämän seurauksena teknistä vettä pääsi talousvetenä

6 Vesihuollossa olevan virheen nojalla vesihuoltolaitoksen asiakkaalla voi olla vesihuoltolain (VHL, 119/2001) 27 :n mukainen oikeus hinnanalennukseen. Hinnanalennukseen oikeuttavat virheet liittyvät veden ja palvelun laatuun tai esimerkiksi yhtäjaksoisiin tai toistuviin vesihuollon keskeytyksiin. Mikäli tällaisesta virheestä aiheutuu asiakkaalle vahinkoa, voi asiakas vahingonkorvausedellytysten täyttyessä olla oikeutettu hinnanalennuksen ohella myös vahingonkorvaukseen. Rajaan tutkielman ulkopuolelle palvelun keskeytykseen liittyvät vesihuoltolaitoksen suoritusvirheeseen perustuvat hinnanalennusta koskevat korvausasiat. 18 1.3 Tutkimuksen metodit ja rakenne Tutkielmassa punnitsen tulkintavaihtoja voimassa olevan oikeuden sisällöstä säädösten esitöihin, oikeuskäytäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen tukeutuen. Olen myös käyttänyt esimerkkinä ja analysoinut tutkimusaineistoon saamiani vesihuoltolaitoksen vastuuta koskevia alempienkin oikeusasteiden oikeustapauksia. Tutkielma on lainopillinen. Tutkielman toisessa osassa selvitän vahingonkorvausoikeuden perinteistä jakoa sopimusvastuuseen ja sopimuksenulkoiseen vastuuseen. Kolmannessa osassa käyn tutkielman aiheen kannalta tarpeellisilta osin läpi VHL:ia edeltäneen vesihuoltoa koskeneen sääntelyn. Muuttunutta lainsäädäntöä ja sopimuskäytäntöä selvitän osin senkin vuoksi, että monet tutkielmassa analysoitavat oikeustapaukset sijoittuvat aikaan ennen VHL:n voimaantuloa. Myös niillä voi olla merkitystä tulkittaessa voimassa olevan oikeuden sisältöä. Neljännessä osassa keskityn VHL:iin. Osan alussa selvitän lyhyesti vesihuoltoa sääntelevän vesihuoltolain ja kuluttajansuojan keskeistä sisältöä ja tavoitteita. Osassa päähuomio on vesihuoltolaitoksen ja sen asiakkaan suhdetta sääntelevissä säännöksissä ja sopimusehdoissa sekä niiden tulkinnassa. Viidennessä osassa pohdin liittymissopimukseen sisältyvien ehtojen vaikutusta korvausvastuuseen. Kuudennessa osassa selvitän viemäritulviin mahdollisesti sovellettavia sopimuksenulkoisia normeja. Seitsemännessä osassa selvitän lähinnä oikeuskirjallisuuden perusteella vastuuperusteiden tarkoitusta ja merkitystä vesihuoltolaitoksen toimitettavan puhtaan veden joukkoon aiheuttaen taudinaiheuttajien leviämisen ja useille tuhansille vedenkäyttäjille terveydellisiä ongelmia ja vaaraa terveydelle. Kun vastaava hoitaja oli yli kymmenen vuoden ajan laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin vaarallisen yhdysputken poistamiseksi ja kun hän oli avannut kyseisen yhdysputken venttiilin, tuomitsi Pirkanmaan käräjäoikeus hänet törkeästä yleisvaaran tuottamuksesta ja kuolemantuottamuksesta. Korvausvastuu vahingoista oli kaupungilla. Tuomio ei ole lainvoimainen. 18 Ks. mmm 2010:6, s. 87 91, jossa VHL:iin ollaan lisäämässä vakiohyvitystä koskevat säännökset. En käsittele myöskään niitä tässä tutkielmassa.

7 vastuussa. Kahdeksannessa osassa esittelen syy-yhteysvaatimusta korvausvastuun edellytyksenä. Yhdeksännessä osassa käyn läpi niitä perusteita, joilla vesihuoltolaitoksen vastuuta voidaan rajoittaa tai joilla vesihuoltolaitos voidaan vapauttaa vastuusta kokonaan. Kymmenennessä osassa selvitän lyhyesti vakuutusten merkitystä viemäritulvavahinkojen korvaamisessa. Tuon yleisellä tasolla esille sellaisia vahinkotapauksia, joista vesihuoltolaitos on vahingonkorvausvelvollinen ja jotka kuitenkin jäävät vesihuoltolaitoksen vastuuvakuutuksen vakuutusturvan ulkopuolelle. Samalla selvitän lyhyesti vahingonkärsineen mahdollisuutta käyttää vahinkojen korvaamiseen itsensä ottamaa vakuutusturvaa.

8 2 VASTUUMUOTO Korvausvastuu on jaettu velvoiteoikeudessa perinteisesti sopimuksenulkoiseen eli deliktivastuuseen sekä sopimusvastuuseen. Deliktivastuussa vahinko aiheutuu sopimussuhteen ulkopuoliselle yleensä tahallisesta tai tuottamuksellisesta teosta tai muusta rikkomuksesta, joka on ollut yleisen käyttäytymisnormin vastainen. Sopimusoikeudellinen korvausvastuu puolestaan syntyy pääsääntöisesti sopimussuhteesta johtuvien velvoitteiden tuottamuksellisesta rikkomisesta. 19 Sopimusperusteinen vastuu rajoittuu siis lähtökohtaisesti pelkästään sopimuspuolten suhteeseen. Vastaavasti kenelle tahansa ulkopuoliselle aiheutettu vahinko kuuluu deliktivastuun piiriin. Sopimuksenulkoisen vastuun ja sopimusvastuun jaottelu ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa yksiselitteisesti edellä esitetyn jaon mukainen. Koska vastuumuotojen korvauksen määräytymistä koskevat säännöt ovat erilaiset, korvausvastuuta koskevan harkintaprosessin aluksi onkin syytä kysyä, kummasta vastuumuodosta on kysymys ja soveltuuko tilanteeseen jokin erityissäännös. 20 Vahingonkorvausoikeudessa on pääsääntönä voimassa korvauksettomuuden periaate, jonka mukaan jokainen kärsii itse sen vahingon, joka häntä on kohdannut. 21 Toisaalta vahingon aiheuttaminen toiselle ei yleensä ole sallittua, joten useimmiten vahingonaiheuttaja joutuu aiheuttamastaan vahingosta korvausvastuuseen jonkin oikeusperusteen nojalla. 22 Vahingonkorvausoikeudessa vaikuttaakin niin sanottu aiheuttamisperiaate, jonka mukaan vaarallista tai muutoin riskialtista toimintaa harjoittava on korvausvelvollinen toiminnastaan aiheutuvista haitallisista seurauksista. 23 Jo tällä perusteella lähtökohtaisesti on selvää, että vesihuoltoa on hoidettava niin, ettei toiminnasta aiheudu muille vahinkoa. Eri asia kui- 19 Routamo Ståhlberg Karhu 2006, s. 61. Ks. KKO 2008:31, jossa urakoitsijan korvausvastuu ei voinut perustua vahingonkorvauslakiin, mutta ei myöskään sopimusoikeudellisiin periaatteisiin. 20 Hemmo 2005b, s. 10. Muu kuin sopimuskumppani on voinut vedota sopimusvastuuseen muun muassa tilanteissa, jossa hänen hyväkseen on voimassa muiden välinen sopimus (KKO 1982 II 32), jossa toimeksisaajan on tullut ottaa huomioon myös hänenkin edut (KKO 1999:19), jossa osapuolten välinen suhde on rinnastettavissa sopimussuhteeseen (KKO 2003:131, KKO 2005:14) ja jossa hänelle on aiheutunut vahinkoa sopimuksen tekovaiheessa (KKO 1992:89, KKO 1999:48). Ratkaisussa KKO 2001:70 Asianajotoimisto Ky oli vastuussa yhden vastuunalaisen yhtiömiehensä 11 konkurssipesälle kavalluksella aiheutetusta vahingosta. KKO:n perustelujen mukaan: Tuomioistuimen määräykseen perustuvalla yhtiössä hoidettavana olevasta pesänhoitotehtävästä aiheutuva vastuu on erityyppistä, sopimusperusteisen vastuun ja sopimukseen perustumattoman vastuun välille sijoittuvaa vastuuta. Korkein oikeus ei muutoin määrittänyt, mitä säännöksiä vastuuseen sovelletaan, mutta se ei ainakaan soveltanut VahL:n 5:1:n säännöksiä. 21 Ks. esim. Mononen 2004, s. 149. 22 Esim. Ståhlberg 1994, s. 142, jonka mukaan korvausvelvollisuus ollessaan poikkeus korvauksettomuuden pääsäännöstä, vaatii aina erityiset perustelut. Korvausvelvollisuutta ei ole, ellei sille ole oikeusperustetta. Ks. myös Routamo Ståhlberg Karhu 2006, s. 33 ja 81. 23 Ks. esim. Routamo Ståhlberg Karhu 2006, s. 48.

9 tenkin on, mihin vesihuoltolaitoksen mahdollinen korvausvastuu kulloinkin voi perustua ja miten korvausvastuun sisältö määräytyy. Korvausvastuun harkintaprosessin ensimmäistä vaihetta eli vastuumuodon selvittämistä voidaan lähestyä kysymällä, onko laiminlyöty velvoite sama riippumatta siitä, onko osapuolten välillä sopimusta. Hemmon mukaan korvausvastuun peruste on sopimuksenulkoisessa vastuussa, jos velvoite on ollut sama niin sopimuskumppania kuin ulkopuolistakin kohtaan. 24 Ratkaisun KKO 1983 II 14 mukaan kaupunki oli vahinkotapahtuman aikaan voimassa olleen rakennuslain (370/1958) 78.1 :n nojalla vastuussa asemakaava-alueen yleiseen viemärilaitokseen kuuluneen avo-ojan kunnossapidosta. Kunnossapidon laiminlyönnin johdosta avooja oli jäätynyt umpeen, jolloin A:n tontin kyseiseen avo-ojaan liitetty salaojajärjestelmä oli patoutunut aiheuttaen A:n omistamassa rakennuksessa vesivahingon. Tontin salaojajärjestelmässä ei ollut näytetty olleen vahingon syntymiseen vaikuttaneita vikoja tai puutteita. Kaupungille tuomitun avo-ojan kunnossapidon laiminlyöntiin perustuneen korvausvastuun kannalta ei ollut merkitystä sillä seikalla, ettei A ollut hankkinut kaupungilta lupaa tai hyväksyntää salaojajärjestelmänsä liittämiseksi kyseiseen avo-ojaan. Kaupungin korvausvastuu rakennuslakiin perustuvan avo-ojan kunnossapitovastuun laiminlyönnistä aiheutuneesta vahingosta ei siis rajoittunut pelkästään sen sopimuskumppaneihin, vaan oli samalla tavalla voimassa myös sopimussuhteen ulkopuoliseen nähden. Korkeimman oikeuden perusteluista käy ilmi, että korvausvastuun osalta oli merkityksetöntä, ettei vahingonkärsinyt ollut sopinut avo-ojan käyttämisestä vesihuoltolaitoksen kanssa. Kun vahinko oli aiheutunut kaupungin vastuulla olevasta syystä eikä osaksikaan A:n salaojajärjestelmän puutteista, oli kaupunki korvausvelvollinen. 25 Sopimuksen puuttu- 24 Hemmo 1998, s. 33 33. Ks. myös ratkaisu KKO 2009:92, jossa veneen valmistaja oli vastuussa veneen turvallisuuspuutteista veneelle itselleen aiheutuneesta vahingosta deliktivastuun eli rikkomusvastuun perusteella. Veneen valmistaja oli myynyt veneen A:lle joka puolestaan oli myöhemmin myynyt sen B, C ja D:lle. Sittemmin vene oli uponnut sukellusretkellä. Korkein oikeus piti rikkomusvastuun soveltamista mahdollisena, koska se katsoi veneen valmistajan rikkoneen sellaista turvallisuuspuutetta, joka on voimassa sopimuksesta riippumatta. 25 Alemmat oikeusasteet olivat hylänneet A:n kanteen. Ne katsoivat, ettei vahinko ollut aiheutunut kaupungin syyksi luettavasta seikasta, vaan A:n omista laiminlyönneistä ja hänen vastuulleen kuuluvista seikoista. Yksi A:n vastuulle kuuluva seikka niiden mukaan oli se, ettei A ollut tarkastuttanut ja hyväksyttänyt tonttinsa pintavesien viemäröintisuunnitelmaa kaupungilla. Ks. myös KKO 19.9.2003 t. 2320, jossa Tiehallinto oli tietyön yhteydessä erehdyksessä täyttänyt A:n kunnan sinne Tiehallinnon luvalla rakentaman sadevesikaivon. Koska tiepiiri oli tiennyt tiealueella olevasta sadevesikaivosta ja kaivoon johtavasta B:n kiinteistön kuivatusvesiputkesta, oli Tiehallinto vastuussa B:n kiinteistölle aiheutuneesta vesivahingosta. Sillä seikalla ei ollut merkitystä, oliko kuivatusvesiputki rakennettu sadekaivoon ilman tiehallinnon lupaa.

10 essa korvausvelvollisuus ei voinut perustua sopimusperusteiseen vastuuseen. 26 Vielä nykyäänkin esiintyy, jopa viemäritulvariskiä lisäävässä määrin, pintaveden johtamista luvattomasti jätevesiviemäriin. 27 Vesihuoltolaitoksen vastuu voi luonnollisesti perustua myös selkeästi pelkkään sopimusvastuuseen riippuen kulloinkin kyseessä olevasta toiminnasta ja vahinkotilanteesta. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 1992:130 kunnan (vesihuoltolaitoksen) vastuu perustui nimenomaisesti sopimuksella perustetun velvoitteen laiminlyöntiin. Kun asennusliike oli vuonna 1980 asentanut asiakkaan kiinteistön viemäriputken liian korkealle, oli kunta yhdessä asennusliikkeen kanssa tehnyt vuonna 1982 kiinteistön viemärilaitteistojen korjaustyön. Vuonna 1984 asiakkaan kiinteistöllä aiheutui viemäritulvavahinko, joka johtui siitä, että liittymissopimuksessa kiinteistön vesihuoltolaitteistolta edellytetty takaiskuventtiili oli korjaustyön yhteydessä jäänyt asentamatta takaisin paikalleen. Tämän johdosta viemärivesi pääsi virtaamaan rakennuksen viemärikaivosta sisälle. Takaiskuventtiili oli tarpeellinen vähäisen korkeuseron vuoksi. Korjaustyön asianmukainen suorittaminen olisi edellyttänyt liittymissopimuksen ehtojen huomioon ottamisen, eli myös takaiskuventtiilin asentamisen. Vaikka kunta ja asennusliike olivat keskenään sopineet, että asennusliikkeen oli tullut asentaa kyseinen takaiskuventtiili ja vaikka asiassa näin ollen oli kysymys ennen kaikkea asennusliikkeen laiminlyönnistä, oli kunta vahingosta korvausvastuussa asiakkaaseen nähden. Kunnan vastuu perustui sopimukseen, jolla se yhdessä asennusliikkeen kanssa oli ottanut korjaustyön suorittaakseen. Ilman sopimusta kunnalla ei olisi ollut velvollisuutta huolehtia takaiskuventtiilin asentamisesta. Alemmat oikeusasteet olivatkin hylänneet asiakkaan kanteen, koska ne katsoivat jääneen näyttämättä, että kunnan ja asiakkaan välillä olisi ollut korjaustyötä koskeva sopimus. Korkein oikeus puolestaan päätyi sopimuksen olemassaolon suhteen päinvastaiseen ratkaisuun, eli että osapuolten välillä oli sopimus. 28 Sopimusvastuuseen sisältyy periaate, 26 Esimerkiksi ratkaisuissa KKO 1964 II 81, KKO 1967 II 54 ja KKO 1968 II 55 vesihuoltolaitoksen vastuun on Finlexissä merkitty perustuneen sopimuksenulkoiseen vastuuseen, vaikka todennäköisesti vahingonkärsineet ovat olleet vesihuoltolaitoksen asiakkaita. 27 Karttunen 2010, s. 156. 28 Kaupungin vastuu perustui sopimusrikkomukseen myös tapauksessa Kouvolan HO 21.12.2000 6. 1316. Hovioikeus katsoi näytetyksi, että kaupunki oli vuonna 1989 korjannut kantajan osittain omistaman kiinteistön sortuneen viemärin. Viemärityön yhteydessä oli poistettu kiinteistöllä ollut toinen sakokaivo, johon kiinteistön salaojavesien purkuputki oli tullut. Sakokaivon poistamisen jälkeen salaojavedet eivät enää päässeet purkautumaan viemäriin, vaan ne imeytyivät takaisin kiinteistön maaperään. Maaperästä kosteus pääsi tunkeutumaan asuinrakennuksen kellaritiloihin. Vesivahinko havaittiin 1998. Kun kaupungin työntekijöiden oli sakokaivoa poistaessaan täytynyt havaita salaojaputken pää kaivossa, olisi heidän pitänyt huolehtia salaojaveden poisjohtamisen uudelleen järjestämisestä tai ainakin ilmoittaa ongelmasta kiinteistön omistajalle. Kun