SISÄASIAINMINISTERIÖ MUISTIO Poliisiosasto Poliisitoimintayksikkö 14.6.2006 SM-2006-01766/Ri-1 Liittyy samalla numerolla annettuun ohjeeseen, 14.6.2006. Sovittelua koskeva muistio, joka on laadittu yhteistyössä SM:n poliisiosaston ja Valtakunnansyyttäjänviraston kesken RIKOSASIOIDEN SOVITTELU 1. Yleistä Vuoden 2006 alusta tuli voimaan laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (jäljempänä sovittelulaki 1 ). Sovittelupalvelut on lain mukaan järjestettävä koko maassa 1.6.2006 alkaen. Laissa säädetään sovittelutoiminnan hallinnollisesta organisoinnista, valtion korvauksesta toiminnan kustannuksiin sekä menettelystä sovittelua toteutettaessa. Rikosasioiden sovittelu on oikeusjärjestelmälle rinnakkainen tai sitä täydentävä menettelytapa rikoksiin liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Sovittelu on maksuton palvelu, jossa rikoksesta epäillylle ja rikoksen uhrille järjestetään mahdollisuus puolueettoman sovittelijan välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti, käsitellä rikoksesta sen uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä pyrkiä omatoimisesti sopimaan toimenpiteistä niiden hyvittämiseksi. Sovittelu on nähty hyvänä keinona puuttua erityisesti ensikertalaisten nuorten tekemiin rikoksiin. Sovittelun on katsottu myös ehkäisevän uusintarikollisuutta. Sovittelussa tekijä saa mahdollisuuden ottaa vastuun teoistaan ja sen seurauksista. Sovittelussa voidaan käsitellä rikoksia, joiden arvioidaan soveltuvan soviteltaviksi. Asian käsittely tai ratkaisu poliisi- tai syyttäjäviranomaisessa taikka tuomioistuimessa eivät estä sovittelua. Rikoksen osapuolten välillä saavutetusta sovinnosta laaditaan kirjallinen sopimus. Poliisilain yleisten periaatteiden mukaan poliisi pyrkii toiminnassaan edistämään sovinnollisuutta asianosaisten kesken. Rikostutkinnan objektiviteettiperiaatteesta johtuen poliisi ei kuitenkaan voi virassaan toimia varsinaisena sovittelijana. 1 Laki 1015/2005 on annettu 9.12.2005. Tarkempia kannanottoja lain soveltamisesta on lain valmistelutöissä: HE 93/2005 vp ja LaVM 13/2005 vp. Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Telefax PL 26 Säästöpankinranta 2 A Vaihde (09) 16001 (09) 160 42924 00023 VALTIONEUVOSTO 00530 HELSINKI Sähköposti: etunimi.sukunimi@poliisi.fi
SISÄASIAINMINISTERIÖ 2 2. Sovittelussa käsiteltävät asiat Sovittelussa voidaan käsitellä rikoksia, joiden arvioidaan soveltuvan soviteltaviksi, kun otetaan huomioon rikoksen laatu ja tekotapa, rikoksesta epäillyn ja uhrin keskinäinen suhde sekä muut rikokseen liittyvät seikat kokonaisuutena. Soviteltavaksi ei saa ottaa alaikäiseen kohdistunutta rikosta, jos uhrilla rikoksen laadun tai ikänsä vuoksi on erityinen suojan terve. Jos rikosta ei voida sovitella, myöskään siihen liittyvää vahingonkorvausasiaa ei saa sovitella (sovittelulaki 3 1). Erityisen hyvin sovitteluun soveltuvat: asianomistajarikokset ja laadultaan niitä lähellä olevat rikokset, sellaiset virallisen syytteen alaiset rikokset, joista poliisi jättäisi esitutkinnan toimittamatta tai syyttäjä syytteen nostamatta vähäisyysperusteella, sekä nuorten tekemät rikokset. Sinällään mitään rikostyyppiä ei ole laissa rajattu sovittelun ulkopuolelle. Törkeiden rikosten sovittelua tulee kuitenkin harkita poikkeuksellisen huolellisesti. 3. Sovittelusta tiedottaminen ja sovitteluun ohjaaminen Sovittelualoitteen voi tehdä rikoksesta epäilty, rikoksen uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen. Aloitteen voi tehdä myös alaikäisen henkilön huoltaja tai muu laillinen edustaja taikka vajaavaltaisen täysi-ikäisen henkilön edunvalvoja (sovittelulaki 13 1). Jos kyseessä on väkivaltaa sisältävä rikos, joka on kohdistunut rikoksesta epäillyn puolisoon, lapseen, vanhempaan tai muuhun heihin rinnastettavaan läheiseen, vain poliisilla tai syyttäjäviranomaisella on oikeus tehdä aloite sovitteluun ryhtymisestä (sovittelulaki 13 2). Arvioidessaan käsiteltävänään olevan asian soveltuvan sovitteluun, poliisi- tai syyttäjäviranomaisen tulee tiedottaa rikoksesta epäillylle ja rikoksen uhrille sovittelumahdollisuudesta ja ohjata heidät sovitteluun. Tieto sovittelumahdollisuudesta tulee antaa myös alaikäisen henkilön huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle ja vajaavaltaisen henkilön edunvalvojalle (sovittelulaki 13 3). Palveluperiaatteen mukaisesti poliisi voi tiedottaa sovittelumahdollisuudesta myös sellaisissa tapauksissa, joissa poliisi ei itse, esimerkiksi rikoksen vakavuuden vuoksi, ohjaa asiaa sovitteluun. Rikoksen osapuolille voidaan välittää tietoa sovittelusta esimerkiksi antamalla heille sovittelua koskeva esite. Sovittelun toteuttaminen edellyttää vapaaehtoisuutta. Rikoksen osapuolen on henkilökohtaisesti annettava suostumuksensa sovitteluun. Ennen suostumuksen tiedustelemista osapuolelle on selvitettävä hänen sovitteluun liittyvät oikeutensa ja asemansa sovittelussa. Sovittelu on mahdollista vain sellaisten osapuolten kesken, jotka pystyvät ymmärtämään sovittelun ja siinä tehtävien ratkaisujen merkityksen. Osapuolella on oikeus peruuttaa suostumuksensa milloin tahansa sovittelun aikana, jolloin sovittelu on keskeytettävä (sovittelulaki 2 1 ja 19 1).
SISÄASIAINMINISTERIÖ 3 Myös alaikäisen tai vajaavaltaisen täysi-ikäisen henkilön on annettava suostumuksensa sovitteluun henkilökohtaisesti. Alaikäisen henkilön osalta sovitteluun osallistuminen edellyttää lisäksi hänen huoltajiensa tai muiden laillisten edustajiensa suostumusta (sovittelulaki 2 ). Lain mukaan esitutkintamateriaali voidaan toimittaa sovittelutoimistoon vain osapuolten suostumuksella (sovittelulaki 16 1 momentti 2 kohta). Tästä syystä on tarkoituksenmukaista pyytää jo esitutkinnan yhteydessä osapuolilta suostumus myös asiakirjojen lähettämiseen sovittelutoimistoon. Osapuolten suostumukset sovitteluun ja asiakirjojen lähettämiseen sovittelutoimistoon tulee kirjata tutkintamateriaaliin. Asianmukaiset merkinnät tulee tehdä myös silloin, jos osapuolilta on tiedusteltu halukkuutta sovitteluun, mutta he eivät ole antaneet siihen suostumustaan. Asia voidaan ohjata sovitteluun jo esitutkinnan aikana. Esitutkintalain 11 :n ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 :n 2 momentin 2 kohdan mukaan tutkinnanjohtajan tulee varmistaa, ettei rikoksen selvittämiselle aiheudu haittaa, mikäli asiaa sovitellaan kesken esitutkinnan. Sovittelutoimisto toimittaa sovittelun päätyttyä poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle tiedon sovittelun kulusta ja lopputuloksesta. Sovittelutoimisto ilmoittaa myös päätöksestä, jolla se on kieltäytynyt ottamasta asiaa sovitteluun tai keskeyttänyt sovittelun (sovittelulaki 16 kohta 4 ja 24 ). 4. Rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltävät rikokset Poliisin on lain mukaan aina tiedotettava rikoksen osapuolille sovittelumahdollisuudesta, jos rikoksen arvioidaan soveltuvan sovitteluun. Tämä koskee myös niitä tilanteita, joissa poliisi antaisi epäillylle rangaistusvaatimuksen esitutkintalain 44 :ssä tarkoitetun suppean esitutkinnan jälkeen. Jos rikoksen molemmat osapuolet suostuvat sovitteluun, kirjataan sovitteluun soveltuvasta asiasta rikosilmoitus ja asia ohjataan sovitteluun. Mikäli rikoksen asianomistaja ei suostu sovitteluun, mutta vaatii rangaistusta ja antaa suostumuksensa rangaistusmääräysmenettelyn käyttämiseen, voidaan epäillylle antaa rangaistusvaatimus normaaliin tapaan. Arvioitaessa rikoksen soveltuvuutta sovitteluun on otettava huomioon, että monesti rangaistusmääräysmenettelyllä käsiteltävissä rikoksissa asianomistaja on jokin suuri liikeyritys, jolla ei ole korvausvaatimusta eikä muutoinkaan samanlaista intressiä sovitteluun kuin yksityisellä henkilöllä. Mikäli oikeushenkilö tietää sovittelumahdollisuudesta ja antaa poliisille pysyväissuostumuksen rangaistusmääräysmenettelyn käyttämiseen, voidaan rangaistusvaatimus antaa tiedustelematta asianomistajan halukkuutta sovitteluun kullakin kerralla erikseen. Jos liikennerikoksen asianomistaja suostuu asian käsittelyyn rangaistusmääräysmenettelyssä, ei sovitteluun ohjaaminen ole pääsääntöisesti tarpeen, koska mainittujen rikosten osalta rangaistussäännösten ensisijainen tarkoitus on yleisen liikenneturvallisuuden suojaaminen.
SISÄASIAINMINISTERIÖ 4 5. Sovittelun merkityksestä rikosprosessissa Sovittelulla voi olla merkitystä asian käsittelylle poliisi- tai syyttäjäviranomaisessa taikka rangaistuksen määräämiselle tuomioistuimessa. Jos asianomistaja peruuttaa sovittelun jälkeen rangaistusvaatimuksensa: asianomistajarikoksen tutkinta lopetetaan (esitutkintalaki 3 1) virallisen syytteen alaisen rikoksen tutkinta voidaan tutkinnanjohtajan päätöksellä lopettaa, jos rikos on vähäinen (esitutkintalaki 4 1). Tutkinnanjohtaja voi sovintoon päättyneen sovittelun perusteella tehdä syyttäjälle esityksen esitutkinnan rajoittamisesta (esitutkintalaki 4 3). Sovinto voi olla perusteena myös: syyttämättä jättämiselle (laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 8 1 kohta), rangaistuksen tuomitsematta jättämiselle (rikoslaki 6 luku 12 4 kohta), rangaistuksen lieventämiselle (rikoslaki 6 luku 6 3 kohta), rangaistusasteikon lieventämiselle(rikoslaki 6 luku 8 1 momentti 5 kohta) tai rangaistuslajin vaihtamiselle (rikoslaki 6 luku 8 4).. Sovittelumahdollisuudesta tiedotettaessa ja sovitteluun ohjatessa tulee huolehtia siitä, että osapuolille ei synny virheellistä käsitystä sovittelun merkityksestä. Kukin viranomainen käyttää itsenäisesti harkintavaltaansa sen suhteen, mikä merkitys sovittelulle annetaan. Osapuolten välillä solmittu sovinto ei esimerkiksi johda automaattisesti syyttämättä jättämiseen. 6. Sovittelumenettelystä Päätöksen sovittelun aloittamisesta tekee sovittelutoimisto. Sovittelutoimisto on toimintayksikkö, joka tuottaa sovittelupalveluja tietyllä alueella (sovittelulaki 4 1 kohta ja 8 ). Lääninhallitusten on huolehdittava siitä, että sovittelupalveluja on saatavissa läänin kaikissa osissa (sovittelulaki 7 ). Sovittelua koskeva aloite tehdään siihen sovittelutoimistoon, jonka alueella joku osapuolista asuu ja jossa sovittelu voi heidän olosuhteensa huomioon ottaen tapahtua joustavasti. Aloite voidaan tehdä myös siihen sovittelutoimistoon, jonka alueella rikos on tapahtunut (sovittelulaki 14 1). Ennen kuin sovittelutoimisto päättää sovittelun aloittamisesta, sen tulee varmistua siitä, että edellytykset sovittelulle ovat olemassa ja arvioida, soveltuuko asia soviteltavaksi (sovittelulaki 15 ). Sovittelutoimisto nimeää asiaa hoitavan sovittelijan, hankkii sovittelua varten tarvittavat asiakirjat osapuolten suostumuksella, huolehtii tulkin hankkimisesta ja toimittaa salassapitoa koskevien säännösten estämättä poliisille tai syyttäjäviranomaiselle tiedon sovittelun kulusta ja lopputuloksesta (sovittelulaki 16 ). Jos osapuolet ovat jo esitutkinnan aikana antaneet suostumuksensa asiakirjojen lähettämiseen sovittelutoimistoon, poliisi voi lähettää esitutkintamateriaalin sovittelutoimistoon
SISÄASIAINMINISTERIÖ 5 yhdessä sovittelualoitteen kanssa. Esitutkintamateriaali toimitetaan sovittelutoimistoon vain siltä osin kuin se liittyy soviteltavaan asiaan. Sovittelutoimistolla on oikeus saada tarvitsemansa asiakirjat maksutta (sovittelulaki 25 ). Sovittelusta huolehtivat vapaaehtoiset, tähän tehtävään koulutuksen saaneet henkilöt (sovittelulaki 4 kohta 2). Sovittelija auttaa osapuolia löytämään keskenään heitä tyydyttävät ratkaisut rikoksesta sen uhrille aiheutuneiden henkisten ja aineellisten haittojen hyvittämiseksi (sovittelulaki 17 ). Sovittelu toimitetaan yleisön läsnä olematta ja osapuolten tulee osallistua siihen henkilökohtaisesti (sovittelulaki 18 1). Sovittelutoimiston on keskeytettävä sovittelu, jos osapuoli peruuttaa suostumuksensa tai jos sovittelulle ei muusta syystä ole enää edellytyksiä (sovittelulaki 19 ). Sovittelun päättyessä sovintoon sovittelija laatii sopimuksen, jonka hän ja osapuolet allekirjoittavat. Sopimus toimitetaan sovittelutoimiston kautta poliisille tai syyttäjälle (sovittelulaki 16 kohta 4 ja 17 kohta 5). Osapuolten välinen sopimus ja muut sovittelua koskevat tiedot liitetään esitutkintamateriaaliin. Sovittelun vaikutuksesta poliisin tekemiin ratkaisuihin voidaan ilmoittaa sovittelutoimistolle paikallisesti sovittavalla tavalla. 7. Käytännön toimenpiteet 1. Poliisin on käsiteltävänään olevassa rikosasiassa arvioitava sovittelun mahdollisuutta. 2. Poliisin päädyttyä siihen, että henkilöä on syytä epäillä rikoksesta, asia voidaan ohjata sovitteluun eritutkinnan missä vaiheessa tahansa. 3. Mikäli poliisi arvioi rikoksen soveltuvan sovitteluun, hänen on kerrottava rikoksen osapuolille sovittelumahdollisuudesta sekä heidän oikeutensa ja asemansa sovittelussa. Osapuolille on kerrottava myös sovittelun mahdollisista vaikutuksista prosessin myöhemmissä vaiheissa. Tiedottamisvelvollisuus koskee myös alaikäisen henkilön huoltajaa tai muuta laillista edustajaa sekä vajaavaltaisen täysi-ikäisen henkilön edunvalvojaa. 4. Osapuolilta on kysyttävä henkilökohtaista suostumusta sovitteluun. Suostumus on kysyttävä myös alaikäisen henkilön huoltajilta tai muilta laillisilta edustajilta. 5. Osapuolilta ja alaikäisen henkilön huoltajalta tai muulta lailliselta edustajalta on pyydettävä suostumus esitutkintamateriaalin lähettämiseen sovittelutoimistoon. 6. Asianosaisten kannanotosta sovitteluun, on tehtävä merkinnät kuulustelupöytäkirjoihin, tai mahdolliselle yhteistyölomakkeelle ja aina merkintä myös PATJA:an rikosilmoituksen selostusosaan. Suostumus sovitteluun tai sen peruuttaminen voidaan ottaa vastaan myös puhelimitse. Näissäkin tapauksissa suostumuksen antamisen ajankohta ja sen vastaanottajan tiedot pitää olla myöhemmin todennettavissa. Uusista voimaan tulevista PATJA-kirjaamismuutoksista ilmoitetaan erikseen. Esitutkintapöytäkirjan kansilehdelle (lisätietosarake) sekä merkintälehdelle tehdään merkintä: "Lähetetty sovitteluun.
SISÄASIAINMINISTERIÖ 6 7. Asianomistajarikoksissa poliisi odottaa sovittelun lopputulosta ennen kuin tutkinnanjohtaja tekee asiassa ratkaisun. 8. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa tutkinnanjohtaja voi sovittelun päättyessä sovintoon tehdä syyttäjälle esityksen esitutkinnan rajoittamisesta, jos siihen esitutkintalain 4 :n mukaan on edellytykset olemassa. 9. Yhteistyöstä sovittelutoimiston, syyttäjän ja muiden viranomaisten kanssa tulee sopia paikallisesti tarkemmin erikseen.