Yritys Hyvä 2015 VOITTAJAKIRJOITUKSET JA -RYHMÄTYÖT
YRITYS HYVÄ 2015 voittajakirjoitukset ja -ryhmätyöt Toimitus ja taitto Annika Jokinen, Kehittämiskeskus Opinkirjo Kirjoitusten luonnehdinnat Anne Helttunen, Äidinkielen opettajain liitto Ryhmätöiden luonnehdinnat Saana Palamaa, Kehittämiskeskus Opinkirjo Kustantaja Yksityisyrittäjäin Säätiö Julkaisija Kehittämiskeskus Opinkirjo Paino Unigrafia Oy, Helsinki 2015
Sisällys SARJA 1 - Yrityskylä, 6.luokka Yrityskylä menestyy hyvin, Ava Dunn... 7 Päiväni päätoimittajana, Matilda Härkönen... 9 Hyvä luokkahenki, Katri Kantola... 11 Asenne ratkaisee, Miisa Mäkelä... 13 Eetun tarina, Milla Pesonen... 15 SARJA 2, 9.luokka Rohkenen yrittää, Suvi Ahonen... 18 Polkupyöräkauppa 87, Alexander... 20 Äidiltä tyttärelle, Taru Hirvensalo... 22 Tämän minä osaan!, Kirsi Komulainen... 26 Tiistai, Lili-Ann Kuumeri... 28 Vastoinkäymisistä tuli bisnes, Adolfina Lehtonen... 30 Muutimme maailmaa, Elias Mattila... 32 Kuntoa ja hyvää oloa kaikille, Henniina Meriläinen... 34 Tämän minä osaan! Luisteluvalmennusta Elias Vuorion tapaan, Elias Vuorio... 36 Rohkenen yrittää, Jenna Välimäki... 39 SARJA 3, Lukio Lupaus unelmastasi, Jenny Lehtosaari... 43 Yrittämisen yliannostus vai yliarvostus? Juliane Moilanen... 46 Lapsen kengistä aikuisen saappaisiin, Iida Ranta-Nilkku... 48 SARJA 4, Ammatillinen oppilaitos Matka sukupolvelta toiselle, Jonna Elo... 51 Verkkomyynti kehittyy ja valloittaa, Jukka Piippo... 53 Tämän minä osaan, Ellen Tahkola... 55 SARJA 5, Ryhmätyöt Hyvä yritys -dokumentti, Tampereen yhteiskoulun lukiolaiset... 58 Jyvistä jauhoiksi, Keudan ammattiopisto, Mäntsälä, maatalousalan opiskelijat... 62 Lasten hyväksi Oy, Ahmon koulun 8.luokan luovan kirjoittamisen ryhmä... 67 Päiväkodin teemapäivä, Vanttilan koulun 9.luokkalaiset... 72
Lukijalle Yritys Hyvä 2015 -kilpailu kokosi yhteen lähes tuhannen nuoren ajatuksia yrittäjyydestä ja yritteliäisyydestä. Peruskouluun ja toiselle asteelle suunnattuun kilpailuun lähetettiin yhteensä 582 kirjoitusta ja 40 ryhmissä toteutettua projektityötä. Ensimmäinen Yritys Hyvä käynnistyi 1985 ja vuonna 2015 vietetään kilpailun 30-vuotisjuhlavuotta. Aikana, jolloin Yritys Hyvä syntyi, Suomessa ei ollut muita koulussa toteutettavia yrittäjyyttä käsitteleviä hankkeita tai kokonaisuuksia. Yritys Hyvää onkin pitäminen ensimmäisenä suomalaisena yrittäjyyskasvatuksen sisältönä, joka viitoitti suuntaa tavalle, jolla yrittäjyyttä ja myös muita yhteiskunnallisia teemoja voitaisiin yhdistää koulujen opetukseen. Vuonna 1994 yrittäjyys saatiinkin ensimmäistä kertaa perusopetuksen opetussuunnitelmiin aihekokonaisuutena. Yritys Hyvään osallistuu vuosittain noin 15 000 nuorta, joista loppukilpailuun pääsee noin 1000. Kilpailun 30-vuotisen historian aikana siihen on siis osallistunut jo satoja tuhansia nuoria. Kilpailu onkin kirjoituskilpailuna edelleen Suomen suurin. Yritys Hyvään osallistumista vuonna 2015 innosti juhlavuoden kunniaksi järjestetyt luovan kirjoittamisen työpajat, joiden vetäjänä toimi kirjailija Terhi Rannela. Työpajat järjestettiin 9.luokkalaisille viidellä eri koululla ympäri Suomea ja niissä nuoret pääsivät kunnolla tuulettamaan ajatuksiaan ja ideoita paperille. Rannelalla oli myös ennestään omakohtaista kokemusta Yritys Hyvästä, hän nimittäin on osallistunut itsekin kilpailuun vuonna 1996. Rannelan kirjoitus palkittiin tuolloin luokkansa parhaana ja kilpailuun osallistumisen ja siinä menestymisen merkitystä nuoren elämään nykypäivänäkin kuvastaa hyvin Rannelan Läpi yön uutuusromaanin päähenkilön päiväkirjamerkintä: Toivon silti, että kirjoitus menestyy valtakunnallisessa kilpailussa. Se olisi jotain elämää suurempaa: tunnustus! Läpi Yön kertoo 15-vuotiaasta tytöstä, jonka kaikkein suurin unelma on tulla kirjailijaksi. Voittajakirjoituksia valittiin tänä vuonna kirjoitussarjoista yhteensä 21 ja voittajaryhmätöitä neljä. Yritys Hyvä 2015 voittajat palkitaan Helsingin Messukeskuksessa 22.toukokuuta 2015. Kirjoitussarjojen voittajat palkitaan 100 ja 500 euron rahapalkinnoin, ryhmätyösarjassa voittaneet ryhmät 1000 euron rahapalkinnoin. Tähän kirjaan on koottu kaikki vuoden 2015 voittajakirjoitukset ja ryhmätyöesittelyt. Hyviä lukuhetkiä!
SARJA 1 - YRITYSKYLÄ 6.LUOKKA 6
Perusteellinen ja selkeä selostus Yrityskylä-toiminnasta, siitä miten se toteutetaan ja minkälaista se on osallistuvan oppilaan kannalta. Teksti tarjoaa sekä tietoa että tunnelmia välillä asiallisesti, välillä vähän vapaammin pohtien. Yrityskylä menestyy hyvin Ava Dunn Oulu International School Tämä essee kertoo Yrityskylästä ja sen tarjoamasta opista tulevaa elämää varten. Toivon, että esseeni voisi tarjota vinkkejä Yrityskylään meneville ja mahdollisesti auttaa Yrityskylä-konseptin leviämisessä myös muihin maihin. Tulen kertomaan oman mielipiteeni Yrityskylästä ja kerron myös omasta yrityskyläkokemuksestani. Puhun työn eri tasoista ja niiden tärkeydestä. Puhun lisäksi erilaisten yritysten tärkeydestä ja miten ne vaikuttavat toisiinsa. Aion myös antaa esimerkkejä siitä, miten Yrityskylää voitaisiin parantaa. Tässä esseessä tulen pohtimaan paljon yrityskyläidean menestystä ja miksi sen pitäisi laajentua muuallekin. Aloitan kertomalla perustietoa yrityskylästä Suomessa. Suomessa toimii kahdeksan kiertävää yrityskylää, joissa vierailee neljäkymmentätuhatta oppilasta vuosittain. Yrityskylien on helppo siirtyä paikasta toiseen, sillä yritykset ovat rakennettu osista jotka voidaan ottaa palasiksi ja laittaa uudelleen yhteen. Tämän takia täytyy olla varovainen, ettei juokse ja kaada vahingossa seinää. Yrityskylässä on noin kaksikymmentä yritystä, jotka ovat melko tärkeitä oikeassa elämässä, kuten esimerkiksi posti, pankki, ravintola, jätekeskus, ruokakauppa, terveystalo ja kaupungintalo. Yrityskylä on siis kuudesluokkalaisille tarkoitettu paikka, jossa opitaan työelämästä ja ollaan yhtenä päivänä tavallaan aikuisia. Siellä opitaan muun muassa laskuista ja kauppojen tekemisestä. Tämä kuvaukseni saattaa kuulostaa aika tylsältä, mutta Yrityskylä on mahtava paikka ja siellä on tosi hauskaa. Usein haluaisin vain mennä sinne takaisin koulun sijasta. Yrityskylä on menestynyt Suomessa ja ymmärrykseni mukaan suurin osa oppilaista on nauttinut kokemuksestaan. Yrityskylä palkittiin viime vuonna maailman parhaaksi koulutushankkeeksi. Sen jälkeen kansainvälinen kiinnostus on huomattavasti suurentunut. Yrityskylässä käydään nyt melkein joka viikko tutustumassa ulkomailta, ja kiinnostusta on ollut ympäri maailman. Afrikassa ja Aasiassakin mietitään Yrityskylän tekemistä, mutta Ruotsin kanssa ollaan suunnitelmissa edetty eniten. Ruotsissa suunnitellaan kiertuetta jo ehkä tälle vuodelle. Yrityskylällä on laajentumistoiveita ainakin kaikkiin Pohjoismaihin. Minusta on tosi hyvä juttu, että Yrityskylä menestyy ja sen kannattaisi ehdottomasti laajentua myös muualle maailmaan. Yrityskylään valmistaudutaan kymmenellä oppitunnilla, jossa opitaan enimmäkseen työhön liittyvää sanastoa merkityksineen sekä tutustutaan palkanmaksuun ja vero- 7
tukseen. Oppitunneilla täytetään erityistä tehtäväkirjaa. Jokaiselle Yrityskylään osallistuvalle luokalle, lähetetään muutamia työvaihtoehtoja, joista oppilas päättää minne haluaa, jonka jälkeen opettaja tekee viimeisen päätöksen siitä, kuka menee minne. Ensimmäisenä Yrityskylässä kaikki kokoontuvat ja ohjaajat kertovat mitä pitäisi odottaa päivästä. Jokaisella yrityksellä on lisäksi ohjaaja avustamassa aina kun tarvitsee. Eri asemassa työskenteleville annetaan erilaisia työtehtäviä. Kaikki saavat omat työvuorot ja tauot. Tauoilla voi syödä lounasta tai ostaa kaikenlaista palkalla. Alussa kaikki yritykset hakevat lainan pankista. Päivän kuluessa yritykset saavat laskuja, maksavat laskuja, lähettävät laskuja, myyvät, ja toimitusjohtajat kokoontuvat välillä kertomaan miten omassa yrityksessä sujuu. Nyt aion kertoa omasta Yrityskyläkokemuksestani ja annan neuvoja yrityskylään meneville. Luokkani sai neljä eri yritysvaihtoehtoa. Minä toivoin pääseväni Martelaan sisustussuunnittelijaksi, mutta minut laitettiin yllätyksekseni kyseisen yrityksen toimitusjohtajaksi. Minua jännitti olla johtajan roolissa. Päivän kuluessa minulle selvisi, että tykkään olla johtajan roolissa ja että minusta on mukavaa puhua yleisön edessä. Uskon, että Yrityskyläkokemus voi olla suureksi avuksi tulevaisuudessa. Yrityskylässä en vain oppinut laskuista ja kauppojen tekemisestä. Ennen en olisi uskaltanut paljon puhua ison yleisön edessä ja tehdä yhteistyötä tuntemattomien kanssa, mutta Yrityskylä on tuonut minulle rohkeutta. Hyödyllisiä neuvoja yrityskylään on tietenkin olla ystävällinen muille. Suosittelen myös sitä, että käyttäkää palkkanne, koska ette saa sitä kotiin päivän jälkeen. Yrityskylässä voi ostaa hienoja asioita, kuten ruokaa ja vaikka työkaluja. Itse en muistanut käyttää koko palkkaa, mutta älkää te muut tehkö samaa virhettä. Pienenä yhteenvetona voisin todeta, että mielestäni Yrityskylä on mahtava keksintö ja kannatan idean levittymistä myös muihin maihin. Itse en tiedä ketään, joka ei olisi pitänyt Yrityskylästä. Vaikka esimerkiksi johtaja saa enemmän palkkaa, on kaikkien työ ihan yhtä tärkeää. Eihän siitä tulisi mitään, jos kaupassa ei vaikka olisi myyjää. Olen aina ajatellut, että laskut ja tällaiset asiat ovat aivan tyhmiä ja tylsiä, mutta nyt käsitykseni näistä asioista on parempi. Oli mukavaa päästä Martelaan, koska haluaisin ehkä olla aikuisena jonkinlainen muotisuunnittelija. Vaikka Martela onkin huonekalukauppa, kuului työhön myös paljon esteettistä suunnittelua. En keksi Yrityskylästä paljon parantamisen aihetta, mutta tulevaisuudessa olisi mukavaa, että sinne tulisi lisää yrityksiä. En ollut ymmärtänyt aiemmin, kuinka tärkeitä eri yritykset ovat toisilleen ja miten ne toimivat yhdessä. Jos Yrityskylä laajentuu muualle, se voisi vaikuttaa muidenkin lasten tulevaisuuteen. Olisi mahtavaa jos Yrityskylä pääsisi leviämään köyhempiinkin maihin. Uskon, että he nauttisivat ja hyötyisivät siitä paljon. Työ voi olla tosi mukavaa ja nykyään odotan enemmän tulevaisuutta enkä huoli paljon siitä, että olisi kiva olla aina lapsi, ettei tarvitsisi tehdä töitä. Lopuksi haluaisin sanoa, että minusta on tosi hyvä idea opettaa nuorille enemmän työstä ja toivon, että Yrityskylä voisi jatkua pitkään ja jatkaa matkaa vuoristorataa ylöspäin. 8
Mukavasti ja analyyttisesti yhtä Yrityskyläpäivää kuvaava tarina. Kirjoittaja vietti päivän sanomalehden päätoimittajana, hän kertoo johdonmukaisesti ja selkeästi miten valmistui tehtävään, miten selviytyi siitä ja mitä sai oppia. Päiväni päätoimittajana Matilda Härkönen Kirkonkylän alakoulu, Muhos Toimin Yrityskylässä Kalevan päätoimittajana. Olin siis yritykseni johtaja, ja vastuu kaikesta työntekijöideni toiminnasta oli minulla. Minun täytyi huolehtia siitä, että kaikki tehtävät tehtiin, ja lehti oli valmis ajoissa. Pidin henkilökuntakokouksia, ja solmin sopimuksia. Yrityksemme talous- ja henkilöstöpäällikkö oli pois, joten jouduin hoitamaan osan hänen töistään, kuten palkkojen maksun. Ammattikuvauksessa sanottiin, että päätoimittajan on pidettävä langat käsissään ja pysyttävä aikataulussa. Ja niitä taitoja todella tarvitsi, sillä lehden tekemiseen ja kaikkeen muuhun oli aikaa vain muutama tunti. Tein useasti listan tekemättömistä töistä, jotta niiden hahmottaminen olisi helpompaa, ja mitään ei varmasti jäisi tekemättä. Yrityksen johtaminen oli mielessäni siitä saakka, kun saimme ensimmäisen kerran kuulla Yrityskylästä. Aluksi tarkoitukseni ei ollut ryhtyä Kalevan päätoimittajaksi, mutta luokallemme annetuista yrityksistä se tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Hain ensin toimittaja-kuvaajaksi, mutta minut siirrettiin päätoimittajaksi, sillä kukaan ei ollut hakenut paikkaa. Vaikka aluksi ratkaisu tuntui vähän hankalalta, se osoittautui todella hyväksi, sillä opin ammatissani takuulla enemmän, kuin olisin oppinut jossakin toisessa työssä. Pidän kovasti johtamisesta, mutta en kuitenkaan halua tehdä kaikkia päätöksiä itse, sillä mielestäni on hyvä kuulla useita näkökantoja asioihin, ja antaa työntekijöiden vaikuttaa ratkaisuihini. Yritin olla mahdollisimman paljon apuna kahdelle toimittajalle, joiden tehtävänä oli saada lehteen juttuja ja kuvia, sillä yhden työntekijän puuttuessa myös heillä oli ylimääräistä hommaa. En tietenkään voinut lähteä kuvaamaan tai haastattelemaan, sillä se ei kuulunut työnkuvaani, mutta autoin heitä juttujen ideoimisessa ja kirjoittamisessa. Vaikka en tehnyt vapaa-ajalla oikeastaan töitä, suunnittelin kuitenkin valmiiksi joitain juttuja ja tehtäviä, joita seuraavalla työvuorolla oli tehtävänä. Yhden työntekijän puuttuessa kiire oli todella kova. Esimerkiksi hänen työterveystarkastukseensa minun täytyi lähettää toinen toimittaja-kuvaaja, jotta terveystalon suunnitelmat eivät menisi sekaisin. Tästä johtuen yhden jutun toimittaminen jäi seuraavaan työvuoroon, jolla olisi pitänyt tehdä jo seuraavaa sivua. Yrityksessämme yhteistyö toimi loistavasti, ja kaikki lehteen liittyvät päätökset teimme yhdessä. Esimerkiksi mainosten ja juttujen paikat lehdessä päätimme yhdessä, jotta välttäisimme sekaannukset. Teimme lehteä usealla koneella samaan aikaan, joten pahimmassa tapauksessa olisimme saattaneet tuhota jonkun toisen työn. Kukaan meistä ei joutunut missään vaiheessa tekemään ratkaise- 9
via päätöksiä yksin. Yhteistyö on tärkeä osa asioiden toimimisessa muuallakin kuin Yrityskylässä, joten päivä oli meille kaikille hyödyllinen tulevaisuuttamme ajatellen. Näin jälkeenpäin mietittynä päivä oli yksi elämäni hyödyllisimmistä. Opin asioita, joita ei olisi voinut oppia vain lukemalla kirjasta. On hienoa, että saimme näin upean mahdollisuuden oppia asioita hyvin ainutlaatuisella tavalla. Uskon, että tulen hyötymään päivästä Yrityskylässä tulevaisuudessa. 10
Hyvä luokkahenki Katri Kantola Nuolialan koulu, Pirkkala Hyvä luokkahenki on kuin piirakka, parhaimmillaan se on herkullinen, mutta se voi myös epäonnistua pahasti. Hauska ja havainnollinen teksti pohdiskelee luokkahenkeä, kiusaamista ja erilaisia oppilaita oivaltavasti ja kiihkoilematta. Sen tuntee luissa ja ytimissä. Se on näkymätöntä, mutta silti helppo huomata. Sen vuoksi kannattaa taistella ja sitä varten pitää antaa uhrauksia. Se asia on hyvä luokkahenki. Hyvä luokkahenki syntyy ystävyyden lämmössä. Eniten tarvitsee suvaitsevaisuutta ja aikaa. Se on tärkeää, koska hiljaa hyvä tulee. Ei toisia (saati itseään uudessa ryhmässä) opi tuntemaan sekunnissa. En siis tarkoita, että pitäisi vain istua pulpeteissa, katsoa kelloa ja odottaa, että aika kuluu. Päin vastoin. Täytyy tehdä monia juttuja, yhdessä, koulussa ja vapaa-aikana. Täytyy luoda luottamus ja yhtenäisyyden tunne. Ei mikään luokka voi olla paras eikä täydellinen. Toisten luokkien vahvuus on luova työ, toisten nopeus. Toisissa luokissa on monta ihmistä, toisissa vain muutama. ja ne ovat täynnä erilaisia (ja vähän vähemmänkin erilaisia) ihmisiä, joilla jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa. Sitä voisi verrata vaikka marjapiirakkaan. Siinä on monia aineksia, jotka ovat toistensa vastakohtia (kuten esimerkiksi makea sokeri ja happamat karpalot). Mutta silti niistä syntyy herkullinen piirakka. Mutta piirakkakin voi epäonnistua. Se on sen huono puoli. Samoin jokaisella oppilaallakin on joku huono puoli taikka tapa. Mutta siitä ei saa välittää. Olen varma, että jokaisella luokalla on ainakin yksi, joka unohtelee muita enemmän. Ja yksi, joka pärjää kokeissa vähän huonommin kuin toiset. Ja yksi leuhkija. Ja yksi möläyttelijä. Mutta pitää vain tutustua syvemmin, jotta toisesta voi huomata uusia ja hyviä puolia. Ehkä se ainainen unohtelija auttaa muita niin kovasti, että unohtaa huolehtia omista asioistaan? Tai jospa se möläyttelijä yrittää vai olla hauska? Myönteinen ajattelu ja toisen tilanteeseen itsensä asettaminen auttaa kestämään ne huonot puolet paremmin, vaikkei se todellakaan ole aina helppoa. Mutta jos luokkahenki on teräskunnossa, pikku vikoja ei edes huomaa. Me kaikki tiedämme, mitä koulukiusaaminen on. Kaikki tietävät, että niin ei saa tehdä ja että se satuttaa. Mutta kun kovasti haluaa, niin miten sitä voi ehkäistä ja miten siltä voi suojautua? En usko, että ihan joka apteekista löytyy rokote koulukiusaamista vastaa. Ja pitäisi olla kyllä varsinainen superimuri, jos haluaa imuroida koulukiusaamisen maailmasta. Silloin pitäisi kyllä imuroida kaiken maailman WhatsAppit, Instagramit ja muut (vaikkei niillä tapahtuva kiusaaminen tapahdukaan koulu pihalla, kuten vaikka 11
30 vuotta sitten, se kiusaaja voi silti olla se rinnakkaisluokan tyttö tai poika). Se voi tapahtua niissä WhatsApp-ryhmissä ihan huomaamatta, kun ensimmäinen sanoo jotain ihan vitsillä vaan, niin toinen ottaa sen niin vakavasti, että muistaa sen lopun ikäänsä. Minusta tuntuu, että jos hautakiviin kirjoitettaisiin ihmisten kuoltua, että koulukiusaaja tai koulukiusattu, veikkaan, että jälkimmäisen haudalla olisi ainakin viisi kertaa enemmän kynttilöitä. Että sitä sietää miettiä! Hyvä luokkahenki on siis varmaan paras lääke koulukiusaamiseen ja yksi koko peruskoulun tärkeimmistä asioista. 12
Mitä tarvitaan hyvään yhteishenkeen? Teksti pohtii raikkaasti ja jalat maassa sitä, mistä muodostuu koululuokan yhteishenki, mitkä ovat sen mahdolliset ongelmat ja miten niihin tulisi suhtautua. Positiivista realismia henkivä teksti on valmis kolumni mihin tahansa lehteen. Asenne ratkaisee Miisa Mäkelä Päivänkehrän koulu, Espoo Erilaisia yhteisöjä on monenlaisia. Kaikki me kuulumme johonkin yhteisöön. Lapset, vanhemmat, opettajat ja valmentajat. Me kaikki olemme yhteisön tärkeitä jäseniä. Yhteisössä ollaan yhdessä, kannustetaan muita ja ollaan tukena, kun jalat meinaavat pettää. Yksi tärkeimmistä yhteisöistämme on koululuokkamme. Luokkia on erilaisia. Siellä voi olla monenlaista eripuraa tai jopa monenlaisia kiusaajia. Yleisimmät kiusaajat ovat ne, jotka satuttavat muita ja ovat kuin luokan oma piru. Jotkut meistä eivät halua olla ilkeitä ja jättää niitä joskus parantumattomiakin arpia. Kenenkään ei kuuluisi kantaa kaunaa asioista, joilla ei oikeasti ole merkitystä. Se kaikkien täytyy ymmärtää. Siis, vaikka joskus särkeekin, ei kannata antaa asian masentaa. Pitää jatkaa ja tehdä selväksi, että kaikilla on oikeus olla oma lumoava itsensä. Olen itse kokenut kaiken sen, joka satuttaa ja jättää ikuiset arvet mieleen ja sydämeen, mutta nyt luokkani on mitä ihanin. Erimielisyyksiä on aina, mutta meidän luokassamme haavat paranevat nopeasti, sillä emme anna erimielisyyksien haitata luokamme tärkeintä ominaisuutta, luokkahenkeä. Resepti hyvään luokkahenkeen on erittäin yksinkertainen. Ripaus hyvää tahtoa, teelusikallinen ystävyyttä, kauhallinen kauniita ajatuksia, litra kunnioitusta, muutama oikeutta ja muutama vastuuta. On tietenkin erittäin tärkeä ainesosa, jota ei sovi unohtaa. Nimittäin mukava aikuinen, joka johtaa luokkaa lempein ottein. Sitten pitää sekoittaa nämä kaikki ainesosat ja, voilà, täydellinen luokkahenki on leivottu. Sääntöjäkin aina tarvitaan. Elämähän olisi täyttä hullunmyllyä ilman niitä. Luokassakin pitää olla rajoja, sillä elämän myrskyistä ei selviäisi, jos ei olisi joitain rajoja. Eiväthän karitsatkaan pysy tietyssä paikassa ilman aitausta. Luokan tärkein sääntö on tietenkin, ettei saa kiusata, ei ajaa toisen elämää synkkyyteen. Oikeudetkin ovat tärkeitä luokkahengen kannalta. Luokassa yksi tärkeimmistä oikeuksista on saada sanoa oma mielipiteensä ja olla oma itsensä. Oikeuksien vastapainona pitää olla velvoitteita. On velvollisuus yrittää parhaansa, kuunnella ja kunnioittaa muita. Velvoitteet ovat myös erittäin tärkeitä luokkahengen kannalta. 13
Jos luokasta ei kuitenkaan löytyisi näitä ihania ainesosia, voihan niitä ainesosia aina yrittää valmistaa. Ei se taivas niskaan putoa, jos kaikki eivät olekaan täydellisesti sopivia luokkahengen reseptiin. Jos on hyvä saamaan ystäviä, kannattaa aina yrittää luoda kaunista ja sopuisaa luokkahenkeä. Täytyy myös aina tukea sellaisia oppilaita, joita syrjitään, jotka on jätetty pimeään nurkkaan yksin. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka kaikki kääntyisikin parhain päin. Pitää aina muistaa yrittää. Nimittäin asenne ratkaisee. 14
Koskettava ja kauniilla tavalla opettavainen tarina pienestä Eetupojasta, joka joutui kiusatuksi koulussa ja siitä, mitä sitten tapahtui. Teksti on taidokkaan novellimaisesti kirjoitettu ja sen rakenne on vetävällä tavalla dramaattinen. Eetun tarina Milla Pesonen Narvan koulu, Vesilahti Kuva. Pieni poika istuu laiturilla. Toinenkin kuva, jossa tyttö kerää omenoita. Molemmat kuvat ripustettu Eetun seinälle. Ne olivat hänen piirtämiä. Sillä pojalla oli totisesti piirtämisen lahja. Eetu tuijotti kuvia. Hän ei haluaisi niiden olevan siinä, mutta äiti oli inttänyt, että taiteen pitää näkyä. Eetun mielestä kuvat olivat hyvin surullisia. Kuvan pojan isä oli juuri vajonnut raivoaviin aaltoihin, ja tyttö on joutunut menemään töihin jo nuorena pitääkseen perheensä hengissä. Surua. Sitä oli Eetun elämä täynnä. Mutta ei äiti sitä tiennyt. Ennen kaikki oli ollut hyvin. Eetu oli ollut koulussa keskivertoasemassa: ei suosittu, muttei myöskään kiusattu. Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttui. Äkillisesti, varoittamatta. Eetun piirrosvihko oli tippunut suoraan Kasperin jalkoihin. Kasper oli nopealla koripalloilijan kädellään napannut maassa lojuvan vihon. Siinä oli ollut silloin vielä iloisia kuvia - kukkia, iloa, naurua. Joten ei mennyt aikaakaan, kun kaikki kutsuivat häntä hihhuliksi tai joksikin muuksi yhtä omaperäiseksi. Eetu oli pudonnut keskivertosakista suoraan koko seiskaluokan pahimmiten kiusatuksi. Siltä se ainakin tuntui. Iloiset kuvat muuttuivat muutamassa päivässä surullisiksi ja ahdistaviksi. Kyyneliä. Niitä oli Eetun kasvoilla joka päivä. Mutta aina äidin tul-lessa hän pyyhki kyyneleet pois. Äiti ei saisi tietää. Hänellä oli jo tarpeeksi murehtimista. Isää Eetu tuskin koskaan näkikään. Siitä häntä nykyään eniten kiusattiinkin. "juoponlapsi" oli yleisin haukkumanimi koulussa. Kiusaajat takertuivat aina henkilökohtaisimpaan asiaan, ja repivät sen kappaleiksi. Tälläistä Eetu ajatteli matkalla kouluun. Melkein neljä kuukautta pelkoa, surua, vihaa. Yhden typerän vihkosen takia. Ja Kasperin. Ensimmäinen tunti. Uskontoa. Kaikki tuijottivat apaattisesti opettajan liikkuvaa suuta. Ei kukaan hänen jeesuspuheitaan oikeasti kuunnellut. Eetu vilkuili ympärilleen. Tässä huoneessa istuivat kaikki ne ihmiset, jotka olivat tehneet hänen elämästään helvettiä. Takimmaisessa rivissä istui Kasper, Niko ja Jesse. Nämä kolme poi-kaa olivat AINA yhdessä. Pojat olivat päättäneet, että heitä pitäisi kutsua jengiksi. Lapsellista. Ei kuitenkaan poikien mielestä, jotka saivat kuin saivatkin tahtonsa läpi. Sillä hetkellä, kuin taikaiskusta, heistä oli tullut "pahamaineinen" joukko, joka häiritsi tuntia ja kiusasi heikoimpia, kuten Eetua. Jos hän vaikka omistaisi viisi kiloa enemmän lihaksia, tai hän olisi kaksikymmentä senttiä pitempi niin... jossittelu ei kuitenkaan auta. Eeva ja Senni. He eivät olleet varsinaisessa jengissä, mutta kulkivat aina jengin mukana ja kikattivat vieressä jengin hakatessa niitä raukkoja, jotka sattuivat jäämään heidän 15
tielleen. Kaikki pojat palvoivat Eevaa ja Senniä, eikä ihmekkään. He olivat hurjan kauniita. Mutta olin varma, että sen kaiken meikin takana olisi kamalia hirviöitä. Millainen ihminen muuten voisi vahingoittaa toista niin pahasti kuin nämä tytöt tekivät? Kaikki muut ihailivat tätä jengiä. Ketään ei kiinnostanut Eetun kärsimys. Ei ketään. Kuinka ihanalta se tuntuisikaan, jos joku puolustaisi, auttaisi häntä. Eetu havahtui, kun hänen korviinsa tunkeutui inhottava ääni. Kuin tuomion kello. Oli välitunnin aika. Eetu käveli koulun parkkipaikalle. Hän tiesi, että jengi odottaisi häntä siellä. Niin kuin joka aamu. Ajatus pakoon juoksemisesta houkutti, mutta hän ei voisi paeta ikuisesti. Viimeistään kiinni jää-dessä kävisi pahasti. Sitä määrää väkivaltaa Eetu ei varmasti kes-täisi, ei fyysisesti eikä henkisesti. "Kappas vaan, tavataan taas", Kasper härnäsi ja Niko nauroivat. Kasper jatkoi: "Mut heeei, sullahan on kiva pipo!" Samassa hän nappasi pipon Eetun päästä. "Anna se takas", Eetu sanoi ääni särähtäen. Niko matki Eetun värisevää ääntä: "Aaanna se takaaas." Pojilla näytti olevan hurjan hauskaa heitellessään pipoa toisillensa. Kasper heitti pipon Jesselle, ja Eetu salamannopeasti ryntäsi Jessen luo saadakseen piponsa takaisin. Turha toivo. Jesse tönäisi Eetun maahan ja hänen päänsä kolahti kovaan asfalttiin. Takaraivossa tuntui jotain tahmeaa. Eetu makasi avuttomana maassa. "Säälittävä yritys, ääliö", Niko ilkkui. Eetu raotti silmäänsä, ja huo-masi, että Eeva ja Senni olivat jo kadonneet parkkipaikalta. Hän sulki silmänsä ja valmistautui tulevaan. Mitään ei ehtinyt tapahtua, kun Eetu kuuli äänen: "Jättäkää se rauhaan!" Pojat käänsivät päänsä äänen suuntaan ja Eetu nosti päätään ja pakottautui avaamaan silmänsä uudestaan. Päässä tuntui kuin rautakanki olisi puristettu hänen päänsä ympärille. Oksetti. Mutta hän näki, kuka oli pysäyttänyt tämän kidutuksen. se oli Inka. Eetu ei tuntenut ketään ujompaa kuin Inka, ja silti hän oli siinä. "Oikeasti jätkät, antakaa olla", hän jatkoi hieman epävarmana. Ajattelin, että hän varmasti muuttaa mielensä ja lähtee pois. Kuitenkin yhtäkkiä Kasper sanoi irvistäen: "Ookoo, pitäkää hauskaa, rakastavaiset." Lähtiessään jenginsä kanssa hän vielä potkaisi Eetua mahaan. Sen jälkeen he lähtivät. Inka lähestyi Eetua varovasti. "Oletko okei?" hän kysyi. "Joo, mitä nyt yks reikä päässä ja sisuskalut murjottuna", Eetu vastasi varovasti hymyillen. Oikeasti Eetu oli enemmän kuin "okei". Takaraivosta tihkui vielä verta hiljalleen, mutta Inka oli tullut auttamaan häntä. Inka ojensi kätensä ja sanoi ilkikurisesti: "Tules nyt, ennen kuin vuodat kuiviin." Inka auttoi Eetun varovasti ylös ja he tuijottivat verilammikkoa hil-jaa. "Nyt ne jäävät kiinni. Ne eivät voi enää valehdelle itseään ulos tästä." Inka oli oikeassa. Jengin olisi pakko saada rangaistus. Vakava rangaistus. Jos tämä olisi elokuva, Eetu ja Inka olisivat kävelleet käsi kädessä auringonlaskuun. Mutta ei. Eetu kaatui lätäkköön. Inka alkoi nau-raa. Se ei ollut ilkeää naurua. Eetukin nauroi. Silloin hän tunsi sisällään lämpöä. Inka säteili kuin aurinko. "Aurinko on vihdoin tullut pilvien takaa piilosta", Eetu ajatteli. Hyvä niin. Se olikin ollut siellä aivan liian kauan. 16
SARJA 2 9.LUOKKA 17
Asiallinen ja kiinnostava kertomus vammaisurheilijoille vaatteita suunnittelevasta yrityksestä, jonka idea lähti arkisesta huomiosta Vuokatin teillä. Hyvin rakennettu teksti puhuttelee ja vakuuttaa. Rohkenen yrittää Suvi Ahonen Tenetin koulu, Vuokatti Auton sisäikkunat täyttyivät huurusta ja pakkanen oli todella kireä. Olimme matkalla äitini kanssa Sotkamosta Vuokattiin päin. Pyörätiellä liikkui jalaton vammaishiihtäjä, jolloin äitini esitti oudon kysymyksen. Mistähän tällaiset ihmiset ostavat vaatteensa? Vammaisurheilijoille ja liikuntarajoitteisille ihmisille on erilaisia apujärjestöjä, mutta entäs heille suunnattu vaateketju? En ole vielä kuullut. Vammaisurheilijoita näkee liikkuvan paljon, ainakin täällä Sotkamon alueella, joten ajattelin liikeidean olevan kannattava. Amputaatiosta kärsineiden urheilijoiden hiihtokelkat tehdään aina mittojen mukaan, joten miksei sama pätisi vaatteisiin. Mietin monta pitkää vuotta asiaa. Uskalsin kyllä ottaa pieniä riskejä, mutta olisiko tämä liian suuri? Olin tavattoman epävarma siitä, että minusta voisi tulla yrittäjä. Henkinen hyvinvointini voisi myös olla koetuksella. Itseluottamukseni ei ollut korkeimmillaan, ja luulen, että nuoruusiän sotkut ja virheet mutkistaisivat vielä asioita. Onneksi ystäväni ja perheeni kannustivat minua yrittämään. Oli lähdettävä rahasta. Millä maksaisin kaiken? Onneksi pankki oli myönteinen ideaani kohtaan ja suostui antamaan lainan. Tiesin maksavani sitä vielä pitkään, mutta jos yritykseni toimii, asia helpottuu. Muutama ystäväni lähti myös tähän hankkeeseen mukaan ja saimme yhdessä vuokrattua tilat sopuhintaan. Tilasimme tuotteemme lähinnä suurilta urheiluvaateketjuilta. Oli hyvin vaikeaa etsiä valmistaja, joka tyydyttäisi asiakasryhmämme tarpeet. Päätimme siis muokata itse vaatteet asiakkaiden mittojen mukaan huomioiden esimerkiksi amputaation ja lyhytkasvuisuuden. Tuotteiden hinnat oli myös nostettava hiukan ylemmäs, jotta tuottoa alkaisi tulla. Aloitimme verkkokaupasta. Kun tuotto kehittyisi ja yrityksemme alkaisi menestyä, harkitsisimme vasta perinteistä kauppaliikettä. Tämä oli paras vaihtoehto, sillä kauppa tapahtuu mittatilaustyönä asiakkaan mukaan. Työntekijöistä oli pula, ja tein todella pitkiä päiviä. Olin hyvin väsynyt, eivätkä ajatukseni kulkeneet. Oli keksittävä ratkaisu, mutta uusiin työntekijöihin ei ollut varaa. Markkinoinnista löytyi ratkaisu. Ajattelin, että voisimme järjestää tuote-esittelyn suuressa kauppakeskuksessa. Lähdimme työstämään ideaa ja saimme paikan. Eihän siitä mitään tullut. Kaikki olimme ulkona mukavuusalueeltamme. Kauppa ei käynyt, eivätkä ihmiset edes vilkaisseet meitä. Markkinat eivät tahtoneet ottaa meitä vastaan. Mai- 18
noksia oli lähetelty mediaan ja ihmispaljouteen. Tuntui, kuin olisin ollut kuukausien kuumeessa. Kärsin kovasta stressistä, ja yritykseni oli kaatumassa. Kaikki oli pilalla. Mitä minä tekisin? Sitten tapahtui jotain hyvin odottamatonta. Eräs tunnettu vammaisurheilija, tarkemmin sanottuna hiihtäjä, otti minuun yhteyttä. Hän oli tehnyt muutamia tilauksia meiltä ja oli ollut todella tyytyväinen tuotteisiinsa. Aluksi oli epäilyttävää, että hän tarjoutui heti mainostajaksemme. Tapasimme muutaman kerran, ja otin selvää, mikä hän on miehiään. Myöhemmin selvisi, ettei hän mikään huijari ollut. Vaikka yhteistyökumppanimme ei ollut aikeissa haukata kirsikkaa kakun päältä, halusi hän olla jotenkin liikkeessä mukana. Mikäs sen parempaa, kun yksi asiakkaista toimisi markkinointitöissä? Yritys alkoi pikkuhiljaa nousta jaloilleen. Kiertelimme urheilutapahtumista toiseen ja jaoimme tuotteita sekä kuvastoja. Uudesta liikekumppanista oli hyvin paljon apua. Hän mainosti meitä kilpailutapahtumissaan tiettyä korvausta vastaan. Saimme jatkuvasti enemmän tilauksia ja firmamme nimi tuli tutuksi. Enää ei ollut rahanpuutetta eikä pulaa työntekijöistä. Sain enemmän aikaa itselleni, eikä minun tarvinnut puurtaa työpaikallani yötä päivää. Tällä hetkellä meidän yrityksellämme menee todella hyvin. Luovuutta on tällä alalla tarvittu ja tarvitaan edelleen. Tämä tuotti aiemmin ongelmia minulle, sillä ideointi vaatii aikaa ja vaivannäköä. Vielä on yksi suuri päätös tehtävänä. Jatkanko minä opiskelua vai keskitynkö kokonaan yritykseeni? Tähän en ole vielä saanut päätöstä, mutta vaikka jatkaisinkin opiskeluja työn ohessa, kannustan silti enemmän nuoria kokeilemaan siipiään. Se idea, mikä ensimmäiseksi mieleen pälkähtää ja jää sinne, on siemen, josta voi kasvattaa kukkivan puun, jos vain tahtoo. Tämän yritysidean sain aivan arkipäiväisten asioiden keskellä, ja kukapa olisi arvannut, että jonain päivänä teen siitä yrityksen. Niin typeriltä ja kaukaisilta kuin ajatukset joskus kuulostavatkin, voivat ne kantaa jotain suurta. 19
Napakka ja asiantunteva juttu polkupyöräkaupan perustamisesta, toiminnasta ja laajenemisesta maailmanlaajuiseksi brändiksi. Tulevaisuuteen luotaava monipuolinen teksti ottaa huomioon ekologisuuden yrittäjyyden rinnalla. Polkupyöräkauppa 87 Alexander Maunun koulu MYYDÄÄN 1987 PERUSTETTU YRITYS. hinta 50 000. Erikoistunut omalaatuisiin polkupyöriin. Tiedustelut: 634 7245579. Tämä ilmoitus herätti mielenkiintoni. Soitin Loimaalla sijaitsevaan yritykseen, ja sovimme omistajan kanssa tapaamisen. Yritys on erikoistunut polkupyörien korjaukseen ja erilaisten mallien valmistukseen, kuten erilaisiin tandempyöriin. Esimerkiksi eräässä kiinnostavassa mallissa on selät vastakkain asetetut penkit, mutta ne polkevat samaan suuntaan. Omistaja, Mauri Heinonen, on toisen polven yrittäjä. Hänellä ei ole voimia yrityksen toiminnan pyörittämiseen eikä omia lapsia, jotka jatkaisivat yritystä. Hän päätti myydä sen pois sopuhintaan. Olin hänen mielestään lupaava ostajaehdokas. Haen pankista lainaa. Papereiden vaihto käy kätevästi. Voitan vanhan asiakaskunnan samalla puolelleni. Kauppa käy hyvin, ja kun olen päässyt omilleni, voin omistaa työaikani haaveilemaani pyörien keksimistyöhön. Oma Yritys! Mikä ihana tunne. Saa olla oma pomo, saa päättää. Rahaa tulee mutta kyllä sitä meneekin. Omalaatuinen. Se sopisi. Olenhan itsekin omalaatuinen. Yrityksen nimi on Bike Shop 87. Yritykseni on osakeyhtiö, mutta niin pieni, ettei se ole pörssissä. Unelmana olisi kuitenkin suuri ja globaali yritys. Ideoita minulla riittää: miltä kuulostaisi, jos polkupyörän napaan laitetaan vahva magneetti ja vastakkainen renkaan sisävanteeseen toinen. Magneetit saavat aikaan lujan vedon joka puolelta samaan aikaan, ja pyörä pysyy ilmassa ilman pinnoja. Se myös vaimentaa töyssyjä kuten iskunvaimennin, joten meno on mukavaa maastossakin. Näin syntyy leijuva pyörä. Suuri läpimurto markkinoilla on jellytäytteinen kypärä, joka ei hajoa, mutta vaimentaa vahvasti osumaa, ja siitä ei tule Nolo, vaan YOLO. Kehittämisen kohteita ovat muutenkin turvallisuus, nopeus ja muotoilu. Nykyään polkupyörät valmistetaan aina uniikkeina, ja vientiä on kaikkialle maailmaan. Seuraavina vuosikymmeninä joka mantereella on tehtaita ja toimipisteitä. Samaan aikaan kun maailmalla valokuidut ja laserit ottavat voiton tiedonsiirrossa yksinkertaisista sähköjohdoista, niin me johdamme liikenteen vallankumousta vähän kuluttavilla ajoneuvoilla ja polkupyörillä. 20