SATO OY Raudikkokujan kaavakehityshanke, suunnittelukonsultointi - hulevesiselvitys LOPPURAPORTTI 15.8.2017 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 15.8.2017 P32748
Raudikkokujan hulevesiselvitys 2 (25) Loppuraportti Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 3 1.1 Työn lähtökohdat ja tavoitteet... 3 1.2 Projektin organisaatio... 3 1.3 Käsitteitä... 3 2 SUUNNITTELUALUEEN KUVAUS JA SEN NYKYTILA... 4 2.1 Yleiskuvaus ja ympäristö... 4 2.2 Valuma-alueet ja -reitit... 6 3 SUUNNITELLUN MAANKÄYTÖN HYDROLOGISET VAIKUTUKSET... 9 3.1 Maankäytön muutos... 9 3.2 Vaikutukset hulevesien määrään ja laatuun... 10 3.2.1 Hulevesien määrä... 10 3.2.2 Hulevesien laatu... 11 4 SUOSITELTAVAT RATKAISUVAIHTOEHDOT... 11 4.1 Hulevesien hallinnan periaatteet suunnittelualueella... 11 4.2 Viivytystarve... 12 4.2.1 Hulevesien hallinnan tavoitteet... 12 4.2.2 Mallinnus... 13 4.2.3 Hulevesien viivytyksen mitoitus... 14 4.3 Tontti-/Korttelikohtainen hulevesien hallintamahdollisuudet... 17 4.3.1 Paikoitus- ja piha-alueiden hulevesien hallinta... 17 4.3.2 Kattovesien hallinta... 19 4.3.3 Hulevesien johtaminen... 22 4.3.4 Tulvareitit ja tulvavesien hallinta... 23 4.3.5 Yhteenveto... 24 Liitteet: Liite 1: Nykytilaselvitys, valuma-aluekartta (piirustusnumero 201) Liite 2: Yleissuunnitelmakartta (piirustusnumero 202) Kansikuva: Optiplan Oy.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 3 (25) Raudikkokujan hulevesiselvitys 1 JOHDANTO 1.1 Työn lähtökohdat ja tavoitteet Tässä työssä tehtävänä on laatia Raudikkokujan alueen asemakaavan muutosta varten tarvittava hulevesiselvitys ja hulevesien hallinnan yleissuunnitelma. Suunnittelualue liittyy käynnistyvään täydennyskaavoitushankkeeseen Vantaan Hakunilassa ja kostuu nykyisistä AK- ja LPA-tonteista sekä Raudikkokujan ja Hakunilantien katualueista. Työssä arvioitiin kaavamuutoksen mukaisen rakentamisen vaikutuksia hulevesien määrään ja johtamiseen sekä yleissuunnitelmatasoisesti suunniteltiin hulevesien korttelikohtaiset johtamisreitit ja hallintamenetelmät, näiden sijoittuminen ja karkea mitoitus sekä tarkistettiin vaikutuksia suunnittelualueen ulkopuoliseen hulevesiverkostoon. 1.2 Projektin organisaatio 1.3 Käsitteitä Selvitystyö on tehty konsulttityönä :ssä, jossa työn projektipäällikkönä ja pääsuunnittelijana on toiminut dipl.ins. Eric Wehner. Työn tilaaja on SATO Oy, jossa yhteyshenkilöinä on toiminut Antti Laine ja Maarit Tuomainen. Valunnalla tarkoitetaan sitä osaa sadannasta, joka virtaa vesistöä kohti maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä. Tietyn ajanjakson pienintä valuntaa kutsutaan alivalunnaksi. Tietyn ajanjakson suurin valunta on puolestaan ylivalunta. Hulevesillä tarkoitetaan rakennetuilta alueilla muodostuvaa, sade- tai sulamisvesien aiheuttamaa pintavaluntaa. Luonnontilaisia alueita rakennettaessa veden normaali kiertokulku häiriintyy johtuen luontaisen kasvillisuuden sekä vettä pidättävän maan pintakerroksen poistamisesta, painanteiden tasaamisesta ja heikosti vettä läpäisevien pintojen rakentamisesta. Veden haihdunta- ja imeytymismahdollisuuksien heikentyessä pintavalunta lisääntyy. Tasaiset pinnat ja tehokas kuivatus puolestaan lisäävät virtausnopeutta. Lisääntynyt ja nopeutunut pintavalunta huuhtoo valumapinnoilta mukaansa enemmän erilaisia epäpuhtauksia, kuten kiintoainesta, ravinteita sekä bakteereita. Hulevedet ja muu pintavalunta on perinteisesti koottu ojilla ja hulevesiviemäreillä ja johdettu pois rakennetuilta alueilta mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti kosteuden aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Tästä voi seurata useita ongelmia, kuten vesistöihin kohdistuvan epäpuhtauskuormituksen kasvua, eroosiota purku-uomissa, pohjavedenpinnan alenemista sekä kasvien ja eläinten elinolojen huononemista. 1 Sadannan toistuvuudella tarkoitetaan tietyn sadetapahtuman keskimääräistä toistumisaikaa ja se ilmoitetaan yleensä muodossa 1/Xa. Suomessa esimerkiksi hulevesiviemärit on perinteisesti mitoitettu yleensä keskimäärin kerran kahdessa vuodessa (1/2a) toistuvan rankkasadetapahtuman aiheuttaman virtaaman mukaan. 1 US EPA. 1999. Preliminary data summary of urban storm water best management practices. EPA-821-R-99-012. Washington D.C.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 4 (25) 2 SUUNNITTELUALUEEN KUVAUS JA SEN NYKYTILA 2.1 Yleiskuvaus ja ympäristö Noin 2 ha kokoinen suunnittelualue sijaitsee Raudikkokujan ja Hakunilantien välillä. Nykyisellään noin kaksi kolmasosaa alueelta on asfaltoitua paikoitus- tai katualuetta, yksi kolmasosa on viheraluetta. Suunnittelualue on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Suunnittelualue. Geologian tutkimuskeskuksen maaperäkartalla alue on kartoittamaton, mutta alueelta löytyy osittain avokalliota. Raudikkokujan pohjoispuolella maaperä on kartoitettu olevan hiekkamoreenina ja kalliota. Kun ekstrapoloidaan kartoitetut alueet eteläsuuntaan, on siis mahdollista, että suunnittelualueen itäpuolella on pääasiallisesti kalliota ja länsipuolella hiekkamoreenia. Maaperä on esitetty kuvassa 2. Kallioalueella imeytyskapasiteetti on hyvin rajoitettu ja pintavalunta erityisesti avokalliolla verrattain iso. Hiekkamoreenin imeytyskapasiteetti on sitä vastoin parempi, mikäli alueella ei ole läpäisemätöntä päällystystä.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 5 (25) Kuva 2. Maaperäkartta. Suunnittelualueen lähiympäristössä ei ole merkittäviä pohjavesi- tai luonnonsuojelualueita. Lähin pohjavesialue on Fazerila noin 1,5 km suunnittelualueelta eteläsuuntaan. Noin 2 km itäsuuntaan Krapuojan itäpuolella sijaitsee Sipoonkorven kansallispuisto. Pohjavesi- ja luonnonsuojelualueet on esitetty kuvassa 3.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 6 (25) Kuva 3. Pohjavesi- ja luonnonsuojelualueet. 2.2 Valuma-alueet ja -reitit Suunnittelualue kuuluu Krapuojan vesistöalueen valuma-alueeseen. Pääosa suunnittelualueen hulevesistä laskee luoteissuuntaan noin 650 m sadevesiverkoston ja lyhyen avo-ojan kautta Itä-Hakkilanojaan (kuva 5), muun alueen hulevedet laskevat kaakkoissuuntaan sadevesiviemärillä Kormuniitynojaan (kuva 6). Itä-Hakkilanojan purkupisteeseen kuuluvan valuma-alueen (päävaluma-alue 1) koko on noin 20,7 ha, suunnittelualueesta suoraan Kormuniitynojaan liitetty valuma-alue (päävaluma-alue 2) on noin 3,4 ha kokoinen ja molemmat alueet ovat hyvin tiiviisti rakennettuja. Valumaalueet ja reitit on esitetty kuvassa 4 ja tarkemmin liitteessä 1. Nykyiset valuma-aluerajat määritettiin laserkeilausaineistosta rakennetun korkeusmallin ja olemassa olevan sadevesiverkostokartan perusteella. Maastokäynnillä löytyi lisäksi ritiläkaivoja paikoitusalueilla, mutta koska verkostokartalla ei ole tiedossa kaikkia tonttikohtaisen kuivatusjärjestelmän osia (esim. salaojat, paikalliset
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 7 (25) sadevesiviemärit), niiden liittyminen hulevesiviemäriverkostoon ei myöskään ole tiedossa (tiedosto tästä liitteenä 1). Näissä tapauksissa osavaluma-alueiden purkupisteet hulevesiviemäriverkostoon arvioitiin. Kuva 4. Valuma-alueet ja -reitit.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys Eric Wehner 15.8.2017 8 (25) Kuva 5. Päävaluma-alueen 1 Purkupiste avo-ojaan (vasemmalla: 800B kokoinen purkuputki, oikealla: avo-oja, liitetty Itä-Hakkilanojaan). Kuva 6. Päävaluma-alueen 2 Purkupiste Kormuniitynojaan (vasemmalla: 300B kokoinen purkuputki, oikealla: Kormuniitynoja purkupisteellä)
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 9 (25) 3 SUUNNITELLUN MAANKÄYTÖN HYDROLOGISET VAIKUTUKSET 3.1 Maankäytön muutos Selvityksessä tarkasteltiin tulevaa maankäytön muutosta Optiplan Oy:n maankäyttösuunnittelman perusteella. (kuva 7). Sen pohjalta arvioitiin uuden maankäytön päällystys ja hydrologiset parametrit, erityisesti piha-alueille. Koska muutoksia eivät tapahdu koko suunnittelualueella, puhutaan lisäksi muutosalueesta. Kuva 7. Suunnittelualueen tuleva maankäyttösuunnitelma (Optiplan, 29.5.2017) Maankäyttötyyppien osuuksien muutos muutosalueella nyky- ja tulevassa tilanteessa on esitetty kuvassa 8. Kuva 8. Maankäyttötyypit ja niiden osuuksien muutos.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 10 (25) 3.2 Vaikutukset hulevesien määrään ja laatuun Maankäytön muutosten hydrologisia vaikutuksia arvioitiin laskennallisesti vettä läpäisemättömien pintojen perusteella, koska niiltä muodostuu suurin osa hulevesistä. Läpäisemättömistä pinnoista merkittävimpiä ovat kattopinnat, koska ne ovat usein kytketty suoraan tontin kuivatusjärjestelyihin. Pysäköintiin tarkoitetut asfaltoidut alueet ovat tyypillisesti myös kuivatettu tehokkaasti, joten myös niiltä muodostuva hulevesivalunta on nopeaa ja määrältään suurta. Suunnitellun maankäytön perusteella arvioitiin vettä läpäisemättömien pintojen osuutta, jota on kuvattu kaupunkihydrologiassa yleisesti käytetyllä käsitteellä Total Impervious Area (TIA). Siinä vettä läpäisevienkin pintojen ajatellaan olevan osittain läpäisemättömiä eli esimerkiksi läpäiseviltä nurmipinnoilta muodostuu myös jonkin verran välitöntä hulevesivaluntaa. Tämä pätee etenkin rankkasadetilanteissa, joissa läpäisevät pinnat eivät kykene pidättämään, tai imemään kaikkea niille satavaa vettä. Läpäisemättömien pintojen määrän lisäksi on huomioitava, että uudisrakentamisen myötä läpäisemättömien pintojen laatu tasoittuu ja kaltevuudet kasvavat. Näin ollen rakentaminen pienentää pintojen painanteisiin varastoituvan veden, eli painannesäilynnän määrää. Esimerkiksi rakentamaton metsäalue voi pidättää jopa 10 millimetrin sademäärän, kun taas uusi asfalttipinta pidättää vain alle millimetrin. Rakentamisen myötä myös päällystämättömät pinnat tiivistyvät luonnontilaan verrattuna. Kokonaisuudessaan rakentaminen tehostaa tonteilla tapahtuvaa hulevesien keräystä ja johtamista merkittävästi, mikä johtaa purkautuvien hulevesien määrän ja virtaaman selvään kasvuun. Tarkasteluissa käytetyt läpäisemättömän pinnan osuudet (TIA) ja painannesäilynnän ominaisarvot erilaisille pinnoille on koottu taulukkoon 1. Taulukko 1. Tarkasteluissa ja hulevesimallinnuksessa käytetyt rankkasadetilanteissa pätevät pintojen TIA-arvot sekä painannesäilynnän ominaisarvot. Pinta Läpäisemättömyys (TIA) Painannesäilyntä katto 100 % 0,5 mm asfaltti 90 % 1 mm sorapinta 40 % 3 mm viherpinta 15 % 7 mm metsä 10 % 12 mm 3.2.1 Hulevesien määrä Suunnittelualueelta muodostuvien hulevesien määrää arvioitiin keskimääräisellä valumakertoimella, joka kuvaa hulevesivalunnan osuutta yksittäisen sadetapahtuman sademäärästä. Valumakertoimen maksimiarvo on 1,0. Tarkastelussa oletettiin, että kaikki hulevesivalunta muodostuu edellä kuvatuilta läpäisemättömiltä pinnoilta (TIA). Kun otettiin lisäksi huomioon esitetyt painannesäilynnän aiheuttamat häviöt, voitiin laskea keskimääräinen rankkasadetapahtuman valumakerroin. Valumakerroin riippuu kuitenkin aina sadetapahtuman ominaisuuksista ja sitä edeltävistä olosuhteista kuten maaperän ja pintojen kosteudesta, joten tulosta ei voi yleistää koskemaan kaikkia tapauksia. Esimerkiksi erittäin rankoilla, harvoin toistuvilla rankkasateilla valumakertoimen arvot kasvavat. Tarkastelu havainnollistaa silti hyvin muodostuvien hulevesien määrän muutosta ja rakentamisen hydrologisia vaikutuksia. Taulukossa 1 esitettyjen ominaisarvojen ja tontin/korttelin maankäyttösuunnitelman pohjalta laskettiin läpäisemättömien pintojen kokonaismäärät (TIA) kaava-muutoksen jälkeen. Lisäksi laskettiin valumakertoimet rankkasateella, jonka sademäärä on 10 mm. Sademäärä vastaa noin kerran viidessä vuodessa toistuvaa 10 minuutin rankkasade-
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 11 (25) tapahtumaa (1/5 a, 10 min). Nykytilanteen ja tulevan tilanteen arvojen vertailu on esitetty kuvassa 9. Kuvasta 9 nähdään, että muutosalueen läpäisemättömien pintojen osuus ja valumakertoimen arvo kasvavat merkittävästi. Jos arvioitiin, että paikoitusalueelle tulee asfalttipäällyste ja piha-alue on tulevassa tilanteessa osittain kivetty, suunnittelualueen mukaisen osavaluma-alueen keskimääräinen TIA-arvo nousee arvosta noin 61 % arvoon noin 72 %. Vastaavasti valumakerroin 10 mm:in rankkasateella (~1/10a, 10min) kasvaisi arvosta noin 0,35 arvoon noin 0,52. Muutos tarkoittaisi laskennallisesti, että 10 mm:in rankkasadetapahtuman aikana, täydennysrakentamisen alueella hulevesien määrä kasvaisi noin 1,6-kertaisesti. Ero korostuu hulevesien tehokkaan keräämisen ja eteenpäin johtamisen vaikutuksesta. Kuva 9. Muutosalueen läpäisemättömyys (TIA) ja valumakertoimet 10 mm (~1/5a, 10min) rankkasadetapahtumalla nykytilanteessa ja tulevassa tilanteessa. Arvot koskevat koko suunnittelualuemukaista valuma-aluetta. 3.2.2 Hulevesien laatu Suunnittelualueen uusilta kattopinnoilta muodostuvat hulevedet ovat laadultaan pääosin puhtaita, vaikka voivatkin sisältää hieman mm. tuulen kuljettamaa kiintoainesta. Asfalttipinnoilta (erityisesti liikenne- ja pysäköintialueelta) muodostuvat hulevedet sisältävät ajoittain runsaastikin ajoneuvoista, materiaalien kulumisesta ja talvikunnossapidosta peräisin olevia epäpuhtauksia kuten raskasmetalleja. Koska paikoitusaleen pinta-ala kasvaa arvosta noin 2800 m 2 arvoon ~3500 m 2 myös epäpuhtauksien määrä hulevedessä kasvaa tulevassa tilanteessa. Maankäytön muutokset lisäävät näin ollen todennäköisesti hieman epäpuhtauksien ja kiintoaineksen johtumista vesistöihin, eli Kormuniitynojaan ja Itä-Hakkilanojaan. 4 SUOSITELTAVAT RATKAISUVAIHTOEHDOT 4.1 Hulevesien hallinnan periaatteet suunnittelualueella Hulevesien hallinnan lähtökohtana on ehkäistä hulevesien muodostumista ja niihin kohdistuvaa laatuhaittaa sekä pyrkiä säilyttämään veden kiertokulku mahdollisimman luonnollisena. Näihin tavoitteisiin pyritään hallitsemalla hulevesiä seuraavan prioriteettijärjestyksen mukaisesti. Priorisointi vastaa keväällä 2012 julkaistun
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 12 (25) 4.2 Viivytystarve valtakunnallisen Hulevesioppaan 2 ohjeita. Yleisten periaatteiden mukainen käsittelyjärjestys on seuraava: I. Ehkäistään hulevesien muodostumista ja niihin kohdistuvaa laatuhaittaa II. III. IV. Hulevedet käsitellään ja hyödynnetään syntypaikallaan (hulevesien käyttö ja maahan imeyttäminen) Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan suodattavalla ja hidastavalla järjestelmällä (suodattaminen maassa ja maan pinnalla) Hulevedet johdetaan pois syntypaikaltaan hulevesiviemärissä yleisillä alueilla sijaitseville hidastus- ja viivytysalueille ennen vesistöön johtamista (viivyttäminen avouomissa) V. Hulevedet johdetaan hulevesiviemärissä suoraan vastaanottavaan vesistöön. Rakentamisen jälkeen suunnittelualueella tulee olemaan pääasiallisesti pientaloaluetta ja huoltorakennuksia sekä kevytliikenne- ja pysäköintialueita, joiden katto- ja päällystepinnoilta tulee muodostumaan nykytilaan verrattuna huomattavasti enemmän hulevesiä. Pääosin savesta ja kallioisesta maaperästä johtuen hulevesiä maahan imeyttävät rakenteet eivät todennäköisesti sovellu alueelle. Hulevesien hidastamista voidaan kuitenkin toteuttaa syntypaikallaan puuttumalla parkkipaikalta ja muilta asfalttipinnoilta syntyvään hulevesivaluntaan ja viivyttämällä sitä muun muassa maanpäällisissä viivytysjärjestelmissä. Läpäisevien päällysteiden laajamittainen käyttö pysäköinnin ja muilla päällystetyillä alueilla olisi myös suositeltavaa erityisesti kevyesti liikennöidyillä alueilla. Muodostuneita hulevesiä tulee viivyttää monivaiheisella järjestelmällä ennen vesien purkamista vesistöön. Suositeltavimmista hulevesien hallintajärjestelmistä on kerrottu tarkemmin seuraavissa kappaleissa. 4.2.1 Hulevesien hallinnan tavoitteet Suunnittelualueen rakentaminen johtaa hulevesimäärien merkittävään kasvuun. Sademäärältään suurilla rankkasateilla hulevesien muodostuminen on erittäin runsasta ja virtaamat alueen purkureiteillä kasvavat haitallisesti jos hulevesien hallintaa ei suoriteta. Hulevesien entistä huonompi laatu yhdessä kasvaneiden virtaamien kanssa vaarantaa alueen nykyisien luonnonmukaisien virtausreittien elinympäristöjä ja voi johtaa Itä-Hakkilanojan ja Kormuniitynojan vedenlaadun paikalliseen heikkenemiseen. Lisäksi pohjarakentamisesta, salaojituksista ja hulevesiviemäröinnistä johtuen alueen kuivatus tehostuu johtaen alivirtaamien pienenemiseen. Kuivan kauden aikaan hulevesien purkureitit voivatkin kuivua kokonaan. Hulevesien hallinnalla voidaan kuitenkin ehkäistä äärevöityvien hulevesivirtaamien aiheuttamia ongelmia suunnittelualueen sisällä ja sen välittömässä läheisyydessä. Erityishuomiona suunnittelualueella on sen hulevesien turvallinen johtaminen myös ääritilanteissa. Hulevesien hallinnalla voidaan lisäksi suojella alueen luontoa eroosio- ja pilaantumisongelmilta. Näin ollen hulevesien määrällisen hallinnan lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota myös hulevesien laadulliseen hallintaan. Kokonaisuudessaan hulevesien hallintaa on syytä suunnitella jo kaavoituksen yhteydessä hyviä ja luonnonmukaisia hulevesien hallinnan periaatteita noudattaen. 2 Kuntaliitto. 2012. Hulevesiopas.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 13 (25) 4.2.2 Mallinnus Suunnittelualueen hulevesijärjestelmät mitoitettiin monipuolisen hulevesimallin avulla. Mallinnus suoritettiin FCGswmm -ohjelmalla (Storm Water Management Model), joka sisältää hulevesien muodostumista kuvaavan hydrologisen valuma-aluemallin sekä virtausreittejä kuvaavan hydraulisen mallin. Ote rakennetusta hulevesimallista on esitetty kuvassa 10. Kuva 10. Hulevesimalli (nykytilanne). Hydrologisella mallilla kuvataan erityisesti valuma-alueelta muodostuvan pintavalunnan määrää ajan suhteen. Hydrologinen malli perustuu syötteenä olevaan sadetapahtumaan ja valuma-alueiden ominaisuuksista johtuvien sadannan häviöiden laskemiseen. Malliin rakennettiin osavaluma-alueet ja valuma-reitit ominaisuuksineen,
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 14 (25) joista huomioitiin mm. pinta-ala, läpäisemättömän pinnan määrä, keskimääräinen kaltevuus sekä virtausvastuskerroin. Mallinnuksen tuloksena saatiin valumaaluekohtaiset purkautumiskäyrät, jotka toimivat syötteenä hydrauliselle verkostomallille. Hydraulinen malli rakennettiin yhdistämällä edellä kuvattu hydrologinen valumaaluemalli avo-uomista ja sadevesiviemäreistä muodostuvaan verkostomalliin. Hydrauliseen malliin sisällytettiin myös suunnitellut hulevesien hallintajärjestelmät. Mallin avulla voitiin tarkastella mm. ajasta riippuvia virtaamien summakäyriä, vedenpinnan tasoja ja altaiden tilavuuksia monipuolisesti. Hydraulisessa mallinnuksessa käytettiin nk. dynaamista menetelmää, jolla voitiin tarkastella monimutkaisiakin ilmiöitä kuten paineellista virtausta, taaksepäin virtausta sekä virtausreittien tulvimista ja padotusta. 4.2.3 Sadevesiputkituksen mitoitus Sadevesirunkolinjan viemärit mitoitettiin 10min kestona 150 l/s ha sadetapahtuman perusteella. 4.2.4 Hulevesien viivytyksen mitoitus Suunnittelualueen hulevesijärjestelmät mitoitettiin tarkan hulevesimallinnuksen perusteella. Nykytilamallinnus perustuu nykytilaselvitykseen, tulevan tilanteen mallinnus perustuu tulevaan maankäyttöön ja arvioituihin tuleviin virtausreitteihin. Mallinnettiin ja vertailtiin nyky- ja tulevan tilanteen huippuvirtaamat olemassa olevaan hulevesiviemäriverkostoon. Vantaan hulevesiohjelman mukaan kerros- ja rivitalojen tonttien viivytystarve mitoitetaan 10min kestona 150 l/s ha sadetapahtuman perusteella. Nyrkkisääntönä voidaan käyttää, että 100 m 2 läpäisemätöntä pinta-alaa varaudutaan viivyttämään 1 m 3 hulevettä. Koska suunnittelualueen tontit ovat jo nykytilanteessa rakennettu, tavoite on, että valittavan turvatason (huippuvalunnan toistuvuuden, tässä tapauksessa 1/5a) mukaan suunnittelualueen huippuvalunta ei kasvaa tulevassa tilanteessa. Tästä johtuen tarkasteluissa on käytetty tavallisen mitoitussateen lisäksi Rankkasateet ja taajamatulvat (RATU) 3 loppuraportissa ja Hulevesioppaassa 4 esitettyjä sateen keskimääräisiä intensiteettejä 1 km 2 aluesadannalle. Sadetiedot ovat viimeisimpiä yleisessä käytössä olevia tietoja ja ne perustuvat Suomessa kesällä 2000 2005 aikana tehtyihin tutkasadehavaintoihin ja vastaavat Etelä-Suomen sateita. Sateiden ominaisuuksia on kootusti esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Esimerkkejä käytetyistä rankkasadetapahtumista. Kesto Toistuvuus Keskim. intensiteetti Sademäärä 10 min 15 min 20 min 1/5a 0,9 mm/min 150 l/s*ha 9 mm 1/10a 1,1 mm/min 185 l/s*ha 11 mm 1/100a 1,9 mm/min 317 l/s*ha 19 mm 1/5a 0,7 mm/min 122 l/s*ha 11 mm 1/10a 0,9 mm/min 157 l/s*ha 14 mm 1/100a 1,4 mm/min 233 l/s*ha 21 mm 1/5a 0,6 mm/min 105 l/s*ha 13 mm 1/10a 0,8 mm/min 127 l/s*ha 15 mm 1/100a 1,2 mm/min 203 l/s*ha 24 mm 3 Aaltonen, J. ym. 2008. Rankkasateet ja taajamatulvat (RATU). Suomen Ympäristö, 31. 123 s. 4 Kuntaliitto. 2012. Hulevesiopas.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 15 (25) 30 min 1/5a 0,5 mm/min 83 l/s*ha 15 mm 1/10a 0,6 mm/min 100 l/s*ha 18 mm 1/100a 0,9 mm/min 147 l/s*ha 26 mm Huippuvirtaamat laskettiin Itä-Hakkilanojan suuntaan Raudikkokujan hulevesiviemärissä Hakunilantien risteykseen saakka ja lisäksi Kormuniitynojan suuntaan noin Hevoshaantiehen saakka. Mallinnetut huippuvirtaamat ovat esitetty kuvassa 11. Kuva 11. Mallinnetut huippuvirtaamat suunnittelualueelta lähtevät sadevesiviemäröinnissä nykyja tulevassa tilanteessa.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 16 (25) Suunnittelualueen osalla, jolta hulevedet laskevat Raudikkokujan hulevesiviemäriin, huippuvirtaamat kasvavat pääasiallisesti Raudikkokujan viemäröinnissä (~10-20 %), kun taas Hakunilantien risteyksen purkupisteellä kasvu on verrattain pieni (~2 %), koska sen valuma-alueen koko on merkittävästi isompi kuin Raudikkokujan oma osavaluma-alue ja siis läpäisemättömyyden ero pienentää: Raudikkokujan oma valuma-alueen läpäisemättömyys kasva arvosta noin 64 % arvoon ~69 %, kun taas Hakunilantien/Raudikkokujan risteyksen valuma-alueen läpäisemättömyys kasvaa arvosta ~60 % arvoon ~62 %. Purkupisteessä Itä-Hakkilanojaan huippuvirtaama 1/5a sadetapahtumien perusteella kasvaa arvosta ~900 l/a arvoon 913 l/s. Kormuniitynojan purkupisteessä kasvu on todella pieni, pääasiallisesti koska tulevassa tilanteessa sen valumaa-alueen läpäisemättömyys ei merkittävästi kasva (~61 % -> ~62 %). Purkupisteessä Kormuniitynojaan huippuvirtaaman eroa nyky- ja tulevan tilanteen välillä ei voida havaita. Viivytystilavuuden mitoitus tehtiin niin, että tulevan tilanteen viivytetty huippuvirtaama ei ylitä nykytilanteen huippuvirtaamaa (tässä tapauksessa oleellinen mitoitussade on 10min 150 l/s ha sade). Tällä tavoin laskettu viivytystarve Hakunilantien suuntaan liitetylle valuma-alueelle on noin 15 m 3 (kuva 12). Se vastaa myös viivytystarve jos laskentaan rakennetun asfaltti- ja kattoalueen perusteella nyky- ja tulevalle tilanteelle 1 m 3 viivytystilavuus per 100 m 2 ja verrataan eroa. Kuva 12. Mallinnetut viivytystilavuustarve ja viivytyksen vaikutus virtaamaan suunnittelualueen osalla, jonkun purkupiste on Raudikkokujan sadevesiviemäri. Laskettu viivytystarve Kormuniitynojaan suuntaan purkavalla valuma-alueella laskettiin samalla tavalla, ollen yhteensä noin 6 m 3. Suositellut hulevesien hallinnan järjestelmät on esitetty liitteessä 2, mahdolliset hallintamenetelmät on esitetty kappaleessa 4.3.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 17 (25) 4.3 Tontti-/Korttelikohtainen hulevesien hallintamahdollisuudet 4.3.1 Paikoitus- ja piha-alueiden hulevesien hallinta Hulevesivaluntaa voidaan vähentää läpäisevien päällysteiden, kuten reikälaattojen tai -kiveyksien käytöllä mm. jalankulku- ja pysäköintialueilla. Varsinaisten reikälaattojen ohessa myös väljästi saumatut betonikiveykset (hulekivet) ovat hulevesien vähentämisen kannalta selvästi asfalttipintoja parempi vaihtoehto. Vettä läpäisevillä päällysteillä voidaan tehokkaasti pidättää usein toistuvat, sademäärältään vähäiset sadetapahtumat. Tutkimuksien mukaan esimerkiksi betonilaatoitus, jonka saumavälit ovat hiekalla täytetty, pystyy keskimäärin pidättämään jopa 85-100 % sen pinnalle sataneesta vedestä, kun sadetapahtumien vesimäärät ovat pienehköjä (5 9 mm). Kyseiset sademäärät vastaavat esimerkiksi kerran vuodessa toistuvia 20 min ja 45 min sadetapahtumia. Vastaavissa tutkimuksissa päällysteen vedenpidätys säilyi noin 50 60 %:ssa, kun sadetapahtumat olivat sademäärältään suurempia (17 27 mm). Sademäärät vastaavat Suomen olosuhteissa kerran kymmenessä vuodessa toistuvaa 30 min ja 120 min sadetapahtumia. Sademäärän lisäksi laatoituksen saumavälien koolla ja pohjarakenteiden paksuudella todettiin olevan vaikutus vedenpidätyskykyyn, leveä saumaväli ja paksu rakennekerros kasvattavat vedenpidätyskykyä. 5 Myös sadetapahtumia edeltävät maaperän kosteusolosuhteet vaikuttavat läpäisevien päällysteiden veden pidätyskykyyn 6. Kuva 13. Puoliläpäisevä pinnoite (hulekivi) Tampereen Sampolassa. 7 Usein toistuvien, sademäärältään vähäisten sateiden pidättämisellä voidaan ehkäistä myös hulevesien sisältämien epäpuhtauksien leviämistä, kun laatoituksen saumat pidättävät niin kutsuttua alkuhuuhtoumaa. Erityisen tehokkaasti läpäisevät päällysteet pidättävät tutkimuksien mukaan hulevesien sisältämän kiintoaineksen 6. Läpäisevistä päällysteistä on saatavilla useita erilaisia kaupallisia tuotteita. Tutkittaessa erilaisien 5 Smith R D. 2006. Permeable Interlocking Concrete Pavements. Third Edition. 6 D. Booth. et al. 1999. Field Evaluation of Permeable Systems for Improved Stormwater Management 7
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 18 (25) läpäisevien päällysteiden, kuten vettä läpäisevän asfaltin, nurmella täytetyn reikälaatan sekä muovisen sora- ja nurmikennoston hydrologisia ominaisuuksia, on todettu ettei eri päällysteiden välillä ole merkittäviä eroja, kun tarkasteltavana on usein toistuvat, sademäärältään pienet sadetapahtumat. Kuvassa 13 on havainnollistettu ruohosaumaista betonilaatoitusta. Läpäisevät päällysteet ovat perinteisesti pääasiassa heikosti kulutusta ja kuormitusta, joten niiden käyttöä suositellaan lähinnä kohteissa, joiden katuluokka on vain 5 (pientaloalueen asuntokadut, huoltoliikenteen väylät, henkilöautojen pysäköintialueet) tai luokka 6 (jalkakäytävät, pyörätiet, puistotiet). 8 Nykyisin löytyy myös kulutusta ja kuormitusta kestäviä läpäiseviä päällysteitä. Tässä tapauksessa pihasuunnitelma oli päivitetty suosituksien mukaan niin, että pihaja pysäköintialueen asfaltoitu osa minimoidaan. Piha- ja pysäköintialueilla hulevesiä voidaan hallinta myös viherpainanteilla, joista on esitetty esimerkki kuvassa 14. Kuva 14. Pysäköintialueen viherpainanne, jonne hulevedet ohjataan maanpinnalla reunakivien aukoista (Seattle). 7 Painanteiden kasvillisuuden ja salaojitettujen, suodattavien maarakenteiden avulla käsitellään etenkin tavanomaisten sateiden hulevesiä. Sen lisäksi viherpainanteet tarjoavat viivytystilavuutta harvemmin toistuvien rankkasateiden alkuvaiheessa, jolloin suurinta virtaamahuippua voidaan viivyttää ja tasata. Viherpainanteet mitoitetaan niin, että ne käsittelevät usein toistuvat lyhyet sateet, jotka huuhtelevat sateen alkuvaiheessa toistuvasti kenttäalueiden epäpuhtaudet mukaansa (first flush) ja aiheuttavat näin kroonista hulevesikuormitusta purkuvesistöön. Harvemmin toistuvilla rankkasateilla tulvavedet johdetaan painanteista hallitusti pois esimerkiksi ylivuotokynnyksen kautta. Harvemmin toistuvilla rankkasateilla hulevedet johdetaan painanteista hallitusti pois esimerkiksi hulevesiviemäröinnin välityksellä, johon painanne voidaan kuvan 16 mukaisesti liittää nostetulla hulevesiviemärikaivon kannella. Tällöin painanteessa 8 VVT, 2015, CLASS (Climate Adaptive Surfaces)
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 19 (25) vedenpinta voi kohota hetkellisesti synnyttäen hieman viivytystilavuutta hulevesille, minkä lisäksi osa vesistä suotautuu salaojituksen kautta hulevesiviemäriin. Yhdessä painanteen kasvillisuus ja maaperän suodattavat ominaisuudet auttavat liikenteen epäpuhtauksien poistamisessa. Jos hulevedet johdettaisiin suoraan suurempiin ojiin tai hulevesiviemäriverkkoon, hulevesien epäpuhtauksia olisi erittäin vaikea poistaa ilman suurikokoisia, pitkät viipymät mahdollistavia kosteikkoja. Käsittely pienissä yksiköissä on näin ollen tehokkaampaa ja joustavammin sijoitettavissa. Tässä tapauksessa maankäyttösuunnitelmassa ei löydy paljon tila paikoitusalueen reunalla paitsi suunnitellun D-rakennuksen eteläpuolella. Siksi paikoitusalueille ehdotetaan vaihtoehtoisena maanalainen viivytys. Mutta missä se on mahdollista, suositellaan johtaa piha- ja katto alueiden hulevedet viherpainanteeseen. Kuva 15. Nostettu ritiläkansi viherpainanteessa 7 Puhdistuskourujen vaihtoehtona voidaan käyttää myös erotinjärjestelmä ja maanalainen viivytyssäiliö. Kuvan 15 mukainen tontin erotinjärjestelmä varustetaan virtauksensäätökaivolla, joka ohjaa erotinjärjestelmien välityskyvyn ylittävät virtaamahuiput järjestelmän ohi. Virtauksensäätökaivo mitoitetaan siten, että erotinjärjestelmä pystyisi käsittelemään noin 95 % vuotuisesta sademäärästä. Sekä erottimista että ohivirtauksesta vedet johdetaan näytteenottokaivoon. Näytteenottokaivot varustetaan lisäksi sulkuventtiileillä, jolloin erityistilanteissa purkuvirtaus voidaan katkaista kokonaan. 4.3.2 Kattovesien hallinta Kattokasvillisuudella, ts. viherkatoilla, tarkoitetaan kasvillisuudella peitettyä kattopintaa, joka pidättää ja suodattaa vettä. Viherkaton maa- ja kasvillisuuskerrokseen pidättynyt vesi haihtuu joko suoraan tai kasvillisuuden käyttämänä. Kattokasvillisuudella pystytään usein pidättämään matalan intensiteetin sateet kokonaan, kun taas rankemmilla sateilla ylimääräinen vesi valuu kasvillisuuskerroksen pinnalla ja johdetaan normaalisti ränneillä ja syöksyputkilla eteenpäin. Kattokasvillisuus soveltuu erityisen hyvin katosten ja piharakennusten yhteyteen, mutta niiden käytölle ei ole rakenteellista estettä myöskään muissa kohteissa. Esimerkkejä sammal-maksaruohokatoista on esitetty kuvassa 16.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 20 (25) Kuva 16. Viherkatto autokatoksessa. Turku, Uudenmaankatu 7 Suunnittelualueella viherkattoja voitaisiin hyödyntää esimerkiksi huoltorakennusten katoilla. Viherkatoilla voitaisiin vähentää ja hidastaa hulevesien muodostumista, mikä auttaisi säilyttämään alueen hydrologisen käyttäytymisen mahdollisimman lähellä luonnontilaa. Viherkatot voivat myös parantaa osaltaan asuinalueen näkymiä ja viihtyisyyttä. Sen sijaan viherkattojen käytöstä asuinrakennuksissa Suomen ilmastoolosuhteissa ei ole vielä kovin paljoa kokemusta, joten niiden käyttöä ei voida välttämättä edellyttää vielä kaavassa. Viherkattojen käyttöön tulisi kuitenkin kaavoituksen ja ohjeistuksen keinoin kannustaa etenkin varastorakennusten ja katosten yhteydessä. Viherkattojen lisäksi kattovesiä voidaan viivyttää kattovesisäiliöillä, jotka asetetaan syöksyputken alle joko maan päälle tai maan alle. Säiliössä on ylivuotoputki, jota pitkin ylimääräiset vedet voidaan johtaa haluttuun suuntaan sekä pohjalla hana tai venttiili, josta säiliö voidaan tyhjentää tai ottaa vettä esimerkiksi kastelukäyttöön. Kattovesisäiliöitä ei ole tarpeen mitoittaa suurille vesimäärille vaan sillä tuetaan muita hulevesien hallintajärjestelmiä. Hulevesienyleissuunnitelmaehdotus (liite 2) sisältä kaksi pientä viherkatetta, niiden käyttäminen voi pienentää mitoitettu viivytystilavuus. Lisäksi erityisesti pienille rakennuksille, esimerkiksi jätehuolto- tai pyöräkorsuille, kattovesisäiliötä ja myös viherkattoja on helppo toteuttaa. Sadepuutarhat ovat puolestaan ympäristöään alempana olevia kasvillisuuden peittämiä alueita, joihin hulevedet voivat hetkellisesti lammikoitua. Sadepuutarhan tarkoituksena on viivyttää hulevettä, mutta maaperän ominaisuuksista riippuen myös imeytymistä tapahtuu. Imeyttämisen mahdollisuuksia voidaan parantaa hajauttamalla sadepuutarhojen sijoittamista, jolloin myös lyhennetään hulevesien johtamismatkaa. Veden imeytyskykyä voidaan lisäksi tehostaa syventämällä kaivantoa ja tekemällä massanvaihtoa. Koska sadepuutarhat aina imeyttävät jonkin verran vettä maaperään, tulee ne sijoittaa kuivatusta vaativien rakenteiden alapuolelle (alarinteeseen) riittävälle etäisyydelle, vähintään 3 metrin päähän. Kuvassa 17 on esitetty esimerkki sadepuutarhasta sekä havainnollistettu muovista kattovesisäiliötä.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 21 (25) Kuva 17. Vasemmalla esimerkki 190 litran kattovesisäiliöstä. Oikealla sadepuutarha, jonne hulevedet johdetaan maanpäällisiä kouruja pitkin. 7 4.3.3 Maanalainen viivytys Viivytys voidaan vaihtoehtoisesti tai osittain toteuttaa maanalaisilla viivytyssäiliöillä, jos korkotasot sen sallivat. Maanalainen viivytys voidaan sijoittaa tonttien maisemavallien alle. Kuva 18. Maanalainen viivytysjärjestelmä. 9 Maanalaiset hulevesien viivytysjärjestelmät ovat tyypillisesti joko muovikaseteista koottuja kennostoja tai suurista putkisäiliöistä tehtyjä rakenteita. Verrattuna perinteisiin louhekenttiin, rakenteellisten järjestelmien etu on niiden suuri, jopa 95 % 9 Weholite
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 22 (25) hyötytilavuus, jolloin suhteellisen pienellä rakennetilavuudella saavutetaan suuriakin hulevesien viivytystilavuuksia. Muita etuja ovat helppo huollettavuus ja nopea asennustyö. Säästynyt maanpäällinen tila voidaan käyttää tehokkaasti muihin toimintoihin, koska oikein rakennettuna järjestelmät eivät vaikuta yläpuolisten osien liikennöitävyyteen. Maanalaiset säiliöt voidaan liittää ongelmitta hulevesiviemäriverkkoon ja erilaisiin tontin kaivojärjestelyihin. Rakenteet voidaan myös suunnitella siten, että ne toimivat myös hulevesien laadullisessa hallinnassa. Tällöin järjestelmä tulisi toteuttaa siten, että siihen on varattu tyhjenemistason alapuolinen sakkapesä, jonne kiintoaines laskeutuu, tai sitten erillinen järjestelmän osa, jonne sateen alussa johdetaan likainen alkuhuuhtouma. Rakenne tulee ehdottomasti olla huollettava eli kertynyt liete on päästävä tyhjentämään ja säiliöt huuhtelemaan. Esimerkki tällaisesta rakenteesta on esitetty kuvissa 18 ja 19. Järjestelmän viivytyssäiliöistä on erotettu yksi osa, jonne likainen alkuhuuhtouma johdetaan. Kuva 19. Maanalainen viivytysrakenne, jossa myös hulevesien laadun hallintaa 10. Hulevesialtaiden mitoitustieto, sijainnit ja arvioitu tilavaraus on esitetty liitekartassa 2. 4.3.4 Hulevesien johtaminen 4.3.4.1 Hulevesien johtaminen korttelien sisällä Hulevesiä voidaan kortteleiden sisällä johtaa perinteisesti hulevesiviemäröinnin avulla tai vaihtoehtoisesti pintavaluntareitin. Suositeltavinta johtamistapa riippuu kuitenkin aina maaston tulevista korkeusasemista, jotka asettavat usein reunaehtoja tonttien kuivatusjärjestelmien asianmukaisen toimivuuden suhteen. 10 http://www.stormtech.com
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 23 (25) Hulevesien hallinnan kannalta suositeltavinta olisi käyttää pintavaluntareittejä mahdollisimman paljon hulevesien johtamisessa. Hulevesien johtaminen pintavaluntana voi tarjota maisemallisesti kauniiden elementtien luomisen kuvan 19 mukaisesti. Hulevesien johtamisen periaatteeksi ehdotetaan, että pintaratkaisuja käytetään erityisesti pintavalunnan osalta hulevesien keräämiseen pienikokoisten hulevesiviemäreiden sijasta, ja vasta keskittyneet virtaamat ohjataan huleveden kokoojaviemäreihin. Tiiviimmin rakennetuilla alueilla on kuitenkin suositeltavaa toteuttaa lisäksi perinteinen hulevesiviemäröinti, joka toimii pintaratkaisujen varareittinä häiriötilanteissa. Myös jos alue vaatii tehokasta, varmatoimista kuivatusta ja yksinkertaista kunnossapitoa, niin hulevesiviemäröinti on suositeltavin ratkaisu. Kuva 20. Hulevesien johtaminen pintavaluntana. Oikea kuva ylhäällä: Esimerkki pintavaluntaratkaisusta Norjan Oslosta. Vasen kuva ylhäällä: Korkeatasoinen pintavaluntareitti Saksan Stuttgartista. Vasen kuva alhaalla: Hulevedet johdetaan kerrostalokorttelialueella pintavaluntana. Norja, Oslo. Oikea kuva alhaalla: Perinteisistä avo-ojista voidaan tehdä hulevesiä viivyttäviä asentamalla esimerkiksi ojan pohjalle hulevesivirtausta hidastavia kiviä. Kuvan avooja on myös eroosiosuojattu asentamalla ojan pohjalle kiviaineista. Saksa, Hannover. 7 4.3.5 Tulvareitit ja tulvavesien hallinta Hulevesien vähentämisen, viivyttämisen ja perinteisen johtamisen lisäksi on suunniteltava erityistilanteita varten hulevesien tulvareitit. Niillä turvataan hulevesien
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 24 (25) 4.3.6 Yhteenveto hallittu johtaminen ja rakenteiden kuivana pysyminen tilanteissa, joissa hulevesien johtamisreittien ja hallintamenetelmien kapasiteetti ylittyy. Myös suunnitelluissa hulevesien hallintajärjestelmissä tulee olla hallitut ylivuotoreitit tulvatilanteita varten. Ylivuodon tarkoituksena on estää hallintajärjestelmän hallitsematon tulviminen esimerkiksi sen yläpuoliseen verkostoon ja rakennusten salaojiin asti. Tarkoituksena on myös estää rakenteelliset vauriot, joita hallitsemattomat tulvavedet voisivat aiheuttaa mm. altaiden maa- ja kasvillisuusrakenteille. Tulvareitit ketjutetaan siten, että ensimmäisen järjestelmän tulviminen pyritään hallitsemaan seuraavilla järjestelmillä. Tulvareittien mitoitus tehtiin Vantaan hulevesiohjelman mukaan 30min kestona 267 l/s ha sadetapahtuman perusteella. Suunniteltu hulevesien hallintajärjestelmä toimi myös tulvatilanteessa ilman merkittävää ylivuoto. Tulvareittien suunnat perustuvat nykyiseen maastomalliin sekä viimeinen pihasuunnitelman tasaukseen (Optiplan, 29.5.2017). Pihasuunnitelman mukaan muutosalueen länsiosan ainoa purkupiste on Raudikkokuja rakennusten välissä. Suositellaan, että uuden piha- ja paikoitusalueiden tasaus suunnitellaan siten, että vähintään uuden pihan pintavedet johdetaan Raudikkokujan suuntaan, mistä ne voivat virrata katujen hulevesikaivoihin Raudikkokujalla tai viimeistään Hakunilantiellä. Erityisesti Pysäköintialueen eteläreunalla tarvitaan reunakiveys, että ei pintavettä pääse vanhan rakennuksen suuntaan. Katujen reunakivet johtavat ylivuotovedet automaattisesti oikeaan suuntaan. Olemassa olevan (eli vanhan rakennuksen pihan) tasaus luultavasti ei voi muotoilla niin, että kaikki pintavedet johdetaan itäsuuntaan. Sieltä syntyvät pintavedet johdetaan viherpainanteeseen, josta ne osittain imeyttävät tai johdetuvat takaisin sadevesiviemäriin. Kartalla esitetty painanteen tilavuus on riittävä tulvatilanteelle. Muutosalueen itäosan ylivuoto johdetaan olemassa olevan rakennuksen pohjoispuolella kävelytiellä itäsuuntaan (reunakivinä voidaan rajata tulvareitti etelän suuntaan) viherpainanteeseen, josta se voi laskea kävelytien sivuilla Hevoshaantien asti, mistä se voi virrata katujen hulevesikaivoihin. Uuden ja nykyisen pihan tasaus suunnitellaan siis niin, että kartalla esitetyllä tulvareitillä ei tule esteitä. Tulvareittien tarkempi suunnittelu tulee huomioida jatkosuunnittelussa. Suunnittelualueen maankäyttömuutoksen vaikutus tarkistettiin hulevesimallinnuksen perusteella. Mallinnettiin nyky- ja tulevatilanteen ja vertailtiin huippuvirtaamat molemmille skenaarioille ja siis laskettiin vaikutus olemassa olevaan sadevesiverkostoon. Vaikutus hulevesimäärään perustuu suurennettuun läpäisemättömään pinta-alaan (katto-, paikoitus ja kivetty piha-alue), hulevesi laadun muutos syntyy pääasiallisesti pysäköintialueen kasvusta. Kerran viidessä vuodessa sadetapahtumien (mitoitustapahtumien) perusteella huippuvirtaama kasvaa pääasiallisesti Raudikkokujan sadevesiviemärissä, mihin johdetaan noin 2/3 muutosalueen hulevesi. Toinen kolmas johdetaan sadevesiviemäröintiin Kormuniityn suuntaan, siellä huippuvirtaamien kasvu on verrattain pieni. Vesistöjen purkupisteiden kohtailla huippuvirtaaman kasvu on vain 0-2 %. Viivytystarve mallinnettiin mitoitustoistuvuuden eli 1/5a sadetapahtumien pohjalla (mitoituskesto on tavallisesti 10 min, eli mitoitussade on yleensä 150 l/s ha). Muutosalueen länsiosalla (purkupiste Hakunilantien sadevesiverkostoon ja sitten Itä- Hakkilanojaan) arvioitu viivytysmäärä on noin 15 m 3. Samalla tavalla arvioitu
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raudikkokujan hulevesiselvitys 25 (25) viivytysmäärä muutosalueen itäosalla (purkupiste olemassa olevien tonttien lähtevään sadevesiviemäriin ja sitten Kormuniitynojaan) on noin 6 m 3. Mitoituksen perusteella tehtiin hulevesien hallinnan yleissuunnitelma (liite 2). Viivytystilavuutena suositellaan pääasiallisesti maanalainen viivytys (paikutoisalueille), ja lisäksi viherpainanne, johon voidaan johtaa osittain piha- ja kattovedet. Hyväksynyt: Jouni Hyypiä toimialajohtaja, dipl.ins. Tarkastanut: Eeva-Riikka Bossmann projektipäällikkö, dipl.ins. Laatinut: Eric Wehner erikoissuunnittelija, dipl.ins.