Hämeenlinnan kaupungin ja Hattulan kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma 2015-2019 Päivitys vuodelle 2018
1 Sisältö 1 Johdanto... 2 2 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma... 3 2.1 Ohjelmakauden 2015-2019 teema... 4 3 Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö... 4 3.1 Toimialue ja toimintaympäristö... 4 3.2 Ympäristöterveydenhuollon tehtävät... 4 3.2.1 Valvontaa ohjaava lainsäädäntö... 5 3.3 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen... 6 3.3.1 Henkilöstön pätevyys ja koulutus... 7 3.3.2 Delegoinnit... 7 3.3.3 Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen käytettävä aika... 8 3.3.4 Riskinarviointi ja tarkastustiheydet... 8 3.4 Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset... 9 3.5 Valvontatietojärjestelmä... 9 3.6 Viestintä... 10 3.7 Valvonnan kustannukset ja maksullisuus... 10 3.8 Erityistilanteisiin varautuminen ja epidemioiden selvittäminen... 11 3.9 Laboratoriot ja ulkopuoliset asiantuntijat... 11 3.10 Alueellinen yhteistyö ja ohjauskäynnit... 12 4 Kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi... 12 5 Toimialakohtaiset valvontasuunnitelmat... 12 5.1 Elintarvikevalvonta... 12 5.1.1 Ilmoitetut ja hyväksytyt elintarvikehuoneistot... 13 5.1.2 Kontaktimateriaalivalvonta... 13 5.1.3 Alkutuotanto... 13 5.1.4 Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset... 14 5.1.5 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö... 14 5.1.6 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 15 5.1.7 Hallinnolliset pakkokeinot... 16 5.1.8 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen... 17 5.1.9 Seurantaohjelmat... 17 5.1.10 Elintarvikevalvonnan painopisteet, valvontaprojektit ja valvonnan yhtenäistäminen... 17 5.2 Terveydensuojelu... 18 5.2.1 Terveydensuojelulain mukaiset valvontakohteet... 19 5.2.2 Toimintaympäristön muutoksia... 19 5.2.3 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö... 20 5.2.4 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 20 5.2.5 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen... 20 5.2.6 Terveydensuojeluvalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit... 21 5.3 Tupakkavalvonta... 21 5.3.1 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö... 22 5.3.2 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 22 5.3.3 Tupakkalain valvonnan painopisteet ja valvontaprojektit... 22 5.3.4 Nikotiinivalmisteiden vähittäismyynnin valvonta... 23 5.4 Eläinlääkintähuolto... 23 5.4.1 Valvonnan toimeenpano... 23 5.4.2 Eläinten hyvinvoinnin valvonta... 25 5.4.3 Eläinten lääkitsemisen valvonta... 26 5.4.4 Eläimistä saatavat sivutuotteet... 26 5.4.5 Eläinlääkäripalvelujen järjestäminen... 26 5.4.6 Seuranta, arviointi ja raportointi... 28 6 Liitteet... 30
2 1 Johdanto Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköillä tulee olla toimintaa ohjaava valvontasuunnitelma, joka on valvontaviranomaisen hyväksymä. Lainsäädännön lisäksi suunnitelman laatimista ohjaavat valtakunnalliset valvontaohjelmat. Valvontaohjelmakausi on yleensä nelivuotinen, mutta poikkeuksellisesti ohjelmakausi 2015-2019 on viisivuotinen, jotta se saadaan yhtenäiseksi hallituskauden kanssa. Kunnan suunnitelmat laaditaan valtakunnallisen ohjelmakauden mukaisina. Tämä valvontasuunnitelma koostuu ympäristöterveydenhuollon yhteisestä osasta sekä neljästä toimialakohtaisesta kuvauksesta (elintarvikevalvonta, tupakkavalvonta, terveydensuojelu ja eläinlääkintähuolto). Suunnitelman rakenne on laadittu siten, että yhteisessä osassa kuvataan valvonnan yleiset periaatteet ja sitä päivitetään tarvittaessa, ja toimialakohtaisissa suunnitelmissa on yksityiskohtaisemmat kuvaukset valvonnasta, ja niitä päivitetään vuosittain. Suunnitelma viedään vuosittain lautakuntaan hyväksyttäväksi. Hyväksytty suunnitelma toimitetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolle kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä VYHA-järjestelmän kautta. Terveydenhuoltolain (1326/2010) 21 :ssä on määritetty kunnan tehtäväksi ympäristöterveydenhuollon järjestäminen. Ympäristöterveydenhuolto jaetaan terveysvalvontaan ja eläinlääkintähuoltoon, ja ohjaavia keskusvirastoja ovat elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Keskusvirastot laativat toimialakohtaiset valvontaohjelmat, jotka kunta ottaa huomioon omia suunnitelmia laatiessaan. Kunnan suunnitelmissa huomioidaan lisäksi ympäristöterveydenhuollon yhteinen valvontaohjelma sekä valvontasuunnitelmia ohjaava lainsäädäntö. Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) mukainen kuluttajaturvallisuusvalvonta siirtyi kunnilta valtiolle 1.5.2016. Toimialakohtaisista suunnitelmista on poistettu kuluttajaturvallisuusvalvonnan kuvaus vuoden 2017 päivityksessä. Suunnitellussa maakuntauudistuksessa ympäristöterveydenhuollon tehtäviä ollaan siirtämässä maakuntien järjestettäväksi. Maakunnat oli tarkoitus perustaa vuoden 2019 alusta, mutta uudistuksen viivästymisen vuoksi se tullee toteutumaan vasta tämän suunnitelmakauden jälkeen.
3 2 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuva terveyden edistäminen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy. Hyvin toimivalla ympäristöterveydenhuollolla voidaan välttää/minimoida epidemioita ja vähentää huomattavasti terveydenhuollon kuormitusta ja sairauksien aiheuttamia poissaoloja työstä. Ympäristöterveydenhuollolla voidaan ehkäistä epidemioiden lisäksi monia kroonisia sairauksia, jos ongelmiin puututaan ajoissa (esim. sisäilmaongelmat). Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta, mutta viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajansuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Ympäristöterveydenhuollon erityislainsäädäntö edellyttää kuntia laatimaan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman, jolla varmistetaan, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Valvontasuunnitelmavelvoitetta on kevennetty poistamalla erityislainsäädännössä esitetyt tarkat sisältövaatimukset sekä kumoamalla valvontasuunnitelma-asetus (Vna 665/2006). Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) edellyttää kuntia laatimaan suunnitelman järjestämistään eläinlääkäripalveluista sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan järjestämisestä alueellaan. Tässä suunnitelmassa on otettu huomioon ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma sekä valvontaa ohjaavien keskusvirastojen toimialakohtaiset valvontaohjelmat. Keskusvirastot ovat päivittäneet ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman, terveydensuojelun valvontaohjelman sekä tupakkalain mukaisen valvontaohjelman. Elintarvikeketjun monivuotisesta kansallisesta valvontasuunnitelmasta vuosille 2015-2019 ei ole ollut käytettävissä päivitystä tätä suunnitelmaa päivitettäessä. Suunnitelmaan sisältyy myös lääkelain soveltamisalaan kuuluva nikotiinikorvaustuotteiden myynnin valvonta. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) ei ole laatinut erillistä valvontaohjelmaa, vaan kunnissa nikotiinikorvaustuotteiden myyntiä valvotaan tupakan myynnin valvonnan yhteydessä. Aluehallintovirastot arvioivat kuntien suunnitelmat vähintään kerran ohjelmakauden aikana. Tämä suunnitelma on arvioitu Etelä-Suomen aluehallintoviraston 17.11.2016 suorittaman arvioiti- ja ohjauskäynnin yhteydessä. Arviointi on huomioitu tässä päivityksessä. Eläinlääkintähuollon suunnitelman tulee sisältää tiedot eläinlääkäripalvelun tuottamistavasta, saatavuudesta, laadusta ja mitoituksesta sekä valvontaan kuuluvista tarkastuksista, näytteenotoista ja muista toimenpiteistä. Palvelun mitoitusta suunniteltaessa on otettava huomioon yksityisten eläinlääkäripalveluiden tuottajien kunnan alueella tarjoamat palvelut. Kunnan suunnitelmassa olisi otettava huomioon valtakunnallisen ohjelman lisäksi alueellinen suunnitelma, mutta Etelä-Suomen aluehallintoviraston suunnitelmaa vuodelle 2018 ei kunnan suunnitelmaa tehtäessä ollut vielä käytettävissä. Eläinlääkintähuollon valtakunnallisen ohjelman päivitys vuodelle 2018 on huomioitu. Lisäksi tässä suunnitelmassa on kuvattu valvonnan suunnittelun ohjaamiseksi mm: valvonnan painopisteet valvontaprojektit voimavarat ja niiden jakautuminen toimialoittain laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu valvonnasta perittävät maksut viestintäsuunnitelma koulutussuunnitelma sekä erityistilannesuunnitelma Valvontasuunnitelman ja -ohjelmien lisäksi viranhaltijoilla on käytettävissään lukuisia valvontaa ohjaavia ohjeita keskusvirastojen internet- ja ekstranet-sivustoilla, yksikön omassa toimintajärjestelmässä sekä kaupungin yhteisiä toimintaohjeita.
2.1 Ohjelmakauden 2015-2019 teema 4 Ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valtakunnallisessa valvontaohjelmassa ohjelmakauden 2015-2019 teemaksi on valittu valvonnan vaikuttavuus, jota lähestytään eri tavoin. Valvonnan vaikuttavuutta pyritään edistämään toteuttamalla seuraavia tavoitteita: - valvontaresurssien riskiperusteinen ja tehokas kohdentaminen - valvonnan kustannusten tehokkaampi kattaminen valvontakohteilta perittävillä maksuilla - tietojärjestelmien kehittäminen ja hyödyntäminen - valvonnan yleisen näkyvyyden lisääminen kaikille kuntalaisille - aluehallintoviraston kuntiin tekemien arviointi- ja ohjauskäyntien käyttöönotto 3 Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö 3.1 Toimialue ja toimintaympäristö Hämeenlinnan kaupunki ja Hattulan kunta muodostavat ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueen. Hattulan kunta ostaa ympäristöterveydenhuollon palvelut Hämeenlinnan kaupungilta. Kunnallisena valvontaviranomaisena toimii Hämeenlinnan kaupungin kaupunkirakennelautakunta, jonka päätöksentekoon Hattulan kunnan edustajat osallistuvat Hattulaa koskevissa asioissa. Valvontaa käytännössä suorittavat viranhaltijat ovat Hämeenlinnan kaupungin kaupunkirakennetoimialan viranomaispalvelujen palveluksessa. Yhteistoiminta-alueen asukasmäärä oli kuntaliiton tilastojen mukaan vuoden 2016 lopussa Hämeenlinnan kaupungissa 67 850 ja Hattulan kunnassa 9 682. Virka-ajan ulkopuolisessa eläinlääkäripäivystyksessä on yhteistoiminta-aluetta laajempi päivystysalue, johon kuuluvat Hämeenlinnan ja Hattulan lisäksi Hyvinkää, Riihimäki, Loppi, Hausjärvi ja Janakkala. Valvontayksikkö on maantieteellisesti melko laaja, ja valvontakohteita on erikoistumisen sallimissa rajoissa jaettu tarkastajien kesken myös sijainnin perusteella. Tämä edesauttaa paikallistuntemusta ja tehostaa valvontaa. Suuri osa elintarvikevalvonnan kohteista sijaitsee kantakaupungin alueella, mutta myös entisissä kuntakeskuksissa. Valvonta-alueella on yksi suuri maidonjalostamo, keskisuuri kala-alan laitos sekä muutama muu pienempi laitos. Hämeenlinnan alueella järjestetään lukuisia suuria yleisötilaisuuksia (vuosittain mm. Elomessut, Hämeen keskiaikafestivaali, Kalamarkkinat, Pellavamarkkinat, Lepaan puutarhapäivät, WanajaFestarit) ja toritapahtumia, joihin tulee liikkuvia elintarvikehuoneistoja. Lisäksi Kantolan tapahtumapuisto ja Evon leirialue tarjoavat hyvät mahdollisuudet myös kertaluonteisille suurtapahtumille (mm. partioleirit), joihin lähes poikkeuksetta liittyy valvontatarvetta. Tuotantoeläintiloista eniten on nautatiloja, joissa on lihan mutta varsinkin maidon tuotantoa. Myös lammas- ja vuohitiloja on paljon. Ilmoituksenvaraisista kohteista hevostallien ja kenneleiden määrä on useita kymmeniä. 3.2 Ympäristöterveydenhuollon tehtävät Ympäristöterveydenhuollon valvontatehtävät jakautuvat suunnitelmalliseen ja ei-suunnitelmalliseen valvontaan. Suunnitelmallinen valvonta kuvataan tässä valvontasuunnitelmassa. Suunnitelmallista valvontaa ovat eri lakiperusteisiin perustuvat tarkastukset ja näytteenotot. Eläinlääkintähuollon tehtävät on kuvattu toimialakohtaisessa suunnitelmassa kappaleessa 5.4. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi kunnallisella ympäristöterveydenhuollolla on lukuisa määrä muita tehtäviä, mm.
5 ilmoitusten ja hakemusten käsittely ja niistä tehtävät päätökset toiminnanharjoittajien neuvonta ja ohjaus asumisterveysasiat (tarkastus ja mittaus) epidemioiden selvittäminen epäilyyn perustuva valvonta määräysten ja pakkokeinojen asettaminen lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi valvontasuunnitelmien laatiminen raportointi erityistilanteisiin varautuminen seurantaohjelmiin osallistuminen lausuntojen antaminen muille viranomaisille toiminnan kehittäminen toimiminen asiantuntijana ja neuvojana asiakasyhteydenottoihin liittyvät tehtävät 3.2.1 Valvontaa ohjaava lainsäädäntö Valvontaa ohjaava lainsäädäntö koostuu toimialoittain yhdestä tai kahdesta laista ja lukuisista näiden nojalla annetuista asetuksista. Elintarvikevalvontaa ja terveydensuojelulain mukaista valvontaa ohjaavat lisäksi useat EU-säädökset. Tupakkalainsäädännön kokonaisuudistus toteutettiin vuonna 2016. Myös elintarvikelakia ja terveydensuojelulakia ollaan uudistamassa, mutta uudistukset ovat viivästyneet maakuntauudistuksen viivästymisen vuoksi. Tärkeimmät toimialoja koskevat säädökset: Elintarvikevalvonta o Elintarvikelaki (23/2006) o Elintarvikehygienia-asetus (EY) N:o 852/2004 o Eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus (EY) N:o 853/2004 o MMM:n asetus (1367/2011) ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta o MMM:n asetus (795/2014) laitosten elintarvikehygieniasta Terveydensuojelu o Terveydensuojelulaki (763/1994) o Terveydensuojeluasetus (1280/1994) o Asumisterveysasetus (545/2015) o Vesihuoltolaki (119/2001) o STM:n asetus (1352/2015) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista o STM:n asetus (401/2001) pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista o STM:n asetukset (177/2008) ja (354/2008) yleisten uimarantojen ja pienten yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta o STM:n asetus (315/2002) asetus uimahallien ja kylpylöiden allasvesien laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista Tupakkavalvonta o Tupakkalaki (549/2016) o STM:n asetus tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden vähittäismyynnistä (593/2016) o Valtioneuvoston asetus tupakointitiloista (601/2016) Nikotiinikorvaustuotteiden myynnin valvonta o Lääkelaki (395/1987) Eläinlääkintähuolto o Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) o Eläintautilaki (441/2013) o Eläinsuojelulaki (247/1996) o Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014) o Sivutuotelaki (517/2015)
6 Toimialoja koskevat erityissäädökset löytyvät keskusvirastojen verkkosivuilta sekä valvontaohjeista. Toiminnassa tulee huomioida myös Hämeenlinnan kaupunkia ja Hattulan kuntaa koskeva terveydensuojelujärjestys. Elintarvikemääräykset eivät olleet lainsäädäntömuutosten vuoksi enää ajan tasalla, ja ne kumottiin lainsäädännön tarkennuttua tarpeettomina vuoden 2016 alusta alkaen. 3.3 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen Valvontayksikössä valvontatehtäviä suorittaa yhdeksän ympäristö- ja/tai terveystarkastajaa. Yhden tarkastajan työpanoksesta puolet on varattu ympäristönsuojelutehtäviin ja kolme tarkastajaa tekee osittaista työaikaa (osa-aikaeläke, työaika 60 % ja kaksi osittaista hoitovapaata, työaika 30 h/vko). Eläinlääkintähuollossa työskentelee yksi virkaeläinlääkäri, johtava kunnaneläinlääkäri ja kolme kunnaneläinlääkäriä eli yhteensä viisi eläinlääkäriä. Virkaeläinlääkäri ei tee praktiikkaa, vaan hoitaa pääasiallisesti eläinsuojelutehtäviä sekä eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotannon valvontaa. Näin on huomioitu esteellisyysnäkökohdat. Ympäristöjohtajan ja palvelusihteerin työpanokset on kohdennettu hallinnollisiin tehtäviin. Taulukon 1 resurssien jakautumisessa on huomioitu viranhaltijoiden muut tehtävät ja jo tiedossa olevat osa-aikaisuudet. Taulukko 1. Käytettävissä olevien kokonaisresurssien jakautuminen käytettävissä olevat resurssit (htv) toimialoittain Elintarvikevalvonta 3,8 Terveydensuojelu 3,5 Tupakkalain ja lääkelain mukainen valvonta 0,4 Eläinlääkintähuolto 4,8 Hallinnolliset tehtävät 0,5 Yhteensä 13,0 Käytettävissä olevista resursseista merkittävä osa kuluu muuhun kuin suunnitelmalliseen valvontaan. Eläinlääkäreiden vastuualueet ja työnjako on kuvattu tarkemmin taulukossa 2. Resurssit ovat jakautuneet praktiikkaan (4,0 htv), eläinsuojeluun (0,8 htv) ja elintarvikevalvontaan (0,2 htv). Taulukko 2. Eläinlääkäreiden vastuualueet ja työnjako Virka Vastuualue Työnjako Johtava kunnaneläinlääkäri Lammin ja Tuuloksen kaupunginosat praktikko, eläinsuojelutehtävät, valmiuseläinlääkäri Kunnaneläinlääkäri Hauhon kaupunginosa praktikko Kunnaneläinlääkäri Hattula, Kanta-Hämeenlinna, praktikko Kalvolan ja Rengon kaupunginosat Kunnaneläinlääkäri Hattula, Kanta-Hämeenlinna, praktikko Kalvolan ja Rengon kaupunginosat Virkaeläinlääkäri koko Hämeenlinna ja Hattula eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotanto, eläinsuojelutehtävät, valmiuseläinlääkäri Lisäksi ympäristöterveydenhuolto käyttää tukipalveluita mm. puhtaanapitoon ja tietotekniikkapalveluihin.
7 3.3.1 Henkilöstön pätevyys ja koulutus Ympäristöterveydenhuollon henkilöstö täyttää lainsäädännössä asetetut pätevyysvaatimukset. Terveystarkastajat täyttävät elintarvikelaissa ja terveydensuojelulaissa säädetyt pätevyysvaatimukset. Kunnaneläinlääkärin ja virkaeläinlääkärin tehtäviin voidaan valita vain henkilö, joka on Suomessa laillistettu eläinlääkäri. Sijaisena voidaan käyttää opintojen loppuvaiheessa olevaa opiskelijaa, jolla on maa- ja metsätalousministeriön myöntämä määräaikainen praktiikkaoikeus. Pätevyys ja praktiikkaoikeus tarkistetaan aina rekrytoinnin yhteydessä alkuperäisistä todistuksista. Eläinlääkärille säädösten mukaan kuuluvia tehtäviä eivät tee muut kuin edellä mainitun pätevyyden omaavat henkilöt. Kunnaneläinlääkärit luovuttavat lääkkeet ja tekevät kaikki hoitotoimenpiteet. Valvontatehtäviä ei suorita henkilö, joka on kyseiseen valvontakohteeseen kiinteässä asiakassuhteessa. Jos tällainen valvontatehtävä tulee, se siirretään tehtäväksi toiselle kunnaneläinlääkärille. Kiireelliset eläintauti- ja eläinsuojelutehtävät kuuluvat kaikille kunnaneläinlääkäreille. Uuden henkilön perehdyttäminen sisältyy yksikön toimintajärjestelmään. Perehdyttämisen toteutuminen dokumentoidaan seurantalomakkeen avulla. Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009) edellyttää, että kunnalla tai yhteistoiminta-alueella on käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöstöresurssit tarkoituksen mukaisen työnjaon järjestämiseksi ja erikoistumisen mahdollistamiseksi. Valvontayksikön kokonaisresurssit ovat yhteensä 13,0 henkilötyövuotta, joten yksikön koko täyttää lain vaatimukset, ja erikoistumista on ollut mahdollista toteuttaa. Tarkastajista osa tekee ainoastaan elintarvike- ja tupakkalain mukaisia valvontatehtäviä, osa on erikoistunut terveydensuojelulain mukaisiin tehtäviin ja asunnontarkastuksiin, ja osa tarkastajista suorittaa useampien ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisia valvontatehtäviä. Yksi tarkastaja työskentelee puoliksi ympäristönsuojelutehtävissä. Asiakkaiden neuvonta- ja ohjaus on pyritty keskittämään palveluasiantuntijaksi nimetylle tarkastajalle. Työnjaon mukaisen erikoistumisen vahvistamiseksi tarkastajat ovat saaneet koulutusta mm. seuraaviin erityisosaamisalueisiin: kontaktimateriaalivalvonta epidemiaselvitykset varautumissuunnittelu asunnontarkastukset pakkausmerkinnät ja lisäaineet talous- ja uimavesien valvonta Ammattitaidon ylläpitämiseksi ja erityisosaamisen vahvistamiseksi jokaiselle viranhaltijalle laaditaan vuosittain koulutussuunnitelmat. Viranhaltijat pyrkivät valitsemaan yleistä ammattitaitoa ylläpitävien koulutusten lisäksi omaa erikoistumisalaa käsitteleviä koulutuksia tarjonnan mukaan. Valmiuseläinlääkärit osallistuvat aluehallintoviraston määrääminä eläintautivalmiuskoulutukseen vähintään yhtenä päivänä vuodessa. Terveydenhuoltotyön täydennyskoulutus on osa eläinlääkäreiden pakollista ammatillista täydennyskoulutusta. Henkilöstön vuosittainen koulutuspäivien määrä on vuosittain keskimäärin 5/htv. Toteutuneet koulutuspäivät raportoidaan osana valvonnan vuosiyhteenvetoja. Koulutuspäiviä saattaa kertyä enemmän, jos valvonnassa tai tietojärjestelmissä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Suuri osa terveystarkastajien koulutuksista on maksuttomia. 3.3.2 Delegoinnit Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille on delegoitu toimivaltaa Hämeenlinnan kaupungin hallintosäännön mukaisesti. Hallintosääntö löytyy Hämeenlinnan kaupungin verkkosivuilta. 1.6.2017 voimaan tullut hallintosääntö korvaa aiemmat, lautakuntien omat toimintasäännöt. Hallintosääntöä tullaan joiltain osin tarkentamaan vuodenvaihteessa 2017-2018.
8 3.3.3 Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen käytettävä aika Ympäristöterveydenhuoltoon liittyvän valvonnan toimeenpanossa tarkastustoiminta on oleellinen osa kohteen tai toiminnan vaatimustenmukaisuuden selvittämistä. Tarkastus voi kohdistua tiloihin, toimintatapoihin kuten omavalvontaan, verkkokauppaan, olosuhteisiin, asiakirjoihin ja tuotteisiin. Yksittäinen tarkastus voi käsittää koko kohteen tarkastuksen tai vain jonkin osa-alueen tarkastuksen. Tarkastukseen liittyy tavallisesti aistinvaraista tarkastelua ja arviointia sekä mahdollisesti mittauksia ja näytteenottoa. Ympäristöterveydenhuollon tarkastuksen yleisestä kulusta on ohje yksikön toimintajärjestelmässä. Keskusvirastot ovat ohjeistaneet kohdetyypeittäin kunkin toimialan tarkastusten sisällöt. Tarkastusten sisällöt ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävät ajat valvontakohdetyypeittäin on kuvattu tarkemmin toimialakohtaisissa suunnitelmissa. Tarkastuksesta laaditaan aina tarkastuskertomus. Pelkkä näytteenottokäynti ei ole tarkastus. Yksi tarkastuskäynti voi sisältää eri ympäristöterveydenhuollon lakien mukaista valvontaa. Tarkastuskertomuksessa esitetään, minkä säännösten mukaan tarkastus on tehty. Tarkastusaikaan katsotaan kuuluvaksi varsinaisen kohteessa tehdyn tarkastuksen lisäksi tarkastukseen valmistautuminen sekä tarkastuskertomuksen laatiminen. Tarkastusaikaan vaikuttavat kohteen koko ja tarkastuksen sisällön laajuus. Matkoihin käytettyä aikaa ei lasketa tarkastusaikaan, mutta se on huomioitu työsuunnitelmia laadittaessa. Matkoista aiheutuvat kustannukset on huomioitu ympäristöterveydenhuollon tuntitaksassa. Mikäli tarkastuksella todetaan puutteita toiminnassa tai olosuhteissa, toimijalle annetaan haitan estämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi tarpeelliset ohjeet, toimenpidekehotukset tai -määräykset. Annettujen toimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi tehdään yleensä uusintatarkastus. Kotirauhan piiriin kuuluvien kohteiden valvonta poikkeaa toimialasta riippuen. Sekä elintarvike- että terveydensuojelulain mukaisista kohteista tehdään ilmoitus valvontaviranomaiselle, vaikka toimintaa harjoitettaisiin kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Terveydensuojelulain mukaisiin kotirauhan piiriin kuuluviin kohteisiin ei kohdisteta suunnitelmallista valvontaa, eikä tarkastusta voi tehdä edes toiminnanharjoittajan luvalla. Jos toiminnanharjoittaja itse pyytää tarkastusta, voidaan sellainen tehdä. Vakavaa terveyshaittaa epäiltäessä voidaan tarkastus tehdä ilman asukkaan suostumusta, mutta tällöin tarkastuksen suorittamiseen tulee olla kunnan terveydensuojeluviranomaisen kirjallinen määräys (terveydensuojelulaki 46 ). Hämeenlinnan kaupungin hallintosäännössä määräys on delegoitu ympäristöjohtajalle. Kotirauhan piiriin kuuluvat elintarvikehuoneistot sen sijaan kuuluvat säännöllisen valvonnan piiriin, mutta tiloihin ei tehdä tarkastusta, vaan tarkastus pitää sisällään omavalvontasuunnitelman ja siihen liittyvien kirjausten tarkastuksen. Kotiin voi mennä tarkastukselle ainoastaan, jos on perusteltua syytä epäillä elintarvikemääräyksiä rikotun tai rikottavan laissa rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Hallinnolliset pakkokeinot ovat tarkastukseen nähden etusijalla elintarvikemääräysten vastaisen toiminnan estämiseksi. Jos tiloihin on erillinen sisäänkäynti ja tilat on rajattu asuintilojen ulkopuolelle, ei niiden katsota kuuluvan kotirauhan piiriin. Viranomaisvalvonnassa noudatetaan valtiosääntöoikeudellista kotirauhan piirin määritelmää (vrt. rikosoikeudellinen kotirauhan piirin määritelmä). 3.3.4 Riskinarviointi ja tarkastustiheydet Valvonnan vaikuttavuutta edistetään valvonnan riskiperusteisella kohdentamisella. Valvontaa suunnataan sellaisiin kohteisiin, joissa riski on suurin, huomioiden toiminnan laatu ja laajuus, vaaralle mahdollisesti altistuvien kuluttajien määrä sekä vaaran vakavuus ja toteutumisen todennäköisyys. Keskusvirastot ovat määrittäneet riskinarviointiin perustuvat kohdetyyppikohtaiset ohjeelliset tarkastusmäärät. Toimialakohtaiset riskiluokitukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia, mutta valvonnan resursseja on kohdennettu eri sektoreille huomioiden kunkin toimialan kokonaisriski kuluttajille. Valvontaa keskitetään asiakaskunnaltaan suuriin ja laadultaan riskialttiisiin kohteisiin sekä ohjelmakauden painopisteiden mukaisiin kohteisiin. Toimialakohtaisissa suunnitelmissa esitetään Hämeenlinnan ja Hattulan valvontakohteiden lukumäärät valvontakohdetyypeittäin 1) kuti- ja yhti-luokitusten mukaisesti, keskusvirastojen ohjeellisten riskinarviointien edellyttämät tarkastusmäärät ja valvontayksikön resurssien mukaan suunnitellut tarkastusmäärät vuodelle 2018. Valvonnan resurssit eivät riitä keskusvirastojen ohjeellisten tarkastusmäärien perusteella
9 tehtyyn riskinarvioinnin mukaiseen valvontaan, vaan toimintaa joudutaan priorisoimaan. Elintarvikehuoneistojen osalta Evira on kohtuullistanut tarkastusmääräsuosituksia, ja nykyisillä suosituksilla tarkastusmäärissä päästään suuressa osassa kohteita jo lähelle riskinarvioinnin mukaisia tarkastusmääriä. Toisaalta tietyt kohteet on priorisoinnissa jätetty kokonaan suunnitelmallisen valvonnan ulkopuolelle, mikä näkyy taulukoissa kumuloituneena tarkastustarpeena. Tarkastajat seuraavat kohteidensa tarkastustarvetta pääasiassa excel-taulukoiden avulla ja laativat seuraavalle vuodelle omat henkilökohtaiset, kohdekohtaisiin riskinarviointeihin perustuvat tarkastussuunnitelmat. Tarkastussuunnitelmaan kirjataan suunnitellut tarkastuskohteet ja alustava tarkastuskuukausi, ja suunnitelma saatetaan tiedoksi ympäristöjohtajalle. Tarkastajat seuraavat omien suunnitelmiensa toteutumista henkilökohtaisista suunnitelmista. 1) Keskusvirastojen luokittelujärjestelmä. Kuti-luokittelu on elintarvikevalvontakohteille ja yhti-luokittelu muille ympäristöterveydenhuollon valvontakohteille. 3.4 Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset Kunnan valvontaviranomaisella on oikeus käyttää määräyksiä, kieltoja ja muita hallinnollisia pakkokeinoja, mikäli ne ovat välttämättömiä toiminnassa havaittujen terveyshaittaa tai -vaaraa aiheuttavien epäkohtien poistamiseksi. Kunnan ympäristöterveydenhuollon käytettävissä olevat pakkokeinot on kuvattu kunkin toimialan laissa (terveydensuojelu, tupakka ja elintarvike). Yksikön toimintajärjestelmässä on yleinen ohje terveydensuojeluviranomaiselle pakkokeinojen käyttöön. Elintarvikevalvonnan toimialakohtaisessa osassa on käsitelty tarkemmin elintarvikelain mukaisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttö. Pakkokeinojen käyttöä on delegoitu viranhaltijoille Hämeenlinnan kaupungin hallintosäännön mukaisesti (delegoinnit, kohta 3.3.2). 3.5 Valvontatietojärjestelmä Valvontatietojärjestelmänä käytetään Digia Oyj:n Tarkastaja-ohjelmaa. Terveysvalvonnan valvontakohteet syötetään järjestelmään ilmoitusten ja hakemusten perusteella valvontayksikön toimintajärjestelmästä löytyvien 1) vati-ohjeiden mukaisesti. Lisäksi ei-suunnitelmallisen valvonnan kohteita voidaan perustaa esim. valitusten perusteella. Tarkastaja-ohjelmaan on laadittu oma käyttöohje, joka löytyy ympäristöterveydenhuollon toimintajärjestelmästä. Tarkastukset ja muut järjestelmään syötetyt valvontatiedot siirtyvät keskitettyyn valvontatietojärjestelmään keskusvirastojen raportointi- ja seurantatarpeisiin. Kuti- ja yhti-kohteiden ja niille kirjattujen suoritteiden keskitettyyn tietojärjestelmään siirtyvät tiedot poikkeavat toisistaan. Yleisesti yhti-tietoja siirretään keskitettyyn järjestelmään enemmän kuin kuti-tietoja, esim. yhti-tiedoista siirtyy asiakkaiden neuvontaan käytetty aika, mutta kuti-tiedoista siirtyvät kohdetietojen lisäksi vain tarkastukset ja näytetiedot. Keskitettyyn tietojärjestelmään syötetyt elintarvikevalvontatiedot ovat tulleet vuoden 2016 aikana myös valvontayksiköiden käyttöön Eviran Kiikari-sovelluksen kautta. Nykyisin Kiikari-sovelluksessa voi tarkastella myös terveydensuojelulain mukaisen valvonnan tietoja. Tavoitteeksi on asetettu, että manuaalisesta raportoinnista voitaisiin kokonaan luopua. Kohde- ja valvontatietoja käytetään myös yksikön omiin raportointitarpeisiin sekä valvonnan suunnitteluun. Lisäksi Tarkastaja-ohjelmaan syötetään paljon sellaista valvonnassa kertyvää tietoa, jota ei kerätä keskitettyyn tietojärjestelmään, esim. osa asiakasyhteydenotoista. Tarkastaja-ohjelman käyttöä muun valvontatiedon keräämiseen on kehitetty yhtenäistämällä suoritteiden kirjaamista vuonna 2016. Keskusvirastojen raportointivaatimukset ovat aiheuttaneet jatkuvasti muutostarpeita tietojärjestelmään ja kirjausmenettelyihin, mikä on lisännyt tietojärjestelmiin liittyvää koulutustarvetta sekä aiheuttanut huomattavia päivityskustannuksia. Vuositasolla Tarkastaja-ohjelman ylläpito- ja kehittämiskulut ovat vähintään 8000. Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta vuonna 2013 tehtiin ympäristöterveydenhuollon tietojenkeruujärjestelmän kehittämisselvitys. Selvityksessä esitetyn hanke-ehdotuksen mukaan ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköillä voisi olla käytössään yhteinen käyttöliittymä vuoden 2017 alusta. Hanke ei ole edennyt suunnitellun aikataulun mukaisesti, ja tavoite uuden käyttöliittymän käyttöönotosta on siirretty vuoteen 2019. Uuden käyttöliittymän käyttöönotto tulee vaatimaan henkilöstöresursseja, jotta
10 kaikki tarpeelliset kohde- ja valvontatiedot saadaan ajan tasalle ja siirrettyä asianmukaisesti uuteen järjestelmään. Valvontayksikkö on mukana tämän nk. vati-hankkeen kehitystyössä. Valvontatietojärjestelmän lisäksi ympäristöterveydenhuollossa käytetään tavanomaisia Hämeenlinnan kaupungin henkilöstö- ja taloushallinnon ohjelmistoja. Opus-järjestelmän käyttöönotto on lisännyt asioiden ja asiakirjojen kirjaus- ja tallennustarvetta, koska työn sujuvuuden ja tilastoinnin vuoksi asioita ja asiakirjoja joudutaan tallentamaan myös omaan tietojärjestelmään. Kaksinkertaisella tallennuksella on myös varauduttu tietojärjestelmämuutokseen sekä maakuntauudistukseen. Eläinlääkintähuollossa käytetään kunnan- ja virkaeläinlääkärin työssä tarpeellisia valtakunnallisia rekistereitä, joihin käyttöoikeuksia haetaan ns. Pääsynhallinnan kautta. Kaikki viranomaisvalvonnan toimet dokumentoidaan Tarkastaja-ohjelmaan, josta voidaan tulostaa tarvittavat suoriteraportit valitulta ajanjaksolta. Molemmilla kunnaneläinlääkärien yhteisvastaanotoilla on käytössä kaupungin omistama KliniQohjelma. Sen rinnalla käytetään tuotantoeläinpraktiikassa praktikoiden omia ohjelmia. Eläinlääkintähuollon tietojärjestelmä (Elvi) laajentuu kunnaneläinlääkäreiden käyttöön vuonna 2019. 1) Kuti- ja yhti-ohjeet on yhdistetty vati-ohjeiksi (vati 1 ja vati 2) 3.6 Viestintä Tehokkaalla viestinnällä pyritään parantamaan valvonnan läpinäkyvyyttä. Valvontayksikkö tiedottaa verkkosivuillaan ympäristöterveydenhuoltoa koskevista ajankohtaisista asioista. Normaaliajan viestintä on kuvattu ympäristöpalveluiden viestintäsuunnitelmassa, joka on päivitetty vuoden 2017 alussa. Viestintäsuunnitelma sisältää myös eri viranomais- ja yhteistyötahojen välisen viestinnän. Valvontayksikön omista valvontaprojekteista julkaistaan projektiyhteenvedot ympäristöterveydenhuollon verkkosivuilla. Ympäristöterveydenhuollon toimintaa kuvataan vuosittain laadittavassa viranomaispalveluiden toimintakertomuksessa, johon on koottu merkittävimmät valvontaa koskevat asiat. Toimintakertomus julkaistaan Hämeenlinnan kaupungin verkkosivuilla. Kaupunkirakennetoimialalla on viestintäsihteeri. Vuonna 2018 toimialan viestintää kehitetään ja suunnitelmallisuutta lisätään. Tarpeen mukaan ympäristöpalveluiden viestintäsuunnitelmaa päivitetään muutoksia vastaavasti. Erilaisia kriisitilanteita varten Hämeenlinnan kaupunki on laatinut erillisen, kaikkia toimialaoja koskevan kriisiviestintäsuunnitelman, joka löytyy kaupungin sisäisiltä intranetsivuilta (Kehränet). Valvontayksikkö noudattaa tätä kriisiviestintäsuunnitelmaa, mutta sen lisäksi ympäristöterveydenhuollolla on omia tarkennettuja viestintäohjeita esimerkiksi elintarvike- ja talousvesivälitteisten epidemioiden varalle. Eläintautitilanteessa viestinnästä vastaa ensisijassa aluehallintovirasto. 3.7 Valvonnan kustannukset ja maksullisuus Toimijoilta peritään suunnitelman mukaisesta valvonnasta ympäristöterveydenhuollon maksutaksan mukainen maksu. Maksu perustuu pääsääntöisesti käytettyyn työaikaan lukuun ottamatta tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden vähittäismyynnin sekä nikotiinivalmisteiden myynnin valvontaa, joista peritään vuosimaksu. Suunnitelmalliseen valvontaan luetaan ennalta suunniteltujen tarkastusten lisäksi ennalta suunniteltujen tarkastusten uusintatarkastukset sekä valvontasuunnitelmaan sisältyvät projektitarkastukset. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi myös muista toimenpiteistä voidaan periä maksu. Tällaisia ovat esimerkiksi hakemusten ja ilmoitusten käsittely, suunnitelman mukainen näytteenotto sekä määräysten tai kehotusten noudattamisen varmistamiseksi tehtävä valvonta. Vuositasolla valvontamaksuilla on katettu noin 15 % valvonnan kustannuksista. Maksullisuuden periaatteena on, tupakkalain mukaista vähittäismyynnin valvontaa lukuun ottamatta, että valvonnasta perittävät maksut eivät saa ylittää todellisia kustannuksia, joten maksuilla ei voida kattaa koko ympäristöterveydenhuollon kustannuksia. Rakennepoliittisen ohjelman tavoitteena on parantaa viranomaistoiminnan rahoittamista valvontamaksuilla. Maksujen perimisen tehostamiseksi ympäristöterveydenhuollon maksuihin on suunniteltu lainsäädäntömuutoksia, mutta aikataulu on vielä avoin. Kunnan valvontaviranomaisella on paljon myös sellaisia tehtäviä, joista ei voida periä maksua. Maksut ja maksuperusteet on esitetty Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuollon maksutaksassa. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt taksan 10.10.2011 6, ja ympäristö- ja rakennuslautakunta
11 on hyväksynyt siihen tehdyt tekniset muutokset 12.12.2012 ( 232), 18.11.2014 ( 150) ja 29.11.2016 ( 130). Viimeisen muutoksen yhteydessä eläinlääkintähuollon maksutaksa yhdistettiin osaksi muuta ympäristöterveydenhuollon taksaa, joitakin yksityiskohtia tarkennettiin ja tupakkatuotteiden vähittäismyynnin valvontamaksuihin tehtiin huomattava korotus. Uuden tupakkalain mukaiset vuosittaiset valvontamaksut ovat veroluonteisia, eikä niiden tarvitse perustua todellisiin kustannuksiin. 3.8 Erityistilanteisiin varautuminen ja epidemioiden selvittäminen Ympäristöterveydenhuollon eri lait velvoittavat valvontayksiköitä laatimaan erityistilanteisiin varautumista koskevan suunnitelman. Valvontayksikön varautumissuunnitelma sisältää ympäristöterveydenhuollon erityistilanteet. Kaupunkirakennetoimiala laatii ja päivittää varautumissuunnitelmaansa vuoden 2017 lopussa, missä yhteydessä tarkennetaan myös ympäristöpalveluiden suunnitelmaa. Varautumissuunnitelma ja muu varautumiseen liittyvä materiaali on tallennettu Kehränettiin. Talousarviossa ei ole erikseen varattu määrärahoja erityistilanteita varten, mutta tarvittaessa tutkimusten aiheuttamat kustannukset pystytään kattamaan. Valtioneuvoston asetus elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä (1365/2011) säätää epidemioiden selvittämisestä. Valvontayksikön varautumissuunnitelmassa on kuvattu toiminta elintarvike- ja vesivälitteisissä epidemiatilanteissa. Epidemiatilanteita varten on laadittu runsaasti yksityiskohtaista ohjeistusta, jotka on tallennettu toimintajärjestelmään omalle sivustolle (Elintarvikeja vesivälitteiset epidemiat). Sivustolla on myös Eviran ohje (1028/1) terveysvaaratilanteisiin, missä on kuvattu myös toiminta takaisinvetotilanteessa. Yhteistoiminta-alueelle on perustettu epidemiaselvitystyöryhmä, jonka kokoonpano, vastuut ja yhteystiedot löytyvät toimintajärjestelmästä. Elintarvike-, talousvesi- ja uimavesivälitteisistä epidemioista tehdään ilmoitus Eviran ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteiseen ruokamyrkytysepidemiarekisteritietojärjestelmään (RYMY). Jokaisesta epidemiailmoituksesta laaditaan selvitystyön päätyttyä rymy-järjestelmään selvitysilmoitus kolmen kuukauden kuluessa epidemiasta. Talousvesivälitteisten epidemioiden selvittelyssä tehdään yhteistyötä sen vesilaitoksen kanssa, jonka alueella epidemiaepäily on havaittu. Toiminta on ohjeistettu ja se löytyy Kehränetistä terveysvalvonnan sivuilta. Talousvesiasetuksen 1352/2015 mukainen kunnan talousveden häiriötilannetilannesuunnitelma on valmistunut vuonna 2017 ja se on viety tiedoksi ympäristö- ja rakennuslautakuntaan 25.4.2017. Suunnitelman valmistelussa on tehty yhteistyötä Kanta- ja Päijät-Hämeen terveysvalvontojen, Kanta- Hämeen pelastuslaitoksen, Etelä-Suomen aluehallintoviraston, Hämeen Ely-keskuksen, Tampereen kaupungin terveysvalvonnan ja alueen talousvettä toimittavien laitosten kanssa. Talousveden häiriötilannetilannesuunnitelman päivitystarve tulee ottaa huomioon ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmaa laadittaessa. Kaikki ajantasainen varautumissuunnitteluun liittyvä materiaali on tulostettuna sähkökatkosten, tietojärjestelmä- ym. häiriöiden varalle. Eläinlääkintähuollon erityistilannevalmius on selostettu kappaleessa 5.4.1.3. 3.9 Laboratoriot ja ulkopuoliset asiantuntijat Elintarvikelaki, terveydensuojelulaki ja tupakkalaki edellyttävät, että valvonta tukeutuu hyväksyttyihin laboratorioihin. Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuolto käyttää valvonnassaan Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen (KVVY) laboratoriota, jonka Evira on hyväksynyt elintarvikelain ja terveydensuojelulain mukaiseksi laboratorioksi. Kvvy:llä on toimipiste Hämeenlinnassa (Tavastlab). Lista hyväksytyistä laboratorioista on Eviran verkkosivuilla. Valvontayksiköllä on laboratorion yhteystiedot, mistä henkilökunta on tavoitettavissa myös virka-ajan ulkopuolella, ja tarvittaessa kiireelliset laboratoriopalvelut ovat saatavilla myös päivystysluontoisesti. Erityistilanteisiin liittyviä käytäntöjä laboratoriopalveluissa tullaan tarkentamaan kunnan talousveden erityistilannesuunnitelmassa. Valvontayksikkö ei ole käyttänyt valvonnassaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Sisäilmaselvityksissä kiinteistöstä vastaava taho pääsääntöisesti teettää tarvittavat tutkimukset. Jos ulkopuolisia asiantuntijoita tul-
12 laan käyttämään, asiantuntijan valinnassa huomioidaan vaatimukset, jotka on esitetty toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa. 3.10 Alueellinen yhteistyö ja ohjauskäynnit Valvontayksikkö osallistuu alueelliseen yhteistyöhön muiden Kanta- ja Päijät-Hämeen valvontayksiköiden kanssa. Yhteistyöpalavereja pidetään valvontayksiköiden johtajien kesken säännöllisesti, ja niissä kehitetään yhtenäisiä valvontakäytäntöjä ja sovitaan alueellisista valvontaprojekteista. Valvontaprojekteja voidaan järjestää yhteistyöalueella enemmän kuin yksittäisissä valvontayksiköissä, ja projekteilla saadaan kerättyä luotettavampaa tietoa, kun ne voidaan toteuttaa laajemmalla alueella ja suuremmalla aineistolla. Aluehallintovirastojen, Eviran ohjauksessa suorittamia auditointikäyntejä ollaan kehittämässä ohjaus- ja neuvontakäynneiksi, ja niitä tullaan laajentamaan myös terveydensuojelu- ja tupakkavalvonnan ohjaukseen ohjelmakaudella 2015-2019. Tavoitteena on laajentaa käynnit koskemaan myös kuntien järjestämää eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa sekä eläinlääkäripalveluiden toimeenpanoa. Etelä- Suomen aluehallintovirasto teki valvontayksikön elintarvikevalvontaan kohdistetun ohjauskäynnin vuoden 2016 lopulla. Ohjauskäynnin tulokset on huomioitu tässä suunnitelmassa. Edellinen auditointikäynti tehtiin vuonna 2012. 4 Kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi Valvontasuunnitelman toteutuminen arvioidaan vuosittain. Arvioinnissa esitetään mm. tarkastusten määrä valvontakohdetyypeittäin, tarkastusten kattavuus, näytteiden määrä valvontakohdetyypeittäin sekä valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen. Arviointi sisältää myös tilaston eläinlääkäripalvelujen käytöstä. Kaupunkirakennelautakunta hyväksyy arvioinnista laaditun raportin ja hyväksytty raportti lähetetään Etelä-Suomen aluehallintovirastoon seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Suunnitelman toteutumisen arviointia on ohjeistettu ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valtakunnallisessa ohjelmassa taulukossa 3. Toteutumisen arvioinnissa huomioidaan myös toimialakohtaisten ohjelmien arviointiohjeistus. Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointia hyödynnetään paikallisen ympäristöterveydenhuollon valvonnan ja eläinlääkäripalvelujen kehittämisessä, valvonnan toimivuuden varmistamisessa ja uusien suunnitelmien laadinnassa. VYHA-järjestelmän kautta on vuoden 2015 valvontatiedoista alkaen saatu käyttöön yhteenvetoraportit, joista valvonnan toteutumista voidaan verrata toisiin valvontayksiköihin. Nykyisin valvontayksiköillä on käytössään Kiikari-sovellus, josta saadaan erilaisia raportteja keskitettyyn tietojärjestelmään syötetyistä tiedoista. Valvontasuunnitelmaa hyväksyttäessä ja sen toteutumista arvioitaessa valvonnasta vastaavassa toimielimessä on syytä käydä keskustelua resursseista ja teoreettisesta valvontatarpeesta sekä valvonnan kohdistamisesta. Hämeenlinnassa ja Hattulassa kunnan ympäristöterveydenhuollosta vastaava toimielin on Hämeenlinnan kaupunkirakennelautakunta. 5 Toimialakohtaiset valvontasuunnitelmat 5.1 Elintarvikevalvonta Kunnan elintarvikevalvontasuunnitelman laatimista ohjaa lainsäädännön lisäksi Eviran laatima elintarvikevalvontaohjelma, joka on edellisestä suunnitelmakaudesta poiketen sisällytetty osaksi Elintarvikeketjun monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa (VASU). Evira on julkaissut vuonna 2016 ohjeen kunnan elintarvikevalvontasuunnitelmasta (10505/1). Kunnan elintarvikevalvontasuunnitelma on laadittu siten, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajaa taloudellisilta tappioilta. Elintarvikevalvontasuunnitelma sisältää ilmoitettujen ja hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen toiminnan säännöllisen valvonnan, kontaktimateriaalivalvonnan sekä alkutuotantopaikkojen valvonnan.
13 Evira ohjaa kunnallista elintarvikevalvontaa. Evira on laatinut lukuisia ohjeita kunnallisten viranhaltijoiden työn ohjaamiseksi. Ohjeet ovat Eviran verkkosivuilla. Näiden lisäksi on viranomaiskäyttöön laadittuja malliasiakirjoja ja muuta valvontaa ohjaavaa aineistoa Eviran ekstranetissä (Eviranet). Valvontayksikön omat ohjeet mm. ilmoitusten ja hakemusten käsittelystä on tallennettu yksikön toimintajärjestelmään. Toimintajärjestelmään on tallennettu myös kattavasti muuta valvontaa ohjaavaa materiaalia, mm. Eviran tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. 5.1.1 Ilmoitetut ja hyväksytyt elintarvikehuoneistot Ilmoitettuja elintarvikehuoneistoja ovat muut paitsi eläinperäisiä elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsittelevät huoneistot, jotka hyväksytään laitoksiksi. Ilmoitus- ja hakemuskäsittely on ohjeistettu toimintajärjestelmässä. Laitoksia hyväksyttäessä huomioidaan myös Eviran laatima ohjeistus. Evira on ohjeistanut myös vähäriskisten toimijoiden valvontamenettelyitä. Hyväksyttyihin elintarvikehuoneistoihin tehdään tarkastus ennen toiminnan aloittamista, mutta ilmoitettuihin huoneistoihin tehdään tarkastus ennen toiminnan aloittamista ainoastaan silloin, kun ilmoituksen perusteella on syytä epäillä, että elintarviketurvallisuus saattaa vaarantua. Toimijan on ilmoitettava valvontaviranomaiselle toiminnan keskeyttämisestä, lopettamisesta, toiminnan olennaisesta muutoksesta sekä toiminnanharjoittajan vaihdoksesta. Hyvin pienimuotoiset ja vähäriskisiksi arvioidut elintarvikehuoneistot eivät kuulu ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Eviran tulkinnan mukaan mm. pienet kodinomaiset valmistuskeittiöt, esim. perhekotien keittiöt, jotka ovat osa asukkaiden asuintiloja, eivät ole ilmoitettavia elintarvikehuoneistoja. Valvontayksikön oman riskinarvioinnin mukaan ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävät enintään 10 hengelle ruokaa valmistavat kodinomaiset keittiöt. Tarjoilukeittiöistä ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävät pienet päiväkotien ja palvelukotien ryhmäkeittiöt tai vastaavat, joihin ruoka toimitetaan kohteen välittömästä läheisyydestä joko saman toimijan keittiöltä tai laajamittaista keskuskeittiötoimintaa harjoittavan toimijan keittiöltä. 5.1.2 Kontaktimateriaalivalvonta Kontaktimateriaaleilla tarkoitetaan elintarvikkeen kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja, mm. pakkausmateriaaleja, työvälineitä ja laitteita. Kontaktimateriaalialan toimijoita ovat valmistajat, maahantuojat ja markkinoijat. Kontaktimateriaalivalvontaa suoritetaan myös elintarvikehuoneistoissa osana suunnitelmallista valvontaa. Kontaktimateriaalialan toimijat tekevät valvontaviranomaiselle toiminnastaan ilmoituksen ja kohde merkitään valvontatietojärjestelmään. Kohteisiin tehdään riskinarvioinnin mukaisesti valvontakäyntejä. Evira on laatinut ohjeen (17018/3) ja tarkastuskertomusmallit kontaktimateriaalitarkastuksia varten. Kontaktimateriaalitoimijoiden valvontatulokset tallennetaan kuti-järjestelmään samoin kuin muiden elintarvikevalvontakohteiden. Kontaktimateriaalivalvontakohteiden tarkastusmääräsuosituksista on käynnissä keskustelu Eviran ja kuntien elintarvikevalvojien välillä. Kohteiden, joilla on vähäistä tai vähän toimintaa, tarkastustiheyttä tullaan todennäköisesti kohtuullistamaan. 5.1.3 Alkutuotanto Alkutuotantopaikat kuuluvat elintarvikevalvonnan piiriin ja toimijoille on asetettu lainsäädännössä rekisteröitymisvelvoite, joka koskee eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkia alkutuotannon toimijoita. Alkutuotannon säännöllinen valvonta on kohdennettu riskiperusteisesti toistaiseksi vain maidontuotantotiloihin. Maitohygieniatarkastukset suorittaa virkaeläinlääkäri. Maidontuotantotilojen tarkastukset on aiemmin suunniteltu tehtäväksi kerran kolmessa vuodessa, mutta uuden alkutuotantopaikkojen valvontaohjeen mukainen tarkastustiheys on kerran viidessä vuodessa. Resurssivajeen vuoksi suunnitelluista tarkastuksista on tehty vain pieni osa, ja tarkastuksia on rästissä huomattava määrä pidentyneestä tarkastusvälistä huolimatta.
14 Alkutuotantopaikkojen kohderekisteri ei ole ajan tasalla, ja vain pieni osa kohteista on viety keskitettyyn tietojärjestelmään. Eviranetissä on alkutuotantosovellus, missä pääsee selailemaan eri tahojen tiedoista koottua rekisteriä alueen alkutuotantopaikoista. Kaikki sovelluksessa olevat alkutuotantopaikat eivät ole valvontakohteita, joten alkutuotantopaikkojen perustaminen ja ajan tasalle saattaminen tulevat viemään valvontaresursseja. Alkutuotantopaikat tulee olla siirrettynä keskitettyyn tietojärjestelmään uuden tietojärjestelmän käyttöönoton vuoksi vuoden 2018 loppuun mennessä. Alkutuotantopaikkoja arvioidaan olevan lähes 700 kappaletta. Vuonna 2018 kohderekisterin tietoja tarkistetaan ja päivitetään sekä viedään päivitetyt tiedot keskitettyyn tietojärjestelmään. Alkutuotantopaikkojen tarkastuksille on luotu valtakunnallisesti yhtenäinen tarkastuslomake, jolla valvontatiedot saadaan siirrettyä keskitettyyn tietojärjestelmään. Eviran alkutuotantopaikkojen valvontaohjeen julkaiseminen viivästyi alkutuotantoasetukseen (MMM 84/2017) tulleiden muutosten vuoksi. Alkutuotannon elintarvikevalvonta ja riskinarviointiohje julkaistiin 18.10.2017. Erilliset arviointiohjeet tullaan julkaisemaan myöhemmin. Valvontayksikkö varautuu aloittamaan muidenkin alkutuotantopaikkojen kuin maidontuotantotilojen suunnitelmalliset tarkastukset vuonna 2018. Kasvisten alkutuotantotarkastusten suunnittelemiseksi vuodenvaihteessa 2017-2018 tarkistetaan alkutuotantopaikkojen tietoja ja päivitetään kohderekisteriä. Vuoden 2018 kasvukaudella on suunniteltu tehtävän 15 kasvisten alkutuotantotarkastusta. 5.1.4 Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset Valvontasuunnitelman mukaisia tarkastuksia ovat riskinarviointiin perustuvat ennalta suunnitellut tarkastukset, suunnitelluilla tarkastuksilla havaittujen puutteiden johdosta tehdyt uusintatarkastukset, hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen hyväksymistarkastukset sekä ilmoitettujen huoneistojen ennen toiminnan aloittamista tehtävät tarkastukset sekä valvontasuunnitelmaan sisältyvät projektitarkastukset. Myös muut tarkastukset voivat joissakin tapauksissa olla valvontasuunnitelmaan kuuluvia tarkastuksia. Ilmoitetut ja hyväksytyt elintarvikehuoneistot tulevat säännöllisen valvonnan piiriin toiminnan alettua. Ilmoitettujen huoneistojen ensimmäinen ennalta suunniteltu tarkastus tehdään muusta ennalta suunnitellusta valvonnasta poiketen yleensä ennalta sovitusti, jotta toimijalla on mahdollisuus olla tarkastuksella läsnä. Valvontasuunnitelmaan sisältyvät projektitarkastukset ovat myös valvontasuunnitelman mukaisia tarkastuksia, ja niistä voidaan periä toimijalta maksu, mikäli tarkastuskohteet on valittu riskiperusteisesti. Suunnitelman ulkopuolista valvontaa ovat esimerkiksi valitusten tai ruokamyrkytysepäilyilmoitusten johdosta tehdyt tarkastukset. Valvontaa kohdistetaan tarvittaessa myös ilmoitus- ja hyväksymismenettelyn ulkopuolelle jääviin elintarvikehuoneistoihin. Valvontasuunnitelman ulkopuolisesta valvonnasta ei peritä maksua. Tarkastusperusteet on kuvattu tarkemmin vati 2 -ohjeessa. 5.1.5 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö Tarkastuksen tavoitteena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus sekä elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muu elintarvikemääräysten mukainen laatu sekä varmistaa elintarvikkeiden jäljitettävyys. Tavoitteena on myös varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda kuluttajaa harhaan sekä suojata kuluttajaa elintarvikemääräysten vastaisten elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta sekä taloudellisilta tappioilta. Tavoitteiden saavuttamisessa toimijoiden ohjauksella ja neuvonnalla on merkittävä rooli, mitä on enenevässä määrin alettu korostaa osana tarkastajan työtä. Tarkastuksesta laaditaan aina tarkastuskertomus. Oiva-tarkastuksista tarkastuskertomus muodostuu kuti-lomakkeelle kirjatuista tiedoista ja kertomus tulostuu Eviranetin Oiva-sovellukseen. Oiva-järjestelmä on Eviran määräämä tapa valvontatietojen julkistamisesta. Tarjoilupaikat ja myymälät ovat kuuluneet Oiva-järjestelmään 1.5.2013 lukien, ja vuoden 2015 alusta järjestelmän piiriin ovat tulleet kaikki muut ilmoitetut elintarvikehuoneistot. Laitokset tulivat mukaan Oivaan 1.5.2015. Vuoden 2016 alusta lukien myös asiakirjatarkastuksista on muodostunut Oiva-raportti, joka mahdollistaa esimerkiksi uusintatarkastuksen tekemisen asiakirjatarkastuksena. Jatkossa myös valvontasuunnitelman mukaisista projektitar-