Arvosteluperusteet 2004 ARVOSTELUPERUSTEET: Oheisia arvosteluperusteita ei ole tarkoitettu mallivastauksiksi. Arvosteluperusteet osoittavat, miten valintakoevastaukset on pisteytetty. Arvosteluperusteissa on esitetty lisäksi joitakin esimerkkejä valintakoevastausten tyypillisistä virheistä ja puutteista sekä selvitetty, miten nämä virheet ja puutteet ovat vaikuttaneet arvosteluun. Valintatoimikunta ja tiedekuntaneuvosto soveltavat jäljempänä olevia arvosteluperusteita myös mahdollisia oikaisupyyntöjä käsitellessään. KYSYMYS 1: ARVOSTELUPERUSTEET A.1. Etuuden katsominen peitellyksi osingoksi johtaa yleensä oikaisuihin sekä yhtiön että osakkaan verotuksessa. (0,5 p) A.2. Yhtiön verotuksessa peitelty osinko on luonteensa mukaisena voitonjakoeränä vähennys kelvoton. (1 p) A.3. Peitellystä osingosta johtuvat yhtiön vuositulosta rasittavat menot palautetaan yhtiön kyseisen verovuoden veronalaiseen tuloon. (1 p) A.4. Mikäli etu on annettu aliveloituksena, yhtiön tuloon lisätään osakkaalta kantamatta jätetty määrä, josta yhtiön katsotaan luopuneen. (0,5 p) A.5. Jos varojen peitelty jako ei ole vaikuttanut tulokseen, oikaisua yhtiön tuloon ei tehdä. (0,5 p) B.1. Peitelty osinko otetaan yhtiöveron hyvitysjärjestelmässä huomioon avoimesti jaetun osingon tapaan tuloveron vähimmäismäärää laskettaessa. (1 p) B.2. Menettely voi johtaa täydennysveron määräämiseen. (0,5 p)
B.3. Täydennysveroa saatetaan määrätä silloinkin kuin peitelty osinko ei lisää yhtiön verotettavan tulon määrää. (0,5 p) B.4. Tuloveron vähimmäismäärää laskettaessa peitelty osinko tulisi ottaa huomioon osakkaalle syntyneen edun suuruisena. (0,5 p) C.1. Osakkaan verotuksessa peitelty osinko lisätään osakkaan tuloon. (0,5 p) C.2. Lisäystä ei tehdä jos se on jo muutoin tullut osakkaan tulona verotetuksi. (0,5 p) C.3. Luonnollisen henkilön saamaa peiteltyä osinkoa verotetaan aina ansiotulona. (1 p) D.1. Peitelty osinko oikeuttaa yhtiöveron hyvitykseen osakkaan verotuksessa. (1 p) D.2. Peitellyn osingon verottamiseen soveltuvat yleiset verotettavan tulon laskentaa koskevat säännökset. (0,5 p) D.3. Luonnollisen henkilön ansiotuloksi katsottava peitelty osinko otetaan huomioon ansiotulosta tehtäviä vähennyksiä laskettaessa. (0,5 p) Pääsykoekirja 2/2004 s. 267 268 KYSYMYS 2: ARVOSTELUPERUSTEET A.1. Vakuudet eivät lakkaa / takaajan sitoumus on edelleen voimassa. (1 p) A.2. Takaaja on velvollinen maksamaan koko velan. (1 p)
A.3. Jos takaaja maksaa päävelallisen velan, hänelle syntyy regressioikeus päävelallista kohtaan, (1 p) A.4. mutta vain siihen määrään, mitä velallinen on maksuohjelman mukaan velvollinen maksamaan velkojalle. (1 p) B.1. Kun velkoja oikeustoimin vastikkeetta luopuu kokonaan tai osaksi saamisoikeudestaan (0,5 p), hän antaa velan anteeksi. B.2. Anteeksianto voi olla velkojan yksipuolinen oikeustoimi, kuten tässä tapauksessa. (0,5 p) B.3. Anteeksianto on vapaamuotoinen. (0,5 p) B.4. Pena voi kieltäytyä maksamasta, sillä velka on annettu anteeksi, (0,5 p) B.5. mutta Penan velallisena tulee näyttää se toteen. (1 p) C.1. Asiaa koskee laki velan vanhentumisesta (joka on rahavelkojen ja muiden velvoitteiden vanhentumista koskeva yleislaki). (0,5 p) C.2. Lain mukaan velka vanhenee, jos osapuolet ovat passiivisia kolme vuotta (joka on lain mukaan yleinen vanhentumisaika). (0,5 p) C.3. Vanhentumisaika alkaa kulua velan eräpäivästä,(1 p) C.4. jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty. (0,5 p) C.5. Velan eräpäivästä on sovittu velkakirjassa, eräpäivästä on kulunut vasta kaksi vuotta ja 1 kk, velka ei ole vanhentunut. (0,5p)
Pääsykoekirja 3/2004, s. 162, 168 169, 173, 175, 177 KYSYMYS 3: ARVOSTELUPERUSTEET A.1. Perustuslakivaliokunta on voinut jotakin säännöstä nimenomaisesti käsitellessään antaa sitä koskevia tulkintasuosituksia. (1 p) A.2. Perustuslakivaliokunta on kannanotossaan voinut todeta, että a. jokin säännös on perustuslainmukainen (1 p), b. että säännöksen jokin tulkintavaihtoehto on perustuslainvastainen (1 p) tai c. se on voinut kannanotossaan asettaa kriteerejä lain säännöksen oikealle perusoikeusmyönteiselle tulkinnalle (1 p). A.3. Tuomioistuimen ja viranomaisen on noudatettava tällaista perustuslakivaliokunnan tulkintasuositusta. (1 p) B.1. Perustuslakivaliokunnan kannanottojen merkitys ei rajoitu ainoastaan yksittäisiä lakiehdotuksia koskeviin tulkintasuosituksiin. (1 p) B.2. Lähtökohdan perusoikeusmyönteiselle tulkinnalle muodostavat eduskunnan perustuslakivaliokunnan kehittämät yleiset tulkintaperiaatteet ja perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset (1 p) a. erityisesti (1 p) b. jos lakiehdotusta ei ole lainkaan käsitelty perustuslakivaliokunnassa (1 p) tai c. jos käsillä olevaa tulkintatilannetta ei ole perustuslakivaliokunnassa ennakoitu. (1 p) Pääsykoekirja 1/2004, s. 144 147
KYSYMYS 4: ARVOSTELUPERUSTEET A.1. C on vedonnut AKL:n mukaiseen purkuperusteeseen (edellytykset toiminnan jatkamiselle ovat rauenneet). (1 p) A.2. Toimintaedellytysten olennainen huonontuminen voi olla kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun yhtiön kannalta erityisen tarpeellinen kone tai laite on myyty. (0,5 p) A.3. Oikeus vaatia yhtiön lopettamista purkuperusteen käsillä ollessa perustuu avoimen yhtiön yhtiömiehen laajaan vastuuseen yhtiön sitoumuksista. (1 p) B.1. A ja B voivat yksimielisinä päättää toiminnan jatkamisesta ja selvitystilan sivuuttamisesta (0,5 p) lunastamalla C:n yhtiöosuuden. (0,5 p) B.2. Lunastustarjous on tehtävä todisteellisesti (0,5 p) ennen kuin C hakee ulkopuolisen selvitysmiehen asettamista. (0,5 p) B.3. Lunastushinnan tulisi vastata yhtiöosuuden myynnissä saatavaa hintaa. (0,5 p) B.4. Lunastus voidaan suorittaa yhtiön varoista tai sen voi tehdä tietty yhtiömies yksinkin muiden suostumuksella. (0,5 p) B.5. C:n vaatiessa on lunastajan asetettava vakuus (0,5 p) siltä varalta, että yhtiön sitoumukset ovat suuremmat yhtiöstä eroamisen kaupparekisterikirjauksen kuulutuksen hetkellä, jolloin C:n vastuu ulkopuolisiin nähden katkeaa (0,5 p), kuin lunastushetkellä (0,5 p). C.1. Mikäli C ei 14 päivän kuluessa tarjouksen saamisesta hylkää tarjousta, on hänen katsottava hyväksyneen sen. (0,5 p) C.2. Vastaamatta jättämisen vaikutuksista on oltava maininta lunastustarjouksessa. (0,5 p)
C.3. Lunastus on suoritettava 30 päivän kuluessa tarjouksen hyväksymisestä, muuten se raukeaa. (0,5 p) C.4. Mikäli C ei hyväksy tarjousta, voidaan lunastussumma tallettaa ulosotonhaltijalle (0,5 p) ja saattaa asia kanteella tuomioistuimen ratkaistavaksi. (0,5 p) C.5. Jos tuomioistuin vahvistaa lunastusperusteen ja summan, C on velvollinen suostumaan lunastukseen. (0,5 p) Pääsykoekirja 2/2004 sivut 52, 54, 56 ja 62 69 KYSYMYS 5: ARVOSTELUPERUSTEET A.1. Menetelmä oli eräänlainen kaikkien tieteenalojen tutkimiseen kelpaava yleismatematiikka. (0,5 p) A.2. Wolffin menetelmän lähtökohtana oli tarkka käsiteanalyysi. (1 p) A.3. Käsitteet piti hajottaa osakäsitteisiin niin pitkälle, että tultiin sellaisiin käsitteisiin, jotka eivät olleet enää hajotettavissa. (1 p) B.1. Voitiin myös puhua yleiskäsitteistä, koska käsitteeseen sisältyivät kaikki tiettyyn luokkaan kuuluvat oliot. (1 p) B.2. Mitä yleisempi käsite oli, sitä tyhjempi oli sen sisältö. (0,5 p)
B.3. Yleiskäsitteet olivat tärkeitä, koska ne laajensivat näkemystä oliosta (0,5 p) ja koska niistä voitiin johtaa alakäsitteitä. (0,5 p) B.4. Wolffin menetelmä toimi siten ohjeena täydellisen käsitepyramidin rakentamista varten. (1 p) B.5. Menetelmää voidaan siten kutsua myös deduktiiviseksi. (0,5 p ) C.1. Käsitemäärittelyjen ja yhdistelmien avulla edettiin arvioiden kautta päätelmiin. (1 p) C.2. Eteneminen ei voi tapahtua mielivaltaisesti, sillä esitysjärjestyksessä aikaisempi luku oli aina välttämätön edellytys jälkimmäiselle. (1 p) C.3. Wolffin menetelmän perusajatuksena oli havaintojen keskinäinen järjestys, jossa jokaisella yksittäisellä kohdalla oli määrätty sijaintinsa. (1 p) C.4. Havainnot muodostivat siten loogisen kokonaisuuden eli systeemin. ( 0,5 p) Pääsykoekirja 4/2004, s. 51 KYSYMYS 6: ARVOSTELUPERUSTEET A.1. Säännös turvaa jokaiselle oikeuden saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan (0,5 p) koskeva päätös (0,5 p) tuomioistuimen (0,5 p) tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen (0,5 p) käsiteltäväksi. A.2. Säännös kaventaa mahdollisuutta evätä valitusoikeus (1 p) lailla (0,5 p) tai lakia alemmanasteisilla säädöksillä (0,5 p).
B.1. Jotta kyse olisi oikeudesta perustuslain tarkoittamassa mielessä, sillä on oltava lainsäädännössä riittävän täsmällinen perusta. (1 p) B.2. Selkein tällainen peruste on ns. subjektiivinen oikeus [se, että viranomaisen on myönnettävä tai toteutettava oikeus lainsäädännöstä ilmenevien edellytysten täyttyessä]. (1 p) B.3. Myös harkinnanvaraisemmat oikeudet ja etuudet voivat täyttää vaatimuksen myöntämisperusteen riittävästä täsmällisyydestä. (1 p) B.4. Jos etuuden tai palvelun saaminen riippuu kokonaan viranomaisen harkinnasta [, määrärahoista tai esimerkiksi suunnitelmista], perustuslaki ei yleensä edellytä mahdollisuutta saada sitä koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi. (1 p) C.1. Jos valituskielto on perustuslain 21 :n vastainen, voi tuomioistuin ottaa asian käsiteltäväkseen valituskiellosta huolimatta (1 p) suoraan perustuslain säännöksen nojalla (1 p). Pääsykoekirja 1/2004, s. 61 KYSYMYS 7: ARVOSTELUPERUSTEET A.1. Käsitteellä ius publicum ymmärrettiin kaikkea valtiosta lähtöisin olevaa tai sen hyväksymää oikeutta, joka velvoitti jokaista kansalaista. (1 p) A.2. Ius publicumiin kuului siis myös nykyiseen yksityisoikeuteen luettavat oikeussäännökset. (1 p) A.3. Sen sijaan ius privatum tarkoitti oikeustoimin luotuja yksityisten kansalaisten välisiä oikeuksia ja velvoitteita. (1 p) A.4. Ius privatum tässä merkityksessä samastuu nykyiseen yksityisautonomiaan. (1 p)
A.5. Näillä ilmaisuilla ei alun perin ollut systemaattista merkitystä (1 p), A.6. eivätkä ne siis tarkoittaneet koko objektiivisen oikeuden jakoa yksityis ja julkisoikeuteen. (1 p) B.1. Roomalaiset tunsivat kuitenkin myös toisen merkityksen käsitteille: ius publicum koski valtion, ius privatum taas yksityisen asioita ja toimia (1 p) B.2. Oikeustieteellisistä teksteistä jälkimmäinen merkitys löytyy vasta Digestaan otetusta Ulpianuksen kirjan otteesta, jonka mukaan oikeustiede jakaantuu kahteen osaan: julkiseen ja yksityiseen. (1 p) B.3. Digesta korosti intressinäkökohtia: julkisoikeus koskee Rooman valtion asioita, yksityisoikeus yksityisen hyötyä (1 p). B.4. Erolla ei kuitenkaan liene ollut suurta merkitystä antiikin aikana (1 p) Pääsykoekirja 4/2004, s. 149 KYSYMYS 8: ARVOSTELUPERUSTEET A.1. Maksu, jonka velallinen tavallisen velkakirjan luovutuksen jälkeen suorittaa luovuttajalle, on pätevä, paitsi jos velallinen tiesi, ettei luovuttaja ollut oikeutettu saamaan maksua (1 p) A.2. tai hänen olisi pitänyt tietää siitä (0,5 p). A.3. Vilpitön mieli arvioidaan maksuhetken mukaan. (1 p) A.4. Koska ilmoitus siirrosta tuli A:lle vasta 4.2.2004, hän oli ilmeisesti vilpittömässä mielessä. (0,5 p)
A.5. A:n ei siis tarvitse maksaa C Oy:lle erää, jonka hän on jo maksanut B Oy:lle. (0,5 p) B.1. Velallisen vaihdokseen on saatava velkojan lupa. (1 p) B.2. Koska C ei ole antanut lupaa velallisen vaihdokseen, A vastaa edelleen velasta. (0,5 p) C.1. Velallinen ei menetä oikeuttaan esittää väite velkojaa vastaan, vaikka tavallinen velkakirja luovutetaan uudelle velkojalle. (1 p) C.2. Koneen virhe vaikuttaa siis alentavasti A:n maksuvelvollisuuteen suhteessa C Oy:öön. (0,5 p) D.1. Korkolain mukaan rahavelalle on maksettava viivästyskorkoa (1 p), D.2. ellei toisin ole sovittu (0,5 p). D.3. Viivästyskoron korkokanta on korkolain mukaan seitsemän prosenttiyksikköä korkolaissa tarkoitettua viitekorkoa korkeampi eli 9,5 prosenttia ajalla 1.1. 30.6.2004. (1 p) D.4. Korkolain korkokantaa koskeva säännös on tässä tapauksessa tahdonvaltainen (, koska velallinen on elinkeinonharjoittaja). (0,5 p) D.5. Koska korkolain viivästyskorkoa koskevista säännöksistä poikkeamisesta ei ole sovittu, maksettavaksi tulee 9,5 prosentin viivästyskorko. (0,5 p) Pääsykoekirja 3/2004, s. 32, 74 75, 99, 107 108, 126 ja 129