N:o 12 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta, joka koskee kiilkulaitosrahastoa.

Transkriptio

1 1907. V. M. Esit. N:o 20. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 12 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta, joka koskee kiilkulaitosrahastoa. Eduskunta on pöytäkirjanotteella viime kesäkuun 20 p:ltä lähettänyt tämän armollisen esityksen Valtiovarainvaliokuntaan, joka samalla on saanut tiedokseen asiasta lähetekeskustelussa annetut lausunnot. Pyynnöstä on Keisarillisesta Senaatista ja Rautatiehallituksesta saatu esitystä valaisevia asiakirjoja ja on Valiokunnalle ilmoitettu, ettei asiata valmisteltaessa Keisarillisessa Senaatissa ole äänestystä tapahtunut. Arvioidessaan kulkulaitosrahaston asemaa 1907 vuoden päättyessä on Valtiovarainvaliokunnalla erinäisissä osissa ollut käytettävänään uudempia ja tarkempia tietoja tai laskuja kuiri esitystä laadittaessa on ollut tarjona. Laskujensa lähtökohdaksi on Valiokunta ottanut kulkulaitosrahaston pääomasäästön 1906 vuoden lopussa, mikä valtiontilinpäätöksen mukaan teki 2,448,713 markkaa 04 penniä eli tasaluvuin 2,448,000 markkaa. Tähän on lisättävä rahaston tulot vuodelta 1907, nimittäin: valtionrautateiden kokonaistulo, joka tähän asti tunnettujen tulosten perusteella on varovaisen arvion mukaan laskettu 38,000,000

2 V. M. Esit. N:o 20. markaksi, edelleen korot, jotka Valtiokonttorista saadun tiedon mukaan nousnevat 150,000 markkaan, samoin osuus vähittäismyynti- ja anniskeluyhtiöitten voittorahoista, jota on rahastoon kuluvana vuonna suoritettu tasaluvuin 1,240,000 markkaa. Lisäksi tulee vielä vuoden kuluessa peruutettuja varattuja määrärahoja, arviolta 50,000 markkaa, sekä siirrot: valtiorahastosta, korvaukseksi postin kuljettamisesta, 500,000 markkaa, ynnä paloviinarahoista, kulkulaitosrahaston osuus, laskettu tähän astisten tulosten ja saatujen tietojen perusteella 6,000,000 markaksi. Rahaston tulot ynnä sanotut siirrot tekisivät siten yhteensä 45,940,000 markkaa eli, edellä mainittu pääomasäästö lukuun otettuna, 48,388,000 markkaa. Mitä rahaston menoihin tulee, niin on huomattava, että valtionrautateiden vakinaisessa menosäännössä (l l Pääluokka III luku) tilinpäätösten mukaan vuosilta säännöllisesti on syntynyt ennakkoarvioon verraten säästöä, jonka määrä on vaihdellut 1,000,000 2,000,000 markkaan. Saatujen tietojen mukaan tullee puheenalainen säästö kuluvana vuonna supistumaan tavallista pienemmäksi; kuitenkin voitanee pitää varmana, että rautateiden vakinaiset menot, jotka tämän vuoden ennakkoarvioon ovatmerkityt 34,915,400 markaksi, itse asiassa nousevat korkeintaan 34,200,000 markkaan. Eläkkeet ja erinäiset määrärahat on Valiokunta laskenut 427,000 markaksi sekä valtiolainain vuotuismaksut ja kustannukset 6,248,000 markaksi. Rautatierakennuksiin sekä uudisrakennuksiin valmiilla radoilla ja liikkuvan kaluston lisäämiseen on kuluvan vuoden ennakkoarviossa osotettu kaikkiaan tasaluvuin 14,498jOOO markkaa sekä muille rahastoille maksettaviin korkoihin noin 260,000 markkaa. Jos tähän vielä otetaan kurssitappiota arviolta 30,000 ja satunnaisia tileistä poistoja varten 100,000 markkaa, niin saadaan menopuolen yleissummaksi 55,763,000 markkaa. Kun tulopuoli oli arvioitu kaikkiaan 48,388,000

3 1907. V. M. Esit. N:o 20. markaksi, olisi siis rahastossa 1907 vuoden päättyessä 'vajausta 7,375,000 markkaa eli 3,300,000 markkaa vähemmän kuin armollisessa esityksessä on otaksuttu. Kulkulaltosrahaston menot vuodelta /. Korot ja lainojen vuotuismaksut. Armollisessa esityksessä laskettua 6,507,860 markan menoerää vastaan ei Valiokunnalla ole mitään muistuttamista. //. Uudisrakennukset valmiilla radoilla ja niiden liikkuvan kaluston lisääminen. Näihin tarkoituksiin tarvittavilla määrärahoilla on kulkulaitosrahaston menojen joukossa jo pitemmän ajanjakson kuluessa ollut varsin huomattava sija. Vuosina tekivät ne vuotta kohti noin 10,383,000 markkaa, kun sitä vastoin saman ajan kuluessa on mennyt uusiin ratoihin keskimäärin 6,712,000 markkaa vuodessa. Käsillä olevassa esityksessä on Hallitus vuodeksi 1908 laskenut uudisrakennuksiin entisillä radoilla sekä niiden liikkuvan kaluston lisäämiseen 5,500,000 -f- 4,000,000, siis yhteensä 9,500,000 markkaa; esitykseen liitetyssä Rautatiehallituksen antamassa ehdotuksessa, jonka perustelusta esityksessä on selvitys, on samat menot arvioitu melkoista korkeampiin määriin: 7,083, ,054,500 markkaan, yhteensä siis 12,137,512 markkaan. Uusien ratojen rakentamiseen ehdotetaan käytettäväksi vuonna 1908 ainoastaan 7,000,000 markkaa. Syistä, jotka Valiokunta jo on maininnut armollisesta esityksestä n:o 17 antamassaan mietinnössä, Valtiovarainvaliokunta arvelee, että uusiin ratoihin käytettävä summa olisi korotettava 10 miljoonaan, mutta sen johdosta on sitä tärkeämpää tulla selville siitä, mitä valmiiden ratojen hyväksi tarvitaan. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N;o 12.

4 V. M. Esit. N:o 20. Tähän kysymykseen tutustuessaan on Valiokunta lähinnä havainnut, että asiassa tehtyjä ehdotuksia vaivaa jonkunmoinen epävarmuus ja ylimalkaisuus, joten sitovaksi aiottuun menosääntöön on vaikea ottaa noita ehdotuksia. Esitykseen liitetty ehdotus on sama, jonka Rautatiehallitus esitti Senaatille helmikuun 8 päivänä 1907, mutta siihen tehdyt supistukset näyttävät perustuvan tasaluvuin tehtyyn arvioimiseen. Sittemmin on Rautatiehallitus ensi vuodeksi tehtävää menosääntöehdotusta varten antanut uuden ehdotuksen, joka osaksi on entisen kanssa yhtäpitävä, toisissa osissa uusi tai muutettu; se ei edes järjestykseltään ja numerojakoon nähden ole edelliseen soveltuva. Uutta ehdotusta tehtäessä ilmeisesti ei ole otettu huomioon, että se määrärahojen vähennys, joka on tehty armollista esitystä laatiessa, olisi vaatinut Rautatehallituksen aikaisemman suunnitelman supistamista. Tässä jälkimäisessä ehdotuksessa, jonka johdosta Senaatti ei vielä ole päätöstään tehnyt, lasketaan vuodeksi 1908 uudisrakennuksiin valmiilla radoilla 6,901,902 markkaa, siis lähimmiten puolitoista miljoonaa enemmän kuin esityksen mukaan tarvittaisiin. Saadakseen varmempaa käsitystä siitä, missä määrin nuo eri ehdotukset perustuvat seikkaperäiseen arvosteluun, Valiokunta on verrannut niitä ja niiden pohjustusta keskenään, tapaamatta sellaista varmuutta ja luotettavaisuutta, jota Eduskunnan hyväksyttäväksi annetun menosäännön perusteelta täytyy vaatia. Liikenteen välittömiä vaatimuksia on suuremmassa tai vähemmässä määrässä otettu varteen esitykseen liitetyn ehdotuksen kohdissa l, 2, 6, 7, 14, 17, 18 ja 20 missä raiteen täydentäminen tai parantaminen y. m. on pääasiana; muihin kohtiin sisältyvistä menoista sitä vastoin useat, ehkä useimmat, tarkoittavat rakennustarpeen tyydyttämistä. Joskin liikenteen helpottamiseksi suunniteltuja töitä osittain voitaisiin lykätä tuonnemmaksi,

5 190Y. V. M. Esit N:o on tietysti varsin suotavaa, että niihin tarpeen mukaan varoja uhrataan. Sellainen on esim. ehdotettu kaksoisraiteen pitentäminen Jokelasta Hyvinkäälle, joka ei edusta suurempaa menoa kuin 330,000 markkaa. Missä määrin kustannukset raiteiston lisäämiseksi ja tavaramakasiinien laajentamiseksi muuten ovat tarpeen, ei Valiokunta ota päättääkseen, jos kohta onkin herättänyt epäilyksiä, kun esim. V luokan asemaan (Grankulla) on pantava"niin paljon kustannuksia kuin näkyy 9 kohdassa lasketusta määrästä. Virkamiehistön lisäämisestä aiheutuu kyllä suurempi rakennusten tarve, mutta kumpaisessakin suhteessa vaaditaan ankaraa säästäväisyyttä, jotta rautatieverkkomme voisi korvata perustuspääomansa korkoja ja kuoletusta. Muutamat osaksi jo aikoja sitten päätetyt suunnitelmat, joihin tarvittavat rahamääräykset lähimmässä tulevaisuudessa tulevat suoritettaviksi, ovat siksi tuntuvat, että niihin on syytä kiinnittää enemmän huomiota. Kohdassa 15 mainitaan Helsingin aseman hallintorakennukseen tarvittavan lisämäärärahana 205,752 markkaa, mutta täytyy muistaa, että tämä rakennus, joka ei ole kuin osa siitä mitä on katsottu Helsingin asemaa varten tarpeelliseksi, jo yksinään on maksava 2,465,752 markkaa. Pääkaupungin rautatieaseman yhteydessä on huomattava Pasilassa (Fredriksberg) tapahtuvain järjestelytoimien aiheuttamat melkoiset rakennusmenot, joihin vuodeksi 1908 on ehdotettu, kuten kohdista näkyy, yhteensä 965,000 markkaa, josta yksinomaan maalarin työpajaa varten 500,000 markkaa. Kohdassa 21 ilmoitetaan Viipurin asemataloon menevän 400,000 markkaa, mutta tämä menoerä liittyy ennen samaan tarkoitukseen myönnettyyn 265,000 markan määrään, eikä näillä summilla saada muuta aikaan kuin talon perustukset, jonka ohessa joku määrä rakennusaineita ostetaan. Pietarin aseman osalle mainitaan me-

6 V. M. Esit. N:o 20. nevän l,500,000 -f- 300,000 markkaa, mutta nämä määrät ovat samoin lisänä aikaisempiin menoeriin, ja niitä seuraa uusia vielä suurempia, joitten lopullinen suuruus tuskin vielä on määrättävissä. Joka tapauksessa on varma, että Helsingin, Viipurin ja Pietarin asemien osalle tulee toistakymmentä miljoonaa. Joskin täytyy tunnustaa, että suuri osa tästä uhrauksesta on välttämätön liikenteen lisääntymisen tähden, voinee toiselta puolen pitää varmana, että siksi suurien pääomien sitominen rataan, joka aikoinaan antoi 6 %:ia perustuspääomalle, mutta varsinkin viime aikoina on antanut yhä huonommat voitot (vv ,69, 3,2i, 3,i9, 2,99 ja 2,45 /o:ia netto) epäilemättä siirtää kauemmaksi mahdollisuuden saada tästä tärkeimmästä rataosastamme sen osuuden valtiolainaimme korkoja ja kuoletusta. Näitä asioita valaistakseen Valiokunta ei voi jättää huomauttamatta, miten suuria summia tähän asti on maksettu esim. rautateitten virkakunnan vuokrarahojen korvaamiseksi. Kun Galitsinan, Ollilan, Hovinmaan, Elisenvaaran ja Sockenbakan asuinrakennuksiin ( kasarmeihin") ilmoitetaan menevän 351,800 markkaa, ja paljon suurempi määrä on mennyt ja yhä menee Pietarissa asuvain virkailijain kasarmiin, kannattaa todellakin ottaa huomioon, mitä menoja rakentamisella voidaan poistaa. Rautatiehallitus on siinä kohden maininnut, että tänä vuotena vuokrarahojen muodossa suoritetaan seuraavat määrät: Koneosastossa 837,903: 50 Liikenneosastossa 1,500,941: 12 Rataosastossa ,850: Yhteensä 2,461,694: 62 mikä summa 5 %:n mukaan jo vastaisi noin 49 miljoonan markan pääomaa. Yksistään Pietarissa suoritettu määrä

7 1907. V. M. Esit. N:o vastaa Smk. 141,319: 17. Kun tämmöisten tarpeitten tyydyttämiseksi käytetään suuretkin summat, voidaan tätä toimenpidettä hyvin puolustaa järkiperäisen säästäväisyyden kannalta. Mutta menemättä lausumaan vannaa arvostelua, miten korkealle jo mainittujen pääasemien tarve voi nousta, on ilmeistä, että osittaisten tiedonantojen ja ehdotusten perustuksella ei voi johdonmukaista ja säästäväistä politiikkaa noudattaa. Semmoinen tehokas ja tarkka asiallinen menojen tarkastus, joka kymmenittäin miljoonia joka vuosi käyttävän hallinnonhaaran alalla on erityisen välttämätön, kuten Valiokunta toisessa mietinnössä (n:o 11) on huomauttanut, ei myöskään ole mahdollinen muuta kuin suuripiirteisten ja pitkiksi ajoiksi eteenpäin valmistettujen suunnitelmien nojalla, mutta Valiokunnalle esitetyistä asiakirjoista ei voi nähdä, että tätä vaatimusta on tyydytetty. On sitäpaitsi aivan mahdotonta tyytyä siihen tilaan, että kulkulaitosrahaston menosäännön pohjaksi otetut laskut ja olettamukset muuttuvat siinä määrässä kuin nyt puheena olevassa kysymyksessä. Ensimäinen askel parannukseen on epäilemättä siinä, että yhä tarkemmin ruvetaan valtiopäivillä tarkastamaan, miten on varoja pantu ja aiottu panna entisten ratojen hyväksi, joko rakennuksiin tai liikkuvaan kalustoon. Mutta Eduskunnan tehtävä tässä kohden ei kuitenkaan voi olla muu kuin yleisten ohjeiden antajan, ja koska erityinen komitea jo toista vuotta sitten on asetettu tarkasti tutkimaan syyt siihen huonoon taloudelliseen tulokseen, joka jo kauan on yhä pelottavammassa muodossa tullut rautateittemme tileissä näkyviin, olisi Valiokunnan mielestä lausuttava toivomus, että tämä komitea pian on esittävä seikkaperäisen selvityksen sekä rakentamistapaa että liikenneoloja vaivaavien epäkohtien paljastamiseksi. Laajain seutujen hartaat toiveet pian päästä yhä laajenevan rautieverkon yhteyteen Valtiovarainvaliokunnan mietintö Nx> 12.

8 V. M. Esit N:o 20. riippuu olennaisesti siitä parannuksesta, joka tässä kohdin saavutetaan. Esillä olevat asiakirjat eivät aiheuta erikoista lausuntoa liikkuvan kaluston lisäämisestä. Mutta ennestään on tunnettu, että tällä alalla vallitsee epäkohtia, joita ei vielä ole saatu poistetuiksi. Tehokkaampi veturien ja vaunujen käyttäminen, sekä sen tappion poistaminen, jonka todistettavasti I ja II luokan matkustajaliike aiheuttaa, ansaitsevat tässä kohden erityistä huomiota. Vaikka Valiokunnan mielestä ei ole olemassa varmuutta siitä, vastaavatko armollisessa esityksessä uudisrakennuksiin ja liikkuvan kaluston lisäämiseen ehdotetut 5,500,000 ja 4,000,000 markkaa todella sitä määrää, mikä rautatietalouden järkiperäisyyden kannalta katsoen tätä nykyä on välttämättä näihin tarkoituksiin käytettävä, ei Valiokunta edellä esitettyihin asianhaaroihin nähden ole katsonut voivansa ehdottaa muuta kuin että puheenaolevat armolliseen esitykseen sisältyvät määrärahat sinään hyväksyttäisiin. ///. Savonlinnan Elisenvaaran radan valmiiksi rakentaminen. Viitaten niihin selityksiin, jotka armollisessa esityksessä annetaan puheenaolevan radan odottamattoman kalleuden syistä, Valtiovarainvaliokunta, samalla kun se ehdottaa tämän määrärahan hyväksyttäväksi, vielä katsoo velvollisuudekseen panna painoa siihen, että rautatietutkimuksia tehtäessä vastedes tarkemmin kuin tähän asti on arvioitava kustannukset, koska siinä kohden viime valtiopäivillä rakennettiin aivan epäluotettaville olettamuksille. IV. Määrärahat uusiin rautatierakennuksiin ja rautatietutkimuksiin. Tässä kohden viittaa Valiokunta mietintöönsä n:o 7, jossa on ehdotettu puheenaoleviin tarkoituksiin vuonna 1908 käytettäväksi vastaavat 10,000,000 ja 30,000 markkaa.

9 1907. V. M. Esit. N:o V. Valtionrautoteiden vakinainen menosääntö. Edellä on huomautettu niistä vaikeuksista, jotka kohtaavat rautateiden menotalouden asiallista arvostelemista ja vastaista suunnittelua, mitä tulee valmiiden ratojen ja liikkuvan kaluston täydennykseen. Erittäin on osotettu miten häilyvä on arvio kunakin vuonna tarvittavain määräraha! n suuruuteen nähden. Tämä laskujen epävarmuus johtuu epäilemättä osaksi siitäkin seikasta, ettei Eduskunnalle annettu kulkulaitosrahaston ennakkoarvio sisällä kaikkia sanotun rahaston tuloja ja menoja, vaan että siitä puuttuu toiselta puolen rautateiden kokonais- eli liikennetulot ja toiselta puolen vakinaiset eli liikennemenot, joiden sijassa on liikennetulojen ja -menojen eroitus eli n. s. liikennevoitto. Erinäisistä rautateiden menoista on varsin vaikea päättää, ovatko ne luettavat liikennemenoksi vai rautateiden pääoman lisäykseksi, ja toisten suhteen, jotka ilmeisesti sisältävät kumpaiseenkin ryhmään kuuluvia osia, on jaoitus tehtävä enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti määrätyn perusteen mukaan. Sen ohessa on varsin useassa tapauksessa, esim. korjaustöiden suhteen, ennakolta miltei mahdotonta arvioida, miten suuri osa menosta kumpaankin ryhmään aikanaan tulee kuulumaan. Mainittu menojen ryhmitys on epäilemättä välttämätön rautatietalouden tuloksen selville saamiseksi. Mutta kun se on enemmän tai vähemmän riippuva kulloinkin voimassa olevista kirjanpitoohjeista tai suorastaan asianomaisen noudattamasta tilitystavasta, seuraa tästä, että liikennevoittokin eri tilitystapaa noudatettaessa, saa eri arvoja, niinkuin valtiovarain tilasta annettuun kertomukseen sisältyvistä numerotiedoista osittain käy ilmi. Nämä seikat osottavat Valiokunnan mielestä ensinnäkin, että n. s. liikennevoittoa ei voida pitää sellaisena tosi-arvona, joka soveltuisi laskuperusteeksi. Ja kun sen lisäksi liikennemenojen ja rautateiden pääomaa lisäävän varainkäytön välistä rajaa, joka muutenkin on

10 V. M. Eslt. N:o 20. häilyvä, on miltei mahdotonta edeltäpäin vetää vuosi vuodelta yhä tärkeämmiksi käyneiden korjaus- ja uudistustöiden suhteen, näyttää jo yksinomaan viimemainittuihin töihin tarvittavain menoeräin arvioiminen ja etenkin niiden tarpeellisuuden arvosteleminen välttämättä edellyttävän, että rautatietalouden menot kokonaisuudessaan otetaan Eduskunnan käsiteltävään kulkulaitosrahaston ennakkoarvioon. Tämä menettely, josta seuraa, että tulotkin kokonaisuudessaan ovat mainittuun ennakkoarvioon otettavat, on Valiokunnan mielestä senkin vuoksi luonnollinen, koska Eduskunnalla valtiolainain takaajana näyttää olevan oikeus osaltansa vaikuttaa niinhyvin liikennemenojen kuin rautateiden tulojen muodostumiseen, josta valtiolainain vuotuismaksujen suorittamismahdollisuus ainakin osittain riippuu. Näitä näkökohtia silmällä pitäen on Valiokunta laatinut käsillä olevan tulo- ja menoarvion kokonaisjärjestelmän mukaisesti, ottaen menopuolelle armollisessa esityksessä olevain eräin lisäksi valtionrautateiden vakinaiseen menosääntöön (Valtion menoarvion 11 Pääluokan III luku) sisältyvät menot sekä määrärahan eläkkeitä ja erinäisiä muita menoja varten ynnä tulopuolelle liikennevoiton sijaan rautateiden liikennetulot kokonaisuudessaan. Valtionrautateiden vakinaiseen menosääntöön kuuluvat menot nousivat tilinpäätösten mukaan seuraaviin määriin: v Smk:aan 22,603,334: ,114,521: ,101,506: 89, ,323,217: ,152,132: ,917,505: 73 ja on ne kuluvan vuoden menoarviossa laskettu Smk:ksi 34,915,400:. Käsillä olevassa armollisessa esityksessä (siv. 3) arvioidaan valtionrautateiden menot vuonna 1908

11 1907. V. M. Esit N:o nousevan 37,000,000 markkaan, johon määrään sisältyy eläke- y. m. menoja 500,000 markkaa, mikä selviää vertaillessa armolliseen esitykseen N:o 22 liitetyissä tauluissa olevia vastaavia laskelmia. Nyt puheenaoleva menoerä tekisi siis esityksen mukaan 36,500,000 markkaa. Rautatiehallituksen ensi vuodeksi tekemä ja Keisarilliselle Senaatille lähettämä menosääntöehdotus päättyy taasen 36,893,360 markkaan 08 penniin. Vaikkakin, kuten ennemmin on mainittu, tämän menosäännön erissä edellisinä vuosina on syntynyt tuntuvia säästöjä, mista saattaisi vetää sen johtopäätöksen, että se yleensä laaditaan runsaan arvion mukaan, on Valiokunta, joka ei ole ollut tilaisuudessa tarkastamaan Rautatiehallituksen ehdotuksen yksityiskohtia, katsonut varovaisimmaksi, ottamalla huomioon rautateiden palkkaussääntöön tulossa olevan lisäyksen sekä polttoaineiden hinnan kohoamisen, laskea nämä menot vuodeksi 1908 tasaluvuin 36,900,000 markaksi. VI. Eläkkeet ja erinäiset määrärahat. Viitaten edelliseen osastoon sekä armollisessa esityksessä N:o 22 tehtyihin laskelmiin, saa Valiokunta ilmoittaa arvioineensa kulkulaitosrahastosta vuonna 1908 suoritettavat eläkkeet 494,000 ja erinäiset muut menoarvion 15 Pääluokan kohdalle otetut tästä rahastosta menevät määrärahat 6,000 markaksi. Kulkulaitosrahaston osastoissa l VI mainitut menot olisivat tämän mukaan 64,167,860 markkaa, mikä määrä ynnä edellä selvitetty vajaus 7,375,000 tekee yhteensä 71,542,860 markkaa.

12 V. M. Esit. N:o 20. Kulkulaitosrahaston tulot vuodelta /. Valtionrautateitten bruttotulot vuodelta 1908 on armollisessa esityksessä arvioitu, postikuljetuksesta valtiorahastolta saatavat 500,000 markkaa siitä vähennettyä, 39,000,000 markaksi. Ne olivat vuosina : v Smk. 26,600,850: ,931,391: ,182,294: 28, ,292,478: , 31,699,792: ,865,432: 71 Vaikka nämä tulot, kuten ennen on mainittu, kuluvana vuonna ovat edelleenkin osoittaneet nousua, on Valiokunta, kun äsken voimaanpannun pilettienhinnan korotuksen seuraukset eivät vielä ole laskettavissa, katsonut olevan syytä pysyä armollisen esityksen arvioimassa tulomäärässä. // ///. Rahaston osuus vähittäismyynti- ja anniskeluyhtiöitten nettovoitosta on Valiokunnan mietinnössä N:o 9, johon Valiokunta täten kunnioittaen viittaa, laskettu 1,000,000 markaksi ja osuus pahviinarahoista 6,000,000 markaksi. IV. Siirto Valtiorahastosta. Armollisessa esityksessä ilmoitetaan, että Keisarillinen Majesteetti kesäkuun 14 p:nä 1906 on valtuuttanut Senaatin 1907 vuoden alusta lähtien kolmen vuoden kuluesa siirtämään valtiorahastosta kulkulaitosrahastoon vuosittain 500,000 markkaa korvaukseksi postin kuljettamisesta valtion rautateillä. Valiokunta on puolestaan havainnut, että mainittu rahamäärä tuskin vastaa muuta kuin puolet niistä kustannuksista, joita rautateille voidaan laskea aiheutuvan postin kuljettamisesta.

13 1907. V. M. Eslt. N:o Tästä huomauttaen on Valiokunta merkinnyt erän kulkulaitosrahaston ennakkoarvioon. I IV kohdissa mainitut tuloerät tekevät Valiokunnan laskujen mukaan yhteensä 46,500,000 markkaa. Kun rahaston menot vuodelta 1908 ja vuonna 1907 syntynyt vajaus olivat lasketut yhteensä 71,542,860 markaksi, olisi tämän mukaan vielä tarpeen varoja 25,042,860 markkaa, mikä rahamäärä olisi hankittava kuoletuslainan kautta. Harkittuaan niitä] asianhaaroja, jotka ovat aiheuttaneet, 7 ettei vuonna 1906 valtiolainan ottamisesta tehtyä päätöstä ole toteutettu, on Valiokunta puolestaan katsonut Hallituksen menettelyn tässä kohden nojautuneen päteviin syihin. Mitä taas tulee niihin lainan tai lyhytaikaisen velaksioton suhteen tehtyihin ehdotuksiin, jotka sisältyvät käsillä olevaan armolliseen esitykseen, on Valiokunta päättänyt ehdottaa, että Eduskunta ne hyväksyisi. Valiokunta on senvuoksi myös ottanut ennakkoarvioon Hallituksen ehdottaman 1,500,000 markan suuruisen arviomäärän vuonna 1908 menevää uuden lainan korkoa ja' kuoletusta varten. Sen perusteella mitä edellä on esiintuotu, saa Valiokunta kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta päättäisi: hyväksyä armollisessa esityksessä tehdyt ehdotukset, jotka koskevat rautatietarkoituksiin otettavaksi päätettyä kuoletuslainaa sekä Hallituksen valtuuttamista, siinä tapauksessa että lainasta sopiminen vieläkin on lykättävä, lainaamaan lähimmin tarpeellisen määrän lyhytaikaisena velaksiottona; sekä

14 V. M. Esit N:o 20. hyväksyä kulkulaitosrahastolle vuodeksi 1908 seuraavan ennakkoarvion: Kulkulaitosrahaston ennakkoarvio vuodeksi Menot: Laskettu vajaus tammikuun l p:nä 1908 Smk. 7,375,000: Valtionrautateiden vakinainen menosääntö 36,900,000: Eläkkeet ja erinäiset määrärahat.. 500,000: Valtiolainain vuotuismaksut sekä provisionit ja kulut... Smk. 6,248,700: Korko laamanninkäräjäjyvärahastolle ,160: Korko valtiorahastolle 3,500,000 lainasta ,000: Smk 6)507,860: Uuden lainan korko ja kuoletus, laskettu /3 sitä varten vahvistetusta vuotuismaksusta 1,500,000: Määrärahat: Uudisrakennustöihin valmiillaradoilla, arviolta Smk. 5,500,000: Valmisten ratain liikkuvan kaluston lisäämiseen, arviolta. 4,000,000: Smk 9,500,000:

15 1907. V. M. Eslt. N:o Savonlinnan-Elisenvaaran radan valmiiksi rakentamiseen ,000: Kemin -Rovaniemen, Joensuun -Nurmeksen sekä Seinäjoen-Kristiinan- Kaskisten ratoihin, 10,000,000: Rautatietutkimuksiin ,000: Smk. 73,042,860: Tulot: Valtionrautateiden kokonaistulo.. Smk. 39,000,000: Osuus vähittäismyynti- ja anniskeluyhtiöiden nettovoitosta.... 1,000,000: Siirto valtiorahastosta korvaukseksi postikuljetuksesta 500,000: Osuus pahrvnnarahoista 6,000,000: Lainalla täytettävä vajaus ,542,860: Smk. 73,042,860: Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Paimen, jäsenet v. Alfthan, Hakulinen, Heimonen, Kallio, Koskelin, Koskinen, Lagerlöf, Partanen, Rapola, Rissanen, Tanner, Tokoi (osittain), Wiitanen, W. Wuolijoki (osittain) ja Y. K. Yrjö-Koskinen sekä varajäsenet Arajärvi, Kanervo, Schultz ja A. Suomalainen. Helsingissä, lokakuun 23 p