1907. V. M. Esit. N:o 17.

Transkriptio

1 1907. V. M. Esit. N:o 17. Valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 7 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta joka koskee rautatierakennuksia varten annettavia määrärahoja. Suomen Eduskunta on pöytäkirjan otteella 8 päivältä viime kesäkuuta lähettänyt Valtiovarainvaliokunnan valmisteltavaksi armollisen esityksen n: o 17 määrärahoista rautatierakennuksia varten ynnä erinäiset kysymystä valiokuntaan lykättäessä annetut lausunnot. Muutamat silloin tehdyistä huomautuksista kohdistuvat asioihin, jotka kuuluvat Rautatie valiokunnan alaan, ja koska esitys on lykätty ainoastaan Valtiovarainvaliokuntaan, on Valiokunta katsonut asiakseen pitää silmällä niitä puolia asiassa, jotka ovat valtiovarojen hankinnan ja käyttämisen kanssa yhteydessä. Esitys n:o 17 liittyy läheisesti armolliseen esitykseen n:o 20 kulkulaitosrahastosta, mutta on Valiokunta katsonut asianmukaisimmaksi käsitellä näitä esityksiä erikseen, joten riittänee nyt yleensä viitata Valiokunnan piakkoin kulkulaitosrahastosta annettavaan mietintöön. Pyynnöstä on Valiokunta saanut tiedokseen Keisarillisessa Senaatissa esitystä n:o 17 valmisteltaessa syntyneet asiakirjat sekä ilmoituksen, ettei tätä esitystä laadittaessa ole tapahtunut mitään äänestystä.

2 V. M. Esit. N:o 17. Ennen kuin Valiokunta lausuu ajatuksensa ensi vuoden rautatierakennuksiin ehdotetusta määrärahasta, mainittakoon, mitä tehtäviä viime valtiopäivät ovat jättäneet seuraavien vuosien suoritettaviksi. Mainituilla valtiopäivillä päättivät Valtiosäädyt seuraavain ratojen rakentamisesta: Rata Joensuusta Lieksan kautta Nurmekseen, arviolta maksava... Smk. 13,640,000: Rata Tornion radan Laurilan seisahduslaiturilta Rovaniemen 'kirkonkylään, arviolta 9,312,000: Rata Seinäjoen asemalta Kristiinankaupunkiin ja Kaskisiin, arviolta 11,500,000: Yhteensä Smk. 34,452,000: Kulkulaitosrahaston tulo- ja menoarviota vuosiksi 1906 ja 1907 tehtäessä oli kyllä varattu yhteensä 23,001,000 markkaa rautatieverkkoon käytettäväksi, mutta koska siitä määrästä 11,200,000 markkaa laskettiin tarpeelliseksi uutisrakennuksiin jo valmiilla radoilla sekä niiden liikkuvan kaluston enentämiseen ja koska silloin alulla olevan rakennustyön Elisenvaaran Savonlinnan radan aikaansaamiseksi laskettiin vaativan 6,801,000 markkaa, niin ei jäänyt samoilla valtiopäivillä päätettyihin ratoihin käytettäväksi enemmän kuin 5,000,000 markkaa. Suunniteltiin sellaista työn ja varojen jakoa, että Joensuun Nurmeksen radan osalle tulisi 2,000,000 markkaa, Rovaniemen rataa varten 1,500,000 markkaa ja Etelä-Pohjanmaan rataa varten samoin 1,500,000 markkaa. Päätetyn uuden rautatielainan korko- ja kuoletusmaksuja varten varattiin 562,000 markkaa sekä uusien ratasuuntien tutkimiseen 100,000 markkaa. Yksi näistä kyseessä olevista uusista radoista, Savonlinnasta Savon radalle sekä sieltä Jyväs- Voltiovarainvaliokunnan mietintö N:o 7.

3 1907. V. M. Esit. N:o kylän Suolahden radalle, sai siksi paljon kannatusta, että täydellistä selvitystä pyydettiin näille valtiopäiville sen sopivimmasta suunnasta. Niin lyhyt kuin viime säätykokouksesta kulunut aika onkin, ovat silloin tehdyt laskut ja olettamukset olennaisesti ehtineet muuttua. Päätettyä suurta valtiolainaa ei ole vielä voitu ottaa, vaan on sen sijasta täytynyt muihin valtion varoihin turvautua, jotta viime valtiopäiväin tekemät ja Hallitsijan vahvistamat päätökset voitaisiin panna täytäntöön. Työt Elisenvaaran Savonlinnan rautatiellä eivät ole edistyneet niin pitkälle kuin oli odotettu, eikä ehditty kesällä 1906 lopullisesti tutkia niitä kolmea linjaa, joiden rakentamisesta oli samana vuonna päätös tehty; Etelä-Pohjanmaan radan tutkiminen täytyi siis jättää vuodeksi Vaikka asianomaisissa paikoissa suoritettavat työt vastikään ovat päättyneet, on vielä paljon työtä tarpeen, ennenkuin lopullinen kustannuslasku ja lopulliset piirustukset tähän viimemainittuun rataan nähden ovat valmiit; kustannukset lienevät tiedossa ensi vuoden alussa ja piirustusten arvellaan valmistuvan paria kuukautta myöhemmin. Niinpä ei myöskään ole voitu käyttää Seinäjoelta alkavan radan rakentamiseen sitä 1,500,000 markan summaa, joka siihen tarkoitukseen oli varattu, vaan on näitä varoja käytetty muihin ratoihin. Esillä olevassa esityksessä ensiksi ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi ne toimenpiteet, joihin Hallitus tämän johdosta on ryhtynyt, joten kolmen radan rakentamiseen osotetut 5,000,000 markkaa jäisivät Ylä- Karjalan ja Rovaniemen ratojen välillä jaettavaksi sen mukaan kuin sopiva työjako saattaa vaatia. Niin arveluttavaa kuin onkin, että valtiopäiväin päätökset jälestäpäin tulevat Hallituksen harkinnan mukaan muodostettaviksi tai muutettaviksi, ovat ne syyt, jotka esityksessä ilmoitetaan tässä tapauksessa aiheuttaneen

4 V. M. Esit. N:o 17. säätypäätöksen muodostelun, siksi päteviä, ettei Valiokunta voi olla ehdottamatta: että Eduskunta puolestaan hyväksyisi sen muodostelun, jonka Hallitus on tehnyt 1906 vuoden valtiopäivillä vuosiksi 1906 ja 1907 uusiin ratoihin myönnettyjen 5,000,000 markan käyttämisestä. Mutta tämän ohessa täytyy Valtiovarainvaliokunnan viime vuosien, vieläpä pitemmänkin ajan kokemuksen nojalla tehdä muutamia huomautuksia meillä noudatettua rautatienrakentamispolitiikkaa vastaan, koska se tapa, millä uusien ratojen asiaa on ajettu, Valiokunnan mielestä sekä periaatteellisesti että käytännössä antaa aihetta varsin vakaviin muistutuksiin. Kun 1870-luvulla oli tehty kauas tähtääviä emärataehdotuksia, jotta koko maan rautatietarve tulisi yhtenäisten näkökohtien mukaan punnituksi, päättivät valtiopäivät kahdesti, ettei olisi paikallaan ratkaista muitten ehdotusten toteuttamista kuin niiden, joita varten kukin säätykokous näkisi voivansa ainakin suureksi osaksi myöntää tarvittavat varat. Mutta vuonna 1888, jolloin Hallitus edellisten valtiopäiväin päättämän anomuksen mukaisesti ehdotti rautatien rakentamista Viipurista Joensuuhun, jätettiin Valtiosäädyille myöskin anomusehdotuksia Tampereen-Porin radan rakentamisesta, ja yhtäpitävän päätöksen aikaansaamiseksi suostuttiin lopulta molempien ehdotusten hyväksymiseen, vaikka tarjona olevat varat eivät riittäneet kuin vähäiseksi osaksi näiden ehdotusten toteuttamiseen. Kolmen seuraavan vuoden ajaksi myönnetyt varat eivät vastanneet kuin kolmattaosaa siitä määrästä, mitä nuo silloin päätetyt radat lopulta maksoivat, kun ne vuosina 1894 ja 1895 avattiin liikenteelle. Ja seuraavilla

5 1907. V. M. Esit. N:o valtiopäivillä on tuon tuostakin menty samaan suuntaan, varsinkin sen johdosta, että säätyjen kesken sattunut erimielisyys usein ei näyttänyt olevan muulla tavoin sovitettavissa kuin myöntämällä mitä kumpikin puoli oli vaatinut. Sittemmin sattuneet valtiolliset selkkaukset, joiden alkusyyt eivät olleet oman maan rajojen sisäpuolella etsittävät, vaikuttivat hidastuttavasta myöskin rautatieverkon laajentamiseen, ja kun kadotettu aika oli mahdollisuuden mukaan otettava takaisin, on entistä rohkeammin tehty päätöksiä, joiden toteuttaminen ehdottomasti on täytynyt jättää tulevaisuuden asiaksi. Niinpä viimeiset Valtiosäädyt, vaikkei silloin kahden vuoden aikana uusiin ratoihin käytettävä määrä noussut 5 miljoonaa markkaa korkeammalle, uskalsivat tehdä ratkaisevan päätöksen kolmesta radasta, joiden silloin lasketut kustannukset nousivat myönnetyn määrän lähes seitsemänkertaiseen summaan tasaluvuin 34 1 /2 miljoonaan, ja sen ohessa pyydettiin näille valtiopäiville selvitystä Savonlinnaa, Savon ja Jyväskylän ratoihin liittävästä yhdysradasta, mikä tuskin missään tapauksessa on aikaan saatavissa vähemmästä hinnasta kuin puolestatoistakymmenestä miljoonasta. Mikäli noita lopullisesti päätettyjä ratoja on tutkittu, on sen ohessa tultu summiin, jotka pelottavalla tavalla osottavat ensimaisten laskujen epävarmuutta. Jos Seinäjoelta Kristiinankaupunkiin ja Kaskisiin suunnattavan radan kustannukset nousevat suunnilleen yhtä paljon kuin Ylä-Karjalan ja Rovaniemen radat lasketaan nousevan, niin 1906 päätetyt radat, joihin silloin voitiin myöntää 5 miljoonaa markkaa, itse asiassa tulevat maksamaan yhdeksän kertaa suuremman summan. Näitä näkökohtia esittäessään Valtiovarainvaliokunta ei tietenkään ole jättänyt huomioon ottamatta, että Suomen kansan eduskunta tätä ennen on ollut tuntuvasti vaikeammassa asemassa sekä eduskunnan nelijaon tähden

6 V. M. Esit. N:o 17. että sen pitkän väliajan takia, joka erotti eri säätykokoukset toisistaan. Kun kaksi säätyä useissa kysymyksissä jäi kahta vastaan, oli yhteisen päätöksen saavuttaminen usein molemminpuolisilla myönnytyksillä ostettava, ja kun kolmen, neljän vuoden tarpeet olivat ennakolta arvattavat, saattoi tämäkin pakottaa tekemään päätöksiä, jotka eivät soveltuneet siihen aikaan, jolloin toimeenpano vihdoin seurasi. Yksikamarinen ja joka vuosi kokoontuva eduskunta on kummassakin suhteessa melkoista paremmassa asemassa. Mutta senpätähden ne osittain välttämättömät erehdykset, jotka tekivät edellisen eduskunnan toiminnan puutteelliseksi, eivät enää saane tulla kysymykseen. Mitä pitempi aika on päätöksen ja toimeenpanon välillä, sitä epävarmempi on se pohja, jolle täytyy rakentaa. Odotus saattaa tuntua tuskastuttavalta niiden laajojen seutujen asukkaille, jotka ovat toivoneet ensi tilassa saavansa osansa rautatieverkosta, tuosta aineellisen ja aatteellisenkin edistymisen mahtavasta välikappaleesta, mutta nykyistä asemaa valtiotaloudelliselta kannalta arvostellessaan Valtiovarainvaliokunta ei voi olla huomauttamatta, että kehityksen suuntaaminen luonnolliselle tolalle ehdottomasti vaatii, ettei uusia lupauksia anneta uusia ratoja päättämällä, ennen kuin ne radat, joitten rakentamisesta valtiomahtien päätös on olemassa, lähestyvät valmistumistaan. Uudet radat eivät suinkaan sen kautta myöhästy, että niiden päättäminen siirtyy lähemmäksi sitä aikaa, jolloin rakentaminen voipi alkaa. Yasta kun on saatu toteutetuksi viime vuoden päätökset edes suuremmaksi osaksi, voipi turvallisesti mennä eteenpäin uusia tuumia punnitsemaan ja hyväksymään. Tämä asia pakottaa harkitsemaan, onko se meno uusiin ratoihin, 7 miljoonaa markkaa vuodessa, joka esityksessä on otettu johdoksi, riittävä, vai voisiko tähän tarkoitukseen vuosittain käyttää enemmän varoja. Mitä

7 1907. V. M. Esit N:o tuskallisemmalta muutamien vuosien odotus tuntuu niille osille maata, missä jo kauan on ikävöimällä odotettu vuoroa, sitä suotavampaa on tietysti, että tuo aika lyhenee, ja se voipi parhaiten tapahtua, jos vuotuisesti saattaa käyttää enemmin varoja uusiin ratoihin. Vuosina rautateitten rakennustyö tapahtui epätasaisesti: muutamien vuosien ripeätä työtä seurasi täydellinen toimettomuus. Jo siihen aikaan oli kuitenkin keskimäärä vuotta kohti varsin suuri; noin 6,589,000 markkaa. Yuosina rakennettiin yhtämittaa ja keskimäärä oli silloin noin 5 miljoonaa vuotta kohti. Viime vuosisadan viimeinen vuosikymmen osotti tällä alalla suurempaa toimeliaisuutta, 6 7 miljoonaa vuotta kohti. Ei silloin nähty, että tämä kyllä tuntuva vuotoismeno olisi maata rasittanut, päinvastoin. Samoin oli jo silloin selvää, että tasainen ja yhtenäinen työ on parempi kuin ajoittain tarmokkaampi ja sitten jälleen heikompi toiminta, sekä ettei ole hyvä hajoittaa voimia useampaan kuin noin kahteen paikkakuntaan. Viimeisten vuosien epäsäännöllinen ja osaksi häiriytynyt toiminta tällä alalla ei tietenkään sovi esimerkiksi, ja vaikka työvoimat sen johdosta ovat vähentyneet, voidaan pian kyllä saada nousemaan työntekijäin kantajoukko, joka kykenee suurempiin ennätyksiin. Asemaa kansamme varallisuuden kannalta tarkastaen täytyy myöntää, että johonkin määrin korotettu keskimääräinen rakennussumma, esim. 10 miljoonaa markkaa vuodessa, kutakuinkin vastaisi sitä määrää, minkä Suomen kansa vuosikymmen tai kaksi takaperin säännöllisesti käytti kulkuneuvojensa parantamiseksi uusilla rautateillä. Ammattimiesten antamat tiedot ovat omiansa kannattamaan suuremman summan käyttämistä tähän tarkoitukseen, kuin armollisessa esityksessä on otettu ohjeeksi. Koska nyt on vain yksi vuosi arvosteltavana, on Valiokunta, asiasta

8 V. M. Esit. N:o 17. äänestettyään pitänyt riittävänä, jos aluksi päätetään sen kuluessa käyttää 10 miljoonaa rakenteella olevain ratojen valmistamiseen, mutta on Valtiovarainvaliokunta tätä ehdotusta tehdessään pitänyt silmällä, että tätä määrää vast'- edes voi suurentaa, edellyttäen, että kokemus näyttää edullisen ja tasaisen rakennustyön siten olevan paremmin saavutettavissa. Tarkastaessaan niitä syitä, joiden perusteella armollinen esitys päättyy olettamukseen, ettei voitane suurempaa summaa kuin 6 å 7 miljoonaa markkaa vuosittain käyttää viime vuonna päätettyjen ratojen rakentamiseen, on Valtiovarainvaliokunta havainnut pääpainon olevan niissä suurissa uhrauksissa, jotka katsotaan tarpeellisiksi jo valmiitten ratojen parantamiseksi, joko sitten on kysymys uutisrakennuksista tai liikkuvan kaluston hankkimisesta. Valiokunnan tulee ottaa nämä kysymykset puheeksi armollista esitystä n'.o 20 käsiteltäessä, mutta luulee Valiokunta jo nyt voivansa huomauttaa, että joskin yhä kasvava liikenne vaatii entisiin ratoihin kiinnitetyn pääoman enentämistä, voipi rakennuksissa turhaa komeutta välttämällä sekä jo olemassa olevan liikkuvan kaluston huolellisella käyttämisellä saavuttaa parempia tuloksia kuin tähän asti on saavutettu. Ja vaikka viime aikoina ulkomaisen lainan hankkimista on kohdannut ja ehkä vielä jonkun aikaa kohdannee vastuksia, näyttää valtiovaraston säästöjen käyttäminen ja ehkä lyhytaikainen velaksiotto voivan syrjäyttää varojen hankkimisessa esiintyvät vaikeudet. Valiokunnan tulee palata tähänkin asiaan esityksestä n:o 20 annettavassa mietinnössään, mutta on katsonut jo tässä tarpeelliseksi siihen viitata. Erikseen on Valiokunta nyt esillä ojevaa esitystä tarkastaessaan pannut huomiota siihen, että aiotaan pitää kaksi rataa yhtaikaa rakennuksenalaisina, jonka ohessa rakennetut rataosat, niin pian kuin suinkin sopii, avataan

9 1907. V. M. Esit. N:o liikenteelle, jottei rakennukseen käytetyt varat jäisi kauan korottomiksi. Valiokunta pitää aivan oikeana, että asia järjestetään tällä tavalla. Mutta kun aikomuksena on saada rataosat Joensuu Yuonislahti sekä koko Rovaniemen rata ensin valmiiksi, loppupuolella vuotta 1909, vaikk'ei ole laskettu sen suurempaa kustannussummaa kuin 7 miljoonaa markkaa käytettäväksi, voisi tietenkin korotetulla määrärahalla saada enemmän aikaan. Täydelleen tunnustaen, ettei sovi Eduskunnassa ottaa punnittavaksi sellaisia näkökohtia, jotka ehkä maan pintasuhteisiin nähden tekisivät sopivaksi rakentaa koko Kemin Uovaniemen radan lyhyemmässä ajassa, katsoo Valiokunta ilmeiseksi, että Joensuun Nurmeksen radan jakaminen kolmeen osaan, joista eteläisin päättyisi Vuonislahden kylään, olisi Ylä-Karj alalle varsin epäedullinen. Vaikka rata täten tulisi paikkaan, jossa risteys valtamaantien kanssa on saavutettu, ei tuommoinen rataosa voi koskaan saada samaa merkitystä kuin todelliseen liikekeskustaan, tässä tapauksessa Lieksaan asti, ulottuva rata. Koska esityskin myöntää puheena olevan radan olevan jaettava joko kahteen tai kolmeen osaan, ja Tie- ja vesirakennusten Ylihallitus, kuten Valiokunta on saanut tietää, alkujaan oli ehdottanut vähän suurempaa rahamäärää, millä olisi voitu jatkaa rataa pitemmälle, ei Valtiovarainvaliokunta ole voinut olla tässäkin näkemättä syytä käytettävän rahamäärän korottamiseen. Edelläsanotun perusteella ja tunnustamalla, että yksityiskohtien tutkiminen ja ratkaisu parhaiten on jätettävä viranomaisille, saapi Valiokunta kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta, pääasiallisesti hyväksymällä armollisen esityksen, tahtoisi päättää: että aluksi ainoastaan eteläinen osa Joensuun Nurmeksen rataa, Lieksaan asti, sekä

10 V. M. Esit. N:o 17. Kemin Rovaniemen rata pannaan työnalaisiksi, siten laskien, että nämä voivat valmistua ennen 1909 vuoden loppua, sekä että Seinäjoen Kristiinankaupungin ja Kaskisten rata otetaan työnalaiseksi sitä myöten kuin Kemin Rovaniemen rata valmistuu; että näitä rautatierakennuksia varten vuodeksi 1908 määrätään 10,000,000 markkaa, siten jaettuna eri ratojen kesken kuin mainitun vuoden työsuunnitelmia tehtäessä nähdään sopivimmaksi; sekä että ehkä sattuvien rautatietutkimusten ja niiden yhteydessä olevien töiden kustannusten suorittamiseksi vuodeksi 1908 määrätään 30,000 markkaa. Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Paimen, jäsenet Ahmavaara, v. Alfthan, Antila, Hakulinen, Heimonen, Kallio, Koskelin, Koskinen, A. Neovius, Partanen, Rapola, Rissanen, Tainio, Tanner, Tokoi, Wiitanen, W. Wuolijoki ja Y. K. Yrjö-Koskinen sekä varajäsenet Arajärvi ja Schultz (osittain). Helsingissä, lokakuun 7 p:nä 1907.

11 1907. V. M. Esit. N:o Vastalauseita. I. Valiokunnan myöntymys Hallituksen päätökseen, jonka kautta, poikkeemalla viime valtiopäiväin määräyksestä Suupohjan radan rakennusmäärärahaan nähden, on siirretty koko määräraha Kemin Rovaniemen ja Karjalan ratojen rakentamiseen, nojaa mielestäni vääriin perusteihin. Valiokunnan katsantotapa veisi siihen, että Hallitus milloin tahansa, ilmoittamalla käytännöllisiä syitä määrärahan siirtämiseen radalta toiselle, voisi epämääräiseksi ajaksi lykätä Hallitsijan ja Eduskunnan laillisesti päättämän radan rakentamisen. Allekirjoittanut, joka omasta puolestaan hyväksyy Hallituksen toimenpiteen tässä asiassa, ei voi nojata tätä hyväksymistään Valiokunnan esittämiin perusteihin. Minun mielestäni on Hallituksen ehdoton velvollisuus likimain sen ajan kuluessa, joka on arvioitu tarvittavan Suupohjan rautatien rakentamiseen, myös toimittaa se valmiiksi, jota vastoin rakennustoiminnan jakaminen useammille tai harvalukuisemmille vuosille on toisarvoinen asia. Sen nojalla mitä minulla on ollut kunnia esittää saan kunnioittavimmin ehdottaa, että Eduskunta tässä kohden tekisi seuraavan päätöksen:

12 V. M. Esit. N:o 17. Koska Suupohjan radan valmiiksi rakentaminen, myöskin siinä tapauksessa, että työ olisi heti alkuunpantu jakamalla vuosimääräraha kolmen radan kesken, olisi viipynyt vuosikausia, mutta kyseenalainen rakennustyö myöhemminkin alettuna, suurempaa vuosimäärärahaa käyttäen, voidaan saada valmiiksi jotenkin samassa ajassa, niin katsoo Eduskunta Hallituksen esiintuomien käytännöllisten syiden riittävästi puolustavan noudatettua menettelyä, jonka Eduskunta sentähden hyväksyy. Helsingissä, lokakuun 7 p K. von Alfthan. Tämän vastalauseen tarkoitukseen yhtyvät: J. E. Antila. Y. K. Yrjö-Koskinen. Yaltiov&rainvaliotmnnan mietintö N:o 7.

13 1907. V. M. Esit N:o II. Allekirjoittanut ei ole voinut joka kohdassa hyväksyä Valiokunnan perusteluita eikä erittäinkään sitä arvostelua, jonka Valiokunta on mietinnössään antanut aikaisempain valtiopäiväin rautatiepolitiikasta. Tämä arvostelu näyttää minusta liian jyrkältä eikä tunnu täysin objektiiviselta. Lausuma, ettei yksien valtiopäiväin tule rautatierakennuksiin nähden tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat verraten kauas vastaisuuteen ja joiden toteuttamiseen vaaditaan tuntuvasti suurempia määrärahoja kuin ensintulevana varainhoitokautena on osotettavissa, ei suinkaan pidä kaikissa oloissa kieltämättä paikkaansa. Päinvastoin voipi, erittäinkin aikana, jolloin maan vastaisen rautatieverkon perusviivat on vedettävä, toisin sanoin, jolloin on suoritettava juuri se tehtävä, joka viime vuosisadalla oli valtiopäiväimme osana olla paras politiikka uskaltaa suuria päätöksiä, päätöksiä jotka turvaavat kutakuinkin yhdenmukaisen suunnitelman toteutumisen. Sellaisena kehityskautena saattaisi pikemmin merkitä harhautuneeksi politiikaksi menettelyn, joka rajoittuu hapuilemaan vähäisin ylityksin pala palalta ilman ennakolta määrättyä keskinäistä yhteyttä. Huomioon ottamalla satunnaiset mielipiteitten vaihtelut valtiopäivistä toisiin, on täysi syy olet-

14 V. M. Esit. N:o 17. taa, että me noudattamalla rautatierakennuksiimme nähden viimeksimainitun laista politiikkaa olisimme saavuttaneet paljoa vähemmän tyydyttäviä tuloksia kuin nyt on saavutettu, vaikkakin yksityiskohdissa toisinaan on tehty erehdyksiä. Tässä lyhyesti esittämieni syiden nojalla rohkenen kunnioittaen ehdottaa Eduskunnan päätettäväksi ettei puheena olevaa Valiokunnan perustelmain osaa ole otettava esityksen johdosta annettavaan vastauskirjelmään. En myöskään voi pitää hyvin harkittuna, että Eduskunta, voimatta nojautua minkäänlaiseen teknilliseen selvitykseen, siten ryhtyisi tarkemmin järjestämään Joensuun Nurmeksen radan rakennustöitä, kuin Valiokunnan ehdottama esityksen sivulla 9 olevan ensimäisen ponnen muutos tietäisi. Valiokunta ei mielestäni myöskään ole voinut tuoda mitään selvitystä tahi vakuuttavaa syytä sen ehdotuksensa tueksi, että määräraha rautatierakennuksiin vuonna 1908 olisi korotettava 10 miljoonaan markkaan. Jotta semmoista korotusta kävisi puoltaminen, pitäisi olla näytetty, että sellainen rautatierakennusten kiirehtiminen ei ainoastaan ensi vuonna, vaan vastedeskin pitemmän ajan kuluessa olisi maan rahavaroin mukainen ja voisi käydä päinsä sanottavasti haittaamatta muita tärkeitä tarkoituksia, jotka tulevat vaatimaan melkoisia valtiomenoja. Jollei tätä voida täysin varmasti näyttää ja niin ei minun mielestäni ole tehty niin voi Valiokunnan ehdotuksen hyväksyminen aiheuttaa sangen valitettavaa haittaa vastaisuudessa. Tilapäinen rautatierakennustöiden kiirehtiminen on niihin vetävä suuren joukon työntekijöitä, joitten muutaman vuoden kuluttua, juuri ehditty ään

15 1907. V. M. Esit. N:o työhön perehtyä, taas täytyy jäädä työttömiksi, kun rautatierakennustyöt jälleen täytyy vähentää säännölliseen keskimääräänsä. Näiden syiden nojalla saan kunnioittaen ehdottaa että Eduskunta hylkäämällä Valiokunnan ehdotuksen hyväksyisi esityksen 9 sivulla olevat kolme pontta sinänsä. A. Neovius. Tähän vastalauseeseen yhtyy pääasiallisesti, kuitenkaan ei mikäli se koskee määrärahaa uusiin rautatierakennuksiin, K. von Alithan. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 1.