Afrobeat from the Heart -musikaali: 1/7 Hossni!

Transkriptio

1 Afrobeat from the Heart -musikaali: 1/7 Hossni! Minä kutsun tätä termillä multispicedmulticulturalism. Monikulttuurisuus maustaa monia aloja, kuten tanssia, musiikkia, teatteria ja ruokakulttuuria. Se avartaa ihmisten mieliä. Tämä on tällaista köyhän miehen teatteria, mutta siinä näytetään Afrikan spirituaalinen puoli. Muusikko, laulaja, esiintyjä, kuvataiteilija ja viihdyttäjä - tätä kaikkea on Hossni Boudali. Marokkolaissyntyinen Boudali on nykyään Suomen kansalainen. Hän on keikkaillut pääkaupunkiseudulla jo parikymmentä vuotta ja siihen mahtuu yhteistyötä esimerkiksi Giant Robotin, Cool Sheiksin, Sami Saaren, Palefacen ja J.Karjalaisen kanssa Afrobeat from the Heart -musikaalissa Boudali näyttelee ja ohjaa. Suomalaisilla on oikeus tietää, millainen on afrikkalainen todellisuus mielikuvien takana. Haluan että ihmiset lapset, opiskelijat ja korkeissa viroissa olevat näkevät millaista on tavallisten ihmisten elämä Afrikassa silloin kun huono hallinto ja korruptio ajaa heidät ahtaalle, tekemään uhrauksia ja uhraamaan itsensä, kärsimään ja ottamaan riskejä. Meidän täytyy jakaa ihmisille sisäistä visiota Afrikasta. Hossni Boudali on kehitysyhteistyön Euroopan teemavuoden 2015 Suomen lähettiläs yhdessä laulaja Diandran kanssa. Hossnin mielestä Suomi on muuttunut paljon niistä ajoista kun hän tuli tänne yli kaksikymmentä vuotta sitten ja se muutos on ollut positiivinen. Suomi on myös auttanut Afrikkaa paljon vaikkapa kehitysavun kautta, muutos on mahdollinen ja tulossa, mutta se vie aikaa.

2 Afrobeat from the Heart: 2/7 Salvador! Salvador Alogo on alun perin kotoisin Päiväntasaajan Guineasta, mutta seitsemänvuotiaasta asti hän on asunut Espanjan Valenciassa. Kolme vuotta sitten hän tapasi suomalaisen vaimonsa siellä ja he muuttivat yhdessä Suomeen. Heti ensitöikseen hän meni suomen kurssille ja on opetellut kieltä siitä lähtien. Nykyään hän puhuu sujuvaa suomea. Näytteleminen on varsinaisesti se hänen juttunsa, ja hän kehittää itseään jatkuvasti tullakseen paremmaksi näyttelijäksi. Tanssimaan hän opetteli Afrobeat from the Heart musikaalia varten, koska näyttelijän on roolia varten opittava monenmoista. Sitä ennen hän ei ollut juuri tanssinut, mutta aikoo jatkaa tanssimistakin musikaalin jälkeen. Hän pitää tärkeänä sitä, että me tutustumme muihin kulttuureihin, koska kulttuuria on kaikkialla. Lapsena Valenciassa hän ei halunnut ylläpitää ranskan kielen taitoaan, koska kaikki muut lapset luokalla puhuivat vain espanjaa, eikä hän halunnut poiketa joukosta. Se harmittaa häntä vieläkin, sillä niin hänen ranskantaitonsa on päässyt rapautumaan. Nykyään, kun hän asuu kaksikielisessä maassa, hän vannoo, että jos olisi suomalainen, niin opettelisi puhumaan myös ruotsia ja suunnittelee itsekin, että voisi kielen joskus opetella, koska se on kuulemma lähellä englantia. Kielet ovat hänen mielestään rikkautta. Sitä paitsi Ruotsissa elokuva-ala on isompi, joten tulevaisuudessa hän voisi asua myös siellä. Suomalaiselle yhteiskunnalle hän on kiitollinen siitä, että kun hän tuli tänne vaimonsa takia, yhteiskunta on tarjonnut hänelle mahdollisuuden oppia kieltä ja häntä autetaan siinä taloudellisesti. Monet asiat hänen mielestään toimivat täällä ja vaikka sää on välillä kauhea, niin lumesta hän pitää. Ennen Suomeeen muuttamistaan hän on nähnyt lunta kerran Valencian hiihtoalueella, mutta kolmessa vuodessa hän on ehtinyt tottua tähänkin ihmeeseen. Hän urheilee mielellään ja lumessa on hyvä juosta. Vaikka pimeys on Suomessa asumisen rankin puoli, lumi tuo valoa.

3 Afrobeat from the Heart -musikaali: 3/7 Emily! Laulaminen on minun juttuni ja se antaa minulle voimaa. Musikaalia varten opettelin roolityöskentelyä, koska siinä tarvittiin sitä, mutta laulamista aion jatkaa musikaalin jälkeenkin Emily Coretta Aderinwale syntyi ja kasvoi Suomessa, mutta hänen isänsä oli nigerialainen. Muita tummempi ihonväri johtaa joskus siihen, että hänelle puhutaan englantia. Hän työskentelee tätä nykyä lastenhoitajana päiväkodissa. Afrobeat from the Heart -musikaalista hän sai kuulla tuttavansa kautta ja pestautui musikaaliin laulajaksi ja näyttelijäksi heti alkuaikoina. Hän kävi ala-asteella musiikkiluokkaa ja on sen jälkeenkin laulanut kavereiden häissä ja toiminut taustalaulajana reggae-bändissä. Hänen mielestään on tosi hyvä sekoittaa kulttuureja ja taustoja, sillä sitä kautta oppii. Hän tuli itse tähän projektiin osaksi oppimaan isän puolen juuristaan ja afrikkalaisista tavoista. On minulla kyllä muutenkin afrikkalaisia ystäviä, joiden kautta ne tulevat tutuksi. hän sanoo. Emilyn mielestä suomalainen yhteiskunta on melko suppea ja kansa sisäänpäin kääntynyt, eikä suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan juuri ole. Viime aikoina tässä suhteessa on tosin menty parempaan suuntaan, mutta vieläkin ulkomaalaisen on esimerkiksi paljon vaikeampaa saada töitä.

4 Afrobeat from the Heart -musikaali: 4/7 Ivana! En haluaisi tanssia työkseni, koska sitten sitä olisi pakko tehdä. Nyt se on minulle intohimo. Ivana Vojnovic tuli Suomeen ex-jugoslaviasta Belgradista, kun hän oli vasta kaksivuotias. Silti hän ei tunne olevansa oikein suomalainen, eikä sen puoleen serbialainen tai bosnialainenkaan. Hänen kaikki sukulaisensa ovat hajaantuneet ympäri maailmaa jamummolakin on lentomatkan päässä. Kotona heillä puhutaan serbokroatiaa. Hän on seitsemäntoistavuotias ja suorittaa tällä hetkellä kaksoistutkintoa, eli käy sekä kielilukiota että opiskelee puvustamista Stadin ammattiopistossa. Sen lisäksi hän on harrastanut tanssimista laidasta laitaan kokeillut suomalaista kansantanssia, discotanssia ja streetdancea. Viimeisin löytö on homomiesten parissa syntynyt naisellinen vogue. Tällainen yhteistyö on hänen mielestään tosi hyvä, koska afrikkalainen kulttuuri tuo väriä maailmaan. Hän tykkää tutustua eri maista tuleviin ihmisiin, sillä sitä kautta heitä oppii ymmärtämään. Suomessa jotkin asiat ovat hänen mielestään hyvin - esimerkiksi lääkäriltä saa apua, kun sitä tarvitsee. Toisaalta suomalaiset eivät juuri tervehdi naapureitaan tai juttele kenellekään vaikka metrossa. Tykkään siitä, kun vaikka metrossa eteen tulee joku vieraasta kulttuurista oleva ja alkaa höpöttää. Vaikka se tietäisi minulle vaikeuksia, niin tykkään siitä silti.

5 Afrobeat from the Heart -musikaali: 5/7 Aki! Maahanmuutosta ei ole varmasti seurannut millekään maalle mitään pahaa, joten rajat auki vaan. Kulttuurien välistä yhteistyötä pitäisi olla enemmän, sillä Suomi on täynnä maahanmuuttajia, jotka on täysin eristetty yhteiskunnasta. Musiikki ja tanssi ovat kansainvälisiä kieliä, joten kommunikointi eri kulttuurien välillä on niiden kautta helppoa. Muutenhan suomalainen kulttuuri on läpeensä sisäänpäin kääntynyt ja suomalaisessa yhteiskunnassa on vielä paljon kehitettävää Aki Haarala on helsinkiläinen kitaristi, tuottaja ja säveltäjä, joka on työskennellyt musiikin ammattilaisena kaksikymmentä vuotta. Hän on opiskellut ammatin USA:ssa ja Englannissa ja tullut takaisin Suomeen vuonna Mustan rytmimusiikin on valinnut yksinkertaisesti siksi, että pitää siitä. Nykyään hän on Afrofunk-bändin vastuuhenkilö, mutta tuli alun perin tunnetuksi yhtenä suomalaisen soulin uutta aaltoa edustavan Quintessence-yhtyeen perustajajäsenistä. Haarala työskentelee sekä kotimaisten että kansainvälisten eturivin artistien ja yhtyeiden, tällä hetkellä muun muassa Palefacen, Räjähtävän nyrkin, Ismaile Sane Octetin ja Lightboxerin kanssa. Lisäksi hän opettaa kitaransoittoa eri oppilaitoksissa ja pitää kitaransoiton workshopeja. Nykyään musiikki merkitsee hänelle tietysti ennen kaikkea elantoa, mutta Fela Kutin musiikkia on hänen mielestään todella kiva soittaa ja tämä musikaali on ainut tilaisuus päästä sitä soittamaan. Fela Kutia ei juuri radiosoitossa kuule, joten tämän produktion hän näkee yleissivistävänä.

6 Afrobeat from the Heart -musikaali: 6/7 Amanda, Rosita ja Zahra! Afrobeat from the Heart -musikaalissa esiintyy myös lapsia. Edessäni penkillä istuvat ja kilisevät Rosita, Zahra ja Amanda, sillä heidän nilkkansa ja ranteensa ovat täynnä koruja. Tie musikaaliin oli heille kaikille luonteva: Rositan toi musikaaliin Salvador, Zahra on Hossnin tytär ja Amanda on laulanut lapsikuorossa. Zahra pitää hirveästi tanssimisesta ja onkin tanssinut nyt jo seitsemän vuotta. Amanda tanssii hip-hopia ja balettia lapsikuoron lisäksi. Rosita ei ole tanssinut aiemmin, mutta on musikaalin myötä yhtä innostunut tanssimisesta kuin muutkin tytöt. Amandan mielestä musikaalissa on ihanaa olla, koska on kivaa tavata ihmisiä Afrikasta. Rositastakin on kiva tanssia afrikkalaisia tansseja, koska niitä ei moni Suomessa osaa. Zahrasta on kivaa erityisesti se, että tanssijoita on musikaalissa eri puolilta Afrikkaa. Amanda käy koulua Töölön yhteiskoulussa ja Rosita ja Zahra Kallion ala-asteella. Heidän kaikkien mielestä Suomessa on helppoa asua, mutta ihmiset ovat tosi erilaisia riippuen siitä, missä päin Helsinkiä asuu. Yleensä suomalaiset ovat tosi vakavia, eivätkä koskaan hymyile. Kun yksi Amandan luokkakaveri hymyili kerrran ihan ilman syytä, siltä tultiin heti tenttaamaan, että mitä se oikein hymyilee. Kun tytöt puhuvat muista kulttuureista, he innostuvat puhumaan yhteen ääneen. Afrikassa tervehditään tuntemattomia, Rosita hehkuttaa. Niin ja Ranskassa annetaan poskisuudelmia koko ajan ja lapsillekin annetaan poskisuudelmia näin ja näin, Zahra näyttää pussaten ilmaa molemmilla puolillaan niin että rannekorut kilisevät.

7 Afrobeat from the Heart -musikaali: 7/7 Sibiri! Nykyisin tanssiminen antaa minulle elannon, mutta se on myös kaikkein syvintä elämässäni. Kun tulin tänne, en puhunut englantia ja hyvin harva suomalainen puhui äidinkieltäni ranskaa, mutta tanssimisen kautta sain helposti kontaktin suomalaisiin ammattitanssijoihin tanssin kautta. Kehon kieleen ei tarvittu sanoja. Sibiri Konate on toiminut Suomessa viisi vuotta ammattitanssijana, koreografina ja tanssinopettajana. Burkina Fasossa hän aloitti ensin automekaanikkona, mutta yhtenä päivänä hän sanoi äidilleen haluavansa tanssia. Äiti sanoi, että pitää tehdä niin kuin tuntee ja siitä se lähti. Hän alkoi opiskella tanssia Ouagadougoussa tullakseen koreografiksi. Opinnot kestivät kolme vuotta. Vuonna 2009 hän pääsi vaihtooppilaaksi Pariisiin ja oppi siellä nykytanssia ja pedagogiikkaa. Vuonna 2010 hän tuli Suomeen rakkauden perässä. Fela Kutin musiikki oli hänelle ennalta tuttua. Burkina Fason entinen presidentti oli Felan ystävä ja siksi tykkäsin Felan viestistä. Vaikka en puhu englantia ja ymmärrä sanoja, kehoni ymmärtää Felan musiikkia ja löydän oikean koreografian helposti. Suomeen Sibiri on sopeutunut hyvin. Mulla on paljon hyviä ystäviä ja he auttavat, kun saan vaikka elokuvaidean. Ranskassa ihmiset puhuvat yhteisistä projekteista kahviloissa, mutta välttämättä samat ihmiset eivät enää soita sinulle huomenna. Suomalainen tarvitsee ehkä hiukan miettimisaikaa, mutta jos hän sanoo kyllä jollekin projektille, siihen voi luottaa. Viihtymiseni vaihtelee päivästä päivään. Rasistisiin puheisiin vastaan kertomalla, että teen täällä töitä ja voin tuoda Suomeen sellaisia asioita, joita täältä puuttuu, kuten opettaa tervehtimään naapuria. Suomen kielen hän on oppinut Laajasalon kristillisessä opistossa taiteen keinoin. Sibiri myös opettaa tanssia. Vaikka hän opiskeli nykytanssia, hän opettaa enimmäkseen perinteistä afrikkalaista tanssia, jonka hän on oppinut jo lapsena. Ensi syksynä hän alkaa opettaamaan myös nykytanssia. Myös sen pohjan hän on oppinut jo pienenä voodoo-seremonioihin osallistumalla, joten hänelle tanssiminen ei ole todellakaan pelkkää tekniikkaa.