HÄNNILÄN JA SAARIJÄRVEN OSAKASKUNNAT. Murronjoen valuma-alueen puroinventointi 2012

Transkriptio

1 HÄNNILÄN JA SAARIJÄRVEN OSAKASKUNNAT Murronjoen valuma-alueen puroinventointi 2012 Keski-Suomen Kalatalouskeskus ry Matti Havumäki & Maria Uusitalo Kartat Jukka Nikkilä Jyväskylä 2012

2

3 Sisällysluettelo 1. Johdanto Yleistä VPD ja veden kemiallinen laatu Inventointi Palikkapuro Kivilamminpuro Pihlajajoki Murronjoen pääuoma Pajupuro-Katajapuro Koekalastus Yhteenveto/Päätelmiä Murronjoen purovesistöstä Kirjallisuus LIITTEET: 1. Ilmakuva, Pihlajajoki 1

4 2

5 1. Johdanto Saarijärven ja Hännilän osakaskunnilla on aktiivista toimintaa kalastusolosuhteiden parantamiseksi ja kalakantojen hoitamiseksi. Saarijärvenreitti on kärsinyt niin maatalouden kuin metsätalouden kuormituksesta, mutta myös turvetuotanto on voimakkaasti kuormittanut vesistöjä. Tämä hanke on perustettu osakaskuntien toimesta Saarijärvellä ja osin Murronjoen valuma-alueella tehtävien/tehtyjen hankkeiden (mm. Maisa- ja Taso-hanke) tueksi tarkoituksena selvittää Murronjoen kalataloudellista potentiaalia ja kunnostusmahdollisuuksia. Aikaisemmin Murronjoelle on tehty maatalousalueiden suojakaista selvitys (Ilomäki & Ilmarinen 2002) ja Keski-Suomen vesija ympäristöpiiri on myös selvittänyt Murronjoen alivesipinnan nostoa pohjapadoilla 1992 (Asiakirja Nro 0992B100/322). 2. Yleistä Saarijärven reitti alkaa Kyyjärvestä ja päättyy Äänekoskella Kuhnamojärveen, johon virtaavat myös Keiteleen vedet Häränvirran kautta ja alempana Saraavedellä vesistöön yhtyy Rautalammin reitti. Murronjoen valuma-alue (14.616) purkaa vetensä Kallinjärveen Leuhunkosken alapuolelle (Kuva 1). Murronjoen valuma-alueen pinta-ala on 112 km². Keskivirtaamaksi on arvioitu (MQ) noin 0,76 m³/s, vaikka valuma-alueen pinta-alan mukaan se olisi lähempänä 1 m³/s. Joen latvapuroilla on jyrkkiä ja kivisiä koskiosuuksia. Alaspäin tullessa uoma rauhoittuu laakson keskelle ja maa-aines on hienoa silttiä, hiesua ja savea. Jokea ja järvien niskoja on perattu lähinnä maatalouden tarpeisiin, mutta ilmeisesti puroissa on myös uitettu irtouittona puutavaraa. Murronjoki on koneellisesti perattu 1960-luvulla maatalouden peruskuivatuksen ja tulvasuojelun takia. 3

6 Kuva 1. Murronjoen uomaston sijainti. 4

7 2.1 VPD ja veden kemiallinen laatu Murronjokea ei ole luokiteltu voimakkaasti muutetuksi, vaikka sen hydrologiset ja morfologiset ominaisuudet ovatkin muuttuneet (tilaluokka välttävä) ja luokiteltu suuriksi. Nousuesteiksi on mainittu kala-altaat, joilla ilmeisesti tarkoitetaan Sahakosken yhteydessä olevaa pohjapatoa, jolla ohjataan vettä mm. vanhalle myllylle. Pato myös nostaa joen pintaa. Toinen Keski-Suomen vesienhoidon suunnitelman toimenpideohjelmassa mainittu nousueste on Rimminkosken uittoränni ja pato. Rakenteet ovat osin hajonneet ja nousu estyy vain hyvin vähällä virtaamalla, jolloin kalan kulkua uomassa haittaavat jo muutkin luontaiset uoman ominaisuudet. Inventoinneissa löytyi myös luontainen nousueste Pihlajajoesta. Vesi virtaa pyöreän avokallion yli ja on todennäköisesti nousueste aivan suurimpia virtaamia ja on todennäköisesti nousueste aivan suurimpia virtaamia lukuun ottamatta. (Kts. Jakso 12 Sahakoski s , jakso 27 Rimminkoski s. 52, Pihlajajoki jakso 3 s Murronjoen ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi, kemiallinen tila ja tavoitetila hyviksi. Murronjoki ei kuitenkaan ole saavuttamassa hyvää ekologista tilaa vuoteen 2015 mennessä. Perusteiksi on mainittu, että hydro- ja morfologisten toimenpiteiden toteuttaminen vaatii aikaa (mm. uittorakenteiden poisto). Arvion mukaan kuormitus on niin suurta, että nykyisillä teknisillä menetelmillä hyvän tilan saavuttaminen on epävarmaa. Kokonaisfosforikuormituksen vähentämistarve on noin 40 %. Mikä tarkoittaa tehokkaiden vesiensuojelutoimien käyttöä joen valuma-alueella. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen ei välittömästi näy vesimuodostuman ekologisessa tilassa vesienhoitokauden toimenpiteiksi on mainittu: Kalan kulun turvaaminen Murronjoessa, kalaviljelylaitoksen padon ohitus (tekninen tai luonnonmukainen ratkaisu) sekä Rimminkosken uittopadon jäänteiden ja uittorännin poistamiset. Kunnostustoimenpiteet parantaisivat HyMo-tilan hyväksi. Veden laatua on seurattu muutamilla valuma-alueen järvillä. Esimerkiksi Katajajärvi/Pajulammit ja Iso Haukilampi ovat suhteellisen reheviä kokonaisfosforin perusteella, syvänteet voivat kerrostuneisuuskausina olla vähähappisia, mutta eivät ilmeisesti kuitenkaan täysin hapettomia. Veden ph on jatkuvasti reilusti yli 6, joten Katajapuron ja Pajupuron vedenlaatu ei estä kalojen viihtymistä vesistössä. Iso- ja Pieni-Haaranen järvet ovat samantyyppisiä, mutta pohjan hapettomuutta esiintyy ainakin satunnaisesti. Kivilammenpuron latvalta Kivilammesta on otettu vesinäytteitä kerran ( ). Veden ph 4,7 oli esim. taimenelle liian alhainen. Veden alumiinipitoisuus (0,404 mg/l) oli myös korkea. Alumiini on kaloille ko. pitoisuuksina myrkyllistä, mutta humusaineet vähentävät jonkin verran sen myrkyllisyyttä. Murronjoessa ph ei analyysien perusteella laske kaloille haitalliselle tasolle. Fosforin ja typen määrä on ajoittain runsasta ja sameus ja kiintoainemäärät vaihtelevat kausittain ja arvot ovat ajoittain hyvin korkeita. (HERTTA) 5

8 3. Inventointi Murronjoki inventoitiin menetelmällä, jossa puro tyypitellään jaksoihin sen vallitsevien ominaisuuksien perusteella (Hyvönen ym. 2005). Tiedot kerättiin maastolomakkeille ja purojaksosta kirjattiin niin luokiteltuja ominaisuuksia kuin yleiskuvaus ja mahdollisia kunnostustarpeita. Puro jaksoista valokuvattiin sitä yleisesti kuvaava otos ja muut joen tai puron kannalta merkittävät seikat, kuten nousuesteet tai vesistöä selvästi kuormittavat ojat. Inventoinnit tehtiin kesäkuun alkupuolella. Inventointi lomakkeille kerätty tieto on osin subjektiivista ja jaksoa keskimääräisesti kuvaavaa tietoa. Ajankohdan virtaama mm. vaikuttaa oleellisesti inventoinnissa tehtyihin havaintoihin (mm. syvyys ja pohjan raekoko uoman keskellä). Myös vuodenaika vaikuttaa mm. varjostuksen ja suojaisuuden arviointiin. Murronjoen valuma-alueelta inventoitiin sen latvoilta Pihlajajoki ja sen latvahaarat, Kivilammenpuro ja Palikkapuro. Murronjoesta pääuoma Tuomikoskesta Pieni-Haaraseen sekä sivuhaara, Pajupuro-Katajapuro. Jaksot kuvaukset etenevät alavirrasta ylävirtaan. Kokonaisen uomaston inventointitiedon välittäminen lukijalle on haastavaa ja siksi raportointiin haluttiin laittaa paljon kuvia, jotta kokonaiskäsityksen muodostaminen olisi helpompaa, ainakin purovesistöihin perehtyneille lukijoille. Aineistoon kuuluu paljon muita jaksoilta otettuja kuvia, joihin on raportin lukemisen yhteydessä syytä tutustua. Jaksoilta kerättyä tietoa on koostettu Excel-taulukkoon, johon on myös laskettu tunnuslukuja uomien ominaisuuksista. Murronjoelta koekalastettiin sähkökalastuslaitteilla alat Sahakoskesta, Rimminkoskesta ja Pihlajajoen koskesta Hanhivuoren ja Palikkaviidan välillä. 3.1 Palikkapuro Palikkapuro laskee Pienestä-Haukilammesta 2,9 kilometrin matkan ja yhtyy Kivilammenpuron kanssa Pihlajajoeksi. Koskea purosta on n. 370 m (13 %), nivaa 420 m (15 %), hidasta virtausta 1250 m (42 %) ja lähes seisovaa vettä 300 m (10 %). Uoman pinta-ala on 0,637 ha. Pientä Haukilampea on laskettu luvun vaihteessa n. 1 m. Kalakantoja on haitannut yhtiön mailla aikanaan tehdyt ojitukset, jotka samensivat veden ainakin kahtena vuotena peräkkäin (Hirvijärvi 2012, suullinen tiedonanto). Yläpuolinen maatalous on myös päästänyt vesistöön AIVliuosta, jonka kerrotaan tappaneen Pienen-Haukilammen kalakannan. Puron alaosa on perattu kaivamalla Kuhnonlammen kuivattamiseksi, mutta kohteelta löytyy myös muutamia lähes luonnontilaisia jaksoja. Purossa on myös suhteellisen syviä (jopa 2 m) kivipohjaisia osuuksia. Kosket ovat lyhyitä ja pääosin helposti kunnostettavissa. Metsä- ja suo-ojitukset eivät tällä hetkellä kuormita puroa merkittävästi, mutta uudis- ja kunnostusojitukset muodostavat todellisen riskin. Jaksolle 2 kulkeutuu ojista kiintoainesta. Yläosan jaksoilla kortteikko on paikoin tiivistä, mutta uoma ei ole kasvamassa umpeen. Luusua on perattu ja hitaasti virtaava uomaosuus, joka vaihettuu lyhyeksi koskeksi. Palikkapuro on inventoitu Sijainti ja jaksojako on esitetty kuvassa 2. 6

9 Kuva 2. Kivilammenpuron ja Palikkapuron sijainti ja jaksojako. 7

10 Kuvat 3 ja 4. Palikkapuron 1 jakso (470 m) on kaivettua uomaa. Alaosa on leveämpi ja syvempi kuin yläosa. Kuvat 5 ja 6. Jakson 2 (550 m) keskivaiheilla uomalla on matalat reunat ja maasto on kosteaa tulvivaa luhtaa. Oik. yläosan peratulla jyrkkätörmäisellä osuudella maastossa näkyy vielä vanha mutkitteleva uoma. Jaksoa voidaan kunnostaa erilaisilla puurakenteilla. 8

11 Kuva 7. Suomalaista metsänkäsittelyä jaksolla 3 (110 m). Jakso on matalaa perattua koskea, jonka lopussa on pieni suvanto. Suvannon syventäminen ja kosken kiveäminen parantaisivat uoman kalataloudellisia edellytyksiä. Kuva 8. Jakso 4 (60 m) on kivipohjaista nivaa, jaksolle laskee vanhaoja, jonka vesi oli inventointihetkellä kirkasta. Kuvat 9 ja 10. Jakso 5 (245 m) on kivipohjainen, hitaasti virtaava ja suhteellisen syvä jakso (syvin kohta yli 1,4 m). 9

12 Jakso 6 on lyhyt (40 m) perattu pienikivinen virtapaikka kahden suvantojakson välissä (Kuva 11). Jakso 7 (60 m) on tyypiltään vastaava kuin jakso 5, syvä ja kivipohjainen uoma. Kuva 11. Yleiskuva jaksolta 6. Jaksolla 8 (120 m) on käsin vaatimattomasti perattu lyhyt koski (Kuva 12). Alaosa on nivaa. Kuva 12. Jakson 8 koskea. Jakso 9 (35 m) on kivipohjaista uomaosuutta kahden lyhyen kosken välillä. Uoman pohja on melko isoa kiveä ( mm). Keskisyvyys n. 40 cm ja syvin kohta yli 60 cm. Kuva 13. Jakson 19 nivaa. 10

13 Kuvat 14 ja 15. Jakso 10 (85 m) laskee kivipohjaiselle virtasuvannolle. Alaosa on perkaamaton, mutta yläosa on perattu. Kohteen ylittää betonielementistä tehty silta, joka tulvittaa uomaa suurilla virtaamilla. Nykyisellään silta rajoittaa kunnostustoimenpiteitä uomassa. Jaksoa 11 (755 m) on oikaistu kaivamalla uoman kaarros suoraksi. Metsäojat eivät kuormita puroa kiintoaineella tällä hetkellä. Uoma on monin paikoin lähes umpeen kasvanut. Ojat ja uoman oikaisu ovat todennäköisesti liettäneet uomaa. Kuvat Vas. ylh. Uoman oikaiseva oja/kanava. Oik. ylh. vanhaa uomaa. Alh. vanha uomaan laskeva umpeutunut oja. 11

14 Kuvat 19 ja 20. Jakso 12 (165 m) on hiekka- ja kivipohjainen uoma. Uoma tulvii matalille rannoille. Jaksoa voidaan kunnostaa mm. kiveämällä. Kuvat 21 ja 22. Jakso 13 (85 m) sillan alapuolinen osuus on perattu ja helposti kunnostettavissa perkuumateriaalilla. Kuvat 23 ja 24. Vas. jaksolla 14 (80 m) uusittu tierumpu ja oik. Pieni Haukilammen luusua sillalta kuvattuna. 12

15 3.2 Kivilamminpuro Laskee Kivilammesta noin 2,3 kilometrin matkan ja yhtyy Palikkapuron kanssa Pihlajajoeksi. Koskea purosta on n. 810 m (35 %), nivaa 740 m (32 %) ja loppu tasaista hidasta virtausta n. 790 m. Purouoman kalataloudellisia hydromorfologisia puutteita ovat syvyys- ja leveysvaihtelun puuttuminen. Siinä ei ole vettä varastoivia ja pidättäviä monttuja ja vesitilavuutta ja virranpainetta pienentävää leveysvaihtelua. Kivilammen puro on yläosastaan hyvin jyrkkä, perattu ja kivinen koski. Ylin jakso virtaa sulkeutuneessa korpikuusikossa. Jakson 2 kohdalla on romahtanut vanha tiilirakennus, johon on johdettu vettä purosta. Puronpohjaan on kiilattu vesijohdoksi ontoksi kairattuja tukkeja, joiden päissä on metallipannat. Rakennelma on osin jo hävinnyt. Kosken alapuoliselle jaksolle 11 on kulkeutunut hienompaa kiviainesta matalaksi nivaksi. Purouoma on perattu paikoin hyvin voimallisesti (Jaksot 7-12) lähes Haukimäntielle saakka. Uoman perkuu ja metsäojat ovat liettäneet uomaa hiekalla. Jakso 6 on runsaasti hiekoittunut. Jakso 5 virtailee lähes luonnontilaisessa korpikuusikossa suon ja kivennäismaan rajalla. Kohde on poikkeuksellinen vanhan metsän (kuusi, haapa ja koivu) ja puron kokonaisuus. Suon kohdan vaihettuessa koskiosuudeksi on metsä nuorta kasvatusmetsää, mutta uoma on pääsääntöisesti hyvin suojainen. Koski on perattu ja harvennukset yltävät uomaan asti. Koski osuuden päättyessä uoma mutkittelee vanhassa uomassaan joka on hieman hiekoittunut. Ensimmäinen jakso (jakso 1.) on massiivisesti perattu. Jakson ylävirran osuus kulkee vanhassa korpikuusikossa ja vanhaa uoman pohjaa on ainakin sen länsipuolella edelleen nähtävissä. Jaksolle laskeva pelto-oja on syöpyvä ja tuo uomaan paljon kiintoainesta. Todennäköisesti Hanhipuron suunnalta tulevat vedet on oikaistu kala-altailta pellon reunaojaan, koska ojassa on selvä jatkuva virtaus. Jakson länsipuolen ranta on myös syöpyvää pellon reunaa. Jaksolle tulee yksi routiva tai muusta syystä sortunut vanha metsäoja joka on tuonut lisää kiintoainesta uomaan. Kohteella tehtiin yksi kalahavainto puron luusuassa. Puro on inventoitu Sijainti ja jaksojako on esitetty kuvassa 2 (s. 6). Kaksi kolmasosa jaksosta 1 (490 m) uoma kulkee pellon sekä metsän välissä ja viimeinen ylin kolmannes kokonaan metsässä. Pellon reunaa on paikoin sortunut uomaan (Kuva 25). Pellon vastakkaiselta puolelta metsästä laskee ojia, joista yhdestä kulkeutuu uomaan hienoa maa-ainesta. Pellon ylälaidassa uomaan laskee pelto-oja, johon on todennäköisesti ohjattu Hanhipurolta tulevat vedet. Jatkuvan virtaus ja tulvavirtaaman on syövyttänyt voimakkaasti pelto-ojaa (Kuvat 26 ja27). Jakson yläosa on voimakkaasti perattu (Kuva 28). Kuva 25. Yleiskuvaa jakson 1 pelto-osuudelta. 13

16 Kuvat 26 ja 27. Jaksolle 1 laskeva metsäoja ja pellon reunaa myöten laskeva oja, jossa virtaa myös Hanhipuron kala-altailta tulevat vedet. Kuva 28. Kuvassa näkyy hyvin uoman reunoille kasatut perkuuvallit. 14

17 Jakso 2 (280 m) on nivaa. Jakson loppuosa mutkittelee voimakkaasti (Kuvat 29 ja 30). Kuvat 29 ja 30. Jakson 2 alku. Puustoa on harvennettu uoman reunalta voimakkaasti. Perkaamattomassa uomassa on myös puuainesta. Jaksolla 3 (215 m) on lähes kokonaan perattua koskea. Pudotusta korkeus on huomattava. Koski voidaan kivetä käsin olemassa olevalla perkuumateriaalilla (Kuvat 31-33). Kuvat 31 ja 32. Kosken ylä- ja alapuolella on sorapohjia. Oik. Jyrkän osuuden loppua kosken alaosassa. 15

18 Kuva 33. Jakson 3 kosken yläosaa. Jakso 4 (85 m) on hiekka- ja sorapohjaista nivaa. Jaksolle laskee vanhoja metsäojia, jotka eivät nykyisin kuormita uomaa tai vesistöä (Kuva 34). Kuva 34. Tyypillistä uomaa jaksolla 4. 16

19 Jakso 5 (305 m) on syvää ja hidasvirtaista nivaa. Syvyyttä on n. 50 cm ja suurin syvyys on hieman päälle metrin. Niva osuudella kasvaa runsaasti ulpukkaa. Uoma mutkittelee luontaisesti hiekkamaassa (Kuva 35). Kuvat 35 ja 36. Jakso 5 on Kivilammenpuron luonnontilaista uomaosuutta ja oik. yleiskuva jakson 6 alaosasta. Jakso 6 (170 m) on nivaa, jonka alaosa on tasaisen hidasvirtaista (Kuva 36) ja yläosalla virtaus hieman voimistuu. Jakson keskivaiheilla puro kulkee Haukimäentien ali. Sillan alapuoliselle osuudelle on kerääntynyt runsaasti hiekkaa (Kuva 37), joka on peräisin todennäköisesti ojista ja uoman perkauksesta. Sillan yläpuolella puro virtaa korpikuusikossa (Kuva 38) ja sillan yläpuolinen puusto on lähinnä sekametsää. Kuvat 37 ja 38. Sillan alapuolista (vas.) osuutta jaksolla 6 ja oik. jakson yläosaa. 17

20 Jakso 7 (60 m) on kivinen ja perattu koskimainen osuus. Kohteelle laskee ojitusvesiä, mutta kiintoainekuormitus on tällä hetkellä vähäistä (Kuvat 39 ja 40). Kuvat 39 ja 40. Vas. Perattu kivinen osuus ja jaksolle laskeva oja. Jaksolla 8 (70 m) uomassa vuorottelevat niva- ja koskiosuudet. Koskiosuuksia on voimakkaasti perattu (kuva 41). Kuva 41. Uoman reunalla näkyy uomasta poistettuja perkuukiviä. Jakso 9 (45 m) on matalaa nivaa. 18

21 Kuva 42. Yleiskuvaa nivasta. Jakson 10 (165 m) alkuosa on nivaaa ja veden virtaus on hidasta (Kuva 42). Pohja koostuu lähinnä hiekasta, mutta nopeampi virtaisemmissa paikoissa on myös kiviä. Nivaosuuden yläosalla on kaksi syvempää monttua ja suurin syvyys nivassa on 1,4 metriä. Niva muuttuu kahden jyrkän mutkan jälkeen syvänteeksi. Mutkien jälkeen uomaan laskee kaksi ojaa, joista on kulkeutunut hiekkaa pääuomaan (Kuva 43). Syvänne on noin 15 m pitkä ja vesi on lähes seisovaa (Kuva 44). Jakson yläosalla uoman reunat ovat syöpyneet ja reunoille on myös syntynyt tulvatasanteita. Uoma on perattu. Kuvat 43 ja 44. (Vas.) Ojien laskukohta. Syvänteen päälle on kerääntynyt vaahtoa (Oik.). 19

22 Jakso 11 on lyhyt (65 m) koski, jonka pohja koostuu hiekasta ja kivistä (Kuva 45). Materiaali on kertynyt koskeen osin yläpuolen perkuista. Kosken rannassa on ilmeisesti tervatehtaan raunio. Kivilammenpurosta on johdettu vettä tehtaaseen. Jakso 12 on pitkä voimakkaasti perattu jyrkkä koski. Kosken rannalla on suuret perkuuvallit. Kohteelle laskee ojitusvesiä (Kuva 46). Kosken alaosassa on jäänteitä puisista ontoksi koverretuista puisista vesiputkista (Kuva 47). Kosken puolivälissä uoma kulkee muutamia metrejä peruskallion reunaa. pääosin uoma on suojainen ja kulkee varttuneessa kuusimetsässä. Kivilammen pinta on laskenut uoman ja niskan perkuissa (Kuvat 48 ja 49). Kuva 45. Jakson 11 koski. Kuvat 46 ja 47. (Oik.) Jakson alaosalle laskeva oja. Vas. Tyypillistä jyrkkää koskea jaksolla 12. Kuvassa näkyy vanhaa puista vesiputkea. 20

23 Kuvat 48 ja 49. Jakson 12 perattua kanavamaista yläosaa. Vas. Kivilamminpuro laskee Kivilammen pohjoispäästä. 3.3 Pihlajajoki Pihlajajoki alkaa Kivilammenpuron ja Palikkapuron haarasta laskien Iso-Haarasen järveen. Joen pituus on n. 5,5 km. Koskea purosta on 710 m (12 %), nivaa 2390 m (44 %), Hidasta virtausta 1625 m (30 %) ja lähes seisovaa vettä 755 m (n. 14 %) Uoma virtaa perattuna savi- ja mutapohjaisena pellon reunassa kohti Palikkaviidantietä. Tien yläpuolelta ja sillan kohdalta uomaa on perattu voimakkaasti. Pihlajajoen metsäisillä jaksoilla on perattuja koskia ja mm. peltojen kohdilla uoma on oikaistu suoraksi. Voimakkaasti perattuja jaksoja ovat mm. 1,2 ja Jaksolla 3 on luontainen nousueste, jonka kalan on mahdollisuus kiertää tai nousta vain tulvavesillä. Jokeen laskee myös kala-altaiden purkuvesiä, jotka kuormittavat uomaa ravinteilla ja kiintoaineella. Uomaeroosiota on lähinnä pelto-osuuksilla, myös ylempänä mihin suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma ylettyi. Paskopuro on johdettu alkuperäisestä uomastaan pellon reunaojaan. Uoman alaosassa jaksot 1 ja 2 on oikaistu suoriksi ja vesi tulvii edelleen herkästi (Kts. LIITE 1. Ilmakuva, Pihlajajoki). Sijainti ja jaksojako on esitetty kuvissa 50 ja

24 Kuva 50. Pihlajaoen alaosan jaksokartta. 22

25 Kuva 50. Pihlajaoen alaosan jaksokartta. 23

26 Pihlajajoen alin jakso (jakso 1 (540 m)) kulkee alavalla maalla niittyjen ja peltojen välissä laskien Iso-Haarasen järveen (Kuvat 52 ja 53). Jaksolla virtaus on hyvin vähäistä ja suurilta osin se on seisovaa vettä. Uoma on perattu (Esim. kuva 54 ja 55). Alimmalla jaksolla uoman penkat ovat matalat, joten uoma tulvii herkästi. Joen laskukohtaa ympäröivälle niitylle on luonnostaan alkanut kehittyä kosteikolle tunnusomaisia piirteitä. Kuvat 52 ja 53. Pihlajajoen suualue ja jakson puoleen väliin asti ulottuva suojainen pajukko. Kuvat 54 ja 55. tyypillistä uomaa jaksolla 1. Toisella jaksolla (1350 m) rantapenger on korkeampi, mutta eroosio riski on suurempi kuin ensimmäisellä jaksolla. Toiselle jaksolla on paikoin tulvatasanteita (kuva 56). Viljeltyjen peltojen välissä kulkee kolme pelto-ojaa (ojien koordinaatit: alin oja N E410986, keskimmäinen oja N E ja ylin oja N E411254), joista ainakin kaksi ylintä kuljettavat kiintoainesta Pihlajajokeen. Ojien reunat ovat kuluneet eroosion vaikutuksesta (Kuvat 57 ja 58). Jaksolla tehtiin muutamia kalahavaintoja. Syvyysvaihtelu on jaksolla suurta (10 80cm). Uoman pohjalle on paikoin kerääntynyt noin cm mutaa. Uoman reunan pusikkoa oli raivattu jakson 24

27 puolestavälistä jakson loppupuolelle asti. Ensimmäisellä ja toisella jaksolla siltojen kohdalta uomaa on selkeästi levennetty. (Kuvat ). Pengerten eroosiota voitaisiin vähentää leventämällä suojavyöhykkeitä kummallakin puolella uomaa ja antamalla niiden puskittua lisää tai istuttamalla maata sitovaa kasvillisuutta. Kunnostusehdotuksena joen alaosan tulvimisongelmaan on yhden ison tai kahden pienen kosteikon perustaminen vedenkorkeusvaihteluiden tasaamiseksi jaksojen 1 ja 2 alueelle. Ilmakuvasta (LIITE 1) näkee tulvavyöhykkeet, johon kosteikkoja voi helpoiten perustaa. Kuva 56. Jakson 2 tulvatasanteet pitäisi kaivaa matalammiksi ja leveämmiksi. Kuvat 57 ja 58. Ojaeroosiota 2 jaksolla (N , E411049). Vas. (N , E411254). 25

28 Kuvat 59 ja 60. Oik. Virta on kerännyt hiekkaa uoman keskelle. Vas. Tyypillistä uomaa jakson 2 keskiosalla. Kolmas jakso (275 m) on koskea, jossa on luonnontilaisia piirteitä (Kuvat 61 ja 62). Koskessa on myös putous (nousueste), jossa vesi virtaa avokallion päältä (Kuva 63). Kosken itärannalla on vanha kala-allas, johon on kertynyt sorainen hiekkasärkkä. Kosken ulkokaarteen kohdalla on vanha uoman ulkokaarre vielä vesittyneenä. Kiinteistöraja-aineistossa uomassa on ollut saari ja todennäköisesti myös vesilaitos, tässä tapauksessa mylly. Altaalle tulevat ojat ja altaat voidaan hyödyntää kunnostuksessa ja parantaa kalan nousumahdollisuuksia. Kuvat 61 ja 62. Jakson 3 alaosaa pelto-osuudella ja metsän puolella ennen nousuestettä. 26

29 Kuva 63. Jakson 3 Myllykosken nousueste. Jakso 4 (100 m) on kosken niska-aluetta ja se on myös rajusti perattu. Uoma on oikaistu vanhasta uomastaan, joka näkyy vielä maastossa. Itäpuolen pelto syöpyy jokeen. (Kuvat 64-66). Kuvat Vas. ylh. Tyypillinen uoma jaksolla 4. Oik. ylh. kiintoainesta tuova oja ja vas. alh. tulvinutta kiintoainesta. 27

30 Jakso 5 (210 m) on hitaasti virtaava pääosin kivipohjainen uomajakso. Lounaan puolella on korkeat perkuuvallit, mutta sieltä löytyy myös lietetaskuille sopivia paikkoja. Uoma on perattu koko matkaltaan. Koillispuoli on avohakkuuta. Kuvat Vas. jakson 5 alaosaa ja oik. tyypillistä uomaa. Kuva 69. Jaksoa 6 sillalta alavirtaan. Jakso 6 (95 m) on rajusti perattu (kuvat 67-69), kapea (2,5 m) ja suora koski jyrkkien maastonmuotojen välissä. Koski on kivinen ja helposti kunnostettavissa. Perkuupenkereissä on paljon kivimateriaalia. Pohjakivissä on jonkin verran sammalta. Pohjoispuolen avohakkuu vähentää uoman suojaisuutta. Seitsemäs jakso (650 m) virtaa perattuna kalaaltaiden vallien, peltojen ja hakkuuaukean välissä. Uoma on hyvin pensaikkojen suojassa, mutta on muuten melko suojaton. Jaksolla on vain muutama kivinen kohta ja alaosassa sora- ja hiekkapohjainen lyhyt niva. Uomaan voidaan kunnostaa kiveämällä, tulvatasanteilla lietetaskuilla ja montuilla. (Kuvat 70 ja 71) 28

31 Kuvat 70 ja 71. Jakson 7 alaosaa ja tyypillinen pellon laidan uoma. Kuva 72. Jakso 8 on lyhyt (25 m) niva koskisuvannon jälkeen. Osuus voidaan kivetä ja nostaa kosken lopun suvannon vesipintaa. Jakso 9 (75 m) on voimakkaasti perattu koski, jonka alapuolella on yli 1 m syvä suvanto (Kuvat 73 ja 74). Kuvat 73 ja 74. Jakson 9 koski ja suvanto. 29

32 10 jakso (260 m) on savi- ja hiekkapohjaista tasaista hidasta virtausta syvyyden vaihdellessa cm välillä. Jaksolla on myös vanhaa uomaa, jonka palauttaminen vesisyvyyden kasvattamiseksi voisi olla mahdollista. Jaksoa kirjoo kaksi karkea sora- ja hiekkapohjaista 20 metristä nivaa. Jokeen on johdettu ojia joista kulkee runsaasti kiintoainesta uomaan. Varsinkin itäpuolen kala-altaiden oja on ongelma (Kuva 75 oja N , E ) ja uomaan kulkeutunutta kiintoainesta on tulvinut alempien jaksojen rannoille. Jakso vaihettuu lyhyeksi koskeksi (Jakso 9). Kuva 75. Kala-altaiden purkuojien kiintoainekuormaa jaksolla 10. Seuraavalla jaksolla (Jakso 11, 230 m) joessa on kivi- ja sorapohjia sekä selvä virtaus. Uoman itäpuolella on peltoa ja uoma on perattu. Vanhan uoman pätkiä on vesittyneenä uoman länsipuolella (Kuvat 76 ja 77). Kuvat 76 ja 77. Jakson 11 perattua uomaa voidaan parantaa esim. kiveyksin. 30

33 Jaksolle 12 (140 m) virtaa Paskopuro, joka on oikaistu pellonreunaojaksi (Kuva 78). Vanha uoma näkyy maastossa selvästi ja on helposti palautettavissa vanhaa painanteeseensa. Uomassa on selvästi kaatoa. Pihlajajoki on perattu ja molemmin puolin vuorottain pellon reunassa (Kuva 79). Vanhaa joen uomaa on nähtävissä uoman länsipuolella. Uoman pohjalle on kerääntynyt mutaa. Kuvat 78 ja 78. Paskopuro on kaivettu pellon reuna ojaan. Oik. Pelto-oja vastakkaiselta rannalta. Jaksolle 13 (315 m) on myös paikoittain senttiä mutaa. Uomaan on kerääntynyt hiekkasärkkiä ja muutamissa kohdissa myös hienoa soraa. Jakson keskiosalle laskee kaksi ojaa, ensimmäinen pellon vastakkaisella puolella lähellä pellon etelälaitaa ja toinen lähes vastapäätä pellon viertä laskeva. Jälkimmäinen oja saattaa kuljettaa savea pääuomaan. Jakson alkuosa kulkee viljellyn pellon ja pajukon reunaa jakson puoleen väliin asti, jonka jälkeen uoma virtaa viljelemättömän pellon sekä sekametsän reunaa. Viljelemättömältä pellolta on vedetty useita ojia pääuomaan asti, mutta vain muutamissa oli kartoitushetkellä vettä, kuitenkin ne saattavat kuljettaa kiintoainesta pääuomaan korkeamman veden aikaan. Yhden ojan suulle eli uoman ja pellon väliin oli muodostunut pieni soistunut alue, jossa kasvoi sammalta ja pajukkoa. Ojan vesi on humuspitoista ja kosteikon reunoilta on havaittavissa, että vesi on tulva-aika selvästi korkeammalla kuin kartoitushetkellä. Pääuoman penkereet ovat eroosioherkkiä ja paikoin on syntynyt tulvatasanteita. Havaittavissa on myös tulvan nousua suojavyöhykkeelle ja veden mukanaan tuomaa hiekkaa (Kuvat 79 ja 80). 31

34 Kuvat 79 ja 80. Jakso 13, Tulvavesi on nostanut hiekkaa pellon suojavyöhykkeelle jakson alaosassa. Oik. Yleiskuva jaksolta 13. Jaksolla 14 (85 m) penkereet ovat 1,5 m korkeat ja uoma on joskus kaivettu suoraksi, mutta virtaus on luontaisesti alkanut kuluttaa penkkoja (Kuva 81). Vesi on matalaa (20 cm) ja madaltuu edelleen virtaaman vähetessä. Pohjalaatu on suurelta osin soraa, mutta se on sijoittunut liian matalaan veteen. Jakso päättyy jyrkkään mutkaan, jonka ulkoreunaan on kerääntynyt suuri hiekkasärkkä. Kuva 81. Yleiskuvaa jaksolta 14. Jaksolla 15 (240 m) on pitkä perattu koskijakso, jota voidaan helposti kunnostaa (Kuvat 82 ja 83). Kosken lopussa on pieni putama, jossa uoma ja koski ovat n. 4 m leveitä. Koski kapenee noin 2,3 metriseksi uomaksi. Koko koskialueen matkalla on huomattavan suuri pudotuskorkeus. Koskeen on kaivettu sivu-uoma, joka alkaa kosken niskalta ja jatkuu yli puolet koko koskijakson pituudesta ja yhtyy takaisin pääuomaan. Uomien välissä on korkea penger tai saareke, jossa on paljon perkuukiviä. Sivu-uomassa on myös jäänteitä betonirakenteista ja vesiputkista. Pääuoma on perattu suurelta osin lähes suoraksi. Kunnostusehdotuksena on sekä pääuoman, että sivu-uoman kiveäminen ja perkuukivien palauttaminen uomaan sekä kaloille sopivien suojapaikkojen ja monttujen tekeminen ainakin pääuomaan. Sivu-uoman vedenkorkeutta olisi myös hyvä nostaa. 32

35 Jaksojen 14 ja 15 länsipuolella on hakkuuaukea. Suojavyöhykkeet on jätetty asianmukaisesti uoman ja hakkuuaukon väliin, mutta avoimen rinteen jyrkkyys voi edesauttaa mahdollisten kulkeutumien pääsyä uomaan asti. Kuvat 82 ja 83. Kosken alaosa.oik. Betonirakenteita ja sähkökalastusalan alaosa. Jakso 16 (135 m) on nivaa, jossa uoman leveysvaihtelu on suurta. Penkereet ovat eroosio herkkiä ja paikoin syntynyt virran syövyttämiä rantakoveroita. Jakson loppuosassa on noin 8 m pitkä syvänne, joka on mahdollisesti kaivettu rannalla sijaitsevan mökin omistajan toimesta. Syvänteeseen on kerääntynyt voimakkaan akanvirran seurauksena vedenpinnan yläpuolelle yltävä noin 1,5 m korkea hiekkasärkkä (Kuva 84). Rantapenkereillä on uomaan kaatuneita tai kaatumaisillaan olevia runkoja (Kuva 85). Jakso 17 (50 m) on lyhyt perattu koski, jossa on selkeästi pudotuskorkeutta (Kuva 86). Rannalla on matala perkuukivivalli. Koski on helppo kunnostaa siitä peratuilla kivillä. Kuva 84. Mökin edustalle kaivettuun suvantoon kertynyt hiekkasärkkä. 33

36 Kuvat 85 ja 86. Vas. yleiskuvaa jaksolta 16. Oik. perattu koski jaksolla 17. Jakso 18 (370 m) on nivaa ja rantapenkereet eroosioherkkiä. Jakson alaosassa on pohjalla isoja kiviä (Kuvat 87 ja 88). Jaksolle laskee Hanhilammesta laskeva puro/noro. Jakso 18 kulkee alaosastaan noin 110 m matkan hakkuuaukean reunaa, minkä halki edellä mainittu puro laskee. Hanhilammen puron yläjuoksulla on myös toinen puroon yltävä hakkuualue. Kuva 87 ja 88. Yleiskuvaa jakson 18 alaosasta ja jakson 18 yläosasta. 34

37 Jaksolla 19 (155 m) on virta-alue, joka on voimakkaasti koneperattu (Kuva 89). Laidoilla on runsaasti perkuukiviä ja maavalleja. Alaosassa uoma on oikaistu vanhasta uomastaan (Kuva 90). Virta-alueen pohjaa voidaan kivetä suojapaikkojen lisäämiseksi. Kohde inventoitiin selvällä ylivirtaamalla. Kuvat 89 ja 90. Vas. Sillan alapuolinen virtaosuus. Oik. Jakson lopun oikaistu uoma. Vanha joen mutka oikealla. Jakso 20 (180 m) sillan yläpuolelta (Kuva 91). Jakso on perattu ja noin 40 cm syvä, muta- ja hiekkapohjainen uoma. Syvin kohta on n. 80 cm ja uoman jyrkät laidat parantavat sen suojaisuutta kaloille. Jakson yläosa loppuu Kivilammen- ja Palikkapuron haaraan. Kuva 91. Tyypillistä uomaa jakson 20 yläosassa. Uomaeroosio on hidastunut perkuiden jälkeen. 35

38 3.4 Murronjoen pääuoma Kuva 92. Murronjoen alaosan jaksokartta. 36

39 Kuva 93. Murronjoen yläosan jaksokartta. 37

40 Murronjoki laskee Pieni-Haarasen järvestä Rimminlammen kautta Kallinjärveen. Suurimman osan matkasta joki kulkee peltovaltaisella alueella. Pääuomaan laskee pelto-ojia, kala-altaiden laskuojia ja muutama sivupuro. Sivupuroina ovat Heinäjärvestä, Katajajärven, Katajapuron, Pajulammen ja Pajupuron kautta laskevat vedet sekä Puteri-järven vedet Puterinpuron kautta (Puterinpuroa ei ole inventoitu). Murronjoen pääuomalla on pituutta n. 8 km, josta koskea on 765 m (10 %), nivaa 1520 m (20 %), hidasta virtausta 4935 m (60 %) ja lähes seisovan veden alueita 795 m (10 %). Koskipinta-ala on noin 0,24 ha ja nivaa 0,5655 ha. Murronjoen savimailla uoman reunat ovat jyrkkiä ja kovia, joista ei normaaliolosuhteissa irtoa maannosta virran mukaan. Uoman keskellä saattaa olla myös kivipohjia, mutta niitä ei ole aina pystytty todentamaan. Pääuomaa on perattu 1960-luvulla maatalouden peruskuivatuksen takia. Uomassa on useita virtapaikkoja joille voidaan tehdä kalataloudellisia kunnostuksia. Jaksokartat on esitetty kuvissa 92 ja 93. Jakso 1 (Tuomikoski, 60 m) on Murronjoen alin inventoitu jakso (Kuvat 94-96). Tuomikoski on perattu voimakkaasti ja rannat ovat alaosaltaan syöpyneet. Jyrkin kohta on kivinen, mutta suojaton. Koski voidaan kunnostaa purkamalla perkuuvallit koskeksi ja sorastamalla koskea. Kiveämisen voi suunnitella tehtäväksi sillan uusimisen/kunnostamisen yhteyteen. Kuvat 94,95 ja 96. Vas ylh. Alaosaa ylöspäin. Vas. alh. jakson alaosan rantavyöhykettä. Oik. Jyrkimmän kohdan perattua koskea. 38

41 Jaksolla 2 (160 m) virtaus on hidasta (Kuva 97). Jaksolla on kuitenkin uomaeroosiota (Kuva 98) ja yläosalla tulvivaa rantavyöhykettä. Uoman pohja on paikoin kivistä. Jakso on perattu ja rannassa on perkuukiviä. Jakson 1 kunnostuksen yhteydessä kosken niskaa tulisi nostaa ja kivetä jakson 2 uoman pohja. Kuvat 97 ja 98. Tyypillistä uomaa jaksolla 2 ja rantavyöhykkeen uomaeroosiota. Jakso 3 (215 m) on rehevää ja tulvivaa jokirantaa (Kuvat 99 ja 100), jossa joen tulvittamista voisi tehostaa. Jaksolle yhtyy Puterista laskeva puro, josta inventointi ajankohtana kulkeutui kiintoainesta jokeen (Kuva 101). Pieni-Puterin ja Puterinpuron välistä kosteaa maa-aluetta voi hyödyntää kosteikkona. Pohja on mutaa. Kuvat 99, 100 ja 101. Vas. Ylh. Matalaa tulvarantaa jakson alaosalla. Oik. ylh. Rehevää jokirantaa ja tyypillistä uomaa jaksolla 3. Alh. Puterinpuron yhtymäkohta Murronjokeen. 39

42 Jakso 4 (240 m) kulkee pääosin raivattua sähkölinjan vartta. Jaksolla on rannoilla muutamia pienialaisia tulvatasanteita. Pohja on mutaa ja hiekkaa. Syvyyttä uomalla on toista metriä. (Kuvat 102 ja 103) Kuvat 102 ja 103. Oik. tyypillistä uomaa jaksolla 4. Vas. jakson 4 tulvatasanteita. Jakso 5 (210 m) on alaosaltaan leveää (8 m) ja suht matalaa (n. 50 cm) uomaa. Uomassa kasvaa ulpukkaa. Pohja on mutaa ja savea. Pelto-osuudella on uomaeroosiota. (Kuvat 104 ja 105) Kuvat 104 ja 105. Oik. Tyypillistä jakson 5 alaosaa. Vas. jakson pelto-osuudella jyrkkä penkka sortuu uomaan. 40

43 Jaksolla 6 (230 m) on vanha silta. Jakso on samankaltainen kuin alemmat jaksot 4 ja 5, mutta on syvempi (n. 80 cm, syvin yli 90 cm) ja kulkee metsäisellä osuudella (Kuvat 106 ja 107). Kuvat 106 ja 107. Jakson 6 silta ja oik. tyypillistä uomaa. Jakso 7 (70 m) on nivaa, jonka reunoilla on kiviä. Pohja koostuu kuitenkin savesta. Uomaa on perattu ja pellon puolella uomaeroosioriski on ilmeinen. Pohjan kiveäminen parantaisi uoman kalataloudellista potentiaalia (Kuva 108). Kuva 108. Tyypillistä uomaa jaksolla 7. 41

44 Jakso 8 (85 m) on nivaksi perattu koski. Jaksolla on isännätön pohjapatorakennelma, joka voi olla kaloille nousueste. Rannoilla on perkuukiviä, mutta kunnostus tarvitsee enemmän kivimateriaalia. Jakso on ehdottomasti konekunnostettava kohde (Kuvat 109 ja 110). Kuvat 109 ja 110. Vas. jakson 8 alaosan suoraa kanavaa. Oik. Pohjapatorakennelma. Jakso 9 (165 m) Jakson 8 pohjapato vaikuttaa jakson virtaukseen ja pinnakorkeuteen. Jakson alaosassa on vanha joen mutka kuivillaan. Pohja on pääosin savea ja kivikkoa. Rannoilla on jonkin verran perkuukiviä (Kuvat 111 ja 112). Kuvat 111 ja 112. Jakson 9 alaosaa pohjapadon yläpuolelta. Oik. Perkuukiviä vanhan k k / i ll Jakso 10 (155 m) Uoma kulkee pellon laitaa (Kuvat 113 ja 114). Yläosalla on savimaan uomaeroosiota ja kala-altailta tulevan pelto-ojan eroosiota (kuvat 115 ja 116). Jakso on syvä (keskisyvyys 1,2 m, suurin syvyys yli 1,5 m) ja kaloille suojapaikkoja muuten matalassa uomassa. Pohja on savea ja pientä kiveä. 42

45 Kuvat 113 ja 114. tyypillistä uomaa jaksolla 10. Kuvat 115 ja 116. Jakson yläosan eroosiorantaa ja pelto-oja, jota pitkin laskee myös kala-altailta tuleva vesi. Jakson 11 (185 m) Alaosa on matalarantainen. Uomaa on kuitenkin perattu ja itäpuoli on korkeatörmäinen ranta Sahakosken alasuvantoon saakka (Kuvat 117 ja 118). Kuvat 117 ja 118. Alaosan matalaa tulvarantaa. Oik. tyypillistä uomaa jaksolla

46 Jakso 12 (155 m) on Sahakoski. Koski on jyrkkä ja perattu. Yläosassa niskalla on lankkupato, jolla nostetaan yläpuolista vesipintaa ja ohjataan vettä tarpeen vaatiessa vanhaan myllykanavaan ja altaille. Pato ei ole täydellinen nousueste, mutta rajoittaa kalankulkua vesistössä. Jaksolle lasketaan myös kala-altaiden vesiä, josta on tullut kiintoainekuormitusta uomaan (Kuvat ). Kuvat Ylhäällä tyypillistä Sahakoskea vas. sillalta ylävirtaan ja oik. alavirtaan. Alh. vas. Kosken alapuolelle kulkeutunutta hiekkaa. Oik. sähkökoekalastusala. 44

47 Kuva 123. Sahakosken niskan pato. Padotusta voidaan kasvattaa yläpuolisen kivipohjaisen uoman kiveämisellä. Myös padon kohtaa voidaan parantaa siten, että uomaa saadaan nousukelpoiseksi myös alivirtaamalla. Jakso 13 (80 m) on lyhyt kivipohjainen nivajakso ennen rauhallisesti virtaavaa pelto-osuutta (Kuva 125). Kuva 880. Yleiskuvaa jaksolta 13. Kuva 125. Yleiskuvaa jaksolta 13. Jakso 14 (610 m) on pitkä, rauhallisesti virtaava ja syvä (suurin syvyys yli 1 m) uomaosuus. Jakson itä puolella on alavaa peltoa, joka on huomioitava Sahakosken niskan kunnostussuunnittelussa (Kuva 126). Kuva 126. Tyypillistä uomaa jaksolla

48 Jakso 15 on perattua nivaa, jossa on korkeat törmät (Kuva 127). Peratut nivat ovat konekunnostuskohteita. Kunnostusmateriaalina voidaan käyttää törmän päällä olevia perkuukiviä. Lisämateriaalin tarve on arvioitava erikseen. Kuva 127. Yleiskuvaa jakson 15 alkuosasta. Kuva 128. Yleiskuva jaksolta

49 Jakso 16 (635 m) alkaa syvällä osuudella, joka jakson edetessä mataloituu kovan savipohjan noustessa pintaan. Savi on kovaa eikä normaaliolosuhteissa liukene virtaavaan veteen. Jaksolla on kaksi ojaa, jotka kuljettavat savea pääuomaan. Avo-ojat pitäisi pyrkiä salaojittamaan. (Kuvat ) Kuvat 129 ja 130. Yleiskuvaa jakson 16 alaosalta. Jakson 16 yläosa on matalaa savipohjaista uomaa. Jaksoa 17 (110 m) on perattu hiekka-/kivipohjaiseksi nivaksi. Kunnostustoimenpiteenä on nivan reilu kiveäminen perkuukivillä ja mahdollisesti tulvatasanteen levittäminen, jotta kiveäminen ei padota liikaa veden tulvavirtausta (Kuvat 131 ja 132). Kuva 61. Yleiskuvaa jaksolta 17. Kuvat 131 ja 132. Perattu virtapaikka ja rantatörmän päälle sijoitetut perkuukivet. 47

50 Jakso 18 (300 m) on hitaasti virtaava osuus (Kuvat 133 ja 134). Paikoin penger on matalaa ja vesi tulvii rannoille. Kohteelle virtaa länsipuolelta avo-oja, jota ei ole kartassa. Kuvat 133 ja 134. Yleiskuvia jaksolta 18. Jakso 19 (480 m) kulkee peltojen välissä ja noin puolet jakson pituudesta suojavyöhykkeet puuttuvat kokonaan (Kuva 135). Kahteen kohtaan oli kasattu kiviä eroosiosuojauksiksi (Kuva 136). Suojaukset olivat ainoat mitä reitillä on tehty. Kuva 135 ja 136. Yleiskuvaa jakson 19 alaosasta ja jakson eroosiosuojauksia. 48

51 Jaksolla 20 on noin 10 metrin pituinen virtapaikka. Kohteen ylittää silta (Kuva 137). Kivet ovat ainakin osittain tuotu tälle ylityspaikalle. Osuus on kuitenkin potentiaalinen kohde nostaa joen alivesipintaa. Kuva 137. Koski sillan alapuolelta. Jakso 21 (175 m) on n. 1,3 metriä syvää nivaa (Kuvat 138 ja 139). Kuvat 138 ja 139. Tyypillistä uomaa jaksolla 21. Jaksolla 22 (1400 m) on pitkä osuus johon kuuluu Tenttuniemen vanha uoma ja mm. kuivattu Nyysäslampi. Vanha uoma kulkee puuston ja pensaikon suojassa (IKuvat 140 ja 141). Yläosastaan vesi ei virtaa ja uoma on melko matala ja siihen on vuosien saatossa kertynyt lehtikariketta, oksia sekä kaatuneita runkoja. Vanhaan uomaan laskee kirkasvetinen noro. Vanhan uoman alaosalla on perattu virtapaikka. Vanhan uoman vesitys ja siihen liittyvät tulvatasanteet ja kiveämisen voidaan tehdä kuivatyönä. Jakson puolessa välissä on Nyysäslammen kosteikkoa, joka on suurelta osin umpeenkasvanutta pajupensaikkoa. Kuivatusojissa oli inventoinnin aikaan seisova vesi (Kuva 142). Kosteikon puustosta on havaittavissa, että tulvan aikana vesi on käynyt korkealla. Jaksolla on useita ojia, jotka kuljettavat savea pääuomaan (esim. kuvan 143 oja). Jakso päättyy syvänteeseen Metsäkalliontien alapuolelle. Aivan jokirannassa on tihkuva savisilmä (Kuva 144). 49

52 Kuvat 140 ja 141. Tyypillistä vanhaa uomaa. Kuvat 142 ja 143. Yksi Nyysäslammen kosteikon kuivatusojista. Oik. Nyysäslammen ja Tenttuniemen välillä on avo-ojia, jotka kuormittavat uomaa lähes jatkuvasti. Aivan jakson yläosassa on myös useita savisilmiä. Kuva 144. Rannan savisilmä Metsäkalliontien alapuolella. 50

53 Jaksolla 23 (75 m) on lyhyt koski/virtapaikka, joka kulkee Metsäkalliontien sillan ali (Kuvat 145 ja 147). Kosken alapuolella on syvänne, johon edellinen jakso päättyy (Kuva 145). Virtapaikka on selkeä kunnostuskohde. Uoma tai uoman pohjaa voidaan kivetä reilusti sillan yläpuolelta. Kuva 145. Syvänne jakson 23 alaosassa. Kuvat 146 ja 147. Jakson 23 virtapaikka. Jakso 24 (365 m) on pääasiassa matalaa mutapohjaista nivaa (Kuva 148). Uoma kulkee lehtimetsän ja viljeltyjen peltojen välissä. Pajupuro yhtyy Murronjokeen tällä jaksolla. Pajupuron suualueelle on kerääntynyt hiekkaa (Kuva 149) (kts. Pajupuro jakso s. ). Osasta pelloista suojavyöhykkeet puuttuvat kokonaan, joten niiden perustaminen vähentäisi pelloilta tulevaa valumaa. Jaksolla on useita savisilmiä (Kuva 150). Kuvat 148 ja 149. Yleiskuvaa uomasta jaksolta 24. Oik. Pajupurosta joen pohjalle kertynyttä hiekkaista soraa. 51

54 Kuva 150. Jakson 24 rantatörmillä on useita savisilmäkkeitä. Jakso 25 (525 m) Jakson yläosassa Murronjoki lähtee Rimminlammesta. Jakso on oikaistu ja kanavoitu. Keskivaiheilla rannat ovat hyvin matalat ja uoma on tulviva. Rimminlammen luusuaan oli kertynyt runsaasti kuollutta kasvillisuutta, joka saattaa estää veden vapaata virtausta. (Kuvat 151 ja 152) Kuva. Kuvat 151 ja 152. Jakson 25 matalaa rantaa. Oik. Murronjoen luusua Rimminlmmesta ja uomaan kertynyttä kuollutta kortetta. Jakso 26 kattaa Rimminlammen alueen, mutta lampea ei kartoitettu tarkemmin. Murronjoki laskee Rimminlammen itäpäähän erilleen muusta lammesta olevaan poukamaan. Rimminlammen pintaa on laskettu (kuva 153). Kuva 153. Rimminkosken alaosa. 52

55 Jaksolla 27 (495 m) on Rimminkoski, jonka kautta Murronjoen yläosan vedet purkautuvat Rimminlampeen (kuvat ). Rimminkoski on perattu. Koskiosuudella on pudotusta yhteensä noin 11 metriä. Jaksolla on vain muutama nivaosuus. Jakson alaosassa koski on jyrkkää ja jakson yläosa tasaisempaa. Koskessa on jäänteitä uittorännin rakenteista (kuva 149). Muutamissa kohdissa uoma kulkee peruskallion viertä. Koskessa on paljon luonnontilaisia piirteitä, mutta se on ehdottomasti kunnostettava kohde. Kosken leveysvaihtelu on kanavoinnissa vähentynyt. Taimenille lisääntymisalueeksi kelpaavia sorakoita on myös rakennettava. Kuvat järjestyksessä ylhäältä oikealle alas. 53

56 Jakso 28 (420 m) kulkee pääasiassa viljeltyjen peltojen välissä (Kuva 160). Pohja on mutaa, mutta jaksolla on myös kivistä rantavyöhykettä (Kuva 161). Kivet on todennäköisesti perattu uomasta ja leveää osuutta voidaan kivetä perkuukivillä ja paikalle tuotavalla hienommalla kivimateriaalilla. Uoman keskisyvyys 1,2 m ja syvin kohta n. 2 m. Viettäviltä rantapelloilta puuttuu suojavyöhykkeet. Jaksolle laskee yksi pääuomaan kiintoainesta kuljettava oja (Kuva 162). Kuva 160. Yleiskuvaa uomasta jaksolta 28. Kuvat 161 ja 162. Kivinen rantavyöhyke ja savimaan avo-oja jaksolla 28. Jakso 29 (150 m) on pääosin hiekkapohjaista nivaa, jossa on myös suuria kiviä. Syvin kohta on n. 1,2 m. Uomaa on perattu ja sitä voidaan kivetä perkuukivillä. (Kuva 163) Kuva 163. Yleiskuvaa jaksolta

57 Jakso 30 (80 m) on Kuopionkoski. Koski on voimakkaasti perattu. Kosken alapuolella on suvanto, johon kasaantunut hiekkaa pitkäksi särkäksi. Kuopionkoski on kunnostettava koneella ja leveysvaihtelua on kasvatettava reilusti. Myös niska on kivettävä. (Kuvat ) Kuvat 164 ja 165. Tyypillistä perattua Kuopionkoskea. Kuva 166. Virtaus on kerännyt kosken alle suvantoon hiekkasärkän. 55

58 3.5 Pajupuro-Katajapuro Pajupuro laskee Pajulammesta Murronjokeen ja jatkuu Katajapurona välin Katajajärvi-Pajulampi (Kuva 167, Jaksokartta). Pajupuron pituus on 770 m ja Katajapuron 1500 m. Koskea purosta on 570 m (25 %), nivaa 840 m (37%), Hidasta virtausta 850 m (37 %) ja lähes seisovaa vettä 9 m (n. 1 %) Kuva 167. Pajupuron ja Katajapuron jaksokartta. 56

59 Uomaa on perattu peltojen kohdalta ja virtapaikatkin ovat paikoin käsin perattuja. Uomaa voidaan kunnostaa ilman konevoimaa. Metsä- ja pelto-ojien perkaukset ovat suurin vesistöön kohdistuva riski. Ensimmäinen jakso alkaa Murronjoesta ja nousee noin 120 m peltojen välissä kohti jyrkkää 2. koskijaksoa. 1 jaksolla uoman eroosio on voimakasta ja pelto sortuu monin paikoin uomaan (Kuvat 168 ja 169). Pääosin Pajupurosta Murronjokeen tuleva kiintoainekuormitus tulee tältä jokea lähinnä olevalta jaksolta. Uomaa voidaan kunnostaa tekemällä siihen kiviverhoilu tai kasvillisuuden sitoma tulvatasanne. Paju-Katajapurossa ei ole kalan liikkumista estäviä rakenteita. Kuvat 168 ja 169. Pajupuron ensimmäisellä jaksolla uomaeroosio on ollut erittäin voimakasta. Toinen jakso (285 m) on lähes luonnontilainen koskiuoma (kuvat 170 ja 171). Luonnontilaisuutta vähentävät vain pienet perkaukset, puron ylittävä tie (silta) ja muutamat rantojen pesu- /uimapaikat sekä uoman eteläpuolelle tehty, nykyisin käyttämätön kala-allas. Sillalla ei ole vaikutusta kalakulkuun. 3. jakso (100 m) on hieman perattu, loivempi ja kulkee yhdessä uomassa (Kuvat 172 ja 173). Kuvat 170 ja 171. Pajupuron lähes luonnontilainen koskiosuus. Jaksoja 2 ja 3 voidaan osin parantaa jakamalla vettä entisiin uoman osiin ja syventämällä virtaalueelle pienialaisia syvänteitä. Kohdetta voidaan parantaa myös kutusorastamalla ja yhdistämällä 57

60 kala-allas pääuoman kanssa purkamalla vanha munkkipato niiden välistä. 2. ja 3. jaksoa voidaan kunnostaa käsin. Kuvat 172 ja 173. Tyypillistä uomaa jaksolla 3. Jakson 4 (265 m) alin osa kulkee aluksi pajukon keskellä, josta maasto avartuu harvaksi pajukoksi ja paikoin tiheäksi koivikoksi. Jakson yläosa Pajulammesta alaspäin on todennäköiseksi ruopattu ainakin noin 100 metrin matkalta. Yksi mutka on suoristettu, niin että päävirtaus menee uudessa uomassa, mutta vahassa uomassa on myös jonkin verran vettä. Uomassa on yksittäisiä suuria kiviä. Uomassa kasvaa koko jaksolla ulpukkaa ja siinä on mutapohja. Kunnostusehdotuksena on virtauksen palautus vanhaan uomaan tai ainakin osittainen veden nosto vanhassa uomassa. (Kuvat 174 ja 175). Kuvat 174 ja 175. Matalimmissa kohdissa kasvaa vesikortetta. Oik. Uomassa on muutamia isoja kiviä. 58

61 Jakson 5 (350 m) alaosa on Pajulammen pohjoispäässä. Uoman pohjoispuolen maasto on märkää, osittain soistunutta ja voimakkaasti ojitettua. Jaksolla tulvavesi nousee rannoille. Ojitukset on tehty laskemaan Pajulampeen yhtä ojaa lukuun ottamatta, joka laskee Katajapuroon. Uoman reunat ovat herkkiä eroosiolle ja maasto on suurelta osin avonaista varsinkin jakson yläosassa. Uoman alkuosa kulkee pajupusikossa, joka avartuu harvaksi koivikoksi muutaman kymmenen metrin jälkeen. Uoman pohja on mutaa, jota on paikoin n. 30 sentin paksuudelta. Veden virtaus on tasaisen hidasta ja syvyys vaihtelee 30 cm ja yli metrin välillä. Jakson alaosa on yläosaa syvempi ja uomassa on myös muutamia syvänteitä. (Kuvat ) Kuvat 176 ja 177. Ylh. yleiskuvaa jakson 5 alaosasta. Jakson 5 yläosaa. Penkat ovat alttiit eroosiolle. Jakso 6 (155 m) on suurimmaksi osaksi nivaa (Kuva 178). Pohja on mutaa, jonka päälle on kasaantunut hiekkaa ja soraa. Jaksolla on paikoin paksuja soraikkoja. Jaksoon yhtyy oja, jota ei näy maastokartassa. Jakson puolivälissä on lyhyt koskiosuus. Jakson alaosaan on kasautunut hiekkasärkkä, joka jakaa uoman kahtia noin 15 metrin matkalta (Kuva 179). Jaksolla on paikoin virran kuluttamia rantakoveroita. Kuva 178. Yleiskuva jaksolta 6. 59

62 Kuva 179. Jakson 6 lopussa uoma jakautuu kahtia. Jakso 7 (260 m) muodostuu koskipätkistä, joiden välissä on lyhyitä nivaosuuksia (Kuvat ). Kosket ovat voimakkaasti perattuja ja perkuuvallit sijaitsevat uoman molemmin puolin. Uomassa on suuria lohkareita. Jaksoa voidaan kunnostaa käsin. Kuvat 180,181 ja 182. Tyypillistä perattua nivaa ja koskea jaksolla 7. 60

63 Jakso 8 (390 m) alkuosaa on osittain ruopattu. Jakson 7 koski osuuden jälkeen uoma levenee 1,5 metristä vajaan 3 metrin levyiseksi nivaksi. Uoman pohjalla on mutaa ja lähes koko jaksolla kasvaa ulpukka. Uoman alkuosa kulkee muutamia kymmeniä metrejä metsän sisällä (Kuva 183) ja loppu pellon sekä metsän välissä (Kuva 184 ). Maata sitova kasvillisuus on pelto-osuudella pellon puolella vähäistä ja suurin osa pajukosta on kaadettu pois sekä jätetty uomaan reunaan tai uomaan. Peltoosuuden alussa sekä sen puolessa välissä uomaan yhtyy pelto-ojia. Jälkimmäinen oja on noin 1,2 m leveä ja saattaa kuljettaa kiintoainesta. Ojassa on noin 40 sentin syvyydeltä mudan sekaista vettä. Vesi on lähes seisovaa ja ympäristö soistuvaa. Myös tämän ojan reunalta pajukko on kaadettu. Vastakkaisella puolella uomaa, johon oja yhtyy, on kosteikko. Tulva aikaan kosteikko on yhteydessä pääuomaan. Kosteikon syvin osa kasvaa suurimmaksi osaksi vehkaa ja siinä on matala seisova vesi. Jakson loppuosassa leveysvaihtelu on suurta muutamien kymmenien metrien matkalla. Jakson loppuosassa uoma mataloituu noin 30 senttiin. Kuvat 183 ja 184. Oik. Jakson 8 leveää alkuosaa. Vas. Uoma kulkee suurelta osin metsän ja pellon välissä. Matalassa kohtaa kasvaa vehkaa. Jaksolla 9 (295 m) virtaus on hidasta (kuva 185), mutta yläosa on nopea virtaisempaa nivaa (Kuva 186). Jakson alkuosassa pohjalle on kerääntynyt 0 15 cm mutaa. Keskivaiheilla on suoraksi oikaistu, mutka josta on jäänyt matala seisovan veden allas. Jakson loppuosassa on 5 metriä pitkä syvänne, jossa syvyys on yli 50 senttiä. Jakson yläosassa on noro (kala-altailta?), joka on kuljettanut mutaa ja hiekkaa uoman reunalle (Kuva 187). Jakson lopussa pohjalla on saven lisäksi hiekkaa ja penkkoihin on syöpynyt rantakoveroita (Kuva 188). Jaksolla on paikoin leveämpiä kohtia sekä tulvatasanteita. Kuvat 185 ja 186. Jakson 9 alaosaa. Oik. yläosan nivaa. 61

64 Kuvat 187 ja 188. Puron kuljettamaa kiintoainesta on kerääntynyt pääuoman reunaan. Oik. Penkkaan on syöpynyt rantakoveroita. Jakso 10 (30 m) kostuu peratusta koskiosuudesta (kuva 189). Leveysvaihtelu jaksolla on 1 2,5 metrin välillä. Jaksolla 11 (30 m) on savipohja, jonka päälle on kerrostunut mutaa 0 10 cm. Järven ja puron vaihettumisalue on noin 50 metrin pituinen. Luusuan leveys vaihtelee 4 5 m välillä. Luusuan syvyys on keskimäärin 15 cm (kuva 190). Kuvat 189 ja 190. Yleiskuvaa jaksolta 10. Oik. Jakson 11 luusua. 62

65 4. Koekalastus Murronjoen sähkökoekalastus tehtiin Virtaamat olivat vähän suurempia kuin normaalilla kesäveden korkeudella. Koekalastus voitiin suorittaa käytännössä normaaliolosuhteissa. Kalastuksessa käytettiin akkukäyttöistä Hans Graslin IG200-2 koekalastuslaitetta ja yhtä haavia. Käytetty jännite oli 600 V ja pulsittaisen tasavirran frekvenssi 50 Hz. Koealat kalastettiin yhteen kertaan. Koekalastuksia tehtiin Murronjoella Sahakoskessa (jakso 12) ja Rimminkoskessa (jakso 27) sekä Pihlajajoella Hanhivuoren ja Palikkaviidan väliin jäävällä koskiosuudella (Pihlajajoki, jakso 15). Sahakoskesta kalastettiin yksi rannasta rantaan yltävä 87 m² koeala (kuvat 191 ja 192). Veden lämpötila oli 14,6 C⁰. Saaliiksi saatiin 21 kpl kivisimppua (Cottus gobio), kaksi madetta (Lota lota), yksi ahven (Perca fluviatilis) ja yksi särki (Rutilus rutilus). Kuvat 191 ja 192. Sahakosken koeala ylä- ja alavirtaan kuvattuna. Rimminkoskesta kalastettiin yksi rannasta rantaan yltävä 115,5 m² koeala (kuvat 193 ja 194). Veden lämpötila oli 15,8 ⁰. C Saaliiksi saatiin 91 kpl särkiä (Rutilus rutilus), yksi ahven (Perca fluviatilis) ja yksi lahna (Abramis brama). Kuvat 193 ja 194. Rimminkosken koeala ylä- ja alavirtaan kuvattuna. 63

66 Pihlajajoesta kalastettiin yksi rannasta rantaan yltävä 94 m² koeala (kuvat 195 ja 196). Veden lämpötila oli 10,6 C⁰. Saaliiksi ei saatu yhtään kalaa. Kaloista ei tehty näköhavaintoja. Kuvat 195 ja 196. Pihlajajoen koeala ylä- ja alavirtaan kuvattuna. Sahakosken alapuolella ei ole varsinaisia nousuesteitä vaikka jaksolla 8 sijaitseva isännätön pohjapato saattaa nykyisin estää kalan kulkua tietyissä olosuhteissa. Rimminkoskelle mentäessä joissain tapauksissa nousuesteinä voidaan pitää Sahakosken niskan lankkupatoa, Rimminkosken alaosan perkaussärkkää ja vanhaa uittoränniä. Pihlajajoella jaksolla 3 on jyrkkä avokallioinen pudotus, joka on nousueste lähes olosuhteista riippumatta. Kivisimpun esiintyminen Sahakoskessa ei yllätä, mutta sen puuttuminen ylemmiltä koskilta yllättää. Kivisimppu suosii kivikkoisia ja suojaisia koskia sekä rantoja. Sen koekalastusten perusteella havaittu puuttuminen yläpuolisista koskista voi liittyä alueellisen levinneisyyshistoriaan tai sen mahdollinen häviäminen voi liittyä akuutteihin perkauksien, vähähappisuuden, hapettomuuden ja tai matalaan ph:n aiheuttamiin ongelmiin. Simpun esiintyminen kuitenkin indikoi veden laadun riittävyyttä myös taimenen poikasille. Kesästä järvikalojen esiintyminen virtavesissä on hyvin yleistä. Murronjokeen on istutettu taimenta ainakin vuosina mm. 1989, 1990, Sähkökoekalastusten perusteella taimen ei kuitenkaan ole kotiutunut Murronjoelle. 64