HAJUTUNNISTERATA & ID-JÄLKI

Transkriptio

1 HAJUTUNNISTERATA & ID-JÄLKI OSA 1/2 Pyysin treenikaveria laittamaan jäljen alkuun esineen jolta jälki nostettaisiin. Mielessäni pyöri halu kokeilla miten Peppi ajaisi ihka ensimmäisen ID-jälkensä. Aikaisemmin en ollut antanut sille hajunäytettä, vaikka olin sille hajutunnisteradalla hajuerottelua opettanutkin. Jälkien annettiin vanheta ja siinä kavereiden kanssa kahvia juodessa huomasin, kuinka sienestäjä kulki Pepin jäljellä. Ensimmäinen reaktioni oli kauhunsekainen tunne voi ei, taas Pepille! Hörppäsin kahvia ja melkein tukehduin siihen, kun muistin että siellähän on heti esine josta jälki lähtee. Sienestäjä pyöri tosi mukavasti ristiin rastiin ja huikkasi meille, että oli löytänyt lapasen ja ripustanut sen puuhun. Meinasin uudestaan tukehtua kahviini. No, jäljelle kuitenkin lähdettiin ja annoin Pepille hajunäytteen. Peppi löysi etsittävän esineen ja lähti siitä jäljestämään. Sienestäjä kulki meidän edellämme jonkun matkan päässä, meni välillä tielle, tuli takaisin metsään ja jonkun matkan päästä meni autollensa. Peppi rekisteröi molemmat jäljet. Pahinta oli kun tuoreen jäljen tehnyt ihminen kulki koko ajan meidän edellämme. Peppi yritti pitää molempia jälkiä hanskassa. Se korjasi ajettavalle jäljelle vähän väliä, mutta tarkisti koko ajan myös sen toisen jäljen. Lopulta se vinkui kun näki että ihminen meni autoon tuolla on tuon jäljen ihminen. Sydänalastani teki oikein pahaa. Sanoin pari sanaa Pepille sienestäjästä ja annoin uudestaan hajunäytteen. Peppi korjasi taas ajettavalle jäljelle, mutta edelleen poikkesi silloin tällöin nuuskauttamaan tuoretta sienestäjän jälkeä. Yhdessä vaiheessa Peppi pysähtyi ja nuuski maata

2 tosi voimakkaasti. Huomasin että tässä kohtaa puussa roikkui lapanen. Olin ihan hiljaa ja annoin Pepin työstää maassa olevaa esineen hajua ja sitten se nosti pään pystyyn. Se hyppäs puuta vasten, nappas lapasen ja oikein heitti sen mulle silmät nauraen tässä se on anna nakki. Sitten jatkettiin matkaa ja Peppikin rauhoittui kun sienestäjä ei enää kulkenut meidän edellämme. Maaliin saavuttaessa oma jännitykseni laukesi jälleen kerran kyyneleet alkoivat virrata aivan norona. Peppi suoritti sen! Tässä oli Pepin ensimmäinen ID-jälki, olisihan se eka harjoitus voinut vähän helpomminkin alkaa Etsittävä ID-jälki oli 2t vanhempi kuin tuore sienestäjän jälki. Pikkasen vaikea tehtävä heti ensimmäiseksi, mutta siitä selviydyttiin. Kiinnostukseni ID-jälkeen alkoi kytemään jo paljon ennen Pepin tuloa. Ennen kuin Peppi tuli minulle sitä edelsi Oona, jonka kanssa oli aikomus tehdä pelastuskoiratoimintaa. Oonan matka katkesi tosi lyhyeen ja seuraajaksi tuli Peppi. Peppi oli kuitenkin sen verran hankala pentu, että aivan alusta lähtien aloin opettamaan sille erilaisia erottelutehtäviä älä kiukuttele mieti ite sen piti erotella esineitä ja värejä. Mielessä alkoi pikkuhiljaa poikimaan ajatus, voisinko Pepistä opettaa homekoiran tätä en kuitenkaan voinut toteuttaa terveyssyistä. Mielessä edelleen kyti ajatus, jotain erottelua ja vähän vaikeampaa pitäisi opettaa ja juuri nimenomaan Pepille. Pikkuhiljaa alkoi päässäni ajatus hajutunnisteen opettamisesta nousta uudestaan pinnalle. Ajatus muhi pari vuotta kunnes keväällä 2011 aloin tuumasta toimeen. Tiesin periaatteen miten sen toteuttaisin, mutta varmistuksen hain Ilkka Hormilan luennolta. Näin siellä videon poliisikoiran työskentelystä laboratorio olosuhteissa ID-hajutunnisteradalla ja enempää en tarvinnutkaan. Lähdin sitä toteuttamaan Pepin kanssa. ID-HAJUTUNNISTERATA Välillä annan Pepille hajunäytteen lasipurkin sisällä olevasta vanutuposta ja välillä otan vanutupon pihtien kanssa purkista ja Peppi saa haistaa tuppoa ihan kuonossa kiinni. ID-jäljen opettamisen voi aloittaa aivan hyvin ilman hajutunnisterataa, mutta halusin nimenomaan, aloittaa sillä että Peppi osaa erotella eri ihmisten hajuja tunnisteradalla. ID-hajutunnistetta opettaessa pitää olla tarkkana mistä koiraa palkkaa, muuten saat koiran nopeasti sekaisin ja epävarmaksi.

3 Ohjaajan pitää olla joka sekunti kartalla ja osata lukea koiran pienintäkin elettä. Pepillä tämä tarkoittaa hyvin pientä pään ja korvan liikettä. Ensin opetin, että Peppi osaa haistaa näytehajua, eikä vain pitää nenää siinä kiinni. Seuraavaksi opetin radan rata on haistelua varten. Peppi yritti tuoda minulle radalla olevat ämpärit, lasipurkit ja vanutupot. Tämä olikin vaikein tehtävä koko asiassa nyt ei saanutkaan noutaa. Kun Peppi osasi haistaa näytehajua, pyysin sen etsimään radalta saman hajun. Tässä vaiheessa radalla oli vain näytehajuinen vanulappu. Pepille ei tarvinnut opettaa erikseen ilmaisua, koska sillä on entuudestaan tuttu asia pitää kuonoa kiinni milloin missäkin. Ilmaisuna toimi siis kuonon pitäminen kiinni siinä lasipurkissa jossa etsittävä haju oli. Kun tämä sujui hyvin, lisäsin useita hajuttomia vanulappuja ja etsittävän lapun. Tämän jälkeen laitoin yhden häiriöhajun radalle ja myöhemmin kun homma eteni, niin lisäsin vähitellen useamman häiriöhajun radalle. Eri hajuja oli lopulta yhteensä viisi. Ennen kuin häiriöhajuja laitetaan useampi, koirasta pitää nähdä, että se todellakin on ymmärtänyt erotella eri hajuja, ja osaa hakea näytehajuisen hajun. Peppi etsii radalla hajunäytehajuista hajua. Treenit teen aina sisällä, mutta kuvausta varten vein radan ulos. Radan muotoa voi vaihdella, se tuo vaihtelua myös koiralle. Jos rataa harjoittelee ulkona pitää tuuliolosuhteet ottaa huomioon miten tuuli kuljettaa hajua ratapurkkien yläpuolella. Kun tehtävää vaikeutetaan, pitää sitä myös välillä helpotta. Vaikka kuinka haluaisi, niin ei saa edetä liian kovaa. Oli häiriöhajuja yksi tai useampi, täytyy välillä palata taaksepäin ja antaa helppo tehtävä. Jos tehtävää koko ajan vaikeutetaan, palaa koira loppuun ja hommaa tökkää siihen. Mitä enemmän on häiriöhajuja, sitä vaikeampi tehtävä on. Radalla käytin kertakäyttöisiä pieniä vanutyynyjä. Hajuja käsitellessä pitää olla tarkkana, ettei niihin sekoitu yhtään muita hajuja, ei edes omaa hajua kun niitä laittaa radan purkkeihin joten sterii-

4 lipihdit käyttöön. Hajut kerään pääosin Jussin työpaikan ihmisiltä. Lasipurkit (joissa hajunäytteet ovat) säilytän kellarissa hajut säilyvät parhaiten lasipurkissa pimeässä ja viileässä. Purkit pitää myös pestä hyvin, samoin radalla käytetyt pienet lasipurkit ämpärien sisällä. Mihinkään ei saa jäädä mitään ylimääräistä hajua hajutunnisteradalla ei saa olla coktailhajuja. Toki kotioloissa ei pysty tekemään asioita niin steriilisti kuin virkakoirien laboratorio-olosuhteissa. Hajujen etsiminen radalla on todella väsyttävää. Myös koiran nenässä olevat hajureseptorit väsyvät. Rataharjoittelua tein siis maltillisesti. Vaikka ratatreeni kesti vain hetken, niin Peppi oli illalla Peppi etsii radan alusta haju ja etenee purkki purkilta ja ilmaisee löytämänsä hajun pitämällä nenua siinä kiinni. väsynyt. Huomasin myös että jos olin aamulla tehnyt vaikeamman rataharjoituksen ja illalla jälkeä, niin jälkipä ei kulkenutkaan hyvin Peppi oli väsynyt haistelemaan. Näin väsyttävää rataharjoitus on ainakin Pepin kohdalla. Saatoin alussa tehdä helppoja harjoituksia kaksi päivää peräkkäin ja sitten yksi vaikea, jonka jälkeen pidin usean päivän paussin. Peppi eteni todella nopeaa vauhtia, koska se oli tottunut jo pentuna erottelemaan asioita. Se oli myös tosi innoissaan, kun se sai tehdä taas jotain aivan uutta. Hajuradasta pidän myös kirjaa, mitä hajuja, missä järjestyksessä ja minkä ikäisiä ovat olleet häiriöhajut ja etsittävä haju. Jos joku asia alkaa tökkimään, taulukosta näkee selvästi mikä on vaikea tai vastaavasti helppo ja miksi. Ilman kirjanpitoa on kuin tuuliajolla, vasen käsi ei tiedä mitä oikea on tehnyt. Hajutunnisteradalla et myöskään saa antaa minkäänlaista merkkiä katseellasi tai omalla eleelläsi, missä etsittävä haju on. Sen vuoksi laitoin Pepin oven taakse odottamaan, kun laitoin purkkiradan valmiiksi. Annoin hajunäytteen oven takana ja jäin itse oviaukkoon odottamaan Pepin taakse, että Peppi ilmaisee oikean hajun. Tätä voisi tehdä myös siten, että joku muu laittaa radan, jolloin itse en tietäisi missä etsittävä haju sijaitsee. Välillä Peppi kiirehti radalle niin, että vain hipaisi hajunäytettä mennessään. Välillä sain sen intoa toppuutella ja pysäyttää ensin haju sitten vasta radalle, tämä toppuuttelu näkyy myös yhdessä videossa. Hajutunnisterataa voi vaikeuttaa tai helpottaa myös hajujen eri ikäisyydellä. Tuore haju ei välttämättä ole helppo ja 5-14 pv vanha haju on vaikea. Vanhimmat hajut joita olen käyttänyt, niin häi-

5 riöhajuina kuin etsittävänäkin, ovat olleet 8-10 vko vanhoja. Se mitä hajuille tapahtuu lasipurkissa bakteerien osalta, sitä en nyt tässä ala selittämään. Vaikeutin rataa myös siten että etsittävä haju oli vanha ja häiriöhajut tuoreet. Ja helpotin vastaavasti, että etsittävä oli tuore ja häiriöhajut vanhempia. Sitten laitoin häiriöhajuiksi samalla harjoituksella eri ikäisiä hajuja, jolloin tehtävä vaikeutui. Tarkkailin myös, miten Peppi rekisteröi jos käyttää vain naisia ja ykskaks on mieshaju mukana. Jos häiriöhajuna oli sellaisen ihmisen haju joka käyttää paljon lääkkeitä, oli tämä haju lähes ylitsepääsemätön häiriö, vaikka häiriöhaju olikin paljon vanhempi kuin etsittävä haju. Sain siis itsekin oppia Pepiltä erittäin mielenkiintoisia asioita. Peppi ilmaisee löytämänsä hajun. Vaikeaa oli saada miehiltä puhtaita hajuja he kun käyttivät partavettä, tällainen haju häiriöhajuna oli tosi vaikea, käsi haisi partavedelle. ID-hajutunnisteessa pitäisi käyttää mahdollisimman puhtaita hajuja joten hylkäsin aina hajuvesihajuiset näytteet. Hajuthan otetaan siten, että henkilö pyyhkii kertakäyttöisellä vanutupolla kaulaa, käsivarsia jne ja laittaa sen sitten itse lasipurkkiin ja kannen kiinni. Muutaman kerran olen käyttänyt myös isoja muttereita, joista saa keittämällä hajut pois. Lopulta edettiin niin pitkälle, että saman treenin aikana Peppi etsi kolmen eri ihmisen hajun peräkkäin radalta. Pepin piti siis unohtaa muutama sekunti sitten etsimänsä haju ja etsiä uusi näytehaju. Tässä treenissä poistin edellisen jo etsityn hajun, mutta kerran se jäi radalle Peppi nuuskautti sitä hiukan pitempään mutta ilmaisi uuden oikean hajun! Tässä kohtaa riemullani ei ollut rajoja. Tässä vaiheessa piti jälleen palata helpompiin tehtäviin. Huomasin myös jossain vaiheessa myöhään syksyllä, että Peppi alkoi kyllästyä samoihin Jussin työpaikan ihmisten hajuihin, vaikka niitä oli 10 eri hajua, joten jätin rataharjoittelun pitkälle tauolle. Ennen harjoittelutaukoa otin pari kertaa tokokentältä ihmisiltä hajunäytteitä ja se tosiaan piristi Peppiäkin.

6 Vaikein tehtävä Pepille oli, jossa annoin hanskasta hajunäytteen ja Pepin piti hakea radalta saman hajuinen vanutyyny. Ongelma tässä on se, että hanskassa on coktailhajuja ja Pepin piti erotella radalla yksi haju joka löytyy myös hanskasta. Ihan ekana käytin mummuni hanskaa, mutta Peppi oli sitä mieltä että mummu istuu oven takana, miksi pitää hakea se radalta Kyllähän Peppi sen teki, mutta tehtävä oli tosi vaikea. Vaikeaa oli myös saada vierailta ihmisiltä hanska lainaksi ja samaan aikaan vanuun haju, jotta tätä olisi voinut harjoitella radalla enemmän. Joten jätin asian hautumaan ja mietin miten saisin tämän jatkossa toteutettua. Kuvasarja: Annan Pepille hajunäytteen, Peppi etsii radan läpi ja ilmaisee löytäneensä viimeisestä purkista oikean hajun, juoksen palkkaamaan Pepin. Tämän harjoituksen voi viedä myös niin pitkälle, että opettaa ihan erillisenä asiana koiran etsimään ihmisryhmästä se henkilö jolle hajunäyte kuuluu. Tämä vain vaatii useampia ihmisiä, jotka ovat halukkaita tähän yhteistyöhön. Tässä kohtaa haluankin erityisesti kiittää Niinaa, Villeä ja VP:tä jotka tallasivat vääriä jälkiä ja heittelivät vääriä esineitä janalle sekä ID-jäljen tarpomisesta maastoon ja kertakäyttövanutuppojen hajustamisista. Virkakoirat tekevät hajutunnisteradalla laboratorio-olosuhteissa arvokasta työtä ja ratkovat mm näin rikoksia. Me Pepin kanssa teemme tätä vain pienimuotoisesti kotiolosuhteissa ja tarkoitus on vahvistaa tällä harjoituksella id-jäljen ajoa. Jos Lyylin kanssa joskus päädyn id-jäljen harjoitteluun, aloitan sen toisella tavalla kuin Pepin kanssa. Kun kyseessä on leonbergi ja haluaisit opettaa sille hajun etsintää pelkästään aktivointina, voi sen toteuttaa myös siten, että koira etsii aina vain yhtä ja samaa hajua (esim. teen hajua tai omistajan tunnari). Tällöin koira oppii muistamaan vain sen yhden tietyn hajun. Yhden ja saman hajun etsiminen on helppoa. Mutta silloin ei kannata unelmoida hajutunnistekoirasta. Iloisin hajutreeniterveisin Eila & Peppi ( )