HAJUTUNNISTERATA & ID-JÄLKI OSA 2/2

Transkriptio

1 HAJUTUNNISTERATA & ID-JÄLKI OSA 2/2 Olemme ajaneet treenipaikalle, jossa kaveri on tehnyt valmiiksi jäljen. Otan Pepin autosta ja huomaan että minulla ei ole jäljentekijän lähtöhajua ja hänen autonsa ovet ovat lukossa. Nyt iski paniikki, miten kerron koiralle mitä hajua sen pitää etsiä. Onneksi Jussi keksi: anna sen haistaa tota auton ovenkahvaa. Sanoin Pepille haisee ja näytin ovenkahvaa. Peppi imppasi hajua niin lujaa että kuului oikein kunnon tuhina. Palkkasin sen pari kertaa ja sitten vein sen hiukan sivummalle, ettei se lähde heti autolta jäljen päähän jonne jäljentekijä oli juuri mennyt. Annoin käskyn etsiä ja Peppi kulki risteysalueen läpi intoa puhkuen. Se tarkisti muutaman roskapaperin ja jatkoi heti matkaa. Olin tehnyt suunnitelman jossa Peppi joutui tutkimaan risteysalueen ja sieltä myös jalkakäytävän. En itsekään tiennyt tarkkaa kohtaa mistä jälki meni jalkakäytävältä metsään enkä edes tiennyt miten paljon jalkakäytävällä oli kulkijoita ollut. Yhtäkkiä Peppi teki nopean pään liikkeen, nuuskaisi asvalttia ja lähti siitä parin metrin jälkeen metsään. Minä perässä onnesta soikeana ei voi olla totta, Peppi piti autonkahvasta otetun hajun mielessä koko 300m matkan! ID-jälkikoira eroaa tavallisesta jälkikoirasta siten, että ID-jälkikoira erottelee ja nostaa annetun hajutunnisteen perusteella tietynhajuisen jäljen muiden jälkien joukosta, mutta tavallinen jälkikoira nostaa minkä tahansa jäljen jonka se ensimmäisenä löytää. Haluan korostaa tätä asiaa tietyn jäljen etsintää, koska moni ohjaaja rotuun katsomatta mieltää, että tavallinen jälkikoira joka vähän matkaa ajettuaan löytämänsä jäljen ja leimauduttuaan siihen jälkeen onkin kesken kaiken idjälkikoira. On totta että koiralle voi antaa kesken pidemmän jäljenajon löytämästään esineestä hajun, ja koira saa uutta intoa etsiä

2 jälkeä, mutta se ei ole edelleenkään IDjälkikoira. puolestaan leviää joka puolelle, joten vesisateella en jälkeä asvaltille tee. Kun opetin Pepille hajuradalla työskentelyn, liitin sen myöhemmin ID-jäljestykseen. Pepille sopi parhaiten ensin hajuerottelu radalla ja sitten sen liittäminen jälkeen. Lyylin kanssa puolestaan tekisin toisin jos sille lähtisin IDjälkeä opettamaan suoraan ID-esine-etsintä ilman hajutunnisterataa. Edellisessä lehdessä oli juttu hajutunnisteen opettamisesta hajutunnisteradalla lyhyesti. Sitä voi käyttää apuna opettaessa IDjälkikoiraa, mutta se ei suinkaan ole välttämätöntä. Ilman hajutunnisterataa koira opetetaan ensin haistamaan näytehajua ja etsimään sen hajuinen esine maasta ja myöhemmin siitä lähtee jälki. Hyvin pian esine jätetään pois jäljen alusta ja koira joutuu etsimään tietyn hajuisen jäljen, edellyttäen että se on ymmärtänyt yhdistää näytehajun etsittävään jälkeen. Erotettava jälki pitää olla aluksi helppo, jotta koira onnistuu tehtävässään. Metsässä koira etsii coktailhajussa jäljentekijän haju, varpujen hajua, maan hajua, villieläinten hajuja, marjastajien hajuja jne. Asvaltille tehty ID-jälki on puhtaampi, puuttuuhan sieltä metsän elementtihajut ja koira joutuu olemaan tosi tarkka ja pitämään kuononsa ihan alhaalla jotta haju erottuu. Tämän vuoksi asvaltilla on hyvä alkaa opettamaan ensimmäisiä id-jälkiä, onhan siellä kuitenkin muiden kävelijöiden jälkiä, mutta metsän hajut eivät ole sotkemassa. Asvaltilla tuuliolosuhteet tuovat myös oman haasteensa. Kun kyseessä on leonbergi, pitää ottaa huomioon jälleen kerran, minkälainen sen rakenne on; minkä verran toistoja koira kestää ja miten sen niska ja etupää kestävät tiivistä kuono maassa jäljestystä. Asvaltilla pitää huomioida myös kesähelteet liian kuuma asvaltti polttaa nenää. Kokeile kädellä asvaltin pintaa, ennen kuin teet jäljen ja laitat koiran jäljestämään. Vesisateella jälki Lyyli tavallinen jälkikoira. Myös Lyylille on opetettu asvaltilla jäljestämistä. Peppi oivalsi yllättävän helposti, että sen piti erotella jälki. Peppi sai todella uutta intoa kun se sai näytteen mitä hajua sen pitää etsiä. Aikaisempina vuosina se aina ihmetteli janalla, mitä sen pitää etsiä. Silloin en tajunnut että se halusi jo janalla erotella jälkiä, olihan se oppinut pennusta asti erottelemaan värejä sekä esineitä. Ihmettelin vain kun se oli niin outo oman mokani takia meni pari vuotta ihan hukkaan. Jäljen alkualue saatettiin porukalla sotkea (ei kuitenkaan jäljentekijä mukana) min aikaisemmin ennen kuin tehtiin ajettava jälki. Välillä janalla olevat häiriöjäljet ja ajettava jälki olivat yhtä vanhoja. Oli todella mielenkiintoista nähdä miten Peppi nuuskutti maata ja etsi. Kun tuli näytehajun hajuinen jälki nenän eteen, niin epäröimättä Peppi lähti sitä ajamaan. Janalle saatettiin heittää myös häiriöesine ennen jäljenajoa, mutta Peppi vain nuuskaisi sitä pikaisesti ja jatkoi matkaa kunnes löysi oikean esineen tai jäljen. Vaikein harjoitus oli, kun puhtaassa maastossa kulki kaksi jälkeä vierekkäin. Peppi joutui niistä erottelemaan, kumpaa lähtee seuraamaan.

3 Näitä vaikeita kokeiluja teen todella harvoin, en halua polttaa koiraa loppuun. ID-jäljen opettamisessa hankalin puoli on se, että se tarvitsee ihmisiä jotka ovat halukkaita ajatuksen kanssa siinä auttaman. Joten kiitos parille treenikaverille joita silloin tällöin tapaan. Marjastusaikana tätä ihmisongelmaa ei ole, vaan ongelmaksi tulee jo liiankin sotkettu jälki aloittelevalle ID-jälkikoiralle. Tein alussa ID-jälkiharjoituksia vain metsässä, koska Peppi on tottunut jäljestämään pennusta asti vain metsässä. Tein siis toisinpäin kuin pitäisi - lähdin siis etenemään metsästä taajamaan, kun Lyylin kanssa on edetty taajamasta metsään. Monet ovat vahvasti myös sitä mieltä, että jokainen koira osaa jäljestää metsässä, joten vain asvaltilla ja taajamassa pitäisi harjoitella ja ehkä kerran pari vuodessa metsässä. Itse olen eri mieltä, enkä näe mitään syytä miksi ID-jälkeä pitäisi tehdä vain asvaltilla eikä koskaan metsässä tai päinvastoin. Tänä kesänä tein Pepille ensimmäisen IDasvalttijäljen. Asvaltille ja parkkipaikalle siksi, että siellä on paljon muitakin jälkiä ja ihmisiä yleensä häiriönä, mutta sieltä puuttuu metsän coktailhajut ja varvut johon jäljentekijän haju jää paremmin kiinni. Koira joutuu asvaltilla olemaan tosi tarkka. Koiralle joka ei ole koskaan etsinyt taajamassa, vaan aina metsässä, saattaa tällainen asvalttiharjoitus/ kovalla pinnalla jäljestys olla jonkun aikaa vaikeaa. Peppi on tottunut etsimään hajunäytteen hajuista esinettä, mutta aina vain metsässä tai pihalla joten oletin että tämä olisi ollut todella vaikeaa, Peppi kun ei muutenkaan ole taajamakoiratyyppiä. Ensimmäinen treeni meni, kuten arvasinkin, ihmetellessä. Hautausmaan parkkipaikalla kulki työntekijöitä ajettavan jäljen yli. Peppi olisi halunnut mennä ihmisten joukosta etsimään hajunäyteihmisen. Aikani siinä odottelin ja lopulta Peppi kuitenkin laittoi nenän maahan oho tässä onkin se haju. Sitten se lähti vähän epäröiden ja merkkasi esineen joka oli avain. Avain siksi ettei se näkynyt asvaltin pinnalla ja siitä saa keittämällä kaikki muut hajut pois. Sitten piti taas hetki ihmetellä, jonka jälkeen se lähti nenä vaihtelevasti maassa ja ilmassa menemään jälkeä pitkin. Toisen esineen jälkeen nenä pysyikin paremmin maassa. Seuraava asvalttijälki tehtiin parin tunnin päästä ja se menikin jo tosi hyvin. Peppi oivalsi, että asvaltillakin voi kulkea jälki jota pitää seurata ja erotella, eikä aina kannata yrittää mennä metsään, eikä ympärillä liikkuvista ihmisistä kannata välittää. Tämän treenin jälkeen pidettiin parin päivän tauko ja tehtiin uusi yritys. Koiralle pitää antaa aikaa työstää vasta oppimaansa. Parin ensimmäisen asvalttijäljen jälkeen käytän muita asvaltinvärisiä esineitä ja kooltaan 1x2cm kuin avaimia siksi että meillä ainakin koirat tylsistyy ilmaisemaan pelkkiä avaimia koko ajan. Asvalttijälkeä voi alussa helpottaa sillä, että samalla suihkauttaa saippuatonta kasvonpesuvettä (jäljentekijän ominaishaju) jäljelle muutaman metrin välein pari pisaraa kun jälkeä kulkee. Pepin ensimmäisellä IDasvalttijäljellä laitettiin vain sinne tänne hajupisteitä ja odotin että vesipisteet kuivuivat näkymättömiin. Myöhemmin tämä ominaishajuvesi jätetään pois. Talvella vettä ei käytetä lainkaan. Moni uskoo vieläkin, että talvella ei voi jäljestää ja että koira kulkee näön avulla. Hmm Olen videoilla nähnyt miten poliisien ID- jälkikoirat ajavat talvella kauppakeskusten aukioloaikana ID-jälkeä eivätkä suinkaan mene näön avulla, koska tuoreita jälkiä tulee koko ajan ajettavan jäljen päälle. Myös Lyyli on ajanut tavallisena jälkikoirana lumisella hiekkatiellä jälkeä, jossa oli kulkenut ihmisiä ja autoja, Se merkkasi esineen joka oli lumen alla. Eli jälkeä tai ID-

4 jälkeä voi ajaa talvellakin, mutta ei liian kovalla pakkasella.. Kuvia Pepin ID-jäljestyksestä asvaltilla Monissa koira-alan lehdissä on paljon juttua ID-jäljestyksestä. Siitä on tullut tänä päivänä tavallaan hitti. En kuitenkaan näe syytä, että jokainen koira pitäisi opettaa ID-jäljelle. Ennemmin omistan hyvän ja luotettavan normaalin jälkikoiran, kuin epävarman IDjälkikoiran. ID-jälkikoiran opettaminen vaatii omistajalta paljon kärsivällisyyttä, runsaasti aikaa, ymmärrystä, monipuolisuutta jne. Opetus ei tapahdu yhdessä yössä. Vie vähintään 2 vuotta, että pääset vasta alkuun. Koska kyseessä on leonbergi, sitä ei voi opettaa yhtä nopeassa tahdissa kuin palvelualtista palveluskoiraa. Me etenemme Pepin kanssa hitaasti, suuri kroppa ei kestä tiheää jäljestämistä ja siitepölyt vaivaavat ottakaa tämä ison koiran omistajina huomioon jos innostuitte ID-jäljestä. Metsässä Peppi haluaa jäljestyksen aikana mennä tarkistamaan marjastajat onko tuolla näytehajun hajuinen ihminen, kun tätäkin asiaa olen sille hiukan opettanut, mutta asvaltilla se ei välitä ympärillä olevista ihmisistä. Tämä tuo joskus haastavia tilanteita ohjaajalle miten kerrot koiralle, että marjastajat eivät tykkää, jos menet nuuskimaan/tarkistamaan heitä. Olen tehnyt Pepin kanssa molempia jälkiä, tavallista ja ID-jälkeä. Olen nämä kaksi asiaa erottanut eri käskyllä ja tietenkin myös hajutunnistenäyte antaa vinkin Pepille miten toimia. Jos opetat koiralle sekä tavallista että IDjälkeä, mieti miten erotat nämä kaksi asiaa. Mieti myös missä vaiheessa koulutusta alat käyttämään sekä tavallista että ID-jälkeä. Olen kuullut muutaman koiran epäonnistuvan tavallisella jäljestyksellä, kun ovat alkaneet opettamaan ID-jälkeä. Olkaa siis tarkkoina, alkuinnostuksen jälkeen saattaa tulla esille yllättäviä vaikeuksia. Iloisin ID-jälkiterveisin Peppi löytää esineen ja pitää nenua siinä kiinni tämä on Pepin ilmaisutyyli Eila & Peppi

5 Palkkaan Peppiä esineen löydöstä Alla olevat kuvat: Kauppa on mennyt juuri kiinni ja ihmisiä kulkee parkkipaikalla. Peppi ei niistä välitä Peppi löytää esineen ja ilmaisee sen. Siitä annan palkkaa ruhtinaallisesti.

6 Matka jatkuu Alla olevat kuvat: Lyylille on opetettu asvalttijälkeä tavallinen jälkikoira. Jälki kulkee nurmikolta asvaltille. Myöskään Lyyli ei välitä häiriöistä. Ammattikoulun pihalla kesä 2011 Alla olevat kuvat: syksy 2012 Lyyli kaupan edustalla. On perjantai-ilta ja tien toisella puolella remuaa nuorisojoukko, mutta Lyyli ei siitä välitä. Aivan jäljen lopussa on palkkarasia, kärryjen jälkeen.

7 Toisenlaisessa häiriössä jälki kulkee ihan kaupan edestä, jossa on paljon roskaa. Lyyli löytää roskien joukosta jäljentekijän esineen ja ilmaisee sen maahan menolla Loppupalkka löytyi.