Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta MIETINTÖLUONNOS

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta 2013/2079(INI) MIETINTÖLUONNOS täytäntöönpanokertomuksesta 2013: Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian kehittäminen ja käyttö Euroopassa (2013/2079(INI)) Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta Esittelijä: Chris Davies Lausunnon valmistelija (*): Vicky Ford, Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta (*) Valiokuntien yhteistyömenettely työjärjestyksen 50 artikla PR\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 PR_INI SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 PERUSTELUT...7 PE v /9 PR\ doc

3 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS täytäntöönpanokertomuksesta 2013: Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian kehittäminen ja käyttö Euroopassa (2013/2079(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (CCS-direktiivi) 1, ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2013 annetun komission tiedonannon hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tulevaisuudesta Euroopassa (COM(2013)0180), ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2013 julkaistun komission vihreän kirjan Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030 (COM(2013)0169), ottaa huomioon joulukuussa 2008 hyväksytyn EU:n ilmasto- ja energiapaketin, ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna , ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A7-0000/2013), A. toteaa, että hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on toimivaksi osoittautunut tekniikka, jolla voidaan vähentää merkittävästi teollisuuden ja fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten hiilidioksidipäästöjä, mutta katsoo, että innovoinnin edistämiseksi ja kustannussäästöjen varmistamiseksi tarvitaan teollisen mittakaavan demonstrointia; B. toteaa, että Kansainvälisen energiajärjestön ennusteiden mukaan fossiilisten polttoaineiden käyttö maailmassa lisääntyy seuraavien 20 vuoden aikana; katsoo, että hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on välttämätöntä, jos halutaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä tarvittava lähes 20 prosentin vähennys CO 2 -päästöissä; C. panee merkille, että unionimaiden johtajat ilmaisivat vuonna 2007 tavoitteen perustaa jopa 12 CCS-demonstrointilaitosta ja saattaa ne toimintaan vuoteen 2015 mennessä; toteaa, että koska laitosten taloudellinen toteuttamiskelpoisuus oli riippuvainen hiilen korkeasta hinnasta, tavoitetta ei voida nyt toteuttaa; 1 EUVL L140, , s EUVL C 251 E, , s. 75. PR\ doc 3/9 PE v01-00

4 D. toteaa, että EU on menettämässä teknisen etumatkansa hiilidioksidin talteenotossa ja varastoinnissa, kun vain yksi hanke on enää ehdolla NER300-rahoitustuen saajaksi ja Euroopan energia-alan elvytysohjelmaan sisältyvät hankkeet on lopetettu tai keskeytetty; toteaa, että EU:lla ei nyt ole toimivia keinoja edistää hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin lippulaivahankkeita; Kunnianhimoisemmat tavoitteet 1. katsoo, että EU:n on otettava CCS-tekniikka käyttöön, jotta se voi saavuttaa vuoden 2050 vähähiilisyystavoitteensa mahdollisimman pienin kustannuksin; katsoo, että on pikaisesti luotava täysimittaisia CCS-lippulaivahankkeita; katsoo, että EU:n päästökauppajärjestelmän lisäksi tarvitaan välineitä tekniikan kehittämiseksi edelleen; 2. kehottaa komissiota ehdottamaan CCS:n käyttöönotolle 2020-tavoitetta, joka kattaisi hiili-ja kaasuvoimantuotannon ja eri teollisuudenaloja; ehdottaa, että pyrittäisiin pitämään sellainen määrä hankkeita toiminnassa ja valmisteluvaiheessa, että voidaan ottaa talteen ja varastoida vuosittain 10 Mt hiilidioksidia; Jäsenvaltiot johtoasemassa 3. katsoo, että CCS:n kehittäminen ei ole mahdollista ilman jäsenvaltioiden tukea; pitää valitettavana, että niin harvat jäsenvaltiot ovat kannustaneet CCS-tekniikan käyttöön; 4. muistuttaa komissiota, että parlamentti on vaatinut lainsäädäntöä, jolla jokainen jäsenvaltio velvoitettaisiin laatimaan vähähiilisen talouden strategia 2050; katsoo, että näitä kansallisia etenemissuunnitelmia olisi päivitettävä viiden vuoden välein; odottaa jäsenvaltioiden kertovan, aikovatko ne ottaa CCS-tekniikan käyttöön ja miten; 5. korostaa, että jäsenvaltioiden tärkeänä tehtävänä on tarjota avoin tulolähde, kuten syöttötariffit, tukea lippulaivahankkeiden rakentamista ja toimintaa varmistaen samalla, että toimijat saavat tuottoa sijoituksilleen, ja asettaa vaatimuksia, kuten vakuudet siitä, että markkinoille ensimmäisenä tulevat CCS-laitokset huolehtivat perussähkön tuotannosta; Unionin säännökset ja rahoitus 6. kehottaa komissiota ehdottamaan, että EU:n päästökauppajärjestelmän 600 miljoonan päästöoikeuden myynnillä perustettaisiin EU:n teollisuuden innovaatiorahasto, josta tuettaisiin CCS-lippulaivahankkeiden kehittämistä, muuta innovatiivista vähähiilistä tekniikkaa ja toimia energiaintensiivisten teollisuusalojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi; 7. katsoo, että pitkän aikavälin CCS-tuen olisi tultava ensisijaisesti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien fossiilisten polttoaineiden tuotannosta ja tuonnista; kehottaa komissiota ehdottamaan, että vuodesta 2020 eteenpäin otettaisiin käyttöön järjestelmä, jossa vaaditaan ostamaan CCS-sertifikaatteja todisteeksi siitä, että hiilidioksidia on varastoitu suhteessa tuotteisiin liittyviin CO 2 -määriin; PE v /9 PR\ doc

5 8. panee merkille Euroopan investointipankin päätöksen evätä luotot sellaisten hiilivoimaloiden rakentamiseen, joiden päästöt ovat suuremmat kuin 550 g CO 2 /kwh; korostaa, että ellei CCS:n kehittämiseen anneta taloudellista tukea, on otettava käyttöön tiukat päästönormit; Kuljetus ja varastointipaikat 9. toteaa, että antamalla etusija yhteisiä putkistoja käyttävien teollisuuslaitosten CCS-klustereille voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä; katsoo, että laitosten toiminnanharjoittajien ei voida olettaa ottavan huomioon muita laitoksia koskevia tulevia vaatimuksia, joten putkistot, joissa saatetaan kuljettaa useista lähteistä peräisin olevaa hiilidioksidia, olisi yleensä rakennettava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksina; korostaa, että jäsenvaltioille suoraan kuuluva tehtävä on varmistaa CCS-kuljetuksista huolehtiminen ja määritellä varastointitilojen saatavuus; 10. panee merkille esitykset, että Pohjanmereen voitaisiin varastoida vuosittain 100 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuoteen 2030 mennessä ja 500 miljoonaa tonnia vuoteen 2050 mennessä; kannattaa EU-varojen käyttöä siihen, että laaditaan yhteinen määritelmä varastointipaikkojen ominaisuuksista, kartoitetaan varastointipaikkojen geologinen potentiaali koko Euroopassa, kehitetään pilottihankkeita ja valmistellaan paikkoja kaupallisessa mittakaavassa tapahtuvaan varastointiin; 11. kehottaa komissiota edistämään ja rahoittamaan Euroopan CO 2 -varastointipaikkojen kartaston laatimista; Varastointiin liittyvä vastuu 12. panee merkille mahdollisten CCS-kehittäjien huolen siitä, että CCS-direktiivin vaatimukset vaikuttavat yksipuolisilta, saattavat edellyttää yksityisiä yrityksiä ottamaan liian suuren vastuun hiilidioksidin varastoinnista, vaikka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset olisivatkin hyväksyneet heidän toimintatapansa, ja voivat olla merkittävä investointeja jarruttava tekijä; 13. on täysin samaa mieltä siitä, että on estettävä hiilidioksidin vuotaminen varastointipaikasta, mutta katsoo, että jäsenvaltioiden on kannettava oma vastuunsa sen jälkeen, kun ne ovat antaneet luvan varastointipaikalle ja hyväksyneet sen käyttöehdot; pitää tärkeänä, että mahdolliset toiminnanharjoittajat ja toimivaltainen viranomainen sopivat keskenään vastuukysymyksen yksityiskohdista; 14. toteaa, että CCS-direktiivi antaa jäsenvaltioille suuren liikkumavaran siinä, miten ne määrittelevät CCS-toiminnanharjoittajilta vaadittavat taloudelliset vakuudet ja ajankohdan, josta alkaen vastuu suljetusta varastointipaikasta siirtyy toimivaltaiselle viranomaiselle; katsoo, että CCS:n kehitystä edistämään pyrkivien jäsenvaltioiden olisi otettava yrittäjähenkisempi rooli ja nykyistä enemmän tehtäviä; 15. katsoo, että CCS-direktiivin vaatimuksessa, jonka mukaan toiminnanharjoittajien on hiilidioksidivuodon tapauksessa palautettava päästökauppaoikeudet, ei oteta huomioon vaadittavia kalliita korjaavia toimia; pelkää tämän vaatimuksen olevan PR\ doc 5/9 PE v01-00

6 CCS:n kehittämisen lisäeste; kehottaa komissiota ehdottamaan CCS-direktiivin arvioinnin yhteydessä sen muuttamista; Talteenotto- ja varastointivalmius 16. katsoo, ettei saisi enää hyväksyä investointeja suuripäästöisiin voimaloihin tai teollisuuslaitoksiin ilman että otetaan huomioon, miten päästöjä aiotaan vähentää tulevaisuudessa; 17. toteaa, että jäsenvaltiot voivat tulkita eri tavoin CCS-direktiivin säännöksiä, jotka koskevat talteenotto-, kuljetus- ja varastointivalmiuksien arviointia ennen voimaloiden käyttölupien myöntämistä; 18. kehottaa komissiota ehdottamaan vaatimusta, että on valmistauduttava asianmukaisesti CCS:n käyttöönottoon aina kun haetaan lupaa rakentaa tiettyä kokoa suurempia, fossiilisia polttoaineita käyttäviä uusia voimaloita ja suuripäästöisiä teollisuuslaitoksia, lukuun ottamatta sähkön kysyntäpiikkien tasausta tai tapauksia, joissa jäsenvaltio on noudattanut lakisääteistä vaatimusta ja julkaissut etenemissuunnitelman, josta käy ilmi, miten se aikoo täyttää vuoden 2050 päästövähennystavoitteensa ilman CCS:n käyttöä; Hiilidioksidin käyttö ja talteenotto 19. pitää myönteisinä kaikkia pyrkimyksiä käyttää hiilidioksidia niin, että sen kokonaispäästöt ilmakehään vähenevät; kehottaa erityisesti komissiota arvioimaan pikaisesti, voidaanko hiilidioksidin käytöllä tehostaa öljyn ja kaasun talteenottoa EU:ssa; o o o 20. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. PE v /9 PR\ doc

7 PERUSTELUT Viisi vuotta sitten uskottiin, että Euroopan unionista voisi tulla edelläkävijä hiilidioksidin talteenotossa ja varastoinnissa (CCS). Eurooppa-neuvosto kannatti ajatusta perustaa 12 CCS-demonstrointihanketta, jotka olisivat toiminnassa vuoteen 2015 mennessä, ja antoi tukensa Euroopan parlamentin ehdottamalle rahoitusvälineelle (NER300), jonka odotettiin tuovan riittävästi julkisen sektorin tukea hankkeiden toteuttamiseen. Ajatus oli hyvä. CCS-tekniikkaa tarvitaan, jos halutaan vähentää hiilidioksidipäästöjä mahdollisimman kustannustehokkaasti vuoteen 2050 mennessä. Tekniikkaa tarvitaan vähentämään suurten teollisuuslaitosten päästöjä, ja se voi mahdollistaa fossiilisten polttoaineiden käytön huomattavasti vähäisemmin vaikutuksin maapallon lämpötilaan. Valitettavasti alkuinnostus ei ole juurikaan tuottanut tulosta. NER300-rahoituksen ensimmäisessä vaiheessa haettiin rahoitusta 13 merkittävälle hankkeelle kuudessa eri maassa, mutta suurin osa hankkeista peruttiin tai ei täyttänyt asetettuja tiukkoja ja joustamattomia vaatimuksia. Toisessa vaiheessa on käynnissä ainoastaan yksi hanke ( White Rose Isossa-Britanniassa), mutta on erittäin epävarmaa, täyttääkö se jäsenvaltion ja komission asettamat vaatimukset sitoumuksen tekemiseksi. Tällä hetkellä suurin osa miljardin euron summasta, joka osoitettiin vuonna 2009 Euroopan talouden elvytysohjelmasta CCS-pilottihankkeille, on käyttämättä, eikä sitä ole tarkoitus kohdentaa uudelleen. Hiilidioksidin erotus- ja talteenottotekniikka on ollut käytettävissä 1930-luvulta saakka. Hiilidioksidin kuljetus putkia pitkin on jokapäiväistä kaikkialla maailmassa. Hiilidioksidin maanalaisen varastoinnin turvallisuutta on demonstroitu esimerkiksi Sleipnerin kaasukentällä: norjalaiset ovat vuodesta 1996 syöttäneet vuosittain miljoona tonnia hiilidioksidia kallioperään Pohjanmeren syvyyksiin, eikä ole merkkejä kaasuvuodoista. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, että CCS tulee vältettyä CO 2 -tonnia kohden halvemmaksi kuin offshore-tuulivoima ja aurinkovoima. Miksi CCS-tekniikkaan ei siis ole tartuttu innokkaammin? Ylivoimaisesti suurin syy on, ettei EU eivätkä sen jäsenvaltiot ole luoneet yritystoimintamallia, jolla saataisiin yksityisiä investointeja. Samalla kun uusiutuvan energian kehittäjät ovat saaneet rahallista tukea sähkön kuluttajien ansiosta, CCS-tekniikan edistäminen on ollut lähes kokonaan riippuvaista hiilipäästöoikeuksista, jotka on hinnoiteltu niin kalliiksi, että investoijat etsivät vaihtoehtoa niiden ostamiselle huolehtimalla siitä, että hiilidioksidipäästöjä ei synny. NER300-rahoitusvälineen arvo on riippunut myös suoraan hiilen hinnasta, minkä vuoksi hiilen hinnanromahdus on entisestään vaikeuttanut CCS:n kehittämistä. Jos hiilitonnin hinta olisi euroa, olisi paljon pienempi tarve tukea uusiutuvaa energiaa ja voitaisiin lisätä CCS-investointeja, mutta tämä ei toteutune vielä moneen vuoteen. Tarvitaan toisenlainen lähestymistapa. Esittelijä käsittelee mietinnössään, millainen se voisi olla ja mitä toimenpiteitä tarvittaisiin. Esittelijä korostaa, että CCS-tekniikan kehittämiseen tarvitaan jäsenvaltioiden poliittista ja taloudellista tukea. Vaikka jäsenvaltioiden ei halutessaan tarvitse soveltaa tekniikkaa, PR\ doc 7/9 PE v01-00

8 esittelijä epäilee, mahtavatko kaikkien maiden päättäjät tietää, miten ne aikovat saavuttaa vuoden 2050 päästövähennystavoitteensa, ja ovatko ne käsittäneet, miten CCS-tekniikka voisi olla avuksi. Osaksi tästä syystä hän korostaa, että unionin olisi annettava lainsäädäntöä, jolla jokainen jäsenvaltio velvoitettaisiin julkaisemaan suuntaa-antava strategia, jossa kuvataan, miten jäsenvaltio aikoo saavuttaa vuoden 2050 tavoitteen. Kaikkea ei voi jättää yksityisen sektorin huoleksi. CCS:n mahdollisuuksiin uskovien jäsenvaltioiden olisi valmistauduttava toimimaan aktiivisesti tekniikan kehittämiseksi. Niiden olisi tarjottava rahoitusvälineitä, kuten syöttötariffeja, jotka olisivat samaa suuruusluokkaa kuin uusiutuvalle energialle maksettavat tuet. Ne voisivat antaa tukea putkistojen rakentamiseen ja auttaa kartoittamaan ja valmistelemaan varastointipaikkoja. Ne voisivat ryhtyä vakuuttelemaan epäileviä tahoja siitä, että hiilidioksidin varastointiin liittyy vähemmän riskejä kuin moneen muuhun teolliseen toimintaan. Niiden on kannettava osa taloudellisista vastuista, jos ilmenee ongelmia niiden itsensä hyväksymissä varastointipaikoissa. Vaikka jäsenvaltioiden olisi oltava kantava voima, myös koko unionin olisi osallistuttava CCS:n kehittämiseen ja sen varmistamiseen, että tietoa levitetään kaikkien hyödyksi. Tällä hetkellä EU:lla ei ole enää toimivaa politiikkaa tämän varalle. Esittelijä ehdottaa, että olisi sovittava EU:n tavoitteesta ajatusten kohdistamiseksi asiaan ja rohkaistava käyttämään osa nykyisistä rajallisista varoista tavoitteiden saavuttamiseen. Hänen mielestään on tuettava CCS-lippulaivahankkeita, jos halutaan edistää innovointia, vähentää kustannuksia ja tehdä tekniikasta hyväksyttävä toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Hän ehdottaa vaatimattomana tavoitteena, että vuoteen 2020 mennessä olisi joko toiminnassa tai rakenteilla sellainen määrä CCS-hankkeita, että voitaisiin varastoida vuosittain 10 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Tämä on viidesosa Kansainvälisen energiajärjestön ehdottamasta kyseisen vuoden maailmanlaajuisesta tavoitteesta. Lyhyellä aikavälillä tarvitaan uusia rahoituslähteitä. Esittelijä ehdottaa, että päästöoikeuksien myynnistä saatavilla varoilla perustettaisiin teollisuuden innovaatiorahasto. Siitä voitaisiin tukea CCS-tekniikkaa, ja lisäksi sen turvin voitaisiin kehittää innovatiivisia uusiutuvan energian hankkeita ja keinoja vähentää energiaintensiivisten teollisuusalojen hiilidioksidipäästöjä. Komissio odottaa CCS:n olevan taloudellisesti kannattavaa vuoteen 2035 mennessä, mutta esittelijän mielestä vuoden 2020 jälkeisessä esikaupallistamisvaiheessa rahoitustuen olisi tultava hiilidioksidipäästöjä synnyttävistä fossiilisista polttoaineista. Esittelijä suosittaa Ison-Britannian ( Renewables Obligation ) tai Ruotsin tai Norjan sertifikaattijärjestelmän kaltaisen CCS-sertifikaattijärjestelmän perustamista. Hän suosittaa myös, että velvollisuutta hankkia tietty määrä CCS-sertifikaatteja sovelletaan erityisesti fossiilisten polttoaineiden tuottajiin ja maahantuojiin. Jos CCS-tekniikalle ei anneta taloudellista tukea, vaihtoehtoisesti voidaan käyttää sääntelyä. Esittelijä haluaa välttää tiukkojen päästönormien käyttöönoton, mutta hyväksyy ne osana toimenpiteitä. PE v /9 PR\ doc

9 Euroopan parlamentti ansioitui vuonna 2008 ehdottaessaan CCS-rahoitusvälinettä, joka sai neuvoston ja komission tuen. Esittelijä toivoo, että parlamentin jäsenet toimisivat jälleen aloitteellisesti ja että parlamentin tässä mietinnössä ehdottamilla keinoilla voitaisiin varmistaa CCS-tekniikan soveltaminen, sillä kyseinen tekniikka on erittäin tärkeä torjuttaessa uhkaavaa maapallon lämpötilan nousua. PR\ doc 9/9 PE v01-00