Muistio 1 (9) Tiivistelmä Viestintäviraston informaatioiltapäivässä pidetyistä esityksistä

Transkriptio

1 Muistio 1 (9) Radiotaajuudet TV-kuvat kuntoon Tiivistelmä Viestintäviraston informaatioiltapäivässä pidetyistä esityksistä Radiohäiriöiden selvityskyvyn ylläpito yksi Viestintäviraston strategisista painopisteistä Johtaja Kirsi Karlamaa, Viestintävirasto, radiotaajuudet Viestintäviraston yhtenä strategisena tavoitteena on viestintäverkkojen ja -palvelujen toimintavarmuuden ja turvallisuuden kehittäminen. Sen yhtenä painopisteenä puolestaan on teknisen ohjauksen ja valvonnan terävöittäminen, mihin omana osanaan kuuluu radiohäiriöiden selvityskyvyn ylläpitäminen. Paitsi että kehitämme omaa toimintaamme sekä radiohäiriöiden ehkäisemisessä että syntyneiden häiriöiden selvittämisessä, haluamme myös kehittää yhteistyötä alan toimijoiden kanssa. Pyrimme varmistamaan, että toimijoilla on riittävästi osaamista ja resursseja oman häiriöselvityskykynsä ylläpitoon ja autamme osaltamme tässä järjestämällä koulutusta ja terävöittämällä oman tietämyksemme jakamista. Yksityiskohtaisempina tavoitteinamme on mm., että televisioverkkojen operaattoreiden asiakaspalveluilla on ajanmukaiset tiedot sekä akuuteista että potentiaalisista radiohäiriötilanteista; antenniurakoitsijat ovat tietoisia tulevaisuuden radioympäristössä toimivista vastaanottoantenniratkaisuista; kaikkien radioverkkojen operaattoreiden asiantuntijoiden radiohäiriöiden selvittämiseen liittyvät tiedot lisääntyvät; yhdessä matkaviestinverkkojen operaattoreiden kanssa löydämme keinoja parantaa sisätilapeittoa mm. uusien rakenneratkaisujen tuomien haasteiden ratkaisemiseksi; kuluttajien ja radiotoimijoiden tietoisuuden lisääminen radion vastaanottoon ja kuuluvuuteen liittyen; kuluttajat löytävät itsekin ratkaisuja tavallisimpiin ongelmatilanteisiin ja että ymmärtävät paremmin vastaanottojärjestelmien laadun merkityksen. Kaikkea tuota ei tietenkään ehdi käydä läpi yhdessä iltapäivässä. Tälle kertaa keskitymme Viestintävirastoon tulevien radiohäiriöilmoitusten käsittelyprosessiin ja operaattoreiden ja urakoitsijoiden rooliin radiohäiriöiden selvittämisessä sekä kerromme omista kokemuksistamme radiohäiriöiden selvittämisessä.

2 2 (9) Tavoitteenamme on jatkaa seminaareja jo ensi keväänä. Otamme mielellämme vastaan ehdotuksia näiden tilaisuuksien aiheiksi 1! Radiohäiriöilmoitusten käsittely Viestintävirastossa Radiotarkastusyksikön päällikkö Pentti Lindfors Viestintäviraston oikeudet radiohäiriöiden selvittämisessä Viestintäviraston oikeuksista häiriöiden aiheuttajien tunnistamisessa ja paikantamisessa, häiriöiden poistamisessa sekä niiden estämisessä säädetään laissa radiotaajuuksista ja telelaitteista (1015/2001) verrattain tarkasti, lähinnä pykälissä 30, 31, 33, 34 ja 37. Lakiteksti löytyy esimerkiksi finlex.fi-palveluista: Huolimatta lain tarkasti määrittelemästä taustasta häiriöselvitystyö on kuitenkin enemmän insinöörityötä kuin juridiikkaa. Olennaisinta on löytää häiriön syy sekä keinot sen poistamiseksi. Toimitusaikatavoitteet Jotta Viestintävirasto pystyy käyttämään resurssejaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, on erilaisten radiohäiriöiden selvittämiselle asetettu erilaiset aikatavoitteet. Hätä- ja turvallisuusliikenteen ja viranomaisverkkojen häiriöt selvitetään mahdollisimman nopeasti, myös virka-ajan ulkopuolella. Aikatavoite on 16 tuntia. Yleisten televerkkojen, tv- ja radiotoiminnan jakeluverkkojen ja elinkeinoelämän radioverkkojen häiriöt selvitetään virka-aikana. Aikatavoite on saada häiriöt selvitettyä viidessä arkipäivässä. Yksittäiseen tv- ja radiovastaanottoon liittyvät, matkaviestinverkon tilaajan ilmoittamat sekä harraste- ja muun radioliikenteen häiriötapaukset pyritään selvittämään virka-aikana 20 arkipäivän kuluessa. Mikäli häiriö esiintyy vain poikkeuksellisena ajankohtana, työtä voidaan muissakin kuin hätä- ja turvallisuusliikenteeseen liittyvissä tapauksissa tehdä myös virka-ajan ulkopuolella. Laiteresurssit Viestintävirastolla on Helsingissä kaksi mittausautoa ja kaksi henkilöautoa. Autoissa on kapeakaistaista keveää suuntimokalustoa, yhdessä myös VHF/UHF-suuntimo. Stadionin tornissa on kiinteä VHF/UHF-suuntimo. Ruoholahdessa Viestintäviraston toimipaikassa on lisäksi varajärjestelmä. Siellä on myös monipuolinen mittauskalusto: spektrianalysaattoreita, signaaligeneraattoreita, antennitestereitä sekä erilaisia suodattimia, joita tarvitaan häiriönpoistotoimenpiteiden kokeilussa. Vuoden loppuun saakka on virastolla Helsingin lisäksi kahden radiolaitetarkastajan toimipiste Jokioisissa. Siellä on yksi mittausauto, jossa on HF-suuntimo, sekä käyttövalmiudessa oleva kiinteä HF-suuntimo. 1 Ehdotuksia voi toimittaa sähköpostitse Kari Kankaalle: kari.kangas(at)ficora.fi

3 3 (9) Imatralla, Kotkassa ja Oulussa on taajuusalueella 30 MHz - 6 GHz toimivat kauko-ohjattavat vastaanottimet. Yhteydenottotavat radiohäiriötilanteissa Radiohäiriöilmoitusten tekemiseen puhelimitse on virastolla oma soittosarja: (09) Viraston verkkosivuilla opastetaan jättämään ilmoitukset joko sähköpostitse tai palautelomakkeella. Ilmoitusten jättämistä varten on oma lomake. Suurin ongelma palautelomakkeen käytössä on asiakkaan yhteystietojen puutteellisuus tai virheellisyys. Lisäksi radiohäiriöiden selvittämisessä oleelliset osoitetiedot puuttuvat toisinaan kokonaan. Usein joudutaankin kysymään tilanteesta lisätietoja. Niitä antaa kuitenkin vain pieni osa ilmoittajista - ehkä häiriötilanne on silloin ollut ohimenevä. Varsinaisten häiriötilanteiden lisäksi yhteydenottoja tulee radioiden kuuluvuudessa tapahtuneista muutoksista ja jopa ohjelmasisällöstä. Radiohäiriöilmoitusten käsittelyprosessi Viestintävirastoon tulleet häiriöilmoitukset viedään tätä varten toteutettuun omaan tietokantaansa. Tarvittaessa kysytään lisätietoja, mikäli ilmoituksessa on sen jättäjän yhteystiedot. Puhelimitse tapahtuvissa yhteydenotoissa voidaan tietysti kysyä kaikki tarvittavat tiedot saman tien. Satunnaisesti esiintyvistä häiriöistä pyydetään ilmoittajaa keräämään ajankohtalokia, joka usein auttaa häiriön syyn selvittämisessä. Tapaus analysoidaan käytettävissä olevan tiedon perusteella. Jatkotoimien osalta aivan ensimmäiseksi päätetään, mikä on tilanteen kiireellisyysluokka. Tässä kuullaan tarvittaessa myös häiriintyvän järjestelmän edustajaa. Analysoinnissa käytetään tukena mm. erilaisia karttapalveluita operaattorien peittoaluekartat mukaan lukien, maastoprofiileja, verkkopalveluista saatavissa olevia ilma- ja katukuvia sekä viraston omaa taajuustietokantaa. Televisio- ja radiovastaanoton häiriöistä suuri osa liittyy liian heikkoon signaaliin. Joko vastaanotettava kenttä on liian heikko tai sitten vastaanottoantennijärjestelmä on suorituskyvyltään riittämätön tai vioittunut. Hätä- ja turvallisuusliikenteeseen vaikuttavissa häiriötilanteessa selvitetään heti, vaatiiko tapaus välittömiä toimenpiteitä. Meillä ei ole varsinaista päivystystä, mutta käytännön tilanteissa etsitään käytettävissä oleva työpari minä päivänä ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Silloin, kun tilanne ei vaadi kiireellisiä toimia kootaan samalla suunnalla olevia tehtäviä yhteen siten, että niistä muodostuu 2-4 päivää kestävä mittausmatka. Pääkaupunkiseudulla voidaan tilanteita selvittää yksittäinkin. Häiriötapausten selvittämisen yhteydessä törmätään välillä laitteisiin, joiden osalta on tarpeen ryhtyä kaupanpidon valvonnan mukaisiin toimenpiteisiin laitteiden poistamiseksi markkinoilta. Toiminta kohteessa Häiriölähdettä etsitään mittausautoilla, joissa perusvarustuksena on monitorointivastaanotin, antennimasto ja erilaisia antenneja sekä tv-vastaanotin. Näitä täydennetään kohteen taajuusalueen vaatimilla muilla mittalaitteilla.

4 4 (9) Usein on vaikeinta saada kohteelle sellaiset henkilöt, joilla on pääsy tarvittaviin laitetiloihin ja jotka tuntevat siellä olevat laitteet sekä saada yhteydet verkonvalvomoissa oikeisiin henkilöihin. Häiriö voi koskea myös useiden operaattoreiden verkkoja - varsinkin kun kyseessä on yhteinen masto - mikä edelleen mutkistaa tilannetta. Häiriön ajallisen esiintymisen ja esiintymistiheyden perusteella saadaan useimmiten pääteltyä millaisen häiriönaiheuttajan kanssa ollaan tekemisissä. Etenkin matkaviestinverkkoihin liittyvissä tapauksissa häiriösignaali on usein havaittu korkealla mastossa olevan laitteiston kautta, jolloin ongelmaksi muodostuu päästä niin lähelle häiriön aiheuttajaa, että signaali saadaan havaittua paljon alempana olevalla mittausauton laitteistolla. Mittausta varten pitäisi myös muu radioliikenne saada pois tutkittavalta taajuudelta lähettimiä kuitenkaan sammuttamatta, sillä ne saattavat olla osallisina häiriön syntymekanismissa. Tv-häiriöt Valtaosa kaikista yhteydenotoista koskee televisiovastaanottoa. Ongelmista kuitenkin vain pieni osa aiheutuu ulkoisista häiriöistä. Ilman paikalla käyntiä ei niiden erottaminen ole helppoa. Yleisiä häiriöiden aiheuttajia ovat vialliset energiansäästölamput ja mainosvalot, kipinöivät sähkömoottoreiden harjat, vialliset releet ja termostaatit, sähköjunat etenkin talvella, pienkoneiden polttomoottorit, moottorikelkat, sähköpaimenet ja värähtelevät antennivahvistimet. Varsinkin sähkölaitehäiriöiden poistamisessa tv-taloudet muodostavat hyödyllisen "monitorointiverkon". Käytännössä häiriölähteet löytyvät joko omasta taloudesta tai ainakin lähiympäristöstä. Vain ajoittain esiintyvien häiriöiden selvittäminen on sitä hankalampaa, mitä lyhemmän aikaa ja satunnaisemmin häiriö esiintyy. Kaikki tieto esiintymisajoista on hyödyksi. Spektrianalysaattorikuva, missä on käytetty laajaa pyyhkäisyä, kertoo paljon varsinkin, jos vertailukohdaksi saadaan kuva tilanteesta ilman häiriötä. Myös antennitesterin spektrikuvat ovat hyödyllisiä. Käytetyn mittalaitteen asetusarvot ovat kuvan tulkinnassa olennaista tietoa. ULA-vastaanoton ongelmia Suomessa on käytössä paljon ULA-radioasemia ja tämän myötä kuluttajille on tarjolla myös paljon erilaisia radio-ohjelmia. Osaa asemista kuunnellaan hyvin kaukana lähettimestä, radioaseman varsinaisen kuuluvuusalueen ulkopuolella. Ääniradion vastaanottoympäristö on jo pitkään ollut tv-tilannetta vaativampi, koska lähettimiä on eri paikoissa. Kentänvoimakkuuserot voivat olla suuria, mikä vaikeuttaa etenkin yhteisantennivastaanoton toteuttamista päävahvistimessa. Kuuluvuusalue on monin paikoin häiriörajoitteinen, jolloin uudet lähettimet voivat heikentää nykyisten asemien etäkuuntelumahdollisuutta. Tällöin kuluttajien on toisinaan vaikeata ymmärtää, että joskus kuulunut suosikkiohjelma voi verkon muutosten takia lakata kuulumasta ilman, että kyseessä on ulkoinen radiohäiriö. ULA-taajuusalueella on varsin paljon sähkölaitehäiriöitä, mutta suurimmat syyt ongelmiin ovat vastaanottimien suorituskykyjen eroissa ja siinä, ettei ulkoisia kiinteitä antenneja juurikaan enää käytetä.

5 5 (9) Kaapelijakelu Kaapeliverkoissa käytetään radiotaajuuksia, mutta kyseessä ei silti ole radiotoiminta eikä sitä suojata radiotoiminnan mahdollisesti aiheuttamilta häiriöiltä. Kaapeliverkkojen taajuuksien käyttö voi kuitenkin haitata radioliikennettä. Niissä tapauksissa mekin selvitämme häiriötilanteita. Digitaalisen tv-signaalin teho jakaantuu tasaisesti koko kanavan taajuusalueelle, mikä vähentää häiriötapausten määrää. Lisäksi vaikka signaalia vuotaisikin verkosta, vain pieni osa siitä tulee tyypillisesti hyvin kapeita kanavia käyttävien radiopuhelin- tai dataradioverkkojen kanaville. Kaapeliverkoissa käytettävien taajuuksien valinnassa olisi järkevää ottaa huomioon samojen taajuuksien radiokäyttö. Kaapeliverkkojen tv-jakelua digitalisoitaessa näin ei kuitenkaan pääsääntöisesti tehty. Muutokset radiotaajuuksien käytössä saattavat edellyttää muutoksia samojen taajuuksien kaapeliverkkokäytössä. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi 800 MHz matkaviestinverkkojen käynnistyessä sekä kognitiiviradion tullessa tv-käytöstä vapaille UHFalueen tv-kanaville. Matkaviestinverkkojen häiriöt Tärkeimpiä matkaviestinverkoille aiheutuneiden radiohäiriöiden lähteitä ovat tv-antennivahvistimet sekä niiden asennusvirheet, väärin asennetut toistimet sekä verkon omat päätelaitteet. 3G-verkoissa esiintyy huomattavasti enemmän häiriöongelmia kuin GSM-verkoissa. Toistimien pääongelma on väärin tehdystä asennuksesta aiheutuva itsevärähtely, jolloin häiriöalueena on koko solu. Myös toistimien laajakaistainen kohina voi häiritä toisen operaattorin lähellä olevaa tukiasemaa. PMR-verkkojen häiriöt Tyypillinen PMR-verkkoihin eli yksityisiin radioverkkoihin liittyvä häiriö johtuu ajoittain esiintyvästä ylipitkästä etenemisestä erityisesti ilman selektiivikutsua toimivissa verkoissa sekä simplex-dataradioverkoissa. Taajuussuunnittelukriteereitä ei ole varaa asettaa niin tiukoiksi, että häiriötilanteilta voitaisiin kokonaan välttyä. Ongelma pitäisikin ratkaista radiojärjestelmän tai siinä käytetyn sovelluksen suunnittelussa. Radioverkoissa ei voida välttyä ajoittaisilta häiriöiltä, joten järjestelmän on siedettävä niitä. Häiriöiden välttäminen ennakolta sijoitettaessa useiden radioverkkojen tukiasemalaitteita samaan mastoon edellyttäisi maston käyttäjien keskinäistä koordinointia, koska Viestintäviraston suunnittelutyökaluilla ei ole mahdollista ottaa huomioon kaikkia saman maston keskinäisvaikutuksia. Ongelmaa hankaloittaa se, että uusia käyttäjiä tulee mastoon vähitellen eikä maston vuokraussopimuksissa ole sovittu asioiden hoidon periaatteista mahdollisissa häiriötapauksissa. Joskus häiriön syynä on käytöstä poistuneen lähettimen herääminen henkiin joko vian takia tai tahallisen, luvattoman käytön vuoksi. Taajuustietokantamme historiatiedot ovat osoittautuneet näissä tapauksissa hyödyllisiksi.

6 6 (9) Lyhyen kantaman radiolaitteiden häiriöt Tyypillinen häiriötapaus on 433 MHz:n laitteen juuttuminen jatkuvaan lähetystilaan, mikä estää lähiympäristössään muiden vastaavien järjestelmien toiminnan. Tällöin voi käydä vaikkapa niin, etteivät ihmiset saa autojensa ovia auki. Tilanne häviää usein ajan myötä itsekseen. Nämä laitteet tukkeutuvat helposti myös viereisten taajuusalueiden hieman voimakkaammista lähettimistä 2,4 GHz:n RLAN-verkkoja otetaan käyttöön niin lähekkäin että ne alkavat syödä toistensa kapasiteettia. Runsas tämän taajuusalueen erilaisten hajaspektrilaitteiden käyttö samalla alueelle esimerkiksi liikekeskuksissa edellyttäisi käyttäjien keskinäistä koordinointia. Laitteita koskevan standardin EN uusi versio saattaa aikanaan parantaa tilannetta. Taajuusalueen MHz langattomista kuulokkeista kuuluu toisinaan naapurin television ääni, koska valmistajat laittavat niihin vain kaksi tai parhaimmillaan kolme valinnaista kanavaa ja laitteiden audiolähde jätetään usein päälle, vaikkei itse oltaisi kotonakaan. Operaattoreiden ja urakoitsijoiden rooli radiohäiriöiden selvittämisessä Radiotarkastusyksikön päällikkö Pentti Lindfors Verkko-operaattoreilla oltava kykyä selvittää omien verkkojensa häiriötilanteita Hätä- ja turvallisuusliikenteen häiriötapauksissa Viestintävirasto pystyy aloittamaan tilanteen selvittämisen virka-ajan ulkopuolellakin tunneissa eli mittauskalusto saadaan tarvittaessa hyvinkin nopeasti liikkeelle. Pääsääntöisesti radiohäiriöitä selvitetään kuitenkin vain virka-aikana. Radioverkko-operaattoreiden olisikin huolehdittava siitä, että ne pystyvät joko itse tai urakoitsijoita käyttäen selvittämään verkkojensa häiriötilanteita mahdollisimman pitkälle paikallisella tasolla. Ideaalitilanne olisi, että Viestintävirastoa tarvittaisiin vasta kun häiriön poistamiseksi tarvitaan viranomaisvaltuuksia esimerkiksi osapuolten väliseen sovitteluun tai yhteydenottoa naapurimaiden hallintoihin. Radiohäiriöiden selvittämisessä tarvitaan radioverkkojen taajuustietoja. Verkko-operaattorit tietävät ne omien verkkojensa osalta. Vaikka ne muiden verkkojen osalta ovat vain Viestintävirastolla, eri taajuuskaistojen käyttötarkoitus on julkista tietoa ja radiohäiriöiden syiden selvittämistä varten voimme antaa muitakin tietoja julkisuuslakiin perustuvien rajoitusten antamissa puitteissa. Erillisten yksityisten radioverkkojen keskinäisten häiriötilanteiden selvittäminen kiinnostaa Viestintävirastoa senkin takia että niiden taajuuksien käyttö on verkkojen välisten keskinäisten häiriöiden välttämiseksi viraston suunnittelemaa. Häiriöiden selvittämisessä tarvittavat laitteet Verkko-operaattoreilla on eri verkkoteknologioiden erityismittalaitteita, joista voi olla hyötyä, mutta tärkein perusmittalaite on tavallinen kannettava spektrianalysaattori sekä joukko siihen liitettäviä taajuusalueiden mukaisia antenneja.

7 7 (9) Varsinaiset suuntimot ovat kalliita eikä niillä voi kunnolla suuntia vaakapolarisoituneita lähetteitä eikä lähetteitä, joissa ei ole kantoaaltokomponenttia. Siten suunta-antennit ovat halpa ja mittausherkkyydenkin kannalta paras vaihtoehto häiriölähteen paikantamisessa. Mittausajoneuvoon ei välttämättä tarvita korkeaa mastoa vaan kätevämpää on käyttää käännettävissä olevaa ja niin matalaa antennimastoa, että antennia voi käyttää ajoneuvon liikkuessa. Matkaviestintukiasemien uplink-häiriöiden etsinnässä korkeastakaan ajoneuvon mastosta ei nähdä yhtä kauas kuin tukiaseman omalla antennilla. Käytetyn mittausvastaanottimen yliohjautumisen estämiseksi saatetaan tarvita erilaisia suodattimia jos tutkittavalla alueella on voimakkaita lähettimiä. Suodattimia tarvitaan tietysti myös usein häiriöongelman poistamisessa. Antenniurakoitsijoiden rooli Tv- ja radiovastaanottoon liittyviä häiriöitä Viestintävirasto selvittää lähinnä vain kun samalle suunnalle on kertynyt useita tapauksia. Neuvomme kyllä omatoimista syyn etsintää sähköpostitse ja puhelimitse. Vastaanoton ongelmatilanteissa kuluttajan tulisikin ensisijaisesti ottaa yhteyttä antenniurakoitsijaan. Antenniurakointi edellyttää erityisosaamista, vaikka työhön ei ole erityisiä pätevyysvaatimuksia. Osaamista on syytä laajentaa myös ulkoisten häiriöiden selvittämiseen. Uusia mittalaitteita tuskin tarvitaan, jos käytettävissä on spektrinäytöllä varustettu antennitesteri. Kannettava spektrianalysaattori tietysti on vielä parempi. Osaamispuolella tarvitaan perustiedot taajuusalueiden käyttötarkoituksista. Viestintäviraston verkkosivuilta löytyy luettelo taajuuksien käyttötarkoituksista taajuusalueittain: Työssä tarvitaan kokemusta tyypillisistä häiriöiden aiheuttajista ja niiden tunnistamisesta häiriön ilmenemistavan perusteella. Koulutusta ei juurikaan ole saatavissa - tekemällä kuitenkin oppii. Mikäli kyseessä on näkyvyysongelma, kuuluu sen syiden selvittäminen antenniurakoitsijoille. Heidän tekemiensä mittausraporttien perusteella asiakkaan on tarvittaessa mahdollista saada edullinen satelliittipaketti, jos kyseessä on koko maassa näkyväksi tarkoitettu ohjelma. Tätä varten tarvitaan kentänvoimakkuusmittaukset jakeluverkkojen suunnittelussa oletetulla laitteistolla, jotta voidaan osoittaa, ettei kentänvoimakkuus ole riittävä. Digita antaa urakoitsijalta saamiensa tietojen perusteella lausunnon satelliittipaketin tarpeellisuudesta. Häiriötapauksia koskevissa yhteydenotoissa saamme usein urakoitsijoilta tietoja ja tuloksia pelkästään antennijärjestelmän rasioista tehdyistä mittauksista. Niistä ei ole juurikaan hyötyä, ellei samalla saada tietoa samojen signaalien kentänvoimakkuuksista sekä antennijärjestelmän rakenteesta. Mikäli antennirasiasta tehdyissä mittauksissa näkyy ei-toivottuja signaaleja, pitää samalla tarkistaa näkyykö niitä myös kentänvoimakkuusmittauksessa. Ellei signaalia pysty siitä tunnistamaan tarvitsemme taajuustiedon lisäksi spektrianalysaattorikuvaa sekä taajuus- että aika-akselilla. Näillä tiedoilla radiolähetteen tunnistaa varmasti ja sähkölaitehäiriönkin melkoisella todennäköisyydellä.

8 8 (9) Mitä tietoa Viestintävirasto tarvitsee lähtiessään selvittämään radiohäiriötilannetta 1. Perustiedot tilanteesta kysytään Viestintäviraston verkkosivuilta löytyvässä häiriöilmoituslomakkeessa: 2. Lomakkeessa kysyttyjen tietojen lisäksi on tärkeätä kertoa, mitä asialle jo on tehty. 3. Häiritsevän lähetteen ominaisuudet ovat tärkein tekninen tieto: antennisektori eli summittainen tulosuunta, spektrikuva (pyyhkäisevä mittaus ja ns. vesiputousesitys), analogisen signaalin tapauksessa myös audiosisältö (tallenteena) voi auttaa tunnistuksessa. Viestinnän sisällön käytölle on kuitenkin laissa rajoituksia, ks. lain radiotaajuuksista ja telelaitteista pykälät 30 ja 37. Myös kuva häiritsevästä lähetteestä aika-akselilla eli spektrianalysaattorin nollapyyhkäisyllä on usein hyödyllinen tunnistetieto. 4. Spektrianalysaattorikuvista on tärkeää tietää millä asetusarvoilla, antennilla ja muulla mittausjärjestelyllä ne on otettu. 5. Satunnaisesti ja epäjatkuvasti esiintyvästä häiriöstä on tarpeen kerätä tietoa esiintymisajankohdista ennen kuin kannattaa lähteä etsimään häiriölähdettä paikan päälle. Häiriön esiintymisajankohdista voi jo usein päätellä paljon sen syistä. 6. Lisäksi tarvitsemme häiriön kohteessa tapahtuvaa selvittämistä varten niiden henkilöihin yhteystiedot, joilla on pääsy laitetiloihin, tuntevat siellä olevat asennukset ja verkonvalvomoon, varsinkin jos laitteita ei voi käyttää paikallisohjauksella. Millainen antenni pientaloon Radioverkkojen erityisasiantuntija Kari Kangas Uusia haasteita tv-jakelulle Taajuuksien käytön tehostaminen on tuonut - ja tuo jatkossakin - uusia haasteita myös televisiovastaanotolle. Jakelu- ja pakkaustekniikat kehittyvät jatkuvasti, taajuuksien yhteiskäyttöä lisätään ja taajuuksien käyttöä järjestellään uudelleen. Matkaviestinverkkojen liikennemäärät ovat pääasiassa dataliikenteen kasvusta johtuen kasvaneet ja kasvavat edelleen. Se kasvattaa myös niiden taajuustarvetta. Samanaikaisesti tv-jakelun taajuuksien käyttö on tehostunut, mikä on mahdollistanut aiemmin tv-käyttöön osoitettujen taajuuksien siirtämisen matkaviestinverkoille. Televisio on näin saanut matkaviestinkäyttöä paitsi naapurikseen myös entisille tv-taajuuksille. Tv-jakelu ei pysty hyödyntämään taajuusspektriä aukottomasti, koska lähettimien on väisteltävä sekä kotimaista että naapurimaiden tv-jakelua, jotta asemat eivät häiritsisi toisiaan. Tv-lähetysten väliin jää näin ollen tyhjää tilaa - ns. white space - jota voidaan ottaa muiden radiojärjestelmien käyttöön. Esimerkkeinä tästä ovat radiomikrofonit sekä uusimpana tulokkaana kognitiivinen radio. Kognitiivinen radio on tietoliikennejärjes-

9 9 (9) telmä, joka osaa havaita tai sille kerrotaan käytettävissä olevat vapaat taajuudet. Tällä alueella Suomi on Euroopan kärjessä: Euroopan ensimmäinen radiolupa kognitiiviselle radiolle myönnettiin elokuussa Turun ammattikorkeakoululle. VHF-taajuudet uudelleen tv-käyttöön Vuoteen 2010 saakka Digita oli Suomen ainoa tv-verkko-operaattori. Lähetysverkkotoimintaan haluttiin kuitenkin kilpailua. UHF-taajuuksilla ei ollut tilaa uusille tv-verkoille, mutta VHF-kanavat olivat analogisten lähetysten loputtua tyhjinä. Niiltä voitiin osoittaa kapasiteettia uusille, maantieteellisesti koko maan kattaville verkoille. Syksyllä 2010 valtioneuvosto myönsikin kaksi verkkotoimilupaa VHF-taajuuksille DNA:lle ja keväällä 2011 se sai vielä yhden verkkotoimiluvan lisää. Vastaanoton kannalta uudet VHF-verkot toivat mukanaan aivan uudenlaisen tilanteen. DNA:n lähettimet ovat eri paikoissa kuin Digitan, lähettimien säteilytehot ovat pienempiä ja verkko on tiheämpi. Vastaanottopisteessä tämä näkyy paitsi eri suunnista vastaanotettavina signaaleina paikoin hyvinkin suurina, jopa kymmenien desibelien kentänvoimakkuuseroina. Pientalojen antennijärjestelmät on useimmiten rakennettu toimimaan vain yhden tvverkon kanssa. Käytetyt antennit ovat laajakaistaisia ja niiden perässä on usein vielä laajakaistaisia vahvistimia. Valitettavan usein huonoa antennia on paikattu muuten tarpeettomalla vahvistimella. Häiriöiden välttämisen kannalta olisikin parempi käyttää hyvää, korkealla olevaa antennia ilman vahvistinta kuin huonoa matalalla olevaa antennia vahvistimen kanssa. Laajakaistainen antenni - laajakaistainen vahvistin -ratkaisusta aiheutui ongelmia jo VIRVE-verkon tukiasemien sekä radioamatööriasemien ympäristössä, mutta vasta DNA:n VHF-verkko toi ongelmat yleisemmiksi. Mikä sitten olisi hyvä vastaanottoantenniratkaisu? UHF- ja VHF-taajuusalueille on oltava erilliset antennit. Näin UHF- ja VHF-signaalit saadaan erilleen ja kumpikin antenni saadaan suunnattua optimaalisesti. Lisäksi UHFyagin vahvistus on yleensä parempi kuin laajakaistaisen log-periodisen antennin. UHF-antennin taajuusalueen ylärajan pitäisi olla 790 MHz, jottei tarpeettomasti vastaanotettaisi muuta kuin tv-taajuusaluetta. Vahvistin otetaan käyttöön vain, jos se on todella tarpeen. Sen pitää olla taajuusaluekohtainen eikä vahvistusalue saisi mennä yli 790 MHz, jotta mm. mahdolliset matkaviestinverkon signaalit saadaan rajattua pois. Vaativissa tilanteissa voi lisäksi olla tarpeen suodattaa häiriöitä pois erillisellä suodattimella - antennihan ei suodata toiminta-alueensa ulkopuolisia signaaleja, vaikkei niitä vahvistakaan. Myös vahvistimien suodatusominaisuudet ovat usein vaatimattomia.