Määräys SUUREN HÄIRIÖRISKIN AIHEUTTAVIEN RADIOLÄHETTIMIEN TARKASTUSMENETTELYSTÄ. Annettu Helsingissä 26. päivänä maaliskuuta 2013

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Määräys SUUREN HÄIRIÖRISKIN AIHEUTTAVIEN RADIOLÄHETTIMIEN TARKASTUSMENETTELYSTÄ. Annettu Helsingissä 26. päivänä maaliskuuta 2013"

Jalmari Mäki
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 1 (6) Viestintävirasto 2 A/2013 M Määräys SUUREN HÄIRIÖRISKIN AIHEUTTAVIEN RADIOLÄHETTIMIEN TARKASTUSMENETTELYSTÄ Annettu Helsingissä 26. päivänä maaliskuuta 2013 Viestintävirasto on määrännyt 16 päivänä marraskuuta 2001 radiotaajuuksista ja telelaitteista annetun lain (1015/2001) 8 :n 2 momentin nojalla: Yleiset määräykset 1 Soveltamisala Tässä määräyksessä määrätään radiotaajuuksista ja telelaitteista annetun lain 8 :n 2 momentissa tarkoitetuista suuren häiriöriskin aiheuttavista radiolähettimistä sekä niiden tarkastusmenettelystä ja käyttöönoton edellytyksistä. Tätä määräystä ei sovelleta sellaiseen suuren häiriöriskin radiolähettimeen, jonka hallussapitoon ja käyttöön on myönnetty radiolupa ennen tämän määräyksen voimaantuloa ja jonka lupaehdoissa ei ole määrätty, että Viestintäviraston on hyväksyttävä radiolähettimen käyttöönotto tarkastuksen perusteella. Muutostarkastusta koskevia määräyksiä sovelletaan kuitenkin tässä momentissa tarkoitettuun radiolähettimeen, jos se on jäljempänä 2 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu televisiolähetin. 2 Suuren häiriöriskin radiolähettimet Tässä määräyksessä tarkoitettuja suuren häiriöriskin aiheuttavia radiolähettimiä ovat seuraavien radioasemien radiolähettimet, joiden hallussapitoon ja käyttöön tarvitaan radiolupa: 1) televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa (744/1998) tarkoitettuun analogiseen radiotoimintaan tarkoitetut ääniradiolähettimet;

Soveltamisala Tässä määräyksessä määrätään radiotaajuuksista ja telelaitteista annetun lain 8 :n 2 momentissa tarkoitetuista suuren häiriöriskin aiheuttavista radiolähettimistä sekä niiden

2 2 (6) 2) televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa tarkoitettuun digitaaliseen televisio- tai radiotoimintaan tarkoitetut televisio- ja radiolähettimet; sekä 3) kiinteät tutkat. Suuren häiriöriskin radiolähettimiä ovat 1 momentissa tarkoitettujen lisäksi sellaiset radiolähettimet, joiden hallussapitoon ja käyttöön tutkimus- ja kehittämistoiminnassa Viestintävirasto on myöntänyt radioluvan, vaikka radiolähettimen ei ole varmistettu täyttävän radiotaajuuksista ja telelaitteista annetun lain 22 tai 24 :ssä tarkoitettuja vaatimuksia. Tarkastusmenettely 3 Käyttöönoton tarkastus Radioviestinnän häiriöiden välttämiseksi edellä 2 :ssä tarkoitettu radiolähetin on tarkastettava ennen käyttöönottoa, jos radiolähettimen lupaehdoissa määrätään, että Viestintäviraston on hyväksyttävä käyttöönotto tarkastuksen perusteella. Tarkastuksessa on varmistettava, että radiolähetin täyttää radioluvan ehdot sekä tämän määräyksen 5 :ssä määrätyt käyttöönoton yleiset edellytykset ja 6 tai 7 :ssä määrätyt sitä koskevat käyttöönoton erityiset edellytykset. Ensimmäisessä momentissa tarkoitetun käyttöpaikalla tehtävän tarkastuksen sijasta voidaan televisiolähetin ja kiinteä tutka tarkastaa radioluvan haltijan Viestintävirastolle kirjallisesti toimittamien mittaustulosten ja muiden teknisten tietojen perusteella. Televisiolähettimestä on tarkastusta varten toimitettava seuraavat tiedot ja selvitykset: 1) lähetystaajuus, 2) lähetysantennin korkeus maan pinnasta, 3) lähetysantennin horisontaalinen suuntakuvio ja polarisaatio, 4) laskelma lähettimen säteilytehosta, sekä 5) mittaustulokset, jotka perustuvat 7 :ssä määrättyihin menettelyihin. Kiinteästä tutkasta on toimitettava tarkastusta varten tiedot radiolähettimen kaistan ulkopuolisista - ja harhalähetteistä mitattuna ja esitettynä Euroopan

myöntänyt radioluvan, vaikka radiolähettimen ei ole varmistettu täyttävän radiotaajuuksista ja telelaitteista annetun lain 22 tai 24 :ssä tarkoitettuja vaatimuksia.

3 3 (6) posti- ja telehallintojen yhteistyökonferenssin (CEPT) alaisen Euroopan radioviestintäkomitean (ERC) antaman suosituksen CEPT/ERC/REC mukaisesti. 4 Muutostarkastus Ääniradiolähetintä tai televisiolähetintä, jolle on tehtävä edellä 3 :ssä tarkoitettu käyttöönoton tarkastus, ei saa ottaa uudelleen käyttöön ennen kuin Viestintävirasto on tarkastuksen perusteella hyväksynyt käyttöönoton, jos: 1) vikaantunut lähetin korvataan toisella lähettimellä kuin tarkastetulla varalähettimellä. Vikaantuneen lähettimen saa kuitenkin korvata toisella lupaehtojen mukaisella lähettimellä enintään kuudeksi kuukaudeksi ilman, että lähetinjärjestelmä on tarkastettava, jos muutoksesta on ilmoitettu kirjallisesti Viestintävirastolle; 2) lähetinjärjestelmän, antennijärjestelmä mukaan lukien, kokoonpanoa lähetyslaitteiden tai niiden välisten radiotaajuisten kytkentöjen osalta on muutettu. Antennin saa kuitenkin vaihtaa toiseen samantyyppiseen antenniin tai lähetinjärjestelmän suotimen saa vaihtaa tai järjestelmään lisätä suotimen ilman, että lähetinjärjestelmä on tarkastettava, jos muutoksesta on ilmoitettu kirjallisesti Viestintävirastolle; 3) lähetysantennin korkeutta on muutettu; 4) lähetysantennin säteilysuuntaa, säteilykuviota tai polarisaatiota on muutettu; tai 5) lähettimen säteilytehoa on muutettu muuten kuin alentamalla sitä lyhytaikaisesti huollon tekemistä varten. Tutkaa, jolle on tehtävä edellä 3 :ssä tarkoitettu käyttöönoton tarkastus, ei saa ottaa uudelleen käyttöön ennen kuin Viestintävirasto on tarkastuksen perusteella hyväksynyt käyttöönoton, jos järjestelmän kokoonpanoa on muutettu tai sijaintia muutettu. Muutostarkastuksessa sovelletaan muuten, mitä 3 :ssä on määrätty käyttöönoton tarkastuksesta. 1 Suositus "Unwanted Emissions in the Spurious Domain"

tarkastuksen perusteella hyväksynyt käyttöönoton, jos: 1) vikaantunut lähetin korvataan toisella lähettimellä kuin tarkastetulla varalähettimellä.

4 4 (6) Käyttöönoton edellytykset 5 Käyttöönoton yleiset edellytykset Radiolähettimen on oltava asennettu sekä lähetysteholtaan ja muilta radioteknisiltä ominaisuuksiltaan säädetty siten, että radiolähettimen käytöstä ei aseman käyttöpaikan ja radiolähettimen teknisen käyttöympäristön vuoksi aiheudu häiriötä muulle radioviestinnälle, johon käytettävä laite on radiotaajuuksista ja telelaitteista annetun lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukainen. 6 Analogisen ääniradiolähettimen käyttöönoton erityiset edellytykset Analogisen ääniradiolähettimen lähetteen taajuuspoikkeama (deviaatio) saa hetkellisiä poikkeamia lukuun ottamatta olla enintään ±75 khz. Taajuuspoikkeama ei hetkellisestikään saa ylittää ±90 khz. Radioasemalla on oltava antenniin lähtevän tehon ja antennista heijastuvan tehon sekä lähetteen taajuuspoikkeaman näyttävä mittari. Sen mittausvirhe ei saa olla suurempi kuin ±15 % mittarin täydestä näyttämästä. Jos radioasemalla on useita ääniradiolähettimiä, on näissä toistensa aiheuttamina syntyvien keskinäismodulaatiosärötulosten tehon oltava suuritehoisimman lähettimen tehoon verrattuna vähintään 70 db vaimennettuja. Taajuusalueelle MHz syntyvien keskinäismodulaatiosärötulosten teho ei saa ylittää arvoa 25 μw, kun lähettimen teho on pienempi tai yhtä suuri kuin 8 kw. Kun lähettimen teho on suurempi kuin 8 kw, keskinäismodulaatiosärötulosten tehon on oltava vähintään 85 db lähettimen tehoa pienempi 7 Digitaalisen televisio- tai radiolähettimen käyttöönoton erityiset edellytykset Digitaalisen televisiolähettimen on täytettävä Euroopan telestandardointiinstituutin (ETSI) standardin EN (v1.1.1) 2 kohdan tai sen kor- 2 Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); digitaalisten maanpäällisten televisiolähetysten (DVB-T) jakeluun tarvittavat lähetinlaitteet; yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan olennaiset vaatimukset

telelaitteista annetun lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukainen.

5 5 (6) vaavan saman standardin uudemman version (v1.2.1) 3 kohdan harhalähetevaatimukset. Digitaalisen ääniradiolähettimen on täytettävä Euroopan telestandardointiinstituutin (ETSI) standardin EN (v1.1.1) 4 kohdan harhalähetevaatimukset. Jos lähetin asennetaan antenniin, johon on kytketty muita radiolähettimiä, harhalähetevaatimuksen täyttyminen mitataan lähettimen testiportista tai muulla Viestintäviraston hyväksymällä tavalla. Lähettimen spektrimaskin tulee olla standardin EN (v1.1.1) kohdan (lähetyskaistan ulkopuoliset lähetteet) tai sen korvaavan saman standardin uudemman version (v1.2.1) vastaavan kohdan tiukemman määrittelyn mukainen, jos lupaehdoissa edellytetään viereisten taajuuskaistojen erityistä suojausta radiolähettimen lähetteen aiheuttamilta häiriöiltä. 8 Voimaantulo Tämä määräys tulee voimaan 1. päivänä huhtikuuta 2013 ja se on voimassa toistaiseksi. Tällä määräyksellä kumotaan 20. päivänä joulukuuta 2001 annettu samanniminen Viestintäviraston määräys ja 20. päivänä marraskuuta 2002 annetut ULA-yleisradiolähettimien yleiset lupaehdot. 9 Tiedonsaanti ja julkaiseminen Tämä määräys on julkaistu Viestintäviraston määräyskokoelmassa ja se on saatavissa Viestintäviraston asiakaspalvelusta: Käyntiosoite Itämerenkatu 3 A, HELSINKI Postiosoite PL 313, HELSINKI Puhelin Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); maanpäällisen DVB-Ttelevisioverkon lähetyslaitteet; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTEdirektiivin 3 artiklan 2 kohdan olennaiset vaatimukset 4 Sähkömagneettinen yhteensopivuus ja radiospektriasiat (ERM); Digitaalisten ääniyleisradiolähetysten maanpäälliseen (T-DAB) jakeluun tarvittavat lähetinlaitteet; Osa 2: Yhdenmukaistettu standardi (EN), joka kattaa R&TTE-direktiivin 3 artiklan 2 kohdan olennaiset vaatimukset

Jos lähetin asennetaan antenniin, johon on kytketty muita radiolähettimiä, harhalähetevaatimuksen täyttyminen mitataan lähettimen testiportista tai muulla Viestintäviraston hyväksymällä tavalla.

6 6 (6) Telekopio Internet Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 2013 Pääjohtaja Asta Sihvonen-Punkka Johtaja Tapio Penkkala

Samankaltaiset tiedostot

Määräys suuren häiriöriskin aiheuttavien radiolähettimien tarkastusmenettelystä

1 (5) Määräys suuren häiriöriskin aiheuttavien radiolähettimien tarkastusmenettelystä Annettu Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 2014 Viestintävirasto määrää 7 päivänä joulukuuta 2014 annetun tietoyhteiskuntakaaren