Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1094/2002 vp Rintamaveteraanien ja muiden vanhusten maksulliset etuisuudet ja niiden hinnoittelu Eduskunnan puhemiehelle Palveluasumista järjestetään palvelutaloissa, palveluasuntoryhmissä ja yksittäisissä palveluasunnoissa. Väestön ikärakenteen muuttumisen myötä palveluasumisen ja kotipalvelun tarve tulee lähivuosina entisestään lisääntymään. Palvelujen tarjontaan ja etuisuuksien hinnoitteluun liittyy puutteita, joihin vanhukset toivovat korjausta. Kuljetuspalvelu on monelle vanhukselle tärkeä palvelu. Nykyisellään kuljetuspalvelun käyttö rajataan koskemaan tiettyjä ajoja, mutta olisi selvästi tarvetta laajentaa kuljetuspalvelu koskemaan sotainvalidien, -veteraanien ja muiden vanhusten tarvitsemia ajoja, kuten lääkärikäyntejä, kauppapalveluja, yksityisiä kylässäkäyntejä ja matkoja virkistyspalveluihin. Kuljetuspalvelun käytön rajoittaminen vähentää monen vanhuksen aktiivisuutta ja harrastusmahdollisuuksia, koska pienestä eläkkeestä ei ole varaa maksaa ylimääräisiä taksimatkoja. Kotona asuvilla vanhuksilla pitää olla samanlainen ympärivuorokautinen turva kuin palvelutaloissa ja laitoksissa asuvilla vanhuksilla. Turvapuhelin on monelle vanhukselle tärkeä apuväline, jolla saa tarvittaessa nopeasti apua. Puutteeksi koetaan kuitenkin se, ettei turvapuhelimesta laskuteta käytön mukaan, vaan sen hallussa pidosta pitää maksaa säännöllisesti, vaikkei sitä tarvitsisi lainkaan käyttää. Hoitotuki on tärkeä lakisääteinen tukimuoto. Hoitotuki lasketaan kuitenkin tuloksi, mikä nostaa kotipalvelun käyntimaksua. Samoin ylimääräinen rintamalisä lasketaan tuloksi, ja näin ollen se vaikuttaa kotipalvelun hinnan määräytymiseen ja verotukseen. Hoitotuki ja ylimääräinen rintamalisä ovat määrältään kuitenkin sen verran pieniä tuloja, että ne voitaisiin jättää ottamatta huomioon, kun määritellään kotipalvelun tai muiden vastaavien palveluiden hintaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Katsooko hallitus, että rintamaveteraanien ja muiden vanhusten etuja määritettäessä ja hinnoiteltaessa voidaan hoitotuki ja ylimääräinen rintamalisä jättää huomioon ottamatta ja onko hallitus valmis laajentamaan kuljetuspalvelua koskemaan erilaisia vanhusten tarvitsemia kuljetuksia nykyistä enemmän? Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2002 Matti Kangas /vas Pertti Turtiainen /vas Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1094/2002 vp: Katsooko hallitus, että rintamaveteraanien ja muiden vanhusten etuja määritettäessä ja hinnoiteltaessa voidaan hoitotuki ja ylimääräinen rintamalisä jättää huomioon ottamatta ja onko hallitus valmis laajentamaan kuljetuspalvelua koskemaan erilaisia vanhusten tarvitsemia kuljetuksia nykyistä enemmän? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kansaneläkelain 347/ a :n mukaan henkilölle, jonka toimintakyvyn voidaan sairauden tai vamman johdosta arvioida olevan yhtäjaksoisesti ainakin vuoden ajan alentunut maksetaan tarvittavan hoidon ja palvelujen tai erityiskustannusten korvaamiseksi eläkkeensaajan hoitotukea. Hoitotukea maksetaan seuraavilla perusteilla; avun, ohjauksen tai valvonnan tarve henkilökohtaisissa toiminnoissa, kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella sekä sairaudesta tai vammasta aiheutuvat erityiskustannukset. Kansaneläkelaitos tarkastelee myöntämisperusteita kokonaisuutena ja määrittelee hoitotuen suuruuden kolmiportaisessa järjestelmässä. Hoitotuki on osa toimeentuloturvaa ja luonteeltaan kustannusten korvausta. Asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (912/1992) on säädetty niistä perusteista, jotka on otettava huomioon kotona annettavia palveluja (27 ) ja pitkäaikaista laitoshoitoa (28 ) koskevia asiakasmaksuja määrättäessä. Esimerkiksi rintamalisä on asetuksen 29 :ssä säädetty sellaiseksi tuloksi, jota ei oteta huomioon maksuja määrättäessä. Ylimääräinen rintamalisä ja eläkkeensaajan hoitotuki ovat sellaisia etuisuuksia, jotka voimassa olevan lainsäädännön nojalla lasketaan ansiotuloksi ja täten vaikuttavat asiakasmaksun suuruuteen. Kunnalla on kuitenkin aina mahdollisuus alentaa tai jättää maksu perimättä, jos henkilön elatusvelvollisuus, toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat sitä vaativat (laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/ ). Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ja maksupolitiikka muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden, joka läheisesti koskettaa jokaista palvelujen käyttäjää. Esimerkiksi tulokäsite poikkeaa eri palvelujen asiakasmaksuja määritettäessä ja tässä suhteessa tulokäsitteen yhdenmukaistamiselle lainsäädännössä näyttäisi olevan tarvetta. Sosiaali- ja terveysministeriö on lokakuussa 2002 nimennyt neuvottelevan virkamiehen Raimo Jämsénin maksupolitiikan selvityshenkilöksi. Hänen tulee selkeyttää maksupolitiikan tavoitteet, selvittää maksusäännösten uudistustarpeet ja maksukattomenettelyjen yksinkertaistamismahdollisuudet sekä tehdä maksujen hallinnoinnin yksinkertaistamista koskevia esityksiä. Selvityshenkilön määräaika päättyy maaliskuussa Kuljetuspalveluista voi todeta, että joustavan ja palvelevan palveluliikenteen tarve Suomessa kasvaa väestön ikääntymisen myötä. Kunnat ja Kansaneläkelaitos ovat viime vuosina käynnistäneet uusia palveluliikennemalleja ja matkojen yhdistämistä koskevia kokeiluja. Asiakkailla on 2

3 Ministerin vastaus KK 1094/2002 vp Matti Kangas /vas ym. monesti ollut vaikea sopeutua muuttuneisiin käytäntöihin. Lähtökohtana kehittämistyölle tulee kuitenkin olla se, että ikäihmisten ja vammaisten liikkumismahdollisuudet voidaan turvata tulevaisuudessakin. Kilpailuttamalla kuljetuksia ja uudistamalla tilaus- ja järjestämistavat voidaan kehittää kuljetuspalveluja kansanedustaja Kankaan esittämään suuntaan. Tulevaisuudessa tarvitaan vielä paljon kehittämistyötä kuntien eri hallintokuntien, Kansaneläkelaitoksen, liikenteen harjoittajien ja käyttäjien välillä. Helsingissä 8 päivänä tammikuuta 2003 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Matti Kangas /vänst m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 1094/2002 rd: Anser regeringen att det vid fastställande och prissättning av frontveteranernas och övriga åldringars förmåner är möjligt att inte beakta vårdbidrag och extra fronttillägg och är regeringen redo att utvidga transportservicen så att den omfattar olika transporter som åldringar behöver i högre grad än för närvarande? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 30 a folkpensionslagen (347/1956) betalas till en person vars funktionsförmåga på grund av sjukdom eller skada kan bedömas vara nedsatt åtminstone ett år utan avbrott i ersättning för behövlig vård och service eller särskilda kostnader vårdbidrag för pensionstagare. Vårdbidrag betalas på följande grunder: behov av hjälp, handledning eller tillsyn i personliga göromål, i hushållsarbete eller i skötseln av ärenden utanför hemmet samt särskilda kostnader som vållas av sjukdomen eller skadan. Folkpensionsanstalten prövar grunderna för beviljande som en helhet och fastställer vårdbidragets storlek i ett trestegssystem. Vårdbidraget utgör en del av utkomstskyddet och är till sin karaktär en kostnadsersättning. I förordningen om klientavgifter inom socialoch hälsovården (912/1992) bestäms om de grunder som skall beaktas vid fastställandet av klientavgifter i fråga om hemservice (27 ) och långvarig anstaltsvård (28 ). Enligt 29 i förordningen är t.ex. fronttillägg en sådan inkomst som inte skall beaktas vid fastställande av avgifter. Extra fronttillägg och vårdbidrag för pensionstagare är sådana förmåner som med stöd av gällande lagstiftning hänförs till förvärvsinkomster och som således påverkar klientavgiftens storlek. Kommunen kan dock alltid nedsätta eller efterskänka avgiften, om det finns skäl därtill med beaktande av den betalningsskyldiges försörjningsplikt eller utkomstmöjligheter eller vårdsynpunkter (11 i lagen om klientavgifter inom social- och hälsovården 734/1992). Klientavgifterna och avgiftspolitiken inom social- och hälsovården bildar en komplicerad helhet som nära berör var och en som använder servicen. Vid fastställandet av klientavgifter för olika tjänster varierar t.ex. inkomstbegreppet och det förefaller finnas ett behov av att i detta hänseende göra begreppet enhetligare i lagstiftningen. Social- och hälsovårdsministeriet utsåg i oktober 2002 konsultativa tjänstemannen Raimo Jämsén till utredningsperson i fråga om avgiftspolitiken. Han skall klarlägga avgiftspolitikens mål, utreda behovet av revidering av avgiftsbestämmelserna och möjligheterna till förenkling av förfarandet med avgiftstak samt lägga fram förslag om förenkling av avgiftsadministrationen. Utredningspersonens tidsfrist löper ut i mars När det gäller transporttjänster kan det konstateras att behovet av en smidig och fungerande servicetrafik ökar i Finland i samma takt som befolkningen åldras. Kommunerna och Folkpensionsanstalten har under de senaste åren inlett försök med nya modeller för servicetrafiken och sammanslagning av resor. Klienterna har ofta haft svårigheter med att anpassa sig till nya för- 4

5 Ministerns svar KK 1094/2002 vp Matti Kangas /vas ym. faranden. Utgångspunkten bör dock vara den att äldre personers och handikappades möjligheter att röra sig skall tryggas även i framtiden. Genom att konkurrensutsätta transporterna och förnya sätten att beställa och ordna transporter kan transportservicen utvecklas i den riktning som riksdagsledamot Kangas föreslår. I framtiden behövs ännu mycket utvecklingsarbete mellan kommunernas olika förvaltningar, Folkpensionsanstalten, trafikidkarna och servicebrukarna. Helsingfors den 8 januari 2003 Omsorgsminister Eva Biaudet 5