Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 152/2008 vp Vapaa-ajanasuntojen sähkönsiirron laskutus todellisen kulutuksen mukaan Eduskunnan puhemiehelle Sähkönsiirrossa monopoliaseman omaavilla sähköyhtiöillä on omien tiedotustensa mukaan halu parantaa kuluttajapalveluita. Kustannusten jakautuminen oikeudenmukaisesti kuluttajien kesken ei ole kuitenkaan toteutunut, eikä sitä ole edes näköpiirissä. Suomessa on lähes puoli miljoonaa kesämökkiä tai kesäasuntoa, joista suurinta osaa käytetään keskimäärin seitsemän viikkoa vuodessa. Joissakin pidetään läpi vuoden peruslämpöä. Suurin osa mökeistä on kuitenkin kylmillään suurimman osan vuodesta. Siitä huolimatta siirrosta peritään maksu koko vuodelta, ja eräs sähköyhtiö laskuttaa jopa 17 euroa kuukaudessa, vaikka sähköä ei kuluteta. Sähköyhtiöt saavat näin vuodessa ansaitsematonta voittoa jopa 20 miljoonaa euroa. Siltä osin kuin mökkiä halutaan käyttää läpi vuoden tai esimerkiksi joulu-, hiihto- tai pääsiäislomien aikana, pitäisi olla mahdollista tehdä sopimuksia sähköyhtiöiden kanssa erilliskorvauksista. Kun tekniikka kehittyy ja kulutusta voidaan kontrolloida keskitetysti ja myös tuntimittaus on mahdollista, on siirtokustannusten "täsmälaskutus" mahdollista. Etäluettavat mittarit ovat jo tulossa 1 2 vuoden sisällä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että vapaa-ajanasuntojen sähkönsiirron laskutus toteutetaan todellisen kulutuksen mukaisena? Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2008 Eero Akaan-Penttilä /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Eero Akaan-Penttilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 152/2008 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että vapaa-ajanasuntojen sähkönsiirron laskutus toteutetaan todellisen kulutuksen mukaisena? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sähköverkot ovat osa yhteiskunnan keskeistä infrastruktuuria. Ne ovat kuin tieverkko, jota pitkin sähköenergia kuljetetaan voimalaitoksilta sähkönkäyttöpaikoille. Sähkö- ja tieverkkojen ylläpitäminen aiheuttaa kustannuksia. Osa näistä kustannuksista syntyy siitä riippumatta, kuinka paljon asianomaista verkonosaa käytetään kuljetuksiin. Sähköverkko on monimutkainen kokonaisuus, johon kuuluu esimerkiksi verkon toiminnan ja sähköntoimitusvarmuuden turvaavia varavoimalaitoksia. Verkon on myös oltava koko ajan toimintavalmiudessa. Aivan samalla tavoin kuin on tarve huolehtia vapaa-ajanasunnolle vievän tieverkon ylläpidosta verovaroilla ja yksityistiemaksuilla, on myös tarve huolehtia sinne sähköä tuovan sähköverkon ylläpidosta verkonhaltijan perimillä maksuilla. Sähkö- ja tieverkon ylläpitäjän on katettava investointikustannuksensa ja verkon ylläpitokustannukset. Verkonhaltijat kattavat sähköverkkonsa kiinteitä kustannuksia siirtotariffin perusmaksuilla. Sähkömarkkinalaki edellyttää, että verkonhaltija jakaa sähköverkon kustannukset asiakkaidensa kesken ns. aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Pistehinnoitteluperiaatteen mukaan asiakkaan liittymispisteen verkonhaltija kerää asiakkailtaan myös näiden osuuden alue- ja kantaverkon kustannuksista sekä tilittää keräämänsä varat eteenpäin näistä verkoista vastaaville verkonhaltijoille. Asiakas puolestaan saa käyttöönsä siirtoyhteyden, jota myöten hänelle voidaan milloin tahansa toimittaa hänen kerralla tarvitsemansa maksimisuuruinen energiamäärä. Hänen ostamansa sähkö voi olla tuotettu Suomessa, muualla Pohjoismaissa, Venäjällä tai Virossa. Jakeluverkoissa siirtopalvelun hinta ei saa riippua siitä, missä asiakas maantieteellisesti sijaitsee verkonhaltijan vastuualueella (ns. etäisyysriippumaton hinnoittelu). Jakeluverkoissa siirtopalvelun käyttäjät saavat yhtäläisen kohtelun riippumatta siitä, missä nämä maantieteellisesti sijaitsevat verkkoon nähden. Etäisyysriippumaton hinnoittelu tasaa voimakkaasti syrjäseudulla ja etäällä kantaverkosta sijaitsevien sähkönkäyttäjien sähkönsiirron kustannuksia. Mikäli jakeluverkoissa ei noudatettaisi etäisyysriippumatonta siirron hinnoittelua, olisivat siirtomaksut kesämökkiläisille merkittävästi korkeammat kuin nykyisin. Näissä olosuhteissa hallitus ei näe perusteita sähkönsiirron hinnoittelua koskevien säännösten muuttamiseen. Jos jakeluverkonhaltijat tarjoaisivat kesämökkiläisille siirtotariffeja, jotka perustuisivat pel- 2

3 Ministerin vastaus KK 152/2008 vp Eero Akaan-Penttilä /kok kästään kulutetun energian määrään, muodostuisi tällaisissa siirtotariffeissa energiamaksu äärimmäisen korkeaksi. Koska sähkönkulutuksen ja maksukertymän ennustaminen olisi verkonhaltijoille vaikeaa, nämä asettaisivat siirron energiamaksujen yksikköhinnat varmuuden vuoksi yläkanttiin. Tällaisen tariffin valinnut kesämökkiläinen joutuisikin todennäköisesti maksamaan sähkönsiirrosta vuosittain nykyistä enemmän. Helsingissä 25 päivänä maaliskuuta 2008 Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 152/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Eero Akaan-Penttilä /saml: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att faktureringen för elöverföringen till fritidsbostäder ska verkställas enligt den faktiska förbrukningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Elnäten är en del av samhällets centrala infrastruktur. De är liksom ett vägnät, längs vilket elenergi transporteras från kraftverken till elförbrukningsställena. Underhållet av el- och vägnäten medför kostnader. En del av dessa kostnader uppstår oberoende av hur mycket en viss del av nätet används för transporterna. Elnätet är en komplicerad helhet, i vilken ingår t.ex. reservkraftverk som tryggar nätets verksamhet och elleveranssäkerheten. Nätet ska också hela tiden vara i funktionsberedskap. Alldeles på samma sätt som det finns behov av att sörja för underhållet av vägnätet till fritidsbostaden med skattemedel och med avgifter för privat väg finns det också behov av att se till att det elnät som levererar el till bostaden underhålls med avgifter som tas nätinnehavaren tar ut. Den som ansvarar för el- och vägnätet måste täcka sina investeringskostnader och kostnaderna för underhållet av nätet. Nätinnehavarna täcker de fasta kostnaderna för sitt elnät med grundavgifterna i överföringstariffen. Elmarknadslagen förutsätter att nätinnehavaren fördelar kostnaderna i elnätet mellan sina kunder enligt den s.k. orsaksprincipen. Enligt punktprissättningsprincipen debiterar den nätinnehavare som ansvarar för kundens anslutningspunkt också kunden på dennes andel av regionoch stamnätets kostnader och redovisar pengarna vidare till de nätinnehavare som ansvarar för dessa nät. Kunden får för sin del till sitt förfogande en överföringsförbindelse, och den maximala energimängd som kunden behöver på en gång kan därmed levereras när som helst. Den el som kunden köper kan vara producerad i Finland, i ett annat nordiskt land, i Ryssland eller i Estland. Priset för en överföringstjänst i distributionsnäten får inte bero på var kunden befinner sig geografiskt inom nätinnehavarens ansvarsområde (s.k. avståndsoberoende prissättning). I distributionsnäten bemöts användarna av överföringstjänsterna lika oberoende av var de befinner sig geografiskt i förhållande till nätet. Den avståndsoberoende prissättningen utjämnar kraftigt elöverföringskostnaderna till förmån för de elanvändare som befinner sig i glesbygden och långt borta från stamnätet. Om man inte tillämpade en avståndsoberoende prissättning i distributionsnäten, skulle överföringsavgifterna vara betydligt högre för sommarstugeägarna än de är för närvarande. 4

5 Ministerns svar KK 152/2008 vp Eero Akaan-Penttilä /kok Under dessa förhållanden ser regeringen inga grunder för att ändra bestämmelserna om prissättningen av elöverföringen. Om innehavarna av distributionsnäten erbjöd sommarstugeägarna överföringstariffer som grundade sig enbart på mängden förbrukad energi, skulle energiavgiften i sådana överföringstariffer bli ytterst höga. Eftersom det vore svårt för nätinnehavarna att förutspå elförbrukningen och de ackumulerade avgifterna, skulle de för säkerhets skull sätta priserna per enhet i överkant. En sommarstugeägare som har valt en sådan tariff skulle sannolikt bli tvungen att årligen betala mera än nu för elöverföringen. Helsingfors den 25 mars 2008 Näringsminister Mauri Pekkarinen 5