Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 271/2001 vp Huoltoasemapalveluiden turvaaminen koko maassa Eduskunnan puhemiehelle Tämän ja ensi vuoden aikana voimaan tulevat uudet ympäristömääräykset velvoittavat toimivat huoltoasemat tekemään kalliita ympäristösaneerauksia mittarikentillään. On arvioitu, että jopa pari sataa huoltoasemaa ja polttoaineiden jakeluasemaa on vaarassa hävitä seuraavien parin vuoden kuluessa kannattamattomuuden ja tiukkojen ympäristövaatimusten vuoksi. Erityisesti pienten taajamien ja kylien vanhat jakeluasemat ovat vaarassa hävitä. Vähäisellä liikevaihdolla ja huonolla katteella useat huoltamot eivät pysty tekemään vaadittavia investointeja. Uudet ympäristövaatimukset velvoittavat tekemään saneerauksia, joissa muun muassa mittarikentän pintavedet on johdettava niille varattuihin öljynerottelualtaisiin ja joissa tankkauslaitteet on korvattava tankkauksessa haihtuvia kaasuja imeviin laitteisiin. Investointien keskimääräinen hinta on noin markkaa. Mikäli myös ikääntyneet polttoainesäiliöt joudutaan uusimaan, kustannukset saattavat nousta puoleen miljoonaan markkaan. Erityisen suuria kustannukset ovat huoltoasemilla, joiden maaperä on saastunut ja sitä joudutaan puhdistamaan. Tällaisessa tapauksessa kokonaiskustannukset voivat nousta jopa yli miljoonaan markkaan. Saneerausurakan lisäksi huoltamoiden menetystä kasvattaa muutostyöstä aiheutuva pitkä myynnin seisokki, joka ajoittuu kesälle eli useimpien huoltoasemien vuoden parhaaseen myyntiaikaan. Taloudellisten ongelmien lisäksi muutostöitä vaikeuttaa saneerauspalvelujen tarjoajien puute. Aikaa muutostöihin on käytännössä vain kaksi kesää, mutta saneerauksen toteuttajia on vain kourallinen. On todennäköistä, ettei tarvittavia muutostöitä ehditä tehdä määräaikaan mennessä edes kaikilla niillä huoltamoilla, joilla on siihen taloudellisia edellytyksiä. Muutostöiden toteuttajien vähäisyys ja saneeraustöiden rajoittaminen lyhyelle aikavälille ovat omiaan synnyttämään kysyntäpiikin, joka saattaa myös osaltaan kasvattaa muutostöiden urakkahintoja. Kuten edellä on todettu, saneerauksesta aiheutuvat kustannukset ovat useiden pienten huoltoasemien yrittäjien mielestä ylivoimaisia toiminnan jatkamisen kannalta. On todennäköistä, että osa väkiluvultaan pienistä kunnista jää ilman ainuttakaan huoltoasemaa. Pienten taajamien ja kylien huoltoasemien lopettaessa toimintansa vaarassa ovat myös kyseisten alueiden muut palvelut. Ihmisten joutuessa hakemaan huoltamopalveluja suuremmista keskuksista yhä useammat asioivat keskuksen kaupoissa ja palvelupisteissä. Tämä vähentää taajamien ja kylien kauppojen myyntiä ja elinmahdollisuuksia, mikä voimistaa jo entisestään voimakasta syrjäseutujen palvelujen heikkenemistä. Palvelujen heikentyessä erityisen huonoon asemaan joutuvat ne syrjäseutujen palvelujen varassa elävät ihmiset, joilla ei ole käytettävissään omaa autoa. Versio 2.0

2 Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen jakeluasemien uusien ympäristövelvoitteiden kustannusvaikutuksista ja seurauksista pienten taajamien ja kylien huoltoasemille ja aikooko hallitus tehdä jotain, ettei pienten taajamien ja kylien huoltoasemien ja muiden palveluiden tarjoajien määrä romahda uusien ympäristövelvoitteiden vuoksi? Helsingissä 7 päivänä maaliskuuta 2001 Mika Lintilä /kesk Mauri Salo /kesk Antti Rantakangas /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 271/2001 vp Mika Lintilä /kesk ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mika Lintilän /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 271/2001 vp: Onko hallitus tietoinen jakeluasemien uusien ympäristövelvoitteiden kustannusvaikutuksista ja seurauksista pienten taajamien ja kylien huoltoasemille ja aikooko hallitus tehdä jotain, ettei pienten taajamien ja kylien huoltoasemien ja muiden palvelujen tarjoajien määrä romahda uusien ympäristövelvoitteiden vuoksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa: Huoltoasemia koskevat tekniset vaatimukset sisältyvät pääosin kauppa- ja teollisuusministeriön päätökseen vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla (415/1998). Päätös sisältää määräykset muun muassa jakeluaseman ja säiliöiden sijoituksesta, vaarallisten kemikaalien säilytyksestä, säiliöiden ja putkistojen rakenteesta, jakelulaitteista, jakeluaseman rakennuksista sekä jakeluaseman turvallisuusjärjestelyistä. Näillä määräyksillä pyritään siihen, että jakeluaseman toiminnasta ei aiheudu henkilö-, ympäristö- eikä omaisuusvahinkoja. Määräysten uusimisen tavoitteena oli osaltaan varmistaa, ettei jakeluasematoiminnasta aiheudu maaperän saastumista ja näin jouduta erittäin kalliisiin puhdistustoimenpiteisiin. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä annettiin toiminnassa oleville jakeluasemille 4,5 vuoden siirtymäaika, eli vuoden 2002 loppuun saakka. Nämä ns. vanhat jakeluasemat vapautettiin päätöksessä kokonaan jakeluaseman, maanalaisten säiliöiden ja putkistojen sekä jakelulaitteiden sijoitusta koskevista vaatimuksista. Näin jakeluasemien saneerauskustannukset pyrittiin pitämään kohtuullisina. Myös ympäristönsuojelulainsäädäntöä on viime vuosina uudistettu ja tiukennettu. Uusi yhtenäinen ympäristönsuojelulaki (86/2000) tuli voimaan Laki sisältää muun ohella maaperän pilaamiskieltoa koskevan säännöksen ja säännökset pilaantuneen maaperän puhdistusvelvollisuudesta. Laissa tarkoitettu ympäristölupa tulee olla polttonesteiden jakeluasemalla, jonka polttonesteiden säiliötilavuus on vähintään 10 m 3. Luvan jakeluasemalle myöntää asianomaisen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Laki ei kuitenkaan suoranaisesti edellytä uutta lupaa laitoksilta, joilla on aikaisemman lainsäädännön mukainen ympäristölupaa vastaava lupa. Valtioneuvosto on antanut aikaisemman ilmansuojelulain nojalla päätöksen bensiinin varastoinnista ja jakelusta aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta (468/1996). Päätös perustuu vastaavaa asiaa koskevaan EY:n parlamentin ja neuvoston direktiiviin 94/63/EY. Päätöksessä säädetään jakeluasemille suurin sallittu bensiinin kokonaishävikki, joka on 0,01 % vuotuisesta bensiininkäsittelymäärästä. Tämä velvoite tuli voimaan isoille vanhoille jakeluasemille (bensiinin vuosittainen läpivirtaus yli 1000 m 3 ) lukien ja tulee voimaan pienehköille jakeluasemille (läpivirtaus m 3 ) lukien ja kaikille jake- 3

4 Ministerin vastaus luasemille Päätös sisältää kuitenkin yleisen poikkeuksen vanhoille jakeluasemille, joiden läpivirtaus on alle 100 m 3, sekä mahdollisuuden eräin edellytyksin helpotuksiin sellaisille vanhoille jakeluasemille, joiden läpivirtaus on alle 500 m 3. Jakeluasemien harjoittajia koskee myös laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994), joka tuli voimaan Lain mukaan toiminnanharjoittaja on vastuussa aiheuttamastaan ympäristövahingosta ankaran vastuun periaatteen mukaan, eli tuottamuksesta riippumatta. Vanhojen jakeluasemien maaperiä on viime vuosina tutkittu järjestelmällisesti. Useissa tapauksissa maaperä on todettu öljyn saastuttamaksi. Öljyn pilaaman maaperän puhdistuskustannukset ovat olleet tapauksesta riippuen alle sadasta tuhannesta markasta yli miljoonaan markkaan. Pahimmissa tapauksissa on jakeluaseman lähellä sijainnut kunnan vesilaitoksen vedenottamo jouduttu korvaamaan ja rakentamaan tilalle uusi pohjavedenottamo. Toiminnassa olevien jakeluasemien osalta näistä kunnostuskustannuksista vastaa ensisijassa toiminnanharjoittaja. Uusilla ympäristövaatimuksilla pyritään ennalta estämään ympäristövahinkoja ja haitallisten aineiden päästöjä ympäristöön. Laeissa ja niiden nojalla annetuissa asetuksissa ja päätöksissä on vanhoille jakeluasemille annettu helpotuksia ja muita pidemmät siirtymäajat. Vanhojen jakeluasemien maaperä on liian usein todettu öljyn pilaamaksi. Sen vuoksi on pidettävä perusteltuna, että myös niiltä edellytetään entistä parempia teknisiä ja toiminnallisia järjestelyjä maaperän suojelemiseksi. Kauppa- ja teollisuusministeriön käsityksen mukaan vanhojen jakeluasemien saneerauksia, joiden tavoitteena on täyttää edellä mainitun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen ja myös muun lainsäädännön vaatimukset, on jo tehty runsaasti. Saatujen tietojen mukaan jakeluasemia saneerataan merkittävästi myös kahden seuraavan vuoden aikana. Valmistelun yhteydessä selvitettiin kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen vaatimusten soveltamista ns. kyläkauppojen yhteydessä toimiviin pieniin jakeluasemiin. Tämän vuoksi päätöksessä annettiin erilliset näitä pieniä jakeluasemia koskevat voimaantulomääräykset. Näillä määräyksillä yhteensovitettiin eri osapuolten esittämiä vaatimuksia huolehtimalla kuitenkin riittävästä vaarallisten kemikaalien varastoinnin ja käsittelyn turvallisuudesta ja mahdollistamalla kyläkauppojen yhteydessä toimivien jakeluasemien toiminnan jatkuminen kohtuullisilla turvallisuustoimenpiteillä. Mainituilla toimenpiteillä turvattiin osaltaan polttoaineiden jakeluverkon toimintaa haja-asutusalueilla. Jakeluasemapäätöstä eri osapuolten kanssa valmisteltaessa pyrittiin yleisesti siihen, että myös ns. vanhat jakeluasemat voivat jatkaa toimintaansa ilman kohtuuttomia saneerauskustannuksia. Samalla kuitenkin pyrittiin varmistamaan jakeluasemien riittävä turvallisuustaso. Päätöksen valmisteluvaiheessa saaduissa lausunnoissa ei myöskään esitetty, että päätöksestä aiheutuisi merkittäviä kustannuksia jakeluasemien omistajille. Lisäksi kyläkauppojen yhteydessä toimiville pienille jakeluasemille annettiin omat siirtymäsäännökset. Kauppa- ja teollisuusministeriö uskoo, että pienten taajamien ja kylien jakeluasemien palvelut pysyvät riittävinä myös tulevaisuudessa. Kauppa- ja teollisuusministeriö ei näe tässä vaiheessa tarvetta säädösmuutoksiin tai muihin elinkeinopoliittisiin erityistoimiin. Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2001 Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre 4

5 Ministerns svar KK 271/2001 vp Mika Lintilä /kesk ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Mika Lintilä /cent m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 271/2001 rd: Är regeringen medveten om vilka effekter på kostnaderna distributionsstationernas nya miljöförpliktelser har och följderna av dem för servicestationerna i små tätorter och byar och har regeringen för avsikt att göra något för att antalet servicestationer och övriga som bjuder ut tjänster i små tätorter och byar inte skall sjunka drastiskt på grund av de nya miljöförpliktelserna? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: De tekniska krav som gäller servicestationer ingår huvudsakligen i handels- och industriministeriets beslut om hantering och upplagring av farliga kemikalier på distributionsstation (415/1998). Beslutet innehåller bestämmelser bl.a. om förläggningen av en distributionsstation och placering av cisterner, förvaring av farliga kemikalier, cisternernas och rörsystemens konstruktion, distributionsanordningar, distributionsstationens byggnader samt distributionsstationens säkerhetsarrangemang. Genom dessa bestämmelser eftersträvas att verksamheten vid en distributionsstation inte skall medföra person-, miljö- eller egendomsskador. Syftet med förnyandet av bestämmelserna var att till denna del säkerställa att distributionsstationens verksamhet inte medför förorening av marken och att man därmed blir tvungen att vidta mycket dyra rengöringsåtgärder. I handels- och industriministeriets beslut gavs verksamma distributionsstationer en övergångstid på 4,5 år, d.v.s. till utgången av år Dessa s.k. gamla distributionsstationer befriades i beslutet helt från de krav som gällde förläggning av distributionsstationen och placering av de underjordiska cisternerna och rörsystemen samt distributionsanordningar. På detta sätt eftersträvade man att hålla kostnaderna för sanering av distributionsstationerna skäliga. Också miljöskyddslagstiftningen har reviderats och skärpts under de senaste åren. En ny enhetlig miljöskyddslag (86/2000) trädde i kraft den 1 mars Lagen innehåller bland annat en bestämmelse om förbud mot förorening av mark och bestämmelser om skyldigheten att sanera förorenad mark. Ett sådant miljötillstånd som avses i lagen skall en distributionsstation som distribuerar flytande bränsle ha, om dess cisternvolym för flytande bränslen är minst 10 m 3. Distributionsstationen beviljas tillstånd av miljövårdsmyndigheten i vederbörande kommun. Lagen förutsätter dock inte direkt ett nytt tillstånd för stationer som har motsvarande miljötillstånd enligt den tidigare lagstiftningen. Statsrådet har med stöd av den tidigare luftvårdslagen gett ett beslut om begränsning av utsläpp av flyktiga organiska föreningar vid upplagring och distribution av bensin (468/1996). Beslutet grundar sig på EG-parlamentets och rådets direktiv om motsvarande sak 94/63/EG. I beslutet bestäms om den totala årliga förlusten av bensin på distributionsstationerna, vilken är 0,01 % av den bensinmängd som årligen hanteras där. Denna skyldighet trädde i kraft för stora gamla distributionsstationer (årlig volymomsättning av bensin över m 3 ) den 1 januari 1999 och träder i kraft för mindre distributionsstationer (volymomsättning m 3 ) den 1 ja- 5

6 Ministerns svar nuari 2002 och för alla distributionsstationer den 1 januari Beslutet innehåller dock ett generellt undantag för gamla distributionsstationer, vilkas volymomsättning understiger 100 m 3, samt en möjlighet att under vissa förutsättningar erhålla lättnader för sådana gamla distributionsstationer vilkas volymomsättning understiger 500 m 3. För dem som driver distributionsstationer gäller också lagen om ersättning för miljöskador (737/1994), som trädde i kraft den 1 juni Enligt lagen är verksamhetsutövaren ansvarig för den miljöskada han har orsakat enligt prinicpen om strikt ansvar, d.v.s. oberoende av om det är fråga om vållande eller inte. Under de senaste åren har marken under gamla distributionsstationer undersökts systematiskt. I flera fall har det konstaterats att marken har förorenats av olja. Kostnaderna för rengöring av mark som har förorenats av olja har, beroende på fallet, uppgått till mellan hundratusen och över en miljon mark. I värsta fall har man blivit tvungen att ersätta kommunens vattenverks vattentäkt, som har varit belägen nära en distributionsstation, och i stället för den bygga en ny grundvattentäkt. I fråga om de distributionsstationer som är verksamma svarar i första hand verksamhetsutövaren för dessa iståndsättningskostnader. Med de nya miljökraven eftersträvas att miljöskador och utsläpp av skadliga ämnen i miljön skall kunna förhindras preventivt. I lagar och i förordningar och beslut som har utfärdats med stöd av dessa har gamla distributionsstationer getts lättnader och längre övergångstider än andra. Alltför ofta har det konstaterats att marken under gamla distributionsstationer har förorenats av olja. Därför måste det anses motiverat att också av dessa förutsätts bättre tekniska och funktionella arrangemang än tidigare för att skydda marken. Enligt handels- och industriministeriets uppfattning har redan många saneringar av gamla distributionsstationer gjorts, med vilka målet är att uppfylla kraven i det ovan nämnda beslutet av handels- och industriministeriet och även i annan lagstiftning. Enligt erhållna uppgifter kommer distributionsstationer att saneras i betydande grad också under de två följande åren. I samband med beredningen reddes det ut hur kraven i handels- och industriministeriets beslut skulle kunna tillämpas på små distributionsstationer som är verksamma i samband med s.k. bybutiker. Till följd av detta gavs i beslutet särskilda ikraftträdelsebestämmelser för dessa små distributionsstationer. Genom dessa bestämmelser sammanjämkades de krav som olika parter hade framfört, dock så att tillräcklig säkerhet vid upplagringen och hanteringen av farliga kemikalier ombesörjdes och fortsatt verksamhet vid distributionsstationer i samband med bybutiker möjliggjordes med skäliga säkerhetsåtgärder. Genom dessa åtgärder tryggades för sin del verksamheten i bränsledistributionsnätet i glesbygden. När beslutet om distributionsstationer bereddes tillsammans med de olika parterna eftersträvades att också s.k. gamla distributionsstationer skall kunna fortgå med sin verksamhet utan skäliga saneringskostnader. Samtidigt eftersträvades dock en tillräcklig säkerhetsnivå för distributionsstationerna. I de utlåtanden som erhölls i det skede då beslutet bereddes anfördes inte heller att beslutet skulle medföra några mera betydande kostnader för ägarna till distributionsstationerna. Dessutom gavs små distributionsstationer, som är verksamma i samband med bybutiker, egna övergångsbestämmelser. Handels- och industriministeriet tror att tjänsterna vid distributionsstationerna i små tätorter och byar kommer att vara tillräckliga också i framtiden. Handels- och industriministeriet ser i detta skede inget behov att ändra författningarna eller vidta andra näringspolitiska specialåtgärder. Helsingfors den 28 mars Handels- och industriminister Sinikka Mönkäre