TEM raportteja 23/2012

Transkriptio

1 TEM raportteja 23/2012 Suomen kaivosteollisuuden tilannekatsaus vuonna 2012 Tekijät: Aaltonen Riikka Alapassi Markus Karhula Mervi Karhunen Eija Korhonen Ilkka Loukola-Ruskeeniemi Kirsti (toim.) Nybergh Paula Peltonen Petri Uusisuo Maija Elinkeino- ja innovaatio-osasto Raportti

2 Suomen kaivosteollisuuden tilannekatsaus vuonna 2012 Kemin kromikaivos Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Elinkeino- ja innovaatio-osasto 1

3 Suomen kaivosteollisuuden tilannekatsaus vuonna 2012 Raportin toimittaja: Toimialajohtaja Kirsti Loukola-Ruskeeniemi, työ- ja elinkeinoministeriö Valmisteluryhmä: Työ- ja elinkeinoministeriö: Kaivosylitarkastaja Riikka Aaltonen Neuvotteleva virkamies Ilkka Korhonen Toimialajohtaja Kirsti Loukola-Ruskeeniemi Teollisuusneuvos Paula Nybergh Ylijohtaja Petri Peltonen Suunnittelija Eija Karhunen Julkaisusihteeri Eila Valkonen Ympäristöministeriö: Ympäristöneuvos Markus Alapassi Liikennevirasto: Suunnittelujohtaja Mervi Karhula Lapin liitto: Toimialapäällikkö Maija Uusisuo 2

4 ESIPUHE Kesäkuun 2011 hallitusohjelmaan on kirjattu, että valtio edistää toimenpiteillään kaivostoiminnan ja koko mineraaliklusterin kehitystä ja kestävää kasvua. Kaivosalan osaamisesta päätettiin tehdä yksi Suomen EU-politiikan painopisteistä ja Suomi nostaa johtavaksi luonnonvarojen ja materiaalien kestävän, taloudellisen ja innovatiivisen hyödyntämisen osaamisen maaksi. Kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden ylläpito kuitenkin turvataan ja kaivostoiminnassa kunnioitetaan ekologista kestävyyttä ja alkuperäiskansojen oikeuksia. Työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö ja liikennevirasto ovat koonneet kaivosteollisuuden nykytilasta aineistoa valtioneuvoston tarpeisiin. Osa aineistosta julkaistaan tässä raportissa. Suomessa toimii vuonna 2012 yhteensä 12 metallimalmikaivosta ja 31 teollisuusmineraalikaivosta tai louhosta. Lisäksi on teollisuuskivilouhoksia ja jalokivilouhoksia. Raportissa esitellään lainsäädäntö, toimintaa säätelevät luvat ja valvonta ja kaivostoiminnan ympäristövaikutukset. Kaivostoiminta edellyttää geologisia perusaineistoja, työvoimaa ja kuljetusmahdollisuuksia. Malmiesiintymän löytymisestä kuluu useita vuosia tuotannon aloittamiseen. Raportissa esitellään myös kaivosteollisuuden rahavirrat ja tulonjako sekä aihepiiriin liittyvä tutkimus. Mineraaliklusteri työllistää Suomessa lähes henkilöä. Lopuksi raportissa käsitellään kaivosalan tulevaisuuden näkymiä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Helsingissä PETRI PELTONEN Ylijohtaja Työ- ja elinkeinoministeriö 3

5 TIIVISTELMÄ Kaivosteollisuudessa eletään metallien suuren kysynnän ansiosta nousukautta. Suomessa on monia kaivoshankkeita eri kehitysvaiheissa. Kaivannaisala ja siihen liittyvä jatkojalostus, teknologia sekä tutkimus ja kehitys muodostavat Suomen taloudelle tärkeän kasvualan, jolla on myös vientipotentiaalia. Kaivosteollisuus on noussut uusien työpaikkojen tarjoajaksi. Alalle arvioidaan tarvittavan yli 5000 uutta työntekijää lähivuosina. Ympäristöasioiden huomioonottaminen kaivostoiminnassa on välttämätöntä, onhan kaivostoiminta aiheuttanut alueellisesti vakavia ympäristöhaittoja. Esiin tulleet haitat ovat olleet ennakoimattomia ja johtuneet muun muassa riskien arvioinnin ja hallinnan puutteista niin viranomaisissa kuin myös toiminnan harjoittajissa. Kaivostoiminnan ympäristönsuojelusääntelyssä ja valvonnassa ongelmallista on ollut toisaalta toiminnanharjoittajien lupahakemusasiakirjojen ja tietopohjan puutteellisuudet kuin myös valvonta- ja lupaviranomaisten resurssien niukkuus. Kaivostoiminnan ympäristöhaittojen hallinnassa tarvitaan sekä itse toiminnan että menettelyjen tehostamista kautta linjan ja kaikkien alalla toimivien tahojen vastuullista yhteistyötä. Nykytekniikka ja ympäristölainsäädäntö antavat osaltaan tähän hyvät mahdollisuudet. Kaivostoiminnassa on myönteisiä vaikutuksia erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen työllisyyteen ja talouteen, minkä vuoksi valtio on edistänyt kaivostoimintaa mm. alan koulutusta lisäämällä ja teiden ja rautateiden rakentamisella. Kaivoskuljetusten lisääntyminen tulee vaikuttamaan maantie- ja rautatieliikenteeseen ja satamiin. Liikenneratkaisuja on tarve kehittää. Kaivosteollisuuden tukeminen edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista, koska malminetsinnän alkuvaiheista kuluu useita vuosia kaivostoiminnan käynnistymiseen. Kaivoshankkeen kehittämisvaihe vaatii runsaasti pääomaa. Suomessa ei ole tällä hetkellä riittävästi kotimaista rahoitusta kaivosalalle, minkä vuoksi tällä hetkellä suuri osa investoinneista tulee ulkomailta. Pitkälle edenneille kaivoshankkeille rahoitusta alkaa löytyä myös kotimaasta. Etsintä- ja kaivosyhtiöt ovat samojen verolakien alaisia ja maksavat veroja samoin perustein kuin muut yritykset. Eri maissa on käytössä erilaisia rojalti- ja veromalleja. Suomessa korvaukset saa valtion sijaan maanomistaja. Tausta-aineisto on koottu eri ministeriöiden ja asiantuntijoiden yhteistyönä. Se esittelee kattavasti kaivosalaan liittyvät asiakokonaisuudet. 4

6 SISÄLLYSLUETTELO 1. Suomen kaivostoiminta ja kaivoshankkeet Toimivat kaivokset Merkittävät kaivoshankkeet Malminetsintä Lainsäädäntö Kaivoslaki 621/ Kaivostoimintaa sääntelevä muu keskeinen lainsäädäntö Alkuperäiskansojen oikeudet Toimintaa säätelevät luvat ja valvonta Kaivoslain edellyttämät luvat ja valvonta Ympäristölainsäädännön edellyttämät luvat ja valvonta Muut kaivostoimintaa säätelevät luvat ja valvonta Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset Kaivostoiminnan edellytykset Suomessa Geologiset, geofysikaaliset, geokemialliset ja ympäristögeologiset aineistot Työvoiman tarve ja alan koulutus Kuljetustarpeet Kaivosteollisuuden rahavirrat Kaivostoiminnan elinkaari Rahavirrat ja kerrannaisvaikutukset Valtion tukimuodot, valtionyhtiö ja Solidium Yksityinen rahoitus ja ulkomaisten yritysten osuus Kaivostoiminnan merkitys Suomen eri alueiden talouteen Tulonjako Maanomistajakorvaus Kaivosvero Tutkimus Geologian tutkimuskeskus TEKES: Green Mining ohjelma Työ- ja elinkeinoministeriö: Cleantech ohjelma Mineraaliklusteri Kaivosalan näkymät Ruotsissa Kaivosalan globaalit näkymät ja tulevaisuus Suomessa

7 1. Suomen kaivostoiminta ja kaivoshankkeet Toimialapäällikkö Maija Uusisuo, Lapin liitto 1.1. Toimivat kaivokset Suomessa toimii 12 metallimalmikaivosta, kun mukaan lasketaan tuotannon ylösajovaiheessa olevat Laivan kultakaivos Raahessa, Kylylahden kupari-sinkkikaivos Polvijärvellä ja Kevitsan monimetallikaivos Sodankylässä. Teollisuusmineraaleja vuonna 2011 louhittiin 31 kaivoksesta tai louhoksesta. Kaikki luvitetut teollisuusmineraalikaivokset tai louhokset eivät ole joka vuosi aktiivisessa tuotannossa. Esimerkiksi Nordkalkin Kolarin kalkkikivilouhoksella ei ole nyt tuotantoa. Kaivoslain alaisia kaivoksia vuonna 2011 oli toiminnassa 52 kpl, kun mukaan lasketaan myös teollisuuskivilouhokset (vuorivillan tuotanto ja vuolukiviteollisuus) ja jalokivilouhokset. Taulukko 1. Toiminnassa olevat metallimalmikaivokset elokuussa Kaivos, kunta Yrityksen nimi Emoyhtiön nimi Tärkeimmät arvoaineet Kittilä (Suurikuusikko), Agnico-Eagle Agnico-Eagle Mining Ltd. (CA) kulta Kittilä Finland Oy Hitura, Nivala Belvedere Mining Oy Belvedere Resources Ltd. (CA) nikkeli, kupari, koboltti, platina, palladium Pahtavaara, Sodankylminers Lappland Gold- Lappland Goldminers AB (publ) kulta Oy (SE) Kemi, Keminmaa Outokumpu Outokumpu Oyj kromi Jokisivu, Huittinen (rikastamo Sastamala) Orivesi, Orivesi (rikastamo Sastamala) Pyhäsalmi, Pyhäjärvi Chrome Oy Dragon Mining Oy Dragon Mining Ltd. (AU) Dragon Mining Oy Dragon Mining Ltd. (AU) kulta Pyhäsalmi Mine Inmet Mining Corporation (CA) kupari, sinkki, rikki, Oy hopea, kulta Talvivaara, Sotkamo Talvivaara Sotkamo Talvivaara Kaivososakeyhtiö Oyj nikkeli, sinkki, uraa- Oy ni Pampalo, Ilomantsi Endomines Oy Endomines AB (publ) (SE) kulta kulta Laiva (Laivakangas), Raahe Kylylahti, Polvijärvi Nordic Mines Oy Nordic Mines AB (SE) kulta Kylylahti Copper Oy Altona Mining Ltd. (AU) kupari, koboltti, nikkeli, sinkki 6

8 Taulukko 2. Vuonna 2011 toiminnassa olleet teollisuusmineraalikaivokset ja louhokset. Yrityksen nimi Emoyhtiön nimi Tärkeimmät arvoaineet Kunta (kaivos/louhos) Juuan Dolomiittikalkki Oy Nordkalk Oy Ab SMA Mineral Oy SMA Mineral AB (SE) dolomiitti, kalkkikivi kalkkikivi, dolomiitti, wollastoniitti dolomiitti, kvartsi Paltamo (Reetinniemi), Juuka (Matara) Huittinen (Matkusjoki, Putkinotko), Sipoo, Kerimäki (Ruokojärvi), Lappeenranta (Ihalainen), Vimpeli (Ryytimaa, Vesterbacka), Lohja (Tytyri), Parainen (Limberg-Skräbböle), Kesälahti (Ahola), Raasepori (Mustio) Tornio (Kalkkimaa, Rantamaa, Ristimaa), Pieksämäki (Ankele) Salon Mineraali Oy Omya Oy kalkkikivi Salo (Hyypiänmäki) Sibelco Nordic Oy Ab (ent. SP Minerals Oy Ab) Yara Suomi Oy Sibelco Group maasälpä, kvartsi Kemiönsaari (SälpäKyrkoberget), Nilsiä/Siilinjärvi (Kinahmi) Yara International ASA (NO) apatiitti Siilinjärvi Mondo Minerals B.V. Suomen sivuliike Mondo Minerals B.V. (NL) talkki, nikkeli Sotkamo (Uutela, Punasuo), Polvijärvi (Pehmytkivi, Horsmanaho) Paroc Oy Ab Paroc Group Holding -konserni teollisuuskivet Lapinlahti (Joutsenenlampi), Mäntyharju (Lehlampi), Parainen (Ybbernäs), Salo (Sallittu), Savitaipale (Vanhasuo) 7

9 Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, Asiakaskohtainen suhdannepalvelu Kuva 1. Liikevaihdon kehitys (indeksi 2005=100, viimeisin tieto huhtikuulta 2012). 8

10 Kuva 2. Metallimalmikaivokset. Lähde: Geologian tutkimuskeskus. 9

11 Kuva 3. Teollisuusmineraali- ja jalokivikaivokset. Lähde: Geologian tutkimuskeskus. 10

12 Kuva 4. Aktiiviset malminetsintäalueet. Lähde: Tukes, kaivosrekisterin karttapalvelu. Päivitetty Metallimalmin louhinta milj. tonnia 50,00 45,00 40,00 35,00 30,00 25,00 20,00 15,00 10,00 5,00 0, Metallimalmin louhinta Metallimalmin sivukiven louhinta Kuva 5. Metallimalmin louhinta Suomessa vuosina

13 milj. tonnia Teollisuusmineraalien louhinta 30,00 25,00 20,00 15,00 10,00 5,00 0, Tollisuusmineraalit malmin louhinta Teollisuusmineraalit sivukiven louhinta Kuva 6. Teollisuusmineraalien louhinta Suomessa vuosina

14 Kuva 7. Suomen laskennalliset mineraalivarannot ja niiden nimellisarvo (ETLA 2011). 13

15 1.2. Merkittävät kaivoshankkeet Valmisteilla on noin merkittävää uusien kaivosten käynnistämiseen ja jo toimivien kaivosten laajennuksiin liittyvää hanketta. Näiden hankkeiden arvioidut ilmoitetut investoinnit yhteensä ovat yli neljä miljardia euroa. Suunniteltujen aikataulujen mukaan rakentaminen painottuisi vuosille Tällä hetkellä hankkeiden valmistelua jatketaan aktiivisesti, mutta hankkeiden toteutumiseen vaikuttaa taloustilanteen kehitys. Hankkeiden aikataulut voivat myös viivästyä lisääntyneen ympäristökriittisyyden johdosta. Joissakin hankkeissa lisäaikaa on jo otettu kaivosten ympäristövaikutusten tarkempia selvityksiä varten (Taulukko 3). Taulukko 3. Merkittävät kaivoshankkeet vuonna Kaivos/projekti, kunta, yritys Kemin kromikaivoksen ja ferrokromitehtaan laajennus, Outokumpu Chrome Oy Hannukaisen rautakaivos, Kolari, Northland Mines Oy/Northland Resources S.A. (LU) Soklin apatiittikaivos, Savukoski, Yara Suomi Oy/ Yara International ASA (NO) Kittilän kultakaivoksen laajennus, Kittilä, Agnico-Eagle Ltd. (CA) Suhanko (palladium, platina, nikkeli, kupari) Ranua, Gold Fields Arctic Platinum Oy/Gold Fields Ltd. (ZA) Kevitsan kaivoksen laajennus (nikkeli, kupari) Sodankylä, Kevitsa Mining Oy/First Quantum Minerals Ltd. (CA,UK) Investoinnit miljoonaa euroa Työvoiman tarve /hlö Huom! Rakentaminen Laajennuksen käyttöönotto 2013 alussa Kannattavuusarviointi valmistuu loppuvuonna kairausohjelman toteutus ja Suomivaihtoehdon selvitysten täydennys. Soklia koskevat maakuntakaavan valitukset hylätty KHO:ssa ? YVA selostus kaivoksen laajennukseen liittyen valmis. Laajennus suunniteltu valmistuvan 2014/ Scoping study 2011 vahvistanut Platsol-prosessin toimivuuden. Alustava kannattavuusarviointi Suunnitelman mukaan rakentaminen ?? Ympäristö- ja vesitalouslupa laajennukseen liittyen käsittelyssä. 14

16 Mustavaaran kaivos ja sulatto (rauta, vanadiini) Taivalkoski/Posio, Mustavaaran Kaivos Oy Sakatti projekti (kupari, nikkeli, PGM, kulta) Sodankylä, AA Sakatti Mining Oy/Anglo American Plc. (UK) Rompas (kulta), Ylitornio/Rovaniemi, Mawson Resources Ltd. (CA) Kylylahden kaivos ja Luikonlahden rikastamon laajennus (kupari, koboltti, nikkeli, sinkki) Kylylahti Copper Oy/Altona Mining Ltd. (AU) Taivaljärven hopeakaivos, Sotkamo, Sotkamo Silver AB Kultakaivos, Kuusamo, Dragon Mining Oy/Dragon Mining Ltd. (AU) Länttä (litium) Kaustinen, Keliber Oy/ Nordic Mining ASA (NO) Uraanin talteenotto sivutuotteena, Talvivaara Sotkamo Oy Talvivaaran laajennusprojektit / tonnia Ni (Overlord), Talvivaara Sotkamo Oy Kannattavuusarviointi menossa. Rakentamispäätös mahdollisesti Suunniteltu rakentaminen ?? Työllistää malminetsintään lähivuosina henkilöä.?? Valtauspäätös marrask Valitusprosessi kesken. Kairauksista sovittu yksityisten maanomaistajien kanssa. 6? Valmistelee rikastamon laajennusta sekä Leppävirran Valkeisenrannan nikkelikaivoksen avaamista ja malmin rikastamista Luikonlahdessa Rakentaminen suunniteltu alkavan Suunnittelun käynnistyminen suunnittelutarveratkaisulla.?? YVA valmistuu syksyllä Kairauksia. 30? EU komission lupa talteenotolle tammikuussa 2012 ja Suomen valtioneuvoston lupa helmikuussa Tarvitaan ympäristölupa YVA käynnistetty Investoinnit vaiheittain 5-6 vuodessa alkaen

17 1.3. Malminetsintä Malminetsintää harjoittaa Suomessa noin 40 yhtiötä. Vuonna 2011 malminetsintään investoitiin noin 81 miljoonaa euroa (61 miljoonaa euroa vuonna 2010). Valtausten ja malminetsintälupien maa-ala oli 1 220,45 neliökilometriä vuonna 2012 (taulukko 4). Taulukko 4. Kaivostoiminnan laajuus, voimassa olevien lupien ja lupahakemusten pinta-alat yhteensä heinäkuussa 2012 (km 2 ). Varaukset Valtaukset ja malminetsintäluvat Kaivospiirit ja kaivosluvat Voimassa 6 686, ,45 286,94 0,49 Hakemukset , ,69 320,48 3,43 Lähde: Tukes Kullanhuuhdonta 2. Lainsäädäntö Ympäristöneuvos Markus Alapassi, ympäristöministeriö Kaivosylitarkastaja Riikka Aaltonen, työ- ja elinkeinoministeriö Suomessa on käytössä valtausjärjestelmä, jonka perusteet ulottuvat 1400-luvulle. Kaivoslainsäädäntöä muutettaessa on pidetty tärkeänä kaivoskivennäisten hyödyntämistä valtakunnan tarpeisiin luvun kaivoslain mukaan myös maanomistajalla oli oikeus osallistua kaivoshankkeeseen. Vuoden 1943 kaivoslaissa maanomistajien osallistumisoikeus poistettiin, mutta sen korvaukseksi säädettiin maanomistajille maksettavat valtaus- ja louhintakorvaukset. Kaivosluvan saa Suomessa se, jolla on kaivoslupahakemusta jättäessään voimassa oleva malminetsintälupa kyseiseen alueeseen. Hankkeen tulee lisäksi täyttää muun asianomaisen lainsäädännön vaatimukset. Eri maissa on omaksuttu erilaisia ratkaisuja: Konsessiomalli, jolloin valtion katsotaan omistavan maankamaran raaka-aineet ja voivan vapaasti päättää, kenelle hyödyntämisoikeus myönnetään. Oikeus hyödyntämiseen kuuluu maanomistajalle, eikä hyödyntämistä voi tehdä ilman hänen suostumustaan. Valtausjärjestelmä, joka suosii omistusoikeudesta riippumatta kaivosmineraalien löytäjää. Maanomistusolojen erilaisuus vaikuttaa kaivoslainsäädäntöön, esimerkiksi Australiassa ja Kanadassa toiminta on keskittynyt valtion maille. Kallio- ja maaperän geologia vaihtelee eri maissa. Valtion tukitoimenpiteet vaihtelevat maittain Kaivoslaki 621/2011 Kaivoslain uudistamisen lähtökohta oli, että laissa huomioidaan ympäristönäkökohtien, kansalaisten perusoikeuksien ja elinolojen turvaaminen, kuntien vaikutusmahdollisuudet ja maanomistajien oikeudet sekä varmistetaan edellytykset malminetsinnän ja kaivostoiminnan kehittämiselle. 16

18 Uudistuksen kannalta keskeiset perusoikeudet ovat omaisuuden suoja, elinkeinovapaus, kansalaisvaikuttaminen ja osallistuminen, ympäristöperusoikeus ja oikeusturva. Saamelaisalueita koskevat erityiskysymykset, perustuslaki ja muu olemassa oleva lainsäädäntö on huomioitu uudessa kaivoslaissa. Uuden lain tavoitteet ovat malminetsinnän ja kaivostoiminnan edellytyksien turvaaminen yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Yleisten ja yksityisten etujen yhteensovittaminen säädetään yleisillä periaatteilla, joita sovelletaan tapauskohtaisesti lupaharkinnassa. Lupajärjestelmän tarkoituksena on kaivoslain noudattamisen ennakoiva valvonta ja erilaisten intressien yhteensovittaminen. Hallintomenettelyjä on tarkennettu, vaikutuksia huomioitu ja haitta pyritään minimoimaan kolmansiin nähden. Kaivostoiminnan elinkaaressa kaivoslupavaihe on siirtynyt myöhemmäksi. Nykyisen kaivoslain keskeiset muutokset entiseen verrattuna: Malminetsintä - pihapiirin suojaetäisyys 150 m (50 m) - malminetsintälupa on voimassa enintään 15 v (8 v) - maanomistajien saaman malminetsintäkorvauksen korotus - valtausmaksu valtiolle pois (6,75 /ha/v), käsittelymaksut - kaavan vaikutus - vakuus - etuoikeusjärjestys - hakijan kelpoisuusedellytykset - laiminlyöntien ja keinottelun estäminen - lainvoimaisen luvan merkintä kiinteistörekisteriin - kaivosviranomaisen valvontatehtävä - toiminnan jälkivelvoitteet. Kaivostoiminta - intressien yhteensovittaminen lupamääräyksin - kaivosalueen lunastus edellyttää yleistä tarvetta, valtioneuvosto ratkaisee - maanomistajien hehtaariperusteisen louhintakorvauksen korotus, tuotantoon perustuvan korvauksen yhtenäistäminen - kaivosturvallisuuslupa - vakuus - kaivosluvan lupaehtojen tarkastaminen enintään 10 vuoden väliajoin - toiminnan jälkivelvoitteet. Hallituksen esitys perusteluineen: Kaivoslaki: Kaivostoimintaa sääntelevä muu keskeinen lainsäädäntö Ympäristönsuojelulaki Ympäristönsuojelulakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Lakia sovelletaan myös toimintaan, josta syntyy jätettä, sekä jätteen hyödyntämiseen ja käsittelyyn. Ympäristönsuojelulain 28 :n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava ympäristölupa. Ympäristöluvassa annetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi lupamääräyksiä muun muassa päästöistä, jätteistä ja niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä sekä 17

19 toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä. Jos toimintaan sisältyy jätteiden hyödyntämistä tai käsittelyä, on toiminnanharjoittajan asetettava riittävä vakuus asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi. Kaivostoimintaa valmisteleva toiminta, kuten valtausoikeuteen perustuva koelouhinta, ei sen sijaan yleensä edellytä ympäristölupaa. Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin 1 4 kohdan nojalla ympäristölupa kuitenkin vaaditaan, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön, uoman tai altaan pilaantumista, eräistä naapuruussuhteista annetun lain tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta tai toimintaan sisältyy hyödynnettävän tai käsiteltävän jätteen läjittämistä tai muuta sijoittamista alueelle Vesilaki Kaivoskohteiden rakentaminen, kaivos- ja rikastustoiminta sekä kaivosten jälkihoitotoimenpiteet edellyttävät lähes poikkeuksetta myös veden käyttöä, vesistörakentamista, veden johtamista ja kuivatusta, jätevesien käsittelyä sekä pohja- ja pintavesien suojelunäkökohtien huomioon ottamista. Vesi ja vesien käyttö tai veden rajaaminen liittyvät kaivostoiminnassa joko raaka-aineisiin, kuljetusvälineisiin taikka jätteisiin. Vettä ja vesien käyttöä sekä veden rajaamista koskevat edellytykset otetaan huomioon ympäristönsuojelulain nojalla, kun kyse on pilaantumisesta tai sen riskistä. Vesitalousasiat ja niihin liittyvät käyttöoikeus- ja korvausasiat käsitellään vesilain mukaan. Kaivoshanke tai jokin sen osa voi valtausvaiheessa tai kaivospiirivaiheessa edellyttää vesilain mukaista lupaa. Valtausvaiheessa tarve lupaan voi käytännössä tulla esille lähinnä koelouhintavaiheessa. Myös koneellinen kullanhuuhdonta voi edellyttää vesilain mukaista lupaa. Vesilain mukaisen luvan tarve riippuu hankkeen arvioiduista vaikutuksista eli siitä, rikkooko hanke vesilaissa asetettuja vesistön sulkemiskieltoa tai muuttamiskieltoa taikka pohjaveden muuttamiskieltoa. Tyypillisiä vesilain mukaisia toimintoja ovat: louhosalueiden ojitus ja louhosten kuivana pito, pohjaveden ottaminen, veden johtaminen, poikkeukset vesilain 1 luvun pienvesien suojeluun, vesi- ja maa-alueiden kuivatus, veden pinnan nosto tai lasku, vesistöjen säännöstely ja erilaiset vesilain 2 luvun mukaiset rakennushankkeet (esimerkiksi uomien siirrot, putkitukset, sillat, alitukset, pengerrykset, padot). Lupa-asian käsittelee ympäristölupavirasto Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA-menettely) selvitetään ja arvioidaan vuorovaikutteisesti ympäristöön merkittävästi vaikuttavien hankkeiden ympäristövaikutukset päätöksenteon perustaksi. YVA-menettelyä sovelletaan aina ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen (713/2006) 6 :n hankeluettelossa mainittuihin hankkeisiin. YVA-menettelyä sovelletaan metallimalmien tai muiden kaivosmineraalien louhintaan, rikastamiseen ja käsittelyyn, kun irrotettavan aineksen kokonaismäärä on vähintään tonnia vuodessa tai avokaivoksen pinta-ala on yli 25 hehtaaria. YVA-menettelyä sovelletaan aina myös asbestin ja uraanin louhintaan sekä niiden rikastamiseen ja käsittelyyn lukuun ottamatta koelouhintaa, koerikastamista ja muuta vastaavaa käsittelyä. YVA-menettelyä voidaan yksittäistapauksessa soveltaa muuhunkin kuin asetuksen hankeluettelossa mainittuun hankkeeseen tai hankkeen muutokseen, jos siitä todennäköisesti aiheutuu hankeluettelon hankkeisiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 13 :n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätös- 18

20 tä, ennen kuin se on saanut käyttöönsä ympäristövaikutusten arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai siihen rinnastettavasta muusta päätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon. Kaivoshankkeissa YVA-menettelyn käytettävyyttä vähentävät käytännössä hankkeiden ajoitukseen liittyvät piirteet. Tyypillisesti YVA-menettely käynnistyy hankkeen ollessa hyvin alkuvaiheessa, jolloin kokonaiskuvan saaminen on vaikeaa. Toisaalta kaivoshankkeiden varsinkin viime vuosina korostunut ripeys ja useiden lupamenettelyjen päällekkäisyys ovat omiaan hämärtämään YVA-menettelyn tavoitteita. YVA-menettelyn matriisivaikutus vaikuttaa myös ympäristön pilaantumisen torjunnan osalta ympäristöluvassa. YVA-menettelyn tulokset voivat lisäksi välittyä kaivoshanketta koskevaan päätöksentekoon kaivokseen mahdollisesti vaadittavan vesilain mukaisen luvan kautta. YVA menettelyllä voidaan erityisesti varmistaa lupakäsittelyä paremmin kansalaisten osallistumismahdollisuus. Kansalaiset saavat hankkeesta tietoa jo hankkeen alkuvaiheessa ja pääsevät ainakin jossain määrin vaikuttamaan itse hankkeeseen ja laadittaviin selvityksiin. YVA-menettelyssä etsitään ympäristön kannalta parhaat ratkaisut ja vaihtoehdot sekä käydään niistä laaja keskustelu. Luvan kannalta keskeisen tärkeää ovat eri selvitykset, jotka jouduttavat lupaprosessia huomattavasti. KaivosYVAt ovat kuitenkin hyvin laajoja ja muun muassa yhteysviranomaiselle vaativia Luonnonsuojelulaki Luonnonsuojelulakia ja siihen perustuvaa suojelua on noudatettava kaivoslain mukaisessa päätöksenteossa ja muussa toiminnassa. Kaivosmineraalien ottaminen on suoraan luonnonsuojelulain 13 :n 2 kohdan perusteella kielletty luonnonsuojelulain nojalla perustetuissa kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa. Lisäksi geologinen tutkimus ja malminetsintä on näillä alueilla sallittua vain alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen luvalla (luonnonsuojelulain 15 :n 6 kohta). Vastaavanlaiset rauhoitussäännökset ja - määräykset ovat yleensä voimassa muillakin luonnonsuojelualueilla. Geologisten tutkimusten ja malminetsinnän sallittavuus aikaisemman luonnonsuojelulain (71/1923) nojalla perustetuilla luonnonsuojelualueilla riippuu alueen rauhoitusmääräyksistä. Kaivosmineraalien hyödyntäminen on kielletty useimmilla aikaisemman luonnonsuojelulain nojalla muodostetuilla suojelualueilla. Luonnonsuojelulain 10 luvun Natura verkostoa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkeen toimintaan, joka tapahtuu Natura verkoston alueella tai jonka vaikutukset voivat ulottua Natura verkoston alueelle. Luonnonsuojelulain 65 :ssä säädettyä arviointivaatimusta ja lausuntomenettelyä sovelletaan sellaisiin hankkeisiin, jotka joko yksistään tai tarkasteluna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentävät niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Jos arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, että hanke merkittävästi heikentää Natura verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja, ei viranomainen saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen. Myöskään kumottavan lain mukaista valtausoikeutta tai kaivosoikeutta tällaisia seurauksia aiheuttavan hankkeen toteuttamiseen ei siten voida myöntää, ellei valtioneuvosto ole myöntänyt hankkeelle poikkeuslupaa luonnonsuojelulain 66 :n 2 momentin perusteella Maankäyttö- ja rakennuslaki Maankäyttö- ja rakennuslaki on alueiden suunnittelua, rakentamista ja käyttöä sääntelevä yleislaki. Lain 3 :n mukaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset alueiden käyttöä koskevat tavoitteet ja suunnitelmat on, siten kuin erikseen säädetään, otettava huomioon suunniteltaessa ja päätettäessä muun lainsäädännön nojalla ympäristön käytön järjestämisestä. Maankäyttö- ja rakennuslain perusteella kaivostoiminnan alueet tulee mahdollisuuksien 19

21 mukaan ottaa huomioon kaavoja laadittaessa. Käytännössä erityisesti maakuntakaavoissa on osoitettu toiminnassa olevia kaivosalueita ja alueita, joilla kaivostoiminnan edellytykset on varsin pitkälle selvitetty. Kaavoissa voidaan ohjata kaivostoimintaan liittyvää muuta maankäyttöä, kuten liikenteen järjestelyjä, ja sovittaa muutenkin yhteen kaivostoimintaa ja muita maankäyttötarpeita. Kaivoshankkeen toteuttaminen voi tapauksesta riippuen edellyttää alueen yksityiskohtaisempaa kaavoitusta. Kaavoitustarpeeseen vaikuttaa erityisesti alueen voimassa oleva kaavatilanne sekä kaivoshankkeen sijainti, koko ja vaikutukset. Kaavaa saattaa olla tarpeen uudistaa kaivostoiminnan ja muun maankäytön välisten suhteiden ratkaisemiseksi silloin, kun kaavoitetulta alueelta löytyy hyödynnettävä kaivosmineraaliesiintymä. Maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään vaikutusten selvittämisestä kaavaa laadittaessa sekä myös kaavoitusmenettelyyn liittyvästä vuorovaikutuksesta ja viranomaisyhteistyöstä, kaavan vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten raportoinnista kaavaselostuksessa sekä valtioiden rajat ylittävistä ympäristövaikutuksista. Maankäyttö- ja rakennuslain 9 :n mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Jos kaivoshanke edellyttää kaavatarkastelua, tulevat kaavaa laadittaessa kaavan vaikutukset selvitettäväksi maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetyllä tavalla Alkuperäiskansojen oikeudet Alkuperäiskansojen oikeuksia sääntelevät Suomessa mm. kolttalaki ja saamelaislaki. Saamelaiskäräjistä annetun lain viranomaisten neuvotteluvelvoite, joka koskee kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän etsintää ja hyödyntämistä sekä valtion maa- ja vesialueilla tapahtuvaa kullanhuuhdontaa, on huomioitu nykyisessä kaivoslaissa. Käytännössä useimmat malminetsintää ja kaivostoimintaa harjoittavat yhtiöt ovat myös itse yhteydessä saamelaiskäräjiin ja paliskuntiin. 3. Toimintaa säätelevät luvat ja valvonta Ympäristöneuvos Markus Alapassi, ympäristöministeriö Kaivosylitarkastaja Riikka Aaltonen, työ- ja elinkeinoministeriö 3.1. Kaivoslain edellyttämät luvat ja valvonta Kaivoslailla säädellään oikeutta hyödyntää kallioperän mineraaleja. Kaivoslakia sovelletaan metalleihin ja mineraaleihin, vuolukiveen ja marmoriin. Maa-aineslakia sen sijaan sovelletaan soran ja hiekan oton ja luonnonkivien louhinnassa. Kaivostoiminnassa tarvitaan useita erilaisia lupia (kuva 8). 20

22 Kuva 8. Kaivosten luvat. Kaaviossa mainittujen lisäksi tarvitaan myös muita lupia. (Tukes = Turvallisuus ja kemikaalivirasto, ELY-keskus= Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja AVI= Aluehallintovirasto) Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain toimivuuden arviointi julkaistiin syksyllä Toimivuusarvioinnissa todetaan YVA-lain tavoitteiden toteutuneen hyvin ja 21

23 YVA-menettely on osa merkittävien hankkeiden valmistelua ja ohjausta. YVA-menettelyä sovelletaan harvoihin, mutta ympäristövaikutuksiltaan merkittäviin hankkeisiin. Kaksivaiheinen arviointiprosessi on osoittautunut YVA-menettelyn vaikuttavuuden ja laadun kannalta perustelluksi ratkaisuksi ja tarjoaa kansalaisille hyvät mahdollisuudet tiedonsaantiin ja osallistumiseen. 1 Kaivokset ja YVA-menettely Viimeisten kymmenen vuoden aikana päättyneiden kaivoshankkeiden YVA-menettelyjen (13 kpl) keskimääräinen kesto on ollut 15,5 kuukautta vaihteluvälin ollessa 9-28 kuukautta. Tämä on lyhyempi kuin esim. tuulivoimahankkeiden YVA-menettelyn käsittelyajat, n. 18 kk. Alle kymmenen kuukauden YVA-menettelyitä on ollut kolme ja yhtä monen käsittelyaika on kestänyt 20 kuukautta tai kauemmin. Kokonaisuudessaan kaivoshankkeiden YVA-menettelyjen kesto näyttäisi olevan noin kaksi kuukautta pidempi kuin kaikkien YVA-menettelyiden keskimäärin, mikä on 13 kuukautta. Suomen ympäristökeskuksen tietojen mukaan YVA-lain voimassaoloaikana on tullut vireille yhteensä 29 kaivoshanketta. Kainuun ELY-keskuksessa on kahdeksaa kaivoshanketta hoitamassa 1,5 henkilöä, kun taas Lapin ELY:ssä 0,5-0,75 henkilöä hoitaa 10 kaivoshanketta. Lapin ELY-keskus ilmaiseekin yhden henkilön lisätarpeen. Joissakin muissakin ELY-keskuksissa on ollut yksittäisiä kaivoshankkeita, esim. Pohjois-Pohjanmaalla (4 kpl) Pohjois-Karjalassa (5 kpl), Pohjois-Savossa (2 kpl) ja Etelä-Pohjanmaalla (1 kpl). Plussana pidetään, että YVA-menettelyllä varmistetaan lupakäsittelyä paremmin kansalaisten osallistumismahdollisuus, kansalaiset saavat hankkeesta tietoa jo hankkeen alkuvaiheessa ja pääsevät ainakin jossain määrin vaikuttamaan itse hankkeeseen, vaikuttamaan myös selvityksiin. YVA-menettelyssä etsitään ympäristön kannalta parhaat ratkaisut ja vaihtoehdot ja käydään niistä laaja keskustelu. Luvan kannalta tärkeää ovat eri selvitykset, jotka jouduttavat lupaprosessia huomattavasti. Kaivosten YVA-menettelyt ovat kuitenkin hyvin laajoja ja yhteyshenkilölle vaativia. Viranomaiset kokevat ongelmana sen, että kaivosten YVA-menettelyt edellyttävät laajaa asiantuntijuutta ELY-keskuksilta, joissa eri alan asiantuntijoilla ei aina ole tarpeeksi aikaa muiden töiden ohella paneutua YVA-aineistoihin. Tällä hetkellä tarvittaisiin lisää resursseja kaivos- YVA-menettelyihin. Yhtiöt pitävät ongelmana sitä, että yhtiöt tekevät YVA-menettelynsä monin eri tavoin, osa puutteellisesti. Konsulttien ammattitaito saattaa vaihdella, eikä kaivosyhtiö valvo konsulttiensa tutkimuksia. Yhtiöt eivät panosta tarpeeksi ympäristöalan asiantuntijoiden palkkaamiseen riittävän varhaisessa vaiheessa. Yhtiöllä tulisi olla ympäristöalan asiantuntemusta jo YVA-vaiheessa. Lisäksi yritetään liian kiireisellä aikataululla tehdä YVA. Epävarmuutta liittyy hankkeen alkuvaiheessa hankkeen toteuttamiseen, mikä heijastuu YVA-menettelyssä. Hankkeesta vastaava ei riittävän hyvissä ajoin esittele hankettaan, jolloin yhteysviranomainen voisi vaikuttaa hankevaihtoehtoihin. Tieto esimerkiksi käytettävistä kemikaaleista ja kuormitusmääristä on monesti viitteellinen tai jätetty kokonaan lupaprosessissa tarkennettavaksi. Tämä hankaloittaa ympäristövaikutusten arviointia. 1 Jantunen, J. & Hokkanen, P YVA-lainsäädännön toimivuusarviointi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toimivuus ja kehittämistarpeet. Suomen ympäristö 18/ s. 22

24 Kehittäminen ELY-keskusten vastauksissa tuotiin esiin seuraavat kehittämisehdotukset: Kaivosyhtiöillä: - aikaisempaa oleellisesti suurempi panostus hankesuunnitteluun, päästöjen ja vaikutusten arviointiin ja haitallisten vaikutusten lieventämiseen - asiantuntijoiden varhainen rekrytointi Viranomaisilla: - asiantuntemuksen lisääminen - riittävistä resursseista huolehtiminen - yhteistyön kehittäminen. YVA yhteysviranomaisten neuvottelupäivillä kehitetään yhteysviranomaistoimintaa yhdessä ELY-keskusten kanssa. Syksyllä 2012 aloittaa työnsä "Työryhmä yhteysviranomaistoiminnan kehittämiseksi ". Työryhmän tehtäviin kuuluu YVA-menettelyn laadunvarmistusta, yhteysviranomaisten välisen yhteistyön kehittämistä, toimivuusarvioinnin tuloksia ja kehittämisehdotuksia, ELY-keskusten uudistus ja sen mukana tuoma uusi tilanne, hankkeiden yhteisvaikutusten arviointia. Työryhmässä käsitellään nykyistä yhteysviranomaisen tukiaineistoa osana hyvää käytäntöä ja annetaan ehdotuksia tukiaineiston kehittämiseksi. Työryhmän työtä voidaan suunnata erityisesti YVA-menettelyssä tehtävien vaikutusselvitysten laadun ja laadunvarmistuksen kehittämiseen. Työ- ja elinkeinoministeriö käynnistää syksyllä 2012 ympäristöministeriön kanssa yhteisen työryhmän, jonka tehtävä on päivittää kaivosalan YVA-opas. Vetovastuu työstä on GTK:lla. Yhteenveto Toiminnanharjoittaja vastaa YVA- selvitysten sisältämien tietojen oikeellisuudesta. YVAmenettely on avoin prosessi, jossa annetaan mahdollisuus eri tahoille, kuten viranomaisille, asiantuntijoille ja suurelle yleisölle kommentoida ja oikaista selvitysten ja tietojen virheellisyyksiä. Näistä yhteysviranomainen laatii yhteenvedon ja arvioinnin ja antaa ohjeet jatkokäsittelyyn. Hyvin tehty ja realistinen YVA palvelee parhaiten lupamenettelyä Ympäristölainsäädännön edellyttämät luvat ja valvonta Ympäristöluvan myöntää aluehallintovirasto ja valvonnasta vastaa elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus (kuva 9). 23

25 Kuva 9. Ympäristölupamenettely 3.3. Muut kaivostoimintaa säätelevät luvat ja valvonta Kaivosaluelunastuslupa o valtioneuvosto myöntää o lunastetaan käyttö- ja hallintaoikeus kaivostoimintaan tarvittavaan alueeseen Kaivosturvallisuuslupa o kaivoksen rakentamiseen ja tuotannolliseen toimintaan on oltava kaivosviranomaisen lupa o kaivosviranomaisen on valvottava kaivoksia sen varmistamiseksi, että kaivostoiminnan harjoittaja noudattaa, mitä kaivoslaissa säädetään kaivosturvallisuudesta ja mitä kaivosturvallisuusluvassa määrätään. o kaivosviranomaisen on järjestelmällisesti ja määräajoin tehtävä valvontatarkastuksia kaivoksiin niiden toiminnan edellyttämässä laajuudessa. Kaivosviranomaisen on tarkistettava toistaiseksi voimassa olevan kaivosturvallisuusluvan määräyksiä vähintään kymmenen vuoden välein. 24

26 Ympäristölupa o aluehallintoviranomainen (AVI) myöntää luvan o Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) toimii yhteysviranomaisena ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA) ja antaa lausunnon kaivosyhtiön laatimasta arviointiselvityksestä o ELY-keskukset valvovat säännösten noudattamista alueilla. Niiden on valvonnan järjestämiseksi laadittava valvontasuunnitelma o Luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Luvassa on lisäksi annettava tarpeelliset määräykset jätehuollon seurannasta ja tarkkailusta sekä jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelmasta ja sen noudattamisesta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Vesitalouslupa o AVI myöntää luvan o ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimivat valvontaviranomaisina Rakennuslupa o kunta kaavoittaa ja myöntää rakennusluvan Patoturvallisuuslupa o Kainuun ELY-keskus Kemikaaliturvallisuuslupa o Tukes Räjähdysainelupa o Tukes Painelaitteisto o o Sähkölaitteet o valvontaviranomainen Tukes tarkastuslaitoksen tekemät määräaikaistarkastukset Tukes valvoo ja tarkastuslaitos tarkastaa Nostolaitokset Tukes valvoo ja tarkastuslaitos tarkastaa vuosittain Natura- tai muulle suojelualueelle myönnetyn valtausoikeuden lisäksi soidensuojelualueella on oltava ympäristöministeriön lupa Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa tarvitaan Metsähallituksen lupa. Kaivoksen käynnistymistä (rakentamisen aloittamista) edeltää lupaprosessi. Kaivosyhtiöllä on etuoikeus esiintymän hyödyntämiseen. Etuoikeus on syntynyt Tukesin myöntämien val tausoikeuden/malminetsintäluvan myötä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELYkeskus) toimii yhteysviranomaisena ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA) ja antaa lausunnon kaivosyhtiön laatimasta arviointiselostuksesta. Aluehallintovirasto (AVI) myöntää ympäristöluvan. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes, kaivosviranomainen) 25

27 myöntää kaivosluvan ja kunta myöntää rakennusluvan. Kainuun ELY-keskus on patoviranomainen. Ennen kaivoksen käynnistämistä ja kaivoksen toiminnan aikana Tukes myöntää seuraavat luvat: - kaivosturvallisuuslupa (kaivoksen rakentamiseen ja tuotannolliseen toimintaan on oltava kaivosviranomaisen lupa) - kemikaaliturvallisuuslupa - räjähdysainelupa - Tukes valvoo ja tarkastuslaitokset tarkastavat: - painelaitteisto - nostolaitokset - sähkölaitteet Natura- tai muulle suojelualueelle myönnetyn valtausoikeuden lisäksi soidensuojelualueella on oltava ympäristöministeriön lupa ja kansallispuistossa ja luonnonpuistossa tarvitaan Metsähallituksen lupa. Valtioneuvosto ratkaisee uraanin ja toriumin tuottamista koskevat asiat ja kaivosalueen lunastuslupaa koskevat asiat. Kaivosviranomainen (Tukes) ratkaisee seuraavat asiat: - varausilmoitus (antaa etuoikeuden hakea malminetsintälupaa) - malminetsintälupa (antaa etuoikeuden kaivosluvan hakemiseen) - kaivoslupa (antaa oikeuden hyödyntää malmeja) - kullanhuuhdontalupia koskevat asiat (antaa oikeuden hyödyntää maaperässä esiintyvää kultaa huuhtomalla, valtion mailla) - kaivosturvallisuuslupa - kemikaaliturvallisuuslupa - räjähdysainelupa. Aluehallintoviranomainen myöntää ympäristöluvan ja vesitalousluvan ja Kainuun ELYkeskus myöntää patoturvallisuusluvan. Kaivoslain suhde muuhun lainsäädäntöön Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, sovelletaan tämän lain mukaista lupa- tai muuta asiaa ratkaistaessa ja muutoin tämän lain mukaan toimittaessa muun muassa luonnonsuojelulakia (1096/1996), ympäristönsuojelulakia (86/2000), erämaalakia (62/1991), maankäyttö- ja rakennuslakia (132/1999), vesilakia (264/1961), poronhoitolakia (848/1990), säteilylakia (592/1991), ydinenergialakia (990/1987), muinaismuistolakia (295/1963), maastoliikennelakia (1710/1995) ja patoturvallisuuslakia (494/2009). 4. Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset Ympäristöneuvos Markus Alapassi, ympäristöministeriö Toimialajohtaja Kirsti Loukola-Ruskeeniemi, työ- ja elinkeinoministeriö Kaivostoiminnalla on elinkaarensa aikana malminetsinnästä kaivoksen sulkemiseen ja jälkihoitoon asti sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja ympäröivään luontoon (kuva 10-12). Vaikutukset voivat olla välittömiä tai välillisiä. Vaikutusten laajuus ja laatu vaihtelevat toiminnan eri vaiheissa ja ovat suurimmillaan kaivosten avausvaiheessa ja 26

28 erityisesti kaivosten toiminnan niin sanotussa ylösajovaiheessa. Vaikutukset riippuvat ensisijaisesti kaivosalueen luonnonolosuhteista ja geologiasta, louhittavasta malmityypistä ja malmiesiintymän koosta, jotka vaikuttavat muun muassa toiminnan laajuuteen ja käytettäviin malmin louhinta- ja käsittelymenetelmiin. Esimerkiksi Talvivaaran nikkeliesiintymä on ympäristön kannalta haasteellisempi kuin muut Suomen kaivosalueet sen vuoksi, että avolouhinnan määrä on suurempi ja malmi- ja sivukivet sisältävät paljon rikkiyhdisteitä. Lisäksi Suomessa ei ole aiempaa kokemusta Talvivaarassa käytetystä rikastusmenetelmästä. Kaivostoiminnan vaikutukset voivat kohdistua ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, luonnon- ja kulttuuriympäristöihin, yhteiskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön. Luonnonympäristöissä kaivostoiminnasta voi aiheutua vaikutuksia maa- ja kallioperään, pinta- ja pohjavesiin, ilmaan ja ilmastoon, eläimistöön ja kasvillisuuteen sekä luonnon monimuotoisuuteen ja luonnon ekosysteemien toimintaan. Runsaasti metalleja sisältävillä alueilla on jo luonnostaan ollut keskimääräistä korkeammat metallipitoisuudet pohja- ja pintavesissä ja maaperässä. Ekosysteemi on pitkän ajan kuluessa sopeutunut niihin, minkä vuoksi kaivostoiminnan vaikutuksia arvioitaessa ympäristön metallipitoisuuksia verrataan alueen luontaisiin taustapitoisuuksiin eikä valtakunnallisiin keskiarvoihin. Kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia aiheuttavat toiminnasta syntyvät erilaiset päästöt ilmaan, pohja- ja pintavesiin sekä maaperään. Merkittävimmät päästölähteet liittyvät malmin louhintaan, murskaukseen, rikastukseen ja kuljetuksiin. Louhinnan räjäytykset, murskaus ja kuljetus aiheuttavat myös melua ja tärinää. Merkittävimmät kaivostoiminnan ympäristöhaitat aiheutuvat yleensä päästöistä pohja- ja pintavesiin. Kaivostoiminnalla on kaikissa sen toiminnan vaiheissa myös merkittäviä sosiaalisia vaikutuksia. Sosiaaliset vaikutukset ovat merkittävästi hankesidonnaisia kerrannaisvaikutuksia ja poikkeavat siten luonteeltaan muista, pääosin mitattavaan luonnontieteelliseen tietoon perustuvista vaikutuksista. Kaivostoiminnan aiheuttamien sosiaalisten vaikutusten luonteeseen ja merkittävyyteen vaikuttavat kaivoksen koon, sijainnin ja tuotantotavan lisäksi kaivosyhtiön ja vaikutusalueen osallisryhmien välisen tiedonkulun ja vuoropuhelun laatu. Kaivostoiminnan sosiaalisia vaikutuksia synnyttävät etenkin kaivosten vaikutusalueilla tapahtuvat sosioekonomiset muutokset, joita ovat muutokset asutukseen, elinkeinoihin, aluetalouteen ja työllisyyteen. Kaivosten lähivaikutusalueilla vaikutukset kohdistuvat pääosin haitallisesti muiden elinkeinojen harjoittamiseen, viihtyvyyteen ja luonnon virkistyskäyttöön. Kauempana kaivosalueesta korostuvat yleensä myönteiset taloudelliset ja työllisyysvaikutukset. Kaivosten tuoma työntekijä- ja väestölisäys vaikuttaa paikalliseen elämäntapaan ja parantaa kunta- ja kaupallisten palveluiden tarjontaa ja saatavuutta. Kaivostoiminnan päästöjen tarkkailu perustuu toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuuteen. Toiminnan tulee olla ympäristölakien, niiden pohjalta annettujen asetusten ja määräysten ja ympäristölupien mukaista. Kaivosvalvonnan ja tarkkailun kehittämistarpeiksi on viime vuosina tunnistettu 1) vesistöön ja ilmaan kohdistuvien päästöjen arvioinnin kehittäminen, 2) päästöpoikkeamien hälyytysjärjestelmien kehittäminen, ja 3) standardimenetelmien kehittäminen kemiallisiin mittauksiin. Toiminnassa olevien kaivosten lisäksi Suomessa on 48 toimintansa lopettanutta kaivosta, joiden kokonaislouhinta oli yhteensä 207,8 miljoonaa tonnia. Suomen ympäristökeskuksen KAJAK -projekti selvittää parhaillaan vanhojen kaivosalueiden tilaa kaivannaisjätedirektiivin artiklojen säädösosiota varten. Viime aikoina tehtyjen kaivosympäristötutkimusten perusteella kaivostoiminnan ympäristöhaitat on mahdollista ehkäistä nykyisten tekniikoiden avulla. Esimerkiksi Pirkanmaalla sijaitsevien Ylöjärven ja Haverin kaivoksilla nykyisin edel- 27

29 lytettävät jälkihoitotoimenpiteet olisivat estäneet rikkiyhdisteiden hapettumisesta aiheutuneet haitta-aineiden päästöt. Kielteisten ympäristövaikutusten ennaltaehkäisy edellyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT, Best Available Techniques) soveltamista kaivannaistoimintaan malmietsinnästä ja kaivoksen suunnittelusta alkaen läpi toiminnan elinkaaren kaivoksen sulkemiseen ja jälkihoitoon asti. Kuva 10. Kaivostoiminnan päätyttyä ympäristö palautetaan yhteisön hyväksymälle tasolle. Kuvassa on Outokummun vanhan kupari-kobolttikaivoksen rikastushiekka-alue, josta on tehty golf-kenttä. Kuva: Marja-Liisa Räisänen, Kainuun ELY-keskus. Kuva 11. Pyhäsalmen kaivoksen rikastushiekka-allas. Kuva: Marja-Liisa Räisänen, Kainuun ELY-keskus. 28

30 Kuva 12. Lahnaslammen kaivoksen sivukivikasa Sotkamossa. Kuva: Marja-Liisa Räisänen, Kainuun ELY-keskus. 5. Kaivostoiminnan edellytykset Suomessa Suunnittelujohtaja Mervi Karhula, liikennevirasto Toimialajohtaja Kirsti Loukola-Ruskeeniemi, työ- ja elinkeinoministeriö 5.1. Geologiset, geofysikaaliset, geokemialliset ja ympäristögeologiset aineistot Kaivosteollisuuden lähtökohta on se, että Suomen kallioperästä löytyy taloudellisesti hyödynnettäviä esiintymiä. Koska Suomen kallioista vain 3% on paljastuneena ja 97% on maapeitteiden alla, malminetsintä perustuu monipuolisiin geofysikaalisiin ja geokemiallisiin aineistoihin. Lisäksi kallioperän rakenteita ja syntyä selvittämällä voi arvioida mahdollisuutta eri malmityyppien esiintymiseen Suomen eri osissa. Esimerkiksi Keski-Lappi on geologisesti hyvin kiinnostava alue malminetsinnän kannalta. Suomi on ollut kansainvälisesti uranuurtaja sekä geofysikaalisten että geokemiallisten menetelmien kehittämisessä. Sen vuoksi Suomessa on kansainvälisesti verrattuna erinomaiset geoaineistot, joita Geologian tutkimuskeskus myy myös malminetsintäyrityksille. Näihin aineistoihin suurelta osin perustuu Suomen kiinnostavuus kaivosyritysten kannalta. Malminetsinnässä hyödynnettävien aineistojen lisäksi Suomessa on tehty ympäristögeologinen kartoitus, mikä osaltaan auttaa YVAmenettelyn edellyttämissä selvityksissä Työvoiman tarve ja alan koulutus Työvoimatarveselvitys tehtiin Kaivannaisteollisuus ry:n nimissä suorakyselynä, joka lähetettiin 58:lle alalla toimivalle yritykselle ja GTK:lle tammikuussa Kaivostoiminnan kasvun myötä työvoiman tarpeen arvioidaan lisääntyvän. Tarvitaan oikein mitoitettua koulutusta. Ennen kaikkea tarvitaan teollisuuden ja yhteiskunnan puolelta toimia ja ennustettavuutta, jotka vakuuttavat nuoret hakeutumaan malminetsinnän, kaivostoiminnan ja jatkojalostuksen piiriin. Kaivosten avaamiseen liittyy useita epävarmuustekijöitä kuten hintatason kehitys ja yleinen taloustilanne. Lainsäädäntö ja lupamenettelyt edellyttävät toimijoilta vastuullista ja 29

31 pitkäkestoista valmistelutyötä. Tämän vuoksi selvityksen lukuihin ja aikatauluihin on hyvä suhtautua varauksellisesti. Toisaalta on hyvä muistaa, että tutkimus rajattiin Suomessa toimiviin hankkeisiin. Myös Pohjois-Ruotsin malmikentille tarvitaan lähivuosina useita tuhansia uusia kaivosammattilaisia. Näistä osaajista arvioidaan merkittävän osan tulevan Suomesta. Ottaen huomioon Ruotsin jopa Suomea suurempi koulutusvaje, voi olettaa, että iso osa tästä ryhmästä tulee Suomen puolelta eli kilpailua työvoimasta käydään myös valtakunnan rajojen yli. Vuonna 2012 kaivoksilla oli töissä noin 4100 henkilöä. Vuosien lisätarpeeksi on arvioitu 3854 henkeä ja vuosille vielä 1216 henkilöä lisää. Koko ennustejakson lisätarpeeksi arvioidaan henkilöä. Lisätarve ( ) henkilöstöryhmittäin on seuraava: työntekijöitä 4100 toimihenkilöitä 692 ylempiä toimihenkilöitä 808 Näistä pisimmän koulutusajan, tyypillisesti yliopistotason koulutuksen tarvitsevien ylempien toimihenkilöiden tehtäväkohtainen jako on: geologia 191 louhinta 187 rikastus 213 kunnossapito ja muut 128 Tuloksiin vaikuttaa se, että noin puolet edellä mainitusta kokonaistarpeesta on sidoksissa neljään suureen Pohjois-Suomen hankkeeseen (Kolari, Sokli, Ranua ja Talvivaaran laajennus), joista ei ole tehty rakentamispäätöstä. Toisaalta esimerkiksi Sakatin luvuissa on mukana vain malmin inventointivaihe, joten kaivoksen avaamispäätöksen jälkeen tarve kasvaisi huomattavasti. Työvoimatarve painottuu Pohjois-Suomeen. Tänä vuonna uusien kaivosten toiminnan käynnistymisen myötä kaivoksissa työskentelevien määrä on kasvanut noin 3800 henkilöön, kun mukaan lasketaan myös kaivoksissa toimivat alihankkijat (kuva 16). Tämän lisäksi malminetsintä työllistää useita satoja henkilöitä. Valmisteilla olevien kaivosprojektien rakentaminen tarjoaisi työtä henkilölle vuosina Uusia työpaikkoja kaivoksiin syntyisi noin 2 600, joista noin Lappiin. Yritysten arvioima työvoiman lisätarve kaivosklusterissa vuoteen 2017 mennessä on kaikkiaan yli ammattilaista, mukaan laskettuna korvaavan työvoiman tarve mm. eläköitymisen johdosta Kuljetustarpeet Kaivostoiminnan kuljetustarpeet Liikennevirasto selvittää liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta kaivostoiminnan liikenteellisiä tarpeita. Tarkastelualueena on Joensuu-Kokkola linjan pohjoispuolinen alue. Työryhmässä ovat mukana ministeriöiden, Pohjois- ja Itä-Suomen maakuntien, pohjoisten kuntien ja viranomaisten edustajia. Selvitettävänä on myös rahoitusperiaatteet, joilla valtio ja kaivosyhtiöt voisivat osallistua kaivostoiminnan edellyttämiin liikenneratkaisuihin. Tavoite on löytää yhteinen näkemys tulevista liikenneratkaisuista ja palvelutasosta naapurimaiden kanssa. Selvitys on käynnistynyt tammikuussa 2012 ja valmistuu vuoden 2013 alussa. Kuljetusmääriltään suurimmat kaivokset toimivat Kemissä (Outokumpu Chrome), Kittilässä (Suurikuusikko) ja Sodankylässä (Kevitsa). Suunnittelussa pitkälle edenneitä kaivoshank- 30