Venäjän(kin) korkeakoulumaailma muutoksessa

Transkriptio

1 Venäjän(kin) korkeakoulumaailma muutoksessa Riitta Pyykkö Slavistipiiri, Helsinki Koulutus kansallisena kehittämiskohteena koulutus ollut yksi kansallisista ohjelmista ( ) projektien tulokset tosin vaihtelevat ohjelman tavoitteena innovatiivinen koulutus, uusien yliopistojen luominen ja kansainvälisesti korkeatasoisen bisneskoulutuksen järjestäminen > tavoitetilana innovaatiotalous (Medvedev) valtio tukenut innovatiivisia projekteja ja ohjelmia (, ; yhteensä noin 750 milj. eurolla) Mitä pidetään ominaisena innovaatiokorkeakouluille?,

2 Korkeakoulukentän monimuotoisuus korkeakoulutukseen viitataan virallisesti säädöksissä nykyisin nimellä alue kirjavampi kuin Suomessa: kolme perustyyppiä, klassifiointi käynnissä, valtion/yksityiset korkeakoulut, maksulliset/valtion opiskelupaikat julkisin varoin ylläpidetyissä korkeakouluissa jne. noin puolet yli 1300 korkeakoulusta (filiaaleineen lähes 3500 yksikköä) valtiollisia, myös alueellisia tai kunnallisia määrää pyritään vähentämään, erityisesti sivutoimipisteitä (laatuongelmat:,,,, ) noin puolet yksityisiä, jotka ovat julkisin varoin ylläpidettyjä pienempiä > alle 20% opiskelijoista yksityisissä korkeakouluissa noin ¼ Venäjän korkeakouluista Moskovassa ja Pietarissa (vrt. asukkaista noin 10%); yksityisistä korkeakouluista noin ½ em. kaupungeissa Yksityiset korkeakoulut lainsäädäntö 1992, ensimmäiset aloittivat 1993 keskittyvät aloille, joilla on markkinakysyntää mutta jotka eivät edellytä suuria investointeja infrastruktuuriin tavallisia aloja: oikeustiede, kauppatieteet, sosiologia, psykologia, tietojenkäsittely, vieraat kielet kenttä laadullisesti heterogeeninen eivät saa lainkaan rahoitusta valtiolta, lukukausimaksut pääasiallinen tulolähde (taustalla myös esimerkiksi kansainvälisiä säätiöitä, ulkomaisia yliopistoja, uskonnollisia yhteisöjä) opettajakunta paljolti osa-aikaista (lisätuloja valtion korkeakoulussa olevaan perusvirkaan)

3 Korkeakoulujen eri tyypit: yliopistot kolme korkeakoulutyyppiä (1996- ):,, (noin 26%) tarjoaa korkeakoulutusta, harjoittaa perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta monialainen myös jatkokoulutusta ja tutkimusta useilla eri aloilla tietyt kriteerit esim. henkilöstön koulutustasolle, tutkimusaktiivisuudelle, jatko-opiskelijoiden määrälle käytännössä erotellaan arvostuksessa vanhat ja uudet (= viime vuosina yliopistostatuksen saaneet) Akatemiat ja instituutit (noin 15%) useimmiten vain yksi tai kaksi pääalaa, joille sekä koulutus että tutkimus keskittyy kriteerit vähemmän vaativat kuin yliopistoilla (noin 59%) kriteerit vähiten vaativat voivat olla itsenäisiä tai yliopiston/akatemian laitoksia ei edellytetä perustutkimusta eivät yleensä tarjoa jatkokoulutusta useimmiten yksialaisia, mutta esimerkiksi opettajankoulutuksessa kaikki kouluissa opetettavat aineet mukana

4 Eri tyyppien osuudet em. kolme tyyppiä eri tavoin edustettuina julkisissa ja yksityisissä korkeakouluissa puolet valtion korkeakouluista yliopistoja; akatemioita ja instituutteja ¼ kumpaakin yksityisistä korkeakouluista lähes 95% instituutteja opiskelijoista lähes 70% opiskelee yliopistoissa, noin 15% akatemioissa ja instituuteissa kaiken kaikkiaan maassa käynnissä laaja korkeakouluuudistus; tavoitteena yliopistoverkon tiivistäminen ja uusien yliopistotyyppien luominen opetusministeri Fursenkon mukaan maassa on noin 50 aidosti kilpailukykyistä yliopistoa, lisäksi hyvää (vrt. Verbickajan kommentti edellä) Yliopistojen uusi, ) antavat jatkossa tutkinnoista erityistodistukset oikeus perustaa sivutoimipisteitä ulkomaille rehtorin nimittää presidentti (= suora side korkeimpaan poliittiseen tasoon) oma momentti valtion budjetissa (14, keskittyvät erityisesti korkeaan teknologiaan; status ja lisärahoitus noin 40 milj. euroa 10 vuodeksi kerrallaan) (7 eli 1/federaatiopiiri; Siperia, Etelä, Pohjoinen, Volga, Ural, Kaukoitä, Koillinen) ( ,. 60 )

5 Opiskelijavalinta ja EGE aiemmin valinta perustui toisen asteen päästötodistukseen ja korkeakoulujen omiin valintakokeisiin kokeilussa yhtenäinen päättökoe (, ), pakolliseksi 2009 tavoitteena lisätä arvostelun luotettavuutta ja yhtenäisyyttä ja vähentää korruptiota pakollisina aineina venäjän kieli ja matematiikka, muut valinnaisia 2009 suuria ongelmia käytännön opiskelijavalinnassa (< hakukohteita ei rajoitettu, ei velvollisuutta ilmoittaa opiskelupaikan vastaanottamisesta) otsikko Nezavisimaja gazetassa : myös oikeiden rivien pääseminen ennenaikaisesti julkisuuteen ongelma lokakuussa 2009 presidentti asetti erityisen komitean kehittämään päättökoetta Koulutuksen maksullisuus/maksuttomuus kaikilla korkeakouluilla oikeus periä lukukausimaksuja valtion korkeakouluissa budjettipaikkoja ( vs. ), joiden määrään myös perustuu valtion rahoitus korkeakoululle (kattaa noin puolet kk:n menoista) lain mukaan oltava 170 budjettipaikkaa/ asukasta (todellisuudessa on enemmän) valtion paikoista kovempi kilpailu, riippuu myös alasta nykyisin noin 60% opiskelijoista maksaa lukukausimaksuja vapaan opiskelupaikan lisäksi kahta tyyppiä valtion stipendejä ( opintorahaa ) : sosiaalisista syistä ja opintomenestyksen perusteella yli kolmasosa opiskelijoista työskentelee opintojen rinnalla, 9/10 ilmoittaa saavansa apua vanhemmiltaan toinen korkeakoulututkinto maksullinen

6 Tutkintorakenne Venäjä mukana Bolognan prosessissa vuodesta 2003 (4 vuotta) (5 vuotta) + 2 vuotta) + 3 vuotta) + vähintään 3 vuotta) lisäksi annetaan diplomeja ( ) vähintään 2 vuotta bakalavr- tai specialist-opintoja suorittaneille Kandidaatin tutkinto ( ) bakalavr-magistr-rakenne mahdolliseksi jo 1992 periaatteessa kaikilla muilla aloilla paitsi lääketieteessä eteenpäin tulisi siirtyä kaksiportaiseen perustutkintorakenteeseen (tekniikka?) pidetään akateemisemmin orientoituneena kuin spesialisti, koska valmistaa maisteriopintoihin (nykyisin noin 85% jatkaa kuitenkin spesialistin tutkintoon eli yhden lisävuoden, noin 10% maisterintutkintoon) periaatteessa antaa myös työelämäkelpoisuuden (nykyisin vielä alle 5% siirtyy työelämään tosin maisteriopintojen ohella useimmat käyvät työssä) yksityisissä korkeakouluissa yli 1/3 suoritetuista tutkinnoista kandidaatteja (< kandiohjelman aloittaminen helpompaa ja halvempaa korkeakoululle)

7 perinteisen tutkintojärjestelmän osa ( otsikko Izvestijassa 2007) tähtää työelämäkelpoisuuteen mutta antaa myös kelpoisuuden jatko-opintoihin spesialistin tutkinnosta voi myös jatkaa maisteriopintoihin (+1 lisävuosi) tavallisempaa tehdä toinen spesialistin tutkinto toiselta alalta spesialistin tutkintoon tähtää edelleen noin 90% opiskelijoista (< korkeakoulujen tarjonta) syynä kandidaatin tutkinnon suosion alhaisuuteen voi olla myös se, että se ei anna varsinaista erikoisalaa, siinä ei ole pääainetta (toisin kuin specialistissa ja maisterissa) Maisterin tutkinto ( ) suunnitelmien mukaan maisteriohjelmia lisätään voimakkaasti tulevaisuudessa (nyt siis kaksiportaisessa järjestelmässä vasta noin 10%) merkitsee jatkossa opiskelijoiden kannalta organisoidumpaa koulutusta, tavoiteltavien oppimistulosten määrittelyä aiempaa tarkemmin ja opintopisteiden soveltamista aidommin kandi+maisteri joko tutkimuksellisesti tai korkeakoulupedagogisesti orientoitunut (vs. käytännöllisemmin orientoitunut specialist) maisterikoulutuksessa maksullisten kurssien osuus kasvussa puhetta myös kokonaan maksullisesta koulutuksesta

8 Jatkotutkinnot, kolmas sykli kaksi tutkintoa > kolmas sykli ei vielä mukana Bolognarakenteessa pääosa korkeakouluväestä haluaa säilyttää molemmat, pienelle osalle mahdollinen myös ajatus kandidat naukin tutkinnon laajentamisesta 4-vuotiseksi ja doktor naukin poistamisesta neuvostoaikana Moskova-keskeistä, edelleen noin 1/3 kaikista jatkotutkinnoista suoritetaan Moskovassa (muualla suoritettujen osuus kasvussa) jatkokoulutusta myös tutkimuslaitoksissa; vastustavat uudistuksia < jos osaksi tutkintojärjestelmää, edellyttäisi niiltäkin akkreditointia pohdinnassa kolmannen syklin koulutuksen organisointi (perinteisesti pääosa ajasta käytetty väitöskirjaan) Opetussuunnitelmat: sisältö opetussuunnitelmat pohjautuvat kansallisiin standardeihin (, 1994, 2000,?2010?) kehitetään noin 80 umo:ssa ( ) lopulliset päätökset tehdään federaatiotason opetussuunnitelmaneuvostossa ( ) standardit jakautuvat federaatiotason, alueellisen tason ja korkeakoulutason osuuteen korkeakoulun itse päätettävissä nykyisin 15-30% opetussisällöistä, osuuden toivotaan kasvavan opiskelijan kannalta valinnaisuus vähäistä

9 Opetussuunnitelmat: mitoitus Venäjän vuonna 2009 antaman Bologna-maaraportin mukaan 50-75% kaikista ohjelmista on mitoitettu ECTSpisteissä uudistus on ainakin osin näennäinen, eli kuormittavuuksia ei ole varsinaisesti pohdittu venäläinen kredit on 1/60 opiskelijan vuoden työstä kuten meilläkin, mutta kuormittavampi kuin suomalainen 54 tuntia opiskelijan työtä/viikko, lukukaudessa 17 työviikkoa noin puolet työstä kontaktiopetusta, puolet itsenäistä; kontaktituntien määrää pyritään vähentämään jatkossa 30 prosenttiin ja itsenäistä työtä lisäämään Laadunvarmistusjärjestelmä 1990-luvulta lähtien korkeakoulutuksen määrä ja heterogeenisyys lisääntynyt > laadunvarmistukseen kiinnitetty enemmän huomiota valtakunnalliset sisältöstandardit tärkeä väline myös alakohtaista akkreditointia, erit. tekniikan alalla federaatiotason valvonta: (2004-, tekee lopulliset päätökset) &, 1995-; organisoitiin uudelleen 2005-, ENQA:n jäsen 2009) laadunvarmistuksessa kaksi osaa: lisensointi (oikeus antaa korkeakoulutusta eli toimilupa, pakollinen) akkreditointi (voimassa 5 vuotta, pakollinen valtion korkeakouluille, vapaaehtoinen yksityisille) ainoastaan akkreditoidut korkeakoulut saavat antaa valtion mallin mukaisia tutkintotodistuksia akkreditointi kohdistuu korkeakouluun kokonaisuudessaan ja sen koulutusohjelmiin lähes kaikki valtion korkeakoulut akkreditoituja, yksityisistä noin 60%

10 Venäjä Bologna-maana kuten Suomessakin, Bolognan rinnalla ollut käynnissä monia muita uudistuksia (> tukeneet vai haitanneet toisiaan?) erittäin suuret erot korkeakoulujen välillä prosessin jalkauttaminen korkeakouluihin vasta alkuvaiheessa opiskelijoiden ja työelämän edustajien osallistuminen uudistuksiin vähäistä; opiskelijayhdistyksillä lähinnä sosiaalinen funktio kansainvälinen liikkuvuus vähäistä joidenkin arvioiden mukaan opetusministeriö ei ole erityisemmin painostanut toteuttamaan Bologna-uudistuksia (< MGU vastustanut, samoin tiedeakatemiat) uudistusten pelätään laskevan perinteisen venäläisen koulutuksen tasoa virallisten maaraporttien antama kuva valoisampi kuin todellisuus, mutta niissäkin paljon punaista (< Bologna Process Stocktaking Reports käyttävät maa-arvioissa värikoodeja tumman vihreästä punaiseen)