Sukupuolivaikutusten alustava arviointi osoittaa: naiset maksavat laskun, kehitys kohti tasa arvoa pysähtyy ja hallitus ei saavuta tavoitteitaan

Transkriptio

1 Professoreiden ja erikoistutkijoiden vaatimus hallitusohjelman toimenpiteiden sukupuolivaikutusten arvioinnista ja hallituksen sitoutumisesta tasa arvon edistämiseen 1 Sukupuolivaikutusten alustava arviointi osoittaa: naiset maksavat laskun, kehitys kohti tasa arvoa pysähtyy ja hallitus ei saavuta tavoitteitaan Juha Sipilän hallituksen ohjelma uhkaa pysäyttää kehityksen kohti tasa arvoista Suomea, jossa miehet ja naiset jakavat vallan, velvollisuudet ja hyvinvoinnin tulokset. Toteutuneesta tasa arvosta puhuva ohjelma ohittaa Suomen merkittävät tasa arvo ongelmat, joista on runsaasti tutkimustietoa, kuten palkkaerot, naisiin kohdistuvan väkivallan ja erittäin vahvasti sukupuolen mukaan eriytyneet työmarkkinat ja hoivaan liittyvät vastuut. Ohjelma ohittaa myös sukupuolen merkityksen yhtenä yhteiskuntaa ja yksilöiden toimintaa jäsentävänä tekijänä. Oheinen hallitusohjelman alustava arviointi sukupuolinäkökulmasta paljastaa, että: hallitus ei onnistu saavuttamaan työhön, hyvinvointiin ja koulutukseen liittyviä tavoitteitaan naiset ja naisvaltaiset alat maksavat kohtuuttoman taloudellisen ja inhimillisen laskun sopeuttamistoimista vuosikymmenten pitkäjänteinen työ tasa arvon hyväksi vesittyy. Huolestuttavaa on etenkin se, että hoivavastuun siirtäminen yhteiskunnalta omaisille käytännössä siirtää sen naisille ja johtaa paluuseen kohti perhemallia, jossa miehen rooli elättäjänä korostuu. Tämä ei ole naisten, miesten eikä yhteiskunnan etu. Hallituksen on valmisteilla olevassa toimintasuunnitelmassaan sitouduttava arvioimaan esitettyjen leikkausten, rakenneuudistusten ja muiden toimenpiteiden vaikutukset naisiin, miehiin ja tasa arvoon perusteellisesti ja systemaattisesti. Arvioinnin perusteella suunniteltuja toimenpiteitä tulee muuttaa niin, etteivät ne yksittäin eivätkä kokonaisuutena vaikuta haitallisesti sukupuolten tasa arvoon. Toimintasuunnitelmassa on sitouduttava myös laatimaan poikkihallinnollinen tasa arvo ohjelma, johon kirjataan hallituksen konkreettiset tavoitteet ja toimenpiteet tasa arvon edistämiseksi. Sen avulla varmistetaan tasa arvotyön jatkuvuus ministeriöissä ja koordinointi ministeriöiden välillä. 1 Oheisen hallitusohjelman alustavan sukupuolivaikutusten arvioinnin ovat luonnostelleet FT Anna Elomäki Helsingin yliopistosta ja YTT Hanna Ylöstalo Turun yliopistosta. Monet vaatimuksen allekirjoittaneet professorit ja erikoistutkijat on lisänneet analyysiin omia huomioitaan ja muotoilujaan.

2 Hallituksen talouspolitiikan linja: kestävä kasvu ja julkinen talous Hallituksen päätös tasapainottaa taloutta etuuksien ja palveluiden leikkauksin pikemminkin kuin veroja korottamalla vaikuttaa negatiivisesti naisten taloudelliseen asemaan, sillä naiset ovat keskimäärin miehiä riippuvaisempia etuuksista ja palveluista. Neljän miljardin euron sopeutustoimien kontekstissa työn (600 miljoonaa euroa), yrittämisen ja omistamisen (227 miljoonaa euroa) ja autoilun verotuksen (100 miljoonaa euroa) keventäminen siirtää tuloja paitsi huono osaisilta työssä käyville, yrityksille ja autoilijoille, myös naisilta miehille. Esimerkiksi vuonna 2012 naisia yrittäjistä oli 32%. Hallitus sijoittaa 1,6 miljardia työllisyyteen, koulutukseen, hyvinvointiin, biotalouteen ja digitalisaatioon liittyviin kärkihankkeisiin. On tärkeää tarkastella näitä kärkihankkeita sukupuolinäkökulmasta ja varmistaa, että ne vahvistavat sekä naisten että miesten työllisyyttä ja hyvinvointia. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että kärkialoiksi nimetään vuodesta toiseen miesvaltaisia aloja kuten rakennusala, vaikka niiden työllistävyys ja kasvuodotukset ovat naisvaltaisia aloja kuten sosiaali ja terveysalaa heikommat. Esimerkiksi hoiva alan pk yrittäjyyden merkittävä kasvu on jäänyt vähäiselle huomiolle kehittämisstrategioissa. Useimmat hallitusohjelmaan kirjatut työllistävät hankkeet, kuten asuntorakentaminen, tie ja rataverkon parantaminen ja cleantech yritysten tukeminen, vahvistavat miesvaltaisia aloja. Työllisyys ja kilpailukyky Hallitusohjelma tavoittelee työllisten määrän lisäämistä henkilöllä ottamatta huomioon, että ehdotetut leikkaukset heikentävät nimenomaan naisten työllisyyttä. Sopeuttamistoimet ja kuntien kustannusten karsiminen miljardilla eurolla ennakoivat kuntasektorin irtisanomisia. Ne kohdistuvat lähinnä naisiin, sillä 79 % kuntasektorilla työskentelevistä on naisia. Subjektiivisen päivähoito oikeuden purkaminen heikentää erityisesti naisten työssäkäynnin edellytyksiä ja toimii työllisyyden kasvattamisen tavoitetta vastaan. Hallitus pyrkii siihen, että työn tekeminen ja teettäminen on kannattavaa, mutta nostaa kilpailukyvyn työn laadun edelle. Työn tekemisen ja teettämisen tulisi olla taloudellisesti ja inhimillisesti kestävällä pohjalla niin naisten kuin miestenkin aloilla. Naisten ja miesten työelämän laatu on vaarassa eriytyä entistä jyrkemmin hallitusohjelman seurauksena. Paikalliseen työehdoista sopimiseen kannustaminen ja julkisen sektorin supistaminen uhkaavat kasvattaa miesten ja naisten palkkaeroja. Henkilöstövähennykset päivä ja vanhustenhoidossa heikentävät työhyvinvointia naisvaltaisella hoiva alalla. Suunnitelmat työajan pidentämisestä vaikeuttavat työn ja perheen yhteensovittamista niin naisilla kuin miehilläkin. Työajan

3 pidentäminen rasittaisi erityisesti äitejä, jotka edelleen tekevät valtaosan kotitöistä ja joilla työn kuormittavuus on viime vuosina kasvanut isiä yleisemmin. Hallitus aikoo sallia alle vuoden perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden solmimisen. Tämän seurauksena naisten pätkätyöt tulevat lisääntymään. Jo nykyisellään ne kasautuvat erityisesti alle 30 vuotiaille naisille. Tämä yhdistettynä naisten suurempaan palkkatyön ulkopuoliseen hoivataakkaan tekee naisten työurista katkonaisia ja vaikeuttaa uralla etenemistä. Määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen voi myös alentaa syntyvyyttä, koska määräaikaisissa työsuhteissa olevat naiset lykkäävät lastenhankintaa. Määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen koskettaa erityisesti myös maahanmuuttajia, sekä naisia että miehiä. Hyvinvointi ja terveys Hallitus tavoittelee yhteisillä varoilla enemmän terveyttä ja hyvinvointia. Todellisuudessa sopeuttamistoimet siirtävät kustannuksia ja vastuuta yksilöille ja omaisille. Asiakasmaksujen korotukset (170 miljoonaa euroa), lääkekorvausten pienentäminen (150 miljoonaa euroa) ja eläkeläisten asumistuen laskeminen (123 miljoonaa euroa) heikentävät erityisesti eläkeläisnaisten taloudellista asemaa, sillä naiset muodostavat enemmistön köyhistä eläkeläisistä. Naisten keskimääräiset eläketulot euroa ja miesten euroa vuodessa. Naispuoliset eläkeläiset ovat miehiä useammin ja pidempään pelkästään julkisten palvelujen varassa, koska he ovat pienituloisempia ja elävät miehiä vanhemmiksi. He joutuvat kohtaamaan hoitajamitoituksen muutoksen (70 miljoonaa euroa ) vaikutukset palveluiden laatuun. Yksilöiden vastuuttaminen omasta terveydestään uhkaa kasvattaa terveyseroja eri sosioekonomisten ryhmien välillä entisestään. Syrjäytymisvaarassa olevia miehiä, joiden kuolleisuus on hälyttävän korkea, voi olla entistä vaikeampi saada terveydenhuoltojärjestelmän piiriin. Hoivavastuun yksityistäminen merkitsee sukupuolittuneessa yhteiskunnassa sen siirtymistä pääosin naisille. Hallituksen kaavailema omaishoitajien ja koti ja perhehoidon tukeminen ovat sinänsä tärkeitä toimia, jotka vahvistavat hoivatyön parissa työskentelevien naisten ja miesten heikkoa asemaa. Samalla hallitus siirtää kuitenkin vastuuta vanhusten ja sairaiden hoivasta yhä enemmän kuntien palkatuilta työntekijöiltä pienellä korvauksella tai korvauksetta työskenteleville omaisille ja epävirallisille hoivaajille. Lasten päivähoito oikeuden rajoittaminen vahvistaa hoivan yksityistämistä. Tämä heikentää naisten työllisyyttä ja taloudellista asemaa. Hallitusohjelma vahvistaa mieselättäjyyttä, vaikka Suomen tasa arvopolitiikassa on vuosikymmenien ajan pyritty kahden elättäjän ja kahden hoivaajan perhemalliin. Hallitus ei pyri

4 vanhempainvapaiden tasaisempaan jakamiseen isien ja äitien kesken, vaikka se lisäisi tasa arvoa niin perheessä kuin työelämässä. Hallitus ei myöskään uudista kotihoidontuen järjestelmää, vaikka sen on osoitettu ylläpitävän sukupuolen mukaisia palkkaeroja ja muodostavan kannustinloukun ja köyhyysansan naisille. Vanhempainvapaan korvaustason ja lomakertymän heikentäminen (38 miljoonaa euroa) koskevat lähes yksinomaan äitejä, koska isistä vain 1 2 % pitää vanhempainvapaata. Kovimmin leikkaukset koettelevat yksinhuoltajia, joista 83 % on naisia, ja heidän lapsiaan. Vanhempainvapaaetuuksien heikentämisen uhkaa vähentää isien vapaiden käyttöä entisestään. On kuitenkin positiivista, että hallitusohjelman lupaama eropalvelujen vahvistaminen ja lapsen huolto ja tapaamisoikeuslainsäädännön uudistus tukevat miesten vanhemmuutta. Osaaminen ja koulutus Hallitus pyrkii tukemaan yhteiskunnan uudistumista ja mahdollisuuksien tasa arvoa nostamalla suomalaisten osaamis ja koulutustasoa. Kasvatukseen ja koulutukseen kohdistuvat leikkaukset kuitenkin heikentävät molempien laatua. Samalla ne vaikuttavat negatiivisesti hallituksen työllisyys ja kasvutavoitteisiin ja naisvaltaisten alojen työoloihin. Päiväkotiryhmien koon kasvattaminen säästää 75 miljoonaa euroa, jonka maksavat lähinnä varhaiskasvatuksen ammattilaiset työolojen heikentymisenä sekä lapset ja perheet hoivan huononemisena. Kustannukset voivat olla säästöjä suuremmat. Tutkimusten mukaan kasvavat ryhmäkoot lisäävät lasten sairastamista, mikä puolestaan lisää vanhempien poissaoloja työpaikoilta. Tästä kärsivät eniten naisvaltaiset alat, sillä sairasta lasta jää hoitamaan kotiin useammin äiti kuin isä. Samankaltaisia seurauksia on luopumisesta perusopetuksen ryhmäkoon pienentämiseen suunnatuista valtionavustuksista. Naisten koulutustason nouseminen ei ole poistanut työelämän sukupuolen mukaisia hierarkioita ja palkkaeroja. Naiset hyötyvät edelleen koulutuksesta miehiä vähemmän työmarkkinoilla. Samalla naisten osaamisen potentiaalia jää käyttämättä. Koulutustason nostaminen ei yksin paranna sukupuolten tasa arvoa, vaan se tarvitsee tuekseen aktiivista tasa arvon kehittämistyötä kaikilla yhteiskunnan alueilla ja kaikilla koulutustasoilla. Turvallisuus Hallitus haluaa tehdä Suomesta maailman turvallisimman maan asua ja kasvattaa tätä varten yleiseen järjestykseen, turvallisuuteen ja sotilaalliseen maanpuolustukseen korvamerkittyjä määrärahoja. Lausuman edustama kapea näkökulma turvallisuuteen ei huomioi, että naisille

5 Suomi on yksi vaarallisimmasta maista asua: puolet suomalaisista naisista altistuu naisiin kohdistuvalle väkivallalle. Suomen ratifioima Istanbulin sopimus velvoittaa konkreettisiin toimenpiteisiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi ja ehkäisemiseksi. Kuntien velvollisuuksien karsiminen uhkaa jo ennestään riittämättömiä väkivaltaa kokeneiden naisten palveluja. Vaadimme, että hallitus arvioi hallitusohjelman toimenpiteiden sukupuolivaikutukset ja varmistaa, etteivät suunnitellut toimet heikennä naisten ja miesten välistä tasa arvoa. Anna Elomäki, FT, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto Hanna Ylöstalo, YTT, yliopistonlehtori, Turun yliopisto Johanna Kantola, akatemiatutkija, Helsingin yliopisto Anu Koivunen, professori, Tukholman yliopisto Pertti Alasuutari, akatemiaprofessori, Tampereen yliopisto Anneli Anttonen, professori, Tampereen yliopisto Laura Assmuth, professori, Itä Suomen yliopisto Kristiina Brunila, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto Niklas Bruun, professori, Hanken Jani Erola, professori, Turun yliopisto Heini Hakosalo, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto Jeff Hearn, professori, Hanken Ilpo Helén, professori, Itä Suomen yliopisto Anja Heikkinen, professori, Tampereen yliopisto Mervi Heikkinen, FT, tutkijatohtori, Oulun yliopisto Elina Hemminki, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Heikki Hiilamo, professori, Helsingin yliopisto Anne Holli, professori, Helsingin yliopisto Liisa Husu, professori, Örebro Universitet Seija Jalagin, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto Marjaana Jauhola, akatemiatutkija, Helsingin yliopisto Eeva Jokinen, professori, Itä Suomen yliopisto Kimmo Jokinen, professori, Jyväskylän yliopisto Tuula Juvonen, akatemiatutkija, Tampereen yliopisto Marjut Jyrkinen, professori, Helsingin yliopisto Markus Jäntti, professori, Tukholman yliopisto Mirjam Kalland, rektor, Social och kommunalhögskolan Antti Karisto, professori, Helsingin yliopisto

6 Erkki Karvonen, professori, Oulun yliopisto Jukka Kekkonen, professori, Helsingin yliopisto Pauli Kettunen, professori, Helsingin yliopisto Merja Kinnunen, professori, Lapin yliopisto Pertti Koistinen, professori, Tampereen yliopisto Timo Koivurova, professori, Lapin yliopisto Päivi Korvajärvi, professori, Tampereen yliopisto Martti Koskenniemi, akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto Leena Koski, professori, Itä Suomen yliopisto Teppo Kröger, professori, Jyväskylän yliopisto Liisa Laakso, dekaani, Helsingin yliopisto Elina Lahelma, emeritaprofessori Johanna Lammi Taskula, Lapset, nuoret ja perheet yksikön päällikkö, THL Juha Lavapuro, apulaisprofessori, Tampereen yliopisto Jukka Lehtonen, dosentti, tutkija, Hanken Marianne Liljeström, professori, Turun yliopisto Maria Lähteenmäki, professori, Itä Suomen yliopisto Anna Maija Lämsä, professori, Jyväskylän yliopisto Sakari Melander, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto Harri Melin, professori, Tampereen yliopisto Heikki Mikkeli, professori, Helsingin yliopisto Johanna Moisander, professori, Aalto yliopisto Mikko Mäntysaari, professori, Jyväskylän yliopisto Päivi Naskali, professori, Lapin yliopisto Aili Nenola, emeritaprofessori Kevät Nousiainen, professori, Turun yliopisto Jouko Nätti, professori, Tampereen yliopisto Elina Oinas, professori, Helsingin yliopisto Hanna Ojanen, professori, Tampereen yliopisto Tuomas Ojanen, professori, Helsingin yliopisto Susanna Paasonen, professori, Turun yliopisto Mika Pantzar, tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto Merja Pentikäinen, erityistutkija Elina Penttinen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto Rebecca Piekkari, professori, Aalto yliopisto Elina Pirjatanniemi, professori, Åbo Akademi Vesa Puuronen, professori, Oulun yliopisto Suvi Ronkainen, rehtori, Vaasan yliopisto Anna Rotkirch, tutkimusjohtaja, Väestöliitto

7 Juho Saari, professori, Itä Suomen yliopisto Kirsi Saarikangas, professori, Helsingin yliopisto Suvi Salmenniemi, apulaisprofessori, Turun yliopisto Antti Saloniemi, professori, Tampereen yliopisto Martin Scheinin, professori, European University Institute Harriet Silius, professori, Åbo Akademi Jorma Sipilä, emeritusprofessori Minna Salmi, tutkimuspäällikkö, THL Anu Suoranta, työelämätutkija, Helsingin yliopisto Liisa Tainio, professori, Helsingin yliopisto Teemu Tallberg, professori, Maanpuolustuskorkeakoulu Teivo Teivainen, professori, Helsingin yliopisto Janne Tienari, professori, Aalto yliopisto Jaana Vuori, professori, Itä Suomen yliopisto Jussi Vähämäki, yliopistonlehtori, Itä Suomen yliopisto Esa Väliverronen, professori, Helsingin yliopisto Tarja Väyrynen, professori, Tampereen yliopisto Eva Österbacka, professori, Åbo Akademi Listan sulkeutumisen jälkeen vielä kolme allekirjoittajaa: Markku Koulu, professori, Turun yliopisto Jukka Similä, professori, Lapin yliopisto Jussi Tapani, professori, Turun yliopisto