NISKAT jumissa OLKAPÄÄT

Transkriptio

1 Marjo Rinne tutkija THM, ft UKK-instituutti, Tampere NISKAT jumissa OLKAPÄÄT ahtaalla mikä näihin auttaisi? Työikäisillä niskan ja olkanivelen vaivat ovat yleisiä, mutta yleensä lyhytkestoisia ja ohimeneviä. Useimmat vaivat ovat lihasperäisiä ja niitä aiheuttavat pääasiassa kaularankaa ja olkaniveltä epäedullisesti kuormittavat asennot ja liikkeet niin työssä kuin vapaa-aikana. Vaivoihin voi vaikuttaa omilla asentotottumuksillaan ja kehon käytöllään, joskus tarvitaan terveysalan ammattilaisten ohjeita ja kuntoutusta. Niska- että olkapäävaivojen hoidossa ja kuntoutuksessa on suositeltavaa käyttää aktiivisia menetelmiä. 10 HIEROJA

2 A B Kehon asennonkin hallinta paranee kaulan etupuolen (A) ja niskan ojentajien (B) lihasten spesifillä voimaharjoituksella. Vartalo pysyy suorana ja kallistus tapahtuu vain lonkkanivelistä. Kuva: Marjo Rinne Kuva: Susanna Kaapu Niskaa kuormittavat haitallisesti pään keskiasennosta poikkeavat pitkäkestoiset asennot tai nopeat toistuvat liikkeet sekä tilanteet, joissa hartialihakset jännittyvät staattisesti niin fyysisesti raskaissa töissä kuin kevyissä tehtävissä. Usein niskavaivat tuntuvat varsinaista niskan aluetta laajemmin hartian seudussa. Olkapään alueen ongelmista kuitenkin ns. pinneoireyhtymä on yleisin. Se alkaa usein pelkästä ryhtimuutoksesta aiheutuvasta olkanivelen mekaanisesta toimintahäiriöstä ja pahenee vähitellen. Pinneoireyhtymässä pehmytkudokset joutuvat puristuksiin ja hankautuvat luista sekä rustoista kattorakennelmaa vasten käden liikkeiden yhteydessä. Huomioi ylävartalon biomekaniikka Pään paino on noin 7 % kehon painosta ja sen etukumarassa asennossa (30º) pitäminen aiheuttaa kolme kertaa suuremman puristavan voiman C5-C6 nikamaväliin sekä lisää lihaksiin ja muuallekin kaularankaan kohdistuvia voimia moninkertaiseksi neutraaliin pystyasentoon verrattuna. Olkanivelessä vastaavasti käsivarren pitäminen sivulla yli 30 kulmassa suhteessa vartaloon tai jatkuva loitonnusliike on haitallista. Pelkästään yläraajan kannattelu ilman ulkoista kuormaa painovoimaa vastaan edellyttää lihasten aktiivisuutta ja jopa 1 kg:n painoisen taakan kannattelu yhdellä kädellä tuottaa olkaniveleen puristusvoiman, joka vastaa 2/3 ihmisen painosta. Tällöin supraspinatus lihaksen jännekanava ahtautuu ja olkaluun pää osuu ns. olkalisäkkeeseen (acromion) lapaluussa ja näiden luiden välissä sijaitsevat pehmytkudokset joutuvat pinnetilaan. Tämä on tyypillistä henkilöillä, joilla hartiat ovat kiertyneet eteenpäin Samalla kaularankaan kiinnittyvät hartialihakset puristavat myös rankaa kokoon. Niska- ja olkapäävaivat saavat alkunsa monesti staattisista niskanasennoista tai tehtävistä, joissa joutuu kannattelemaan yläraajoja hartiatasossa tai sen yläpuolella. Myös käsiin kohdistuva tärinä on haitallista, varsinkin jos samalla tarvitaan suurta käsien voimaa tai työ edellyttää tarkkuutta. Myös raskaiden >> HIEROJA

3 Olkapään pinnettä voi helpottaa opettelemalla eriytynyt hartian ja lavan liike. Käsivarsi pysyy liikkeen ajan suorana, ainoastaan hartia ja lapaluu liikkuvat. Kuva: Marjo Rinne taakkojen käsittelystä on seurauksena niskan ja olkanivelen vaivoja. Tällaisia töitä ovat mm. liukuhihnalla tehtävät työt (kokoonpano, ompelu, pakkaus), hammaslääkärin/-hoitajan työ ja erilaiset tarkkuutta vaativat työt (esim. laboratorio). Kaularangan nivelperäisiä muutoksia on todettu runsaasti fyysisesti raskaissa töissä, kuten kaivostyössä ja teurastamoissa. Toisaalta myös kevyissä työtehtävissä esiintyy niskavaivoja. Varsinkin näyttöpäätetyön myötä on toimistotöissä niskavaivaisten määrä kasvanut. Joskus taas oireet ilmaantuvat vapaa-ajan harrastuksen tai tapaturman aiheuttamina. Lihasperäisten vaivojen muita syitä Kuva: Susanna Kaapu Joskus lihasperäisiä vaivoja voivat aiheuttaa muutkin tekijät. Biomekaanisten tekijöiden ohella on myös muun muassa kylmät olosuhteet ja vetoisuus aiheuttavat joillekin lihasperäisiä vaivoja. Lihaksisto reagoi herkästi myös kemiallisiin tekijöihin. Jos ravinto on yksipuolista tai on paastottu tai laihdutettu pitkään, ei elimistö välttämättä saa riittävästi B-vitamiineja, foolihappoa tai C-vitamiinia ja seurauksena voi olla voimattomuuden tunne ja erilaiset elimistön kiputilat. Myös pitkäaikainen alkoholin käyttö kuluttaa B-vitamiinivarastoja. Mineraaleista kalsium, magnesium, kalium, natrium ja rauta vastaavat myös lihasten hyvinvoinnista. Edellä mainitut, ravitsemuksen kautta saatavat solujen suoja- ja rakennusaineet vaikuttavat solujen uusiutumiseen ja hermostoon. Usein puutostilan seurauksena on anemia, lihasten heikkous, heikentynyt kollageenisynteesi sekä ärtyneet ja kipuilevat lihakset. 12 HIEROJA

4 Toimintakykyä haittaavaa lihasheikkoutta ja kipuilua aiheuttavia metabolisia tekijöitä ovat kilpirauhasen vajaatoiminta ja joskus myös alhainen verensokeritaso (hypoglykemia). Jotkut elimistön tulehdustilat aiheuttavat joillakin henkilöillä lihaskipuja. Monesti flunssa alkaa lihasperäisillä kivuilla, mutta myös allergiset nuhat, poskiontelotulehdus, herpes simplex 1 tyyppi tai krooninen virtsatieinfektiokin voivat heijastua lihassärkynä. Tällöin ensisijaisena toimenpiteenä on perussairauden hoito. On myös osoitettu, että psykososiaaliset tekijät, kuten työn sisältö tai yksipuolisuus, työtyytyväisyys, työhön vaikuttamismahdollisuudet, jännittyneisyys ja jopa masentuneisuus lisäävät tuki- ja liikuntaelinvaivojen riskiä. Unen puute ja huono fyysinen kunto voivat tuntua myös lihasten kipuiluna ja väsymisenä. Mistä apua vaivoihin Suurin osa niska-hartiaoireista paranee itsestään ilman varsinaisia hoitoja. Vaivojen kulkuun näyttää vaikuttavan myös vuodenaika siten, että oireita on eniten talvella ja kesää kohti ne vähenevät. Aiemmat vaivat näyttävät olevan merkittävästi oireita ja hoitokäyntejä ennustava tekijä. Tämä osoittaa, että usein vaivojen taustalla on pysyviä, mahdollisesti kaularangan degeneratiivisia muutoksia. Olkanivelen toimintahäiriöistä aiheutuvassa pinneoireyhtymässä tarvitaan usein ohjausta oikeiden liikemallien palauttamiseksi. Yleisenä ohjeena kannattaa muistaa, että haittaava kipu on syytä hoitaa sopivalla kipulääkityksellä kuten parasetamolilla, lääkärin määräämät tulehduskipulääkkeet tai lihasrelaksantitkin käyvät. Tutkimusnäytön perusteella perinteisiä fysikaalisia konehoitoja ei kannata käyttää. Hieronnalla ja mobilisaatiotekniikoilla voidaan lievittää kipua lyhytaikaisesti, mutta niillä ei ole osoitettu olevan pitkäaikaista vaikutusta. Jonkun verran lievitystä on saatu aikaan myös venyttelyllä ja manuaalisella terapialla, mutta näillä ei ole vaikutusta lihasvoimaan. Yhtenä hoitokeinona on käytetty myös ns. kipupistekäsittelyä (triggerpiste), koska niskan ja hartianseudun lihaksista nämä pisteet ovat helposti palpoitavissa. Amerikkalainen fysiatri Travell esitti jo 1950-luvulla teoriansa myofaskiaalisten triggerpisteiden esiintymisestä lihaskivun aiheuttajana, aristuskohtien tyypillisestä lokalisaatiosta eräissä lihaksissa ja kivun säteilystä. Myöhemmin Travell ja Simons kirjoittivat käsikirjan (uudistettu painos 1999), jossa kuvataan yksityiskohtaisesti yli 100 lihaksen kipusyndrooma hoitotekniikoineen: kipupisteen painanta sekä paikallinen venytys ja kylmähoito. Kyseistä menetelmää on viime vuosina tutkittu ja näyttäisi siltä, että kiputuntemukset ovat lievittyneet käsittelyn jälkeen esimerkiksi trapezius-lihaksessa. Nykyisin niska- että olkapäävaivojen hoidossa ja kuntoutuksessa suositellaan käytettävän aktiivisia menetelmiä. Joissain tutkimuksissa on kokeiltu kehon asennonhallinnan harjoittelua, ns. posturaalisia tai proprioseptiivisia harjoitteita, mutta niillä ei ole ollut pitkäaikaista vaikutusta vaivojen lievittämiseen. Sen sijaan dynaamisista ja isometrisistä lihasharjoitteista on kohtalainen näyttö siitä, että ne vähentävät niskan vaivoja. Säännöllinen niskan ja hartiaseudun lihaksia vahvistava harjoittelu kolmasti viikossa riittävän pitkän jakson ajan näyttäisi olevan tehokasta epäspesifisten niska-hartiavaivojen ja olkanivelen pinneoireyhtymän hoitona. Tehollinen lihasvoimaharjoittelu mitä ilmeisimmin parantaa kudosten aineenvaihduntaa ja lisää myös proteiinisynteesiä. Vähemmän vääntöä, enemmän voimaa Suomalaiset tutkijaryhmät ovat viime vuosina aktiivisesti selvittäneet niskahartiakipujen riskitekijöitä ja kuntoutusta. Olkanivelen kuntoutuksesta on vähemmän kotimaisia tutkimuksia, mutta menetelmiä on kehitetty varsinkin amerikkalaisessa urheilulääketieteessä tehtyjen tutkimusten ja saatujen kokemusten perusteella. Niskakipujen hoitona tavallisesti käytetyt niskaja hartialihasten venytysharjoitteet ja suositus harrastaa kestävyysliikuntaa vaikuttavat vain vähän kaularangan toimintaan ja niskakipuun. Niska- ja hartia-alueen kevyillä harjoitusvastuksilla tehdystä lihaskuntoharjoittelusta on julkaistu useita satunnaistettuja tutkimuksia, mutta harjoittelu ei ole auttanut niskakipuun tai apu on ollut lyhytaikaista ja oireet ovat palanneet muutaman kuukauden kuluessa. Harjoittelu on ilmeisesti ollut liian kevyttä tai sitä ei ole jatkettu riittävän pitkään. Muutamassa tutkimuksessa onkin osoitettu, että kroonista epäspesifistä niskakivusta kärsivät henkilöt pystyvät suorittamaan tehokkaasti voimaperäisempää kaularangan lihasten isometristä voimaharjoittelua. Moni hankkii lihasvoimaa kuntosalilla, mutta intensiivinenkään harjoittelu ei lisää niskalihasten voimaa, jos harjoitusohjelma ei sisällä eriytyneesti niihin kohdistuvia spesifejä harjoitteita. Tuloksellisen harjoittelun perustekijöinä ovat yksilöllinen ohjaus harjoitusliikkeiden oikeaan kohdentamiseen, harjoittelun useus ja tehokkuus. Näin saadaan kroonisiin niskavaivoihin sekä kaularangan että hartianlihasten voima- ja kestävyysharjoittelusta tehokas harjoituskeino, jonka on osoitettu vähentävän niskan kipuoireita ja niihin liittyvää toimintakyvyn haittaa myös kolmen vuoden seurannassa. Täsmäharjoittelua niskaja olkavaivoihin Ylisen (2004) tutkimuksessaan käyttämät spesifit niskan isometriset voimaharjoitteet voi tehdä joko kuminauhalla tai kuntosalilla vetolaitteella. Liike tehdään työntämällä vastusta vasten päällä eteenpäin, taaksepäin sekä sivuille etuviistoon. Vartalo pysyy suorana ja liike lähtee lonkista, ylävartalossa harjoitus on siis isometrinen. Liikettä toistetaan kertaa, yksi sarja kuhunkin liikesuuntaan. Harjoittelun alkuvastukseksi määritetään kuorma, joka on n. 80% isometrisestä maksimivoimasta: tavoitteena on päästä harjoittelussa lopulta 15 kg vastukseen eteenpäin suuntautuvissa liikkeissä ja 20 kg vastukseen tehdessä liikettä taaksepäin. Käytännön työssä on koettu riittäväksi alkupainoksi 5 kg: n vastus vetolaitteessa tehdyssä eteenpäin suuntautuvissa harjoitteissa, taaksepäin voi aloittaa isommalla kuormalla, jopa 10 kg:lla. Spesifejä harjoitteita suositellaan tehtäväksi 3 kertaa viikossa. Lihaskestävyysharjoitteluna voi edelleen käyttää tuttua punttijumppaa eli dynaamista harjoittelua käsipainoilla. Käsipainojen suuruus määritetään myös yksilöllisesti vastaamaan n. 30 % maksimitoistona tehdystä liikkeestä. Kutakin liikettä toistetaan kertaa ja sarjoja tehdään yhteensä kolme peräkkäin. Jokaisen sarjan jälkeen pidetään 1-2 minuutin palautumistauko ja >> HIEROJA

5 >> Edellisen olkaharjoitteen jälkeen voi edetä toiminnallisempaan harjoitusliikkeeseen, sahausliikkeeseen. Hartia ja lavan seudun lihakset aloitavat liikkeen, vasta sitten koukistetaan kyynärpäätä ja vedetään käsivarsi lähellä kylkeä vartalon ohitse taaksepäin. Kuva: Marjo Rinne viimeisen sarjan jälkeen venytetään harjoitettua lihasryhmää. Punttijumppaa on käytetty tutkimuksissa yhdessä spesifien isometristen harjoitteiden kanssa tai sitten ainoana harjoitusmuotona. Nikanderin (2006) mukaan edellä mainittujen harjoituskokonaisuuksien paras tulos saatiin, kun niskan alueen lihasharjoitteita tehtiin kolme kertaa viikossa ja harjoituskerran kesto oli minuuttia kerrallaan. Tällöin kaikkien kolmesti viikossa harjoitelleiden henkilöiden kivut vähenivät, kerran tai kahdesti viikossa harjoitelleista kivut vähenivät vain osalla. Vaihtelua harjoitteluun saa muillakin kuntosalilaitteilla. Hyviä harjoitteita ovat esim. talja- ja vetolaiteliikkeet yläraajoille ja hartianseudulle. Näissäkin liikkeissä annostelu on toistoa/liike, % tasolla maksimivoimasta ja 1-2 sarjaa. Kun harjoitukseen halutaan progressiota, lisätään ensiksi kolmas sarja, sitten vasta kuormitusta. Edellisten harjoitteiden lisäksi voi tarvittaessa harjoitusohjelma sisältää myös mobilisaatioharjoitteita sekä dynaamisia vartalon ja alaraajojen lihaskuntoharjoitteita. Olkaseudun harjoitteissa pääpaino on ensiksi ryhtimuutosten korjauksessa ja optimaalisen biomekaanisen liikemallin harjoittamisessa. Varsinkin lapaluun ympärillä olevien lihasten harjoittaminen on monesti kivutonta olkanivelelle ja hyvä lihastasapaino parantaa ryhtiä. Varsinaisina olkapään pinneongelman harjoitteina voi aluksi suosia isometrisiä kiertäjäkalvosin lihasryhmän harjoitteita, kuten esimerkiksi PhysioToolsin kuvastosta on saatavilla. Lisää aktiivisia harjoitteita on saatavilla myös internetin kautta, esim. Throwers ten -harjoitusohjelma, joka on erityisesti suunniteltu heittäjien olkapäävaivojen kuntoutukseen ( SportsMed/throwing/thrower10.PDF) Kuntoutuksesta liikuntaan Vaikka mikä tahansa harjoittelu tai liikunta ei olekaan niskan ja olkapään kuntoutukseen soveltuvaa, niin niskatai olkapääoireista huolimatta on syytä huolehtia yleiskunnostaan ja liikkua monipuolisesti. Kestävyystyyppisistä liikuntalajeista liikettä saadaan myös hartiaseutuun murtomaahiihdossa ja/tai sauvakävelyssä. Monet ovat kokeneet niskavaivojen vähentyvän myös harrastaessaan soutua, uintia tai kuntonyrkkeilyä. Rintarangan ja olkanivelten liikkuvuuden lisääminen onnistuu omatoimisesti keppi- tai painotankojumpalla tai harrastamalla venyttelyä tai joogaa. Hikisemmän ja rasittavamman liikunnan, mutta myös kiireisen elämänmenon vastapainoksi niskan ja hartianseudun lihaksisto voi tarvita palautustakin aktiivisen rentoutumisen avulla. Koska joskus niskan tai olkanivelen oireiden syynä voi olla jokin vapaa-ajan liikuntaharrastus tai siinä syntynyt tapaturma, on syytä tiedostaa liikunnan vaaratekijät. Suurin osa suomalaisten harrastamista liikuntalajeista on turvallisia niskan ja olkapään kannalta, koska liikuntatapaturmatilastot osoittavat, että nilkka tai polvivammat ovat todennäköisempiä. Kuitenkin jos liikunnassa (ja myös työssä) nostetaan toistuvasti painavia esineitä tai taakkoja hartiatason yläpuolelle, on ylävartalon oireilu todennäköistä. Olkanivelelle riskialttiita lajeja ovat mailapelit, heitto- ja lyöntilajit, painonnosto, uinti ja useat kontaktilajit. Vaikka uinti on niskan lihaksille hyväksi, saattaa huono uintitekniikka rasittaa olkaniveltä. Maila- ja pallopeleissä (tennis-. sulka-, lento- ja pesäpallo) ns. yliolkapään/overshoulder -lyönnissä tai heitossa käsivarsi on äärifleksiossa, ulkokierrossa ja loitonnuksessa, jotka kuormittavat haitallisesti olkaniveltä. Toisaalta olkapään vaivat ilmaantuvat enemmänkin toistuvan haitallisen liikkeen tuottamasta rasituksesta kuin esimerkiksi akuuttina tapaturmana syntyvistä ongelmista. Lähteet 1. Bogduk N, McGuirk. Management of Acute and Chronic Neck Pain. An Evidence-Based Approach. Elsevier Burbank KM, Steveson JH, Czarnecki GR, Dorfman J. Chronic Shoulder Pain: Part II. Treatment. American Family Physician 2008;77(4): Donatelli RA. Physical Therapy of the Shoulder. Churchill Livingstone, Missouri, USA Fahlström M. Yeap JS, Alfredson H, Söderman K. Shoulder pain -- a common problem in world-class badminton players. Scand J Med Sci Sports Jun;16(3): Green S, Buchbinder R, Hetrick S. Physiotherapy interventions for shoulder pain. Cochrane Database of Systematic Reviews 2003, Issue 2. Art. No.: CD DOI: / CD Haraldsson BG, Gross AR, Myers CD, ym. Massage for mechanical neck disorders. Cochrane Database of Systematic Reviews 2006, Issue 3. Art. No.: CD DOI: / CD pub3. TERVEYDE 7. Häkkinen A, Salo P, Tarvainen U, Wiren K, Ylinen J. Effect of manual therapy and stretching on neck muscle strength and mobility in chronic neck pain. J Rehabil Med 2007;39: Niskakipu [verkkoversio]. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis Fenniae ry:n ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suo- 14 HIEROJA

6 malainen Lääkäriseuran Duodecim 2002 [päivitetty ] Parkkari J, Kannus P. Fogelholm M. Liikuntavammat suurin tapaturmaluokka Suomessa. Suomen Lääkärilehti 2004:41: Simons DG, Travell JG, Simons LS. Travell & Simons Myofascial Pain and Dysfunction: The Trigger Point Manual. Lippincott Williams & Wilkins, Vastamäki M. Olkanivelen kiertäjäkalvosimen vaivat. Duodecim 2000;116(18): Viikari-Juntura E, Varonen H. Työhön liittyvät niska-hartiaseudun ja yläraajan sairaudet. Duodecim 2007;123(6): Viljanen M, Malmivaara A, Uitti J, Rinne M, Palmroos P, Laippala P. Effectiveness of dynamic muscle training, relaxation training, or ordinary activity for chronic neck pain: randomised controlled trial. BMJ 2003;327: Ylinen J, Takala EP, Nykänen M, Häkkinen A, Kautiainen H, Mälkiä E, Pohjolainen T, Karppi S-L, Airaksinen O. Kaularangan ja hartialihasten harjoittelu kroonisen niskakivun hoitona. Duodecim 2004;120(16): Ylinen J Physical exercises and functional rehabilitation for the management of chronic neck pain. Europa Medicophysica 2007;43(1): Kuva: Susanna Kaapu HIEROJA