Paikkatietomenetelmillä peltojen monimuotoisuusarvot esiin esimerkkialueena Halikonjoen valuma-alue

Transkriptio

1 Paikkatietomenetelmillä peltojen monimuotoisuusarvot esiin esimerkkialueena Halikonjoen valuma-alue Joni Koskinen TEHO Plus hanke Iiro Ikonen Varsinais-Suomen ELY-keskus

2 Johdanto Maatalouden ympäristötuen kohdentaminen jatkossa kaikkein arvokkaimmille alueille on ollut viime aikoina yhä useammassa yhteydessä todettu realiteetti. Käytännössä kohdentamisen toteutuksen ongelmana on kriittisten alueiden kartoitus tasapuolisesti. Pohdittaessa kohdentamisen teknistä toteutusta, paikkatietomenetelmien vahvuus on kiistaton. Aineiston saatavuudesta riippuen voidaan erilaisin kriteerein käsitellä laajoja, jopa maakuntatason alueita lohkokohtaisesti ja etsiä sopivia kohdentamisen kohteita. Paikkatietomenetelmiin perustuvaa kohdentamista on käytetty mm. TEHOhankkeessa tilakohtaisessa neuvonnassa koskien toimenpiteiden kohdentamista. Varsinais-Suomen ELYkeskuksessa keväällä 2012 valmisteilla olevassa Hirvijoen valuma-alueen yleissuunnittelussa käytettiin paikkatietoaineistoa suojavyöhykesuositusalueiden kartoittamiseen ja voitiin siten vähentää resursseja vaativaa kenttätyöosuutta päätyen kuitenkin jopa kattavampaan ja laadukkaampaan koko alueen kartoitukseen. Maatalouden yleissuunnittelun yhteydessä kartoitetaan myös monimuotoisuuden kannalta toimenpiteiden kohdennusalueita ja erityisesti näiden osalta pääpaino on resursseja vaativilla kenttätöillä. Lumosuunnittelussa otetaan usein vajavaisesti huomioon peltoalueen lumopotentiaali osittain siitä syystä, että sen arviointi ja toteutus on hankalaa. Osalla peltoalueista on kuitenkin suuri lumopotentiaali ja niiden hoito monimuotoisuusnäkökohdat riittävästi huomioiden lisäisivät jo olemassa olevien luontoalueiden (mm. perinnebiotooppien ja paahdeympäristöjen verkosto) arvoa. Monimuotoisuustoimien kohdentaminen on erittäin tärkeää niukkenevien resurssien tilanteessa ja ottaen huomioon perinnebiotooppiluontotyyppien uhanalaisuus ja perinnebiotooppilajien heikko kytkeytyneisyys sekä sukupuuttovelka. Nykyisinkin on periaatteessa ollut mahdollisuus hakea tukea peltoalueiden hoitoon erityistuella, mutta käytännössä eri ELY-keskuksilla on eri käsityksiä tukiehdoista tai siitä, voidaanko näille ns. lumo-pelloille tukia ylipäänsä myöntää. Myös tuen myöntämisperusteet ovat vaihdelleet ELYkeskuksittain selkeiden kriteerien puuttuessa. Peltoalueiden lumopotentiaaliin vaikuttavat pysyvät tekijät (maaperä, rinnesuunta ja rinnekaltevuus) ja muuttuvat tekijät (peltojen aiempi maankäyttö, lähialueiden lumo-ominaisuudet ja peltoalueiden viljavuusluku). LUMO-kohteita huomioitaessa tulisi huomioida paremmin peltoalueiden mahdollinen monimuotoisuus etenkin, jos se täydentäisi jo olemassa olevia monimuotoisuuskohteita. Tällaisia kohteita olisivat Natura-alueilla ja arvokkailla perinnebiotooppialueilla olevat tai niihin rajautuvat pellot. Lisäksi peltojen LUMO-suunnittelussa tulisi huomioida luonto- ja lintudirektiivin lajien tai uhanalaisten lajien kannalta erityisen tärkeiden peltoalueiden monimuotoisuustoimia. Nämä vaativat aina erillisiä inventointeja ja maastokäyntejä osana lumo-yleissuunnittelua, mutta paikkatietoanalyyseillä kohteiden tunnistus ja priorisointi helpottuu. Tässä paperissa esitellään paikkatietoanalyysin tarjoamia vahvuuksia suunniteltaessa lumokohteita entistä monipuolisemmin, kokonaisvaltaisemmin ja resursseja säästävämmin. Paikkatietomenetelmien avulla voitaisiin kartoittaa koko Suomen alueelta mahdollisia pellon lumoalueita perustuen peltoalueen pysyviin tekijöihin sekä toisaalta lähialueiden lumo-ominaisuuksiin. Osittain tällaista kartoitusta tehtiin jo MTT:n TARVEKE-hankkeessa (Iho ym. 2011), jossa luotiin kriteerit metsään rajoittuvien peltojen biodiversiteettiindikaattorille. TARVEKE-hankkeessa luodut indikaattorit otetaan tässä paperissa käytäntöön Halikonjoen valuma-alueella ja visualisoidaan hotspot-alueet lohkonsisäisesti. Paperin loppuosassa on käytännön esimerkki menetelmän sovelluksesta suunnittelun tukena (luontodirektiivin liitteen IV (a) laji pikkuapollo

3 Halikon Märynummessa). Lisäksi esitellään käytännön esimerkki, jossa toteutuksessa on otettu huomioon laajempi LUMO-kokonaisuus. Aineisto ja menetelmät LUMO-indeksiä kokeiltiin Halikonjoen valuma-alueen peltolohkoilla. Valuma-alue koostuu viidestä osavaluma-alueesta: Viepjoen, Vaskionjoen, Kuusjoen yläosan, Kuusjoen alaosan ja Halikonjoen alaosan osavaluma-alueista (kuva 1). Valuma-alueen pinta-ala on n ha, josta n ha eli n. 19 % on peltopinta-alaa. Pääosin valuma-alue koostuu metsämaasta. Valuma-alueen pohjoisosassa ja keskiosassa esiintyy jonkin verran suota ja etenkin eteläosassa Salon kaupungin rakennettua maata. Tähän tarkasteluun ei rajata vain metsänreunoja, vaan käsitellään peltopinta-alaa kokonaisuudessaan. TARVEKE-hankkeen indeksi on luotu peltojen metsänreunoihin ja siksi kriteerit eivät välttämättä ole soveliaita muille kuin metsänreuna-alueille. Monimuotoisuusarvoa voi olla kuitenkin muuallakin kuin metsänreunoilla, vaikka tukitoimenpiteen toteuttaminen olisi näillä alueilla käytännössä hankalampaa. Analyysissä käytettiin yksinkertaista lähestymistapaa, jossa vain rinteen suunnalla, rinteen kaltevuudella ja maalajilla oli merkitystä viljelyalueen potentiaaliseen luonnonmonimuotoisuusarvoon. Ihon ym. (2011) mukaan näillä tekijöillä voitaisiin parhaiten mitata ja verrata lohkon metsään rajoittuvan reunan monimuotoisuusvaikutuksia.

4 Kuva 1. Halikonjoen valuma-alue osavaluma-alueet ja peltolohkot. Käytetyt aineistot ja luokittelut Maalajiaineisto saatiin GTK:n 1: maalajikartasta. Maalajina käytettiin pintamaata, joka kuvaa 0,4 0,9m syvyydessä olevaa yleisintä maalajia. Aineisto luokiteltiin eloperäisiin maihin, savimaihin ja karkeisiin kivennäismaihin ja näille annettiin kertoimet Iho ym. (2011) mukaan (taulukko1). Peltomaana käytetty maa kuuluu valuma-alueella pääosin luokkaan savimaat (kuva 2).

5 Taulukko 1. Maaperäaineiston luokittelu Maalaji Maaperäluokka Kerroin - Ka, Ve, T{, 0 NoData Eloperäiset maat Ct/Ht, Ct/Hk, St, Ct, Ct/Sa, St/Mr, St/Sa, St/Hk, St/Ht, Lj, Tu, Ct/Mr 49 Savimaat Sa, Sa/Mr, LjSa 70 Karkeat kivennäismaat Mr, Sr, Hk, Hk/Sa, MrM, HkM, Ht, Ht/Sa HHt, HHt/Sa, SrM, RMrM, HtM, KMrM, RHkM 100 Kuva 2. Maaperäaineistosta luotu maaperäindeksi Halikonjoen valuma-alueella.

6 Kaltevuusaineisto laskettiin 2m ja 10m korkeusmalleista niiden kattamilta alueilta. Maanpinnan kaltevuus laskettiin prosentteina ja luokiteltiin (taulukko 2). Korkeusmallin tarkkuus vaikuttaa jonkin verran kaltevuusmallin tuloksiin (Kuva 3). Pohjoisen alueen vaaleat kohdat sisältävät kuitenkin arvon, mutta resoluution tarkkuuden takia kaikki ei piirry pienellä kuvakoolla. Taulukko 2. kaltevuusaineiston luokittelu. Kaltevuus Kerroin 0-1,5 % 49 1,5-6 % 70 yli 6 % 100 Kuva 3. Kaltevuusaineistosta luotu kaltevuusindeksi Halikonjoen valuma-alueella.

7 Rinnesuunta laskettiin niin ikään 2m ja 10m korkeusmalleista niiden kattamilta alueilta. Rinnesuunnat luokiteltiin Iho ym. (2011) mukaisesti (taulukko 3). Taulukko 3. Rinnesuunta-aineiston luokittelu. Rinnesuunta Kerroin luode - koillinen 55 itä / länsi 82 lounas - kaakko 100 Kuva 4. Rinnesuunta-aineistosta luotu rinneindeksi Halikonjoen valuma-alueella.

8 Lumopeltorasterin pikselin lukuarvo määräytyy edeltävien kolmen eri aineiston yhteenkerrotuista rastereista, joka normalisoitiin välille Käytännössä lukuarvon muodostus tarkoittaa sitä, että maksimi lumoarvo 100 on peltomaalla, jossa on lajittuneen kivennäismaan maaperä, etelän suuntautuva rinne ja kaltevuus yli 6 %. Savimaiden maksimilumoarvo on 70, jolloin savinen peltomaa sijaitsisi yli 6 % etelärinteellä. Tulokset Tulokset on visualisoitu taulukon 4 värikoodeilla. Kuvassa 5 on esitetty keskimääräinen indeksi hehtaarin alueelta. Karttakuvasta näkyy laajasti Halikonjoen valuma-alueen hotspot-alueet, jotka sijoittuvat pääosin reunamoreenialueille ja jokinotkoihin. Esitys toimisi valuma-aluetasoisen kohdentamisen pohjana. Taulukko 4. Biodiversiteetti-indeksin arvot ja värikoodit Maalaji Suunta luode-koillinen Suunta itä/länsi Suunta lounas-kaakko kaltevuus kaltevuus kaltevuus < 1,5 % 1,5-6 % >6 % < 1,5 % 1,5-6 % >6 % < 1,5 % 1,5-6 % >6 % Eloperäiset maat Savimaat Karkeat kivennäismaat

9 Kuva 5. Halikonjoen lumoindeksi laskettuna hehtaarikohtaisena keskiarvona.

10 Lumoindeksillä voidaan kartoittaa alueita lohkonsisäisesti. Halikonjoen valuma-alueella on runsaasti korkean lumoindeksin peltoalueita, mutta suurin keskittymä on Märynummen ympäristössä (Kuva 6). Kuva 6. Halikonjoen valuma-alueen tiheimmin keskittyneiden korkean lumoindeksin peltojen alue. v

11 Johtopäätökset LUMO-kohteita huomioitaessa tulisi huomioida paremmin myös peltoalueiden mahdollinen monimuotoisuus. Koska lumo-indeksi lasketaan pysyvien tekijöiden (maaperä, rinnesuunta ja rinnekaltevuus) perusteella, voidaan indeksin avulla saada pääsuunnat siitä, mitkä pellot ja pellonreunat voisivat olla potentiaalisesti arvokkaita LUMO-alueita. Todelliseen monimuotoisuuteen vaikuttavat kuitenkin myös peltojen aiempi maankäyttö, lähialueiden lumo-ominaisuudet ja peltoalueiden viljavuusluku ja siksi kukin alue tulee arvioida erikseen. Nämäkin tekijät on mahdollista kuitenkin liittää malliin aineistojen saatavuuden parantuessa (esim. venäläiset topografiakartat ja lohkokohtaiset P-luvut). Pellon fosforilukujen saatavuus auttaisi karsimaan mallista ne alueet, joilla kesannointi ei todennäköisesti johtaisi lumoarvojen kohentumiseen. Toisaalta näitä alueita voidaan arvioida jo maalajin perusteella, koska hiekkamailla fosforiluvut pysyvät usein matalampina ja näille alueille kehittyy kesannoitaessa monimuotoisuusarvoja yleensä huomattavasti savimaita nopeammin. Menetelmän vahvuudeksi voidaan sanoa sen helppous, jolloin sen yksinkertainen ja laaja soveltaminen olisi mahdollista. Analyysin osoittamat paikat tulee kuitenkin vielä tarkistaa maastossa. Automaattiseen lumoalueiden kartoittamiseen ei tämäntyyppisellä lähestymistavalla päästä, mutta käyttämällä hyväksi paikkatietomenetelmiä ja jo olemassa olevia aineistoja voidaan vähentää resursseja vaativia kenttätöitä käyttämällä mallin tuloksia suunnittelun apuna ja lähtökohtana. LUMO-indeksi voitaisiin liittää myös pellon ominaisuustietoihin ja siten IACS-järjestelmään. Näin ollen pellon monimuotoisuusarvo olisi kiinteästi kytkettynä lohkotietoihin, jonka mukaan tukikin maksetaan. Myöhemmin lumopeltotuki olisi helppoa suorittaa teknisesti. Menetelmä olisi tarpeellinen erityisesti kokonaisvaltaisemman lumosuunnittelun tueksi ja sen mahdollisuudet suunnittelun ja neuvonnan työkaluna ovat ilmeiset. Objektiivinen aineistojen tarkkuudesta riippuva lähestymistapa antaa edellytykset myös tuen arviointiin tapauskohtaisesti. Muita käyttökohteita voisivat olla yleissuunnittelun yhteydessä tehtävät lumosuosituskartoitukset. Tällöin malliin tulisi liittää metsänreunavyöhykkeet ja näiden lumo-potentiaalia voitaisiin kartoittaa eri kriteerein. Tämä voisi säästää paljon resursseja sekä auttaa erottamaan kokonaisvaltaisesti kaikki kohteet suunnittelualueelta ja toisaalta löytämään ne kaikkein parhaimmat lumo-kohteet. Riippuen kertoimista tuloksista saadaan erilaisia. Taustatutkimusta tarvittaisiin eri kertoimien mahdolliselle vaikutukselle. Ehkäpä tämä tarkastelu osoittaakin vain paikkatieto-aineistojen mahdollisuudet myös lumoalueiden kartoituksessa. Myös lähialueiden lumo-ominaisuudet voidaan ottaa huomioon paikkatietomenetelmien avulla. Esimerkiksi Natura-alueiden, Inventoitujen perinnemaisemien ja lumosuunnittelualueiden ympärille voitaisiin luoda tietynlevyisiä buffereita, joilla olisi merkitystä alueiden arvoon. Nämä alueet toimisivat pelloilta tulevien ravinnevalumien estäjinä ja mahdollisina hyönteisten siirtymiskäytävinä. Näiden mahdollinen kartoittaminen koko Suomesta olisi helppoa, ja rajoittavana tekijänä on vain valmiiden aineistojen tarkkuus.

12 Lumo-indeksi apuna kokonaisvaltaisessa suunnittelussa Käytännön CASE: Halikon Märynummen pikkuapollot Jo tehdyillä yleissuunnittelualueilla lumoindeksillä ja viereisanalyysillä voitaisiin melko helposti täydentää lumoalueita ja saada siten lisäarvoa myös jo perustetuille ja suunnitelluille alueille. Kuvaparin 7 ja 8 avulla voidaan esimerkiksi suunnitella Märynummen alueelle laaja LUMO-kokonaisuus, jossa jo olemassa olevan erityistukisopimusten (laidunalueet) arvoa voitaisiin lisätä kohdentamalla kesantoja (ja tarvittaessa korotettua luonnon monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitettua peltotukea) ympäröiville arvokkaille pelloille. Alueella elää luontodirektiivin liitteen IV (a) laji pikkuapollo, joka hyötyisi suuresti elinympäristön laajenemisesta. Alueella on tehty lumosuunnittelua yleissuunnittelun yhteydessä, mutta yleissuunnittelussa ei ole Suomessa otettu huomioon peltojen mahdollista lumopotentiaalia. Kuvan 7 perusteella alueella olisi runsaasti paahteisia hiekkaisia rinteitä, joiden kesannointi olisi arvokasta. Lisäksi alue rajoittuu Naturaalueeseen, jonka arvoa edelleen lisäisi ympäristön monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet. Lisäksi laitumien ja peltojen siirtymävyöhykettä voitaisiin pehmentää perustamalla kesantokaistoja peltoalueelle laitumen reunaan siitäkin huolimatta, vaikka pellon lumoarvot eivät olisikaan suuria. Tällaiset siirtymäkäytävät ovat tärkeitä sekä ravinnevalumien estäjinä että esim. perhosten kulureitteinä.

13 Kuva 7. Halikon Märynummen alueen peltolohkojen lumo-indeksi. Kuva 8. Märynummen alueen kokonaisvaltainen lumosuunnitteluskenaario. Vuorelanmäki on Natura-2000-aluetta. Toimenpiteet peltoalueilla (esim. kesanto, niitto, niitto ja jälkilaidunnus) lisäävät perinnemaisemaverkoston arvoa ja niiden lajien suotuisaa suojelutasoa. Kuva 9. Näkymä Halikonjoen rannan Häävälän paahteiselta niityltä, jossa pikkuapollot ruokailevat mesikasveilla. Pellon paahteisille rinteille ja rantaterassille on kehittynyt lumoarvoja pitkän kesannoinnin myötä mm. musta-apila, rantahirvenjuuri, pystykiurunkannus. Tyypillinen alue, joka olisi tunnistettavissa lumoindeksin avulla. Iiro Ikonen.

14 Kuva 10. Näkymä Halikonjoen Häävälästä. Sekä peltojen reuna-alueet että kesantopellot ovat tärkeitä ruokailu ja liikkumispaikkoja perhosille. Laadukkaiden hoitokokonaisuuksien luominen säilyttää lajin varmemmin, jos lajin kannalta vuosi olisi muuten heikko esim. sääolosuhteiden tai loisten takia. Iiro ikonen. Kokonaisvaltaista suunnittelua lähialueiden arvo huomioiden Käytännön CASE: Halikonjoen Tavastin suojavyöhyke- ja perinnebiotooppikokonaisuus Paikkatietomenetelmillä voidaan tunnistaa arvokkaiden alueiden naapurialueita, joissa olisi tärkeää harkita toimenpiteitä siten, että ne edistävät aluekokonaisuuksien monimuotoisuusarvoja. Suojavyöhykkeiden lisäksi arvokkaimmilla lumo-alueilla voi olla perusteena rajautuminen arvokkaisiin perinnemaisemiin tai Natura-alueeseen. Halikonjoen rannalla jo perustetut suojavyöhykkeet ovat merkittäviä myös monimuotoisuuden kannalta, koska ne ovat osana perinnemaisemakokonaisuutta ja edistävät uhanalaisten lajien elinvoimaisuutta (Kuva 11). Tässä voitaisiinkin puhua monivaikutteisesta vyöhykkeestä, joka toimii 1) perinteisenä suojavyöhykkeenä vähentäen eroosiota ja pintavaluntaa 2) Lumovyöhykkeenä, joka toimii lumoalueiden laajennuksina/siirtymävyöhykkeinä peltomaalle 3) viljelykäytäntövyöhykkeenä, joka yksinkertaistaa viljeltävän maan muodon suoristaen rajoja ja toimii esim. kääntymisalueena ja siten itse peltomaalle ei synny päisteiden tiivistymisuhkaa. Toisaalta yksinkertaistaa myös esim jokinotkossa sijaitsevan perinnebiotoopin rajauksen säästämällä resursseja.

15 Kuva 11. Hoidettu ns. Tavastin suojavyöhyke- ja perinnebiotooppikokonaisuus Halikon kirkonkylän lähellä. Erinomainen esimerkki kokonaisvaltaisesta alueellisesta suunnittelusta ja toteutuksesta. Lähellä on inventoiduista perinnemaisemista myös Lampolan ketoterassi jolta on havaittu yli 20 huomionarvoista perinnebiotoppikasvilajia.

16 Kuva 12. Näkymä Halikonjoen hoidetulta suojavyöhykkeeltä em. paikkatietokuvan alueelta. Eija Hagelberg. Mitä sitten kehittämissuositukset Luonto- ja lintudirektiivin tavoitteita ja maatalousluonnon monimuotoisuutta tukemaan tulisi EU-asetusten hengen mukaisesti kohdentaa vapaaehtoisia maatalouden monimuotoisuustoimia arvokkaimmille peltoalueille. Laajempanakin tavoitteena on peltoalueiden osalta edistää lajien suotuisaa suojelutasoa ja suojeluverkoston kytkeytyneisyyttä ilmastonmuutos huomioiden: Toimenpiteitä/rahoitusta tulisi Suomessa selkeämmin kohdistaa: 1. Olemassa olevien erityisympäristötukialueiden monimuotoisuusvaikutusten tehostamiseen tarjoamalla mahdollisuuksia tukea riittävästi myös niihin rajoittuvien peltojen monimuotoisuushoitotyötä 2. Perinnebiotooppien lajiston kytkeytyneisyyttä parantavien peltoalueiden monimuotoisuustoimiin. (mm. tämän lumo-indeksin mukaiset hiekkaiset kesantopellot). Alueet toimivat usein myös lajistolle ns. korvaavina elinympäristöinä. 3. Peltoihin, jotka ovat oikealla tavalla hoidettuina elinympäristöinä tärkeitä luontodirektiivin ja lintudirektiivin lajeille sekä uhanalaisille lajeille.

17 Lumosuunnittelu tulee saada realisoitua myös todellisiksi alueiksi ja siksi esitämme että uuteen maaseudun kehittämisohjelmaan tulisikin sisällyttää luonnon monimuotoisuutta edistävien toimien kohdentamista arvokkaimmille peltoalueille tiedottamisen, neuvonnan, lumo-yleissuunnittelun ja korotettujen kannustimien (erityistuet) avulla. Toimenpiteet voivat olla hyvin monimuotoisia lajipoolista riippuen: yleisesti monimuotoisuuden kannalta arvokkaita toimia ovat kesannointi, niitto ja laiduntaminen. Joillakin alueilla voidaan harkita vuorovuotisia toimia, niittoa ja jälkilaiduntamista, normaalista ajankohdasta poikkeavaa niittoaikaa tai osa-alueen kyntämistä auki yms. Lisäkustannuksia vaativat toimet tulee huomioida korotetulla tuella, jotta houkuttelevuus vaihtoehtoisiin toimiin on viljelijän/hoitajan kannalta riittävä. Esimerkiksi Maatalouden erityisympäristötuen suojavyöhykkeestä voitaisiin päivittää monivaikutteinen vyöhyke, jolla olisi mahdollista hakea myös lumovyöhyketukea. Nämä kohdentuisivat pääosin metsänreunapeltoihin, mutta tarvittaessa tukeen voisi ottaa mukaan myös koko lohkon, aivan kuten suojavyöhykkeissäkin. Samoin näitä voisi hakea olemassa olevien lumoalueiden naapureiksi ja toimenpiteiden helpottajiksi, kuten jo paikoin käytetäänkin esimerkin (kuva 11) tapauksessa. Käytännössä tämä olisi helppo toteuttaa suojavyöhykehakemuksen lisätäpällä. Tukimäärä voisi olla vastaava ja toimenpiteet esim. tapauskohtaisesti suunnitelmassa merkittyjä.