Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen Loppuraportti

Transkriptio

1 Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen Loppuraportti Ympäristön turvalisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen

2 Loppuraportin sisältö Osa I Nykytilan kuvaus 1. Teemaryhmän työskentely, alatyöryhmät 1.1 Viestintätoimet 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.1 Maatalouspalvelut 2.2 Lomituspalvelut 2.3 Ympäristöterveydenhuoltopalvelut ja alkoholihallinto 2.4 Vesienhoito-, vesitalous-, kalatalouspalvelut ja ympäristötieto 3. Muutokset palvelu- ja tehtäväkokonaisuuteen Osa II Esitys palveluiden järjestämisestä (sis. palvelu- ja tehtäväkokonaisuusvaihtoehdot, asiakkuuden hallinta, järjestäjän ja tuottajan tehtävien jako, monituottajuus ja tuottamistavat, vaikutusten arviointi, yhteistyö) 4. Maatalouspalvelut 5. Lomituspalvelut 6. Ympäristöterveydenhuoltopalvelut ja alkoholihallinto 7. Vesienhoito-, vesitalous-, kalatalouspalvelut ja ympäristötieto 8. Teemaryhmän huomioita jatkovalmisteluun Liitteet: Palvelukokonaisuuksien nykytila ja palveluiden järjestäminen maakunnassa 4 kpl: Maatalous, lomitus, ympäristöterveydenhuolto ja alkoholihallinto, vesienhoito-, vesi- ja kalatalous.

3 Osa I 1. Teemaryhmän työskentely Teemaryhmän työskentelyyn osallistuneet Heli Hantula pj. Merja Bojang Kirsi Sario Satu Appelqvist Iris Havola Anne Mäkynen Heidi Heino Juha Levomäki Raili Puro Timo Perälampi Heidi Tanhua Petri Liukku Leena Jakala Sari Laukkanen Hanna Juhe Reija Neva Anne Värilä siht. Pirkanmaan ELY-keskus Tampereen kaupunki, alatyöryhmän pj. Pirkkalan kunta Pirkanmaan liitto Pirkanmaan liitto Pirkanmaan ELY-keskus Pirkanmaan ELY-keskus, alatyöryhmän pj. Pirkanmaan ELY-keskus, alatyöryhmän pj. Sastamalan kaupunki, lomituspalvelut, alatyöryhmän pj. Lempäälän YTA Virtain kaupunki Kihniön kunta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Tampereen kaupunki Tampereen kaupunki Pirkanmaan ELY-keskus Pirkanmaan ELY-keskus Kaikkiaan teemaryhmän ja alatyöryhmien työskentelyyn on osallistunut noin 50 henkilöä. Teemaryhmä on kokoontunut 10 kertaa: , , , , , , , , ja Teemaryhmän työ on edennyt työsuunnitelman mukaisesti ja vastaa tehtävänantoon. Nykytilan kuvaukset ja palvelumallien vaihtoehtotarkastelu on toteutettu. Resurssitarpeet 1-7/2017, 8/2017-3/2018 (arvio): Jatkovalmistelun resurssitarpeet selviävät uuden tehtävänannon jälkeen Ympäristön turvalisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen

4 1. Teemaryhmän työskentely Alatyöryhmien jäsenet Maatalouspalvelut Juha Levomäki pj. Pirkanmaan ELY-keskus Marika Arrajoki-Alanen Pirkanmaan ELY-keskus Timo Perälampi Lempäälän YTA Perttu Nääppä Sastamalan YTA Markku Mäkelä Oriveden YTA Heli Varpula Huittisten YTA Ari Kortessalo Kankaanpään YTA Heidi Kuutti-Selkee Keuruun YTA Visa Merikoski MTK-Pirkanmaa ry Sirkku Mäkelä MTK-Pirkanmaa ry Heidi Tanhua Virtain kaupunki Petri Liukku Kihniön kunta Hanna Kukkola Länsi- ja Sisä-Suomen AVI Anne Värilä siht. Pirkanmaan ELY-keskus Lomituspalvelut Raili Puro pj. Sakari Eerola vpj. Merja Heikkilä siht. Päivi Hakala Mirjami Peltola Marjo Ahola Anne Ahola Erika Koivumäki Heikki Salomaa Mika Nieminen Sastamalan lomituspalvelut Lempäälän lomituspalvelut Sastamalan lomituspalvelut Sastamalan lomituspalvelut Lempäälän lomituspalvelut Maatalouslomittajat ry (Sastamala) Maatalouslomittajat ry (Lempäälä) MTK-Satakunta ry MTK-Pirkanmaa ry MTK-Pirkanmaa ry Ympäristön turvalisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen

5 1. Teemaryhmän työskentely Alatyöryhmien jäsenet Ympäristöterveydenhuoltopalvelut: Merja Bojang pj. Tampereen YTE Kirsi Sario varapj., siht. Pirkkalan YTE Risto Ekonen Sastamalan YTE Anne Vornanen Keuruun YTE Satu Virtaranta Tampereen YTE Tuula Sillanpää Tampereen YTE Jyrki Haapasalmi Tampereen YTE Sari Laukkanen Tampereen YTE Hanna Lundström Pirkkalan YTE Sari Rantala Sastamalan YTE Pia Sarja Keuruun YTE Harri Maijanen Keuruun YTE Leena Jakala Länsi- ja Sisä-Suomen AVI Markku Paavilainen Länsi- ja Sisä-Suomen AVI Vesienhoito-, vesitalous- ja kalatalouspalvelut: Heidi Heino pj. Pirkanmaan ELY-keskus Mari Peltonen Pirkanmaan ELY-keskus Anneli Vainonen Pirkanmaan ELY-keskus Anne Mäkynen Pirkanmaan ELY-keskus Satu Appelqvist Pirkanmaan liitto Iris Havola Pirkanmaan liitto Hannu Salo Pasi Halme Risto Ekonen Pohjois--Savon ELY-keskus, Järvi- Suomen kalatalouspalvelut Tampereen kaupunki Sastamalan YTE Ympäristön turvalisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen

6 Teemaryhmän viestintätoimet Maaseutuyksikön info, Pirkanmaan ELY-keskus Lomituspalveluiden valtakunnallinen koulutustilaisuus YTA-päälliköiden ja Pirkanmaan ELY-keskuksen tapaaminen YTA-alueiden kuntaviranomaisten koulutustilaisuus Mouhijärven-Suodenniemen MTK:n syyskokous Pirkanmaan liiton ja yhteistyökumppaneiden henkilöstön infotilaisuus Hämeenkyrön MTK:n ja työterveyshuollon tapaaminen Valvontapäälliköiden tapaaminen (Eteläinen Suomi) YTA esittely, Tampereen osaamis- ja elinkeinolautakunta Maaseutupäälliköiden, MMM ja Mavin yhteistyöpalaveri Pirkanmaan ELY-keskuksen ja Leader-ryhmien tapaaminen STM:n ja MMM:n ympäristöterveydenhuollon maakuntakierros, Tampere YTA-päälliköiden ja Pirkanmaan ELY-keskuksen tapaaminen Lomituspalveluiden valtakunnallinen keskustelutilaisuus maakuntauudistukseen liittyen Maakuntauudistuksen MMM:n roadshow, Tampere 8.3. Ympäristöterveydenhuollon ja alkoholihallinnon henkilöstön työpaja 9.3. Viljelijätukikoulutus, Hämeenkyrö Viljelijätukikoulutus, Lempäälä Viljelijätukikoulutus, Ruovesi Viljelijätukikoulutus, Virrat, Ikaalinen Viljelijätukikoulutus, Orivesi Pirkanmaan ELY-keskuksen maaseutuyksikön työpaja, viljelijätukikoulutus Pälkäne Viljelijätukikoulutus, Sastamala Lomituspalveluiden yhteistyöryhmän kokoontuminen Viljelijätukikoulutus, Kihniö YTA-alueiden kuntaviranomaisten työpaja

7 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.1 Maatalouspalvelut Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden sisältö Maataloushallinnon tehtävänä on ruuan tuotannon, huoltovarmuuden ja elintarviketurvallisuuden varmistaminen Viljelijätukien myöntö, maksatus, valvonta ja jatkotoimet Kasvintarkastus Volyymi: maatiloja 4000 kpl, maataloustukien välitön elinkeinollinen vaikuttavuus 120 M /vuosi Tuotantotapa ja palveluverkko Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma ja maksajavirastosopimukset määrittävät ELY-keskuksen ja YTA-alueiden toimintatavan. Pirkanmaalla toimii kolme kuntien yhteistoiminta-aluetta: Lempäälä, Sastamala, Orivesi Kolme päätoimipaikkaa ja 11 sivutoimipistettä, 20 htv. Lisäksi Kihniön, Mänttä-Vilppulan, Parkanon, Punkalaitumen, Ruoveden ja Virtain maatalouspalvelut tuotetaan Huittisten, Kankaanpään ja Keuruun YTA-alueiden toimesta. Pirkanmaan ELY-keskus 20 htv., Aluehallintovirasto 1 htv

8 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.1 Maatalouspalvelut Nykytilassa toimivaa, mitä halutaan vahvistaa Viljelijätukihallinto on jo osittain sähköistetty Nykyinen YTA-alueiden yhteistoimintamalli on koettu hyväksi, mutta synergiaetuja ELYkeskuksen kanssa ei ole voitu hyödyntää Nykytilan ongelmakohdat ja kehittämistarpeet Maataloushallinto on moniportainen, tukimuotoja on runsaasti ja tukijärjestelmät ovat monimutkaisia Tehtävät ovat jakaantuneet epätasaisesti kalenterivuodelle Prosessien ja toimintojen sähköistämistä on jatkettava Pienten ja harvalukuisten tukimuotojen palvelujen keskittäminen Yhdyspinnat Teemaryhmä 1: aluehallinnon varautuminen, viljelijöiden valmiuskoulutus Teemaryhmä 2: maaseudun kehittäminen Teemaryhmä 3: alkutuotantoon liittyvät asiat maankäytössä

9 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.2 Lomituspalvelut Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden sisältö Lomituspalvelu on viljelijöiden (kotieläintilat) sosiaaliturvan toteuttamista Lomituspalvelujen tuotetaan kotieläintilallisille MYEL-vakuutetuille paikallisyksikön tai itse järjestetyn lomittajan toimesta (vuosiloma, sijaisapu, tuettu maksullinen lomitus) Volyymi: 760 maatilaa, 1100 yrittäjää, lomituspäivää/vuosi Tuotantotapa ja palveluverkko Maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomituspalvelulaki Toimeenpanovastuu Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella (MELA) MELAlla on sopimukset Pirkanmaalla Sastamalan ja Lempäälän lomituspalveluyksiköiden kanssa Kihniön, Mänttä-Vilppulan, Parkanon ja Punkalaitumen palvelut tuotetaan Honkajoen, Keuruun ja Vehmaan yksiköissä. Maatalouslomittajia 200 htv., hallintohenkilöstöä 14 htv. Lisäksi lomituspalveluja tuotetaan 35 yrityksessä

10 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.2 Lomituspalvelut Nykytilassa toimivaa, mitä halutaan vahvistaa Pirkanmaalla nykyiset paikallisyksiköt toimivat hyvin Palvelut on tuotettu laadukkaasti ja asiakaslähtöisesti Asiakastyytyväisyyskyselyssä (2016) Pirkanmaan sijoitus toiseksi paras valtakunnallisesti Nykytilan ongelmakohdat ja kehittämistarpeet Valtakunnallinen ohjausjärjestelmä Viljelijöiden tasapuoliset palvelut turvattava valtakunnallisesti Yhdenmukainen neuvonta ja ohjaus laintulkinnoissa Tulevaisuuden haasteina lomitustyön houkuttelevuus ja ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus Lomittajien työnkuvan laajentaminen ja hallinnollisen työn järjestämisen yhteistyössä maatalouspalvelujen kanssa Yhdyspinnat: Lomitus- ja maatalouspalveluilla on yhteiset asiakkaat

11 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.3 Ympäristöterveydenhuoltopalvelut ja alkoholihallinto Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden sisältö Tehtävien tarkoituksena on ehkäistä ympäristöstä ihmisille ja eläimille aiheutuvaa terveyshaittaa ja vaaraa Elintarvikevalvonta (sis. alkutuotannon ja tupakkalain valvonta, elintarvikeviennin ja sisämarkkinatuonnin valvonta) Alkoholihallinto, Pirkanmaa hoitaa myös Keski-Suomen alueen Eläinlääkintähuolto (sis. eläinlääkäripalvelut, eläinten hyvinvoinnin ja terveyden valvonta) Eläinten pitoon liittyvät valvontakokonaisuudet (maataloustukiin liittyvien täydentävien ehtojen, merkinnän ja rekisteröinnin sekä lääkitykseen liittyvät valvonnat) Terveydensuojelu Volyymi: elintarvikevalvontakohteita 5300 kpl ja tarkastuksia 2400 kpl, eläinlääkinnän toimenpiteitä kpl, alkoholivalvontaa ja tarkastuksia 1300 kpl. Terveydensuojelu suhteutuu väkilukuun. Tuotantotapa ja palveluverkko Pirkanmaalla toimii neljä kuntien yhteistoiminta-aluetta: Keurusselkä, Pirteva, Sotesi ja Tampere 14 valvonnan toimipistettä, 18 eläinlääkärivastaanottoa, Aluehallintoviraston toimipiste Toiminnan resurssi on 108 htv:tä

12 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.3 Ympäristöterveydenhuoltopalvelut ja alkoholihallinto Nykytilassa toimivaa, mitä halutaan vahvistaa Nykyinen yhteistoimintamalli on koettu hyväksi. Selvitysten perusteella on osoitettu, että toiminta on kustannustehokasta. Nykytilan ongelmakohdat ja kehittämistarpeet Ympäristöterveydenhuolto tulee järjestää yhtenä palvelukokonaisuutena Valvonnan tasapuolisuuden varmistaminen jatkossa. Riskiarvioinnin ja valvonnan sekä asiakasmaksujen yhdenmukaistaminen. Päivystys edelleen virkatyönä ja tulisi ulottaa myös terveydensuojeluun (erityistilanteet) Muita huomioita STM on tilannut Pirkkalan kunnalta selvityksen, jossa arvioidaan sellaisen maakunnallisen yksikön toimintaedellytykset, jossa ympäristöterveydenhuolto muodostaa vahvan itsenäisen kokonaisuuden alkoholihallinnon kanssa. Selvityksessä arvioidaan miten yhteistyö hoidetaan perusterveydenhuoltoon, maaseutuhallintoon, pelastustoimeen, vesihallintoon ja maankäyttöön. Luonnonvarakeskuksella selvitys valtakunnallisesti eläinlääkäripalveluiden saatavuudesta ja kustannustehokkuudesta Yhdyspinnat: Teemaryhmä 1: taudit, epidemiat, häiriötilanteet Teemaryhmä 2: elinympäristön laatu SOTE

13 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.4 Vesienhoito-, vesitalous- ja kalatalouspalvelut sekä ympäristötieto Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden sisältö: Toiminnan tarkoituksena on edistää vesistöjen hyvää tilaa ja käytettävyyttä Vesitalous: vesistöjen säännöstely, tulvariskien hallinta, vesilupien hallinta, vesistörakenteiden omistajuus ja kunnossapito (kiinteistöyhtiö), rakennettujen vesistöjen hoito ja kunnostus, hydrologinen seuranta ja vesitilannekuva, vesihuollon ja vedenhankinnan edistäminen, peruskuivatus- ja ojitusasiat, patoturvallisuus Vesienhoito: Vesienhoidon suunnittelu ja kuuleminen, vesien tilan seuranta, toimeenpanon edistäminen ja kehittäminen, toteutuksen seuranta ja raportointi. Kalataloushallinto huolehtii kalatalouden osa-alueiden toimintaedellytysten säilymisestä ja edistämisestä Kalatalous: elinkeinokalatalous, vapaa-ajan kalastuksen kehittäminen, kalavarojen hoito, yleisen kalatalousedun valvonta Ympäristötiedon tuottamisella tuetaan päätöksentekoa ja ajetaan tietoa julkiseen käyttöön Tuotantotapa ja palveluverkko Vesienhoito- ja vesitalouspalvelut tuotetaan Pirkanmaalla (pl. patoturvallisuusviranomaisen tehtävät ja vesistörakenteiden omistajuus). Yhteistyötä tehdään erityisesti Läntisen vesienhoitoalueen ja Kokemäenjoen vesistöalueen ELY-keskusten kanssa. Järvi-Suomen Kalatalouspalvelut on keskitetty Pohjois-Savon ELY-keskukseen. Järvi-Suomen alueeseen kuuluvat Pirkanmaa, Häme, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala

14 2. Palvelu- ja tehtäväkokonaisuuden nykytilan kuvaus ja analyysi 2.4 Vesienhoito-, vesitalous- ja kalatalouspalvelut sekä ympäristötieto Nykytilassa toimivaa, mitä halutaan vahvistaa Vesistöalueyhteistyö on toimivaa, mutta ylimaakunnallisesti on kehittämistarpeita (Kokemäenjoki) Keskitetyt palvelut: Pirkanmaa vastaa valtakunnallisen ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskuksen toiminnasta (Y-aspa). Lisäksi useita palveluita on keskitetty valtakunnallisesti. Kalatalouspalvelujen keskittäminen valtakunnallisesti kolmeen alueeseen on osoittautunut hyväksi Suorittavien tehtävien ulkoistaminen ja suuralueittaiset hankinnat ovat tehostaneet toimintaa Nykytilan ongelmakohdat ja kehittämistarpeet Ylimaakunnallisen vesistöalueyhteistyön kehittäminen Palveluiden keskittäminen asiakaspalvelun, osaamisen ja erikoistumisen näkökulmasta Yhteistyön tulee olla sujuvaa valtion lupa- ja valvontaviraston ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kanssa mm. vesilain valvontatehtävä ja vesienhoidon suunnittelu Maakunnan roolin täsmentyminen mm. yleisen edun valvonnassa Ympäristötiedon tuottaminen ja SYKEn tietojärjestelmien ylläpito ja kehittäminen tärkeää Yhdyspinnat: Teemaryhmä 1: tulvariskien hallinta ja vesitilannekuvan ylläpito, patoturvallisuus Teemaryhmä 2: vesihuolto, elinympäristö laatu, elinkeinokalatalous, bio- ja kiertotalous Teemaryhmä 3: tulvariskit ja patoturvallisuus maankäytössä, pohja- ja pintavesien suojelu, ympäristötietoisuus

15 3. Muutokset palvelu- ja tehtäväkokonaisuuteen Arvio palvelutarpeesta ja sen vaikutuksista palvelu- ja tehtäväkokonaisuuteen (järjestäminen ja tuottaminen) Asiakastarpeen analysointi on toteutettu alatyöryhmittäin Lainsäädännön vaikutukset palvelu- ja tehtäväkokonaisuuteen (järjestäminen ja tuottaminen) Lainsäädännön keskeneräisyyden vuoksi vaikutuksia on hankala arvioida. Tukipalveluiden muutostarpeet Palveluiden ja tehtävien laadukas toteuttaminen edellyttää riittävää erityisosaavaa juristityövoimaa (esim. Aluehallintoviraston eläinten pidon rajoituspäätökset) Maakunnassa tulee pyrkiä yhtenäisiin tietojärjestelmiin kehittämisen aikaikkuna huomioiden ja ICT-ratkaisuissa tulee lähtökohtaisesti tukeutua valtakunnallisiin ratkaisuihin. Työsuojeluorganisaation valmistelu on aloitettava ajoissa

16 3. Muutokset palvelu- ja tehtäväkokonaisuuteen Yhdyspintojen ja työnjaon arviointi: kunta/maakunta Yhdyspinnat on tunnistettu, työnjaon arviointi vaatii jatkovalmistelua Nykyisellään YTA alueilla on viljelijätukien hallinnoinnin ulkopuolisia toimia, esim. maaseudun kehittämistehtäviä ja tieasioita. Tehtävät ovat jatkossakin kunnan elinvoimatehtäviä, jotka kunnat organisoivat itse. Ympäristöterveydenhuollossa korostuu erityisesti yhteistyön tarve perusterveydenhuoltoon. Vesienhoito ja vesitalous kytkeytyvät erityisesti vesihuoltoon ja maakuntakaavoitukseen

17 Osa II Palveluiden järjestäminen Osassa II käsitellään alatyöryhmien näkemyksiä parhaista palvelujen järjestämisen vaihtoehdoista. Alatyöryhmät ovat tarkastelleet vaihtoehtoja vain omasta näkökulmastaan, jossa lähtökohtana on ollut asiakasnäkökulma

18 4. Maatalouspalvelut - Palvelu- ja tehtäväkokonaisuusvaihtoehdot - Asiakkuuden hallinta - Järjestäjän ja tuottajan tehtävien jako - Monituottajuus ja tuottamistavat - Vaikutusten arviointi - Yhteistyö

19 Maatalouspalvelujen asiakkaat ja tarpeet Maatalouspalvelujen asiakaskunta viljelijät, erilaiset maatalousalan toimijat, maanomistajat, kauppaliikkeet, tukut, torimyyjät, kauppapuutarhat ja yhdistykset Viljelijöiden yleiset palvelutarpeet: viljelijä- ja rahoitustuet, lomitus-, eläinlääkintä-, sekä neuvontapalvelut, tuotannon ohjaus ja viljelijöiden hyvinvointi Maatalouspalvelut alatyöryhmä on keskittynyt valmistelutyössä viljelijätukiin liittyviin tehtäviin: maataloustukien myöntö, maksatus, valvonta ja jatkotoimet, sisältäen mm. ympäristösopimukset (mm. kosteikot, perinnebiotoopit, alkuperäisrodut), luomusitoumukset, luomuvalvonta, kasvintarkastus, mehiläistuet, puutarhatuet, täydentävien ehtojen valvonta

20 Maatalouspalvelujen järjestäminen Tarkastelussa lähtökohtana oli viisi erilaista palvelumallia Palvelumalleja yhdistää se, että suoritettavat palvelut ovat järjestäjätehtäviä MMM:n lakiesityksen mukaisesti maksajavirastosopimuksen alaisia tehtäviä ei voi siirtää liikelaitokseen tai kolmannelle osapuolelle. Palvelumallikokonaisuuksia tarkasteltiin alatyöryhmän palavereissa, erilaisissa työpajoissa ja viljelijöille suunnatulla palveluntarvekyselyllä Palvelutarvekyselyyn saatiin 575 vastausta, joka on n. 18 % viljelijöistä. Valmistelussa valittiin kolme vaihtoehtomallia jatkotarkasteluun, joista toimivammaksi vaihtoehdoksi todettiin vaihtoehto C. Palveluverkko: Päätoimipiste ja seudulliset palvelupisteet Ajanvaraustoiminnan kehittäminen ja sähköiset palvelut

21 Asiakkaat: maatilayrittäjät, maaseutuyritykset, maanomistajat, yhdistykset, kauppaliikkeet, tukut, torimyyjät, kauppapuutarhat, julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset yhteisöt, säätiöt, kotieläinten omistajat, eläinlääkinnän asiakkaat Vaihtoehto C ELY-keskuksen tehtävät Neuvonta, koulutus, ohjaus ja lausuntojen anto Ympäristösopimusten ja luomusitoumusten käsittely Maataloustukien valvonta Kasvintarkastus Luomutarkastus Maaseudun kehittäminen ja rahoitus YTA-tehtävät Neuvonta, koulutus, ohjaus ja lausuntojen anto Hakemusten käsittely ja myöntö AVI:n tehtävät Valvonta, neuvonta, koulutus, ohjaus, lausuntojen anto Täydentävien ehtojen valvontatehtävät Eläinten merkitsemiseen ja rekisteröintiin liittyvät valvontatehtävät Lomituspalvelut Lomitus ja sijaisapu Ympäristöterveydenhuolto Eläinlääkintä Maaseutu- ja eläinlääkintäpalvelut muodostuvat yhdistämällä ELYkeskuksen, kuntien YTA-alueiden, lomitustoimen ja eläinlääkinnän sekä aluehallintoviraston tehtävät Maakunnan maaseutu- ja eläinlääkintäpalvelut Neuvonta, koulutus, ohjaus ja lausuntojen anto Maataloustukien, ympäristösopimust en ja luomusitoumusten käsittely ja myöntö Maataloustukien valvonta Kasvintarkastus Luomutarkastus Täydentävien ehtojen valvontatehtävät Eläinten merkitsemiseen ja rekisteröintiin liittyvät valvontatehtävät Lomitus ja sijaisapu Eläinlääkintä

22 Vaikutusten arviointi, vaihtoehto C Vaihtoehto C Hyödyt Haitat/haasteet Asiakkaisiin kohdistuvat vaikutukset Asiakkaat saavat laajemman palvelukokonaisuuden käyttöönsä Palveluiden valinnanvapaus lähimpään palvelupisteeseen Asiakastarpeiden kokonaisvaltainen huomioiminen Neuvonta, koulutus ja tukikäsittely samassa virastossa Uuden organisaation hahmottaminen Henkilöstöön ja osaamiseen kohdistuvat vaikutukset Laajempi näkemys kokonaisuudesta ammattitaidon lisääntyminen Asioiden siiloutuminen vähenee, toivottavasti poistuu Asiakaspalvelun laadun mitattavuus ja vertailtavuus paranee laatu paranee Samojen asiakkaiden kanssa toimivien viranhaltijoiden mahdollisuus keskusteluun ja vuorovaikutukseen tehtävien eriyttäminen huomioiden Miten malli huomioi yhdyspinnat TEM:in palveluiden (mm. kehittämispalvelut, työllisyys) kanssa? Miten malli huomioi yhdyspinnat ELY-keskuksen ympäristövastuualueen edistämistehtävien (mm. biotalous, luonnon monimuotoisuus, peruskuivatus) kanssa? Taloudelliset vaikutukset Vahva, aluetaloudellisesti vaikuttava kokonaisuus (maatalouspalveluiden vuotuinen aluetaloudellinen vaikutus on n. 120 M ) Kokonaisuus muotoutuu merkittäväksi osaksi maakunnan organisaatiota Toiminnan tehostuminen Hallinnon keventyminen ei niin paljon päällekkäisiä toimintoja Toimintatapoihin kohdistuvat vaikutukset Yleishallinnon synergiaedut Valvontojen yhdenaikainen tekeminen helpottuu (esim. täyd.ehdot, eläinten merkitseminen ja eläinlääkäri) Mahdollisuus yhteistarkastuksiin (nyk. ELY-AVI) Maaseudun kehittämisohjelman koordinointi on kokonaisuutena Mikä on ympäristöterveydenhuollon eläinlääkinnän tahtotila?

23 Pohdintaa maatalouspalveluista osana maaseutu- ja eläinlääkintäpalveluja (C) Hyödyt asiakkaalle Tärkein hyöty viljelijäasiakkaan kannalta on sujuvat palvelut yhdeltä luukulta. Suurin osa viljelijäasiakkaiden tulonmuodostuksesta on riippuvaista palvelujen toimivuudesta. Suuri yhtenäinen palvelukokonaisuus, joka rakentuu asiakaslähtöisesti Ammattitaitoisen palvelun lisääntyminen Palveluja voidaan hyödyntää täysimääräisesti Asiakaspalvelun mitattavuus ja vertailtavuus paranevat Toimintatavat joustavoituvat, esim. valvontojen yhdenaikainen tekeminen helpottuu Samojen asiakkaiden kanssa toimivien viranhaltijoiden keskinäinen vuorovaikutus on helpompaa Palveluilla on runsaasti keskinäisiä liittymäpintoja Hyödyt henkilöstölle ja hallinnolle Vahvistaa henkilöstön osaamista ja palvelua Henkilöstöresurssien käytön joustavoituminen (mm. sijaisuudet) Etätyömahdollisuus henkilöstölle Yksi maksajavirastosopimus Yleishallinnon synergiaedut - kustannustehokkuus lisääntyy

24 5. Lomituspalvelut - Palvelu- ja tehtäväkokonaisuusvaihtoehdot - Asiakkuuden hallinta - Järjestäjän ja tuottajan tehtävien jako - Monituottajuus ja tuottamistavat - Vaikutusten arviointi - Yhteistyö

25 Lomituspalvelujen järjestäminen Organisoituminen Järjestäjän tehtävät: palvelujen hankinta, suunnittelu, seuranta, ohjaus, valvonta ja rahoituksesta huolehtiminen Maakunnalle siirtynee nykyisiä Melalla olevia järjestäjätehtäviä Tuottajan tehtävät: viranhaltijapäätökset ja tilalla tapahtuva lomitustyö Maakunnan toimintayksikkö» Ei omaa johtokuntaa, viranhaltija päätöksentekijänä» Nettobudjetointiyksikkö Osana maakunnan maaseutu- ja eläinlääkintäpalveluja Valinnanvapaus Maakunnan tuottama lomituspalvelu tai asiakkaan itse hankkima Maakunnan tuottamana vaihtoehtoina Maakunnan lomittaja Maakunnan hankkima ostopalveluyrittäjä -lomittaja

26 Pohdintaa lomituspalveluista osana maaseutu- ja eläinlääkintäpalveluja Hyödyt asiakkaalle Tärkein hyöty asiakkaan kannalta on sujuvat palvelut. Lomituspalveluilla toteutetaan viljelijöiden sosiaaliturvaa ja varmistetaan hyvinvointia ja jaksamista. Suuri yhtenäinen palvelukokonaisuus, joka rakentuu asiakaslähtöisesti Yhteiset asiakkaat Ammattitaitoinen palvelu ja asiakaspalvelun varmistaminen (toimitusvarmuus) lisääntyvät Palveluilla on runsaasti keskinäisiä liittymäpintoja Hyödyt henkilöstölle ja hallinnolle Osaamisen kehittäminen - maatalouslomittajista maaseudun moniosaajia Töiden jakaminen ja sijaistaminen sujuu helpommin Tiedon kulku toimijoiden välillä on luontevaa Lomituksen palveluverkko Maatalouslomittajien lähiesimiestyö tehdään etätyönä työnjohtoalueittain Useat kiinteät toimipisteet eivät välttämättömiä, sovittuja tapaamisia esim. kuntien lähipisteissä

27 Huomioita lomituspalvelulakiluonnoksesta Lakiesitys lausunnolla saakka ja syksyllä eduskuntakäsittelyssä Lakiesityksessä muutoksia toimeenpanojärjestelmään ja palveluihin Rahoitus yleiskatteelliseksi -> merkittävä vaikutus toimeenpanoon ja palvelutuotantoon Tilakohtainen lomitus (ent. henkilökohtainen etuus yrittäjälle) Palvelulla ei yhtiöittämisvelvoitetta Mahdolliset lakimuutokset voivat vaikuttaa suurestikin henkilöstöön ja palvelutarpeeseen

28 6. Ympäristöterveydenhuoltopalvelut ja alkoholihallinto - Palvelu- ja tehtäväkokonaisuusvaihtoehdot - Asiakkuuden hallinta - Järjestäjän ja tuottajan tehtävien jako - Monituottajuus ja tuottamistavat - Vaikutusten arviointi - Yhteistyö

29 Ympäristöterveydenhuoltopalvelujen ja alkoholihallinnon järjestäminen Toimintakokonaisuudella pyritään estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttävälle tasolle ihmisiin ja eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä. Perimmäisenä tehtävänä on ihmisten terveyden suojelu. Alatyöryhmä tarkasteli neljää eri vaihtoehtoa. Toimivin ja vaikuttavin ratkaisu on itsenäinen yhteistä terveyttä tukeva palvelukokonaisuus (vaihtoehto B). Kaikki tehtävät ovat järjestäjän tehtäviä Tehtävissä käytetään oikeusharkintaa ja merkittävää julkista valtaa Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tehtävät, alkoholihallinto ja tupakkavalvonta samassa asiantuntijaorganisaatiossa merkittävä synergiaetu Palvelukokonaisuus sisältää ympäristöterveyden ja alkoholivalvonnan lisäksi osan ELY-keskuksen alkutuotannon ja vesienhuollon valvonnasta sekä osan maakunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinointitehtävistä Palveluverkko: Ympäristöterveyden valvonta: päätoimipiste ja maakunnan yhteiset seudulliset palvelupisteet Eläinlääkintäpalvelut: lähipalvelut oltava saatavissa 3 h kuluessa

30 Vaihtoehto B Asiakkaat: kunnat, yritykset ja väestö Ympäristöterveydenhuollon tehtävät (mm. ohjaus, lupamenettelyt, valvonta, lausunnot ja neuvonta) elintarvikevalvonta eläinlääkintähuolto eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin valvonta täydentävien ehtojen valvonta terveydensuojelu tupakkavalvonta Kunnan tehtävistä talteen otettujen eläinten hoidon järjestäminen Aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon tehtävät ohjaus, neuvonta, valvonta luvat eläinsuojelu, täydentävien ehtojen valvonta ym. eläintautivarautuminen ELY-keskuksen tehtävistä kasvintarkastus ja eläinvalvonta vesitalouden valvontapalvelut Aluehallintoviraston alkoholihallinnon tehtävät alkoholivalvonta harmaan talouden valvonta Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tehtävät ennaltaehkäisevä kansanterveystyö ja terveyden edistäminen mukaan kaikkeen yhteiskunnan päätöksentekoon Yhteinen terveys; ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palvelut edistää ihmisten ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia varmistaa terveelliset ja turvalliset elintarvikkeet ja vedet varmistaa turvallisen ja terveellisen elinympäristön torjuu eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit (zoonoosit) ja mikrobilääkeresistenssiä vähentää tupakointia ja valvoo alkoholin myyntiä hoitaa ohjauksen, neuvonnan, valvonnan ja lausunnot valvoo osaltaan harmaata taloutta ja erityisesti elintarvikepetoksia antaa asiantuntijalausuntoja yhteiskunnan päätöksentekoon

31 Pohdintaa ympäristöterveydenhuoltopalveluista ja alkoholihallinnosta Ympäristöterveydellä on runsaasti yhteispintoja maakunnan muiden toimintojen, kuten perusterveydenhuollon, hyvinvoinnin ja terveyden kokonaisuuden, sosiaalitoimen, pelastustoimen ja maaseutuhallinnon kanssa. Ympäristöterveydellä on runsaasti yhteispintoja kuntiin jääviin toimintoihin, kuten maankäytön suunnitteluun, rakennusvalvontaan ja ympäristönsuojeluun. Tehtäviin kuuluu valvontatoiminnan ja ympärivuorokautisen eläinlääkinnän lisäksi varautuminen elintarvike- ja vesivälitteisiin epidemioihin, erityistilanteisiin sekä vaarallisten ja helposti leviävien eläintautien torjuntaan. Maakuntien välinen yhteistyö: Erityisen tärkeää alkoholihallinnossa, jotta voidaan varmistua riittävästä osaamisesta ja resursseista Virkaeläinlääkärin ympärivuorokautinen päivystys eläintaudeissa ja epidemioissa

32 7. Vesienhoito-, vesitalous- ja kalatalouspalvelut sekä ympäristötieto - Palvelu- ja tehtäväkokonaisuusvaihtoehdot - Asiakkuuden hallinta - Järjestäjän ja tuottajan tehtävien jako - Monituottajuus ja tuottamistavat - Vaikutusten arviointi - Yhteistyö

33 Vesienhoito- ja vesitalouspalvelujen järjestäminen Tehtävät ovat pääsääntöisesti järjestäjän toimintoja. Vesitehtävät tuottavat yleistä etua hyödyttävää palvelua ja sisältävät sidosryhmäyhteistyötä, joka ei ole tuotteistettavaa ja laskutettavaa palvelua ja tehdään osittain virkavastuulla. Tehtävien sijoittamista liikelaitokseen ei nähdä tarkoituksenmukaisena. Viranomais- ja edistämistehtäviä ei kannata erottaa toisistaan, sillä se aiheuttaisi tarpeetonta kaksoisresurssointia. Alatyöryhmä tarkasteli tehtävien järjestämiseksi kahta laajuudeltaan erilaista palvelumallivaihtoehtoa laaja (A) ja suppea (B). Näkemys on, että ympäristötehtävä on kokonaisuus (B), jota ei ole tarkoituksenmukaista rikkoa, mutta jolla on yhteyspinta maakuntakaavoituksen kautta muuhun maakunnan suunnitteluun. Ympäristötieto on läpileikkaavana. Tehtävien keskittäminen jatkossakin edellyttää sopimista muiden maakuntien kanssa. Keskittämisellä on selkeät taloudelliset hyödyt

34 Vaihtoehto A Elinympäristöpalveluiden asiakkaat: asukkaat, kunnat, yritykset, yhteisöt, LUOVA, EU, maakunnat Vesienhoidon tehtävät Vesi- ja kalatalouden tehtävät Vesihuollon tehtävät ueiden käytön suunnittelun edistäminen Alueiden käytön edistämistehtävät (ELY) Maakuntakaavoitus Liikennetehtävät Luonnonsuojelun tehtävät Maakunnan elinympäristön suunnittelu- ja edistämispalvelut Vesienhoidon suunnittelu ja kuuleminen, toimeenpanon edistäminen ja kehittäminen, toteutuksen seuranta ja raportointi * Vesientilan seuranta * Vesistöjen säännöstely ja kehittäminen Tulvariskin hallinta Hydrologinen seuranta ja vesitilannekuva * Vesistörakenteet * Patoturvallisuus * Vesilupien hallinta Rakennettujen vesien hoito ja käytettävyyden parantaminen Ojitustoimitukset, peruskuivatuksen ohjaus * Rahoitustukitehtävät (vesienhoito, rakennetut vedet, peruskuivatus) Vedenhankinta ja pohjavesien suojelu Kalavarojen hoito * Elinkeinokalatalous * Vapaa-ajan kalatalous * Kuntien alueiden käytön edistäminen Kulttuuriympäristön hoito Maakuntakaavoitus vesienhoidon ja vesitalouden tehtävien osalta Liikenneväylät, tienpito Luonnon monimuotoisuuden suojelun edistäminen Bio- ja kiertotalouden edistäminen * Tehtäviin liittyy osittain keskitettyjä palveluita Y M P Ä R I S T Ö T I E T O

35 Vaihtoehto B Ympäristöpalveluiden asiakkaat: asukkaat, kunnat, yritykset, yhteisöt, LUOVA, EU, maakunnat Vesienhoidon tehtävät Vesi- ja kalatalouden tehtävät Vesihuollon tehtävät Alueiden käytön edistämistehtävät Luonnonsuojelun tehtävät Maakunnan ympäristöpalvelut Vesienhoidon suunnittelu ja kuuleminen, toimeenpanon edistäminen ja kehittäminen, toteutuksen seuranta ja raportointi * Vesientilan seuranta * Vesistöjen säännöstely ja kehittäminen Tulvariskin hallinta Hydrologinen seuranta ja vesitilannekuva * Vesistörakenteet * Patoturvallisuus * Vesilupien hallinta Rakennettujen vesien hoito ja käytettävyyden parantaminen Ojitustoimitukset, peruskuivatuksen ohjaus Rahoitustukitehtävät (vesienhoito, rakennetut vedet, peruskuivatus) Vedenhankinta ja pohjavesien suojelu Kalavarojen hoito * Elinkeinokalatalous* Vapaa-ajan kalatalous * Kuntien alueiden käytön edistäminen Kulttuuriympäristön hoito Luonnonmonimuotoisuuden suojelun edistäminen Bio- ja kiertotalouden edistäminen * Tehtäviin liittyy osittain keskitettyjä palveluita Y M P Ä R I S T Ö T I E T O

36 Vaikutusten arviointi Vaihtoehto A Hyödyt Haitat/haasteet Asiakkaisiin kohdistuvat vaikutukset Kaikki elinympäristöön liittyvät palvelut yhdeltä luukulta Asiakkaalle palveluiden saanti näyttäytyy sujuvana, asiakasläheisenä ja asiantuntevana Digitalisaation hyödyntäminen mahdollistaa palveluiden saamisen kotiovelle Tutut Y-aspa ja ymparisto.fi sivut edelleen asiakkaiden käytössä ympäristötiedon saamiseksi Uuden palvelumallin hahmottaminen Sähköisiin palveluihin tottuminen Jos Y-aspa ja ymparisto.fi eivät ole käytettävissä, korvaavan tiedon löytäminen Erilaiset asiakasryhmät Henkilöstöön ja osaamiseen kohdistuvat vaikutukset Henkilöstön osaamisen kannalta synergiaetu erittäin suuri Asiantuntijuus vahvistuu ja monipuolistuu Mahdollisuus uuden oppimiseen Eri organisaatioista tulevien tehtävien ja roolien hahmottaminen Uuteen toimenkuvaan sopeutuminen Eri organisaatioista tulevien toimintatapojen ymmärtäminen ja niistä oppiminen Taloudelliset vaikutukset Yhteistyö myös taloudellisena voimavarana Kustannushyötyä asiantuntijayksiköiden yhdistämisestä Synergiaetu on koko maakunnan etu Ylimaakunnallisesti hoidettavien/keskittävien tehtävien kautta säästöjä Kestävän elinvoiman lisääminen mm. yhteisten edistämistehtävien kautta (mm. ravinteiden kierto, biotalous, maa-ainesoton ohjaus, varautuminen) Rahoituksen jakautuminen yhteen liittyvien yksiköiden välillä Ympäristövaikutukset Ympäristöasioiden kokonaisvaltainen huomiointi (mm. ravinteiden kierto, kestävä biotalous) Digitalisaatio vähentää ihmisten liikkumisen tarvetta saadakseen palvelua Toimintatapoihin kohdistuvat vaikutukset Mahdollisuus uuden toimintakulttuurin ja -tapojen luomiseen Kyky sopeutua uusiin toimintatapoihin Uuden roolin hahmottaminen Eri organisaatioista tulevien toimintatapojen ymmärtäminen ja niistä oppiminen Vastakkaisten näkökulmien ratkaiseminen (esim. säännöstely vs. kalatalous, vesiensuojelu vs. kaavoitus)

37 Vaikutusten arviointi Vaihtoehto B Hyödyt Haitat/haasteet Asiakkaisiin kohdistuvat vaikutukset Henkilöstöön ja osaamiseen kohdistuvat vaikutukset Monipuolisesti ympäristöön liittyviä palveluita yhdeltä luukulta Asiakkaalle palveluiden saanti näyttäytyy sujuvana kokonaisuutena, asiakasläheisenä ja asiantuntevana Digitalisaation hyödyntäminen mahdollistaa palveluiden saamisen kotiovelle Tutut Y-aspa ja ymparisto.fi sivut edelleen asiakkaiden käytössä Henkilöstön osaamisen kannalta synergiaetu suuri Asiantuntijuus vahvistuu ja monipuolistuu kalataloustehtäviä hoitavien asiantuntijoiden myötä Mahdollisuus uuden oppimiseen Roolit kuten nykyisin Sähköisiin palveluihin tottuminen Jos Y-aspa ja ymparisto.fi eivät ole käytettävissä, korvaavan tiedon löytäminen Mahdolliseen uuteen toimenkuvaan sopeutuminen Taloudelliset vaikutukset Kustannushyötyä asiantuntijayksiköiden yhdistämisestä Osaamisen vahvistuminen kalatalousasiantuntijoiden myötä Keskittävien tehtävien kautta säästöjä Kestävän elinvoiman lisääminen mm. yhteisten edistämistehtävien kautta (mm. ravinteiden kierto, biotalous, maa-ainesoton ohjaus, varautuminen) Ympäristövaikutukset Ympäristöasioiden kokonaisvaltainen huomiointi (mm. ravinteiden kierto, kestävä biotalous) Digitalisaatio vähentää ihmisten liikkumisen tarvetta saadakseen palvelua Toimintatapoihin kohdistuvat vaikutukset Mahdollisuus uuden toimintakulttuurin ja -tapojen luomiseen Kyky sopeutua uusiin toimintatapoihin Uuden roolin hahmottaminen Eri organisaatioista tulevista toimintatavoista oppiminen Vastakkaisten näkökulmien ratkaiseminen (esim. säännöstely vs. kalatalous)

38 Pohdintaa vesienhoito- ja vesitalouspalveluista On taloudellisesti ja asiakaspalvelun kannalta tärkeää sitoutua valtakunnalliseen ympäristo.fi sekä ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskuksen (Y-ASPA) palveluun Ehdotus uudeksi maakunnan palveluksi - ympäristöpalvelukeskus; Uusi toimintamalli, joka palvelisi keskitetysti yrityksiä alueidenkäyttö- ja ympäristökysymyksissä Tavoitteena on sujuvoittaa hankkeiden etenemistä kohdennetulla neuvonnalla alueen elinvoiman vahvistamiseksi. Keskus toimisi myös linkkinä valtion lupa- ja valvontavirastoon. Jatkovalmistelussa on tarpeen tarkistaa teemaryhmien tehtäväjako ja kokoonpanot tunnistetut synergiat hyödyntäen. Jatkotyöskentelyssä huomioitava: ympäristö ja vesi elinvoimatekijänä ympäristötieto kokonaisuutena ja tietoperustana vesihuollon ja pohjavesien yhteys muihin vesitehtäviin ja vesitehtävien yhteys maakunnan muuhun suunnitteluun luonto ja luonnon kestävä käyttö Valmistelussa oleva erityislainsäädäntö tarkentaa maakunnan tehtävää ja vastuita ja lisäksi velvoitetta ylimaakunnalliseen yhteistyöhön

39 Kalatalouspalvelujen järjestäminen Kalatalousyritysten kehittämispalvelut Kalatalouden osaaminen ja luonnonvarat synnyttävät yritystoimintaa ja turvaavat maakuntien elinvoimaisuutta Kalavarojen hoito ja kalastuksen toimintaedellytysten kehittäminen Kalakannat säilyvät elinvoimaisina tuleville sukupolville Alueen kalavarantoa hyödynnetään kestävästi ja tietoon perustuen ja erilaiset kalastusmahdollisuudet turvataan Palvelujen järjestämisen lähtökohtia: Asiakasnäkökulma: tasapuolisuus, asiantuntemus ja oikea-aikaisuus Palveluiden tarjonta: digitalisointi ja käyttäjäystävälliset järjestelmät sekä palveluiden maantieteellinen kattavuus (toimipisteet) Tehokkuus: kalataloustoimialan ja toimijoiden tuntemus, tehtävien ja asiakkaiden samankaltaisuus toimialueella Toiminta ja kehittäminen: ei organisaation sisäisiä intressiristiriitoja tai tavoitteita; taloudellinen tehokkuus Tehtävät ovat viranomaistehtäviä, jotka sisältävät julkisen vallan käyttöä: - Säätelypäätökset, luvat ja kiellot, - Kalatalousalueiden rahoitus, omistajakorvaukset - Yleisen kalatalousedun valvonta: lausunnot ja kalatalousmaksujen käyttö - Valvonta ja kalatalousalueiden sekä kalatalousneuvonnan tulosohjaus

40 Pohdintaa kalatalouspalveluista Palvelut on keskitetty valtakunnassa kolmelle suuralueelle Pirkanmaa kuuluu Järvi-Suomen kalatalousalueeseen Keskittämisen purkaminen johtaa kalatalouden asiantuntijoiden lisäresurssitarpeeseen -> maakuntien välinen yhteistyö välttämätöntä Alueen kalataloudellinen samankaltaisuus tuottaa resurssitehokkuutta Kalatalousalueella osa kalatalouden edistämiseen liittyvistä tehtävistä ratkaistaan maakunnissa Kalatalous on osa ruokataloutta, alueiden kehittämistä ja kalavarojen käyttöä ja hoitoa Yhteistyökumppanit maakuntahallinnossa: Maaseutuasiantuntijat, elinkeinoasiantuntijat, virtavesien kunnostusasiantuntijat ja oikeudelliset palvelut

41 8. Teemaryhmän huomioita jatkovalmisteluun 1 Asiakaslähtöisyys Palvelujen järjestäminen tulee perustua palvelutarvekartoitusten johtopäätöksiin, muutoin uudistus jää hallinnolliseksi uudistukseksi Maku-kohderyhmät tulee osallistaa nykyistä paremmin jatkovalmistelussa Maku-toimintojen tulee saada lisää näkyvyyttä viestinnässä sote-viestinnän rinnalla Palvelumallit ja organisoituminen Alatyöryhmien esitykset ovat keskenään eriäviä. Esivalmistelussa on ollut tärkeintä tarkastella vaihtoehtoisia palvelumalleja ja kokonaisuuksia sekä vaihtoehtojen yhteyspintoja. Maatalous- ja lomituspalveluilla on yhteinen näkemys ja tahtotila palveluiden järjestämisestä Ympäristöterveydenhuolto ei näe eläinlääkintää osana maaseutupalveluita Ympäristöterveydenhuoltopalvelut koetaan toimivan tehokkaimmin omana kokonaisuutena Vesienhoito- ja vesitalouspalvelut ovat osa ympäristökokoisuutta ja laajemmin osa maakunnan suunnittelua Kalatalouspalvelut koetaan toimivan tehokkaimmin nykyisillä suuralueilla Esivalmistelun hallitukselta odotetaan linjauksia maakunnan palvelukokonaisuuksien muotoutumiseen liittyen Edellytys valmistelun jatkamiselle oikeaan suuntaan Palvelukokonaisuudet tulee olla yhdistettynä maakunnan organisaatiorakenteeseen Teemaryhmän kokoonpanon pitää perustua palvelukokonaisuuksien teemoihin Edistää asiakaslähtöistä palvelujen kehittämistä Maaseudun kehittäminen tulee liittää osaksi maaseutupalveluiden kokonaisuutta ja vesienhoito ja vesitalous osaksi muuta ympäristökokonaisuutta Ympäristön turvalisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen

42 8. Teemaryhmän huomioita jatkovalmisteluun 2 Palveluverkko Lähi-, seudullisten ja maakunnallisten palvelujen kriteerit tulee määritellä tarkemmin Maku-asioiden osalta on huomioitava myös maakunnan reuna-alueet Palveluverkko vaikuttaa palvelulupausten sisältöihin, esim. saavutettavuus Jatkotoimia Lainsäädännön keskeneräisyys - substanssilainsäädännön muutosten soveltaminen Teemaryhmien välisten yhdyspintojen avaaminen konkreettisten toimintamalliesimerkkien avulla (esim. varautuminen, edistämistehtävät rahoitustehtävät) Maakunta-kunnat-LUOVA-SYKE-Evira yhteyspintojen ja työnjaon kuvaus ja analysointi Neuvotellaan ja tehdään sopimukset muiden maakuntien kanssa keskitettävistä tehtävistä Neuvotellaan Pirkanmaalle siirtyvän henkilöstön siirrot Koskee mm. lomitusta, maaseutuhallintoa, ympäristöterveydenhuoltoa Aloitetaan yhteistyö valtakunnallisen tieto- ja viestintäteknisen palvelukeskuksen kanssa mahdollisesta uuden lomituksen tietojärjestelmän pilotoinnista Pirkanmaalla (ICT-työryhmä) Ympäristön turvalisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen

43 1 (20) Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen teemaryhmä Maatalouspalvelut alatyöryhmä Sisällys Osa I Nykytilan kuvaus Yleistä Palveluiden järjestämisen nykytila Toiminta Resurssit ja talous Käytössä olevat tietojärjestelmät Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Toiminnan vaikuttavuus Keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Nykyisen yhteistyön arviointi, yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Olemassa olevat kustannustehokkaat toimintatavat ja hyvät käytännöt... 8 Osa II Esitys palveluiden järjestämisestä Asiakkaat, kohderyhmät ja hyödynsaajat Palvelutarpeen kuvaus Palveluiden järjestäminen maakunnassa Vaihtoehtoiset palvelumallit ja toimintatavat Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Ehdotuksia ja perusteita palveluverkon muodostamisessa (lähipalvelut, seudulliset ja maakunnalliset palvelut, digitalisaatio, monikanavaisuus) Vaihtoehtojen vaikutusten arviointi...13

44 2 (20) 10.1 Vaihtoehto A Vaihtoehto B Vaihtoehto C Alatyöryhmän johtopäätökset ja huomiot...14 Liitteet YTA-alueiden järjestäytyminen Pirkanmaalla Maatilojen rahavirrat Pirkanmaa 2015 (lähde MTK-Pirkanmaa ry) Arvioita tilaluvun ja tilakoon kehityksestä Pirkanmaalla Alatyöryhmän kokoonpano...20

45 3 (20) Osa I Nykytilan kuvaus 1. Yleistä Maaseutuhallinnon tehtävänä on ruuan tuotannon, huoltovarmuuden ja elintarviketurvallisuuden varmistaminen. Lisäksi tehtävänä on huolehtia ympäristön, ihmisten, ja eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista. Maatalouspalvelut tehtäväkokonaisuuden alle kuuluvat kasvintarkastus, maataloustukien myöntö, maksatus, valvonta ja tarkastukset sekä jatkotoimet. Maaseutupalvelujen tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa vuosittain maataloustukien maksatus ja valvonta. Maatilatalous on Pirkanmaalla tärkein yksittäinen maaseutuelinkeino. Maa- ja metsätalousministeriö (myöhemmin MMM), Maaseutuvirasto (Mavi), Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ohjaavat, järjestävät ja kehittävät maaseutuhallintoa yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa. Alueellista toimintaa ohjaavat EU-lainsäädäntö, kansalliset lait ja säädökset. 2. Palveluiden järjestämisen nykytila 2.1 Toiminta Alueellisina toimijoina ovat kuntien yhteistoiminta-alueet (YTA-alue), ELY-keskus ja Aluehallintovirasto (AVI). Kunnat ovat muodostaneet maaseutuhallinnon tehtävien hoitamiseksi toiminnallisia yhteistoimintaalueita. Jokainen YTA-alueen isäntäkunta on erikseen tehnyt maksajavirastotehtävien hoidosta sopimuksen Maaseutuviraston kanssa. Sopimuksessa edellytetään tehtävien eriyttämistä hallinto- ja maksajaviranomaistehtäviin. YTA-alueiden tekemistä sitoumus- ja maksatuspäätöksistä haetaan oikaisua ELYkeskuksesta. Pirkanmaalla on kolme kuntien muodostamaa YTA-aluetta: Lempäälä, Orivesi, Sastamala. Pirkanmaan kuusi muuta kuntaa kuuluvat joko Kankaanpään, Keuruun tai Huittisten yhteistoimintaalueeseen. Kartta alueellisesta järjestäytymisestä on kuvattuna liitteessä. YTA-alueilla on merkittävä rooli viljelijöiden neuvonnassa ja kouluttamisessa sekä hakijoiden aktivoinnissa. YTA-alueet hoitavat alueellaan myös tukioikeusasiat, viranomaislausunnot ja riistavahinkolakiin liittyvät korvaukset sekä viljelijöiden poikkeusolojen valmiussuunnitelmaan liittyvät asiat. Lisäksi YTA-alueet hoitavat Eviran sektorilta eläinrekisterin ylläpitoon kohdistuvat asiat ja esim. hukkakauran torjunnan koordinointiin liittyvät toimenpiteet. ELY-keskus hoitaa Mavin, Eviran ja Tukesin valtuuttamat tarkastukset ja valvonnat alueellaan viljelijätukien, luonnonmukaisen tuotannon, kasvinterveyden ja taimiaineiston, siemenkaupan, hukkakauran, rehujen, lannoitevalmisteiden, kasvinsuojeluaineiden, täydentävien ehtojen, eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin sekä kasvisten kauppanormien osalta. ELY-keskuksen toiminta perustuu valvonnan ja sopimuskäsittelyn osalta Maaseutuviraston kanssa tehtyyn maksajavirastosopimukseen, mikä edellyttää tehtävien riittävää eriyttämistä. Oikaisuvaatimukset ELY-keskuksen tekemistä päätöksistä kohdennetaan, tukimuodosta riippuen, joko suoraan ELY-keskukseen tai Hämeen hallinto-oikeuteen. Valvonnat jakautuvat pinta-ala- ja eläintukien sekä kasvintarkastukseen liittyvien sektoreiden valvontaan. Pääosa valvonnan resursseista kuluu pinta-alavalvontoihin. Pinta-alavalvonnat ajoittuvat pääosin kasvukaudelle ( väliseen aikaan). Nämä valvonnat pitävät sisällään kasvinviljelytiloilla tehtävät Eviran ja Tukesin erilliset torjunta-aine- ja rehuvalvonnat. Kasvintarkastuksen sektoriin kuuluvat

46 4 (20) kasvinterveyteen ja taimiaineistoon, siemenkauppaan, hukkakauraan, rehuihin, lannoitevalmisteisiin ja kasvisten kauppanormeihin liittyvät valvonnat. Eviran hallinnon alaan liittyvät luonnonmukaisen tuotannon sekä eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvonnat. Eviran luomuvalvonnassa keskitytään toimijoiden tuotantoehtojen noudattamisen tarkasteluun. Eläinten merkinnän ja rekisteröinnin osalta varmistetaan ruoan tuotannon alkuperä ja pyritään luomaan mahdollisuudet ennaltaehkäistä eläintautien leviämistä. ELY-keskuksille kuuluu EU:n suoriin pinta-alatukiin liittyvien tukioikeuksien hallinnointi: tukioikeuksien myöntö ja tukioikeuksien varantoon vienti. ELY-keskus hoitaa myös Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan liittyvien ympäristösopimusten hallinnollinen käsittely ja sopimusten teko. Ympäristösopimuksiin kuuluvat alkuperäisrotujen kasvattamiseen, alkuperäiskasvien perimään, maatalousluonnon- ja maiseman hoitoon, kosteikkojen hoitoon, kurki-, joutsen- ja hanhipeltojen perustamiseen liittyvät sopimukset. Näiden lisäksi ei-tuotannollisten investointien tukea on mahdollista hakea ELY-keskuksesta kosteikkojen perustamiseen sekä luonnonlaidunten alkuraivaukseen. Omana kokonaisuutenaan Manner-Suomen kehittämisohjelmassa on luomusitoumusten käsittely. Luomusitoumukset jakautuvat kasvi- ja kotieläintuotantoon sekä avomaan vihannesten erillisiin 5-vuotisiin sitoumuksiin. Aluehallintoviraston läänineläinlääkärien tehtävät liittyvät suurelta osin ympäristöterveydenhuollon tehtäviin. Aluehallintoviraston lakisääteiset tehtäviin kuuluvat erilaiset lupahallintoon liittyvät tehtävät sekä valvontatehtävät kuten eläinsuojeluvalvonta, eläinkuljetusten valvonta, eläintautilain mukaiset tehtävät, eläinten lääkinnän sekä eläinlääkärien lääkkeiden käytön valvonta, sivutuotelain ja elintarvikelain mukaiset tehtävät ja eläinten merkinnän ja rekisteröinnin sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonta. Lisäksi aluehallintovirastolle kuuluu eläintautivalmiuden ylläpito ja eläintautikriisien koordinointi sekä kunnallisten viranhaltijoiden virkatehtävien johdosta tulevien laskujen tarkastamiset ja maksatukset. Aluehallintoviraston tehtävät liittyvät eläinten merkintää ja rekisteröintiä koskeviin siirtokieltoihin ja hallintopäätöksiin sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvontaan seuraavilla ehdonaloilla: hormonikieltodirektiivin säädösten noudattaminen, eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygienia, TSE valvonta, hyvinvoinnin valvonta (naudat, vasikat, siat, munivat kanat, lampaat, vuohet, broilerit, ankat ja hanhet, turkiseläimet ja muut tuotantoeläimet). Aluehallintovirastolla on tärkeä rooli lausunnoissa ja toimialueensa kunnallisten viranomaisten ohjauksessa. Aluehallintovirasto tekee johtopäätökset ja hallintopäätökset ELY-keskuksen ID-valvonnan otantatilojen pöytäkirjoista sekä täydentävien ehtojen arvioinnin ja määrittää tarvittaessa eläinten mahdolliset siirtokiellot. Lisäksi aluehallintoviraston eläinlääkärit tekevät täydentäviin ehtoihin liittyvät otantatarkastukset ja näytteenotot, hallinnolliset laajennukset kunnallisten viranomaisten pöytäkirjoista, laativat seuraamusehdotukset edellä mainituista pöytäkirjoista, toimittavat seuraamusehdotukset kuulemisten jälkeen ELY-keskukseen ja Eviraan, tallentavat tarkastukset ELITE:een ja tarvittaessa antavat lausuntoja. Täydentävien ehtojen valvontakäynnit sekä eläinsuojelun otantatarkastukset tehdään pääasiassa kesällä ja syksyllä. Täydentävien ehtojen tarkastukset on tehty mahdollisuuksien mukaan ELY keskuksen rehutarkastajan kanssa yhtä aikaa.

47 5 (20) Maataloushallinnon tärkein asiakaskohderyhmä on tukia hakevat viljelijät ja maanomistajat, joilla on omistuksessaan tukioikeuksia ja eläintenpitäjät. Toiminnan hyödynsaajina ovat viljelijät, eläintenpitäjät, kuluttajat ja maatalousalan toimijat. 2.2 Resurssit ja talous Pirkanmaan maatalouspalvelut kokonaisuudessaan Henkilöstöresurssit kokonaisuudessaan HTV Henkilöstömenot YTA-alueet PIRELY* AVI Yhteensä 40 HTV Pirkanmaalla toimii ELY-keskuksen hallinnoimana ja Eviran kanssa työsuhteessa 8 valtuutettua luomutarkastajaa, joiden työpanos on vuositasolla 0,5 htv.ta *Määräaikaisilla tarkastajilla täytetään vuosittain 4-4,5 htv.n resurssivaje Käytössä olevat tietojärjestelmät Sovellus: IAM-pääsynhallinta, Uusi Tukisovellus, Vanha Tukisovellus = IACS-sovellus, Tukioikeusrekisteri, Kartturi, VIPU ja sähköinen arkisto Eläintenpitäjärekisteri, ID-sovellus, ELMO, ELITE, Elvi, Elvis, Ammu-Elmer, sika-, lammas- ja vuohirekisteri TE-diaari, USPA Ylläpitäjä ja kehittäjä: Maaseutuvirasto Evira, Maatalouden laskentakeskus Keha-keskus 2.3 Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Viljelijöiden jättämät tukihakemukset on saatu vuosittain hallinnollisesti käsiteltyä ja valvonnat ajallaan suoritettua. Näin on varmistettu viljelijöiden tukien maksaminen annettujen aikataulujen mukaisesti. Tulevaisuudessa kehittämistarpeita on sähköisissä järjestelmissä. Hakemuskäsittely kokonaisuudessaan ja tiloilla suoritettava valvonta tulee saada sähköiseksi, jotta paperisista asiakirjoista pystytään luopumaan. Tosin osalla hallinnon asiakkaista ei kuitenkaan ole valmiuksia sähköisten asiakasjärjestelmien käyttöön. Jatkossa kehittämistoimia tulee kohdistaa sähköisten palveluiden koulutukseen ja markkinointiin niiden vaikuttavuuden lisäämiseksi. Lisäksi kehittämistarpeita on tietojärjestelmien yhdistämisessä. Tällä hetkellä tukihallinnossa on lähes 20 erilaista sovellusta, joita käytetään asioiden käsittelyssä. Maaseutuhallinnon ongelmaksi koetaan työtehtävien epätasainen jakautuminen kalenterivuoden aikana ja tiukat tavoiteaikataulut. Työpiikkien vuoksi pitää tehdä määräaikaisten tarkastajien rekrytointia, jotta valvonnoista selvitään ajallaan. Keskusteluun tulisi ottaa tukiehtojen yksinkertaistaminen lisätöiden ja

48 6 (20) työpaineen vähentämiseksi. Maataloushallinnon moniportaisuus on aiheuttanut päällekkäisiä toimintoja ELY-keskusten ja YTA-alueiden välillä, jotka pystytään välttämään töiden uudelleen organisoinnin kautta. 3. Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Mavi, Evira ja ELY-keskukset ohjaavat ja valvovat kuntien tehtävien hoitoa. Työ- ja elinkeinoministeriö toimii ELY-keskuksen isäntäministeriönä ja vastaa resursseista. Maaseutuhallinnon toimintaa ELY-keskuksessa ohjaavat Mavi, Evira ja Tukes. ELY-keskus käy ohjaavien tahojen kanssa vuosittain toimialaneuvottelut ja tekee maksajavirastosopimuksen maksajavirastotehtävien hoitamisesta. YTA-alueet ja ELY-keskukset ovat velvollisia raportoimaan toiminnastaan ohjaaville tahoille. Lisäksi ohjaavat tahot tekevät laadunvalvontaa toimintaan, yhdessä eri EU:n valvontaorganisaatioiden kanssa. Maaseutuvirasto toteuttaa joka toinen vuosi valvonnan asiakastyytyväisyyskyselyn, jonka perusteella arvioidaan ELY-keskuksen toimintaa. Aluehallintoviraston ylin ohjaus tulee MMM:stä, ja muu ohjaus tulee Evirasta. Aluehallintovirastolla ja Eviralla on yhteinen tulossopimus, joka vuosittain tarkistetaan sekä raportoidaan. Evira on tehnyt aluehallintovirastoon yhden arviointi- ja ohjauskäynnin vuoden 2010 jälkeen eläinsuojelun ja täydentävien ehtojen osalta. EU:n komissio tekee säännöllisesti vuosittain Suomeen missioita, joissa tarkastetaan eri alojen toimintaa. Nämä missiot ovat säännöllisesti kohdistuneet Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon. 4. Toiminnan vaikuttavuus Maataloushallinto palveli lähes 4000 tuenhakijaa v Maksettavien tukien yhteissumma oli miljoonaa euroa. YTA-alueilla käsitellään yhteensä 35 erilaista tuki- ja korvausmuotoa. Erilaisten valituskelpoisten päätösten kokonaismäärä on kappaletta. ELY-keskuksessa suoritettujen valvontojen kokonaismäärä vuonna 2015 oli noin 2300 tapausta, mikä pitää sisällään kaikki pääasialliset valvontakohteet. Valvontamäärät voivat vaihdella vuosittain merkittävästi erilaisten ristiintarkastusten ja muiden ohjaavien tahojen antamien erillistehtävien vuoksi. Valvonnat voidaan jaotella pinta-alavalvontaan (n. 900 kpl sis. asiakirjavalvonnat), eläinvalvontaan (n. 300 kpl, sis. eläinten rekisteröinnin valvonnat) ja muut valvonnat (n kpl, sis. luomun tuotantotarkastusvalvonnat, Tukes jne.). Vuositasolla ELY-keskuksessa tehdään päätöksiä luomusitoumuksiin, ympäristösopimuksiin, puutarhatalouden- ja mehiläistukiin sekä tukioikeuksiin liittyen lähes 1000 kappaletta. Maksettava tukisumma oli vuonna 2015 yhteensä 6 milj. euroa. Luomuvalvonta-ala kasvaa merkittävästi joka vuosi ja vuoden 2015 osalta pinta-alan kasvu oli 0,5 %:a korkeampi verrattuna edelliseen vuoteen. Valvontatapauksia kasvintarkastussektorille kertyi vuonna 2015 lähes 400 kappaletta. Täydentävien ehtojen pöytäkirjoja ja valvontoja tehtiin Aluehallintovirastossa yhteensä vuonna 2015 Pirkanmaalle 80 kappaletta ja eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvontoja tehtiin yhteensä 99 kappaletta. Pirkanmaalla kaikki Eviran täydentävien ehtojen otantatarkastukset on saatu tehtyä joka vuosi vuodesta 2010 alkaen.

49 7 (20) 5. Keskeiset sidosryhmät ja kumppanit ELY-keskuksen, YTA-alueiden ja AVI:n tärkeimpinä yhteistyökumppaneina ovat Maa- ja metsätalousministeriö, Maaseutuvirasto, Ympäristöministeriö, Evira, kunnaneläinlääkärit, Puolustusvoimat, Poliisi ja oikeuslaitos. Keskeisiä sidosryhmiä ovat tuottajajärjestöt, neuvontaorganisaatiot, Suomen metsäkeskus, Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Eläinten terveys ETT ry ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys. 6. Nykyisen yhteistyön arviointi, yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Maaseutupalvelujen osalta on tehty laajaa yhteistyötä YTA-alueiden, ELY-keskuksen ja aluehallintoviranomaisten kesken asiakkaiden neuvonnan ja koulutusten järjestämisessä. Lisäksi alueellisten tukihallinnon toimijoiden kesken on järjestetty säännöllisesti vuosittain useita keskustelu- ja koulutustilaisuuksia. Näissä tapaamisissa on tehty käsiteltävistä asioista yhteisiä linjauksia, jotta varmistetaan alueellisesti asiakkaiden tasapuolinen kohtelu. Yhteistyö on toiminut tehokkaasti ja saumattomasti eri toimijoiden välillä ja tämä suora kontaktipinta onkin ollut alueellisen toiminnan vahvuus. Osa ELY-keskuksen ja YTA-alueiden tehtävistä ovat osittain päällekkäisiä. Näistä merkittävin on juuri asiakaspalveluun liittyvät tehtävät. Organisaatiorajojen ja nykyisen lainsäädännön vuoksi valvontaan liittyviä tehtäviä ei ole ollut mahdollista siirtää toisen viranomaisen tehtäväksi. Tuleva maakuntauudistus mahdollistaa paremmin töiden organisoinnin mm. paikallisten viranomaisten käyttämisen yksittäisten havaintojen tekemiseen liittyen. Näin saadaan myös maataloushallinnon byrokratiaa purettua, mutta toki nämä edellyttävät substanssilainsäädännön muutoksia. Muutos antaa myös mahdollisuuden palveluiden muotoiluun asiakastarpeiden mukaan ja niin, että tasapuolisesta asiakaspalvelusta voidaan varmistua. Asiakaspalveluun liittyvissä tehtävissä nykyisten organisaatioiden viranhaltijat käsittelevät saman viljelijän esittämiä samoja kysymyksiä. Yhteistyötä eri toimijoiden ja organisaatioiden välillä tulee lisätä edelleen. Palvelujen toteutus tulee suunnitella asiakasnäkökulmasta monikanavaisena palveluna, jossa hyödynnetään sekä digitalisaation mahdollisuuksia että eri toimijoiden yhteistyön lisäämisellä saatavia synergiaetuja. Yhteistyötä muiden maakuntien kanssa tulee tehostaa. Varsinkin maakunnan reuna-alueilla korostuu se, että alueellisesti on samanlaiset tulkinnat lainsäädännön yksityiskohdista sekä lakeja sovelletaan yhdenmukaisesti. Asiakkaiden koulutustarpeiden ymmärtäminen ja niihin vastaaminen on yksi yhteistyömuodoista, joita voisi toteuttaa muiden maakuntien kanssa. Välttämättä aina maakunnan keskus ei ole asiakkaalle se luontaisin asioimissuunta. Pinta-alavalvontojen keskittyminen kesä-syyskaudelle aiheuttaa haasteita henkilöstöresurssien kohdentamiseen. Pinta-alavalvontoihin liittyvät täydentävien ehtojen ja ympäristökorvauksen ehtojen asiakirjavalvonnat suoritetaan talvi- ja kevätkaudella samoin kuin osa lohkojen peltolohkoristiintarkastuksista. Eläinvalvontaan ja kasvintarkastukseen liittyvät valvonnat jakautuvat tasaisesti ympäri vuoden. Aluehallintovirasto katsoo, että yhteistyö ELY keskuksen kanssa nykyisellään on ollut toimivaa vaikka organisaatiot ovat olleet erilliset. Tarkastuksia on tehty yhdessä ELY keskuksen rehuvalvonnan kanssa. Ei ole tuottajan eikä tarkastajan edun mukaista, että tätä enempää valvontoja tehtäisiin yhdellä tarkastuskäynnillä, jotta tarkastusten laatu ei kärsisi eikä tuottajaa kuormitettaisi liikaa aikaa vievillä käynneillä.

50 8 (20) Edellä mainittua hyvää käytäntöä tulisi jatkaa. Kehitettävää sen sijaan olisi tietojärjestelmissä sekä tarkastuksen johdosta tuottajalle toimitettavien dokumenttien määrässä ja laadussa. Nykyisellään esimerkiksi täydentävien ehtojen hallinnollisen laajennuksen johdosta tuottajalle lähetetään kerralla vähintään kuusi eri asiakirjaa. ELY-keskuksen maatalouspalvelut rahoittavat monia sellaisia toimenpiteitä, joiden edistämistehtäviä toteutetaan ELY-keskuksen ympäristövastuualueella. Näitä ovat mm. luonnonmonimuotoisuus, peruskuivatus ja biotalous. Vastuualueiden välisestä yhteistyöstä on jo hyviä kokemuksia ELY-keskuksessa ja maakuntauudistuksen myötä tämän yhteistyön odotetaan vahventuvan nykyisestään. 7. Olemassa olevat kustannustehokkaat toimintatavat ja hyvät käytännöt Tärkein suoraan asiakaspintaan ja tätä kautta palvelutyytyväisyyteen vaikuttava yhteistyömuoto on ollut yhdessä YTA-alueiden, ELY-keskuksen, aluehallintoviraston ja tuottajajärjestöjen kanssa kehitelty viljelijöille vuosittain suunnattu koulutusohjelma, joka tavoittaa n. 25 % alueen tuottajista. Tämän lisäksi tuottajien neuvontaan on panostettu sillä, että em. sidosryhmät ovat aktiivisessa vuorovaikutussuhteessa erilaisissa yhteistyöpalavereissa joissa linjataan yhteisesti asioita. Tämä suora ja avoin yhteistyö eri toimijoiden välillä on ollut selkeästi alueellinen vahvuus. Toinen tärkeä seikka joka tulee huomioida uusien maakuntien aloittaessa toimintansa, on nykyisten yhteistyö- ja vuorovaikutusmuotojen säilyminen naapurimaakuntien välillä. Tällä hetkellä yksi alueemme vahvuuksista on suorat yhteydet naapurialueisiin etenkin eri viranomaisten yhteistyömuotojen kautta. YTAalueiden ylialueellinen yhteistyö ja ELY-keskusten viranhaltijoiden säännölliset palaverit yhteisistä asioiden käsittelyyn liittyvistä linjauksista parantavat asiakkaiden oikeusturvaa ja tasapuolista kohtelua yli aluerajojen. Osa II Esitys palveluiden järjestämisestä 8. Asiakkaat, kohderyhmät ja hyödynsaajat Maatalouspalvelujen pääasiallisena asiakaskuntana säilyy tulevinakin vuosina viljelijät, erilaiset maatalousalan toimijat, maanomistajat, kauppaliikkeet, tukut, torimyyjät, kauppapuutarhat ja yhdistykset. Tulevaisuudessa maatalousyrittäjien tarpeet keskittyvät viljelijä- ja rahoitustukien, lomitus-, eläinlääkintä-, sekä neuvontapalvelujen, tuotannon ohjauksen ja työhyvinvoinnin sektoreille. Palvelumalleja ja palveluverkostoa määriteltäessä tulee huomioida aktiivitilojen lukumäärän vuosittainen lasku ja tätä kautta yksittäisen tilan tilakoon ja tuotantomuotojen kasvu, joka aiheuttaa haasteita uusille palvelumalleille (lähde: LUKE, liite 3). Lisäksi uusissa palvelumalleissa ja palveluverkoissa tulee huomioida tilojen jakautuminen toimintaansa voimakkaasti kehittäviin aktiivisiin toimijoihin, jotka pystyvät hoitamaan asiansa pitkälti sähköisesti (pl. eläinlääkintä- ja lomituspalvelut). Samanaikaisesti on kuitenkin toisessa ryhmässä tiloillaan tuotantoa ylläpitävät osa-aikaviljelijät ja ikääntyvät maanomistajat, joiden palveluntarve on erilainen kuin asioita seuraavilla aktiivitiloilla. Palvelumalleja mietittäessä lähtökohtana tulee olla sähköisten palveluiden kehittäminen. Uusia palvelumalleja kehitettäessä on tärkeä rakentaa selkeitä yhdistettyjä asiakaspalvelukokonaisuuksia. Tarkoituksena on, että asiakas voi saada kaikki maatalouspalvelut yhdestä alueellisesta toimipisteestä, joko henkilökohtaisena palveluna tai sähköisiä järjestelmiä hyödyntäen. 8.1 Palvelutarpeen kuvaus Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen teemaryhmä toteutti huhtikuun alussa pirkanmaalaisille sähköpostia käyttäville viljelijöille kohdennetun palvelukyselyn. Kyselyä ei

51 9 (20) kohdistettu tiloille, jotka eivät käytä sähköpostia. Kyselyyn saatiin vastauksia 575 kappaletta ja vastausprosentiksi muodostui 18. Kyselyn aihepiirit koskivat eläinlääkäripalveluita, lomituspalveluita, maatalouden investointi- ja kehittämispalveluita ja viljelijätukipalveluita. Kyselyssä selvitettiin kohderyhmän asioinnin säännöllisyyttä, asiointitapoja nyt ja tulevaisuudessa sekä kehittämisehdotuksia palveluiden järjestämiseen liittyen. Viljelijätukien asioinnin säännöllisyydessä on eroavaisuuksia ELY-keskuksen ja kuntien välillä. Lähes puolet vastaajista kertoi asioivansa kunnassa muutaman kuukauden välein. ELY-keskuksessa asioi muutaman kuukauden välein 17 % ja yli puolet asiakkaista asioi tätä harvemmin. Yli kolmannes käyttää asiointiin sähköisiä järjestelmiä itse tai avustettuna ja noin kolmannes ottaa yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla. Merkittävin ero kuntaan ja ELY-keskukseen asioivien asiointitavoissa on käyntiasioinnin osalta. 23 %:ia kunnassa asioivista käy paikan päällä toimipisteessä, kun ELY-keskuksessa asioivista vain 7 %:a käy paikan päällä toimipisteessä. Kyselyn tulosten perusteella voidaan todeta, että tulevaisuuden asiointitavat ja niiden keskinäiset suhteet tulevat pysymään jokseenkin nykyisen kaltaisena. Tarvitaan edelleen sähköisen asioinnin kehittämistä ja myös monikanavaisia palveluja. Viljelijätukiin liittyvissä kehittämisehdotuksissa ja vapaa sana -kommenteissa otettiin kantaa palvelupisteisiin, sähköiseen asiointiin, valvontoihin ja tukien yksinkertaistamiseen liittyen. Palvelupisteet koetaan tärkeiksi asiointipaikoiksi ja niiden sijainnissa tulisi huomioida viljelijöiden luontaiset asiointisuunnat. Palveluiden tulee olla jatkossa helposti saavutettavissa. Tukijärjestelmä koetaan hyvin byrokraattiseksi ja toiminnot vaativat edelleen yksinkertaistamista ja sähköisten palveluiden käyttöönottoa tulee edistää. Viljelijät ovat kokeneet valvontojen suuren määrän erittäin työllistävänä. Kyselyn tuloksia on hyödynnetty vaihtoehtoisten palvelumallien laadinnassa. 9. Palveluiden järjestäminen maakunnassa 9.1 Vaihtoehtoiset palvelumallit ja toimintatavat Vaihtoehtotarkastelussa tärkein näkökulma on asiakasnäkökulma siten, että vaihtoehdoista olisi valittavissa kohderyhmälle palveluntuotannon malli, jolla turvataan palvelujen laatu ja saavutettavuus. Vaihtoehtotarkastelun tavoitteena on avata palvelukokonaisuuden yksityiskohtia, reunaehtoja ja yhdyspintoja suhteessa muihin maakunnan palveluihin. Tarkastelu keskittyy maatalouspalveluihin, ja maakunnan muiden palvelujen muotoutuminen etenee muiden teemaryhmien toimesta. Kaikki maatalouspalveluihin liittyvät tehtävät ovat lakisääteisiä ja perustuvat EU- ja kansalliseen lainsäädäntöön. Maatalouspalvelut alatyöryhmällä oli lähtökohtana viisi erilaista palvelukokonaisuusvaihtoehtoa, joista tarkempaan tarkasteluun valittiin kolme vaihtoehtomallia. Palvelumalleja yhdistää se, että suoritettavat palvelut ovat pääosin järjestäjätehtäviä (pl. lomituspalvelujen tilalla tehtävä lomitustyö) ja MMM:n lakiesityksen mukaisesti maksajavirastosopimuksen alaisia tehtäviä (pl. lomitus / eläinlääkintä), joita ei voi siirtää liikelaitokseen tai kolmannelle osapuolelle.

52 10 (20) Vaihtoehto A Vaihtoehto A:ssa on yhdistetty maatalous- ja elintarviketuotannon palvelut: ELY-keskuksen maataloustukiin, kasvintarkastukseen ja valvontaan liittyvät tehtävät, aluehallintoviraston valvontatehtäviä ja kuntien YTA-alueiden tehtävät maatalouspalvelut-palvelukokonaisuudeksi. Vaihtoehtoa voidaan pitää ns. vähimmäistason palvelukokonaisuutena Vaihtoehto B Vaihtoehto B:ssa on yhdistetty maatalous- ja elintarviketuotannon palvelut sekä lomituspalvelut: ELYkeskuksen maataloustukiin, kasvintarkastukseen ja valvontaan liittyvät tehtävät, aluehallintoviraston valvontatehtäviä ja kuntien YTA-alueiden tehtävät maatalouspalvelut-palvelukokonaisuudeksi. Yhdistävänä tekijänä on sama asiakaskunta toimijoiden kesken.

53 11 (20) Vaihtoehto C Vaihtoehto C:ssa on yhdistetty maatalous- ja elintarviketuotannon, maaseudun kehittämisen, lomituksen ja eläinlääkinnän palvelut: ELY-keskuksen maataloustukiin, kasvintarkastukseen, valvontaan ja maaseudun kehittämiseen liittyvät palvelut, aluehallintoviraston tehtäviä, YTA-alueiden ja lomituspalveluiden tehtävät sekä ympäristöterveydenhuollon eläinlääkintään liittyviä tehtäviä. Nämä muodostavat maaseutu- ja eläinlääkintäpalvelut kokonaisuuden. Vaihtoehdossa pyritään huomiomaan maatalousyrittäjän tarpeet niin kokonaisvaltaisesti, kuin se on mahdollista. Lomitus- ja eläinlääkintäpalveluiden sisältyminen maaseutupalveluiden kokonaisuuteen mahdollistaa kokonaisvaltaisen palvelun tarjoamisen asiakkaalle. Osassa Pirkanmaan kunnista monialaisella maaseutuyrittäjyydellä on suuri aluetaloudellinen merkitys. Maaseutuyrittäjyys pohjautuu usein maatilojen toiminnan monipuolistamiseen ja liiketoiminnan laajentamiseen uusille toimialoille. Toinen tärkeä osa-alue maaseudun kehittämisessä ovat maaseudun asukkaat ja esimerkiksi yhdistykset sekä muut vapaaehtoistoimijat. Näiden toimijoiden aktivoinnilla on suuri myönteinen merkitys maaseudun elinvoimaisuuden ja palveluihin. Maaseudun kehittämisen kokonaisvaltaisen koordinoinnin ja toimeenpanon toteuttaminen edellyttää kiinteää kytköstä maatalous- ja maaseudun kehittämistehtävien kesken. Asiakasnäkökulmasta tärkeää on alkutuotannon valvonnan ja muun eläinlääkintähuoltoon liittyvän valvonnan yhdistäminen muihin maatalousvalvontoihin. Asiakkaan kannalta tämä keventää hallinnollista taakkaa. Sen lisäksi tämä tuo hallinnollista tehokkuutta sekä varmistaa sujuvan tiedonkulun maakunnassa viranhaltijoiden välillä. Kotieläintilojen tärkeimpiä palveluita ovat eläinten hyvinvointiin ja lääkintään liittyvät palvelut. Lomituspalvelut ovat puolestaan viljelijöiden jaksamiseen välttämättömiä ja siten vaikuttavat suoraan eläinten hyvinvointiin. Ja tämän vuoksi näiden palvelujen tulee olla samassa yksikössä ja se mahdollistaa yhteistyön kehittämisen ja avoimen vuorovaikutuksen toimijoiden välillä.

54 12 (20) 9.2 Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Osa maataloushallinnon tehtävistä on jo valtakunnallisesti keskitetty: mehiläistuet käsitellään Pohjois- Savon ELY-keskuksessa ja kasvihuonetuotannon- ja puutarhatuotteiden varastointituet keskittyvät vuoden 2017 aikana Pirkanmaan osalta Varsinais-Suomen ELY-keskukseen. Maataloushallinnon osalta lienee kustannustehokasta vielä keskittää joko valtakunnallisesti tai ylimaakunnallisesti pienten asiakokonaisuuksien käsittelyä. Esimerkiksi peto- ja riistavahingot, rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen käsittely, tukioikeuksien varantokäsittely, erikoistukien käsittely (esim. hampun tuki, kriisituet), ei tuotannollisten investointien käsittely, kosteikot sekä kurki-, hanhi- ja joutsenpellot. Edellä mainittujen asiakokonaisuuksien keskittämistä puoltavat ne seikat, että kokonaisuudet ovat alueellisesti pieniä ja maksettavien korvausten tai tukien määrä on vähäinen. Lisäksi näiden tehtävien hoitaminen vaatii ylläpidettävää asiantuntijuutta ja asiaan perehtyneisyyttä. Pirkanmaa on valmis ottamaan erikseen sovittaessa osan mahdollisesti keskitettävistä asiakokonaisuuksista hoitaakseen Ehdotuksia ja perusteita palveluverkon muodostamisessa (lähipalvelut, seudulliset ja maakunnalliset palvelut, digitalisaatio, monikanavaisuus) Asiakasnäkökulmasta tärkeintä on palvelujen saavutettavuus koko maakunnassa. Tämä vaatii uudenlaisten toimintamallien omaksumista joka tasolla, jotta palvelut voidaan tuottaa monikanavaisesti asiakkaille. Maatalouspalveluiden osalta tämä tarkoittaa seudullisten palvelupisteiden olemassa oloa, ajanvaraustoiminnan kehittämistä sekä digitaalisten valmiuksien parantamista. 1) Seudulliset palvelupisteet Viljelijöille suunnatun palvelukyselyn perusteella voidaan todeta, että kohderyhmä kokee tärkeäksi YTAalueiden nykyiset toimipisteet. Toimipaikkojen sijainnin tulevaisuudessa ei katsota olevan riippuvainen nykyisten YTA-alueiden rajoista vaan toimipisteiden olisi hyvä sijaita viljelijöiden luontaisten asiointireittien varrella. Viljelijätukien myöntöön liittyvät palvelut katsotaan olevan osa seudullisia palveluita. Vaihtoehtotarkasteluun pohjautuen palveluverkon muodostumisessa tulisi huomioida myös samaa asiakaskuntaa yhdistävät palvelut (mm. maatalous lomitus- eläinlääkintä). Palvelun saatavuuden näkökulmasta arvioiden näiden palveluiden seutukunnittaiset palvelupisteet tulisi muotoutua yhtenä kokonaisuutena. Osa maatalouspalveluista jo nykyään toteutetaan maakunnan tason palveluina. Näitä ovat mm. ympäristösopimukset, luomusitoumukset, kasvintarkastus ja valvontatehtävät. Tätä käytäntöä on hyvä jatkaa myös tulevaisuudessa. 2) Ajanvaraustoiminnan kehittäminen Kyselyyn perustuen maaseutuhallinnon henkilökohtaiset asiakaskäynnit YTA-alueiden toimipisteissä ovat vähenemässä. Henkilökohtaisen palvelun tarve ei kuitenkaan ole kokonaan poistunut. Jotta mahdollisuus henkilökohtaiseen palveluun toteutuu tarvittaessa myös tulevaisuudessa, ajanvaraustoimintaa tulee kehittää myös palvelemaan maatalouspalveluiden asiakkaita. Tulevaisuudessa palvelujen tarjoaminen kokoaikaisesti ei ole mahdollista, mutta tarjoamalla palveluja esimerkiksi ajanvarauksella, turvataan palvelujen riittävä saatavuus. 3) Digitaalisten valmiuksien parantaminen Maatalouspalvelujen osalta tämä tarkoittaa sitä, että laajemmassa seudullisessa palvelupisteessä ja myös maakuntatason palveluissa on vastaavanlaiset sähköiset palvelut, joiden avulla asiakkaat tarvittaessa

55 13 (20) palveluneuvojan opastuksella saavat yhteyden haluamiinsa palveluihin. Tämä edellyttäisi kunnilta palvelukeskuksien perustamista, jossa palveluneuvojat opastaisivat asiakkaita maakunnan eri palveluihin. Tämä uusi palvelumalli tulee toteuttaa yhteistyössä kunnan ja maakunnan kesken. Tällöin säilyy myös suora yhteys kunnista maakuntaan. Jatkossakin maaseutuhallinnon sähköisten palveluiden lähtökohtana on nykyiset valtakunnalliset Mavin ja Eviran ylläpitämät ja kehittämät tietojärjestelmät. 10. Vaihtoehtojen vaikutusten arviointi 10.1 Vaihtoehto A 10.2 Vaihtoehto B

56 14 (20) 10.3 Vaihtoehto C 11. Alatyöryhmän johtopäätökset ja huomiot Vaihtoehtotarkastelun perusteella voidaan todeta, että laaja ja yhtenäinen maaseutupalvelujen palvelukokonaisuus (vaihtoehto C) vastaa parhaiten asiakaskunnan tarpeita. Vaihtoehdon C:n tärkeimmiksi hyödyiksi nähdään: - Tärkein hyöty asiakkaan kannalta on sujuvat palvelut yhdeltä luukulta. Suurin osa asiakkaiden tulonmuodostuksesta on riippuvaista maatalouspalvelujen toimivuudesta. - Suuri yhtenäinen palvelukokonaisuus, joka rakentuu asiakaslähtöisesti palveluilla runsaasti keskinäisiä liittymäpintoja. - Maaseudun kehittämiseen merkittävästi vaikuttavat toimet ovat yhtenä kokonaisuutena strateginen alueellinen kehittäminen. - Varmistaa Pirkanmaan maakunnan maaseutupalveluille sellaiset toimintaolosuhteet, joilla palvelujen täysimääräinen hyödyntäminen on mahdollista. - Samojen asiakkaiden kanssa toimivien viranhaltijoiden mahdollisuus keskusteluun ja vuorovaikutukseen kaikkien palvelujen osalta tehtävien eriyttäminen huomioiden parantaa asiakaspalvelua eri sektoreilla. Asiakkaan kannalta on usein järkevämpää, että viranhaltijoilla on kyky ja keinot puuttua epäkohtiin etupainotteisesti. - Asiakaspalvelun laadun mitattavuus ja vertailtavuus paranee laatu paranee. - Ruokahuollon varmistaminen poikkeusolosuhteissa on helpompaa samassa kokonaisuudessa. - Valvontojen yhdenaikainen tekeminen helpottuu. - Henkilöstön joustavampi tehtävien vaihto tiedon lisääminen. - Yleishallinnon synergiaedut.

57 15 (20) Haasteena laajan maatalouspalvelujen palvelukokonaisuuden rakentamisessa on useamman eri teemaryhmiin sijoittuvien toimijoiden tahtotilan selvittäminen. Lisähaasteena on lainsäädännön keskeneräisyys. Lisäksi haasteeksi koetaan kymmenien erilaisten ICT-järjestelmien yhteensovittaminen maakuntavalmistelun kireässä aikataulussa. Nämä ICT- asiat tulee valmisteluelimien ottaa huomioon aikaisessa vaiheessa, sillä valmistellun uuden palvelumallin hyödyt häviää, mikäli yhteinen sähköinen toimintaympäristö ei toteudu. Maatalouspalvelujen esivalmisteluun osallistuneilla tahoilla on yhteinen näkemys siitä, että toiminnoilla tulisi olla yhtenäiset tietojärjestelmät. Valmisteluvaiheessa on toki ymmärretty myös toimintaympäristön ja talouden resurssit, jonka mukaan muutokseen on varattava aikaa vähintään 10 vuotta. Esivalmisteluvaiheen päätyttyä ja varsinaisen valmisteluvaiheen alkaessa on tarkasteltava yhdyspintoja konkreettisten toimintatapaesimerkkien kautta. Näitä ovat mm. varautumiseen liittyvät asiat sekä ELYkeskuksen ympäristövastuualueella tehtävät edistämistoimet, joita rahoitetaan osin maatalouspalveluiden kautta (biotalous, luonnon monimuotoisuus, peruskuivatus).

58 16 (20) Liitteet 1. YTA-alueiden järjestäytyminen Pirkanmaalla

59 2. Maatilojen rahavirrat Pirkanmaa 2015 (lähde MTK-Pirkanmaa ry) 17 (20)

60 18 (20) 3. Arvioita tilaluvun ja tilakoon kehityksestä Pirkanmaalla Lähde: pohjatiedot LUKE, Arvio: Pirkanmaan ELY-keskus

61 19 (20)

62 20 (20) 4. Alatyöryhmän kokoonpano Alatyöryhmä kokoontui 8 kertaa: , , , , , , (työpaja) ja Maatalouspalvelut Juha Levomäki pj. Marika Arrajoki-Alanen Timo Perälampi Perttu Nääppä Markku Mäkelä Heli Varpula Ari Kortessalo Heidi Kuutti-Selkee Visa Merikoski Sirkku Mäkelä Heidi Tanhua Petri Liukku Hanna Kukkola Anne Värilä siht. Pirkanmaan ELY-keskus Pirkanmaan ELY-keskus Lempäälän YTA Sastamalan YTA Oriveden YTA Huittisten YTA Kankaanpään YTA Keuruun YTA MTK-Pirkanmaa ry MTK-Pirkanmaa ry Virtain kaupunki Kihniön kunta Länsi- ja Sisä-Suomen AVI Pirkanmaan ELY-keskus

63 Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen teemaryhmä Alatyöryhmä Lomituspalvelut Sisällys Osa I Nykytilan kuvaus Yleistä Palveluiden järjestämisen nykytila Toiminta Resurssit Talous Toiminnan rahoitus Talous kunnan kirjanpidossa Arvio nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Toiminnan vaikuttavuus Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti... 7 Osa II Esitys palveluiden järjestämisestä Asiakkaat, kohderyhmät ja hyödynsaajat Palvelutarpeen kuvaus Palveluiden järjestäminen maakunnassa Uudet palvelumallit ja toimintatavat Vaihtoehto A Vaihtoehto B Järjestäjän ja tuottajan väliset tehtävät Valinnanvapaus...10

64 9.1.5 Lakiluonnosten vaikutukset Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Ehdotuksia ja perusteita palveluverkon muodostamisessa (lähipalvelut, seudulliset ja maakunnalliset palvelut, digitalisaatio) Vaihtoehtojen vaikutusten arviointi Vaihtoehto A Vaihtoehto B Alatyöryhmän johtopäätökset ja huomiot...13 Liite 1 Pirkanmaan lomituspalvelualue kartalla...15 Liite 2 Palveluprosessien kuvaus lomituspalveluissa...16 Liite 3 Lomituksen tunnuslukuja...17 Liite 4 Tilojen määrä tuotantosuunnittain...18 Liite 5 Alatyöryhmän jäsenet...19

65 Osa I Nykytilan kuvaus 1.Yleistä Maatalouslomituspalvelujen johdosta, ohjauksesta sekä valvonnasta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Lomituksen toimeenpanovastuu on Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella (Mela), joka vastaa paikallishallinnon järjestämisestä kuntien kanssa tekemillään toimeksiantosopimuksilla. Lomitus rahoitetaan valtion varoista sekä asiakasmaksuilla. Maatalouslomituspalveluja voivat saada pakollisesti maatalousyrittäjien eläkelain mukaan vakuutetut (MYEL-vakuutus) maatalousyrittäjät maatalousverotuksen piiriin kuuluvan karjatalouden harjoittamiseen. Oikeuden lomituspalveluetuuksiin määrittelee maatalousyrittäjien lomituspalvelulaki (1231/1996), sekä laki turkistuottajien lomituspalvelulaki (1264/2009). Yhtiömuotoisessa maatilassa osakas voidaan vakuuttaa MYEL- vakuutuksen piiriin, jos yhtiön toimintaa verotetaan maatalouden tuloverolain mukaan. Palvelut eivät koske kasvinviljelytöitä. Lomituspalvelut tukevat maatalousyrittäjien ja turkistuottajien sosiaaliturvan toteutumista vapauttamalla yrittäjän päivittäin sitovasta karjanhoitotyöstä. 2. Palveluiden järjestämisen nykytila 2.1 Toiminta Pirkanmaalla toimii kaksi lomituksen paikallisyksikköä. Lempäälän kunnan paikallisyksikkö hoitaa Akaan, Juupajoen, Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan, Pälkäneen, Urjalan ja Vesilahden kuntien, sekä Oriveden, Tampereen ja Valkeakosken kaupunkien lomituspalvelut. Sastamalan Kaupungin paikallisyksikkö hoitaa Ikaalisten, Nokian, Sastamalan, Virtain ja Ylöjärven kaupunkien, sekä Hämeenkyrön ja Ruoveden kuntien lomituspalvelut. Kihniön, Kuhmoisten ja Punkalaitumen kuntien, sekä Mänttä-Vilppulan kaupungin lomituspalveluita hallinnoin Pirkanmaan ulkopuoliset paikallisyksiköt (liite 1). Kotieläintuotantoa päätoimisesti harjoittavalla maatalousyrittäjällä on oikeus saada lain edellyttämin ehdoin maksutonta vuosilomaa 26 päivää kalenterivuodessa sekä sijaisapua silloin, kun hän ei pysty huolehtimaan yrityksen hoitoon kuuluvia välttämättömiä tehtäviään laissa säädetyn tilapäisen syyn vuoksi. Sijaisavun saajalta peritään tuntimaksu, joka määräytyy MYEL- työtulon mukaan. Tuettua maksullista lomittaja-apua voidaan antaa vuosilomaan oikeutetuille maatalousyrittäjille 120 tuntia kalenterivuodessa. Lomittaja-apua voidaan antaa myös niin sanotulla täyden korvauksen periaatteella. Lomitusetuuteen oikeutetulla on oikeus valita käytetäänkö tilalla paikallisyksikön järjestämiä lomituspalveluja vai järjestävätkö tilan yrittäjät lomitukset itse, jolloin paikallisyksikkö korvaa lomituksesta aiheutuneet verottomat kustannukset. Pirkanmaan lomituspalveluihin oikeutetuista maatalousyrittäjistä 95 % ja turkistuottajista 30 % käyttää nykyisin paikallisyksikön järjestämiä lomituspalveluja. Lomituspalveluiden henkilöstö on työsopimussuhteessa kuntaan, jolloin noudatetaan kunnallista työ- ja virkaehtosopimusta. Paikallishallinnossa vastuuhenkilönä on virkasuhteinen lomituspalvelupäällikkö, joka suunnittelee ja johtaa toimintaa. Lomittajien

66 lähiesimiehet toimivat asiakaspalvelutehtävissä ja vastaavat lomitustyön ohjauksesta ja valvonnasta. Lisäksi toimistotehtävissä työskentelee toimistonhoitajia. Maatalouslomittajat työskentelevät maatiloilla korvaten maatalousyrittäjän tehtäväosuuden. Laissa ja asetuksessa on säännökset, joiden mukaan lomituspäivän pituus ja lomitukseen kuuluvat työtehtävät määräytyvät. Tilalle järjestetään sellainen määrä lomittajatyövoimaa, että yrittäjä pystyy täysin irrottautumaan päivittäisistä välttämättömistä karjanhoitotöistä. Kunnallisten lomittajien lisäksi lomitusta ostetaan tarvittaessa palveluita tarjoavilta yksityisyrittäjiltä, joita on tällä hetkellä 35 Pirkanmaalla. Osa lomituspalveluiden palveluprosesseista on kuvattu tarkemmin erillisissä taulukoissa (liite 2). 2.2 Resurssit Pirkanmaalla maatalouslomituksen asiakkaana on 760 maatilaa ja yhteensä maatalousyrittäjää. Pirkanmaan alueella maatalouslomittajien henkilöstöresurssit ovat noin 200 henkilötyövuotta ja vuosittaisia kustannuksia on 11,4 miljoonaa euroa. Lomituksen hallinnossa henkilötyövuosia on noin 14 ja vuosittaisia kustannuksia on noin miljoona euroa. Tarkat tilanteen mukaiset tilastotiedot toiminnan resursseista löytyvät erillisestä liitteestä (liite 3). Maatalouslomitusten suunnittelu, maatalousyrittäjien etuuksien päätöksenteko, laskutus ja seuranta hoidetaan Melan ylläpitämällä selainpohjaisella Lomitusnetti-ohjelmistolla. Ohjelmassa on omat käyttöliittymät hallintohenkilöille, maatalouslomittajille ja maatalousyrittäjille. Tämän lisäksi on käytössä kuntien hankkimia ja ylläpitämiä tietojärjestelmiä, kuten päätöksenteko-, henkilöstöhallinta-, ostolasku-, reskontra-, ja kirjanpitosovelluksia. 2.3 Talous Toiminnan rahoitus Mela korvaa paikallisyksikölle lomituspalveluista aiheutuvat, toiminnan lainmukaisen hoitamisen kannalta tarpeelliset nettokustannukset. Niitä ovat muun muassa lomittajien palkkauksesta ja ammatillisesta täydennyskoulutuksesta aiheutuneet kustannukset, paikallisyksikön ostamista lomituspalveluista aiheutuneet kustannukset, itse järjestetystä lomituksesta maksetut korvaukset sekä lain mukaiset vahingonkorvaukset. Maatalousyrittäjien lomituspalveluiden osalta korvaus maksetaan valtion talousarvioon varatusta arviomäärärahasta. Turkistuottajien lomituspalveluista aiheutuneet kustannukset Mela korvaa paikallisyksikölle valtion talousarviossa osoitetutun kahden vuoden siirtomäärärahan rajoissa. Lomahallinnon kustannuksia varten paikallisyksiköt saavat Melalta laskennallisin perustein määräytyvän valtionkorvauksen, joka maksetaan talousarvioon varatusta kiinteästä määrärahasta. Määräraha jaetaan paikallisyksikköjen kesken pääsääntöisesti kunkin paikallisyksikön toimialueella lomitettujen päivien määrän mukaan.

67 Paikallisyksikön on toimitettava Melalle tilitys lomituspalvelujen järjestämisestä aiheutuneista kirjanpidon mukaisista kustannuksista Talous kunnan kirjanpidossa Lomituspalveluiden talousarvio tehdään kunnissa vuosittain. Talousarvion hyväksymisen yhteydessä hyväksytään myös taloussuunnitelma kolmeksi vuodeksi. Talousarvioon otetaan tehtävien ja toiminnan tavoitteiden edellyttämät määrärahat ja tuloarviot. Valtionkorvaus arvioidaan siten, että toiminta on kunnalle kustannusneutraalia. Hallintoraha on kiinteä määräraha, joka ei ole riittänyt kattamaan hallintokustannuksia, joten hallinnoiville kunnille on jäänyt maksuosuutta. Hallintomääräraha on määritetty aikanaan liian pieneksi, eikä se kata mm. kaikkia kunnan sisäisiä kustannuksia. Kunnan vastuunalaista toimielintä ja lomituspalvelupäällikköä sitoo valtuuston myöntämä nettomääräraha sekä lisäksi tavoitteet talousarviovuodelle. Lomituspalvelupäällikkö on tilivelvollinen viranhaltija kunnassa. 2.4 Arvio nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Lähtökohta toiminnalle ovat laadukkaat, asiakaslähtöiset ja lain mukaiset palvelut maatalousyrittäjille. Tässä on valtakunnallisten asiakastyytyväisyyskyselyjen mukaan Pirkanmaalla onnistuttu erittäin hyvin. Tavoitteeseen on päästy panostamalla henkilöstön ammattitaitoon ja työssä jaksamiseen, joka on osaltaan nostanut Pirkanmaalla lomituspäivän hintaa keskimääräistä suuremmaksi. Tasavertaisten palvelujen varmistamiseksi valtakunnallinen ohjausjärjestelmä olisi tarpeellinen, mutta ohjauksen tulisi painottua toimintatapojen yhtenäistämiseen neuvonnalla eikä nykyisenkaltaiseen yksityiskohtien valvomiseen. Nykyisen lain puitteissa Melan tulkinta lomittajan työajan määrittelystä, työntekijöiden opastuksesta ja hyväksyttyjen työtehtävien määrittelystä on ristiriidassa työnantajan velvollisuuksien kanssa ja aiheuttaa tarpeetonta kuormitusta ja tapaturmavaaraa lomittajien työssä. Vastuu maatalouslomittajien työsuojelusta on yhdessä lomituksen työnjohdolla ja maatalousyrittäjillä. Työsuojelutoiminnalle asettaa haasteita malli, jossa varsinainen työnsuorituspaikka on yksityisen henkilön omistamissa tiloissa. Työnjohdon mahdollisuudet työskentelyolosuhteiden muuttamiseen ovat rajalliset. Lisäksi työskentely eläinten kanssa kasvattaa tapaturmariskiä. Tulevaisuuden haasteina ovat lomitustyön houkuttelevuus ja ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus. Hyväksyttävien työtehtävien tiukka rajaus ja työaikojen jatkuva kiristäminen on jo nyt aiheuttanut paljon osa-aikaistumista, joka vähentää lomitustyön houkuttelevuutta ja mahdollisuutta riittävään toimeentuloon. Maatalouden rakennekehitys asettaa uusia vaatimuksia lomittajien ammattitaidolle sekä pidentää lomittajien työmatkoja tilaverkon harvetessa. Työpäivän jakautuminen kahteen osaan ei houkuta uusia työntekijöitä alalle, koska työsidonnaisuus lisääntyy vailla vaikutusta toimeentuloon. Maakunnassa voisi olla helpompi laajentaa lomittajan työnkuvaa ja siten parantaa ammattitaitoisen henkilöstön saatavuutta.

68 Nykyisten tietokoneohjelmistojen katkokset ja hidas toiminta sekä monen ohjelman huono yhteensopivuus vie tällä hetkellä kohtuuttoman paljon hallinnon työaikaa. 3. Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Lomituspalveluiden yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Vastuu lomituspalvelujen toimeenpanosta on Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella (Mela). Lomituspalvelujen järjestämisestä vastaavina paikallisyksikköinä toimivat kunnat Melan kanssa tekemiensä toimeksiantosopimusten perusteella. Maatalouslomituksen organisaatiokaavio Sosiaali ja terveysministeriö Hallinnollisesti tapahtuva johto ja valvonta sekä yleinen ohjaus Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) Vastaa lomituspalveluiden toimeenpanosta Paikallisyksikkö (kunnat) Vastaa paikallishallinnosta ja lomituspalveluiden järjestämisestä Lomituspalvelupäällikkö Johtaa paikallisyksikön toimintaa Lomituspalveluesimiehet, toimistohenkilökunta Lomittajien lähimmät esimiehet Maatalouslomittajat Oikeus lomituspalveluihin määräytyy maatalousyrittäjien lomituspalvelulain ja lain turkistuottajien lomituspalveluista perusteella. Tämän lisäksi muutkin lait asettavat omat reunaehtonsa lomituspalvelujen tuottamiselle. Keskeisellä sijalla ovat työturvallisuuslaki, työsopimuslaki ja virkaehtosopimus. Lomituspalveluiden järjestämisestä raportoidaan Melaan. Käytännössä Mela saa tarvittavat tiedot lomituspalvelutoiminnasta suoraan Lomitusnetin tietokannasta. Mela suorittaa viiden vuoden välein laajemman tarkastuksen paikallisyksiköön. Tämän lisäksi kunnissa suoritetaan normaalia tilintarkastustoimintaa ja sisäistä valvontaa. 4. Toiminnan vaikuttavuus Pirkanmaan alueella tuotettiin vuonna 2016 yhteensä noin lomituspäivää. Lomituspalvelut työllistävät Pirkanmaalla noin 200 henkilöä. Toiminnan kokonaisbudjetti on 12,7 miljoonaa euroa. Lomituspalveluilla on tärkeä maaseutua työllistävä vaikutus ja se lisää osaltaan hajaasutusalueen elinvoimaisuutta. Toiminnan vaikuttamisen ydin on karjatalousyrittäjien sosiaaliturvan toteutuminen ja heidän työuriensa pidentäminen.

69 Lomituspalveluiden toimintaa kuvaavat tunnusluvut, henkilöstö- ja asiakasmäärät löytyvät erillisestä liitteestä (liite 3). 5. Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Viranomaiskumppaneina toimivat Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Työterveyshuolto ja Aluehallintovirasto. Keskeisiä muita sidosryhmiä ja kumppaneita tällä hetkellä ovat: Maatalouslomituksen yhteistoimintaryhmä, MTK-Pirkanmaa, MTK-Satakunta MTK:n paikallisyhdistykset, Kuntaliitto, Kuntatyönantajat, Keva, Ammattiliitot, ostopalvelulomituksia suorittajat yrittäjät/yritykset, lähellä sijaitsevat muut lomituksen paikallisyksiköt, vakuutusyhtiöt, koulutusorganisaatiot. 6. Yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Yhteistyö Melan kanssa voisi olla luontevaa, koska Mela vastaa maatalousyrittäjien sosiaaliturvasta ja tekee työtä maatilojen työturvallisuuden parantamiseksi. Arvioitavaksi tulee tarvitaanko valtakunnallista ohjausta vielä jatkossa ja kuinka se järjestetään. Jatkossa yhteistyö maataloushallinnon kanssa palvelisi toimintaa sekä asiakkaiden näkökulmasta että työjärjestelyjen kannalta esimerkiksi kiireaikoina. Yhteistyö muun maakuntahallinnon kanssa mahdollistaisi lomittajien työnkuvan laajentamisen ja hallinnollisen työn järjestämisen yhteistyössä. Mahdollisten sivupisteiden osalta olisi luontevaa toimia yhdessä peruskuntien ja maaseutuhallinnon kanssa. ICT-ohjelmistojen yhteensovittaminen mm. laskutuksen, päätöksenteon, palkanmaksun ja henkilöstöhallinnon osalta on tärkeää. 7. Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Lähtökohtana toiminnan suunnittelussa on hoitaa koko Pirkanmaan maakunnan alueen lomituspalvelut alkaen. Ylimaakunnallinen tai valtakunnallinen palveluntarjonta ei ole mahdollista nykyisillä resursseilla.

70 Osa II Esitys palveluiden järjestämisestä 8. Asiakkaat, kohderyhmät ja hyödynsaajat Lomituspalveluiden asiakas on tällä hetkellä kotieläintuotantoa harjoittava maatalousyrittäjä. Maatalousyritys voi olla perinteinen maatila, maatalousyhtymä tai osakeyhtiö. Suurin osa maatiloista on perheviljelmiä, jolloin työt tehdään yleensä yrittäjäperheen voimin. Tilakoon kasvu kuitenkin lisää ulkopuolisen työvoiman määrää. Maatilojen määrän vähentyessä tilojen koko kasvaa ja työ koneellistuu. Tämä asettaa haasteen myös lomitukselle. Tulevaisuudessa pitää pystyä vastaamaan sekä muuttuviin ammattitaitovaatimuksiin että varmistaa lomittajien saatavuus, kun tilat sijaitsevat yhä kauempana toisistaan (liite 4). Mahdollisia asiakkaita voisivat olla myös muut maatilat, kuten kasvinviljelytilat ja sellaiset kotieläintilat, jotka eivät ole oikeutettuja lakisääteiseen lomituspalveluun. Jos palveluja tarjotaan myös muille kuin lomituspalveluihin oikeutetuille asiakkaille, pitää varmistaa kilpailulainsäädännön reunaehdot palvelun tarjoamiselle, sekä turvata resurssit lakisääteiseen lomituspalveluun. 8.1 Palvelutarpeen kuvaus Palvelutarpeen kuvauksen pohjana on ollut Alkutuotannon toimijoille suunnattu palvelukysely osana maakuntauudistusta 4/2017. Lisäksi Pirkanmaan lomituksen yhteistoiminta ryhmän kokouksessa käsiteltiin työpajoissa asiakkaiden palvelutarpeita. Lomituspalvelut tukevat karjataloutta harjoittavan maatalousyrittäjän sosiaaliturvan toteutumista ja työurien pidentymistä. Lomituspalvelu on kannattavuuden jälkeen tärkein karjatalousyrittäjän hyvinvointia tukeva ja edistävä tekijä. Palvelun tulee antaa maatalousyrittäjälle mahdollisuus irtautua päivittäisistä karjanhoitotöistään. (Lähde: Kymäläinen, 2011, Maitotilan hyvä vointi.) Keskeisiä asiakastarpeita on lakisääteisten lomituspalveluiden (vuosiloma, sijaisapu, tuettu maksullinen) saatavuus tasapuolisesti, oikea-aikaisesti ja joustavasti. Työskentely eläinten kanssa tuo usein ennalta arvaamattomia tilanteita, mikä edellyttää joustavuutta lomitukselta (esim. lomittajan työajan joustaminen). Jonkin verran on tarvetta myös harkinnanvaraiselle lomituspalvelulle (täysin maksullinen lomitus). Kiireellisiin sijaisapulomituksiin pitäisi pystyä vastaamaan mahdollisimman nopeasti. Yrittäjien on haasteellista järjestää tilalle varajärjestelmiä esim. sairauksien varalle. Osalle asiakkaista olisi tärkeää saada ulkopuolista apua myös virka-ajan ulkopuolella esimerkiksi maksullisena palveluna. Markkinaehtoisen päivystyksen järjestämisen mahdollisuuksia tulisi selvittää. Ammattitaitoinen lomittajahenkilöstö on ehdoton edellytys laadukkaan lomituspalvelun tuottamiseksi, jotta pystytään vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin erilaisilla tiloilla ja muuttuvissa olosuhteissa. Tämän toteuttamisessa on tärkeää, että lomituspalveluita tuottavalla taholla on riittävästi paikallistuntemusta ja ammattitaitoa arvioida sekä

71 henkilöstön että tilojen ominaisuuksia ja yhteensopivuutta. Asiakkaat kokevat sitoutuneen ja pysyvän lomitushenkilöstön tärkeäksi, koska se osaltaan turvaa toimivia lomituspalveluita. Sähköisten palveluiden kehittäminen on tärkeää, koska yhä useampi asiakas valitsee mieluiten asioimisen sähköisesti. Toimivan tietojärjestelmän lisäksi tärkeimpiä yhteydenottotapoja asiakkaalle ovat puhelin ja sähköposti. Tiedon saaminen tarjolla olevista palveluista on tärkeää, varsinkin silloin kun niissä tapahtuu muutoksia. Tiedottamisen haasteena on huomioida muuttuvat tilanteet, jotta asiakkaalla on ajantasainen tieto niistä palveluista, joihin hänellä on oikeus. Lomituksen yhteistoimintaryhmässä on kehitetty yhteistyötä asiakkaiden, lomittajien ja hallinnon kesken. Jatkamalla tätä työtä varmistetaan palvelujen käyttäjien maakuntalain mukainen oikeus osallistua ja vaikuttaa maakunnan toimintaan. 9. Palveluiden järjestäminen maakunnassa 9.1 Uudet palvelumallit ja toimintatavat Lomituspalvelut -alatyöryhmä on keskittynyt valmistelutyössään tulevan maakunnan lomituspalvelujen tuottamisen organisointiin. Alatyöryhmä on kokoontunut säännöllisesti marraskuusta 2016 alkaen. Työtä on viety eteenpäin teemaryhmän toimeksiannon mukaisesti. Työskentelyyn ovat osallistuneet palvelun käyttäjien ja henkilöstön edustajat (liite 5). Alatyöryhmä tarkasteli kolmea eri vaihtoehtoa. Työryhmä valitsi jatkotarkasteluun kaksi vaihtoehtomallia, joista toimivimmaksi ja vaikuttavimmaksi palvelumalliksi todettiin vaihtoehto B, jossa kaikki maaseutupalvelut ovat samassa palvelukokonaisuudessa. Vahvalla maaseutuasioihin keskittyvällä yksiköllä tavoitettaisiin enemmän painoarvoa ja taattaisiin riittävä asiakasnäkökulma Vaihtoehto A

72 9.1.2 Vaihtoehto B Järjestäjän ja tuottajan väliset tehtävät Lomituksen järjestäjän tehtäviin kuuluvat lomituspalveluiden kokonaisuuden suunnittelu ja seuranta, toiminnan ohjaus, valvonta ja kehittäminen, palveluiden hankinta ja hallinta sekä yhteistyö eri tahojen kanssa. Tuottajan tehtäviin kuuluu varsinainen palvelutuotanto asiakkaalle. Tämä sisältää lomituspalveluiden tuottamisen eli esimerkiksi asiakkaiden palvelupyyntöjen vastaanottamisen ja maatalouslomittajien osoittamisen maatiloille. Tuotannossa työskentelevät maatalouslomittajat ja heidän lähiesimiehensä. Maatalousyrittäjään kohdistuva päätöksenteko lomituspalveluista tulisi olla lähellä palvelutuotantoa. Vuosiloma- ja lisävapaapäätökset tehdään kerran vuodessa, mutta sijaisapupäätöksiä tehdään päivittäin ja ne vaikuttavat välittömästi palvelutuotantoon, koska yleensä sairastapauksissa lomittajaa tarvitaan tilalle jo samana tai seuraavana päivänä. Erillisiä tarpeellisia yleishallinnon tukitoimintoja ovat mm. tietohallinto, henkilöstöhallinto, viestintä ja lakiasiat Valinnanvapaus Nykykäytännön mukaisesti maatalousyrittäjällä on mahdollisuus valita, käyttääkö hän kunnan lomituspalveluita vai järjestääkö hän lomituksensa itsenäisesti. Itse järjestetystä lomituksesta paikallisyksikkö maksaa lomituspalvelulain mukaisen korvauksen palvelun tuottajalle. Maatalousyrittäjä vastaa arvonlisäveron osuudesta ja mahdollisesta lomituspalvelulain ylimenevästä osuudesta. Valinta palvelumuodosta tehdään vuosittain vuosilomahaun yhteydessä. Palvelun järjestäjän on tarpeellista tietää valinnasta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta toiminnan suunnittelu on mahdollista. Palvelumuodon valintakäytäntö tulee jatkumaan maakunnassa.

73 9.1.5 Lakiluonnosten vaikutukset Uusi lomituspalvelulaki on lausuntokierroksella asti. Lakiesitys etenee eduskuntaan vasta syksyllä On hyvin todennäköistä, että lakiesitys muuttuu lausuntokierroksen jälkeen, joten sen vaikutuksia on tässä vaiheessa (5/2017) hankala arvioida alatyöryhmän johtopäätöksiin tulevaisuuden lomituspalveluista. Maatalouslomituksen rahoituksen muutos yleiskatteelliseen rahoitukseen vaikuttaa merkittävästi sekä toimeenpanoon että palveluihin. Lomituspalveluissa on välttämätöntä varmistaa, että yleiskatteellinen rahoitus riittää lomituspalvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen. Mahdolliset lakimuutokset voivat vaikuttaa suurestikin henkilöstöön ja palvelutarpeeseen. 9.2 Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Lähtökohtaisesti Pirkanmaan maakunta hoitaa Pirkanmaalla asuvien maatalousyrittäjien kaikki lomituspalvelut. Tarvittavan henkilöstön siirron toteuttamisesta neuvotellaan Honkajoen, Keuruun, Sysmän ja Vehmaan nykyisten paikallisyksiköiden kanssa, kun näiden alueiden lomitukset siirtyvät Pirkanmaalle. Mahdollisuuksien mukaan samat maatalouslomittajat voisivat jatkaa työtään Kihniön, Kuhmoisten, Mänttä-Vilppulan, Parkanon ja Punkalaitumen maatiloilla. 9.3 Ehdotuksia ja perusteita palveluverkon muodostamisessa (lähipalvelut, seudulliset ja maakunnalliset palvelut, digitalisaatio) Lomituspalvelualueet tulee määritellä maatilojen mukaisesti työnjohtoalueiksi. Asiakkaan näkökulmasta sivutoimipisteet eivät ole tarpeellisia, koska asiointi hoidetaan suurelta osin sähköisesti ja puhelimitse. Maatalouslomittajia varten tulisi kuitenkin järjestää mahdollisuus tavata lähiesimiestään lähellä työntekijää. Tämä voidaan järjestää esimerkiksi lähipisteillä, työnjohtokäynneillä tai muilla tarpeen mukaan sovituilla tapaamisilla. Lähiesimiesten työnkuva muuttuu jatkossa yhä enemmän etätyöksi. Useat kiinteät toimipisteet eivät siten ole välttämättömiä. Uudistuksessa tulee varmistaa riittävä paikallistuntemus ja tietotaidon säilyminen lähiesimiesten keskuudessa. Muuttuvat työntekotavat asettavat haasteen työyhteisön yhteisten käytäntöjen muodostumiselle. Sähköiset palvelut on vahvasti huomioitu uuden lomitusta palvelevan tietojärjestelmän kehittämistyössä. Tällä hetkellä selvitetään mahdollisuutta pilotoida Pirkanmaalla uutta tietojärjestelmää, joka voisi myös tulla valtakunnallisesti lomituspalveluiden käyttöön. Uuden ohjelmiston selvitys- ja suunnittelutyö on aloitettu myös STM:ssä.

74 10. Vaihtoehtojen vaikutusten arviointi 10.1 Vaihtoehto A Vaihtoehto A Hyödyt Haitat/haasteet Asiakkaisiin kohdistuvat vaikutukset Yksinkertainen organisaatio Järjestävä taho ja palveluntuotanto lähellä toisiaan Joustava ja toimiva malli Tiedonsiirto puolin ja toisin maaseutuasioiden välillä Henkilöstöön ja osaamiseen kohdistuvat vaikutukset Toiminnan säilyminen nykyisen kaltaisena Tämän hetkinen osaaminen ja ammattitaito riittävää Tiedonsiirto lomituksen ja maaseutupalveluiden välillä Rakennekehityksen myötä henkilöstön työllistyminen saattaa vaikeutua Taloudelliset vaikutukset Rahoituksen riittävyys Ympäristövaikutukset Työ- ja asiointiliikenne ei vähene Toimintatapoihin kohdistuvat vaikutukset Järjestävä taho ja palveluntuotanto lähellä toisiaan 10.2 Vaihtoehto B Vaihtoehto B Hyödyt Haitat/haasteet Asiakkaisiin kohdistuvat vaikutukset Palvelut saatavissa samalta luukulta Seudullinen yhteinen toiminta tuo painoarvoa maaseutuasioihin Luottamus eri organisaatioiden välillä riittävä Pystytään luomaan toimintatavat sellaiseksi, että asiakas saa palvelut sujuvasti Henkilöstöön ja osaamiseen kohdistuvat vaikutukset Taloudelliset vaikutukset Tiedot kulku eri organisaatioissa luontevaa ja lisää osaamista Maaseutupalvelut samassa organisaatiossa, osaamisen hyödyntäminen koko organisaatiossa Sama toimintaympäristö Eläinlääkintäohjausta lomittajille Töiden jakaminen ja sijaistaminen sujuu helpommin isossa yksikössä Osaaminen varmistettava, jos työtehtävissä muutoksia

75 Koko hallinto saman organisaation alla Ympäristövaikutukset Toimintatapoihin kohdistuvat vaikutukset Työ- ja asiointiliikenne vähenee Synergiaetua Toivotaan yksinkertaista organisaatiota 11. Alatyöryhmän johtopäätökset ja huomiot Luodaan maaseudun yhteinen toimintayksikkö Työsuojelun tärkeys Työnjohdon ja lomittajien riittävyys ja ammattitaito Lomituspalvelut takaavat hyvinvoinnin Maakuntaan siirtyessä kaikkien maaseutupalveluiden tulisi organisoitua yhtenäiseksi toimintayksiköksi. Toimiminen yhtenä konsernijohdon alaisena toimintayksikkönä tuo toimintaan joustavuutta, palvelee asiakkaita kokonaisvaltaisemmin ja kohdentaa resursseja enemmän itse toimintaan. Raportointi toiminnasta tehtäisiin suoraan esimerkiksi viranhaltijalle. Nettobudjetointi olisi helpompaa toimintayksiköstä käsin ja myös asiantunteva ohjaus voitaisiin varmistaa. Lomituspalvelut ovat tällä hetkellä nettobudjetoituja yksiköitä kunnissa. Nykyinen toimintamalli on rakentunut aikaisempien yhdistymisten kautta ja toimintoja on tehostettu jatkuvasti. Hyviä käytäntöjä nykyisestä mallista ei kannata heittää hukkaan. Toiminnan ohjauksesta vastaa tällä hetkellä Mela. Uudessa lomituspalvelulaissa ei ole suunniteltu Melalle roolia lomituspalveluiden toimeenpanossa. Maakuntavalmistelussa tulee huomioida, että nyt Melalla olevat järjestäjän tehtävät siirtyy maakunnan tehtäviksi. Lomituslakiluonnoksen mukaan yhtiöittämisvelvollisuutta ei ole lomitusten osalta, kun kyseessä on maakunnan lakisääteinen velvollisuus tarjota palveluita ja yrittäjällä on niihin subjektiivinen oikeus. Lomituksen tietojärjestelmän uusiminen on välttämätöntä, koska tällä hetkellä Melan hallinnoima tietojärjestelmä ei tule olemaan käytössä. Aloitetaan yhteistyö valtakunnallisen tieto- ja viestintäteknisen palvelukeskuksen kanssa mahdollisesta uuden ohjelmiston pilotoinnista Pirkanmaalla Maatalouslomittajan työ on yksi riskialttiimmista. Maakunnassa on oltava toimiva työsuojeluorganisaatio, joka huomioi lomitustyön kohonneen riskin sekä työtapaturmien että kuormittavuuden osalta. Lomitustyön turvallisuutta parannetaan yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Tätä yhteistyötä ja vaikuttavuutta tulisi edelleen kehittää. Työsuojelua kehitettäessä voidaan saada synergiaetua siitä, kun samoissa työkohteissa työskentelevät eläinlääkärit ja maatalouslomittajat ovat maakunnassa samassa organisaatiossa.

76 Lomituspalvelun laadukkaan toteuttamisen edellytyksenä on ammattitaitoisten lomittajien saatavuus ja pysyvyys. Lomittajien lisäksi riittävä työnjohto on turvattava. Esimiehet ja alaiset työskentelevät kaukana toisistaan eikä työnjohto pysty valvomaan lomittajien työoloja jatkuvasti. Työnjohdon työtä ei tehdä vain toimistossa, vaan enenevässä määrin työ tapahtuu tilakäynneillä asiakkaiden tiloissa. Lähiesimiesten yhteistyö ja tuki on tärkeää tasapuolisen esimiestyön muodostumiseksi. Henkilöstön kouluttamisella voidaan tukea riittävän ammattitaidon ylläpitämistä. Lomittajien ammattitaidolle maatalousyrityskohtainen perehdytys on koulutuksen ohella oleellinen keino vahvistaa käytännön osaamista, ja varmistaa lomitustyön turvallisuus ja laatu. Perehdytys on tarpeen varsinkin automatisoiduilla tiloilla sekä tiloilla, joissa lomittaja työskentelee yksin. Maakunnan lomituspalveluissa tulee olla riittävät mahdollisuudet koulutuksen ja erityisesti perehdytyksen järjestämiseen. Hyvinvointitutkimusten mukaan lomitus on todettu tärkeäksi maatalousyrittäjien hyvinvointia parantavaksi tekijäksi. Lomituspalveluilla on suuri vaikutus myös eläinten hyvinvointiin. Lomituspalveluilla on myös suuri vaikutus maaseudun elinvoimaisuuteen ja työllisyyteen.

77 Liite 1 Pirkanmaan lomituspalvelualue kartalla Lempäälän lomituspalveluyksikkö: Lempäälän Aleksi 1, 1 krs, Lempäälä Sastamalan lomituspalveluyksikkö: Uotsolantie 49, Sastamala

78 Liite 2 Palveluprosessien kuvaus lomituspalveluissa Päätöksenteko Lomitusvaraus Työsuojelu

79 Liite 3 Lomituksen tunnuslukuja Ympäristöturvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen -teemaryhmä Nykytilan kuvaus 2016 Lomituspalvelut Asiakkaat Maatilat Turkistilat Toimintaympäristö Suoritteet Henkilöstö Kunnallinen lomitus, pv Itse järjestetty lomitus, pv Yhteensä, pv Päätökset Henkilöstö HTV1 Menot Asiakasmaksut Valtionosuus Erotus Maatalouslomitus Lempäälän paikallisyksikkö , Sastamala paikallisyksikkö Kihniö ja Parkano , Kuhmoinen , Mänttä-Vilppula , Punkalaidun Yhteensä , Talous Lomahallinto Lempäälän paikallisyksikkö 5 4, Sastamala paikallisyksikkö Kihniö ja Parkano 0,5 0, Kuhmoinen Mänttä-Vilppula 0,6 0, Punkalaidun 0,5 0, Yhteensä 14,6 13, Lomituspalveluiden kokonaisresurssit 206,6 212, Keskimääräinen lomituspäivän kustannus, brutto Lomitustoiminta 228 /pv Hallintokulut 20 /pv Lomituspalveluiden käyttössäolevat tietojärjestelmät Lomitusten järjestely ja hallinta Lomitusnetti -selainpohjainen ohjelmisto Henkilöstöhallinta Personec F ESS, Populus Asianhallinta Dynasty Laskujen käsittely Rondo, Workflow Budjetointi Intime, Raindance Taulukon kaikki lukemat on ilmoitettu tilanteen mukaan.

80 Liite 4 Tilojen määrä tuotantosuunnittain

81 Liite 5 Alatyöryhmän jäsenet

82 Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen teemaryhmä Ympäristöterveys ja alkoholihallinto alatyöryhmä

83 Yleistä Ympäristöterveys ja alkoholihallinto (elintarvike- ja tupakkavalvonta, epidemiaselvitykset, terveydensuojelu, eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin valvonta ja eläinlääkintäpalvelut) on toimiva kokonaisuus, jossa henkilökunnan osaamista käytetään joustavasti ja tehokkaasti. Toimiala on osa ennaltaehkäisevää väestön terveystyötä. Toiminnan tarkoituksena on ylläpitää hyvää elintarvike- ja elinympäristön turvallisuutta kestävän kehityksen periaatteita noudattaen, minimoida alkoholin ja tupakan terveyshaittoja sekä tuottaa laadukkaita eläinlääkintäpalveluita. Toiminta on voimakkaasti lakisääteistä ja se perustuu EU-lainsäädäntöön. Pirkanmaalla ympäristöterveydenhuollosta vastaa nykyisin neljä yhteistoiminta-aluetta (Keurusselkä, Pirteva, Sotesi ja Tampere) eri lautakuntien alaisuudessa. Lisäksi aluehallintovirasto hoitaa ympäristöterveydenhuollon ja alkoholihallinnon tehtäviä. Toimialalla on Pirkanmaalla käytössään noin 110 htv. Toimiala kerää osan tuloistaan valvontamaksuina, jotka kattavat noin 25 % menoista. Ympäristöterveydenhuolto toimii kunnissa yhteistyössä erityisesti terveydenhuollon, rakennusvalvonnan ja sosiaalitoimen kanssa. Lisäksi toimialalla on yhteistyötä vesilaitosten, poliisin, pelastuslaitosten ja syyttäjänviraston kanssa. Toimialan asiakkaita ovat kaikki maakunnan asukkaat, alueella oleskelevat, kunnat ja yritykset. Kuluttajat hyötyvät parantuvan elintarviketurvallisuuden, elinympäristön (talousvesi, asunnot, julkiset rakennukset ym) turvallisuuden ja eläinten hyvinvoinnin takaamisen kautta. Ympäristöterveydenhuollon ja alkoholihallinnon toiminta ja järjestelmä Pirkanmaalla on pääosin tehokas ja toimiva. Toimialaa on kehitetty voimakkaasti viime vuosina riskinarvioinnin sekä valvonnan ja taksojen yhtenäistämiseksi. Toiminnan vaikuttavuudelle on kehitteillä erilaisia mittareita, tällä hetkellä sitä arvioidaan mm. tartuntatauti- ja eläintautitapausten määrien muutoksella, elintarvike- ja vesiepidemioiden määrällä, valvonnan arvosanojen muutoksilla ja eläinsuojelukäyntien määrällä. Maakunnassa toimialalla on tarkoituksenmukaisinta yhdistää palveluiden tuottaja ja järjestäjä. Toimialan kannalta ja taloudellisesti tehokkain järjestelmä olisi säilyttää toimiala yhtenä kokonaisuutena ja yhdistää toimintakokonaisuuteen ympäristöterveydenhuolto, alkoholihallinto, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtäviä, vesitaloustehtäviä ja alkutuotannon valvontaa (vaihtoehto B). Täten siitä muodostuisi nykyistä laajempi ennaltaehkäisevän kansanterveystyön kokonaisuus joka mahdollistaisi resurssien vaikuttavamman ja tehokkaamman käytön. Muita mahdollisia toimintatapoja (vaihtoehdot A, C-D) ovat näiden pienemmät yhdistelmät, mutta niissä menetetään toiminnan vaikuttavuutta, tehokkuutta ja resursseja.

84 Sisällys Osa I Nykytilan kuvaus Yleistä Palveluiden järjestämisen nykytila Toiminta Resurssit Talous Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Toiminnan vaikuttavuus Keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Nykyisen yhteistyön arviointi, yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Olemassa olevat kustannustehokkaat toimintatavat ja hyvät käytännöt... 9 Osa II Esitys palveluiden järjestämisestä Asiakkaat, kohderyhmät ja hyödynsaajat Palvelutarpeen kuvaus Palveluiden järjestäminen maakunnassa Uudet palvelumallit ja toimintatavat Vaihtoehto A Vaihtoehto B Vaihtoehto C Vaihtoehto D Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Ehdotuksia ja perusteita palveluverkon muodostamisessa (lähipalvelut, seudulliset ja maakunnalliset palvelut, digitalisaatio) Vaihtoehtojen vaikutusten arviointi Vaihtoehto A Vaihtoehto B Vaihtoehto C Vaihtoehto D Alatyöryhmän johtopäätökset ja huomiot...18

85 Osa I Nykytilan kuvaus 1. Yleistä Ympäristöterveydenhuolto on osa ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä ja perusterveydenhuoltoa. Toimialan tärkeimpänä tavoitteena on vähentää ympäristöstä aiheutuvaa altistusta ja sairastuvuutta väestössä. Ympäristöterveys ja alkoholihallinto vastaavat alkoholilain, elintarvikelain, eläinlääkintähuoltolain, eläinsuojelulain, eläintautilain, terveydensuojelulain, sivutuotelain, lääkelain, tupakkalain, eläinkuljetuslain, lain eläintunnistusjärjestelmästä sekä maataloustukien täydentävien ehtojen mukaisista kunnalle ja aluehallintovirastolle annetuista tehtävistä. Ympäristöterveys muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden, jonka osa-alueet tukevat toinen toistaan. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on edistää eläinten ja ihmisten yhteistä terveyttä. Toimiala valvoo elinympäristön ja yksilön terveyttä ja turvallisuutta, väestön ja eläinten tarttuvia tauteja sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Aluehallintovirastolla (avi) on valvontatehtävien lisäksi kunnallisten valvojien ohjaustehtäviä, lupahallintoa sekä vastuu toimialueensa eläintautivalmiuden ylläpidosta. Lisäksi avi vastaa alkoholihallinnosta Pirkanmaalla ja Keski-Suomen alueella. Hyvä eläintautitilanne ja eettinen eläintenpito tukevat suomalaista elintarvikkeiden vientiä, turvaavat kotimaisen elintarviketuotannon ja ovat osa huoltovarmuutta. Valvonta perustuu riskinarviointiin, jossa arvioidaan toiminnasta aiheutuvien terveyshaittojen todennäköisyyttä ja vakavuutta. Valvonnan tulee olla laadukasta ja suunnitelmallista, tehokasta ja oikein kohdennettua. Lisäksi valvontaa tulee tehdä riittävin voimavaroin kaikkia toimijoita tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kohdellen. Valvonnan tavoitteena on varmistaa, että toimijat noudattavat lainsäädäntöä. Ympäristöterveys jaetaan tässä esityksessä 1. Elintarvikevalvonta a. Elintarvikelainsäädännön tavoitteena on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus ja terveydellinen laatu. Valvonnalla on tarkoitus suojata kuluttajia elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta ja estää kuluttajan harhaanjohtaminen sekä taloudelliset tappiot. Elintarvikevalvonta sisältää muun elintarvikevalvonnan lisäksi elintarvikkeiden alkutuotannon valvonnan sekä elintarvikkeiden viennin ja sisämarkkinatuonnin valvonnan. b. Tupakkalain ja nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta Tupakkalain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön loppuminen. 2. Alkoholihallinto Alkoholilainsäädännön tavoitteena on ohjata alkoholin kulutusta siten, että alkoholipitoisista aineista aiheutuu mahdollisimman vähän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. 3. Eläinlääkintähuolto a. Eläinlääkäripalveluiden tavoitteena on, että kuntien järjestämät palvelut turvaavat kaikille alueen kotieläimille ympärivuorokautisen peruseläinlääkinnän ja tuotantoeläinten terveydenhuollon. Lisäksi aluehallintovirasto valvoo yksityisiä eläinlääkäripalveluita.

86 b. Eläinten hyvinvoinnin valvonta Valvonnan tavoite on suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Valvonta takaa laadukkaat ja eettisesti tuotetut elintarvikkeet. Nykyisin valtio ostaa osan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta yhteistoiminta-alueilta. Osan valvonnasta hoitaa avi. c. Eläinten terveyden valvonta Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää eläimistä toisiin eläimiin ja ihmisiin siirtyviä tauteja, edistää eläinten terveyttä ihmisten terveyden suojaamiseksi, torjua antibioottiresistenssiä, varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus ja turvata kotieläintuotanto. Valtio ostaa osan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta yhteistoiminta-alueilta. Osan valvonnasta hoitaa avi. 4. Eläinten pitoon liittyvät valvontakokonaisuudet a. maataloustukia koskevan lainsäädännön toimeenpano, ns. täydentävien ehtojen valvonta. b. eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvonta c. eläinten lääkityksen valvonta 5. Terveydensuojelu, sisältää myös tupakkalain mukaisen tupakansavulle altistumisen valvonnan Tavoitteena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen. Toiminnalla pyritään ehkäisemään, vähentämään ja poistamaan elinympäristössä esiintyviä, terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Väestön terveyttä suojellaan mm. valvomalla talous- ja uimavesien laatua, asuntojen, koulujen ja muiden yhteisten oleskelutilojen terveydellisiä olosuhteita sekä vaikuttamalla alueiden käyttöön terveyshaittoja ehkäisevästi. 6. Erityistilanteisiin varautuminen, valmiussuunnittelu ja epidemiaselvitykset Tavoitteena on turvata yhteiskunnan elintärkeät toiminnot suunnitelmilla ja - harjoituksilla. Lisäksi toimiala selvittää elintarvike- ja vesivälitteiset epidemiat. Selvittämisen tavoitteena on ehkäistä lisätartunnat epidemian sattuessa sekä estää samankaltaisten epidemioiden uusiutuminen. 2. Palveluiden järjestämisen nykytila 2.1 Toiminta Pirkanmaalla neljä yhteistoiminta-aluetta (Keurusselkä, Pirteva, Sotesi ja Tampere) sekä avi järjestävät ympäristöterveydenhuollon ja alkoholihallinnon palvelut. Kuntien vastuulla oleva toiminta on järjestetty isäntäkuntamallilla, Keuruu on Keurusselän ympäristöterveydenhuollon, Pirkkala Pirtevan, Sastamala Sotesin ja Tampere Tampereen kaupungin yhteistoiminta-alueen isäntäkunta. Yhteistoiminta-alueilla on 14 valvonnan toimipistettä (Keurusselkä 6, Sotesi 4, Pirteva 1, Tampere 3) ja 18 eläinlääkärivastaanottoa (Keurusselkä 4, Sotesi 6, Pirteva 3 ja Tampere 5). Aluehallintovirastolla on yksi toimipiste Tampereella. Keurusselän valvonnan toimipisteistä kaksi jää Keski-Suomen maakuntaan ja neljä siirtyy Pirkanmaalle. Toiminnasta vastaava viranomainen on alkavana valtuustokautena Keuruulla Keurusselän ympäristölautakunta, Pirtevassa ympäristöterveyslautakunta, Sotesissa sosiaali- ja terveyslautakunnan ympäristöjaosto ja Tampereella kaupungin yhdyskuntalautakunnan alainen ympäristöterveydenhuollon

87 jaosto. Eläinsuojelu- ja eläintautilain mukaisina viranomaisina toimivat avi ja kunnaneläinlääkärit. Avi toimii myös alkoholilain mukaisena viranomaisena, eläinkuljetuslain mukaisena lupaviranomaisena sekä maataloustukia koskevan lainsäädännön toimeenpanoviranomaisena. Ympäristöterveydenhuolto tuottaa valvonta- ja eläinlääkintäpalveluita. Palvelut kattavat eläinten ja ihmisten elinympäristön terveydellisyyden turvaamisen ja ympärivuorokautiset peruseläinlääkäripalvelut. Avi vastaa lisäksi alkoholihallinnosta. Palveluiden käyttäjinä ovat kaikki kuntalaiset, yritykset ja yhteisöt, kolmas sektori, jäsenkunnat, muut viranomaiset jne. Palveluja ovat mm. valvonta, neuvonta ja ohjaus, lupien ja ilmoitusten käsittely ja myöntäminen sekä lausuntojen antaminen. Kuntalaisille tarjotaan neuvontaa mm asumisterveys- ja kaivovesiasioissa sekä elintarvikkeisiin liittyvissä valitus- sekä elintarvikeja vesiepidemiaepäilyissä, eläinten tuontiin liittyvissä sekä lupamenettelyihin liittyvissä asioissa. Perustehtävänä on toimijoihin kohdentuvat säännölliset tarkastukset. Tarkastuksilla pyritään ehkäisemään väestön terveysriskejä. Toimiala ohjaa, neuvoo ja valvoo toimijoita eri lakien mukaisesti. Neuvontaa annetaan mm. puhelimitse ja sähköpostilla, toimistolla, tilaisuuksissa ja tarkastuksilla valvontakohteissa. Alkoholitarkastajat valvovat myös harmaata taloutta. Lisäksi toimiala tuottaa eläinlääkintäpalveluita. Seuraja harraste-eläimet hoidetaan pääosin eläinlääkärien vastaanotoilla ja tuotantoeläimet ja hevoset maatiloilla. Kohteiden valvontaa tehdään riskiperusteisesti ympäristöterveydenhuollon yksiköiden ja avin valmisteleman monivuotisen valvontasuunnitelman mukaisesti. Alkoholivalvonta määritellään alkoholihallinnon valvontasuunnitelmassa. Euroopan parlamentin ja neuvoston valvonta-asetus määrittelee elintarvikkeiden ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tavoitteet ja laatukriteerit. Terveydensuojelulaki ja alkoholilaki määrittelevät terveydensuojelun ja alkoholihallinnon toimintojen tavoitteet. Valvontasuunnitelmat ja valvonnan sisältö perustuvat keskusviranomaisten laatimiin kansallisiin valvontaohjelmiin. Toimiala tekee myös alueellista riskinarviointia. Suuri osa tarkastuksista on suunnitelman mukaisia, mutta osa tarkastuksista on ennalta suunnittelemattomia. Suunnittelemattomia tarkastuksia ovat esimerkiksi elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvittäminen, asunnontarkastukset ja asiakasvalitukset sekä epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset. Tarkastajat valmistautuvat tarkastukselle perehtymällä kohteen valvontahistoriaan ja voimassa olevaan lainsäädäntöön. Sen jälkeen kohteeseen tehdään tarkastus ja tarkastuksesta kirjoitetaan tarkastuspöytäkirja, johon kirjataan tarkastetut ja havaitut asiat ja määritetään tarkastuksen lopputulos. Toimialan tehtävistä on tarkempi kuvaus liitteenä olevassa taulukossa. 2.2 Resurssit Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla ja avissa on nykyisin käytössään noin 110 htv:tä (Keurusselkä 10/20 (Pirkanmaa/koko alue), Pirteva 23, Sotesi 17, Tampere 49 ja avi 9). Yhteistoimintaalueilla ja avissa on käytössä myös lakiapua. Juristeja ei ole huomioitu edellä mainituissa henkilötyövuosissa. Kussakin kunnassa ja avissa on käytössä useita asiakirjahallinta- ja henkilöstöhallintojärjestelmiä. Tässä kuvauksessa on listattu ainoastaan ympäristöterveydenhuollon ja alkoholihallinnon omat tietojärjestelmät. Yhteistoiminta-alueilla valvonnan käytössä on Tervekuu, Tarkastaja ja Facta tietojärjestelmät. Kohde- ja valvontatiedot kerätään kunnallisista tietojärjestelmistä valtion keskitettyihin rekistereihin (Kuti ja Yhtijärjestelmät). Elintarvikevalvonnan valvontatiedot julkaistaan Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Oivajärjestelmässä. Alkoholihallinnolla on käytössään alkoholi-, elinkeino- ja luparekisteri ALLU ja Valviran sähköinen päätösarkisto. Avin ympäristöterveydenhuollolla on käytössään kohderekisteri Elite, hyvinvointisovellus Elvi sekä eläinten merkintä- ja rekisteröintisovellus ID-valvonta. Kunnan

88 praktikkoeläinlääkäreillä on käytössään joko Provet- tai KliniQ-eläinlääkintäohjelmisto. Yhteistoimintaalueilla käytössä olevia ohjelmia ylläpitävät ja kehittävät tietojärjestelmätoimittajat; Terakuu, Digia, Logica, FNS, Evira ja Valvira. 2.3 Talous Toimiala kerää osan tuloistaan valvontamaksuina. Kunnan on perittävä toimijoilta lainsäädännössä määritellyistä toiminnoista hyväksymänsä taksan mukainen maksu. Avi perii toiminnastaan maksut valtion maksuasetuksen mukaisesti. Lisäksi avi perii kunnaneläinlääkärin maksullisiksi säädetyistä eläintautilakiin ja sivutuotelakiin liittyvistä suoritteista asetuksen mukaiset maksut. Kunnan perimien maksujen suuruus voi vastata enintään toimenpiteestä aiheutuneita kustannuksia. Toimialan talousluvut sisältävät nyt kaikkien neljän yhteistoiminta-alueen yhteenlasketut tulot ja menot. Maakuntauudistuksessa Keurusselän yhteistoiminta-alue jakaantuu maantieteellisesti kahteen maakuntaan, jolloin myös tulot ja menot jyvittyvät kahdelle maakunnalle. Yhteistoiminta-alueiden ympäristöterveydenhuollon menot olivat vuonna 2016 noin euroa. Tulot muodostuvat valvonta- ym. maksuista (n euroa), valtion maksamista eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin valvontatuloista (n euroa) ja jäsenkuntien maksuista joilla katetaan loput menot. Valvontamaksut kattavat noin 25 % menoista. Aluehallintoviraston alkoholihallinnon menot koko Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella ovat noin euroa. Tulot (n euroa) muodostuvat maksuista. Aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon meno- ja tulotiedot eivät vielä ole käytettävissä. 2.4 Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Toimialaa on kehitetty monin tavoin viimeisen kymmenen vuoden ajan ja toiminta on tänä aikana koottu peruskunnista useamman kunnan yhteistoiminta-alueisiin. Ympäristöterveydenhuolto toimialana on laaja ja lainsäädäntö mittava. Tavoitteena ovat olleet suuremmat yksiköt, jolloin henkilökunta on voinut erikoistua toimialan jollekin kapeammalle osa-alueelle ja kehittää osaamistaan tällä osa-alueella. Lisäksi uudistuksella on haluttu varmista riittävät johtamisresurssit. Riskinarvioinnin ja valvonnan yhtenäistämisessä sekä taksojen yhdenmukaistamisessa on edelleen kehittämistä. Toimijoita on kohdeltava yhdenmukaisesti siten, että valvonnan laatu ja vaatimukset sekä kustannukset ovat saman tasoiset koko maakunnan alueella. Valvonnan on oltava koko maakunnan alueella tasapuolista. Ympäristöterveydenhuollon toimialasta on tehty useita toimivuus-, tehokkuus- ja kustannusselvityksiä. Toimialan kustannustehokkuus on parantunut merkittävästi yhteistoiminta-alueiden aikana. 3. Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Ympäristöterveydenhuollon kaikki toiminta on lakisääteistä. Toimintatavat, laatujärjestelmät ja riskinarviointi säädellään suurelta osin EU:n valvonta-asetuksessa. Euroopan parlamentti ja neuvosto säätää elintarvikkeisiin, rehuihin ja eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän lainsäädännön asetuksilla, jotka ovat sellaisenaan voimassa myös Suomessa. Kansalliset lait säätävät pääosin maa- ja metsätalousministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö. Toimiala valvoo myös maataloustukiehtojen toteutumista. Suurinta osaa tukiehdoista säädellään EU:n asetuksilla.

89 Kansallisina keskusvirastoina toimivat Evira ja Valvira, jotka laativat toimintaa ohjaavat suuntaviivat osana ympäristöterveydenhuollon monivuotista valvontasuunnitelmaa ja alkoholihallinnon valvontasuunnitelmaa. Kunnat ja avi laativat omat valvontasuunnitelmansa ja raportoivat vuosittain niiden toteutumisesta. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Säteilyturvakeskus STUK toimivat asiantuntijaorganisaatioina. Aluehallintovirastot ohjaavat osaltaan yhteistoiminta-alueiden toimintaa. Toiminnasta raportoidaan vuosittain isäntä- ja jäsenkunnille sekä avin kautta keskusvirastoille Eviralle ja Valviralle. Suomi jäsenmaana raportoi toiminnan toteutumisesta myös EU:lle. 4. Toiminnan vaikuttavuus Ympäristöterveydenhuollon vaikuttavuuden arvioinnissa ei toistaiseksi ole yhdenmukaisia, valtakunnallisia mittareita. Tämän vuoksi toimintaa mitataan vuosittain valvontasuunnitelman toteutumisella ts. suunniteltujen toimenpiteiden toteutumisella ja tavoiteltujen tulosten saavuttamisella. Suunnitelman toteutumisessa huomioidaan tehtyjen tarkastusten ja eläinlääkäripalveluiden määrä. Myös erilaisten päätösten, lausuntojen ja todistusten määrät raportoidaan. Valvonnasta perittävien maksujen summa kuvaa osaltaan toiminnan toteutumista. Toiminnan vaikuttavuutta arvioidaan mm. eläin- ja tartuntatautitapausten määrän muutoksella alueella, elintarvike- ja vesiepidemioiden määrillä, elintarvikevalvonnan Oiva-arvosanojen muutoksilla, pitkäkestoisten eläinsuojelutapausten määrällä ja eläintautitilanteen kehityksellä. Valvonnan vaikuttavuuden arviointiin on kehitteillä mittareita, joiden kehittämiseen Pirkanmaan yksiköt osallistuvat aktiivisesti. 5. Keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Ympäristöterveydenhuolto ja alkoholihallinto toimivat kunnissa yhteistyössä terveydenhuollon, sosiaalitoimen sekä rakennusvalvonnan, teknisen- ja ympäristö- ja sivistystoimen kanssa. Muita yhteistyötahoja ovat mm. vesilaitokset, poliisi, pelastuslaitokset, syyttäjävirasto ja verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö. Toimiala valvoo monia kuntien omistamia kohteita, kuten kouluja, liikuntatiloja ja elintarvikehuoneistoja sekä talousvettä toimittavia laitoksia. Tämän vuoksi yhteistyö on päivittäistä. Toimiala saa lakiapua erityisesti pakkokeinojen toimeenpanossa kuntien ja avin juristeilta. Apu on toiminnan kannalta olennaista ja tarpeellista. Erityistilanteisiin varautumisessa keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat terveyskeskukset, sairaanhoitopiiri, vesilaitokset ja pelastustoimi. Muita tärkeitä sidosryhmiä ovat ELY-keskukset, THL, STUK, TUKES, eläintuottajajärjestöt ja -yhdistykset, ETT ry, Fimea, Apteekit, Tulli, Puolustusvoimat, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, asumisterveysasiantuntijat ja tutkimuksia tekevät laboratoriot. 6. Nykyisen yhteistyön arviointi, yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Pirkanmaan ympäristöterveydenhuollon yksiköt ovat kehittäneet valvonnan laatua ja yhdenmukaisuutta mm yhteisissä laatupäivissä, neuvotteluissa ja koulutustilaisuuksissa sekä projekteina. Ulkopuolinen auditoija on lisäksi auditoinut osan yksiköistä ja saatuja tuloksia on verrattu keskenään. Auditoinneista on saatu kehitysehdotuksia, joita yksiköissä työstetään parhaillaan.

90 Yhteistyö muiden viranomaisten kanssa on jatkuvaa ja säännöllistä. Yhteiset, säännöllisesti kokoontuvat lakisääteiset työryhmät, kuten elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvitystyöryhmät sekä sisäilmatyöryhmät helpottavat asioiden hoitamista. Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijat toimivat tehtävissään sekä viranomaisina että asiantuntijoina. Tällä hetkellä eläinlääkäripäivystys on järjestetty yli maakuntarajojen. Tarve maakuntien väliselle yhteistyölle jatkossakin on selvitettävä. Asiakaspalvelun parantamiseksi myös asiakkaiden yhteydenotot tullaan keskittämään. Alkoholihallinto toimii nykyisin koko aluehallintoviraston alueella. Henkilökuntaa on melko vähän, mutta toiminnan osaamisesta ja sijaisjärjestelyistä on huolehdittu. Maakunnan kokoisessa valvontayksikössä valvonta ja palvelut voidaan tuottaa alueellisesti tehokkaammin kuin nykyisin. Toimipisteet voidaan sijoittaa sinne, missä valvonta- tai palvelutarve on suurin. Tätä varten kohteet ja niiden valvontatarve on kartoitettava maakunnan tasolla. Toimialan ohjaus tullaan keskittämään Eviraan ja Valviran seuraajaan, jolloin ohjauksen moniportaisuus poistuu. Yhteistoiminta-alueiden hallinto kevenee maakuntaan siirtymisen myötä kun usean työnantajan sijaan muodostuu yksi työnantaja. Toiminnan suunnittelu ja raportointi tehdään isäntäkuntien sijaan maakunnalle. STM on tilasi Pirkkalan kunnalta selvityksen, jonka tavoitteena oli arvioida sellaisen maakunnallisen yksikön toimintaedellytykset, jossa ympäristöterveydenhuolto muodostaa vahvan itsenäisen kokonaisuuden alkoholihallinnon kanssa. Selvityksessä tuli arvioida hyödyt em. yhdistämisestä. Selvityksessä arvioitiin lisäksi kuinka maakunnan sisällä hoidetaan yhteistyö perusterveydenhuoltoon, maaseutuhallintoon, pelastustoimeen, vesihallintoon ja maankäyttöön. Samalla selvitettiin kuinka yhteistyö hoidetaan kuntaan jäävien toimintojen, kuten hyvinvoinnin edistämisen, rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja kaavoituksen kanssa. Selvitys on valmistunut ja löydettävissä /asset_publisher/ /selvitys-pirkanmaalle-itsenainen-ymparistoterveydenhuollon-yksikko. Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden tavoitteena on aloittaa vuoden 2017 aikana yhteistoiminta koko alueella elintarvike- ja sivutuotelaitosten, eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin valvonnan sekä epidemiaselvitysten selvittämisen osalta. Tarkoitus on, että yksiköt tekevät keskenään sopimuksen valvontaa tekevien virkamiesten toimivallasta ja vastuusta Pirkanmaalla. Tavoitteena on myös valmistella talousveden erityistilannesuunnitelma koko Pirkanmaan alueelle. 7. Olemassa olevat kustannustehokkaat toimintatavat ja hyvät käytännöt Kullakin yhteistoiminta-alueella toiminta on suunnitelmallista ja toiminnan seuranta on tehokasta. Toiminnan yhdenmukaisuutta vahvistetaan vertaisarvioinneilla; yksiköiden yhteisillä tarkastuksilla ja yksiköissä pariarvioinneilla. Myös valvontatarkastusten yhdenmukaisuutta käydään säännöllisesti läpi. Tiimien vetäjät ja yksikön päällikkö suunnittelevat ja toteuttavat toiminnan tavoitteita. Talousarvion sitovina tavoitteina käytetään lainsäädännön aikarajoja, esimerkiksi seurataan tarkastuspöytäkirjojen valmistumisaikataulua. Yksiköissä tehdään säännöllisesti asiakastyytyväisyyskyselyjä, seurataan henkilökunnan osaamista ja kehitetään toimintaa. Yksiköt tekevät jatkuvaa laadun kehittämistyötä. Ympäristöterveydenhuollon valtakunnalliset auditoinnit ovat tuottaneet yksiköiden toiminnasta ja taloudesta vertailulukuja. Lisäksi yhteistoiminta-alueilta on kerätty hyviä toimintatapoja ja käytäntöjä, joita on hyödynnetty myös Pirkanmaalla. Laatukäsikirjoja päivitetään aina kun lainsäädäntö muuttuu tai kun uutta tutkimustietoa tai tehokkaampia tapoja toimia otetaan käyttöön. Yksiköiden johtamista on kehitetty suunnitelmallisuudella ja johtoryhmätyöskentelyllä.

91 Pirkanmaalla toimialan kustannukset ovat noin 14 euroa / asukas. Valtakunnassa kustannukset ovat keskimäärin 15 euroa / asukas. Toimialalle kehitetään parhaillaan uutta ja kattavaa valtakunnallista tiedonhallintajärjestelmää. Valtion on tarkoitus tarjota järjestelmä kaikille maakunnille. Valvonnan ja palveluiden kohteet tulisivat suoraan tähän järjestelmään, josta ohjaavat virastot saisivat toiminnan raportit. Myös sähköistä asiointia kehitetään. Nykyisin käytössä on joitain sähköisiä ilmoitus- ja hakemuslomakkeita. Elintarvikevalvonnan asiakirjat kulkevat osin sähköisinä, mutta muun valvonnan asiakirjat eivät. Käytössä ei myöskään ole eläinlääkärien sähköistä ajanvarausjärjestelmää. Osa II Esitys palveluiden järjestämisestä 8. Asiakkaat, kohderyhmät ja hyödynsaajat Ympäristöterveydenhuollon ja alkoholihallinnon (YTA) asiakkaina ovat kaikki maakunnan asukkaat, alueella oleskelevat (esim. työ, opiskelu ja vapaa-aika), kunnat ja eri alojen toimijat. Esitetyissä vaihtoehdoissa asiakkaat säilyvät ennallaan, toiminnan painotus on kussakin esitetyssä vaihtoehdossa hieman eri. Vaihtoehdossa A palvelu painottuu kuten nykyisin, vaihtoehto B painottaa maakunnan kaikkien asukkaiden ja kotieläinten terveyttä, vaihtoehdon C painotus on alkutuotannon valvonnassa ja vaihtoehto D painottaa turvallista vettä. Ympäristöterveyden ja alkoholihallinnon alatyöryhmä pitää vaihtoehtoa B väestön ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta parhaana. Vaihtoehto A yhdistää nykyiset toiminnot ja vaihtoehdoissa C ja D ei hyödynnä resursseja parhaalla mahdollisella tavalla. Elintarvike- ja alkoholilain asiakkaita ovat maakunnan väestö sekä elinkeinonharjoittajat, jotka valmistavat, käyttävät, myyvät, tarjoilevat ja tuottavat elintarvikkeita ja/tai alkoholia. Toimijoina ovat alkutuotannon tuottajat ja koko elintarvikeketju. Myyminen voi olla joko myyntiä Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla tai vientitoimintaa. Maakunnan kunnilla on myös omaa elintarvikkeiden käsittelyä ja valmistusta. Terveydensuojelun asiakkaita ovat maakunnan asukkaiden ja alueella oleskelevien lisäksi kunnat, joiden palveluita ympäristöterveydenhuolto valvoo (talousvesi, uimavesi, asuntojen ja julkisten tilojen sisäilma jne.) sekä maakunnan yrittäjät. Eläinten hyvinvoinnin ja terveyden, eläinlääkinnän sekä täydentävien ehtojen palvelun asiakkaina ovat elinkeinonharjoittajat ja tuotantoeläinten sekä seura- ja harraste-eläinten omistajat. Tuotantoeläinten omistajat ovat melko pieni osa kaikista ympäristöterveyden asiakkaista. Heihin kohdentuu myös maksajaviraston kautta merkittävää julkista valtaa ja he ovat nykyisen ELY-keskuksen merkittävä asiakaskunta. Asiakkaina ovat myös eläimistä saatavien tuotteiden käsittelijät, valmistajat ja viejät (riistakuvaajat, metsästäjät, elävien eläinten ja sivutuotteiden tuojat ja viejät). Ympäristöterveydenhuollon asiakasmäärä on suoraan verrannollinen maakunnan asukkaiden, alueella oleskelevien ja eri palveluiden määrään alueella. Kun asukasmäärä kasvaa, lisääntyvät myös palvelut, joita ympäristöterveydenhuolto ja alkoholihallinto luvittavat, valvovat, ohjaavat ja neuvovat. Asiakaskunta tulee lisääntymään sitä myötä, kun väestö Pirkanmaan maakunnassa lisääntyy. Palveluiden hyödynsaajia ovat erityisesti kuluttajat kun elintarviketurvallisuus ja elinympäristön turvallisuus lisääntyvät. Lisäksi alkoholivalvonnan tehostaminen vähentää terveyshaittoja väestössä sekä suoraan että epäsuorasti. Yritykset hyötyvät taloudellisesti saadessaan pienin kustannuksin ohjausta lainsäädännön noudattamiseksi ja elintarviketurvallisuuden takaamiseksi. Eläinten omistajat voivat luottaa

92 eläinlääkintäpalveluiden ympärivuorokautiseen saatavuuteen ja tuotantoeläinten terveydenhuollon kehittämiseen ja ylläpitoon. Palvelut turvaavat taloudellisesti kannattavan eläintenpidon. Kuntalaiset hyötyvät epidemioiden selvittämisestä säästyneinä terveydenhuoltokustannuksina, terveyden säilymisenä ja luottamuksena elinympäristön ja elintarvikkeiden turvallisuuteen. Ympäristöterveys tekee myös merkittävää asiaan liittyvää tiedottamista ja koulutusta. 8.1 Palvelutarpeen kuvaus Ympäristöterveyden ja alkoholihallinnon toiminnan tarkoituksena on ylläpitää hyvää elintarvike- ja elinympäristön turvallisuutta, turvata eläinten terveys ja hyvinvointi, minimoida alkoholin aiheuttamia terveysriskejä ja tuottaa laadukkaita peruseläinlääkäripalveluita kuntalaisille. Ympäristöterveydenhuolto ja alkoholihallinto valvovat ja luvittavat useiden eri lakien mukaisia toimintoja. Ne myös ohjaavat ja neuvovat maakunnan asukkaita ja toimijoita. Ympäristöterveydenhuolto vastaa kaikkien kotieläinten ympärivuorokautisesta eläinlääkinnästä maakunnan alueella. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta turvaa eläinten hyvinvoinnin lisäksi kuluttajille terveelliset, turvalliset ja laadukkaat eläimistä saatavat elintarvikkeet. Ympäristöterveydenhuollon toimintaa säädellään suurimmaksi osaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla, jotka ovat sellaisenaan voimassa myös Suomessa. Elintarvikkeiden, rehujen sekä eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin valvonnan vaatimukset on kirjattu nykyiseen EU:n valvonta-asetukseen. Alkoholilain, elintarvikelain, eläinlääkintähuoltolain tai terveydensuojelulain mukainen toimija ei saa aloittaa tai olennaisesti muuttaa toimintaansa ilman viranomaiselle tehtävää ilmoitusta tai hakemusta. Toiminnan säännöllinen valvonta, ohjaus ja neuvonta ovat toimialan ydintehtäviä. Eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden viennin edellytyksenä on lähtömaassa tehtävä viranomaisvalvonta, jonka luonteen ja laajuuden määränpäävaltio määrittelee. Vientilaitosten viranomaisvalvonta ja eläinlääkinnällisten vientitodistusten allekirjoittaminen mahdollistaa toimijalle vientioikeudet. 9. Palveluiden järjestäminen maakunnassa Ympäristöterveyden ja alkoholihallinnon toimialan tehokkuus ja synergia toteutuvat parhaiten yhtenä kokonaisuutena. Toimialalla on tarkoituksenmukaista yhdistää palveluiden järjestäjä ja tuottaja. Toimialan tehtävät ovat lakisääteisiä, jolloin on tehokkainta järjestää toimialan tehtävät itsenäiseksi toimintakokonaisuudeksi maakunnan toimintayksikköön muiden järjestäjien rinnalle. EU:n valvonta-asetuksessa, samoin kuin kansallisessa hallintoa säätelevässä lainsäädännössä säädetään valvonnan avoimuudesta, kirjatuista valvontamenettelyistä sekä virallisen valvonnan menetelmistä. Toimiala käyttää tehtävissään merkittävää julkista valtaa; itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää hallinnollisia pakkokeinoja tai puuttua merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. Julkisen vallan käytössä hallinnon on oltava avointa, lisäksi palvelua on oltava yhdenvertaisesti saatavilla kaikille niille, joilla on oikeus sitä saada. Palvelun määrä ja laatu säädetään lainsäädännössä ja kansallisissa valvontaohjelmissa, joten palvelun tarve, määrä ja laatu voidaan maakunnassa määrittää näillä perusteilla. Erilaiset oikeudelliset, poliittiset ja hallinnolliset käytännöt, jotka varmistavat hallinnon demokraattisen hyväksyttävyyden turvaavat osaltaan hallinnon avoimuutta. Hallinnon avoimuutta turvaa myös laaja julkisuusperiaate, hallinnon läpinäkyvyys sekä viranomaisviestinnän selkeys. Lakisääteisten toimintojen vaatimukset, toiminnan läpinäkyvyys ja hallinnon avoimuus toteutuvat parhaiten maakuntahallinnon järjestäjän toiminnoissa.

93 Euroopan parlamentti ja neuvosto on antanut uuden valvonta-asetuksen (625/2017). Asetus koskee elintarvikkeiden, rehujen, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kasvinterveyden ja kasvinsuojeluaineiden valvontaa. Asetuksessa määritellään virallinen valvonta ja sen vaatimukset ja sitä voidaan hyödyntää myös muussa ympäristöterveyden ja alkoholihallinnon valvontatyössä. 9.1 Uudet palvelumallit ja toimintatavat Ympäristöterveyden ja alkoholihallinnon alatyöryhmä on työstänyt nykytilan kuvauksen ja esityksen palvelujen järjestämiseksi. Ympäristöterveyden ja alkoholihallinnon alatyöryhmä pitää vaihtoehtoa B (yhteinen terveys) väestön ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta parhaana. Vaihtoehto A yhdistää nykyiset kuntien ja avien toiminnot ja lisää toiminnan tehokkuutta nykytilaan verrattuna. Ympäristöterveyden ja alkoholihallinnon alatyöryhmä on kokoontunut 8 kertaa. Lisäksi Pirkanmaan maakunnan ympäristöterveydenhuollon henkilökunta on osallistunut toiminnan kehittämiseen työpajassa maaliskuussa Alatyöryhmä jakaantui neljään tiimiin; elintarvikevalvonnan ja alkoholihallinnon, eläinlääkintähuollon, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan ja terveydensuojelun tiimeihin. Tiimit ovat tuottaneet alatyöryhmälle tietoa ja suunnitelleet toimintaa. Alatyöryhmän jäsenet on lueteltu tämän asiakirjan lopussa. Alatyöryhmä osallistui eläinlääkäripalveluiden osalta alkutuotannon tuottajille tehtyyn kyselyyn keväällä Vaihtoehtoisilla toimintatavoilla tuotetaan lakisääteiset palvelut kaikille toimialan kohdassa 8 määritetyille asiakkaille. Asiakkailla on myös muiden lakien mukaisia palvelutarpeita, joita nykyisin hoitaa sekä aluehallintovirasto että ELY-keskukset. Toimintoja yhdistämällä voidaan palveluprosesseja virtaviivaistaa ja saada synergiaa valvontatyöhön. Eläinsuojelulain mukainen kuntien velvollisuus huolehtia talteenotetuista eläimistä siirtyy myös maakuntien tehtäväksi. Toiminnalla pyritään estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttävälle tasolle ihmisiin ja eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä. Tavoitteena on taata oikeudenmukaiset käytännöt elintarvikkeiden tuotannossa ja myynnissä sekä rehujen tuotannossa ja samalla suojella kuluttajien etua. Perimmäisenä tehtävänä on väestön terveyden turvaaminen ja suojelu. Kaikissa esitetyissä vaihtoehdoissa oletuksena on, että aluehallintoviraston toiminta lakkaa. Ympäristöterveydenhuollon ja alkoholihallinnon tehtävien siirtymiseen on useita vaihtoehtoja, jotka eivät raporttia kirjoitettaessa ole vielä varmistuneet. Osa ympäristöterveydenhuollon tehtävistä voi siirtyä Eviraan, osa ympäristöterveyden ja alkoholilupahallinnon tehtävistä valtion lupa ja valvontavirastoon. Nykyinen ympäristöterveydenhuollon järjestelmä on kustannustehokas ja joustava kokonaisuus. Sitä on kehitetty aktiivisesti viimeisten vuosien aikana. Monipuolinen, osaava henkilökunta vastaa joustavasti koko ketjun valvonnasta alkutuotannosta kuluttajalle. Kaikki virkaeläinlääkärit, niin praktiikkaa kuin valvontaa tekevät toimivat eläintautilain ja eläinsuojelulain mukaisina viranomaisina. Toimialaa on kehitetty jatkuvasti ja siinä on paljon synergiaetuja; alkutuotannon valvontaan, erityisesti eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin valvontaan osallistuvat virkaeläinlääkärit seuraavat tilakäynneillään alkutuotannon toimintoja. Vain terveet ja hyvinvoivat eläimet tuottavat laadukkaita ja turvallisia elintarvikkeita. Mikäli nykyisen kaltainen synergiaetu päätettäisiin jättää käyttämättä, tarvittaisiin eläimistä saataviin elintarvikkeisiin liittyvään alkutuotannon valvontaan sekä ympärivuorokautiseen eläinlääkintähuoltoon (eläinlääkintä, eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin valvonta) lisää virkamiehiä. Ympäristöterveydenhuollon toimialan tehtävistä valvontatarve määrittyy valvottavan aiheuttamalla riskillä väestöön. Mitä suurempi riski on, sitä suurempi on kyseisen toiminnan valvonnan tarve.

94 9.1.1 Vaihtoehto A Ympäristöterveys ja alkoholihallinto yhteen toimintakokonaisuuteen Vaihtoehdossa yhdistetään kuntien ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden, aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon ja aluehallintoviraston alkoholihallinnon tehtävät yhteen itsenäiseen maakunnalliseen kokonaisuuteen. Yhdistämiselle on kansanterveydelliset perustelut, kun sama organisaatio, joka vastaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta vastaa myös kahden suurimman yksittäisen hyvinvoinnin ja terveyden uhkatekijän eli alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden myynnin valvonnasta. Yhdistämisellä saavutetaan jonkin verran synergiaetua, sillä ympäristöterveydenhuollon elintarvikevalvonnan ja alkoholihallinnon kohteet ovat pitkälti samat. Alkoholihallinnon harmaan talouden torjunnan osaaminen edistäisi myös elintarvikepetosten tunnistamista ja valvontaa. Valvontaa tehdään elintarvikevalvonnassa ja alkoholivalvonnassa osittain eriaikaisesti, sillä alkoholin myyntipaikkojen valvonta on suurelta osin ilta/yötyötä. Aluehallintoviraston alkoholivalvonnan työntekijät hajaantuvat maakuntauudistuksessa aluehallintovirastosta viiteen maakuntaan. Alkoholihallinnossa tulisikin harkita maakuntien välistä yhteistyötä, jotta voitaisiin varmistua erityisesti sijaisjärjestelyistä. Yhdistämisen etuina on ennaltaehkäisevän kansanterveystyön keskittäminen valtaosin yhteen maakunnalliseen yksikköön Vaihtoehto B Yhteinen terveys toimintakokonaisuus; ympäristöterveydenhuollon kokonaisuus, alkoholihallinto, osa vesitalouden- ja alkutuotannon valvontatehtävistä sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävistä muodostavat itsenäisen kokonaisuuden maakunnassa. Toimiala valvoo elinympäristön ja yksilön terveyttä ja turvallisuutta, väestön ja eläinten yhteisiä tarttuvia tauteja, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvinterveyttä. Tehtävät ovat suurimmalta osin ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin ja terveyden turvaamista, perimmäisenä tarkoituksena ihmisten terveyden suojelu. Perustehtävänä on toimijoihin kohdentuva säännöllinen, riskinarviointiin perustuva valvontatoiminta. Toimiala ohjaa, neuvoo ja valvoo toimijoita eri lakien mukaisesti. Ihmisten ja eläinten yhteisen terveyden turvaamiseksi tulisi hallinnonuudistuksella taata hyvä ja kiinteä yhteys perusterveydenhuoltoon. Elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvittäminen, eläinten ja ihmisten yhteisten tarttuvien tautien ehkäisy, mikrobilääkeresistenssin vähentäminen ja asumisterveysasiat ovat terveydenhuollon ja ympäristöterveydenhuollon yhteisiä tavoitteita. Sosiaali- ja terveysministeriön strategian mukaan ympäristöstä aiheutuvien terveyshaittojen arviointi tulee huomioida kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Yhtenä toimialan painopisteenä tulee olla asiantuntijalausuntojen antaminen sekä neuvonta ja ohjaus päätöksenteon tueksi perustuen STM:n strategiseen linjaukseen terveyshaittojen arvioimisesta kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Vaihtoehto tukee kattavaa ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä. Nykyisellä kustannustahokkaalla ympäristöterveydenhuollon järjestelmällä sekä monipuolisella ja asiantuntevalla henkilökunnalla varmistetaan elintarvikkeiden terveellisyys ja turvallisuus alkutuotannosta käyttäjälle sekä eläinlääkintähuollon toimivuus ympärivuorokautisesti. Vaihtoehdossa toimiala tukee kunnissa tehtävää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä STM:n strategian mukaisesti. Kaikki kunnaneläinlääkärit säilyvät virkamiehinä. Kun myös eläinlääkäripalveluita tuottavat eläinlääkärit valvovat alkutuotannon toimijoita varmistuu tehokas eläintauti- ja eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien

95 seuranta sekä antibioottiresistenssin torjunta. Valvonta takaa myös tarttuvien eläintautien ja eläimistä ihmisiin leviävien tautien tehokkaan torjunnan väestötasolla. Myös täydentävien ehtojen valvonta tukee hyvin tätä toimintakokonaisuutta ja synergia hyödynnetään täysin Vaihtoehto C Ympäristöterveydenhuolto ja alkutuotannon valvonta samaan toimintakokonaisuuteen. Ympäristöterveyden kokonaisuuteen sisällytetään monipuolisesti alkutuotannon valvontaa. Alkutuotantotiloilla valvontaan elintarvikkeiden ja eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin valvonnan lisäksi rehujen turvallisuutta, kasvinterveyttä ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä sekä luonnonmukaista tuotantoa. Tällä palvelukokonaisuudella maakuntien tehtäväksi annettu alkutuotannon valvonta muodostaisi yhden kokonaisuuden muiden ympäristöterveydenhuollon tehtävien kanssa. Valvontaan liittyy myös eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonta sekä maataloustukien täydentävien ehtojen valvonta. Alkutuotannon, kuten kasvisten, viljan ja sienten viljelyn valvonta, on osa elintarvikevalvonnan kokonaisuutta. Toimintakokonaisuus palvelisi hyvin alkutuotannon toimijoita. Vaihtoehdosta jäisi kansanterveydellinen näkökulma melko ohueksi, sillä painotus olisi lähinnä alkutuotannossa. Tässä vaihtoehdossa jäisi myös alkoholihallinnon ja elintarvikevalvonnan synergia hyödyntämättä Vaihtoehto D Ympäristöterveydenhuolto, alkoholihallinto ja vesitaloustehtävät samaan toimintakokonaisuuteen Ympäristöterveydenhuollon tehtävistä kansanterveydellisesti merkittävä osa kohdistuu uima- ja talousveden valvontaan. Vesien valvonnassa erityistilanteisiin varautuminen on olennainen osa väestön terveyden turvaamisessa. Toimintakokonaisuuteen sopii hyvin myös veden johtamiseen, käsittelyyn, vedenhankintaan sekä muuhun vesivarojen käyttöön ja hoitoon liittyvät tehtävät. Turvallisen uima- ja talousveden varmistamiseen vaikuttavat vesivarojen ja vesiympäristön käyttö ja hoito. Toimintakokonaisuudet yhdistämällä yksikön vesitalousasioiden asiantuntijuus ja voimavarat lisääntyisivät, turvallista ja terveellistä talous- ja uimavettä valvottaisiin samassa kokonaisuudessa raakavedestä käyttöveteen asti. Vaihtoehto edistää kansanterveyttä, mutta ei hyödynnä täysimääräisesti sitä synergiaa, joka yhteinen terveys toimintakokonaisuudessa voitaisiin saavuttaa. 9.2 Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Osa ympäristöterveyden ja alkoholihallinnon tehtävien keskittämisestä on tässä vaiheessa vielä avoinna. Erityislainsäädännön osaamista edellyttävä valvonta voidaan tehdä joko keskusvirastosta tai usean maakunnan yhteisellä sopimuksella. Myös osa aluehallintoviraston tehtävistä saatetaan sijoittaa valtion lupa- ja valvontavirastoon. Maakuntien välisellä yhteistyöllä voidaan turvata henkilökunnan osaaminen ja sijaisjärjestelyt. Maakuntien kesken voisi olla järkevää tehdä yhteistyötä alkoholihallinnon, maataloustukien täydentävien ehtojen valvonnan laajennusvalvonnassa sekä helposti leviävien eläintautien päivystyksessä. Kaikessa toiminnassa on tärkeää, että siihen on nimetty vastuullinen viranhaltija ja hänelle vähintään yksi sijainen. Erityisosaamista vaativissa tehtävissä yhden maakunnan henkilökunta ei välttämättä aina riitä. Helposti leviävät ja vaaralliset eläintaudit ovat melko harvinaisia. Niitä varten on kuitenkin oltava valmiussuunnitelmat ja virkaeläinlääkärien ympärivuorokautinen valmiusjärjestelmä. Mikäli epäillään helposti leviävää eläintautia, on torjuntatoimiin ryhdyttävä välittömästi.

96 9.3. Ehdotuksia ja perusteita palveluverkon muodostamisessa (lähipalvelut, seudulliset ja maakunnalliset palvelut, digitalisaatio) Ympäristöterveyden valvontapalvelut toteutetaan pääosin siten, että valvoja käy kohteessa. Palvelu tapahtuu samalla tavalla huolimatta valvojan lähtöpisteestä. Valvonnan asiakkaat asioivat lähinnä puhelimitse, sähköpostitse sekä sähköisesti, eivät käymällä toimipisteissä. Asiakaspalvelu, kuten näytteenottovälineiden jakelu, voidaan toteuttaa maakunnan yhteisistä toimipisteistä. Ympäristöterveyden tehtäväkenttä on laaja ja monipuolinen. Toimintaa on kehitetty kohti suurempia toiminnallisia yksiköitä, jolloin erikoistuminen, asiantuntemuksen keskittäminen ja sijaisjärjestelyt ovat helpommin hoidettavissa. Maakuntaan voitaisiinkin sijoittaa yksi päätoimipiste ja tarvittava määrä maakunnallisia palvelupisteitä, joista asukkaat saisivat monenlaisia maakunnan palveluita. Nämä palvelupisteet voisivat toimia myös satunnaisina henkilökunnan työskentelypaikkoina. Eläinlääkinnän palvelut ovat peruspalveluita ja ne tulisi tuottaa lähipalveluina. Eläinlääkärit hoitavat eläimiä sekä vastaanotolla, että tilalla. Eläinlääkinnän asiakkaat maksavat palveluista virkaehtosopimuksen mukaisen taksan mukaisesti. Asiakkaat maksavat toimenpiteistä sekä lääke- ja matkakustannukset. Asiakkaat saavat nopeammin ja edullisemmin palveluita, mikäli ne annetaan kohtuullisen välimatkan päässä. Pirkanmaan maakunnassa tuleekin olla eläinlääkärin vastaanottoja siten, että asiakkaat saavat kiireellisissä tilanteissa apua kolmen tunnin kuluessa tilauksesta. Vastaanotoille tuodaan eläimiä väkitiheiltä alueilta. Tuotantoeläimet painottuvat Pirkanmaalla haja-asutusalueille. 10. Vaihtoehtojen vaikutusten arviointi 10.1 Vaihtoehto A Vaihtoehto A Hyödyt Haitat/haasteet Asiakkaisiin kohdistuvat vaikutukset - Asiakas saa ympäristöterveyden ja alkoholihallinnon palvelut samasta viranomaisesta - Toiminta on monipuolisempaa ja osaavampaa - Yhteisen terveyden edistäminen ei toteudu tehokkaasti - Täydentävien ehtojen valvonnan synergiaetu muun alkutuotannon valvonnan kanssa ei toteudu Henkilöstöön ja osaamiseen kohdistuvat vaikutukset - Mahdollisuus tehdä yhteistarkastuksia elva ja alk, työturvallisuus paranee - Osaaminen petosten valvonnassa lisääntyy - Alkoholihallinnon resurssien jakautuminen viiden maakunnan kesken Taloudelliset vaikutukset - Jonkun verran synergiaetua, tarve lisäresursseille vähenee - Talteen otettujen eläinten osalta taloudellisia vaikutuksia ei ole arvioitu tai huomioitu Toimintatapoihin kohdistuvat vaikutukset - yhteistarkastusten lisääntyminen

97 10.2 Vaihtoehto B Vaihtoehto B Hyödyt Haitat/haasteet Asiakkaisiin kohdistuvat vaikutukset - Yhteys perusterveydenhuoltoon vahvistuu; moniammatillinen yhteistyö korostuu (epidemiat, sisäilmaasiat, zoonoosit) - Terveyshaittojen ehkäisy tehostuu - Vesihuollon tehtävien valvonta samassa yksikössä - Alkutuotannon ja tukivalvonnan koordinaatio paranee - Kuntien ja maakunnan vastuulla olevan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinointi huomioitava - Henkilöstöön ja osaamiseen kohdistuvat vaikutukset - Moniammatillinen asiantuntijuus lisääntyy - Toimintakokonaisuuksien yhdistäminen tehostaa toimintaa - Eläinten hyvinvoinnin ja terveyden valvonnassa osaaminen lisääntyy - Lisäresurssin tarve vähenee - Mahdollistaa tehostamisen, sujuvoittamisen, ja pidemmälle viedyn erikoistumisen sekä yhtenäiset toimintatavat - Monitahoisen ja eri organisaatioista tulevien työntekijöiden yhteistyön optimointi - Yhteisten toimintatapojen integrointi Taloudelliset vaikutukset - Ennaltaehkäisevä työ vähentää yhteiskunnan kustannuksia - Voimavarojen ja osaamisen yhdistämisellä toiminta tehostuu - Talteen otettujen eläinten osalta taloudellisia vaikutuksia ei ole arvioitu tai huomioitu Toimintatapoihin kohdistuvat vaikutukset

98 10.3 Vaihtoehto C Vaihtoehto C Hyödyt Haitat/haasteet Asiakkaisiin kohdistuvat vaikutukset - Alkutuotannon valvonta tehdään samasta yksiköstä, jolloin myös tukivalvonnan koordinaatio tehostuu - EU valvonta-asetus säätää suurta osaa toimintakokonaisuutta - Hyvinvoinnin ja terveyden synergiaetu ei toteudu - Alkoholihallinnon osaaminen ja synergiaetu ympäristöterveyteen jää hyödyntämättä - Alkoholihallinnon organisoituminen jää auki Henkilöstöön ja osaamiseen kohdistuvat vaikutukset - Työnkuva monipuolistuu alkutuotannon valvonnassa; samalla käynnillä valvontaan laajasti valvontaasetuksen toimintoja - Työn haasteellisuus lisääntyy - Työnkuva monipuolistuu alkutuotannossa; samalla käynnillä valvontaan laajasti valvontaasetuksen toimintoja - Työn haasteellisuus lisääntyy Taloudelliset vaikutukset - Alkutuotannon valvonnan yhdistäminen samaan voi parantaa asiakkaan saamaa palvelua - Synergiaetu koskee vain pientä osaa ympäristöterveyden asiakkaista - Talteen otettujen eläinten osalta taloudellisia vaikutuksia ei ole arvioitu tai huomioitu Toimintatapoihin kohdistuvat vaikutukset Vaihtoehto D Vaihtoehto D Hyödyt Haitat/haasteet Asiakkaisiin kohdistuvat vaikutukset - Vesihuollon valvonta samassa viranomaisesta - Vesilaitosten toimintaa valvoo vain yksi viranmainen - Täydentävien ehtojen valvonnan synergiaetu muun alkutuotannon valvonnan kanssa ei toteudu Henkilöstöön ja osaamiseen kohdistuvat vaikutukset - Vesitalousosaaminen vahvistuu Taloudelliset vaikutukset - Tehtävissä jonkun verran synergiaetua - Talteen otettujen eläinten osalta taloudellisia vaikutuksia ei ole arvioitu tai huomioitu

99 11. Alatyöryhmän johtopäätökset ja huomiot Ympäristöterveyden ja alkoholihallinnon alatyöryhmä esittää, että toimivin ja vaikuttavin ratkaisu olisi muodostaa toimialasta maakuntahallintoon itsenäinen yhteistä terveyttä tukeva toimintakokonaisuus (vaihtoehto B), jonka asiantuntijuutta käytettäisiin maakuntahallinnon johtoryhmässä. Kokonaisuus sijoitettaisiin suoraan maakunnan toimintayksikköön järjestäjäksi. Toimialalla ei ole tarpeen eriyttää järjestäjää ja tuottajaan, vaan toiminta voidaan toteuttaa suoraan järjestäjänä. Tehtävät ovat lakisääteisiä ja keskusviraston ohjaamia. Toimialalla käytetään merkittävää julkista valtaa, jolloin hallinnon avoimuus on ensiarvoisen tärkeätä. Tämän vuoksi organisoituminen liikelaitokseksi tai liikelaitokseen ei ole eduksi. Toimiala myös valvoo liikelaitosten palvelutuotantoa, joten organisoitumisessa on huomioitava valvonnan riippumattomuus. Lisäksi täydentäviä ehtoja koskeva lainsäädäntö estänee organisoitumasta liikelaitokseen. Jotta myös alkutuotannon valvonnasta saataisiin synergiaetua, tulisi kaikki alkutuotannon valvonta yhdistää suuremmaksi kokonaisuudeksi ympäristöterveysyksikköön. Hallinnon avoimuuden kannalta on olennaista, että valvonta ja tukien maksatukseen liittyvä päätöksenteko eriytetään uudessakin organisaatiossa toisistaan. Erityisesti valvontatoiminnan seurauksena maatalouden tukiin kohdistuvien sanktiopäätösten teko tule olla hallinnollisesti eriytetty. Substanssilainsäädäntö edellyttää, että maakunnassa toimialan tehtävistä huolehtii maakunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin. Päätöksenteko on nykyisin delegoitu viranhaltijoille erityislakien sallimissa rajoissa. Vain lainsäädännössä määrätyt suunnitelmat ja lainsäädännön vaatimat hallinnolliset pakkokeinot käsitellään viranomaisessa. Viranhaltijat käyttävät tehtävässään merkittävää oikeusharkintaa ja julkista valtaa. Ympäristöterveydenhuollon yksiköissä on siirrytty viimeisen kymmenen vuoden aikana yhä suurempiin yksiköihin. Laatutyö ja toiminnan kehittäminen on jatkuvaa. Toimialan tehtävien yhdistäminen Yhteinen terveys -kokonaisuuteen luo lisäarvoa ennaltaehkäisevään kansanterveystyöhön. 2. Pirkanmaan kolme ympäristöterveydenhuollon yksikköä; Pirteva, Sotesi ja Tampere valmistelevat sopimusta, jossa yksiköiden viranhaltijoilla olisi elintarvike- ja terveydensuojelu- sekä eläinsuojelulain mukainen toimivalta ja vastuu kaikissa yhteistoiminta-alueilla. Sopimuksella voidaan tehostaa tarkastustoimintaa, henkilökunta voi keskittyä omaan erikoisalaansa ja suunnitella tarkastusmatkat lyhyemmiksi. Lisäksi toimintatavat ja laatujärjestelmät voidaan yhtenäistää jo ennen maakuntauudistusta. Laajemman yhteistoiminnan on arvioitu alkavan Alatyöryhmä esittää harkittavaksi maakunnallisia moniammatillisia yhteistyöryhmiä niin maakunnan toiminnoille kuin maakunnan ja kuntien väliselle työlle. Ympäristöterveydellä ja alkoholihallinnolla on runsaasti rajapintoja maakunnan muiden toimintojen, kuten perusterveydenhuollon, hyvinvoinnin ja terveyden kokonaisuuden, sosiaalitoimen, pelastustoimen ja maaseutuhallinnon kanssa. Yhteys sosiaali- ja terveystoimeen on välttämätöntä säilyttää tehokkaana ja hyvänä. Toimiala hoitaa kahden merkittävän hyvinvoinnin ja terveyden uhkatekijän - alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden lupahallintoa ja valvontaa. Elintarvike- ja talousvesivälitteiset epidemiat, eläinten ja ihmisten yhteiset tarttuvat taudit (zoonoosit) sekä mikrobilääkeresistenssi ovat asioita, jotka vaikuttavat ihmisten ja eläinten yhteiseen terveyteen. Eläinsuojelun ja sosiaalitoimen asiakkaat ovat monesti samat. Sosiaalitoimen asiakkaan uupuminen ja sosiaaliset vaikeudet näkyvät myös eläinten kohtelussa. Kyky hoitaa eläimiä, niin seura- kuin tuotantoeläimiä heikkenee. Varautuminen elintarvike- ja vesivälitteisiin epidemioihin, erityistilanteisiin sekä vaarallisten ja helposti leviävien eläintautien torjuntaan tehdään yhteistyössä tartuntataudeista vastaavien terveysviranomaisten ja pelastusviranomaisen kanssa. Maaseutuhallinnossa on osin samoja asiakkaita

100 eläinlääkintähuollon kanssa. Täydentävien ehtojen sekä alkutuotannon elintarvike- ja eläinsuojeluvalvonnan tulokset vaikuttavat tuottajille maksettuun maataloustukeen. Palvelujen tarpeen, laadun ja saatavuuden arviointi on maakunnan järjestäjän tehtävä. Erityisesti yhteys ihmisten ja eläinten ennaltaehkäisevässä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tulisi suunnitella yhdessä sote-toimintojen kanssa. Sot- toimintojen järjestäminen on maakunnan tehtävä, vaikka tuottaminen siirtyisikin joko liikelaitokseen tai yrityksiin. Järjestäjän tehtävänä on vastata mm. yhdenvertaisten palveluiden saatavuudesta, palvelujen tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä. Lisäksi järjestäjällä on vastuu palvelun tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta. Laatutyö eli palvelun laadun valvonta ja palveluiden toteutuminen vaatimusten ja tarpeen mukaisesti on myös järjestäjän tehtävä, kuten toimintojen suunnittelu ja seuranta. Myös asukkaiden palvelukokonaisuuksien yhteensovittaminen on järjestäjän vastuulla. 4. Lisäksi toimiala esittää, että vuonna 2016 Tukesiin siirretty kuluttajapalveluiden valvonta siirretään myös maakuntien tehtäväksi. Terveydensuojelun ja kuluttajapalveluiden valvonnassa on runsaasti yhtymäkohtia. Terveydensuojelun kohteet ovat samat, kuin kuluttajapalveluiden, joten on luontevaa tehdä molempien lakien mukainen tarkastus samalla kerralla. Kuluttajaturvallisuuden valvonnassa asiantuntemus ja valvonnan läsnäolo paikallisesti on olennaisen tärkeitä. Ympäristöterveyden ja alkoholihallinnon alatyöryhmä: Merja Bojang / ympäristöterveyspäällikkö Tre puheenjohtaja Kirsi Sario / ympäristöterveyspäällikkö Pirteva varapj, sihteeri Risto Ekonen / terveysvalvonnan johtaja Sastamala Anne Vornanen / ympäristöterveyspäällikkö Keuruu Satu Virtaranta /elintarvikevalvonnan esimies Tre Tuula Sillanpää / terveydensuojelun esimies Tre Jyrki Haapasalmi / eläinlääkintähuollon esimies Tre Sari Laukkanen (vara Hanna Juhe) / henkilöstön edustaja Tre Hanna Lundström / / henkilöstön edustaja Pirteva Sari Rantala (vara Hanna Jääskeläinen) / henkilöstön edustaja Sastamala Pia Sarja / henkilöstön edustaja Keurusselkä Harri Maijanen / henkilöstön edustaja Keurusselkä Leena Jakala / läänineläinlääkäri AVI Markku Paavilainen / alkoholitarkastaja AVI

101 Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen teemaryhmä Vesienhoito- ja vesitalouspalvelut alatyöryhmä Sisällys Osa I Nykytilan kuvaus Yleistä Palveluiden järjestämisen nykytila Toiminta Pirkanmaa osana Kokemäenjoen vesistöaluetta ja läntistä vesienhoitoaluetta Vesienhoito Vesitalous Ympäristötieto ja -tietoisuus Kuntien rooli Maakunnan liiton rooli Resurssit ja talous Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Toiminnan vaikuttavuus Keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Nykyisen yhteistyön arviointi, yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Keskitetyt palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti...21 Osa II Esitys palveluiden järjestämisestä...22 Johdanto Asiakkaat, kohderyhmät ja hyödynsaajat

102 8.1 Palvelutarpeen kuvaus Palveluiden järjestäminen maakunnassa Uudet palvelumallit ja toimintatavat Palvelumallivaihtoehdot Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Ehdotus palveluverkoksi (lähipalvelut, seudulliset ja maakunnalliset palvelut, digitalisaatio) Vaihtoehtojen vaikutusten arviointi Vaihtoehto A Vaihtoehto B Alatyöryhmän johtopäätökset ja huomiot...31 LIITTEET 2

103 Osa I Nykytilan kuvaus 1. Yleistä Vesienhoitoa ja vesitaloutta hoidetaan monien tahojen ja hallinnonalojen yhteistyönä. Käytännön työssä on sovitettava yhteen niin vesivarojen hyödyntämisen, alueiden käytön, vesiensuojelun, ympäristöterveyden, biotalouden, luonnon monimuotoisuuden kuin yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan kuuluvan varautumisen tavoitteita. Puhtailla vesillä on suuri merkitys kansalaisten elinympäristön viihtyisyydelle ja hyvinvoinnille, vesiin liittyville elinkeinoille ja samalla taataan myös turvallinen talousvesi. Vesienhoito- ja vesitaloustehtävät sivuavat myös kalatalouteen, maaseudun kehittämiseen ja liikenteeseen liittyviä tehtäviä. Tehtävä perustuu kumppanuuksiin ja hyvään tietopohjaan. Tieto on myös jokaisen kansalaisen helposti ja avoimesti saatavissa. Vesiin vaikuttavia toimintoja ja hankkeita sekä vaikutuksia tarkastellaan koko vesistön tai sen valuma-alueen mittakaavassa. Tehtävään sisältyy yleisen edun valvonta, mikä merkitsee yksityistä intressiä laajempien etukysymysten edistämistä ja valvontaa. Yleisen edun valvontaa toteutetaan mm. antamalla lausuntoja aluehallintovirastoille ja kunnille lupahakemuksista ja käyttämällä tarvittaessa valitusoikeutta näiden antamista päätöksistä. Lisäksi ELY-keskuksella on ympäristönsuojelu-, vesi- ja jätelakien mukaan rikosasioissa asianomistajan asema, jos yleistä etua on loukattu. Tehtäväkokonaisuus perustuu EU-direktiiveihin ja EU:n asettamiin vesienhoidon, tulvariskien ja ympäristötiedon saatavuuden tavoitteisiin sekä kansalliseen lainsäädäntöön. Hallitusohjelmassa ja sen painopisteissä näkyy merkittävästi tehtäväkentän painotus. Biotalous ja puhtaat ratkaisut painopisteen alla on useita kärkihankkeita mm. ravinteiden kierto, vesientila ja sininen biotalous. Sinisellä biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävään käyttöön ja vesiosaamiseen perustuvaa liiketoimintaa. Vesihuolto ja pohjavedet ovat osa vesienhoidon ja vesitalouden kokonaisuutta. Ne kytkeytyvät kuitenkin vahvasti alueiden käyttöön ja niiden nykytilankuvaus on tehty MAKU-teemaryhmän 3 Alueidenkäyttö ja liikenne yhteydessä eikä tehtäviä kuvata tässä raportissa yhteyspintoja tarkemmin. 2. Palveluiden järjestämisen nykytila 2.1 Toiminta Pirkanmaa osana Kokemäenjoen vesistöaluetta ja läntistä vesienhoitoaluetta Pirkanmaa maakunta kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueeseen (liite 1) vesien laskiessa Porin kaupungin kohdata Selkämereen. Pirkanmaan osuus Kokemäenjoen vesistöalueen pinta-alasta on 52 % ja Kanta-Hämeen ja Satakunnan yhteensä 28 % neljän muun maakunnan muodostaessa loput 20 %. Hallinnonuudistuksen yhteydessä Pirkanmaalle siirtyvä Kuhmoisten kunta kuuluu pääosin Päijänteen vesistöalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu tehdään vesienhoitoalueittain, jotka muodostuvat yhdestä tai useammasta vesistöalueesta sekä niihin yhteydessä olevista pohja- ja rannikkovesistä. Suomessa on viisi kansallista vesienhoitoaluetta. Pirkanmaan maakunta kuuluu lähes kokonaan Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen, josta käytetään myös nimitystä läntinen vesienhoitoalue tai VHA3 (liite 1) ja jonka alueelle sijoittuu lisäksi maakunnista Kanta-Häme, Varsinais-Suomi, Satakunta, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaan. Maakuntauudistuksen yhteydessä maakuntaa vaihtava Kuhmoisten kunta kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen (VHA 2). 3

104 2.1.2 Vesienhoito EU:n yhteiset vesienhoidon tavoitteet on määritelty vesipolitiikan puitedirektiivissä (2000/60/EY), jonka tavoitteena on suojella ja ennallistaa pinta- ja pohjavesiä niin, että niiden tila ei heikkene ja vesistöjen tila on vähintään hyvä koko EU:n alueella vuoteen 2015 mennessä. Suomessa direktiivi on pantu toimeen lailla vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) sekä asetuksella vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) ja asetuksella vesienhoitoalueista (1303/2004). Valtakunnallisella tasolla vesienhoitoa ohjaa ympäristöministeriö. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa työtä toimialallaan rakennettujen vesistöjen osalta. Suomen ympäristökeskuksella (SYKE) on merkittävä rooli keskitettyjen aineistojen tuottamisessa, tietojärjestelmien ja mallien kehittämisessä sekä vesienhoitosuunnitelmien ja toimenpiteiden toteutumatietojen raportoinnissa EU:lle. Vesienhoitoalueella työtä ohjaavat ja yhteen sovittavat ohjausryhmä, koordinaatioryhmä sekä ELY-keskusten nimeämät alueelliset vesienhoidon yhteistyöryhmät. Vesien- ja merenhoidon suunnittelu ja kuuleminen Vesienhoidon suunnittelu sisältää useita isoja osaprosesseja kuten pinta- ja pohjavesien ominaispiirteiden tarkastelun, vesistöihin ja pohjavesiin ihmistoiminnoista kohdistuvien paineiden ja riskinarvioinnin, vesien tilan arvioinnin (pintavedet: ekologinen tila ja kemiallinen tila, pohjavedet: kemiallinen ja määrällinen tila), vesientilan parantamistarpeiden arvioinnin, toimenpiteiden suunnittelun, vaikutusten arvioinnin, kustannustehokkuustarkastelun ja edellä mainittujen tietojen kokoamisen ja tallennuksen tietojärjestelmiin. Suomen ympäristökeskuksella on keskeinen rooli keskitettyjen aineistojen tuottamisessa. Osaprosesseissa kerätyn tiedon pohjalta ELY-keskus laatii vesienhoidon toimenpideohjelman ja osallistuu osaltaan vesienhoitoalueittaisten vesienhoitosuunnitelmien laatimiseen. Vesienhoitosuunnitelmat hyväksytään joka kuudes vuosi valtioneuvostossa, ja ne toimitetaan edelleen EU:n arvioitaviksi. Vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat valmistellaan laajassa yhteistyössä ja yhteiskunnan eri tahoja kuullen tavoitteena avoin ja osallistava vesienhoidon suunnittelu. Vesienhoidon suunnittelusta vastaavat ELY-keskukset yhdessä alueensa lakisääteisen yhteistyöryhmän kanssa. Yhteistyöryhmiin on koottu mahdollisimman kattavasti alueen eri sidosryhmien, toiminnanharjoittajien, järjestöjen ja vesien käyttäjien edustus. Yhteistyöryhmässä on edustus muun muassa maakuntien liitoilla sekä kunnilla. Yhteistyöryhmän alla työskentelevät sektorikohtaiset alatyöryhmät. Kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus osallistua vesienhoidon suunnitteluun virallisten kuulemisten kautta. Merenhoito perustuu meristrategiadirektiiviin, jota varten Suomessa on säädetty laki vesien ja merenhoidosta. SYKE ja Varsinais-Suomen ELY-keskus ohjaavat ja sovittavat yhteen suunnittelua. Sisävesimaakuntana Pirkanmaan ELY-keskuksen rooli on lähinnä tietojen toimittaminen ja merenhoitoon liittyvän kuulemisen järjestäminen toimialueellaan tarpeen mukaan. Tästä syystä asiakirjassa puhutaan vain vesienhoidosta vesien- ja merenhoidon sijaan. Keskeisiä vesienhoidon suunnittelun ja kuulemisen tehtäviä: - Vastata toimenpideohjelman laatimisesta ja osallistua vesienhoitosuunnitelman laadintaan. Sisältää mm. - ominaispiirteiden arviointi - vesiin kohdistuvat paineet, riskin- ja tilanarviointi - taloudellinen analyysi - vesien tilan parantamistarpeet, ympäristötavoitteet ja paineiden vähentämistarve 4

105 - vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelu ja toimenpidevaihtoehtojen tarkastelu ja vaihtoehtojen valinta - kustannustehokkuustarkastelu - sosioekonomiset vaikutukset ja SOVA - tilatietojen ja toimenpiteiden tallennus tietojärjestelmiin - vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman laadinta - Huolehtiminen kansalais- ja sidosryhmäyhteistyöstä (mm. alueellisen lakisääteisen vesienhoidon yhteistyöryhmän asettaminen ja toiminnasta vastaaminen) - Kuulemisen järjestäminen suunnittelun eri vaiheissa kolme kuulemista 1) työohjelma ja aikataulu, 2) vesienhoitoalueen keskeiset kysymykset ja 3) ehdotukset vesienhoitosuunnitelmiksi (1. ja 2. yhdistetty) - Kuulemispalautteen huomioiminen suunnittelussa - Selvitykset ja kehittämishankkeet Vesien tilan seuranta Vesien tilan seuranta on perusta kaikelle vesienhoidon suunnittelulle sekä vesistökuormitusta aiheuttavien toimintojen luvitukselle. Seurannan tavoitteena on havainnoida vesien tilan kehittymistä pitkällä aikavälillä ja tunnistaa sekä piste- että hajakuormituksen vaikutuksia vesiympäristössä ja todentaa vesiensuojelun vaikuttavuutta. ELY-keskuksen seurantaohjelma perustuu lakiin vesien ja merenhoidon järjestämisestä. Vesien tilan seuranta koostuu pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan sekä pohjaveden kemiallisen ja määrällisen tilan seurannasta kaikkiaan noin 150 havaintopaikalla. Seurantaan sisältyy myös vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden seurantaa vedessä ja eliöstössä. Näytteenotto- ja analysointipalvelut hankitaan ostopalveluna. Seuranta linkittyy hydrologiseen seurantaan, mikä kuvataan alempana vesitalousosiossa. Lisäksi vesistöseurantaa tapahtuu velvoitetarkkailuissa, kuntien ympäristöterveyden uimavesitarkkailussa ja lisäksi osalla kunnista on omia seurantaohjelmia. Velvoitetarkkailut perustuvat vesistöä kuormittaville laitoksille myönnettyihin jäteveden laskulupiin, joissa laitokset on velvoitettu tarkkailemaan jätevesiensä vaikutusta vesistössä. Tarkkailujen tuloksista raportoidaan ELY-keskukselle. ELY-keskuksen toteuttama tarkkailu sekä velvoitetarkkailu pyritään yhteen sovittamaan kustannustehokuuden parantamiseksi. Keskeisiä vesien tilan seurantaan liittyviä tehtäviä: - Seurantaohjelman laatiminen - Seurantaohjelman ja toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailujen yhteensovittaminen - Näytteenotto- ja analyysipalveluiden hankinta - Tulosten laadunvarmennus - Seurantatiedon kokoaminen ja välittäminen asiakkaiden käyttöön - Leväseurannan järjestäminen ja levätilanteesta tiedottaminen - Toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailujen hyväksyminen - Seurantatietoja hyödynnetään ympäristö- ja vesilain mukaisissa valvonta-asioissa, mm. lupahakemuksista annettavissa lausunnoissa - Kehittämishankkeet 5

106 Vesienhoidon toimeenpanon edistäminen ja kehittäminen Toimenpiteiden toteutus on edellytys EU:n edellyttämän vesien tavoitetilan saavuttamiksi pitkällä aikavälillä ja on tärkeää, että vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoon sitoudutaan. Vastuu ohjauskeinojen jalkauttamisesta alueelle ja sen toimijoille on pitkälti ELY-keskuksella. Varsinaisista käytännön toimenpiteitä tekevät pääasiassa toiminnanharjoittajat, suojeluyhdistyset sekä kansalaiset sekä osin kunnat, mutta ELYkeskus edistää hankkeiden toteutumista ja neuvoo toteutuksessa usealla tavalla mm. teettämällä selvityksiä sekä luomalla verkostomaista toimintatapaa toimijoiden välille. Sidosryhmät ottavat omissa toimenpiteissään ja ohjelmissaan huomioon vesienhoidon tavoitteet ja edistävät toimenpiteiden toteutusta. Valtionhallinnon, lähinnä ministeriöiden vastuulla on toimenpiteisiin kuuluvien tiedollisten, lainsäädännöllisten ja taloudellisten ohjauskeinojen edistäminen. Vesiensuojelun ja vesienhoidon tavoitteita tukevia hankkeita rahoitetaan YM:n ja MMM:n tarkoitukseen osoittamien määrärahojen puitteissa. Vesienhoidon toimeenpanon edistämisen ja kehittämisen osalta tehdään tiivistä yhteistyötä SYKE:n kanssa. ELY-keskuksen roolissa korostuu oman toimialueen asiantuntemus ja hyvät yhteydet alueellisiin sidosryhmiin. ELY-keskus huolehtii toimeenpanon yleisestä edistämisestä mm. seuraavasti: - Vaikuttaminen sidosryhmien omiin ohjelmiin ja suunnitelmin asiantuntijaneuvonnan, koulutuksen ja yhteistyön kautta, esim. ravinteiden tehokasta kiertoa edistävät biotaloushankkeet - Vaikuttaminen yleisen edun ja valvontaviranomaisen antamien lausuntojen kautta (mm. vesi- ja ympäristölupahakemuksista ja ojitusilmoituksista annettavat lausunnot). - Laajojen valuma-aluetasoisten vesiensuojelun yleissuunnitelmien laatiminen - Yleisen edun valvonta mm. vesi- ja ympäristönsuojelulain ja YVA-lain mukaisissa hankkeissa sekä ojitusilmoituksissa ELY-keskus huolehtii vesienhoidon hankekohtaisesta edistämisestä seuraavasti: - ELY:n tehtävänä on ympäristö- ja vesistöhankkeiden avustaminen. Avustaminen perustuu valtioneuvoston asetukseen 714/2015 vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden avustamisesta. Hankkeet edistävät vesistöjen monipuolista ja kestävää käyttöä, vesienhoitolain edellyttämän hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä, vähentävät tulvimisesta ja kuivuudesta aiheutuvia haittoja, edistävät kalan kulkua tai kalakantojen luontaista lisääntymistä sekä vesiluonnon monimuotoisuutta mm. luonnonsuojelualueilla. Lisäksi tehtäväkenttään kuuluvat hankkeet, jotka täydentävät tai parantavat valtion tuella aikaisemmin toteutettuja hankkeita tai vähentävät niistä aiheutuneita haittoja. - ELY-keskus tukee myös pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia avustuksin. Suojelusuunnitelmia laativat kunnat ja vesilaitokset. - ELY-keskus toimii asiantuntijanana vesistöjen/vesivarojen hoitoon- ja kunnostukseen liittyvissä hankkeissa niiden käynnistys- ja toteutusvaiheessa. Neuvonnan tavoite on sidosryhmien sitouttaminen, hankkeiden käynnistyminen ja niiden vienti suunnitteluvaiheesta toteutukseen ripeästi, kustannustehokkaasti sekä lain ja asetusten mukaisesti. Toimenpiteiden toteutuksen seuranta ja EU-raportointiin osallistuminen Toimenpideohjelmissa esitettyjen toimenpiteiden toteutumisesta on raportoitava komissiolle kolmen vuoden kuluttua suunnitelmien valmistumisesta (seuraavan kerran joulukuu 2018). Toimenpiteiden toteutusta seurataan sektorikohtaisesti ja alueittain. Vesienhoitosuunnitelmissa on määrätty kullekin sektorille toimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut. 6

107 Keskeisiä toimenpiteiden toteutuksen seurannan tehtäviä: - Seurantatiedon kokoaminen ja tallentaminen tietojärjestelmään. Osa toimenpiteiden toteutustiedoista joudutaan keräämään erikseen sidosryhmiltä. - SYKEllä on keskeinen rooli keskitettyjen aineistojen tuottamisessa ja raportoinnissa Vesitalous Vesitalouden vesistötehtävät ovat moninaisia koskien säännöstelyä, tulvariskien hallintaa, vesistörakenteiden ja hydrologisten asemien omistajuutta sekä kuivatustoimintaa ja patoturvallisuuden valvontaa. Lisäksi vesistötehtäviin kuuluu vesien tilaa ja käytettävyyttä parantavien hankkeiden edistäminen ja rahoittaminen. Vesistötehtävissä tarkastellaan valuma-alueita kokonaisuutena ja hallinnolliset rajat määrittelevät sidosryhmätyön ulottuvuutta. Vesistötehtävissä tehdään tiivistä yhteistyötä SYKEn ja eri maakuntien kanssa. Työssä tarvittavat työkalut ja aineistot on tuotettu yhteistyössä. Useiden tehtävien hoitamisessa on sovittu yhteiset valtakunnalliset linjaukset asiakkaiden ja kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. Vesistöjen säännöstely ja kehittäminen Vesistöjen säännöstelyt perustuvat vesilain mukaisiin vesitalouslupiin, joita Pirkanmaan ELY-keskuksella on hallinnassaan viidellä järvellä (liite 2). Näistä aktiivisesti ELY-keskus hoitaa Vanajaveden säännöstelyä. Muilla järvillä varsinaista säännöstelyä hoitaa voimayhtiö (Pyhäjärvi) tai järjestely-yhtiö (Kiikoisjärvi, Mouhijärvi ja Kourajärvi). Pirkanmaahan liittyvän Kuhmoisten kunnan alueella säännöstellään 2 vesistöä: Päijänne ja Alainen-Karkijärvi. Päijänteen säännöstely kuuluu valtiolle ja sitä hoitaa käytännössä Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Alainen-Karkijärven säännöstely kuuluu Kuhmoisten kunnalle. Säännöstelyjen käyttö on jatkuvaa toimintaa vaativa asiantuntijatehtävä. Em. muiden järvien hoidossa ELY-keskus ohjaa säännöstelyjä luvan puitteissa. ELY-keskus kehittää sekä omia vesistösäännöstelyjään että muiden toimijoiden säännöstelyjä vesien käytön, tulva- ja kuivuusriskien hallinnan sekä vesien tilan parantamiseksi. Ilmastonmuutos aiheuttaa tarpeita säännöstelykäytäntöjen ja -lupien tarkistuksiin. Myös vesistön käyttäjien erilaiset tarpeet aiheuttavat paineita säännöstelykäytäntöjen kehittämiselle. Keskeisiä vesistöjen säännöstelyyn ja sen kehittämiseen liittyviä tehtäviä: - Valtion omien säännöstelyjen suunnittelu ja käyttötoiminta sekä säännöstelylupiin liittyvien velvoitteiden hoitaminen - Säännöstely-yhteistyön koordinointi, sovittaminen ja edistäminen - Muiden tahojen säännöstelylupien ja muiden vesitalouslupien aktiivinen seuranta/valvonta ja ohjaus - Muiden säännöstelijöiden ohjaaminen ja neuvonta vesien käytölle aiheutuvien haittojen minimoimiseksi (muulloinkin kuin ääritilanteissa) - Valtion ja muiden tahojen säännöstelylupien kehittäminen kaikki vesien käyttömuodot ja ilmastonmuutos huomioon ottaen - Yleisen edun puhevalta säännöstelyjen näkökulmasta - Osallistuminen valtakunnallisiin kehittämistehtäviin 7

108 Tulva- ja kuivuusriskien hallinta Tulvariskien hallinnan kartoitus-, suunnittelu-, seuranta- ja raportointitehtävillä pannaan täytäntöön EU:n tulvadirektiivin vaatimuksia, ja sen johdosta Suomessa on säädetty laki tulvariskien hallinnasta. Tulvariskien hallinnalla tarkoitetaan sellaisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä ja estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tarkoituksena on suojata erityisesti asutusta, ihmisten turvallisuutta ja yhteiskunnan tärkeitä toimintoja. Tulvariskien hallinnan suunnittelu koostuu osakokonaisuuksista: tulvariskien alustava arviointi, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat, jotka laaditaan merkittäviä tulvariskialueita sisältäville vesistöalueille kuten Kokemäenjoen vesistöalueelle. Hallintasuunnitelmat hyväksyy kuuden vuoden välein maa- ja metsätalousministeriö. Suomen ympäristökeskus ja maa- ja metsätalousministeriö yhdessä raportoivat EU:lle suunnitelmat hyödyntäen ELY-keskusten tulvatietojärjestelmää. Hulevesien tulvariskit on vastuutettu kunnille, mutta ELY-keskuksen tulee antaa asiantuntijaneuvontaa hulevesitulvariskien hallinnassa. Pirkanmaalla ei ole valtakunnallisesti merkittävää tulvariskialuetta, mutta Pirkanmaan keskeisillä säännöstellyillä järvillä estetään vuosittain tulvavahinkoja Kokemäenjoen ala- ja keskiosalla. Suurin osa Kokemäenjoessa virtaavasta vedestä tulee Pirkanmaalta. Kokemäenjoen alaosassa Satakunnassa on Suomen merkittävin tulvariskialue Pori. Lisäksi merkittäväksi tulvariskialueeksi on nimetty Huittinen. Pirkanmaan ELY-keskus on vastuussa Pyhäjärven ja Vanajaveden säännöstelyluvista. ELY-keskus yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa koordinoi lisäksi järvien säännöstelyn yhteistoimintaa tulvatilanteissa. Pirkanmaalla on tunnistettu muuksi kuin valtakunnallisesti merkittäväksi tulvariskialueeksi Punkalaitumen taajama-alue. Lisäksi Pirkanmaalla on useita tulvariskikohteita merkittävien patorakenteiden suoja-alueilla pääasiassa Sastamalassa. Tulvia voi esiintyä myös muualla kuin merkittävillä riskialueilla. Tulvariskien hallinnan lisäksi ELY-keskus ohjaa ja neuvoo aktiivisesti muita toimijoita tulva- ja kuivuustilanteissa vesien käytölle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi sekä tavanomaisissa että ääritilanteissa. Tulvan uhatessa ja tulva-aikana ELY-keskus koordinoi ja sovittaa yhteen viranomaisten toimintaa. Tulvavahinkojen välttämiseksi tulva-aikana ELY-keskus antaa asiantuntija-apua pelastusviranomaisille. Tarvittaessa ELY-keskus hakee AVIsta vesilain mukaista poikkeusta vesitalouslupiin kokonaisvahinkojen minimoimiseksi. Maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen ohjaamisen lisäksi ELY-keskus laatii suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista sekä osallistuu lausuntojen valmisteluun tulva- ja kuivuusriskien sekä vesien käytön näkökulmasta. Keskeisiä tulvariskien hallintaan liittyviä tehtäviä: - Tulvariskien hallintasuunnitelmaehdotuksen laatiminen - Padotus ja juoksutusselvityksen laatiminen (vesilaki 18:3a) - Säännöstelylupien ja muiden vesitalouslupien aktiivinen seuranta/valvonta - Tulva- ja kuivuusriskien kartoittaminen ja merkittävyyden arviointi (vesistö) - Vesitilanteesta ja tulvatilanteesta tiedottaminen - Tulvan uhatessa ja tulvan aikana viranomaistyön järjestäminen ja toimenpiteiden ohjaaminen sekä asiantuntija-avun antaminen pelastusviranomaiselle - Patomurtuman uhatessa asiantuntija-avun antaminen pelastus- ja patoviranomaiselle - Muiden säännöstelijöiden ohjaaminen ja opastus erityistilanteissa (tulvat) - Tarvittaessa poikkeuslupahakemusten laatiminen lupaviranomaiselle - Tulvatieto- ja säännöstelyhankejärjestelmän ylläpito 8

109 - Suositusten antaminen alimmista rakentamiskorkeuksista (yhteyspinta alueidenkäyttöön ja rakennusvalvontaan) - Maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen ohjaaminen tulvariskien näkökulmasta (yhteyspinta alueidenkäyttöön) - Lausuntojen valmistelu tulva- ja kuivuusriskien näkökulmasta - Valtakunnalliset kehittämistehtävät - Kuntien avustaminen hulevesitulvariskien hallinnassa - Rahoitustuki tulvasuojelun edistämiseen Hydrologinen seuranta ja vesitilannekuvan ylläpito Hydrologinen seuranta on pohjana koko vesitaloussektorin toimijoiden päätöksentekoon ja se pohjautuu ainakin vesienhoitolakiin ja tulvariskien hallintalakiin. Lisäksi useat havaintopaikat ovat myös vesitalouslupiin liittyviä velvoitteita. Seurannan avulla saadaan kokonaiskuva vesistöistä ja pohjavesistä, jolloin voidaan arvioida ajankohtaista vesitilannetta ja sen kehittymistä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä ja tehdä ennusteita tulevaisuudesta ja varautua tulvatilanteisiin. Lisäksi ELY-keskus valvoo luvanhaltijoita omilla havainnoillaan. Seuranta palvelee myös vesiliikennettä, yleistä virkistyskäyttöä ja vesistömatkailua. Suomen ympäristökeskus (SYKE) laatii hydrologisten havaintotietojen ja vesistömallien avulla ennusteet vesien tilan kehittymisestä. Pirkanmaalla on 104 erilaista seurantapaikkaa. Jatkuvia vedenkorkeuden havaintoja tehdään 51 paikassa, joista 25 kuuluu ELY-keskuksen ylläpidettäväksi. Pisimmät vedenkorkeuden havaintosarjat ovat tulleet jo 150 vuoden ikään. Tulosten laadunvarmennus on oleellista tiedon luotettavuuden varmistamiseksi. Hydrologisen seurannan järjestäminen on merkittävässä uudelleenjärjestelyvaiheessa. Valtion hydrologisen asemien omistajuus on v keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Tavoitteena lisäksi on, että Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa keskitetysti tiedon tuottamisesta sekä ulkoistettujen palvelujen kilpailuttamisesta ja hankinnoista, kuitenkin yhteistyössä muiden ELY-keskusten kanssa jo v Suomen ympäristökeskus vastaa mm. seurantaohjelman laatimisesta ja kehittämisestä. Muille ELY-keskuksille jää edelleen hydrologinen asiantuntijapalvelu ja osallistuminen havaintotiedon hankinnan suunnitteluun, valvontaan sekä soveltuvin osin tuotantoon. Vesi- ja tulvatilannekuvan ylläpito on edelleen kaikilla ELY-keskuksilla. Keskeiset hydrologiseen seurantaan liittyvät tehtävät: - Hydrologisen seurantatiedon hankinta ja seurantaverkosta huolehtiminen: vedenkorkeus, virtaama, valunta (pienet alueet), haihdunta, aluesadanta, pistesadanta, lumen aluevesiarvo, lumilinjamittaus, jäänpaksuus, jäätyminen ja jäänlähtö, pintaveden lämpötila, lämpötilaluotaus - Hydrologisten mittalaitteiden käyttö ja kunnossapito, havaitsijoiden rekrytointi ja koulutus - Hydrologisen datan laadunvarmistus - Hydrologisen tietojärjestelmän ylläpito - Valtakunnalliset kehittämistehtävät - Vesitilannekuvan ylläpito ja tiedottaminen Vesistörakenteisiin liittyvät tehtävät (valtion velvoitteet vesistörakenteiden omistajana ja luvanhaltijana) Tässä yhteydessä tarkoitetaan Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen hallinnoimia valtion vesistörakenteita. Tässä yhteydessä ei tarkastella muiden toimijoiden (esim. Liikennevirasto, ELY-L) vesistörakenteita, joihin voidaan lukea myös sillat, kanavat ym. rakenteet. Merkittävin Pirkanmaan 9

110 ELY-keskuksen hallinnoima rakenne on Vanajaveden vedenjuoksun säännöstelemiseen käytettävä Herralanvirran säännöstelypato. Vanajaveden säännöstelyyn kuuluu lisäksi Liikenneviraston hallinnoima Lempäälän kanava, jonka turvapuomiin on ELY-keskus hakenut luvan 1990-luvulla. Rakenteet ovat siten vesilakiin perustuvan luvan mukaan velvoitteita. Lisäksi ELY-keskuksen hallinnoimana on muita vesistörakenteita kuten pohjapatoja ja rantasuojauksia. Niihin liittyviä tehtäviä ovat mm. vesilain mukaisten lupien hallinta ja velvoitteiden hoito. Pirkanmaan ELY-keskus hallinnoi myös joitakin vesitalouslupia, joiden rakenteiden käyttö ja kunnossapito on luovutettu hyödynsaajille, mutta varsinaisia lupia ei nykylainsäädännön mukaan pystytä luovuttamaan ilman hyödynsaajien suostumusta. Käytännössä näihin lupiin liittyvien rakenteiden perusparannuksesta on vastannut valtio. ELY-keskusten rakenteiden omistajuus on keskitetty v Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Käynnissä on myös kunnossapidon koordinoinnin keskittäminen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen ja yhteistyöverkoston perustaminen. Pirkanmaan ELY-keskus edelleen osallistuu kunnossapito-ohjelman toteutukseen. Omien rakenteiden lisäksi ELY-keskus ohjaa ja neuvoo muiden vesistörakenteiden omistajia rakenteiden turvallisuuden ja monipuolisen käytön edistämiseksi. Kehittämishankkeissa vesirakenteet voidaan yhteistyössä alueen intressitahojen kanssa muokata erilaisia käyttötarkoituksia (kalan kulku, veneily ja melonta) paremmin soveltuviksi. Keskeiset vesistörakenteisiin liittyvät tehtävät: - Valtion vesistörakenteiden käyttö ja kunnossapito - Vesistötyöt-tietojärjestelmän ylläpito - Muiden omistajien ohjaaminen ja opastus - Rakenteiden monipuolisen käytön edistäminen Patoturvallisuusviranomaisen tehtävät Patoturvallisuuslakiin perustuva patoturvallisuusviranomaisen tehtävä on keskitetty Kainuun ELY-keskuksen hoidettavaksi. Tehtävänä on hoitaa patoturvallisuuslain mukaiset viranomaistehtävät ja asiantuntijapalvelutehtävät niin vesistö-, jäte- kuin kaivospatojen osalta koko Suomessa. Viranomainen ohjaa padon omistajaa toimimaan patoturvallisuuslain mukaisesti. Viranomainen myös päivittää patoturvallisuuden tietojärjestelmää yhteistyössä padon omistajan kanssa. Padot ovat valvontakohteina pistemäisiä, mutta niiden vahingonvaara ulottuu usein laajalle alueelle. Häiriötilanteissa on tärkeää tuntea vesistöpatojen osalta vesistöalueen patoturvallisuuskokonaisuus. Pirkanmaalla patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltuja patoja on 26, joista 2 on jätepatoa ja 1 tulvapenger. Muut padot ovat säännöstelyyn tai vesivoiman tuottoon tarkoitettuja patoja. Pirkanmaan ELY-keskuksella on vastuullaan yksi 3-luokan pato: Herralanvirran säännöstelypato. Alueellisena viranomaisena Pirkanmaan ELY-keskus tukee patoturvallisuusviranomaisen toimintaa antaen tietoa mm. vesistöstä sekä huolehtii patoturvallisuuden huomioimisesta osana maankäytön suunnittelua. Keskeiset patoturvallisuuteen liittyvät tehtävät: Pirkanmaa - Patoturvallisuuden huomioiminen kaavoituksessa ja maankäytön suunnittelussa - Patomurtuman uhatessa asiantuntija-apu pelastus- sekä patoviranomaiselle Kainuu - Patojen turvallisuuden valvonta ja turvallisuuteen liittyvä neuvonta ja ohjaus - Patoturvallisuustietojärjestelmän ylläpito - Patoturvallisuuden kehittämistehtävät 10

111 - Kansainvälinen yhteistyö Peruskuivatuksen edistäminen ja ojitustoimitukset Pääosa ELY-keskusten peruskuivatus- ja ojitustoimitustehtävistä perustuu vesilain (587/2011) ja peruskuivatustoiminnan tukemisesta annetun lain (947/1997) pykäliin. ELY-keskusten tehtäviin kuuluvat ojitusasioihin liittyvä neuvonta, ojitustoimitusten pitäminen, ojitusilmoitusten käsittely ja lupatarpeen harkinta sekä peruskuivatuksen tukihakemusten käsittely ja tuen myöntäminen. Tukihakemusten käsittely ja tuen myöntäminen tapahtuvat E-vastuualueella, mutta Y-vastuualueen vastuulla on tukikelpoisuuden tarkistaminen ympäristö- ja vesiensuojelunäkökulmasta. Hankkeen eivät saa säädösten mukaisesti vaarantaa vesienhoidon tavoitteita. Ojitusyhteisöjä, kuntia ja muita toimijoita neuvotaan alueellisesti jokaisessa ELY-keskuksessa. Neuvonnan yhtenä tavoitteena on vähentää riitatapauksia ja ojitustoimitusten tarvetta. Yleisneuvontaa syvempää asiantuntijuutta vaativia tehtäviä hoidetaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa osana erikoistumistehtävää. Pirkanmaan ojitustoimitukset on sovittu pidettäväksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Keskeiset peruskuivatukseen ja ojitustoimituksiin liittyvät tehtävät: - Vesilain mukaisen ojitustoimituksen ylläpito ja ojitusilmoitusten käsittely - Ojitusyhteisöiden ym. neuvonta ja ohjaus - Vanhojen ojitustoimitusasiakirjojen säilytys ja toimittaminen ELY-keskuksen arkistosta - Ympäristö- ja vesiensuojelutoimenpiteiden arviointi peruskuivatustoiminnan tukemiseen liittyen - Vesistötyöt-tietojärjestelmän ylläpito Ympäristötieto ja -tietoisuus Ympäristötiedon tuottaminen on arvostettu tehtäväkokonaisuus ympäristöhallinnossa. Se on myös työväline lainsäädännön toimeenpanossa ja strategioissa sekä laajemmin tarkasteltuna on myös eri kohderyhmille suunnattu palvelukokonaisuus. Maakuntalakiluonnoksen tiekartassa ympäristötiedon tuottamisen tehtävä on määritelty suppeasti, pitäytyen seurantatiedon (datan) tuottamisessa ja saatavilla pitämisestä (vesien tilan, alueidenkäytön ja kulttuuriympäristöjen seurannan tehtävät). Tämä rajaus ei vastaa vakiintunutta käsitystä tehtävän sisällöstä. Ympäristötiedon tuottaminen käsittää myös esim. verkkosivuilla olevan ympäristötiedon, ympäristöä koskevat tiedotteet, yleisötilaisuudet, erilaiset suunnitelmat ja toimeenpano-ohjelmat sekä ympäristöasioissa palvelevan asiakaspalvelukeskuksen toiminnan. Tehtävän monipuolisuus tulisi ottaa huomioon hallinnollisia maakuntia organisoitaessa ja niiden tehtäviä tarkemmin määriteltäessä. Ympäristötiedon tuottamiselle ja ympäristötietouden parantamiselle ei ole varsinaista erillissäädöstä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2003/4/EY) ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta kuitenkin edellyttää jäsenmaiden hallinnolta mm. ympäristötiedon aktiivista ja järjestelmällistä levittämistä. Direktiivin mukaan ympäristön tilasta on julkaistava säännöllisesti, vähintään neljän vuoden välein, kansallisia ja alueellisia kertomuksia. Käytännössä ympäristötietoa on kuitenkin saatavilla jatkuvasti eri tietojärjestelmistä sekä esim. ymparisto.fi -verkkopalvelusta, jonne on keskitetty ELY-keskusten tuottama maakunnallinen ympäristötieto valtakunnallisen tiedon yhteyteen. Pirkanmaan ELY-keskus on osallistunut aktiivisesti ympäristötiedon tuottamiseen. Pirkanmaan ELY-keskuksessa toimii valtakunnallinen ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus, joka neuvoo asiakkaita ELY-keskusten hoitamissa ympäristöasioissa sekä vastaa yleisiin ympäristöä koskeviin kysymyksiin. Vuonna 2016 asiakaspalvelukeskus vastasi n ympäristöä koskevaan yhteydenottoon. Ympäristöä koskevia mediatiedotteita Pirkanmaan ELY-keskus lähetti vuonna 2016 yhteensä 58 kpl, jonka lisäksi hyödynnettiin myös 11

112 Twitteriä. Tämän lisäksi tuotettiin maakunnallista ympäristötietoa ymparisto.fi -palveluun. ELY-keskus osallistuu myös aktiivisesti koko valtakunnan tasolla mm. ympäristöaiheisten verkkosivujen kehittämiseen. Lisäksi ELY-keskuksen asiantuntijoita on jäseninä eri yhteistyöryhmissä. Parhaillaan työstetään mm. yhdessä Pirkanmaan liiton kanssa Pirkanmaan ympäristöohjelmaa vuosille Pirkanmaalla ei ole virallisella statuksella toimivaa ympäristökasvatusorganisaatiota. Sen sijaan Pirkanmaan ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmä perustettiin vuonna Ryhmä käyttää nimeä PYY. Ryhmän tavoitteena on erityisesti toimijoiden verkostoituminen ja yhteistyömahdollisuuksien edistäminen. PYY toimii epävirallisena verkostona, jossa on jäseniä noin parisataa. Ryhmän yleiskokous pidetään suunnilleen kerran vuodessa. Työvalio hoitaa käytännön asioita. Pyrstössä on mukana valtion viranomaisten, kuntien, seurakuntien, järjestöjen ja yritysten edusta sekä yksityishenkilöitä. PYY:n hallinnollisten tehtävien hoitajaksi perustettiin v Pirkanmaan ympäristökasvatus ry. Ympäristökasvatushankkeiden avustaminen on keskitetty Keski-Suomen ELY-keskukseen. Kunnilla ja kaupungeilla on tiedottamisessa, valistuksessa ja koulutuksessa suurta kuntakohtaista vaihtelua muiden kuin suoraan lain nojalla tulevien tiedotusvelvoitteiden osalta. Esimerkkejä ympäristökasvatukseen liittyvästä toiminnasta ovat esimerkiksi Tampereen kaupungin ylläpitämä ympäristötietokeskus Moreenia sekä tiedotus-, neuvonta-, koulutus- ja asiantuntijapalveluja tuottava Ekokumppanit Oy. Lisäksi kunnilla on ympäristökouluja, joista esimerkkinä Hämeenkyrön Mahnalan Ympäristökoulu Kuntien rooli Lainsäädännön mukaan: "Kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö." (Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta, 3 ). Huomioitava on lisäksi, että ympäristönsuojeluviranomaisen lisäksi monet muutkin kunnan toimielimet ovat mukana vesitalous-, vesienhoito- ja kalatalousasioissa. Esimerkiksi kuntien tekninen toimi voi olla mukana kunnostuksissa. Terveydensuojeluviranomainen valvoo yleisiä uimarantoja ja uimavesien laatua. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoidetaan peruskunnissa tai kuntien välisten sopimusten perusteella useamman kunnan alueella. Pirkanmaalla on 23 kuntaa ja ympäristöasioiden tehtävien organisointi on järjestetty monin eri tavoin: ympäristönsuojelu omanaan (4), teknisen toimen kanssa (2), rakennusvalvonnan kanssa (8), rakennusvalvonnan ja kaavoituksen kanssa (6) ja ympäristöterveydenhuollon kanssa (3). Vesilain mukaisina päätösasioina tehtäviin kuuluu ratkaista joitakin veden ottamiseen ja ojitukseen liittyviä asioita sekä niihin liittyviä korvausasioita. Vesilain mukaiset laillisuusvalvontatehtävät kuuluvat kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja ELY-keskukselle, joilla on rinnakkainen ja toisistaan riippumaton toimivalta. Hakemusasioissa molemmilla on yleistä etua koskeva puhevalta. Kunnissa käsitellään myös ympäristölupia, annetaan lausuntoja ja tehdään esityksiä muille viranomaisille. Kunnilla on hyvin vaihtelevasti ympäristön tilan omaa seurantaa ja selvityksiä tai tutkimuksia. Esimerkiksi Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluyksikön säännöllisessä seurannassa on yhteensä 63 järveä ja lampea, mutta joissain kunnissa omaa järviseurantaa ei ole ollenkaan. Pohjavesien seurannassa ja järvikunnostuksissa on myös suurta kuntakohtaista vaihtelua. 12

113 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuuluu myös vesihuoltoon liittyviä tehtäviä, jotka on kuvattu alueiden käytön ja liikenteen teemaryhmässä. Maa-ainesten ottaminen ja siihen liittyvä lupamenettely ja valvonta kuuluvat kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu mm. tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa eikä ilman erityistä syytä ottaa meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten Maakunnan liiton rooli Maakunnan liiton lakisääteiset tehtävät määritellään maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 25 :ssä ja alueiden kehittämistä ja rakennerahastotoiminnan hallinnointia (7/2014) koskevan lain 17 :ssä. Lakisääteisistä tehtävistä erityisesti maakuntakaavoitustyöllä on yhtymäkohtia ELY-keskuksien vesienhoidon, vesitalouden sekä kalatalouden tehtäviin. Lisäksi tulvariskien hallinnasta annetussa laissa (620/2010, 5 ) on kirjattuna maakunnan liiton osallistuminen tulvariskien hallinnan suunnitteluun tekemällä esityksen MMM:lle tulvatyöryhmän jäsenistöstä (15 ) ja osallistumalla ryhmän työhön. Myös muutoin luonnonvarojen, kuten kiviaineshuolto ja turvetuotanto, osalta liitto tekee suunnittelua osana maakuntakaavoitusta siten, kun valtioneuvoston päättämissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa edellytetään. Muista luonnonvaroihin liittyvistä tehtävistä tulkoon erikseen mainituksi vielä maa-aineslupa-asiat. Maaainesasetuksen 4 :n mukaisesti lupahakemuksesta tulee pyytää lausunto maakunnan liitolta, jos lupahakemuksen tarkoittamalla alueella on huomattavaa merkitystä maakuntakaavoituksen kannalta. Käytännössä näin toimitaan usein myös esimerkiksi ympäristölupien (esim. turvetuotanto) ja YVA-hankkeiden yhteydessä. Lausunnon pyytäminen näissä tilanteissa pohjautuu maankäyttö- ja rakennuslain 32 :ään, jossa todetaan, että viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Lakisääteisten tehtäviensä ohella liitto tekee edunvalvontaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtion talousarvioon, lainsäädäntöön sekä valtionhallinnon eri ohjelmiin ja suunnitelmiin. Maakuntahallitus vahvistaa vuosittain Pirkanmaan budjettitavoitteet valtion seuraavan vuoden talousarvioon. 2.2 Resurssit ja talous Henkilöresurssi On tehty valtakunnantason päätös, että valtion htv-tietoja ei luovuteta tässä vaiheessa maakuntavalmisteluun. Tiedot annetaan myöhemmin lainsäädännön selkiinnyttyä ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA) kautta. Maakuntien liiton henkilöstöstä kahden henkilön työpanokseen on sisältynyt muiden tehtävien ohella vesienhoidon sekä vesi- ja kalatalouden edistämiseen sekä luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyviä tehtäviä. Tehtävät ovat lähinnä olleet maakuntakaavan valmistelua näiden osa-alueiden osalta, osallistumista työryhmien toimintaan ja lausuntojen tekoa. Määrärahat Tehtäviä hoitavat henkilöt on palkattuna pääsääntöisesti toimintamenomomentilta. Määräaikainen hankehenkilöstö on palkattuna erillismäärärahalla. Ympäristöhallinnon tietojärjestelmien ylläpito, käyttö ja kehittäminen tapahtuvat suoraan tällä hetkellä Suomen ympäristökeskukselle osoitetuin määrärahoin. 13

114 Vesienhoidon tulossopimusten mukaisten tehtävien toteutukseen ympäristöministeriö osoittaa ELY-keskuksille erillismäärärahaa. Vesistöjen seurannan, muiden ympäristöselvitysten sekä vesienhoidon edistämisen määrärahat ovat valtion tulo- ja menoarvion momentilla ja Pirkanmaan osuus on vuotuisesti noin Lisäksi MMM:n rahoittamana tehdään pienimuotoisesti maa- ja metsätalousvaikutusten seurantaa, joka tuottaa valtakunnallisesti kattavaa tietoa maa- ja metsätalouden kuormituksesta ja sen vaikutuksista pinta- ja pohjavesien tilaan. Vesienhoidon käytännön toteutus tapahtuu nykyisin lähinnä asiakkaille myönnettävin harkinnanvaraisin avustuksin hakemusten perusteella. Näiden suunnittelu- ja investointihankkeiden avustus tapahtuvat YM:n ELY-keskuksille osoittamasta erillismäärärahasta valtion tulo- ja menoarvion momentilta Pirkanmaalla avustuksiin osoitettu määräraha on vuotuisesti ollut noin Tähän vaikuttaa saapuneiden avustushakemusten määrä. Lisäksi rakennettujen vesistöjen kunnostukseen on haettavissa ELY-keskuksesta maa- ja metsätalousministeriön avustusta. Pirkanmaalla avustuksiin osoitettu määräraha on ollut tasolla (momentti ). Vesistöön rakentamisen hankkeet voivat olla laajuudeltaan isoja, jolloin useiden satojen tuhansien eurojen kustannustaso on mahdollinen. Vesitaloustehtävien hoitamiseksi maa- ja metsätalousministeriö osoittaa ELY-keskuksille vuotuisesti erillismäärärahaa. Määräraha on valtion tulo- ja menoarvion momenteilta (Vesivarojen käytön ja hoidon menot). Vuotuisesti määrärahan taso on ollut Vesienhoito- ja vesitaloushankkeita toteutetaan myös muulla rahoituksella. Näistä merkittävimmät ovat maaseudun kehittämisohjelma sekä hallituksen kärkihankerahoitus ja EU:n life. Lisäksi kunnat osallistuvat vaihtelevasti hankkeisiin. Liitto osallistuu myös erilaisten hankkeiden rahoittamiseen (EAKR, AIKO/maakunnan kehittämisraha) sekä toteuttamiseen, joilla voi olla yhtymäkohtia vesienhoidon sekä vesi- ja kalatalouden kysymyksiin/ tehtäviin. Tietojärjestelmät ELY-keskus on riippuvainen Suomen ympäristökeskuksen omistamista, ylläpitämistä ja kehittämistä tietojärjestelmistä sekä paikkatieto-ohjelmasta ( ja ELY-keskus osaltaan ylläpitää niiden tietosisältöä. Keskeinen vesienhoidon ja vesitalouden kannalta on Hertta-tietojärjestelmä ja vesistömallijärjestelmä. Hertta-tietojärjestelmä koostuu useista erillisistä järjestelmistä. Vesistömallijärjestelmä mallintaa muun muassa vesitilanteen kehittymistä. Vesistömalli käyttää mm. Hertta-järjestelmän tietoja. - HYDRO, HYDRO-TEMPO: hydrologiset havainnot - Vesistömallijärjestelmä: vesitilanteen kehittyminen - VEMALA: vedenlaatu- ja kuormitus - PATOjärjestelmä - Tulvatietojärjestelmä: tulviin liittyviä havaintoja ja tulvariskien hallintalakiin liittyviä raportointityökaluja - Järvi- ja uomarekisteri, järvirekisteriin linkitetty säännöstelyhankkeet - Vesistötyöt: vesirakenteet ja hankkeet, myös omien rakenteiden tietojen ylläpito - VESLA/PIVET: pintavesien vedenlaatuhavainnot 14

115 - POVET: pohjavesitiedon koonti ja raportointityökaluja (myös vesienhoito) sekä toimii valvontatyökaluna - Pohjaeläinrekisteri - Kasviplanktonrekisteri - Leväkukintarekisteri - Koekalastusrekisteri - VEMU vesienhoidon (pintavedet) koonti- ja raportointityökaluja - VAHTI ympäristönsuojelun tietojärjestelmä - MATTI maaperän tila - Kemikaalien ympäristötietorekisteri ELY-keskuksilla on yhteinen paikkatieto-ohjelmisto ArcGis, jonka ylläpito tapahtuu SYKEn toimesta. Se hoitaa myös lisenssit ohjelmistotoimittajien kanssa. Arkistointijärjestelmänä on valtakunnallinen USPA. Pirkanmaan liitossa on yhteistyössä kuntien kanssa edistetty muun muassa paikkatietoaineistojen sisällön ja hallinnan harmonisointia, tiedon avaamista ja viemistä avoimille rajapinnoille ja muille yhteisille avoimeen teknologiaan perustuville teknisille alustoille ja palveluihin. Yhteistyön keskiössä ovat olleet maankäyttöön, palveluihin ja selvitystöihin liittyvät tietoaineistot, näiden ylläpito, ajantasaisuus ja jatkuvuuden varmistaminen. Yhteistyön on tarkoitus edetä maakunnalliseksi, valtion ja kuntien tarpeisiin skaalautuvaksi aluetietopalveluksi. Pirkanmaan liitolla on käytössään sähköisen arkistoinnin järjestelmä (JEMMA). Kunnissa on käytössä monia erilaisia ympäristötiedon järjestelmiä, esimerkiksi Digia Tarkastaja ja Facta ympäristöosa. Osa kunnan tuottamasta ympäristötiedosta lähetetään valtion järjestelmiin, mutta osa on vain kunnan omassa käytössä. 2.3 Arviointi nykytilan toimivuudesta, ongelmakohdista ja kehittämistarpeista Vesienhoito - Vesienhoidon suunnittelua tehdään vesienhoitoalueittain, jotka on muodostettu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Asetuksessa vesienhoitoalueista on määrätty kullekin vesienhoitoalueelle yhteensovittava ELY-keskus, joka on koordinoinut suunnitteluprosessia ja vesienhoitosuunnitelman valmistelua alueellaan. Tämä on osoittautunut erityisen hyväksi käytännöksi, jota on tärkeää jatkaa myös maakunnissa. - SYKEllä ja ympäristöministeriöllä on ollut keskeinen rooli vesienhoidon suunnittelussa, joka tulisi turvata myös jatkossa. - Vesien tilan seurannan kilpailuttaminen olisi järkevää hoitaa myös jatkossa maakuntien laajana yhteistyönä. - Vesien tilan seurantaan liittyy olennaisena osana myös velvoitetarkkailu (vesistö- ja pohjavesitarkkailu), josta määrätään yleensä ympäristö- ja vesitalousluvissa. Myös tätä velvoitetarkkailusta saatavaa seurantatietoa käytetään vesien tilaluokituksessa. Yhteistyö valtion lupa- ja valvontaviraston ja maakunnan välillä on erityisen tärkeää myös seurantatiedon tuottamisessa. Lisäksi yhteistyötä tarvitaan toimenpiteiden suunnittelussa ja erityisalueiden tilatavoitteiden huomioimisessa. - Kuntien näkökulmasta olisi tarpeen maakunnan järjestää aiempaa kattavammin ympäristön tilan seuranta pinta- ja pohjavesien osalta - Rahoitus avustuksiin saadaan maa- ja metsätalousministeriöltä sekä ympäristöministeriöltä. Avustuskäytännöstä säädetään valtioneuvoston asetuksessa vesistön ja vesiympäristön käyttöä 15

116 ja tilaa parantavien hankkeiden avustamisesta. Vesiympäristöjen tilaa parantavien hankkeiden tarve on suuri, joten näin ollen rahoituksen on tärkeää säilyä vähintään nykytasolla. Maakunnalla on myös mahdollisuus kehittää vesistöjen hoidon ja kunnostuksen tukemista eri keinoin. - Vesienhoitoon liittyvää työtä sisältyy myös vesihuollon, vesivarojen ja pohjavesien tehtäviin sekä vesi- ja ympäristölainsäädännön valvontaan sekä alueiden käyttöön. Tehtävän hoitoon tarvitaan monipuolista osaamista: erityisesti limnologian, pohjavesien ja vesitekniikan sekä hankintoihin liittyen. Toimenpiteiden suunnittelussa tarvitaan monipuolista tietoa vesiin kohdistuvista kuormitus- ja muista paineista ja niiden vaikutuksista sekä vesiensuojelutekniikoista ja kunnostusmenetelmistä. Vesistöjen säännöstely ja kehittäminen - Yksittäisen vesistösäännöstelyn kehittäminen on pitkäkestoinen, useita vuosia kestävä monivaiheinen prosessi, joissa asiakkaina ja yhteistyötahoina ovat monet eri tahot hankkeen eri vaiheissa - Säännöstelyn hoitoon tarvittavat patorakenteet ovat osa säännöstelylupaa, joista Vanajavedellä osa on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vastuulla ja osa (Lempäälän kanava) on Liikenneviraston vastuulla. Yhteistyötarve näiden organisaatioiden kanssa on suuri. - Maakunnalle siirtyviä säännöstelylupia valvotaan useissa tahoissa: valtion valvontaviranomainen, kalatalousviranomainen ja patoturvallisuusviranomainen. - Vanajaveden säännöstelylupaan velvoitteena kuuluvat hydrologiset havaintoihin liittyvät kunnossapitotehtävät on keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen. - Pirkanmaahan liittyvän Kuhmoisten kunnan alueella säännöstellään 2 vesistöä: Päijänne ja Alainen-Karkijärvi. Päijänteen säännöstely kuuluu valtiolle ja sitä hoitaa käytännössä Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Alainen-Karkijärven säännöstely kuuluu Kuhmoisten kunnalle. Yhteistyötarve Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ja Kuhmoisen kunnan kanssa tulee huomioida. Tulva- ja kuivuusriskien hallinta - Tulvariskien hallinnan suunnittelua tehdään vesistöaluekohtaisesti ja maakuntien yhteistyönä. Kokemäenjoen vesistöalueen tulvariskien hallinnan suunnittelua koordinoidaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa (Satakunta). - Patoturvallisuustehtävät on keskitetty Kainuun ELY-keskukseen ja kalataloustehtävät Pohjois- Savon ELY-keskukseen. Näiden tehtävien hoitaminen on kuitenkin osa muuta säännöstely- ja muiden vesitalouslupien kehittämistä. - Maakuntien välisellä hyvällä yhteistyöllä on mahdollisuus jatkaa tulvariskien hallinnan toimivaa ylimaakunnallista yhteistyötä hallinnon uudistuksen jälkeen. Maakuntien välisen yhteistyön suuri merkitys koskee myös muita vesistötehtäviä. - SYKE:llä on tärkeä rooli raportoinnissa EU:lle sekä asiantuntija-apuna Hydrologinen seuranta ja vesitilannekuvan ylläpito - Valtion hydrologisen asemien omistajuus on v keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Tavoitteena lisäksi on, että Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaisi keskitetysti vedenkorkeus- ja virtaamatiedon tuottamisesta sekä ulkoistettujen palvelujen kilpailuttamisesta ja hankinnoista, kuitenkin yhteistyössä muiden ELY-keskusten kanssa jo v

117 Vesirakenteisiin liittyvät tehtävät - Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella on johtovastuu ylläpitotehtävien hoidon suunnittelusta, töiden ja niitä varten tarvittavien määrärahojen ohjelmoinnista sekä hankintojen koordinoidusta viemisestä alueurakoihin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa esimerkiksi vesistörakenteiden ylläpito- ja perusparannusohjelman laatimisesta yhteistyössä muiden ELY-keskusten kanssa. - Rakenteisiin liittyvät patoturvallisuustehtävät on keskitetty Kainuun ELY-keskukseen ja kalataloustehtävät Pohjois-Savon ELY-keskukseen. Näiden tahojen kanssa tehdään yhteistyötä jatkossakin. Patoturvallisuusviranomaisen tehtävät - Tehtävä on voimakkaasti keskitetty - Patoturvallisuuden huomioiminen kaavoituksessa ja maankäytön suunnittelussa on Pirkanmaan ELY-keskuksen tehtävä Peruskuivatuksen edistäminen ja ojitustoimitukset - Ojitustoimitusten määrä on erittäin vähäinen (1-2 kpl/5 vuotta) ja maakuntien välinen yhteistyö on välttämätöntä palvelutason ylläpitämiseksi ja osaamisen säilyttämiseksi. Ympäristötietoisuus - Yhteinen ympäristo.fi-verkkopalvelu on tuonut kustannustehokkuutta verkossa olevan tiedon tuottamiseen ja jakamiseen. - Kansalaisilla on oikeus saada jatkossakin laadukasta ja ajantasaista ympäristöä koskevaa tietoa. - Ympäristötietotyön tulee olla monialaista ja soveltavaa. Pitkäjänteinen kehittäminen edellyttää, että myös ympäristökasvatus otetaan vahvasti osaksi ympäristötietouden parantamisen tehtävää. Ympäristötietoisuuden edistäminen on muodossa tai toisessa kaikkien ympäristöhallinnon organisaatioiden ja museotoimen lakisääteinen tehtävä. - Valtion, maakuntien ja kuntien välille on jo perustamisvaiheessa luotava tehtävää koskeva aktiivisen yhteistyön malli. Tietovarantojen ja järjestelmien tulee olla yhteisiä. Tällä hetkellä käytössä on kymmeniä eri tietojärjestelmiä ja rekistereitä, joiden ylläpito ja käytettävyys pitää myös jatkossa turvata. Myös valtion uuden hallintoviraston (LUOVA) tehtäväkentässä tämä tulee ottaa huomioon. Sinne sijoittuvat tämänhetkisen tiedon mukaan ympäristö- ja vesilain valvonnan sekä osin luonnonsuojelun tehtävät. Valtakunnallinen kehittämistyö järjestelmien ylläpidossa ja kehittämisessä tulee myös turvata (SYKE). Kuntien toiminta - Ympäristönsuojelun toiminta-alue on laaja ja pienemmissä kunnissa yhden tai kahden viranhaltijan varassa. Useat lakisääteiset lupa- ja ilmoitusmenettelyt pystytään hoitamaan pienissäkin kunnissa, mutta ympäristön tilan seurantaa ja niihin liittyviä selvityksiä ja tutkimuksia ei välttämättä pienissä kunnissa ole mahdollista tehdä. Lisäksi kuntien poliittinen halu ja tahto kehittää ja edistää erilaisia vesistönkunnostushankkeita ja -selvityksiä vaihtelee suuresti. - Ongelmia aiheuttaa resurssien puute ja yksittäisten monimutkaisten asioiden hoitaminen, joihin tarvittavaa tietoa ei ole valmiina käytettäväksi (esim. biokaasulaitos). Tämän tyyppisissä asioissa sujuva yhteistyö esim. ELY-keskuksen asiantuntijoiden tai toisten kuntien ympäristönsuojelun viranhaltijoiden kanssa on tärkeää. Nykyisin Tampereen seudun lähikuntien ympäristönsuojeluviranhaltijat kokoontuvat keskimäärin kerran vuodessa. 17

118 - Kehittämistarpeena on maakunnan järjestämä aiempaa kattavampi ympäristön tilan seuranta (koskien erityisesti vesistöseurantaa ja pohjavesialueita) ja kuntien välisen yhteistyön tiivistäminen. 3. Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Hallitusohjelman strategiset painopisteet ja kärkihankkeet Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa on useita strategisia painopisteitä ja näiden alla 26 kärkihanketta. Näistä painopisteistä Biotalous ja puhtaat ratkaisut sekä Digitalisaatio ohjaavat suoraan vesienhoidon ja vesitalouden sektoreiden strategisia tavoitteita. Lisäksi Työllisyys ja kilpailukyvyllä, Hyvinvointi ja terveydellä sekä Reformeilla on yhteyspintaa näihin sektoreihin. Biotalous ja puhtaat ratkaisut painopisteen alla on kärkihankkeina - Biotalouden läpimurto ja puhtaat ratkaisut käyttöön; Vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden ja humuksen määrää vähennetään ja lisätään maatalouden ravinne- ja energiaomavaraisuutta. Kiertotalouden ja cleantechin liiketoiminta ja vienti kasvavat ja syntyy uusia työpaikkoja - Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun; Puhtaiden elintarvikkeiden sekä kala- ja vesivarojen kotimaista käyttöä ja viestiä edistetään - Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin; Kansallista ja kansainvälistä luontomatkailua edistetään Ohjausjärjestelmä ELY-keskuksen vesienhoidon tehtävää tulosohjaa ympäristöministeriö sekä vesitaloutta maa- ja metsätalousministeriö, joiden kanssa sovitaan tavoitteet ja tehdään tulossopimukset. Toimintatapa on verkostomaista ja ELY-keskusten yhteydenpito sekä ministeriöihin että ELY-keskusten välillä on tiivistä. Ministeriöt ylläpitävät päällikkö- ja asiantuntijaverkostoja ja pitävät neuvottelupäiviä sekä laativat ohjeistusta yhtenäisen toimintatavan luomiseksi (informaatio-ohjaus). Toiminnasta ja tavoitteiden saavuttamisesta raportoidaan kaksi kertaa vuodessa, kesällä ja loppuvuodesta. Raportointi tapahtuu pääsääntöisesti Netra-järjestelmän kautta. Vesienhoidon sekä tulvariskien tehtävät ovat pääsääntöisesti EU:n direktiivi-pohjaisia ja niissä raportointi tapahtuu EU:lle. Raportointi tapahtuu keskitetysti ministeriöistä, mutta ELY-keskus raportoi toteumat omalta alueeltaan. Kuntien ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisella on lakisääteinen velvollisuus tehdä toimintaansa koskeva valvontasuunnitelma ja -ohjelma. Valvonnan tulee olla laadukasta, säännöllistä ja tehokasta ja perustua ympäristöriskien arviointiin. Lakisääteinen valvontasuunnitelma koskee ympäristö- ja terveydensuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvontaa. Suunnitelmassa kuvataan valvonnan järjestämisen ja riskinarvioinnin perusteet ja valvonnasta vastaavien viranomaisten yhteistyö. Vastaavaa järjestelmää ei ole tehty vesitalouden, vesienhoidon tai kalatalouden ohjaamiseksi kunnissa. Kunnat voivat oman halukkuutensa ja resurssiensa puitteissa edistää esimerkiksi vesienhoitoa tai kalataloutta. Keskeinen lainsäädäntö (normiohjaus) - Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2003/4/EY) ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta - Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010). Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaissa on viittaukset tulvien huomioon ottamisesta kaavoituksessa ja rakentamisessa. 18

119 - Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) - Vesilaki (587/2011) ja asetus vesitalousasioista (1560/2011) - Valtioneuvoston asetus vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden avustamisesta (714/2015) - Patoturvallisuuslaki (494/2009) ja -asetus (319/2010). Lisäksi jätepatoihin liittyvissä tehtävissä tehtävät sivuavat myös ympäristönsuojelulakia sekä kaivannaisjäteasetusta. - Laki peruskuivatustoiminnan tukemisesta (947/1997) - Ympäristönsuojelulaki 527/2014 ja -asetus 713/ Maa-aineslaki 555/ Luonnonsuojelulaki 1096/ Vesihuoltolaki 119/ Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/ Valtionavustuslaki 688/ Laki vesihuollon tukemisesta 686/ Terveydensuojelulaki 763/1994 ja -asetus 1280/ Luonnonsuojelulaki- ja asetus (Natura-alueet, monimuotoisuus, direktiivilajit) Laki julkisista hankinnoista 348/ Toiminnan vaikuttavuus Tehtäväkentän vaikuttavuus toteutuu yhtäältä toteutumattomina riskeinä ja parempana yhteiskunnallisena varautumisena toisaalta pitkällä viipeellä vesien tilan parantumisena. Tehtävälle määrällisten mittareiden asettaminen ei oikein sovellu. Pirkanmaan maakunnan kokonaispinta-alasta makean vesialan osuus on noin 14 prosenttia, joka on huomattavasti enemmän kuin keskimäärin Suomessa. Vesistöjen merkitys maakunnassa onkin erittäin suuri niin elinkeinotoiminnan kuin asukkaiden ja kesäasukkaiden näkökulmasta. Maakunta on asukasluvultaan Suomen toiseksi suurin ja toiseksi muuttovoittoisin, joten myös vesistöihin kohdistuva käyttöpaine on suuri ja jatkuvasti kasvava. Maakunnan vesistöjen merkitystä on arvioitu ekosysteemipalvelujen tuottajana vuonna 2015 laaditussa Pirkanmaan ekosysteemipalvelut -selvityksessä (Pirkanmaan liitto). Selvityksestä käy ilmi vesistöjemme merkitys myös rahassa mitattuna. Käytetyn puhtaan käyttöveden (pinta- ja pohjavedet) arvon on arvioitu nykytilassa olevan noin 40 milj. euroa vuodessa. Vuonna 2040 arvo olisi 50 milj. euroa vastaten kasvavan maakunnan tarpeita. Vesivoiman merkitys maakunnalle on myös suuri. Vuotuinen tuotanto vastaa noin kolmea prosenttia kulutettavasta energiasta Pirkanmaalla ja sen arvon on arvioitu olevan noin 24 milj. euroa. Vesistöt tarjoavat edellä mainittujen tuotantopalveluiden lisäksi myös kulttuuripalveluita, joita hyödynnetään kalastuksen, mökkeilyn ja muun virkistyksen muodossa. Maakunnan vesistöjen virkistyskäytön arvon on arvioitu olevan jopa noin neljäsosa kaikista maakunnan arvioiduista ekosysteemipalveluista, joiden vuotuinen yhteisarvo on nykytilassa hieman yli 800 milj. euroa. Vuonna 2040 lukeman on arvioitu olevan yli miljardia euroa käyttämätön potentiaali mukaan lukien. Tulvariskejä vähennetään erityisesti tuottamalla tietoa riskeistä ja vaikuttamalla alueiden käytön suunnittelun ja rakentamisen ohjaukseen. Varautumisen keskiössä ovat terveys, turvallisuus ja ympäristövahinkojen ehkäisy sekä yhteiskunnan toimivuus kuten vesihuollon, energian, kulkuyhteyksien ja kriittisen teollisuuden 19

120 varmistaminen. Vesistöjen säännöstelyssä pyritään minimoimaan tulva- ja kuivuusvahingot vesistöalueiden mitassa. Kaikessa toiminnassa varaudutaan muuttuviin ilmasto- ja vesioloihin. ELY-keskuksilla, maakuntien liitolla ja kunnilla on useita sellaisia tehtäviä, joiden tavoitteiden toteutumiseen ja onnistumiseen voidaan ympäristötiedolla vaikuttaa positiivisesti. Monialainen ympäristöä ja kestävän kehityksen edellytyksiä koskevan tiedon jakaminen ja vuorovaikutuksen järjestäminen tukevat mm. elinkeinoelämän kehittämistä. Pitkäaikainen, säännöllinen ja asiantuntemuksella suunniteltu ympäristön tilan seuranta antaa mm. viranomaisten päätöksenteon pohjaksi ja ympäristössä tapahtuvien muutosten huomaamiseksi olennaisen tärkeää tietoa. Ympäristöhallinnon lisäksi monet alueelliset sidosryhmät (kuten kunnat, kalastusalueet, järjestöt, konsultit ja kansalaiset) hyödyntävät seurantatietoja avoimien ympäristötietojärjestelmien kautta. Eri järjestelmistä saatavan datan lisäksi kansalaiset, yhteisöt ja yritykset hyödyntävät verkosta saatavaa ympäristötietoa. Ymparisto.fi -verkkopalvelu on valtakunnallisesti tunnettu ympäristötiedon lähde, josta on saatavilla myös maakuntaa koskevaa ympäristötietoa. Vesienhoitosuunnitelmat vaikuttavat hankkeita koskevaan päätöksentekoon myös hankkeiden ympäristöja vesilupakäsittelyssä ja vaikuttavat tätä kautta myös toimien toteutukseen. Vesienhoitosuunnitelmat ja alueelliset toimenpideohjelmat otetaan huomioon myös sidosryhmien omissa ohjelmissa ja suunnitelmissa. Yhteistyö ja osallistuminen vesienhoidon suunnittelussa edistävät toimijoiden ja sidosryhmien sitoutumista myös toimenpiteiden toteuttamiseen. Erittäin tärkeää on, että eri toimijat ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja pyrkivät yhteisymmärrykseen vesiensuojelun eri keinoista vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimenpiteiden toteutus turvaa vesien hyvän tilan tavoitteiden saavuttamisen. Toimenpiteiden seurantatietoa tarvitaan osoittamaan, miten vesienhoidon toimenpiteet ovat edenneet eri sektoreilla. Toteumatieto on pohjana myös seuraavan kauden suunnittelulle. Vesivarat, niiden tila ja hoito ovat avainasemassa maakunnan elinvoimaisuuden ylläpitämisen ja kehittämisen näkökulmasta. Ne ovat merkittävä osa maakunnan talouden perustaa, mutta myös suurta henkistä pääomaa ja luonnon monimuotoisuuden osaa. 5. Keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Ulkoiset asiakkaat ja sidosryhmät ovat ryhmiteltävissä tiivistäen seuraavasti: Henkilöasiakkaat: kansalaiset, luontomatkailijat, vesialueiden omistajat ja metsänomistajat Yritys- ja yhteisöasiakkaat: voimayhtiöt ja säännöstelyluvan haltijat, ojitusyhteisöt, luontomatkailuyrittäjät, vesi- ja ympäristölupien hakijat ja haltijat, ympäristökonsultit ja toiminnanharjoittajat, kunnat, osakaskunnat, kalatalousalueet, vesialueen omistajat, kalatalous- ja ympäristöjärjestöt, vesienhoito- ja vesiensuojeluyhdistykset, vesistörakenteiden omistajat, veneilyseurat, luonnonsuojelujärjestöt Luonto: luonnon monimuotoisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö Keskeisiä sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita ovat SYKE, pelastuslaitos, muut ELY-keskukset, Metsäkeskus, Metsähallitus, LUKE, korkeakoulut, kalatalousviranomainen, AVI, YM, MMM, kunnat, voimayhtiöt, MTK, KVVY ja Vanajavesikeskus. Yhteistyökumppaneista SYKEllä on erityinen rooli, koska se ylläpitää useita tietojärjestelmiä sekä säännöstelyn hoidossa välttämätöntä vesistömallia. 20

121 6. Nykyisen yhteistyön arviointi, yhteistyötarpeet ja mahdollisuudet Yhteistyötarpeita on kuvattu myös kappaleessa 2.3 Arviointi nykytilan toimivuudesta. Toimintaa on hiottu merkittävästi viime vuosina ja tapahtuneet ja käynnissä olevat ulkoistukset ovat tehostaneet toimintaa. Vesienhoito- ja vesitaloustehtäviä leimaa maakuntarajat ylittävä vesistöalueyhteistyö. Kokemäenjoen vesistöalueella yhteistyötä on lähdetty tiivistämään Kokemäenjoen vesistöaluevisiolla. Työssä ovat mukana Pirkanmaan rinnalla Hämeen ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset. Vesistöaluevision on tarkoitus yhdistää paitsi viranomaisia myös alueellista vesityötä tekeviä organisaatioita yhteisen tavoitteen taakse vaikuttavuuden ja alueellisen kehityksen parantamiseksi. Työ kytkeytyy vahvasti biotalouteen ja ravinteiden tehokkaaseen kiertoon ja ravinneneutraalisuuteen sekä siniseen biotalouteen, joilla on myös aluetaloudellista merkitystä. Tieto- ja paikkatietojärjestelmät ovat keskeinen työkalu vesitehtävissä.. Tietovarantojen ja järjestelmien tulee olla yhteisiä kaikille viranomaisille yhteisiä ja kaikilla tulee olla myös tallennusoikeudet. Valtakunnallinen kehittämistyö järjestelmien ylläpidossa ja kehittämisessä tulee myös turvata (SYKE). Ympäristöhallinnon jakautuessa uudistuksessa maakuntaan ja valtion lupa- ja valvontaviranomaiseen, edellyttää hyvä hallinto tiiviistä ja toimivaa yhteistyötä paitsi mainituilla järjestelmätasolla myös asiantuntijatasolla. Yhteistyön tarve ja tavat muotoutuvat valmistelutyön ja erityisesti substanssilainsäädännön valmistuessa. Hallitus on tehnyt isot linjaukset, mutta vasta substanssilainsäädäntö määrittää maakunnan roolia suhteessa lupa- ja valvontavirastoon. Auki on mm. maakunnan oikeus lausua ja valittaa vesistöihin tai tulvariskeihin vaikuttavista hankkeista (yleisen edun edistäminen ja valvonta). Ympäristötietotyön tulee olla monialaista ja soveltavaa. Pitkäjänteinen kehittäminen edellyttää, että myös ympäristökasvatus otetaan vahvasti osaksi ympäristötietouden parantamisen tehtävää. Ympäristötietoisuuden edistäminen on muodossa tai toisessa kaikkien hallinnon organisaatioiden lakisääteinen tehtävä. Ympäristönsuojelun toiminta-alue on laaja ja pienemmissä kunnissa yhden tai kahden viranhaltijan varassa. Useat lakisääteiset lupa- ja ilmoitusmenettelyt pystytään hoitamaan pienissäkin kunnissa, mutta ympäristön tilan seurantaa ja niihin liittyviä selvityksiä ja tutkimuksia ei välttämättä pienissä kunnissa ole mahdollista tehdä. Ongelmia aiheuttaa yksittäisten monimutkaisten asioiden hoitaminen, joihin tarvittavaa tietoa ei ole valmiina käytettäväksi (esim. biokaasulaitos). Tämän tyyppisissä asioissa sujuva yhteistyö kuntien, maakunnan ja valtion kanssa on tärkeää. Nykyisin Tampereen seudun lähikuntien ympäristönsuojeluviranhaltijat kokoontuvat keskimäärin kerran vuodessa, mutta tarvetta on kuntien välisen yhteistyön tiivistämiselle. Yhteistyötä tulisi lisätä myös muiden organisaatioiden kanssa. 7. Keskitetyt palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Pirkanmaan ELY-keskuksen keskitettynä palvelutehtävänä liittyen vesienhoitoon ja vesitalouteen on ympäristöasioiden palvelukeskus (Y-aspa), josta annetaan ympäristötehtäviin liittyvää neuvontapalvelua. Vesiasiat ovat yksi kysytyimmistä aihealueista. Se neuvoo myös v alusta avustusten ja avustusten maksatusten hakua. Lisäksi Pirkanmaan ELY-keskus organisoi valtakunnallisesti kaikki pilaantuneita maita koskevat projektit. 21

122 Muita valtakunnallisesti keskitettyjä palveluita ovat: - Patoturvallisuus; Kainuun ELY-keskus - Vesistörakenteiden ja hydrologisten asemien omistajuus sekä kunnossapidon koordinointi ja tiedon hankinta; Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus - Peruskuivatusten ja ojitustoimitusten (syvällinen) asiantuntijapalvelutehtävä; Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus - Ympäristökasvatuksen avustustehtävät; Keski-Suomen ELY-keskus - Rakennettujen vesistöjen kunnostusten koordinointi; Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Ylimaakunnallisia erikoistumistehtäviä ovat seuraavat: - Vesienhoidon koordinointi läntisellä vesienhoitoalueella; Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Tulvariskien hallinnan suunnittelun koordinointi Kokemäenjoen vesistöalueella; Varsinais-Suomen ELY-keskus Osa II Esitys palveluiden järjestämisestä Johdanto Alatyöryhmä kokoontui työn aikana yhteensä 9 kertaa. Alatyöryhmän kokouksissa oli jäsenten lisäksi (liite 3) ajoittain paikalla ELY-keskuksen vesiyksikön asiantuntijoita. Heidän asiantuntemustansa kuin myös muun ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueen muiden yksiköiden asiantuntijoita käytettiin lisäksi työn kaikissa vaiheissa ja erityisesti eri palvelumallivaihtoehtojen tarkastelussa. Työn aikana on lisäksi käyty lukuisia keskusteluja eri tilaisuuksissa ja niiden yhteydessä siitä, miten sidosryhmät ja asiakkaat näkevät ja kokevat vesienhoidon ja vesitalouden palvelutarpeen tulevissa maakunnissa. Erityistä kyselyä palvelutarpeesta ei työn aikana tehty. Kalatalouspalvelu, joka on keskitettynä valtakunnallisesti kolmeen ELY-keskukseen ja Pirkanmaalle palvelun tuottaa Pohjois-Savon ELY-keskus, tuotti erillisen loppuraportin. Vaihtoehtoisissa palvelumalleissa kalatalouden palvelut ovat mukana. I-osiossa on kuvattu maakuntaan siirtyvien organisaatioiden ja kuntien nykyistä toimintaa ja rooleja vesienhoidon ja vesitalouden teemaan liittyvien, joten niitä ei enää käsitelty jatkotyössä. 8. Asiakkaat, kohderyhmät ja hyödynsaajat Vesienhoito- ja vesitalouspalveluita käyttävä asiakaskunta on varsin laaja kattaen yhteiskunnan kaikki sektorit (valtio, kunnat, yrityselämä, järjestöt, tutkimuslaitokset ja asukkaat). Myös jatkossa palveluiden käyttäjiä ja hyödynsaajia ovat: Henkilöasiakkaat mm. asukkaat, vesialueiden omistajat, metsänomistajat Yritykset ja erilaiset yhteisöt mm. voimayhtiöt, toiminnan harjoittajat, osakaskunnat, yhdistykset, säätiöt Viranomaiset mm. kunnat, valtion lupa- ja valvontaviranomainen, ministeriöt, EU Tutkimuslaitokset mm. SYKE ja LUKE Tulevassa maakuntamallissa palveluiden käyttäjiä ovat myös muut maakunnat ja maakunnan sisällä toimivat asiantuntijat. 22

123 Asiakaskuntaan ja -tarpeisiin ei ole odotettavissa suuria muutoksia. Tulevaisuudessa digitalisaation hyödyntäminen tulee vaikuttamaan palveluiden tarjoamistapaan. 8.1 Palvelutarpeen kuvaus Vesienhoito- ja vesitalous on tehtäväkenttänä laaja sisältäen kehittämis- ja edistämispalvelut, neuvontapalvelut, päätös- ja valvontapalvelut, rahoituspalvelut sekä viestintä- ja tietopalvelut. Myös asiakaskunta on monipuolinen. Yhdessä nämä muodostavat tarpeen monimuotoiseen ja useita palvelukanavia sisältävään tapaan järjestää tehtäviä ja palveluja (taulukko 1). Vesienhoito ja vesitaloustehtävissä tehdään tiivistä yhteistyötä kumppaneiden, sidosryhmien ja tutkimuslaitosten kanssa edistämis- ja kehittämistehtävissä niin alueellisesti, maakunnallisesti kuin valtakunnallisesti erilaisissa neuvottelukunnissa, ohjaus- ja työryhmissä vetovastuussa tai osana yhteistyöverkostoa. Vesien- ja vesitalouden sidosryhmät pitävät maakunnan vesienhoidon ja vesitalouden palvelua erittäin tärkeänä mm. vesien käytettävyyden parantamisen ja tulviin varautumisen näkökulmasta. Vesien tilan neuvontapalvelu on muun muassa edellytys sille, että vesien hyvään tilan parantamiseen tähtääviä 3. sektorin hankkeita käynnistyy ja hankkeet myös etenevät tavoitelulla tavalla. Kunnilla ei ole mahdollisuutta edistää vesienhoitoa siinä määrin, kuin maakuntien muut toimijat näkevät tarpeelliseksi. Vesien tila ja niiden hyvä käytettävyys ovat edellytys ja pohja vesiin perustuvalle maakunnan kehittymiselle. Keskeisinä asiakastarpeina nähdään vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelu (toimenpideohjelmat), vesienhoitosuunnitelmat ja toimeenpanon edistäminen ja kehittäminen, seuranta, neuvontapalvelu, laboratoriopalveluiden hankinta, raportointi EU:lle, tulvariskin hallinta, vesistöjen säännöstely ja kehittäminen, rahoitustukitehtävät, vesilupien hallinta, ojitustoimitukset ja peruskuivatuksen ohjaukseen liittyvät tehtävät. Lisäksi myös ajantasaisen ja luotettavan ympäristötiedon tuottaminen ovat osa asiakastarpeiden kokonaisuutta. Ympäristötiedon tarve päätöksenteon pohjaksi on keskeistä. Taulukko 1. Palvelukanavat asiakasryhmittäin. Palvelukanava Verkko-sivut ja -asiointi Asiakasneuvonta (Y-ASPA) Käyntiasiointi, neuvottelut, ohjausryhmät ym. Henkilöasiakkaat x x (x) Yritykset ja yhteisöt x x x Sidosryhmät ja yhteistyökumppanit x x x Viranomaiset x x Tutkimuslaitokset ym. x x Määrällisesti suurin palveluntarve (viestintä- ja tietopalvelu) on yksittäisellä asukkaalla, joita varten on verkkoasiointia ja sähköisen asioinnin tukea kehitetty merkittävästi viimevuosina. Keskeisenä verkkoasiointiin liittyvät sähköiset haku- ja päätösmenettelyt erityisesti rahoituspalveluissa sekä ympäristötiedon saatavuus ymparisto.fi -palvelusta, ympäristöhallinnon tietojärjestelmistä ja karttapohjaista tietoa avoimesta rajapinnasta. Verkkoasiointia erityisesti haku- ja päätösmenettelyjä on edelleen tarpeen kehittää sujuvan asiakaskokemuksen saavuttamiseksi. Tietojärjestelmien ja sähköisen verkkoasioinnin tukena toimii ELY-keskusten ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus (Y-ASPA), joka toteuttaa valtakunnallisesti ympäristöhallinnon asiakasneuvontapalvelun. Tällä 23

124 hetkellä palvelu on keskitettynä Pirkanmaan ELY-keskukseen. Y-ASPAan tulevista kysymyksistä noin 80 %:a koskee vesiasioita ja se pystyy hoitamaan itsenäisesti %:a sille tulevista yhteydenotoista. Vaativamman neuvontapalvelun tuottaa ELY-keskuksen substanssiasiantuntija, jolle asiakasneuvoja ohjaa asiakkaan. Ympäristo.fi -palvelun kehittäminen ja tietosisällön ylläpito on edellytys Y-ASPAn toiminnalle. Y-ASPAn tuottama palvelu on merkittävästi lisännyt asiantuntijoiden työajankäyttöä vaativimpiin tehtäviin ja näin lisännyt työn tuottavuutta. Y-ASPA on aluehallinnon uudistuksessa siirtymässä valtion toiminnoksi osaksi valtion lupa- ja valvontavirastoa, mutta voisi todennäköisesti tarjota jatkossa palveluja myös maakunnalle. Alatyöryhmä esittää, että maakunta ottaa käyttöön Y-ASPAn tuottaman palvelun ja sitoutuu myös ylläpitämään tietosisältöä ymparisto.fi -palveluun Pirkanmaan osalta. 9. Palveluiden järjestäminen maakunnassa 9.1 Uudet palvelumallit ja toimintatavat Palvelumallien lähtökohdat Lähtökohtana on, että palveluja tuotetaan osittain keskitetysti ja kustannustehokkaasti yhteistoimintana ylimaakunnallisesti. Lisäksi SYKEllä ja valtion lupa- ja valvontavirastolla on tiivis yhteistyö maakunnan kanssa. Kaikissa vaihtoehdoissa on taloudellisesti perusteltua käyttää valtakunnallisen ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskuksen (Y-ASPA) tuottamia ja ymparisto.fi:n palveluja. Maakunta ylläpitää ymparisto.fi -palvelun tietosisältöä Pirkanmaan osalta. Ympäristötiedon tuottamisen kokonaisuus sisältyy kaikkiin esitettyihin vaihtoehtoihin sisältäen mm. tiedon tuottamisen, jakamisen eri palvelukanavissa, palvelukanavien kehittämisen ja ylläpidon ja ympäristökasvatuksen. Vaihtoehdoissa palveluita tarjotaan osittain nykyisen kaltaisesti, mutta digitalisaatiota hyödynnetään entistä enemmän. Sähköisiä palveluita tarjotaan erityisesti rahoitukseen liittyen mm. sähköisten hakulomakkeiden nykyistä monipuolisempaa ja asiakasystävällisempää käyttöä. Neuvonnassa hyödynnetään mm. chat- palvelua sekä kehitetään asiakaskäyttöön mm. sähköisiä paikkatietopalveluita, jotka ovat julkisesti käytettävissä avoimilla rajapinnoilla. Nettisivujen toimivuutta kehitetään mahdollisimman asiakasystävälliseksi. Edelleen osa tehtävistä edellyttää henkilökohtaista kontaktia asiakkaiden kanssa kasvotusten neuvottelemalla, puhelimitse sekä maasto/asiakaskäynnein. Erityislainsäädännön lakimuutosvalmistelu on kesken. Vaihtoehdoissa ei ole otettu kantaa niiden mahdollisesti tuomiin muutoksiin ja vaikutuksiin. Järjestäjän ja tuottajan tehtävät Kaikki maakuntaan siirtyvät vesienhoito- ja vesitaloustehtävät perustuvat lakeihin ja asetuksiin sisältäen sekä viranomais- että edistämistehtäviä ja julkisen vallan käyttöä. Näiden erottaminen toisistaan ei ole tarkoituksenmukaista ja edellyttäisi tarpeetonta kaksoisresurssointia. Tehtävät luokitellaan järjestäjän tehtäväksi. Tehtävät ovat yleistä etua hyödyttävää palvelua ja sisältävät paljon sidosryhmäyhteistyötä. Palvelu ei ole suoraan tuotteistettavaa ja se on asiakkaalle maksutonta. 24

125 Monituottajuus ja tuottamistavat Asiakkaan valinnanvapausperiaatetta ei sovelleta kuvattavissa palvelukokonaisuuksissa. Esitys uudeksi maakunnan palveluksi ympäristöpalvelukeskus Maakuntaan tulisi perustaa uutena toimintamallina ympäristöpalvelukeskus, joka palvelisi ensisijaisesti yrityksiä ja toimijoita hankesuunnittelun tueksi ja elinvoiman lisäämiseksi kestävästi. Maakunta tarjoaisi kaikkiin vaiheisiin asiantuntevaa ja keskitettyä palvelua alueidenkäyttö ja ympäristökysymyksiin. Toiminnon tavoitteena on sujuvoittaa hankkeiden etenemistä riittävän aikaisella ja kohdennetulla neuvonnalla antaen vahvan tuen elinvoiman vahvistamiselle. Keskus toimisi myös linkkinä valtion lupa- ja valvontavirastoon. Yhteyspinnat Kuvassa 1 on havainnollistettu vesienhoito- ja vesitalouspalveluita tuottavien tehtävien sijoittuminen ja yhteyspinnat alueiden käytön suunnittelun ja ympäristötehtävien palvelukokonaisuudessa, jonka pohjalta on muodostettu kaksi erilaista palvelumallivaihtoehtoa A ja B, joita kuvataan luvussa ja niiden vaikutusten arviointia (hyötyjä ja haittoja/haasteita) luvussa 10. Kuvatut vaihtoehdot ovat alatyöryhmän näkemyksiä palvelukokonaisuuksista sekä niihin liittyvistä yhdyspinnoista. Erityislainsäädännön lakimuutosvalmistelun keskeneräisyyden vuoksi palvelumallien vaihtoehdoissa ei ole vielä mahdollista tarkastella niiden vaikutuksia. Kuva 1. Vesienhoidon- ja vesitalouspalveluita tuottavien tehtävien sijoittuminen ja keskeiset yhteyspinnat maakunnan alueidenkäytön ja ympäristötehtävien palvelukentässä. 25

126 9.1.1 Palvelumallivaihtoehdot Palvelumallien vaihtoehtotarkastelussa lähdettiin liikkeelle kolmella eri vaihtoehdolla, joissa tarkasteltiin vesienhoitoon ja vesitalouteen sekä kalatalouteen liittyviä tehtäviä ja niiden synergioita maakunnan muihin tehtäviin. Yhdestä vaihtoehdosta luovuttiin sen suppeuden vuoksi. Hyötyjä ja haittoja tarkasteltaessa todettiin vesienhoidon, vesi- ja kalatalouden tiivis yhteys vesihuoltoon, alueidenkäytön edistämiseen ja luonnonsuojeluun (VE B). Vaihtoehtona tuotettiin rinnalle laajempi kokonaisuus käsittäen maakuntakaavoitukseen ja liikenteeseen liittyviä tehtäviä (VE A). Näiden yhteyspintojen lisäksi vesienhoidolla ja vesitaloudella on joitakin osatehtäviä koskettava yhteyspinta varautumiseen ja ympäristöterveyteen. Alatyöryhmä ei kuitenkaan näe yhteyspintaa niin merkittävänä, että se muodostaisi palvelukokonaisuustarvetta. Yhteyspinta on hoidettavissa maakunnassa muun yhteistyön muodossa. Palvelumallivaihtoehdossa A (kuva 2) maakunnan vesienhoito- ja vesitaloustehtäviä tehdään tiiviisti kalatalouden, alueiden käytön, liikenteen ja luonnonsuojelua edistävien asiantuntijoiden sekä maakuntakaavoituksesta vastaavien asiantuntijoiden kanssa tuottaen asiakkailleen elinympäristöpalveluita "yhdeltä luukulta". Kuva 2. Palvelumallivaihtoehto A; Elinympäristöpalvelukokonaisuus Vaihtoehto koostuu nykyisistä organisaatioista siirtyvistä erityisasiantuntijoista, joiden tehtävät liittyvät joko välittömästi tai välillisesti toisiinsa. Vesienhoidon ja vesitalouden tehtävillä on hyvin kiinteä yhteys vesihuollon ja alueiden käytön edistämiseen sekä maakunnan muuhun suunnitteluun. Vesitehtävissä tehdään myös strategista ja maakuntatason suunnittelua sekä kehittämistä kuten vesienhoitosuunnitelma ja tulvariskien hallintasuunnitelma. Liikenteen osalta erityisesti väyliin liittyvät ratkaisuissa, jotka myös kytkeytyvät alueiden käytön edistämiseen ja maakunnan suunnitteluun, tulee huomioida niin luonnonsuojelun kuin vesienhoidon ja vesitalouden näkökohdat. Vaihtoehtoon sisältyvistä edistämistehtävistä esimerkkeinä ovat mm. biotalouden (sis. ravinnekerto) edistämiseen, laaja-alaisiin maakunnallisiin ohjelmiin (esim. Pirkanmaan ympäristöohjelma, Pirkanmaan ilmasto- 26

127 ja energiastrategia) liittyvät tehtävät, jotka osaltaan vaikuttavat mm. Kolmenkulman Eco-Industrial Park - alueen kaltaisten yritysklustereiden syntyyn tuottaen uutta liiketoimintaa ja elinvoimaa sekä imagollista etua elinympäristöstään huolehtivasta maakunnasta. Vaihtoehdossa tehtävät toteutetaan yhteistyössä laajan asiantuntijajoukon kesken. Vesienhoidon ja vesitalouden näkökulmasta vaihtoehdon asiantuntijoiden yhteistyö/yhteenliittymä mahdollistaa laajan ja monipuolisen maakunnan elinvoiman turvaamisen ja kehittämisen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Palvelumallivaihtoehdossa on mahdollisuus uuden palvelun luomiseksi ympäristöpalvelukeskuksen muodossa. Vaihtoehdossa nähdään erittäin oleellisena yhteistyöntarve erityisesti valtion lupa- ja valvontaviranomaisen, SYKE:n, kuntien ja muiden maakuntien kanssa. Lisäksi yhteyspinta maakunnan sisällä on elinvoimaan sekä joissakin tehtävissä varautumiseen ja ympäristöterveyteen. Palvelumallivaihtoehdossa B (kuva 3) maakunnan vesienhoito- ja vesitaloustehtäviä tehdään tiiviisti yhdessä nykyisen ELY-keskuksen Y-vastuualueen alueiden käytön, luonnonsuojelun sekä kalatalouden asiantuntijoiden kanssa. Alatyöryhmän näkemyksen mukaan nykyinen toimiva ja pitkään hiottu kokonaisuus ja synergiaetu näin säilyisi. Vaihtoehto myös tukee tulevaa lainsäädäntöä maakuntaan siirtyvissä ympäristötehtävistä ja siten malli on sujuvasti maakuntaan siirrettävä palvelukokonaisuus. Asiakkaille kokonaisuus säilyy nykyisen kaltaisena selkeänä ja tuttuna palveluna, johon digitalisaatio tuo uudenlaista tekemistä. Kuva 3. Palvelumallivaihtoehto B; Ympäristöpalvelukokonaisuus Vaihtoehdossa yhteistyö ja yhteydet maakunnan muuhun suunnitteluun ja elinvoimakysymyksiin tulee olla tiiviistä ja niistä tulee huolehtia mm. sovituilla toimintamalleilla. Esimerkiksi maakunnallisissa edistämisteh- 27

128 tävissä, kuten bio- ja kiertotalouteen, laajoihin koko maakuntaa koskettaviin ohjelmiin ja strategioihin liittyen, ympäristöpalvelukokonaisuuden osallistuminen on nykyisen kaltaista aktiivisesti osallistuvaa ja rakentavaa yhteistyössä muiden maakunnallisten toimijoiden kanssa. Vaihtoehdossa on vähemmän eri organisaatioista tulevia tehtäviä ja rooleja, kuin VE A. Tässäkin palvelumallivaihtoehdossa on mahdollisuus uuden palvelun luomiseksi ympäristöpalvelukeskuksen muodossa. Palveluiden tuottaminen ja tehtävien hoito edellyttävät yhteistyötä maakunnan sisällä maakunnan suunnittelua, liikennettä, elinvoimaa, ympäristöterveyttä ja varautumista palvelevien toimintojen kanssa. Lisäksi tehtävät edellyttävät sujuvaa yhteistyötä valtion lupa- ja valvontaviraston, SYKE:n, kuntien, muiden maakuntien ja EU:n kanssa. Kumpaakin palvelumallivaihtoehtoon sisältyvä ympäristötieto on oleellinen ja merkittävä osa palvelukokonaisuutta, joka on läpileikkaava teema maakunnassa. 9.2 Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Tehtävien keskitetty hoitaminen ELY-keskuksissa on osoittautunut toimivaksi ja kustannustehokkaaksi tavaksi toimia. Keskittämisten purkaminen johtaisi tarpeeseen lisätä merkittävästi henkilöresursseja sekä turvata riittävä osaamistaso jokaisessa tehtävää hoitavassa maakunnassa. MAKU II-lakipakettiin sisältyy luonnos laiksi maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa. Ehdotetussa laissa säädettäisiin maakuntalain 7 :ssä tarkoitetulla tavalla maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa. Lain 1 :n 1 momentin mukaan lain tarkoituksena olisi varmistaa kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoito maakuntien yhteistoiminnassa siten, että tehtävien vaatimat asiantuntija- ja muut voimavarat olisivat tehokkaasti maakuntien käytettävissä maakuntien hallinnollisista rajoista riippumatta. Tarkoituksena on myös luoda edellytykset sille, että toisiinsa kytkeytyvät kalatalouden ja vesitalouden tehtävät voidaan hoitaa sisällöllisesti ja alueellisesti tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Ehdotettu laki ei koskisi esimerkiksi patoturvallisuusviranomaisen tehtävää, joka on ehdotettu ainoastaan Kainuun maakunnan tehtäväksi (luonnos Laki patoturvallisuuslain muuttamisesta). Peruskuivatuksen ja ojitustoimitusten asiantuntijapalvelutehtävä on keskitetty ELY-keskuksista Etelä-Pohjanmaalle. Pirkanmaalla tehtävän volyymi on melko pieni ja siten tehtävän hoitaminen yhteistoiminnassa ylimaakunnallisesti on perusteltua ja kustannustehokasta. Tulvariskien hallinnan suunnittelun koordinointi Kokemäenjoen vesistöalueella, johon Pirkanmaa kuuluu, on keskitetty ELY-keskuksista Varsinais-Suomelle. Tehtävän ylimaakunnallinen yhteistoiminta on perusteltua, koska koko vesistöalueelle laaditaan yksi yhteinen suunnitelma. Vesistörakenteiden omistajuus on siirtymässä maakuntien yhdessä omistamaan palvelukeskukseen (luonnos laki maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta 16 ). Rakenteiden vesitalousluvat ja sopimukset jäisivät kuitenkin maakuntaan siten, että luvan vaikutusalueen kaikki maakunnat olisivat niistä yhteisvastuussa. Pirkanmaan ELY-keskuksella on kaksi vesitalouslupaa, joissa yhteisvastuu tullee olemaan Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Satakunnan kesken ja toinen, joissa yhteisvastuu tullee olemaan Pirkanmaan ja Satakunnan kesken. Yhteistyö edellyttää maakunnan yhteistoiminnasta sopimista. Vesienhoitoon vastaavaa lakia yhteistoiminnasta kuin kalatalouden ja vesitalouden tehtävien ei olla tällä tietoa säätämässä. Kuitenkin vesienhoidon suunnittelu tapahtuu yhteisesti Läntisellä vesienhoitoalueella 28

129 (VHA3), jossa ovat seuraavat maakunnat: Pirkanmaa, Kanta-Häme, Satakunta, Varsinais-Suomi, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa. Yksi maakunnista koordinoi suunnittelua ja kokoaa alueittaisten toimenpideohjelmien pohjalta vesienhoitoalueen yhteisen vesienhoitosuunnitelman. MAKU II-lakipakettiin sisältyy myös luonnos laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Lain 6 :ssä, Maakuntien yhteistyön edellytykset ja valtionneuvoston asetus vesienhoitoalueesta, esitetään säädettäväksi, että maakuntien on vesienhoitoalueella tehtävä yhteistyötä vesien tilan arvioimisessa, ympäristötavoitteiden asettamisessa, vesienhoidon järjestämisen työohjelman sekä vesienhoitosuunnitelman valmistelun aikataulun laatimisessa, vesienhoidon keskeisten kysymysten tunnistamisessa, vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelmien laatimisessa, seurantaohjelman laatimisessa sekä vesienhoidon järjestämisessä valtakunnallisesti vertailukelpoisesti ja yhdenmukaisesti. Maakuntien on yhteen sovitettava vesienhoidon suunnittelun aikataulu ja sisältö vesienhoitoaluekohtaisesti sekä vesienhoitoalueiden välillä. Lisäksi EU:lle tehtävä raportointi ja laboratoriopalveluiden kilpailutus tehdään isoina kokonaisuuksina. Näin ollen on perustelua hoitaa tehtävää yhteistoiminnassa ylimaakunnallisesti. Edellä kuvattujen tehtävien lisäksi on muita pienempiä palveluita, joissa ylimaakunnallinen yhteistyö tuottaa taloudellista hyötyä ja vähentää yksittäisen maakunnan henkilöstövoimavaratarvetta. Valtakunnallista ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskusta (Y-ASPA) ja ymparisto.fi -palvelua on käsitelty raportissa aiemmin kappaleessa 8.1. Vaikuttavuuden ja tuottavuuden kannalta on perustelua myös jatkossa sopia valtion lupa- ja valvontaviraston kanssa palvelun käyttämisestä ja tiedon tuottamisesta ymparisto.fi - palveluun Ehdotus palveluverkoksi (lähipalvelut, seudulliset ja maakunnalliset palvelut, digitalisaatio) Vesienhoidon ja vesitaloustehtävistä tuotetut palvelut ovat pääsääntöisesti maakunnallisia palveluita ja aluejakoon ei ole tarvetta. Digitalisaation hyödyntäminen mahdollistaa joidenkin palveluiden etäkäytön. Esimerkkejä digitaalisesti tuotetuista palveluista ovat mm. rahoituspalvelut sekä viestintä- ja tietopalvelut. Tietojärjestelmien yhteiskäyttö maakuntien, valtion lupa- ja valvontaviraston ja SYKEn kesken on vesienhoito- ja vesitaloustehtävissä välttämättömyys nykyisen palvelutason säilyttämiseksi. Neuvontapalveluissa on merkittävästi mahdollisuutta lisätä digitalisaatiota ja parantaa vaikuttavuutta. Asiakkaiden tiedon saatavuuteen ja helppokäyttöisyyteen on tarpeen panostaa jatkossa. 29

130 10. Vaihtoehtojen vaikutusten arviointi 10.1 Vaihtoehto A 10.2 Vaihtoehto B 30

131 11. Alatyöryhmän johtopäätökset ja huomiot Siirryttäessä esivalmistelusta väliaikaishallinnon valmisteluun on tarpeen tarkistaa teemaryhmien tehtäväjako ja kokoonpanot siten, että luontevat synergiat tunnistetaan ja niitä hyödynnetään mahdollisimman hyvin. Mm. seuraavat tehtävät ja niiden käsittely edellyttää uudistusta jatkotyöhön: - ympäristö elinvoimatekijänä - ympäristötieto kokonaisuutena ja tietoperustana (mm. Y-aspa, Ymparisto.fi sivujen tulevaisuus) - vesihuollon ja pohjavesien yhteys muihin vesitehtäviin - vesitehtävien yhteys maakunnan muuhun suunnitteluun - luonnonsuojelu ja luonnon monimuotoisuus - yhteistyövalmiudet muihin maakuntiin ja valtion lupa- ja valvontavirastoon sekä SYKEen (tietojärjestelmät ym.) - teemaryhmiin sisältymättömät palvelut mukaan valmisteluun esim. bio- ja kiertotalous ja luonnonvarat Jatkovalmistelussa on tarpeen korostaa myös asiakasnäkökulmaa ja hyödyntää valtakunnallisesti valmistellut palvelukokonaisuudet maakunnan palveluiden rakentamisessa. Jatkossa tulee myös ottaa huomioon kuntien ympäristönsuojelun viranomais- ja edistämistehtävät ja niiden yhteensovittaminen maakunnan tehtävien kanssa päällekkäisyyksien välttämiseksi (esim. vesien tilan seuranta). Tämä tarkentuu lainsäädännön valmistuttua. Kaikki maakuntaan ELY-keskuksista siirtyvät ympäristötehtävät perustuvat lakeihin ja asetuksiin sisältäen yleensä sekä viranomais- että edistämistoimintaa ja julkisen vallan käyttöä. Näiden erottaminen toisistaan ei ole tarkoituksenmukaista ja edellyttäisi tarpeetonta kaksoisresurssointia. Tehtävä on pääsääntöisesti järjestäjän tehtävä ja osassa tehtävistä tulee kyseeseen tehtävän hoitaminen viranhaltijapäätöksin. Vesienhoidon ja vesi- ja kalatalouden tehtävien yhteistoiminta ylimaakunnallisesti on maakunnan kannalta taloudellisesti merkittävää hyötyä tuottavaa. Keskittämisten purku jokaisen maakunnan tehtäväksi, edellyttää mittavia lisähenkilöresursseja ja erityisasiantuntijuutta jokaiseen maakuntaan. Yhteistoimintaneuvottelut olisi tarpeen käynnistää mahdollisimman pian, koska sillä saattaa olla vaikutusta henkilöstön sijoittumiseen maakunnan ja valtion lupa- ja valvontaviraston kesken. Tietojärjestelmien yhteiskäyttö maakuntien, valtion lupa- ja valvontaviraston ja SYKEn kesken on vesienhoito- ja vesitaloustehtävissä välttämättömyys nykyisen palvelutason säilyttämiseksi. Maakunnan on taloudellisesti sekä henkilöresurssien kannalta tärkeää sitoutua valtakunnalliseen ympäristo.fi sekä ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskuksen (Y-ASPA) - palveluun. Esitetyt palvelumallivaihtoehdot mahdollistaisivat uutta palvelua tarjoavan ympäristöpalvelukeskuksen kehittämisen, joka palvelisi ensisijaisesti yrityksiä ja toimijoita hankesuunnittelun tueksi ja elinvoiman lisäämiseksi kestävästi. Maakunta tarjoaisi kaikkiin vaiheisiin asiantuntevaa ja keskitettyä palvelua alueidenkäyttö ja ympäristökysymyksiin. Toiminnon tavoitteena on sujuvoittaa hankkeiden etenemistä riittävän aikaisella ja kohdennetulla neuvonnalla antaen vahvan tuen elinvoiman vahvistamiselle. Keskus toimisi myös linkkinä valtion lupa- ja valvontavirastoon. 31

132 LIITE 1. Kokemäenjoen vesistöalue ja Läntinen vesienhoitoalue (VHA3) 32

133 LIITE 2. Pirkanmaan säännöstellyt järvet

134 LIITE 3. Alatyöryhmän jäsenet Pirkanmaan ELY-keskus yksikön päällikkö Heidi Heino (pj.) viestintäasiantuntija Mari Peltonen (siht.) ylitarkastaja Anneli Vainonen vesitalousasiantuntija Anne Mäkynen ( alkaen) Pohjois-Savon ELY-keskus kalastusbiologi Hannu Salo (varapj.) Pirkanmaan liitto maakuntainsinööri Satu Appelqvist ( saakka) suunnitteluinsinööri Iiris Havola ( alkaen) suunnitteluinsinööri Anne Mäkynen ( saakka) Tampereen kaupunki vs. ympäristönsuojelupäällikkö Pasi Halme Sastamalan seudun sosiaali- ja terveyspalvelut Terveysvalvonnan johtaja Risto Ekonen

135 1 (15) Ympäristön turvallisuus, luonnonvarat ja alkutuotannon edistäminen teemaryhmä Kalatalous Sisällys 1. Yleistä Palveluiden järjestämisen nykytila Toiminta Resurssit Talous Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Toiminnan vaikuttavuus Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Yhteistyötarpeet ja - mahdollisuudet Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti... 8 Osa II Esitys palveluiden järjestämisestä Asiakkaat, kohderyhmät ja hyödynsaajat Palvelutarpeen kuvaus Palveluiden järjestäminen maakunnassa Uudet palvelumallit ja toimintatavat Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Ehdotus palveluverkoksi (lähi-, seudulliset ja maakunnalliset palvelut, digitalisaatio) Vaihtoehtojen vaikutusten arviointi Johtopäätökset ja huomiot...15

136 2 (15) 1. Yleistä Kalastuksella on aina ollut tärkeä merkitys vesistörikkaassa maassamme. Vapaa-ajan kalastus on suomalaisten tärkeimpiä toiminnallisia luontoharrastuksia: vapaa-ajan kalastajia on 1,5 miljoonaa, joista kolmannes kalastaa Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousyksikön (Järvi-Suomen kalatalouspalvelu) toimialueella. Kalastuslain uudistus lisäsi rekisteröityjen kaupallisten kalastajien määrää ja viime vuosina myös saalis on kasvanut. Lähiruuan merkityksen kasvaessa kotimaisen kalan kysyntä on nousussa. Tämä on lisännyt alan taloudellista kannattavuutta ja luonut hyvät kasvuedellytykset sinisen biotalouden kehittymiselle kalastuksen ja kalastusmatkailun lisäksi vesiviljelyssä, kalanjalostuksessa ja tukkukaupassa. Kalatalous onkin nykyään miljardielinkeino. Kalataloushallinto huolehtii täysipainoisesti kalatalouden kaikkien osa-alueiden toimintaedellytysten säilymisestä ja edistämisestä. Alueellisen kalataloushallinnon tehtävänä on panna toimeen kansallista ja EU:n lainsäädäntöä siten, että kalavarojen ylläpito, lisääminen ja hyödyntäminen tapahtuvat kestävästi. Kalataloushallinnosta lähimpänä kansalaisia ja yrityksiä on ELY-keskuksiin sijoittunut alueellinen kalataloushallinto. 2. Palveluiden järjestämisen nykytila 2.1 Toiminta Vuonna 1983 perustettiin läänikohtaiset kalastuspiirit (11 kpl). Organisaatiouudistusten seurauksena kalastusviranomainen on toiminut maaseutuelinkeinopiireissä (1993), TE-keskuksissa (1997) ja edelleen ELY-keskuksissa (2010). Vuoden 2015 alusta kalatalouden tehtäviä on keskitetty ja niitä hoidetaan kolmesta ELYkeskuksesta (Varsinais-Suomi, Pohjois-Savo ja Lappi), joissa kalatalousasiat on sijoitettu keskusten elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri- vastuualueisiin (E-vastuualueet). Kalatalouspalveluiden nykyisellä organisoinnilla on varmistettu asiakkaiden tarpeita vastaavat palvelut kustannustehokkaasti käytössä olevien rajallisten resurssien puitteissa. Kalatalouspalvelut muodostavat loogisen elinvoimaisiin, monimuotoisiin ja tuottaviin kalavaroihin perustuvan tehtäväkokonaisuuden, joka luo edellytykset niihin perustuville kannattaville elinkeinotoiminnoille ja harrastusmahdollisuuksille. Kalatalousyksikön tehtävät muodostuvat elinkeinokalatalouden sekä kalavarojen hoidon ja vapaa-ajan kalatalouden tehtäväkokonaisuudesta. Tehtävät sisältävät kehittämis-, valvonta-, edistämis- ja muita hallintotehtäviä. Elinkeinokalatalous Elinkeinokalatalous koostuu kaupallisen kalastuksen, vesiviljelyn, kalanjalostuksen ja kalakaupan sektoreista. Sen merkitys on taloudellisesti ja sosiaalisesti suuri erityisesti harvaan asutuilla alueilla, joilla korvaavia elinkeinoja on vaikea löytää. Arvostettuna ja terveellisenä elintarvikkeena kalatuotteet ovat kysyttyjä. Ala on kehittynyt viime aikoina pääosin myönteisesti, tuotannon määrä on kasvanut ja kokonaistyöllistävyys on noussut. Elinkeinokalatalouden tehtävistä keskeinen on EU:n yhteisen kalastuspolitiikan ja kansallisen elinkeinokalatalouden toimintaohjelman toimeenpano. Siihen sisältyvät investointi- ja kehittämistuet alan yrittäjille ja sidosryhmille (vesiviljely, sisävesikalastus, kalanjalostus ja kalan tukkukauppa), yleishyödyllisten toimenpiteiden rahoitus (kehittämis- ja innovaatio-ohjelmat) sekä alueellisen yhteistoiminnan kehittäminen (kalata-

137 3 (15) lousryhmät, joita on Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousyksikön alueella kaksi: Itä- ja Sisä-Suomen kalatalousryhmät) ja tekninen apu. Pohjois-Savon ELY- keskuksen käytettävissä on myöntövaltuutta 11 M ja kalatalousryhmillä 0,53 M v Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Elinkeinokalatalouden tehtäviä koskeva lainsäädäntö käsittää EU-lainsäädännön, jota sovelletaan suoraan kalatalouden elinkeinoihin, lain Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta (1139/1994), lain Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta (1093/2014), kalastuslain (379/2015) ja elintarvikelain (23/2006). Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tukia myönnettäessä yhteydenpito maakuntien liittoihin on keskeistä. Vapaa-ajankalastuksen kehittäminen sekä kalavarojen hoito Keskeisenä tavoitteena on turvata kalakantojen elinvoimaisuus, monimuotoisuus ja niiden käytön kestävyys tietoon perustuvalla kalastuksen säätelyllä ja valvonnalla. Kalakantojen hoidossa luontaisen lisääntymisen turvaaminen on ensisijaista. Kalojen elinympäristön tilaa parannetaan edistämällä vaelluskalojen esteetöntä elinkiertoa. Tavoitteena on, että vapaa-ajankalastus on merkittävä suomalainen luontoharrastus myös kaupungistuneessa yhteiskunnassa ja että toimivat kalastusjärjestelyt ja hyvässä tilassa olevat kalavedet luovat mahdollisuuksia vapaa-ajan kalastukseen perustuvalle kilpailukykyiselle yritystoiminnalle. Vapaaajankalastuksen hyvinvointivaikutukset lisäävät harrastajien fyysistä, henkistä, sosiaalista tai kulttuurista hyvinvointia. Pohjois-Savon ELY-keskus myönsi varoja vapaa-ajankalastuksen kehittämiseen, kalavarojen hoitoon ja kalastusaluetoimintaan 2,8 M v Tulevien kalatalousalueiden asemaa kalavesien hoitoa suunnittelevina organisaatioina vahvistetaan. Alueelliset kalatalouden yhteistyöryhmät (neljä Järvi-Suomessa) avustavat kalatalousviranomaista. Kalavarojen hoitoon ja vapaa-ajan kalatalouteen liittyvistä tehtävistä säädetään kalastuslaissa (379/2015), vesilaissa (587/2011), ympäristönsuojelulaissa (527/2014) ja laissa vesien ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). Vapaa-ajankalatalouden yksilöidyt tehtävät (palvelut) ovat: Avustukset vapaa-ajankalastuksen ja kalastusmatkailun kehittämiseksi Kalatalouden alueellisten yhteistyöryhmien ohjaus Kalastusalueiden toiminnan rahoitus, ohjaaminen ja valvonta Kalastusalueiden ohjesääntöjen vahvistaminen Korvaukset vesien omistajille yleiskalastusoikeuksista (viehekalastus) Kalastuslain mukaisten lupien, kieltojen ja rajoitusten toimeenpano Kalastusta koskevien säännösten ja määräysten valvonta Kalastuksen valvojien hyväksyminen, kalastuksen valvojan kokeen järjestäminen, kalastuksenvalvojan kortin ja tunnuksen antaminen sekä tapahtumailmoitusten säilytys Sopimukset kalastuksen rajoittamisesta ja kieltämisestä saimaannorppakannan elinvoimaisena säilymiseksi Selvitykset ja kehittämishankkeet

138 4 (15) Yleisen kalatalousedun valvonta (kalavarojen hoito) Yleisen kalatalousedun valvonta on kalatalousviranomaisen ydintehtäviä. Erilaiset vesiympäristön käyttöön kohdistuvat intressit sovitetaan yhteen vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupaprosesseissa, jossa toisena osapuolena ovat usein globaaleilla markkinoilla toimivat yritykset esimerkiksi metsäteollisuudessa ja energiateollisuudessa. Lupaviranomainen voi asettaa luvansaajalle suoran toimenpidevelvoitteen tai kalatalousmaksun kalataloushaittojen vähentämiseksi. Lisäksi lupavelvollinen voidaan määrätä tarkkailemaan hoidon ja/tai luvanvaraisen toiminnan vaikutuksia kalakantoihin ja alueella harjoitettavaan kalastukseen. Niiden toteutumista valvoo ja tarvittavat suunnitelmat hyväksyy kalatalousviranomainen. Toiminnan hyödyt kohdistuvat sekä elinkeino että vapaa-ajan kalatalouteen. Kalavarojen hoidon yksilöidyt tehtävät ovat: Yleisen kalatalousedun valvonta vesi- ja ympäristönsuojelulain sekä YVA-lain mukaisissa asioissa Lausunnot, valitukset ja vastineet Kalatalousvelvoitteiden hyväksyminen ja toimeenpano Kalatalousvelvoitteiden ajanmukaistaminen Valtion edustaminen hankkeissa, joihin sisältyy yleisen kalatalousedun valvontavelvollisuus Osallistuminen YVA-prosessiin Uhanalaisten ja taloudellisesti arvokkaiden kalakantojen suojelu ja hoito Kalatiestrategian toteuttaminen Vesien- ja merenhoidon suunnittelu ja toteuttaminen Vesistöjen kalataloudellisten kunnostusten ohjaus, rahoitus ja luvan haku Muut avustukset kalavesien hoitamiseksi Istutus- ja ylisiirtoluvat sekä kalastuskiellot Selvitykset ja kehittämishankkeet Kalatalousvelvoitteina kalavesien hoitoon käytettiin 1,2 M ja virtavesiä kunnostettiin 0,35 M :lla kalatalousyksikön toiminta-alueella v MMM:n kanssa tehdyn tulossopimuksen mukaisesti ELY-keskuksen Järvi-Suomen kalatalouspalvelu vastaa seuraavista erikoistumistehtävistä koko maassa: 1) Kalastuslain toimeenpanon valmistelu ja kalastonhoitomaksuvarat 2) Kansallinen rapustrategia 3) Saimaannorpan suojelu 4) Saimaan uhanalaiset kalakannat 2.2 Resurssit Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousyksikkö (16 htv) vastaa valtion alueellisen kalataloushallinnon tehtävistä seitsemän maakunnan alueella (suluissa yksikön henkilömäärä maakunnittain ): Pohjois-Savossa (3), Etelä-Savossa (2), Pohjois-Karjalassa (3), Keski-Suomessa (4), Pirkanmaalla (1), Kanta-Hämeessä (3) ja Päijät-Hämeessä (0). Kaikki alueellisen kalatalousviranomaisen tehtävät perustuvat lainsäädäntöön ja erityisesti elinkeinokalataloudessa suoraan sovellettaviin EU-säädöksiin. Kalataloushallinnon rekisterit on määritelty kalastuslaissa (KaL ):

139 5 (15) Kaupallisista kalastajista pidettävä rekisteri (VARELY hoitaa) Kalastonhoitomaksurekisteri (Metsähallitus hoitaa) Omistajakorvausrekisteri Kalatalousaluerekisteri Istutusrekisteri Kalatalousvelvoite- ja maksurekisteri Kalastuksenvalvojarekisteri Kalastuksensäätelyrekisteri Kalataloushallinnon rekistereitä (tietojärjestelmä) ylläpitävät ELY-keskukset, Metsähallitus (kalastonhoitomaksurekisteri) ja Luonnonvarakeskus (kaupallisten kalastajien saaliit). Lisäksi merialueen ja sisävesien kaupallisten kalastajien alusrekisteriä (Laki merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä 690/2010) hoitaa VARELY. Teknisestä tuesta vastaa maa- ja metsätalousministeriö. 2.3 Talous Pohjois-Savon ELY- keskuksen käytettävissä on myöntövaltuutta 11 M ja kalatalousryhmillä 0,53 M v Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Kalatalousvelvoitteina kalavesien hoitoon käytettiin 1,2 M ja virtavesiä kunnostettiin 0,35 M :lla kalatalousyksikön toiminta-alueella v Kalatalouden määrärahat tulevat valtion tulo- ja menoarvion pääluokasta 30. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala/ 40. Luonnonvaratalous. Vuonna 2016 Pohjois-Savon ELY-keskukselle myönnettiin 15 M kalataloudellisiin tarkoituksiin seitsemän maakunnan alueelle: Sininen biotalous 11 M (EMKR) Kalatalouden edistäminen 0,9 M (kansallinen) Kalastusaluetoiminta 0,7 M (kansallinen) Viehekorttimaksujen palautukset 1.2 M (kansallinen, vuodelta 2015) Kalakannan hoitovelvoitteet 1,2 M (kansallinen) Kalataloudelliset kunnostukset 0,35 M (kansallinen) Yhteensä 15,4 M Vuoden 2017 kalatalousmomenttien kokonaissumma koko maassa on yhteensä 40 M. 3. Palveluiden nykyinen ohjausjärjestelmä ja seuranta Substanssiasioissa alueellinen kalataloushallinto on toiminut ja toimii MMM:n ohjauksessa. Hallinto on toteuttanut kalatalouden toimialan strategiaa, jonka keskeisenä yhteiskunnallisena tavoitteena on kalakantojen kestävä ja monipuolinen hyödyntäminen. ELY-keskuksissa toiminnan rahoitus on siirtynyt työ- ja elinkeinoministeriöön. Kaikki alueellisen kalatalousviranomaisen tehtävät perustuvat lainsäädäntöön ja erityisesti elinkeinokalataloudessa suoraan sovellettaviin EU-säädöksiin.

140 6 (15) Kalatalouden keskeinen lainsäädäntö: Kalastuslain keskeisenä tehtävänä on säännellä kalastusoikeutta ja -menetelmiä, kalakantojen hoitoa sekä kalatalouden hallintoa kalavarojen käytön ja hoidon osalta. Vuonna 2016 tapahtunut kalastuslain uudistus vastaa niihin muutoksiin mitä on tapahtunut kalastuksessa, kansallisessa ja unionin lainsäädännössä sekä yhteiskunnassa yleisesti. Kalastusasetuksessa on tarkennukset liittyen muun muassa pyydyksiin ja pyynnin harjoittamiseen, kalastusalueisiin, valtion kalavesiin ja kalastuksen valvontaan. Elinkeinokalataloudessa erityisesti merialueella suuri osa lainsäädännöstä tulee EU:sta. Kaupallisen kalastuksen säätely merialueilla on Euroopan unionin yksinomaisessa toimivallassa ja kansallisia säännöksiä voidaan antaa ainoastaan unionin säädöksissä olevan valtuutuksen nojalla. Keskeiset EU-säädökset: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013 yhteisestä kalastuspolitiikasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013 kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014 Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta Neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005 kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla Kansallinen lainsäädäntö: Kalastuslaki (379/2015) Kalastusasetus (1360/2015) MMM asetus kalastonhoitomaksun keräämisestä (1567/2015) MMM asetus kalastuksenvalvonnasta (1577/2015) Yhteisaluelaki (758/1989) Laki Suomen talousvyöhykkeestä (1058/2004) Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta (1048/2016) voimaan Valtioneuvoston asetus kaupallisen kalastuksen kiintiöjärjestelmästä (1050/2016) voimaan Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta (1049/2016) voimaan Laki merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelysalusten rekisteröinnistä (690/2010)

141 7 (15) Laki Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta (1093/2014) Laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta (998/2012) Laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta annetun lain muuttamisesta (1328/2016) voimaan , paitsi 5 ja 7 vasta Toiminnan vaikuttavuus ELY-keskuksen Järvi-Suomen kalatalouspalvelu on päätöksillään, avustuksillaan, lausunnoillaan, kalastusalueiden ja kalatalousneuvonnan ohjaamisella, tarjoamallaan koulutuksellaan sekä osallistumalla kalatalouden verkostomaiseen työskentelyyn ohjannut kalakantojen kestävää käyttöä ja kalakantojen hoitoa sekä kalastuksen järjestämistä toteuttanut kalakantojen hoitoa kalatalousmaksuvaroin huolehtinut yleisen kalatalousedun toteutumisesta tukenut kalatalouselinkeinon investointeja ja kehittämishankkeita EU:n vaatimukset täyttäen tukenut elinkeinokalatalouden kilpailukykyä ja uudistumista 5. Nykyiset, keskeiset sidosryhmät ja kumppanit Alueellisen kalataloushallinnon ulkoiset asiakkaat ja sidosryhmät ovat ryhmiteltävissä tiivistäen seuraavasti: Henkilöasiakkaat: vapaa-ajankalastajat, kalastusmatkailijat, vesialueiden omistajat, kalastuksen valvojat Yritysasiakkaat: kaupalliset kalastajat, kalastusmatkailuyrittäjät, vesiviljelijät, kalan jalostajat, tukkukaupat ja maahan tuojat, vesi- ja ympäristölupien hakijat ja haltijat, ympäristökonsultit Yhteisöasiakkaat: osakaskunnat, kalatalousalueet, kalatalousryhmät, kunnat, kalatalous- ja ympäristöjärjestöt, vesiensuojeluyhdistykset, oppilaitokset, tutkimuslaitokset, korkeakoulut, yliopistot Luonto: luonnon monimuotoisuus, kestävät ja elinvoimaiset kalakannat Keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat Metsähallitus, Kalatalouden Keskusliitto ja sen maakunnalliset jäsenjärjestöt, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ja sen jäsenjärjestöt, Suomen Ammattikalastajien liitto, Suomen sisävesiammattikalastajat ry, Suomen Kalankasvattajaliitto ja kalastusalueet sekä kalatalousalan yritykset ja yrittäjät. 6. Yhteistyötarpeet ja - mahdollisuudet Kalataloushallinto (MMM, ELYt, LUKE ja MH), edistää yhteistyössä alan toimijoiden kanssa kalavarojen kestävää käyttöä ja hoitoa sekä luovat edellytykset niihin perustuville elinkeinoille ja vapaa-ajan kalastukselle omilla toimialueillaan. Kalataloushallinnon tehtävät eivät ole päällekkäisiä ELY-keskusten muiden tehtävien kanssa. Yhteistyötä on ollut ELY-keskusten ympäristövastuualueen kanssa ja sitä on tehty pitkään jo aluehallinnon aiempien organisaatioiden aikana. Yhteistyö uuden valtion viraston (LUOVA) kanssa on välttämätöntä.

142 8 (15) Synergiaetujen saavuttamiseksi kalataloustehtäviä on tarkoituksenmukaista hoitaa yhdessä muiden kalataloustehtäviä omaavien tahojen kanssa. Näistä keskeisiä ovat Metsähallitus ja kalatalousalueet. Tulevien kalatalousalueiden asemaa kalavesien hoitoa suunnittelevina organisaatioina vahvistetaan. Alueelliset kalatalouden yhteistyöryhmät (neljä Järvi-Suomessa) avustavat kalatalousviranomaista. Yhteistyökumppaneita ovat myös muut alueelliset kalatalousviranomaiset, jotka työskentelevät samankaltaisissa tehtävissä. Kalataloudellista yhteistyötä toteutetaan myös muiden toimijoiden kanssa silloin, kun niiden tavoitteet eivät ole ristiriidassa kalatalouden etujen kanssa. Alueelliseen kalatalousorganisaatioon ei tule liittää sellaisia tehtäväkokonaisuuksia, joilla on intressiristiriita kalatalouteen nähden. Osa kalatalousvelvoitteiden toimeenpanosta olisi mahdollista ulkoistaa tulevaisuudessa (mm. osittain kalatalousmaksujen käyttösuunnitelmien laadinta). 7. Keskitettävät palvelut ja erikoistumistehtävät ylimaakunnallisesti ja valtakunnallisesti Keskeistä on, että kalatalouspalvelut järjestetään tulevaisuudessa niin, että kustannus-tehokas kalataloushallinto palvelee asiakkaitaan eli kalatalousalan yrityksiä, yhteisöjä ja kansalaisia parhaalla mahdollisella tavalla. Vuoden 2015 alusta toteutunut alueellisen kalataloushallinnon tehtävien keskittäminen on osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi. Uudet toimialueet ovat mahdollistuneet asiakaspalvelun ja sen edellyttämän riittävän osaamistason säilyttämisen sekä tarvittavan erikoistumisen yksilöityihin tehtäviin. MMM:n selvityksen (MMM 2011:8) mukaan ELY-keskusten kalataloushallinnon asiakkaat haluavat löytää kaikki tarvitsemansa kalatalouspalvelut samasta identifioitavasta toimintayksiköstä, jolla on asiantuntemus ja riittävät valtuudet toimia kalatalouden parhaaksi. Koska kalavesillä on useita intressitahoja, asiakkaat näkevät viranomaisen roolin puolueettomana päätöksentekijänä tärkeänä. Kalatalouspalveluiden jakaminen kaikkiin maakuntiin johtaisi henkilöresurssien pirstoutumiseen (yhteensä noin 50 htv, keskimäärin 2-3 henkilöä/maakunta). Kun otetaan huomioon kalatalouden tehtäväkokonaisuuden monimuotoisuus, ei ole mahdollista löytää jokaiseen maakuntaan koko kalatalouspalveluiden laajan tehtäväkentän hallitsevia työntekijöitä. Kokemukseen perustuen voidaan todeta, että maakuntien väliset yhteistyöjärjestelyt ovat välttämättömiä asiakkaiden laadukkaiden palveluiden varmistamiseksi. Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR) ja EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvontaa koskeva lainsäädäntö on tiukka ja yksityiskohtaisesti säädelty, eikä kansallista liikkumavaraa juuri ole. Rahoitus perustuu EU:n hyväksymään kansalliseen EMKR-toimintaohjelmaan. Tehtävät on hoidettava toimintaohjelman ja EUlainsäädännön mukaisesti, muuten EU ei maksa rahoitusosuuttaan. Toimintaohjelman varojen pienen mittaluokan (noin 10 miljoonaa euroa/vuosi elinkeinojen kehittämiseen) takia varoja ei kannata allokoida pieniksi kehyksiksi etukäteen maakunnille, vaan EMKR-varojen alueellinen jako tulee voida tehdä vuosittain tarvearvion perusteella, jotta suuria hankkeita voidaan tarvittaessa rahoittaa ja toteuttaa koko maassa riippumatta sijaintimaakunnasta (vrt. suurten hankkeiden rahoitusongelmat Kainuun kokeilun yhteydessä). Kalatalouden kansallisessa edistämisessä ja kalataloudellisia kunnostuksia toteutettaessa ovat aiempaa laajemmat toimialueet mahdollistaneet varojen kohdentamisen siten, että valtakunnallisten strategioiden toteuttaminen on helpottunut. Vaeltavien kalakantojen käyttö- ja hoitosuunnitelmien laatiminen on edellyttänyt ja edellyttää jatkossakin vesistöalueittaista tarkastelua. Luonnonvarapolitiikkaa toteutetaan siten aiempaa laajemmilla alueilla.

143 9 (15) MMM, kalatalouselyt ja asiakkaat mm. useat kalatalouden järjestöt pitävät nykyistä kolmen ELYn mallia toimivana ja kustannustehokkaana. Se tarjoaa yhden toimivan mallin maakuntien välisen yhteistyön järjestämiseksi. Taulukko 1. Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen palvelutarjonta. Asiakkaat Tarve Tarpeita tyydyttävä palvelujaottelu Kalavarojen hoidon palvelut Kehityspalvelut Valvontapalvelut Hallintopalvelut Kalatalousyritykset Vapaa-ajan kalastajat Toimintaedellytysten ja ansaintamahdollisuuksien kehittäminen Henkinen jafyysinen virkistäyminen Luokittelee taloudellisesti kestävät kalavarat ja ohjaa kestävään kalastukseen. Kehittämispalvelut Edistääpääsyä kalavarantoihin. Investointituet Kalavarojen turvaaminen Avustukset vapaa-ajankalastuksen ja kalastusmatkailun kehittämiseksi Alueellisten vapaa-ajan kalastuksen kehittämisuunnitelmien toteuttaminen Valvoa kalatalousalueiden sääntöjen lainmukaisuutta Kalastuksenvalvojien toiminnan valvonta EU:n yhteisen kalastuspolitiikan toimeenpano Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelman toimeenpano Vesialueen omistajat Omaisuuden vaaliminen Ravintoajalähiruokaa Kalastusmahdollisuuksien lisääminen Yleishyödyllisten toimenpiteiden rahoitus Riittävän elintilan turvaaminen Kalatiestrategian toteuttaminen Muut avustukset kalavesien hoitamiseksi Kalatalousalueiden toiminnan rahoitus, ohjaaminen ja valvonta Kalatalousalueiden ohjesääntöjen vahvistaminen Korvaukset vesien omistajille yleiskalastusoikeuksista (viehekalastus) Poikkeusluvat (aikarajat, alamitat) Kalastuksen valvojien hyväksyminen sekämuut kalastuksen valvontaan liittyvät hallintotehtävät Kalavarat Luonnonmukainen elinkierto Kalojen Iistutus- ja ylisiirtoluvat Kalaston tuoton lisääminen Kalastuslain mukaisten lupien, kieltojen ja rajoitusten toimeenpano Vesistöjen kalataloudellisten kunnostusten ohjaus, rahoitus jaluvan haku Kalastustakoskevien säännösten ja määräysten valvonta Käyttö- ja hoitosuunnitelman vahvistaminen Kalatalousvelvoitteiden valvonta, hyväksyminen jatoimeenpano Kalatalousalueiden ohjesääntöjen vahvistaminen Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen Uhanalaisten ja taloudellisesti arvokkaiden kalakantojen suojelu jahoito Luontoselvitykset Lausunnot ympäristö- ja vesilain mukaisista lupahakemuksista Luontoympäristö Kalojen elinympäristön parantaminen Yhteistyön kehittäminen Vesien- jamerenhoidon suunnittelu ja toteuttaminen Kehittämissuunnitelmat Sopimukset kalastuksen rajoittamisesta ja kieltämisestä saimaannorppakannan elinvoimaisena säilymiseksi Tiedon tuottaminen ja Verkostot Lajikohtaiset suojelustrategiat hyödyntäminen Vaikuttaminen Kalatalouden alueellisten yhteistyöryhmien ohjaus Kehittämishankkeiden rahoitus Alueellisen yhteistoiminnan kehittäminen Yleisen kalatalousedun valvontavesijaympäristönsuojelulain sekäyvalain mukaisissa asioissa Kalataloudellisten tarkkailuohjelmien hyväksymispäätökset

144 Kartta. Kalatalousyksiköiden toimialueet. 10 (15)