HULEVESISELVITYS LUKUPUROHENTTAANPURO

Transkriptio

1 Vastaanottaja Espoon kaupunki Asiakirjatyyppi Hulevesiselvitys Päivämäärä HULEVESISELVITYS LUKUPUROHENTTAANPURO

2 1-1 Tarkastus Päivämäärä Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Laura Inha Päivi Paavilainen Kimmo Hell Suunnitelmaselostus Viite

3 1-2 SISÄLTÖ 1. Johdanto Työn tarkoitus Aluetta koskevat aiemmat selvitykset Työryhmä 3 2. Suunnittelukohteen yleiskuvaus Valuma-alueet ja virtausreitit Nykytilanteen virtaamat Valuma-alueen maankäyttö Tulevaisuus Gräsanojan vesistön veden laatu ja luontoarvot 6 3. Virtaamalaskelmat Laskentaperusteet Hulevesien muodostuminen ja mitoitussade Lukupuron-Gräsanojan rumpujen kapasiteetit Virtaamalaskelmien tulokset Nykytilanne (liitekartta 6386/301) Tulevaisuuden hulevesivirtaamat (liitekartta 6386/302) Vertailua Espoonjoen valuma-alueeseen LAskelmien tarkkuustaso Laskelmien virhelähteet Tietokonemallintaminen Kriittiset kohteet ja toimenpide-ehdotukset Riskikohde 1: Kehä II alitus Riskikohde 2: Lukupuron alavirta Riskikohde 3: Mankkaanlaaksontien ympäristö Riskikohde 4: Tonttumaan puisto Muut huomioitavat kohteet Suurpellon alue Lukupuron alue Länsiväylän eteläpuoli Muita huomioitavia asioita Yhteenveto Kriittiset kohteet Toimenpiteet Johtopäätökset 28 Liitekartat Piir. nro Sisältö Mittakaava Pvm. 6386/300 Tulevat maankäytön muutokset 1: /301 Nykytilanne, huleveden virtaamat 1: /302 Tulevaisuus, huleveden virtaamat 1: /303 Gräsanojan terassointi 1:100, 1:

4 JOHDANTO 1.1 Työn tarkoitus Espooseen seuraavien 15 vuoden aikana rakentuvan Suurpellon puistokaupungin hulevedet lisäävät virtaamia alueen puroissa. Tämän työn tarkoitus oli tutkia Espoon Lukupuron ja Henttaanpuron hulevesivirtaamien muutoksia selvittämällä valuma-alueella muodostuvia hulevesimääriä ja maankäytön vaikutuksia niihin. Työssä selvitettiin purojen valuma-alueet ja osavaluma-alueet, laskettiin tilastollisesti valunnat eri alueilla ja tutkittiin reitin kriittisten kohteiden virtaamatilanteita eri sateilla. Hulevesikuormituksen muutosten lisäksi selvitettiin myös reitin kapasiteetin riittävyyttä ja mahdollisia toimenpiteitä tilanteen hallitsemiseksi sekä tarkasteltiin mahdollisuutta muodostaa hallittuja tulva-alueita viheralueilla. 1.2 Aluetta koskevat aiemmat selvitykset Lukupurosta on tehty 2000-luvulla mm. seuraavat selvitykset: Espoon virtavesiselvitys 2008, osa 1: Espoon virtavesi-inventointi (Espoon ympäristökeskus, Aki Janatuinen, 2009) Espoon virtavesiselvitys 2008, osa 2: Espoon vesistöt (Espoon ympäristökeskus, Aki Janatuinen, 2009) Tilanneraportti kuivuuden vaikutuksista Espoon Lukupuron ja Finnoonojan vesistöjen taimenistukkaisiin heinäkuussa 2006 (Virtavesien hoitoyhdistys ry, Aki Janatuinen, 2006) Seurantatutkimus "Kaupunkirakentamisen vaikutus Lukupuron hydrologiaan ja veden laatuun", LUPU-projekti (Helsingin yliopiston Maantieteen laitos, 2005-) 1.3 Työryhmä Hankeryhmään kuuluivat Espoon kaupungin puolelta Aino Aspiala, maisema-arkkitehti, asemakaavoitus Kalle Leppänen, projekti-insinööri, katu- ja viherpalvelut, tekninen keskus Jarmo Lennola, katu- ja viherpalvelut, rakennuttaminen, tekninen keskus Sirpa Sivonen-Rauramo, aluearkkitehti, asemakaavoitus Kaisa Rauhalammi, arkkitehti, asemakaavoitus Leena Sjöblom, ympäristötarkastaja, ympäristökeskus Tia Lähteenmäki, ympäristötarkastaja, ympäristökeskus Konsulttina hankkeessa toimivat Ramboll Finland Oy:stä Kimmo Hell, ins., suunnittelupäällikkö Päivi Paavilainen, DI, suunnittelija Laura Inha, DI, suunnittelija

5 SUUNNITTELUKOHTEEN YLEISKUVAUS 2.1 Valuma-alueet ja virtausreitit Lukupuro ja Henttaanpuro kuuluvat Gräsanojan valuma-alueeseen (rajattu punaisella kuvassa 2.1.). Valuma-alue sijaitsee suurimmaksi osaksi Espoossa, mutta sen latva-alueet ulottuvat myös pieneltä osin Kauniaisten puolelle. Gräsanojan vesistön valuma-alue on kooltaan noin 26 km 2 ja se laskee mereen Haukilahdessa. Henttaanpuroon vedet päätyvät Suurpellon puistokaupungista sekä osin myös Turunväylän pohjoispuolelta Sepänkylästä. Henttaanpuron vedet virtaavat Kehä II alitse Lukupuroon, joka yhdistyessään idästä tulevaan Mankkaanpuroon muuttuu Gräsanojaksi. Gräsanojan kokonaispituus Lukupuron ja Mankkaanpuron yhtymäkohdasta mereen on noin 3,5 km. Itse Lukupuron osuuden pituus on noin 1 km. Kuva 2.1. Gräsanojan valuma-alue. Valuma-alueen kuivatus on rakennetuilla alueilla pääosin toteutettu putkiverkostolla, joka purkaa viheralueilla virtaaviin avouomiin ja alueen pääuomiin. Luoteessa Suurpelto I II alueella Henttaanpuro on putkitettu lähes koko matkaltaan. Muilta osin puro virtaa avouomassa.

6 Nykytilanteen virtaamat Lukupuron Juhannusmäen mittapadolla on seurattu virtaamaa ja veden laatua jatkuvatoimisesti vuoden 2006 alusta ( Virtaamia on arvioitu myös Espoon virtavesiselvityksessä Näiden lähteiden perusteella Lukupuron virtaaman tunnusluvut ovat taulukon 2.1 mukaiset. Taulukko 2.1. Lukupuron virtaaman tunnusluvut nykytilanteessa. Tunnus- Selitys Arvo Kommentti luku HQ suurin ylivirtaama 1400 l/s Suurin mittapadolla havaittu virtaama MHQ keskiylivirtaama 700 l/s Espoon virtavesiselvitys 2008 MQ Keskivirtaama alle 50 l/s Mittapadon havaintojen mukaan suurimman osan vuodesta purossa virtaa alle 50 l/s NQ Alivirtaama > 0 l/s Espoon virtavesiselvitys 2008: "Lukupuro ja Mankkaanpuro eivät kuivu kuivinakaan kesinä lähdepitoisen pohjavirtaaman ansiosta" 2.3 Valuma-alueen maankäyttö Maankäyttö suunnittelualueella on nykyisellään pääosin pientalovaltaista, lukuun ottamatta alueen keskiosaa, jossa on lähinnä julkisia rakennuksia, kerrostaloja ja liikerakennuksia sekä Olarinluoman teollisuusalue. Gräsanojan valuma-alueen suurimmat viheralueet ovat Suurpellon, Turvesuon ja Laajalahden toistaiseksi rakentumattomat alueet sekä purouomien ympäristön puistot Tulevaisuus Tärkeimpänä maankäytön muutoksena on Suurpellon alueen rakentuminen valuma-alueen luoteisosassa nykyiselle maatalous- ja viheralueelle. Lisäksi Mankkaassa, Turunväylän eteläpuolella nykyisille Laajalahden ja Turvesuon viheralueille on kaavoitettu kaupan ja teollisuuden alueita. Suunnittelualueen eteläosassa suunnitteilla olevan Länsimetron maanpäälliset rakennukset lisäävät alueen päällystetyn alan pinta-alaa. Muilta osin Gräsanojan valuma-alueen maankäyttö säilyy pääosin pientalovaltaisena.

7 1-6 Suunnittelualueelle ja sen ympäristöön esitetyt maankäytön muutokset on rajattu kuvaan 2.2. Kuva 2.2. Gräsanojan valuma-alue rajattuna pienvaluma-alueisiin Tulevat maankäytön muutokset näkyvät kartalla vaaleanpunaisella. Karttaan on lisätty myös tulevan Länsimetron linjaus ja asemavaraukset. 2.4 Gräsanojan vesistön veden laatu ja luontoarvot Lukupuron veden ph on ajoittain poikkeuksellisen alhainen, mihin syynä ovat alueen sulfidisavet. Myös veden sulfaattipitoisuudet ovat korkeat. Valtatieltä päätyy puroveteen tiesuolaa talvi- ja kevätkaudella. Ajoittain vedessä tavataan suurempia määriä raskasmetalleja ja indikaattoribakteereja. Mikäli Suurpellon rakentuminen laskee pohjaveden pintaa alueella, vaikuttaa se myös Lukupuron veden laatuun. Pohjaveden ph-arvo saattaa laskea tuolloin jopa 3 4 vaiheille. Tilanne saattaa tuolloin johtaa jopa eliökuolemiin alapuolisessa purossa (Espoon virtavesiselvitys 2008).

8 1-7 Vesistön purouomista miltei jokaista on siirretty tai muokattu. Erityisesti Mankkaanpuron haaroista ja yläjuoksusta on putkitettu pitkiä puro-osuuksia. Suurpellon eteläosissa, Suurpelto I-II alueilla Henttaanpuron uoma on putkitettu 400 metrin matkalta. Muilta osin puro on siirretty alueella uuteen uomaan. Gräsanojan latvapurojen pisimmät koskiosuudet on pitkälti putkitettu. Gräsanojan vesistön oma taimenkanta on kadonnut, mutta Henttaanpuroon on istutettu taimenia kokeellisesti vuosina 2000, 2004 ja Koko vesistöön taimenia on istutettu vuosina 2007, 2008 ja Vuoteen 2008 mennessä taimenen kutuhavaintoja ei ollut saatu. Vesistössä on joitakin kalojen vaellusesteitä, kuten Lukupuron Juhannusmäen pato. (Espoon virtavesiselvitys 2008, osa 2.) Vaikka valuma-alueen puroissa ei olekaan tiedossa erityisiä luontoarvoja, toimivat purot kuitenkin alueella ekologisina yhteyksinä. 3. VIRTAAMALASKELMAT 3.1 Laskentaperusteet Hulevesien muodostuminen ja mitoitussade Hulevesien muodostuminen valuma-alueilla laskettiin kaavalla Q = * A * i eli virtaama [l/s] = valuntakerroin [%] * valuma-alueen ala [ha] * sateen intensiteetti [l/s/ha]. Valuntakertoimien arviointi Valuntakertoimet määritettiin osavaluma-alueille osayleiskaavassa esitetyn maankäytön perusteella. Eri maankäyttöluokille käytetyt valuntakertoimet on esitetty taulukossa 3.1. Taulukkoon on myös laskettu maankäytön prosentuaalinen osuus Gräsanojan valuma-alueen koko pintaalasta nykyään ja tulevaisuudessa sekä muutosprosentti. Taulukko 3.1. Suunnittelualueen maankäyttö, valumakertoimet ja maankäytön prosentuaalinen osuus Gräsanojan valuma-alueen pinta-alasta nykyään ja tulevaisuudessa sekä muutosprosentti. Korttelin maankäyttö Koodi Valumakerroin % koko pintaalasta nykyään % koko pintaalasta tulevaisuudessa Muutos- % Pientaloalue A 0,25 Kaupunkimainen asuntoalue A1 0,50 32,7 39,3 + 6,6 Tiivis ja matala - asuntoalue A2 0,30 Työpaikka-alue TP 0,60 10,9 15,3 + 4,4 Keskustatoiminnot C 0,60 0,4 1,0 + 0,6 Julkisten palvelujen ja hallinnon alue PY 0,40 3,9 5,1 + 1,2 Yhdyskuntateknisen huollon laitosalue ET 0,50 0,1 0,5 + 0,4 Väylät 0,80 16,9 19,7 + 2,8 Viheralueet V, SL 0,05 35,2 19,1-16,1

9 1-8 Mitoitussateen valinta Käytettävä mitoitussateen kesto määritettiin valuntareitin pituuden perusteella siten, että mitoitussateen kesto vastaa virtausaikaa valuntareitin latvoilta tarkastelupisteeseen saakka. Virtausajan määrityksessä käytettiin tulvatilanteen avouomavirtaukselle nopeutta 0,5 m/s ja putkivirtaukselle nopeutta 0,9 m/s. Virtausajaksi alueen ongelmallisimmalle paikalle Mankkaanlaaksontien ympäristöön tulee sekä Lukupuron että Mankkaanpuron suunnasta noin 3 tuntia, mikä valittiin mitoitussateen kestoksi. Sateen toistuvuudeksi hankeryhmä valitsi kerran 5 vuodessa ja kerran 50 vuodessa toistuvat sateet. Perusteena käytetyille toistuvuuksille oli Espoon Veden ja Teknisen keskuksen mitoituksen ohjearvot laajojen alueiden kuivatusjärjestelmille (toistuvuus 1/50 vuotta) ja tonttikohtaisille järjestelmille (1/5 vuotta). Sateen intensiteetin lähteenä käytettiin RATU-hankkeessa (Suomen ympäristö 31/2008) säätutkahavainnoista laskettuja toistuvuuksia. Suunnittelualueen tulevaisuuden virtaamien laskennassa oli tarpeen huomioida myös ilmastonmuutoksen vaikutus sateen intensiteettiin. Rankkasateet ja taajamatulvat (RATU) hankkeessa on arvioitu vuosien sadehavaintojen perusteella miten ilmastonmuutos muuttaa lyhytkestoisia sateita ja miten niiden vaikutukset näkyvät taajamissa. Hankkeen loppuraportissa (Suomen Ympäristö 31/2008) on arvioitu tulevaisuuden sademäärien kasvavan jopa 30 %. Mitoitussateiksi valittiin em. perusteilla Toistuvuus Intensiteetti nykyisin [l/s/ha] Intensiteetti tulevaisuudessa [l/s/ha] Kesto [h] Mitoitussade 1 Kerran 50 vuodessa Mitoitussade 2 Kerran 5 vuodessa Mitoitussade 1 vastaa myös Uudenmaan ELY-keskuksen isoissa hankkeissa käyttämää mitoitusarvoa. Mitoitussadetta valittaessa on oletettu, että virtausreitit toimivat normaaliin tapaan. Tulvavesien pidättymistä valuma-alueelle ja virtausnopeuden hidastumista vesien kulkeutuessa tulvareiteille ei ole siis huomioitu, minkä vuoksi todellisuudessa valittu 3 tunnin mitoitussade saattaa olla liian lyhyt. Virtausnopeuden hidastumisen ja pidättyvän veden määrän arviointi vaatisi verkoston toiminnan simulointia Lukupuron-Gräsanojan rumpujen kapasiteetit Nykyisten rumpujen koot Lukupurosta ja Gräsanojasta mitattiin maastokäynnillä ( ). Kapasiteetti laskettiin kartalta mitatun rummun pituuden ja kartalta arvioidun uoman keskikaltevuuden pohjalta. Suunnittelualueen tärkeimmät purkupisteet A-E on esitetty kuvassa 3.1.

10 1-9 Kuva 3.1. Suunnittelualueen purkupisteet A-E. Maastokäynnin havainnot rumpujen lukumäärästä ja halkaisijasta, arvioidut rumpujen kaltevuudet ja laskennallinen nykyinen kapasiteetti on esitetty taulukossa 3.2. Mankkaanpuron rumpukokoja ei ole tiedossa, mutta koska Mankkaanpuro vaikuttaa kuitenkin oleellisesti suunnittelualueen virtaamiin, on laskelmien mahdollistamiseksi Mankkaanpuron purkupistettä edeltävän Seilinmäen rummun kooksi arvioitu 1400 mm. Taulukossa 3.2. Mankkaanpuron oletetun rummun koko on merkitty punaisella ja sen perusteella tehdyt arviot kursiivilla. Taulukko 3.2. Nykyisten rumpujen lukumäärä ja halkaisija sekä arvioidun kaltevuuden perusteella lasketut kapasiteetit. Mankkaanpuron rumpukoon arvioinnista riippuvat arvot on merkitty taulukkoon kursiivilla. A B C D E Rumpujen lukumäärä ja halkaisija [mm] 2*1400 2* *1800 isot sillat Arvioitu kaltevuus [ ] Kapasiteetti [m 3 /s] 2,5 1,5 4,0 7,0 suu ri

11 Virtaamalaskelmien tulokset Nykytilanne (liitekartta 6386/301) Laskennassa käytetyt mitoitussateet sekä virtaamat (Q) purkupisteissä A-E on esitetty taulukossa 3.3. Koska Mankkaanpurosta saapuva virtaama pisteeseen C on arvio, ovat kaikki Gräsanojan maksimivirtaama-arvot pisteissä D ja E hyvin karkeita arvioita. Arviot on merkitty taulukkoon kursiivilla. Taulukko 3.3. Mitoitussateilla muodostuvat hulevesivirtaamat purkupisteissä A-E sekä vertailu nykyiseen rumpukokoon. Mankkaanpuron rumpukoon arvioinnista riippuvat arvot on merkitty taulukkoon kursiivilla. A B C D E yks. Tulovirtaama sateella kerran 5 vuodessa (25 l/s/ha) 0,4 0,8 5,0 5,9 8,6 m 3 /s Tulovirtaama sateella kerran 50 vuodessa (45 l/s/ha) 0,8 1,5 5,0 6,6 11,5 m 3 /s Arvioitu purkupisteen kapasiteetti 2,5 1,5 4,0 7,0 suuri m 3 /s Purkupisteiden sijainnit on esitetty kuvassa 3.1. Virtaamalaskelmat sekä nykytilanteen verkoston pullonkaulakohdat on esitetty tarkemmin kartalla 6386/301. Taulukon perusteella havaitaan, että nykyisellä maankäytöllä kapasiteetit vastaavat jokseenkin laskennallisia suunnittelualueelta tulevia virtaamia, mutta tilaa virtaaman lisäykselle ei juuri ole. Lisäksi voidaan nähdä, että laskennallinen huippuvirtaama pisteessä B vastaa hyvin Juhannusmäen mittapadon suurinta virtaamahavaintoa 1400 l/s Tulevaisuuden hulevesivirtaamat (liitekartta 6386/302) Tulevaisuuden hulevesien virtaamalaskelmissa on huomioitu muuttuvan maankäytön vaikutuksen lisäksi myös ilmastonmuutoksen vaikutus sateen intensiteettiin (+ 30 %). Taulukossa 3.4. on esitetty laskennalliset virtaamat purkupisteissä ja riittävä rumpukoko nykyisellä uoman kaltevuudella. Pisteessä A on tiedossa, että Kehä II alitukseen tullaan lisäämään kaksi ø 1400 rumpua nykyisten kahden lisäksi, toinen niistä tosin on varattu muille teknisille verkoille. Laskennassa on oletettu, että vesiä pidätetään Suurpellon alueella Kehä II alituksen kapasiteettia vastaavasti, mutta ei enää sen jälkeisillä osavaluma-alueilla. Taulukko 3.4. Mitoitussateilla muodostuvat virtaamat purkupisteissä A-E sekä vertailu nykyiseen rumpukokoon. Mankkaanpuron rumpukoon arvioinnista riippuvat arvot on merkitty taulukkoon kursiivilla. A B C D E yks. Tulovirtaama sateella kerran 5 vuodessa (33 l/s/ha) 6,5 6,5 6,0 13,0 17,5 m 3 /s Tulovirtaama sateella kerran 50 vuodessa (59 l/s/ha) 12,0 8,0 7,0 15,5 23,5 m 3 /s Nykyinen purkupisteen kapasiteetti 2,5 1,5 4,0 7,0 suuri m 3 /s Nykyinen rumpujen lukumäärä 2*1400 2* *1800 sillat mm ja halkaisija Tarvittava rumpujen lukumäärä 4*1800 4*1400 3*1600 3* mm ja halkaisija tai silta Saavutettava kapasiteetti yhteensä 5,0 8,0 8,0 14,5 suuri m 3 /s Purkupisteiden sijainnit on esitetty kuvassa 3.1. Kuten taulukosta 3.4. voidaan nähdä, rumpujen mitoittaminen koko vesimäärälle vaatisi useita isokokoisia rumpuja, joille käytännössä ei ole edes tilaa kyseisissä purkupisteissä. Esimerkki kui-

12 1-11 tenkin havainnollistaa kuinka suurista virtaamista on kysymys. Käytännössä voidaan kasvavien hulevesivirtaamien hallitsemiseksi ajatella rumpujen uusimista pienemmässä mittakaavassa jos hulevesiä viivytetään Suurpellon lisäksi myös sen jälkeisillä osavaluma-alueilla ja käsitellään mahdollisuuksien mukaan syntypaikoilla. Myös vesien ohjaaminen tulvareiteille ja sopivissa kohdissa uoman terassointi kasvattaa uoman virtausalaa ja laskee tulvaveden korkeustasoa. Toimenpide-ehdotuksia on tarkemmin käsitelty luvussa Vertailua Espoonjoen valuma-alueeseen Ympäristöhallinto on arvioinut virtaamahavaintojen perusteella suunnittelualueen viereisellä Espoonjoen valuma-alueella (132 km 2 ) kerran 50 vuodessa toistuvan tulvan virtaaman olevan noin 12 m 3 /s. Suunnittelualueella Gräsanojan valuma-alueella (26 km 2 ) vastaava virtaama olisi laskelmien mukaan tulevaisuudessa jopa noin 11 m 3 /s ilman hulevesien hallintatoimenpiteitä. Kooltaan vain viidenneksen Espoonjoen valuma-alueesta olevalla Gräsanojan valuma-alueella olisi tulevaisuudessa laskennallisesti siis rankkasadetilanteissa lähes yhtä suuri tulvavirtaama kuin Espoonjoella keväisin. Ilmiötä selittää, että urbanisoitumisestaan huolimatta Espoonjoella yli puolet valuma-alueen pinta-alasta on edelleen metsää ja maatalousaluetta, kun Gräsanojan valuma-alue on tulevaisuuden maankäyttötilanteessa Espoonjoen valuma-aluettakin tiiviimmin rakentunut. Lisäksi Espoonjoen valuma-alueella on neljä isoa järveä, jotka kattavat noin 6 % alueen pinta-alasta. Gräsanojan valuma-alueen järvisyysprosentti on sen sijaan 0 %. Valuma-alueen koon kasvaessa myös virtausaika latvoilta pääuomaan kasvaa ja rankkasateiden aiheuttamat virtaamapiikit loiventuvat, kunnes huippuvirtaamaa määrääväksi tekijäksi muodostuu rankkasadevalunnan sijaan sulamisvesivalunta. 4. LASKELMIEN TARKKUUSTASO 4.1 Laskelmien virhelähteet Hulevesien tulvariskin arviointia on erittäin vaikea tehdä täysin luotettavasti. Lukupuron toteutuvien virtaamien ja tulvaherkkyyden sekä erityisesti tulvan leviämisen laskennalliseen arviointiin liittyy mm. seuraavia epävarmuustekijöitä: - eri osavaluma-alueilta tulevien valuntapiikkien viipymä ja ajallinen päällekkäisyys - peräkkäisten rumpujen padotuksen vaikutus toisiinsa - veden varastoituminen uoman tulvatasanteille ja muuhun verkostoon padotustilanteessa - meriveden korkeuden padottava vaikutus - sadehistorian vaikutus o millainen on uoman pohjavirtaama rankkasadetapahtuman alkaessa o miten paljon valuma-alueella imeytyy vettä - sateen kulkusuunta - yläjuoksulta alajuoksulle vai toisin päin - sateen intensiteetin muoto - verkoston kunto (putkien painumat, liettyminen ym., ojien pensaikkoisuus) - verkoston tukkeutuminen (uoman sortuminen, autonrenkaat, parrut, rumpujen suodatinkankaat, polkupyörät jne.) - lumen määrä, sulamisnopeus ja mahdolliset sadetapahtumat sulamisaikaan 4.2 Tietokonemallintaminen Putki- ja avouomaverkoston ja tulvareittien toiminnan tietokonemallintamisella ja simuloimisella voidaan tutkia edellä mainittuja asioita. Lukupuron toiminnan tärkeimpänä kysymysmerkkinä on purouoman käyttäytyminen tilanteessa, jossa voimakkaalla rajuilmalla merivesi nousee matalapaineen ja tuulen nostamana purouomaa pitkin sisämaahan. Helsingin tulvastrategiassa on määritelty 1/200 vuotta toistumisajalla tapahtuvaksi Itämeren suurtulvan korkeudeksi +2,6 m (N60), mikä riittäisi sinällään jo laukaisemaan monet tässä raportissa esitetyistä tulvariskeistä. Pienemmilläkin meriveden tasoilla meriveden korkeudella on kuitenkin puron toimintaan padottava vaikutus: purouoman törmät ovat Mankkaanlaaksontielle saakka tasossa n. +1,5 tai alle ja puron

13 1-12 pohjan korkeusasema lienee pitkältä matkalta 0-tason alapuolella, joten meriveden tasot jo noin +1 riittänevät aiheuttamaan huomattavaa padotusta. Viimeisten 12 kk sisällä korkein Helsingin havaintoasemalla havaittu pinnantaso oli noin +65 cm (korkeusjärjestelmänä teoreettinen merenpinnan keskivesi). Ilmastonmuutoksen myötä meriveden pinnankorkeuden on arvioitu nousevan, ja toisaalta maan kohoaminen hidastuu. Korkeasta meriveden tasosta aiheutuvaa kapasiteetin heikentymistä koko Lukupuron ja Gräsanojan matkalla on erittäin vaikea arvioida ilman tietokonemallinnusta. Tulvatilanteessa sattuvien vahinkojen kustannuksiin ja mahdollisiin tulvasuojeluinvestointeihin nähden mallintamisen kustannukset ovat vähäiset. Mallintamisella olisi mahdollista varmistua tehtävien suojelutoimenpiteiden toimivuudesta ja oikeasta mitoituksesta myös korkean meriveden tilanteessa. Lisäksi Lukupuro olisi mallinnuksen kannalta poikkeuksellisen kiitollinen kohde, koska mallin kalibrointiin on saatavilla Juhannusmäen mittapadolta pitkän ajan virtaamadataa. Tällöin voidaan mittauksin varmistua, että malli vastaa todellisuutta ainakin Juhannusmäen padolle saakka.

14 KRIITTISET KOHTEET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Virtaama- ja kapasiteettiarvioiden sekä maastokäynnin perusteella tunnistetut tulvariskikohdat on numeroitu kuvassa 5.1. Riskikohteet on numeroitu järjestyksessä ylävirralta alavirran suuntaan. Numerointi ei kuvaa riskikohteiden tärkeysjärjestystä. Kuvassa sinisellä raidoitettuna ovat uoman ympäristön alueet, joissa maanpinta on alle +2,0 m. Raidoituksella on haluttu korostaa suunnittelualueen alavimpia kohtia. Riskikohteiden lisäksi kuvaan on merkitty muita hulevesien hallinnassa huomioon otettavia kohteita. Kuvaan on merkitty myös tulevan Länsimetron linjaus ja asemavaraukset. Kohteiden esittelyssä käytetyt valokuvat on otettu maastokäynnillä Kuva 5.1. Suunnittelualueen riskikohdat 1-4 sekä sinisellä raidoitettuna purouoman ympäristö, jossa maanpinta on alle +2.0m. Karttaan on lisäksi merkitty ruskealla tulevan Länsimetron linjaus ja asemavaraukset. Taustalla on nykytilanteen opaskartta.

15 Riskikohde 1: Kehä II alitus Suurpellon puistokaupungin hulevedet virtaavat Henttaanpuroa pitkin Kehä II alitse Lukupuroon (kuva 5.2.). Paitsi Suurpeltoon myös Kehä II itäpuolelle rakentuu uusia asuin- ja työpaikkaalueita. Lisäksi nykyisiä asuinalueita tiivistetään. Muutokset maankäytössä lisäävät hulevesien määrää Henttaanpurossa ja Lukupurossa. Kuva 5.2. Riskikohde 1 ja sen valuma-alueiden maankäytön muutokset. Kohteen valuma-alueena Suurpelto I-V, Sepänkylä ja Peuraniitty, osa Lillhemtiä ja Kuuriniittyä. Ensimmäinen riskikohde puron yläjuoksulta lähdettäessä on Kehä II alitus. Alitus on nykyisellään järjestetty kahdella ø 1400 rummulla (kuva 5.3.). Lisäksi Kehä II itäreunaa johtuu pohjoisesta pienempi betonihulevesirumpu (kuvassa 5.3. oikealla, lähes täynnä), jonka halkaisijaksi maastokäynnillä arvioitiin 800 mm. Rumpu johtaa ainakin tiealueen vesiä, mutta sen merkitys on kokonaisuudessaan tarkistettava. Kuva 5.3 Kehä II ja sen itäreunaa myötäilevän kevyenliikenteen väylän väliin jää pieni lammikko. Kehä II itäreunaa pohjoisesta tuleva hulevesirumpu 800 B jää tulvatilanteessa veden alle (oikeanpuoleinen kuva).

16 1-15 Riskin kuvaus Rummuista voimakkaasti ulospurkautuva vesi aiheuttaa eroosiota ja huippuvirtaaman aikana saattaa vedenpinnan taso nousta kevyen liikenteen väylän ylitse. Kehä II ja kevyen liikenteen väylän väliin jäävä lammikko on voimakkaan virtaaman aikana jonkinlainen turvallisuusongelma. Kehä II:n alituksessa padottuva vesi saattaa myös aiheuttaa padotusta ja tulvimista Suurpelto I- II alueiden hulevesiverkostoissa. Yksi ongelmallinen kohta Suurpellon puolella padotustilanteessa on imujäteasema jonka lattiataso on ja ympäröivä maasto +7, Toimenpiteet Kehä II nykyinen kahdella ø 1400 betonirummulla toteutettu alitukseen on esitetty lisättäväksi 1 ø 1400 ja lisäksi toinen ø 1400 teknisen verkoston tarpeita varten. Uuden rummun lisääminen nostaa rumpujen kokonaiskapasiteetin tasolle noin 7,5 m 3 /s, kun nykyinen kapasiteetti on noin 5,0 m 3 /s. Myös kevyenliikenteenväylän alitukseen on lisättävä vastaava määrä vastaavan kokoisia uusia rumpuja kapasiteetin kasvattamiseksi ja varmistauduttava myös, että uoman poikkileikkaus riittää tarvittavalle virtaamalle, eli tarvittaessa perattava uomaa. Kehä II itäpuolen alueelta tulevan rummun (800 B) tarkoitus on selvitettävä sekä se, aiheuttaako putken alhainen purkutaso haitallista padotusta, jolloin Lukupuron vesi nousisi putkeen. Kehä II alituksen ympäristössä on taattava riittävä rumpujen kapasiteetti, jottei esimerkiksi vesi pääse tulvimaan kevyen liikenteen väylille tai padottumaan salaojitusjärjestelmiin ja siten vaurioittamaan tierakenteita. Riittävä kapasiteetti takaa myös sen, ettei padotuksesta aiheudu tulvimista uusilla Suurpellon I-II alueilla, huomioiden mm. aikaisemmin mainittu imujäteasema. 5.2 Riskikohde 2: Lukupuron alavirta Riskikohde 2 sijaitsee Lukupuron alavirralla ennen kuin puro yhdistyy Mankkaanpuroon ja muuttuu Gräsanojaksi (kuva 5.4). Kuva 5.4. Riskikohde 2 ja sen ympäristön maankäytön tulevat muutokset. Kuvassa sinisellä raidoitettuna ovat uomaa ympäröivät maa-alueet, joiden maanpinta on alle +2,0 m.

17 1-16 Juuri ennen Lukupuron liittymistä Mankkaanpuroon uomassa on kaksi kevyenliikenteen ylikulkua, joista ensimmäisessä, pohjoisesta ylävirralta saavuttaessa on kaksi ø 1200 muovirumpua ja jälkimmäisessä kaksi ø 1000 betonirumpua. Maastokäynnillä havaittiin ø 1200 muovirumpujen pohjoispäätyyn patoutuneen paljon virran mukanaan tuomaa roskaa. Lukupuron välittömässä läheisyydessä on Koivu-Mankkaan palstaviljelyalue. Kevyenliikenteen ylikulkujen jälkeen uoman länsipuolella on jäteveden linjapumppaamo, jonka ylivuotoputki laskee Lukupuroon (kuva 5.5.). Kuva 5.5. Lukupuron jäteveden linjapumppaamo ja sen Lukupuroon johtava oletettu ylivuotoputki. Purkuputkeen on punaisella merkitty kohta, johon putken likaantumisen perusteella vesi oli aikaisemmin keväällä noussut. Riskin kuvaus Jos jätevedenpumppaamon ylivuodossa ei ole takaisinvirtauksen estoa, tulvatilanteessa puron vesi saattaa virrata purkuputkesta pumppaamoon ja aiheuttaa hulevesitulvan jätevesiverkostossa. Lisäksi riskinä on tulvavesien nousu Koivu-Mankkaan palstaviljelyalueelle ja viheralueelle sekä kevyenliikenteen väylien vaurioituminen. Toimenpiteet Jos tulvimiselta alueella halutaan kokonaan välttyä ja säilyttää Koivu-Mankkaan palstaviljelyalueen toiminta, uoman ylittävät rummut on korvattava kevyillä silloilla. Teoreettinen riittävä rumpukoko olisi 3 x 1600 mm, mutta näin korkeat rummut eivät toimisi matalassa ja leveässä uomassa koskaan täydellä kapasiteetilla. Jäteveden linjapumppaamoon osalta on selvitettävä pumppaamon toiminnan kannalta kriittinen tulvakorkeus Helsingin seudun ympäristöpalvelusta (HSY) ja tarkistettava takaisinvirtauksien estojen toiminta ylivuodoissa. Käytännössä vedenpinnan maksimikorkeutena alueella on tulvatilanteessa Mankkaanlaaksontien alin taso noin +2, Riskikohde 3: Mankkaanlaaksontien ympäristö Lukupuron yhdistyessä Mankkaanpuroon alkaa Gräsanoja. Riskikohde 3 sijaitsee Mankkaanlaaksontien molemmin puolin (kuva 5.6.). Alitus on nykyisin järjestetty kahdella ø 1800 rummulla, joiden kapasiteetiksi voidaan 1 promillen kaltevuudella arvioida 7 m 3 /s kun putki virtaa täytenä eli vedenpinnan taso vastaa putken laen tasoa noin +1,6. Maanpinnan taso alituksen välittömässä ympäristössä nykyisellä kosteikkoalueella on noin +1,3 ja kadun alin taso noin +2,1, joten tie on vain 80 cm alituspaikkaa ympäröivää tulvaniittyä korkeammalla.

18 1-17 Kuva 5.6. Riskikohde 3 ja sen ympäristön maankäytön tulevat muutokset. Uusi asuinalue A2 Mankkaanlaaksontien pohjoispuolelle, purouoman viereen on rajattu ruskealla. Kuvassa sinisellä raidoitettuna ovat uomaa ympäröivät maa-alueet, joiden maanpinta on alle +2,0 m. Maasto Mankkaanlaaksontien alituksen ympäristössä on alavaa. Kuvassa 5.7. on Gräsanojan uomaa Mankkaanlaaksontien pohjoispuolelta. Tien pohjoispuolelle, nykyisen asuinalueen ja Gräsanojan väliin rakennetaan uusi asuinalue (A2) aivan puron uoman viereen. Alue on jo nykyisellään selkeää tulvariskialuetta. Kuva 5.7. Mankkaanlaaksontien pohjoispuolella maasto on alavaa ja tulvaherkkää. Aikaisemmin keväällä vesi oli noussut oikean puoleisessa kuvassa seisovan henkilön osoittamaan kohtaan. Ilmatieteenlaitokselta saadun tiedon mukaan mittapadolla virtaamalukemat olivat seuraavat (raportin valokuvat ovat otettu ): Juhannusmäen padon tieto; Olli Ruth : aamuyöllä virtaama oli 570 l/s, puoliltapäivin 490 l/s ja sen jälkeen hienoisessa nousussa litraa puolta yötä kohti.

19 1-18 Kuvassa 5.8. on näkymä Mankkaanlaaksontien eteläpuolelta, jossa heti Mankkaanlaaksontien alituksen jälkeen uoman ylittää kaksi kaukolämpöputkea. Putken lähikuvaan on punaisella viivalla merkitty kohta, jossa putken likaantumisen perusteella näkyi, kuinka korkealle vesi oli aikaisemmin keväällä noussut. Vesi nousee siis korkealle myös Mankkaanlaaksontien rumpujen alapuolella, eli myös purouoman ahtaus aiheuttaa tulvimista. Kuva 5.8. Mankkaanlaaksontien eteläpuolella uoman ylittävät kaukolämpöputket. Oikeanpuoleisessa kuvassa on punaisella viivalla merkitty kohta, johon vesi oli aikaisemmin keväällä noussut. Lisäksi Mankkaanlaaksontien - Lukupuronportintien risteyksen läheisyydessä sijaitsee veden jakeluun tarvittava Olarinluoman paineenkorotusasema. Alustavien selvitysten mukaan kyseisen pk-aseman bunkkerikaivon pinta sekä sähkö- ja automaatiorakennuksen laitetaso ovat niin ylhäällä, ettei hulevesitulvasta olisi niille haittaa. Asia tulee kuitenkin tarkistaa jatkossa ja tarvittaessa tehdä muutoksia. Riskin kuvaus Riskinä Mankkaanlaaksontien alituksen ympäristössä on maaston alavuuden vuoksi veden tulviminen Mankkaanlaaksontien yli. Maastossa ei ole mitään muuta luontaista tai rakennettua tulvareittiä. Suoranainen liikenteen katkeamisen lisäksi tulvimisesta voi aiheutua syöpymävaurioita kadun pinnan ja luiskien rakenteelle ja esimerkiksi penkereen sortuessa myös liikenneonnettomuuden riski. Kaukolämpöputkiin liittynee lähinnä mahdollinen perustusten syöpymisen riski. Olarinluoman paineenkorotusasemalla tulvaveden pääseminen laitetiloihin saattaisi aiheuttaa hygieniariskin ja sähköautomaatiotiloissa se keskeyttäisi aseman toiminnan.. Tulvariski on otettava huomioon myös Mankkaanlaaksontien pohjoispuolelle rakennettavaa asuinaluetta suunniteltaessa. Toimenpiteet Selkeimpänä toimenpiteenä on turvata riittävä kapasiteetti Mankkaanlaaksontien alituksessa. Teoreettisesti riittävä putkikoko koko tulvavirtaamalle olisi 4 x 1800 mm (putkien täyttöaste 100 %) tai mieluummin silta. Paineenkorotusaseman kannalta kriittinen vedenpinnan taso on määriteltävä ja selvitettävä, onko tulvaveden mahdollista päästä laitekaivoihin tai esim. ohjauskeskukseen. Tarvittaessa paineenkorotusasema voidaan suojata tulvapenkerein. Jos alitukseen ei haluta rakentaa lisäkapasiteettia täysimääräisenä, voidaan tulvimiseen varautua esim. tekemällä tilavaraus tulvaniitylle. Jos veden nouseminen Koivu-Mankkaan viljelypalstoille tulvatilanteessa voidaan sallia tai viljelypalsta siirtää muualle, Mankkaanlaaksontien pohjoispuoliselle alavalle alueelle (kuva 5.9.) olisi mahdollista varastoida tulvavesiä.

20 1-19 Kuva 5.9. Lukupuron uoma Juhannusmäen mittapadon jälkeen, ennen uoman yhdistymistä Mankkaanpuroon. Korkeustasoltaan alle +2,0 olevan nykyisen alavan alueen pinta-ala Mankkaanlaaksontien pohjoispuolella on noin 7 ha. Se tuskin kuitenkaan riittää varastoimaan kaikkia mitoitussateella kertyviä tulvavesiä (tarvittava tilavuus jopa m 3 eli keskisyvyydellä 0,5 m noin 18 ha), ja osa alavasta alueesta on lisäksi esitetty osayleiskaavassa rakennettavaksi asuinalueeksi, joten Mankkaanlaaksontien alituksen kapasiteetin lisäämiseen on varauduttava. Mankkaanlaaksontien pohjoispuolelle, uoman länsipuolelle, kaavoitettujen asuinalueiden osalta hulevesivirtaamien hallinta ja tulvareittisuunnittelu alueella on tärkeää tulvien välttämiseksi. Hulevesien hallinta on otettava huomioon jo kaavoitusvaiheessa. 5.4 Riskikohde 4: Tonttumaan puisto Maasto Mankkaanlaaksontien eteläpuolella Tonttumaan puiston alueella on myös alavaa. Alueelle ei ole suunniteltu merkittäviä maankäytön muutoksia, mutta uoman läheisyydessä sen länsipuolella sijaitsevat Olarinluoman teollisuusalueen kiinteistöt ovat mahdollisella tulvariskivyöhykkeellä (riskikohde 4 /kuva 5.10) Kuva Riskikohde 4 sijaitsee Tonttumaan puiston alueella, jossa alava maasto aiheuttaa tulvariskin uoman läheisyydessä sijaitseville Olarinluoman teollisuusalueen kiinteistöille. Kuvassa näkyy selvästi tummemmalla mihin asti vesi oli aikaisemmin keväällä noussut. Nykyinen uoma riittää juuri nykyvirtaamilla ja jos Mankkaanlaaksontien rumpuja uusitaan, uoma tulvii.

21 1-20 Kuva Tonttumaan puisto. Uoman itäpuolella, kuvassa vasemmalla kulkee kevyenliikenteen reitti. Uoman länsipuolella, kuvassa oikealla sijaitsevat Olarinluoman teollisuusalueen kiinteistöt ovat tulvariskialueella. Myös pääuoman sivuojat, joihin tonttien hulevedet johdetaan, kulkevat hyvin lähellä teollisuusalueen rakennuksia (kuva 5.13.). Kuva Tonttumaan puistossa Gräsanojan sivuojan kulkevat lähellä toimisto- ja teollisuusrakennuksia. Olarinluoman teollisuusalueella sijaitsee pääasiassa autoalan yrityksiä. Merkittävimpiä alueella käsiteltäviä kemikaaleja ovat öljyt, jarruneste ja jäähdytinneste. Luokitellut kemikaalit ja jätevedet alueelta käsittelee Planar Systems Oy, jonka kanssa Espoon Vesi on tehnyt teollisuusjätevesisopimuksen. Planar Systems Oy:llä on Espoon Veden lupa laskea puhdasvesilaitoksensa rejektivesiä Gräsanojaan. (Espoon ympäristölautakunnan muistio, ) Riskin kuvaus Korkea vedenpinta Gräsanojassa ja siihen laskevissa uomissa aiheuttaa vastapaineen hulevesiputkistoon, jolloin verkosto ei vedä kunnolla. Tämän vuoksi tulvariski leviää sivuojia ja hulevesiviemäreitä myöten keskelle toimisto- ja teollisuusaluetta. Gräsanojan tulvimisen voimistuessa ja tulvakorkeuksien noustessa on riskinä paitsi kiinteistövauriot myös haitallisten aineiden leviäminen Gräsanojaan ja sen myötä mereen. Toimenpiteet

22 1-21 Toimenpiteet tulvien hallitsemiseksi ovat erittäin tärkeitä alueella käytettävistä ja varastoistavista kemikaaleista tulvatilanteessa aiheutuvan ympäristön pilaantumisen estämiseksi. Alueelle suositellaan maaperätutkimuksia, jotta maaperän soveltuvuus tulvaterassien rakentamiselle selviää. Terasseilla voidaan lisätä uoman virtausalaa ja siten saavuttaa alempi tulvaveden korkeustaso. Esimerkki tulvaterassien poikkileikkauksista on esitetty liitekartassa 6386/ Muut huomioitavat kohteet Varsinaisten riskikohteiden lisäksi alueella on myös muita kohteita, joissa tulviminen ei aiheuta suoranaista riskiä, mutta jotka on otettava huomioon hulevesien hallinnan suunnittelussa esimerkiksi tulva- tai käsittelyalueina. Alueilla voidaan muun muassa viivyttää virtaamia. Virtaamien luonnonmukaisella viivytyksellä esimerkiksi kosteikoissa voidaan parantaa myös huleveden laatua. Toimenpiteillä alueilla, jotka eivät varsinaisesti ole riskikohteita, voidaan huomattavasti vaikuttaa hulevesien hallintaan ja helpottaa ongelmia varsinaisissa riskikohteissa. On myös tärkeää tiedostaa alueet, joihin hulevesien hallinta ylävirralla vaikuttaa Suurpellon alue Suurpeltoon rakentuvat asuinalueet lisäävät hulevesien määrää ja hallitsemattomina kuormittavat Lukupuron ja Gräsanojan alueita. Maankäytön muutos Suurpellon alueella on merkittävää. Nykyiset maatalous- ja metsäalueet rakennetaan suurimmaksi osaksi, mikä lisää huleveden valumaa huomattavasti. Jollei hulevesiä hallita jo syntypaikallaan, puron kapasiteetti ei riitä alavirralla käsittelemään kasvavia vesimääriä, mikä johtaa väistämättä tulvimiseen. Toimenpiteet Hulevesien syntypaikkakohtainen hallinta Suurpellon alueella on erittäin tärkeää ja se on otettava huomioon jo kaavoitusvaiheessa. Hallitsemattomina hulevedet aiheuttavat ongelmia alavirralla ja saattavat tulvatilanteessa vaurioittaa mm. Kehä II tierakenteita ja katkaista sen vieressä kulkevan kevyen liikenteen väylän. Hulevesien viivyttäminen Suurpellon alueella on tärkeää myös siksi, ettei alavirralla ole tarpeeksi tilaa kasvavien virtaamien pidättämiseen. Kuvaan on rajattu tummemman punaisella Suurpelto I-VI ja Lillhemtin rajat sekä eroteltu Suurpellon osat vaaleammalla punaisella. Lisäksi karttaan on laskettu karkeasti maankäytön prosentuaaliset osuudet kullakin alueella.

23 1-22 Kuva Suurpellon alueet I-VI on rajattu kuvaan tummalla punaisella ja eroteltu Suurpellon osat vaaleammalla punaisella. Kuvassa on myös kunkin alueen eri maankäytön prosentuaalinen osuus. Taulukossa 5.1. on esitetty Suurpelto I-VI ja Lillhemtin maankäyttö pinta-aloittain. A [ha] Asuin [ha] Työpaikka [ha] Julkiset [ha] Keskusta [ha] Yhdyskuntahuolto [ha] Suurpelto I&II Suurpelto III Suurpelto IV Suurpelto V Suurpelto VI Lillhemt Taulukko 5.1. Suurpelto I-VI ja Lillhemtin maankäyttö pinta-aloittain. Viher [ha] Hulevesimääriä, jotka voitaneen johtaa Suurpellosta Lukupuroon, on arvioitu kerran 100 vuodessa tapahtuvan rankkasateen perusteella, jota käytetään mitoitussateena hulevesitulvariskien arvioinnissa. Lähtökohtana tarkastelulle on, että Suurpelto I-II alueille ratkaisut on jo pääosin tehty, kun alueen hulevedet on johdettu putkiin. Siksi Lukupuroon johdettavien hulevesimäärien tarkastelu koskee Suurpelto III, IV, V ja VI sekä sitä osaa Lillhemtin aluetta, josta hulevedet johtuvat Suurpelto I-II suuntaan. Vuosien hulevesilaskelmissa on laskettu, että Suurpelto I-II alueen lävitse johtaviin rumpuihin saa johtaa enintään 1,9 m 3 /s. Tähän kohtaan johtuvat Suurpelto III, IV ja V sekä Lillhemtin itäosan vedet. Luvussa 3.2 esitettyjen nykytilan virtaamalaskelmien perusteella voidaan todeta, että puron kapasiteetti kestää nykyiset virtaamat. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta rankkasateiden määrän on kuitenkin arvioitu kasvavan 30 %. Jotta hulevesivirtaamat voitaisiin pitää lähes nykyisellä tasollaan, voidaan Suurpelto I-II alueen lävitse johtaviin rumpuihin johtaa tulevaisuudessa vettä enintään 1,3 m 3 /s. Kyseinen luku tulee, kun vähennetään 30 % vuosina saadusta hulevesilaskelmien tuloksesta, 1,9 m 3 /s. Huomioimalla kuitenkin ennustettu 30 % kasvu voidaan osittain leikata kasvavaa virtaamahuippua.

24 1-23 Suurpelto VI sallittavan hulevesimäärän arvioinnin pohjaksi voidaan esittää Suurpelto IV hulevesimäärän laskemisessa käytettyä pinta-alasuhdetta Suurpelto VI / (Suupelto III-V + Lillhemt itäosa). Pinta-alan suhdeluvulla laskettuna Suurpelto VI:n hulevesivirtaama Lukupuroon kerran 100 vuodessa tapahtuvalla sateella olisi noin 0,9 m 3 /s. Laskelmissa on arvioitu, että eri alueiden erityyppiset pintamateriaalit ovat suuruusluokkaisesti samaa luokkaa. Virtaamahallinnassa on hyvä myös muistaa alivirtaamat (tasausallasrakenteissa on pieni läpivirtaama), jottei Lukupuro kuivuisi kuivaan aikaan Lukupuron alue Lukupuro virtaa syvässä uomassa metsäisen alueen läpi pientaloalueen pohjoispuolta kaartaen Juhannusmäen mittapadon jälkeen etelään alavalle puisto- ja siirtolapuutarha-alueelle (kuva 5.15). Kuva Lukupuron alue. Purouomaan on oransseilla ympyröillä merkitty sillat ja rummut. Uoma virtaa useiden siltarumpujen ja siltojen alitse (kuva 5.16.). Tulevaisuudessa uoman alkuosan etelä- ja pohjoispuolelle rakentuu yhdyskuntateknisen huollon ja pientalojen alueet, jotka lisäävät hulevesien valumia puroon. Lukupurossa on 4 melko kevytrakenteista siltaa, joista 3 on matalia. Siltojen lisäksi puro kulkee ison betonisiltarummun läpi ja kahden rinnakkain sijoitetun ø 1200 tai ø 1400 teräsrummun läpi ennen Juhannusmäen mittapatoa. Padon jälkeen, uoman alavirralla uoman ylittää kaksi kevyenliikenteenväylää, jotka on rakennettu kahden ø 1200 muovirummun ja kahden ø 1000 rummun päälle. Matalat sillat ja ø rummut tuskin kestävät suurta virtaaman kasvua. Toimenpiteet Lukupuron alueella hulevesien valuntaa on rajoitettava erityisesti uudisrakennusalueilla. Puron ylittävät kevytrakenteiset sillat on tapauskohtaisesti tarkistettava ja tarvittaessa korvattava leveämmillä ja korkeammilla silloilla. Juhannusmäen padon jälkeiselle puistoalueelle voidaan rakentaa uoman varteen terassointia samaan tapaan kuin Tonttumäenpuistossa. Terassoinnilla voidaan lisätä uoman virtausalaa ja saavuttaa siten alempi tulvaveden korkeustaso. Myös uusia patoratkaisuja puroon voidaan harkita tulvavesien varastoimiseksi tulvaniittyalueille, mutta niissä on huomioitava alueen luontoarvot, eivätkä ne saa estää taimenien nousua ylävirtaan.

25 1-24 Kuva Lukupuro virtaa useiden siltojen alitse Länsiväylän eteläpuoli Maaperä on Länsiväylän eteläpuolella erittäin alavaa (kuva 5.17.). Maankäytöllisesti aluetta halkoo Länsimetro, mutta muita muutoksia ei alueelle ole juurikaan tulossa. Meren läheisyydestä johtuen alueella on meritulvan riski. Kuva Länsiväylän eteläpuolella maasto on alavaa, mutta Länsimetron lisäksi ei tule paljon maankäytön muutoksia. Uoma Länsiväylän eteläpuolella on leveä eikä sen välittömässä läheisyydessä ole rakennuksia. Uoman ylittävät sillat ovat suuria.

26 1-25 Toimenpiteet Länsiväylän eteläpuolella on varmistettava tulvareittien toimivuus ja otettava huomioon meritulvan riski Muita huomioitavia asioita Sähkökaappien, muuntajien ja tietoliikenteen jakokaappien sijainnit eivät ilmene käytössä olleista johtokartoista. Edellä mainittujen kohteiden sijaitessa tulvariskialueella käyttökatkosten riski on olemassa. Toimenpiteet Alueen sähkökaappien, muuntajien ja tietoliikenteen jakokaappien sijainnit on selvitettävä jatkossa, jotta voidaan varmistua siitä, että ne eivät sijaitse tulvariskialueella.

27 YHTEENVETO 6.1 Kriittiset kohteet Taulukoon 6.1. on kerätty lyhyesti yhteenveto suunnittelualueen riskeistä. Taulukko 6.1. Yhteenveto suunnittelualueella havaituista riskeistä riskikohteittain. Kohde 1 (Kehä II alitus) Veden tulviminen Kehä II:lle ja kevyenliikenteenväylälle tierakenteiden vaurioituminen Veden padottuminen Suurpelto I ja II alueille Kohde 2 (Lukupuron alavirta) Jäteveden linjapumppaamon toiminnan häiriintyminen, tulvavesien pääsy viemäriverkostoon, viemäritulvat Veden tulviminen viheralueille, viljelypalstoille ja puistoraiteille Kohde 3 (Mankkaanlaaksontien alitus ja tien pohjoispuoli) Kohde 4 (Mankkaanpuron eteläpuoli, Tonttumaan puisto) Veden tulviminen Mankkaanlaaksontielle tien katkeaminen, rakenteiden vaurioituminen, liikenneonnettomuuden riski Vesijohdon paineenkorotusaseman toiminnan häiriintyminen, mahdollisesti myös hygieeninen riski Riski kaukolämpöputkien perustuksille Veden tulviminen uusille kaava-alueille uoman länsipuolella Tulvavahingot uoman ympäristössä olevissa Olarinluoman teollisuusalueen kiinteistöissä Haitallisten kemikaalien pääsy vesistöön teollisuusalueelta 6.2 Toimenpiteet Ehdotettujen toimenpiteiden tarkoituksena on uusilla alueilla hallintatoimenpiteillä estää hulevesivirtaamien hallitsematon kasvu Henttaanpuroon ja Lukupuroon. Ideaalitilanteessa Lukupuron ja Gräsanojan virtaamat säilytettäisiin entisellä tasollaan, mutta tähän on mahdotonta päästä, koska Suurpellon ensimmäisten alueiden rakennustyöt ovat jo käynnissä eikä I-II alueella ole varauduttu hulevesien hallintaan. Syntypaikkahallinta tulee todennäköisesti olemaan Suurpellon alueen geoteknisen luonteen vuoksi myös hankalaa toteuttaa ainakin paikoitellen. Lisäksi ilmastonmuutos tulee joka tapauksessa lisäämään virtaamia jonkin verran, vaikka maankäyttö säilyisikin nykyisellään. Ehdotettujen toimenpiteiden tarkoituksena on mahdollisuuksien mukaan vähentää hulevesivirtaamien hallitsematonta kasvua maankäytön muuttuessa ja turvata tulvareitin toiminta väistämättömissä tulvatilanteissa. Maastokäynnin ( ) ja karttatarkastelujen perusteella löydettyjen kriittisten kohteiden toimenpiteet on priorisoitu alla. Priorisoinnin perusteena on kohteen tulvariskin merkittävyys.

28 1-27 Toimenpiteiden priorisointi: 1. Hulevesien viivyttäminen Suurpellon alueella. Viivyttäminen vaatii hulevesien huomioon ottamista jo kaavoitusvaiheessa. 2. Hulevesien syntypaikkakäsittely kaikissa alueen uudis- ja tiivistysrakentamiskohteissa. Syntypaikkakäsittely on huomioitava jo kaavoitusvaiheessa. 3. Virtausreitin kriittisten pisteiden kapasiteetin lisääminen Kehä II:n ja sen itäpuolisen kevyenliikenteenväylän alituksessa (uudet rummut) Mankkaanlaaksontien alituksessa (uudet rummut tai silta) Tonttumäenpuistossa (Gräsanojan uoman terassointi) 4. Virtausreitin kapasiteetin lisääminen muualla Lukupurossa tarvittaessa Lukupuron ja Gräsanojan ylittävien puistoraittien tms. rummut korvattava useimmiten silloilla, jos tulvimisesta aiheutuisi haittaa. Myös nykyisten siltojen aukon leveyden riittävyys on varmistettava. 5. Hallittujen tulvaterassien/-alueiden rakentaminen Mankkaanlaaksontien pohjoispuolisella viheralueella 6. Varautuminen ympäristön pilaantumisriskiin Tonttumaanpuistossa Olarinluoman teollisuusalueella. 7. Mankkaanlaaksontien pohjoispuolisten jätevesipumppaamon ja veden jakelun paineenkorotusaseman suojaamistarpeen selvitys/tarkistus. Hulevesien viivyttäminen jo valuma-alueen ylävirralla vähentää tulvariskiä ja painetta puron alavirralla. Viivyttämisen onnistuminen on todennäköisintä, kun se toteutetaan syntypaikkakäsittelynä ja pienissä yksiköissä, jotka keskenään muodostavat ketjumaisen kokonaisuuden. Rumpujen uusimisella varmistetaan, ettei vesi padotu tärkeiden liikenneväylien läheisyyteen tai riko tierakenteita (eroosio- ja kosteusvauriot). Tierumpujen kapasiteettia kasvatettaessa on kuitenkin huomioitava, että se lisää veden virtausnopeutta putken purkupään puoleisessa maastossa ja siten myös veden määrää. Esimerkiksi Mankkaanlaaksontien eteläpuolella sijaitseva Tonttumaan puisto on jo nykyisillä virtaamilla tulvaherkkää aluetta ja vesimäärän lisääntyessä tulviminen aiheuttaa ongelmia läheisellä Olarinluoman teollisuusalueella. Tulvan sattuessa ympäristön pilaantumisriski on olemassa.

29 JOHTOPÄÄTÖKSET Muuttuva maankäyttö lisää suunnittelualueella ja sen ympäristössä päällystettyjen pintojen ja kattojen pinta-alaa, minkä vuoksi myös huleveden valunta lisääntyy. Kasvavat hulevesivirtaamat aiheuttavat tulvariskiä erityisesti alavilla alueilla. Eniten huleveden määrä suhteessa nykytilanteeseen kasvaa valuma-alueen ylävirralla Suurpellon alueella. Ylävirralla huomattavasti kasvavat hulevesivirtaamat aiheuttavat merkittävän tulvariskin useisiin kohteisiin kuten Kehä II:n ja Mankkaanlaaksontien alituksiin, Lukupuron ja Mankkaanpuron yhtymäkohtaan, Tonttumaanpuistoon ja Olarinluoman teollisuusalueelle. Tulvariskiä voidaan pienentää hallitsemalla hulevesiä niiden syntypaikoilla. Parhaat edellytykset onnistuneelle hallinnalle luodaan ottamalla hulevedet huomioon jo kaavoitusvaiheessa sekä korttelialueilla että yleisillä alueilla. Kaavoituksessa on suositeltavaa jättää tilaa hulevesien pidätykseen tarkoitetuille lammikoille, tulvaniityille, kosteikoille ja avouomille, jotka myös parantavat huleveden laatua. Hulevesien hallinnan onnistumiseksi suunnittelussa on huomioitava alueen maaperä, maastonmuodot ja veden luonnolliset kulkureitit. Suunnittelussa on otettava huomioon myös mahdolliset tulva-alueet/-niityt, tulvareitit ja itse puron uoman kapasiteetin riittävyys. Tarkempien tulosten saavuttamiseksi uomasta olisi mitattava poikkileikkauksia, jotta uoman todellinen kapasiteetti voitaisiin määrittää. Lisäksi Mankkaanpuron Seilimäen ja Vanhan- Mankkaantien rumpukoot on selvitettävä, jotta voidaan arvioida Mankkaanpurosta tulevia vesimääriä. Käsitystä puroverkon toiminnasta sekä kasvavien hulevesimäärien ja ehdotettujen toimenpiteiden vaikutuksista olisi mahdollista tarkentaa alueen tietokonemallinnuksella. Lukupuron mallin kalibrointia on mahdollista, koska mallin tuloksia on mahdollista verrata Juhannusmäen mittapadon tuloksiin. Mallinnuksella olisi mahdollista vastata myös kysymykseen Gräsanojan uoman kapasiteetin heikkenemisestä meritulvatilanteessa, kun meriveden pinta nousee myrskytuulen vaikutuksesta.