Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2012) 550 final 2012/0262 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioiden, jotka ovat korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia, valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan unionin edun mukaisesti mainittua yleissopimusta muuttava pöytäkirja tai liittymään siihen FI FI

2 PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA 1.1. Ehdotuksen tavoite Tällä hetkellä ydinvoima-alan kansainvälistä vastuujärjestelmää säädellään ensi sijassa kahdella välineellä, jotka ovat Wienin yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1997 pöytäkirjalla, ja vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla vuonna 1960 tehty Pariisin yleissopimus, jota on muutettu useilla pöytäkirjoilla ja jota koskeva Brysselin lisäyleissopimus tehtiin 31 päivänä tammikuuta 1963, jäljempänä Brysselin yleissopimus. Näiden yleissopimusten asiasisältöä koskevat pääperiaatteet ovat samantapaiset. Eräät EU:n jäsenvaltiot ovat Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia, kun taas toiset ovat liittyneet Wienin yleissopimukseen. Vuoden 1997 pöytäkirjan artiklassa on määräykset tuomioistuinten toimivallasta ja Wienin yleissopimuksen soveltamiseen liittyvien tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Näillä säännöillä on vaikutusta Euroopan unionin lainsäädäntöön, erityisesti tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 säännöksiin. Unionilla on näin ollen yksinomainen toimivalta vuoden 1997 pöytäkirjan määräysten osalta. Tämän vuoksi jäsenvaltioista ei voi tulla vuoden 1997 pöytäkirjan sopimuspuolia näiden määräysten osalta. Samanlaisessa tilanteessa, joka koski Pariisin yleissopimuksen muuttamisesta 12 päivänä helmikuuta 2004 tehtyä pöytäkirjaa, annettiin neuvoston päätökset, joilla asianomaiset jäsenvaltiot valtuutettiin allekirjoittamaan ja ratifioimaan pöytäkirja tai liittymään siihen unionin edun mukaisesti. Samanlaista ratkaisua ehdotetaan myös tässä tapauksessa. Komissio ehdottaa, että neuvosto antaa niille jäsenvaltioille, jotka ovat korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä Wienin yleissopimus, sopimuspuolia, toisin sanoen Bulgarialle, Liettualle, Puolalle (jälkikäteen), Slovakialle, Tšekille, Unkarille ja Virolle, luvan ratifioida tai tehdä lopullisesti Euroopan unionin edun mukaisesti yleissopimuksen muuttava pöytäkirja 1, joka hyväksyttiin 12 päivänä syyskuuta 1997 Kansainvälisen atomienergiajärjestön puitteissa. Vaikka olisikin suotavaa soveltaa Euroopan unionissa yhtenäistä ydinvoima-alan vastuujärjestelmää, tässä voidaan kuitenkin joustaa, sillä Wienin yleissopimuksessa ja Pariisin yleissopimuksessa vahvistetut järjestelmät vastaavat toisiaan Pöytäkirja korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla vuonna 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen muuttamisesta Wienin yleissopimuksen tavoitteena on turvata kohtuullinen ja oikeudenmukainen korvaus henkilöille, jotka ovat kärsineet ydinonnettomuuksien aiheuttamia vahinkoja. Sillä perustetaan ydinenergian alalle erityinen vahingonkorvausjärjestelmä, joka perustuu seuraaviin perusperiaatteisiin: a) absoluuttinen vastuu, ts. tuottamuksesta riippumaton vastuu; b) ydinvoimalaitoksen haltijan yksinomainen vastuu; c) vastuun määrän rajoittaminen ja/tai 1 EYVL L 12, , s. 1. FI 2 FI

3 vastuun kattamisen rajoittaminen vakuutuksella tai muulla rahoitusvakuudella; d) vastuun rajoittaminen ajallisesti. Vuoden 1997 pöytäkirja Wienin yleissopimusta muutettiin vuoden 1997 pöytäkirjalla (joka tuli voimaan 4 päivänä lokakuuta 2003) ydinvahinkojen korvausjärjestelmän parantamiseksi. Vuoden 1997 pöytäkirjaan sisältyy muun muassa ydinvahingon uusi määritelmä (siinä käsitellään nyt myös ympäristövahingon käsitettä ja torjuntatoimenpiteitä). Pöytäkirjalla myös laajennetaan Wienin yleissopimuksen maantieteellistä soveltamisalaa sekä ajanjaksoa, jonka kuluessa voidaan esittää korvausvaatimus ihmishengen menetyksen ja henkilövahingon osalta. Lisäksi sillä korotetaan huomattavasti korvauksen vähimmäismääriä. Siihen sisältyy myös tuomioistuinten toimivaltaa koskevia uusia määräyksiä. Niillä on vaikutusta tapauksissa, joissa tapahtuu ydinvahinko kuljetettaessa ydinmateriaalia laitokseen tai laitoksesta, joka sijaitsee Wienin yleissopimuksen sopimuspuolena olevan valtion alueella. Vuoden 1997 pöytäkirjan 19 artiklan 1 kohdan mukaan valtiota, joka on pöytäkirjan sopimuspuoli mutta ei vuonna 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen sopimuspuoli, sitovat kyseisen yleissopimuksen määräykset, sellaisina kuin ne ovat pöytäkirjalla muutettuina, suhteessa muihin pöytäkirjan sopimuspuolina oleviin valtioihin, ja jollei kyseinen valtio muuta ilmoita ratifiointi-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjaansa tallentaessaan, sitä sitoo vuonna 1963 tehty Wienin yleissopimus suhteessa valtioihin, jotka ovat vain sen sopimuspuolia. Vuoden 1988 yhteispöytäkirja Pariisin yleissopimuksen ja Wienin yleissopimuksen välistä suhdetta tarkastelleessa konferenssissa hyväksyttiin 21 päivänä syyskuuta 1988 yhteispöytäkirja Wienin ja Pariisin yleissopimusten soveltamisesta, jäljempänä vuoden 1988 yhteispöytäkirja, sillä Pariisin yleissopimuksella, Brysselin yleissopimuksella ja Wienin yleissopimuksella on samat periaatteet. Päätavoitteena oli koordinoida yleissopimusten soveltamista. Vuoden 1988 yhteispöytäkirjalla yhdistetään kyseiset kaksi yleissopimusta kahdella päätavalla. Ensinnäkin siinä laajennetaan vastavuoroisesti Pariisin ja Wienin järjestelmien mukaista laitoksen haltijan vastuuta (II artikla). Näin ollen jos sattuu ydinvahinko, josta ydinlaitoksen haltija on vastuussa sekä Wienin yleissopimuksen että yhteispöytäkirjan mukaisesti, kyseinen haltija on Wienin yleissopimuksen mukaisesti vastuussa ydinvahingosta, joka on kärsitty paitsi kyseisen sopimuksen sopimuspuolten alueella myös Pariisin yleissopimuksen ja yhteispöytäkirjan sopimuspuolten alueella. Samoin jos on kyse ydinvahingosta, josta ydinlaitoksen haltija on vastuussa sekä Pariisin yleissopimuksen että yhteispöytäkirjan mukaisesti, sovelletaan vastavuoroisuutta. Toiseksi vuoden 1988 yhteispöytäkirjan tarkoituksena on estää konfliktit, joita saattaisi muuten syntyä kahden yleissopimuksen yhtäaikaisesta soveltamisesta, erityisesti kun on kyse kuljetuksista (III artikla). Vuoden 1988 yhteispöytäkirjan allekirjoitti viisi jäsenvaltiota ja se tuli voimaan 17 muussa jäsenvaltiossa ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen johdosta. FI 3 FI

4 2. KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Wienin yleissopimukseen tehtyihin muutoksiin sisältyy seikkoja, jotka hyödyttävät ydinonnettomuuden mahdollisia uhreja, ts. korvausmääriä on korotettu ja ydinvahinko on määritelty laajemmin. Näin ollen vuonna 2009 julkaistun tutkimuksen ja kesäkuussa 2010 ydinvastuuta käsitelleen työpajan päätelmien 2 mukaisesti ja sidosryhmien kuulemisen jälkeen katsotaan, että ydinvastuualaan liittyvät mahdolliset aloitteet eivät saa haitata jäsenvaltioiden liittymistä mihinkään kansainväliseen yleissopimukseen, jolla parannetaan mahdollisten uhrien tilannetta Euroopan unionissa. Liittyminen vuoden 1997 pöytäkirjaan on sen vuoksi hyödyllistä uhrien korvausten parantamiseksi Euroopan unionissa. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT 3.1. Asianomaiset jäsenvaltiot Seuraavat yhdeksän Euroopan unionin jäsenvaltiota ovat ratifioineet Wienin yleissopimuksen tai liittyneet siihen: Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Tšekki, Unkari ja Viro. Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen mutta eivät ole ratifioineet sitä (nämä kaksi maata ovat liittyneet Pariisin yleissopimukseen). Yleissopimusta ei enää sovelleta Sloveniaan. Vuoden 1997 pöytäkirjan ovat allekirjoittaneet Liettua, Tšekki ja Unkari sekä Italia, joka on Pariisin yleissopimuksen sopimuspuoli. Pöytäkirjan ovat ratifioineet Romania ja Latvia (ennen EU:hun liittymistään) sekä Puola (EU:hun liittymisen jälkeen). Neuvoston päätös olisi tämän vuoksi osoitettava niille jäsenvaltioille, jotka ovat Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia, toisin sanoen Bulgarialle, Liettualle, Puolalle (jälkikäteen), Slovakialle, Tšekille, Unkarille ja Virolle. Koska Italia, Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja, jotka ovat allekirjoittaneet Wienin yleissopimuksen, ovat samanlaista ydinvastuujärjestelmää koskevan Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia, kyseisten maiden ei pitäisi kuulua neuvoston päätöksen soveltamisalaan Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviilija kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/ vahvistetaan tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevat säännöt. Asetus sitoo kaikkia jäsenvaltioita (Tanskaa koskevat erityisjärjestelyt). Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 vahvistettuja tuomioistuimen toimivaltaa koskevia sääntöjä sovelletaan, kun vastaajan kotipaikka on yhdessä niistä jäsenvaltioista, joita asetus sitoo. Niitä vastaajia vastaan, joiden kotipaikka ei ole missään jäsenvaltiossa, voidaan nostaa kanne minkä tahansa jäsenvaltion tuomioistuimessa kyseisen valtion kansallisten toimivaltasääntöjen mukaisesti, ellei 22 artiklasta (yksinomainen toimivalta) ja 23 artiklasta (oikeuspaikkalauseke) muuta johdu EYVL L 12, , s. 1. FI 4 FI

5 Tuomioistuimen toimivalta perustuu ensisijaisesti vastaajan kotipaikkaan. Lisäksi deliktivelvoitteeseen ja kvasideliktivelvoitteeseen liittyvissä kysymyksissä jäsenvaltiossa kotipaikkaansa pitävä henkilö voidaan haastaa oikeuteen jäsenvaltiossa, jossa vahingollinen tapahtuma sattui tai voi sattua. Vahingon tapahtumapaikkana on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pidettävä joko paikkakuntaa, missä vahinkoon syy-yhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, tai paikkakuntaa, missä vahinko on ilmennyt. Vakuutuksiin liittyvissä kysymyksissä vakuutuksenantaja, jonka kotipaikka on jossain jäsenvaltiossa, voidaan haastaa oikeuteen a) sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa sen kotipaikka on, b) jos kantajana on vakuutuksen ottaja, vakuutettu tai edunsaaja, siinä jäsenvaltiossa, jossa kantajan kotipaikka on, tai c) jos kyseessä on rinnakkaisvakuutuksen antaja, sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa kanne on nostettu johtavaa vakuutuksenantajaa vastaan. Vastuuvakuutusta koskevassa asiassa kanne vakuutuksenantajaa vastaan voidaan nostaa myös sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa vahinko sattui, tai siinä tuomioistuimessa, jossa vahingon kärsinyt on nostanut kanteen vakuutettua vastaan, jos tuomioistuimen soveltama laki sen sallii. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 säädetään, että jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava ja toimeenpantava muissa jäsenvaltioissa ilman eri toimenpidettä. Tunnustamisesta voidaan kuitenkin tietyin tarkasti rajatuin perustein pidättäytyä oikeusjärjestykseen liittyvistä syistä, puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi tai eri tuomioiden keskinäisen ristiriitaisuuden vuoksi Unionin toimivalta vuoden 1997 pöytäkirjan osalta Vahingonkorvausvastuuta ydinvoiman alalla koskevaa unionin lainsäädäntöä ei ole. Ydinvastuu on jätetty sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11 päivänä heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II) soveltamisalan ulkopuolelle. Vuoden 1997 pöytäkirjaan sisältyy kuitenkin määräyksiä, jotka vaikuttavat neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001. Asetuksen nojalla käytettävissä olisi useita eri oikeuspaikkoja, kun taas Wienin yleissopimuksen XI artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1997 pöytäkirjalla, määrätään yleensä sen sopimusvaltion tuomioistuimen yksinomaisesta toimivallasta, jonka alueella ydintapahtuma on sattunut. Yksinomainen toimivalta ratkaista kanteet, jotka on nostettu ydintapahtuman aiheuttamien vahinkojen korvaustapauksissa, on Wienin yleissopimuksen XI artiklan mukaan erityisesti sen sopimusvaltion tuomioistuimilla, jonka alueella ydintapahtuma sattui. Silloin kun ydintapahtuma on sattunut sopimuspuolten alueiden ulkopuolella tai tapahtumapaikkaa ei voida varmuudella määrittää, toimivaltaisia ovat sen valtion tuomioistuimet, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan ydinlaitos sijaitsee. Vuoden 1997 pöytäkirjassa määrätään lisäksi sen sopimuspuolena olevan rannikkovaltion tuomioistuinten yksinomaisesta toimivallasta, jonka talousvyöhykkeellä ydintapahtuma sattui. Toimivalta annetaan sillä edellytyksellä, että yleissopimuksen tallettajalle on annettu ilmoitus kyseisestä vyöhykkeestä ennen ydintapahtumaa. Tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen osalta on huomattava, että Wienin yleissopimuksen XII artiklan mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1997 pöytäkirjalla, toimivaltaisen tuomioistuimen tuomioon, johon ei enää voida hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin, sovelletaan tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa FI 5 FI

6 koskevia säännöksiä. Eräin poikkeuksin 4 XII artiklassa määrätään, että tuomio on tunnustettava kaikkien sopimuspuolten alueella ja että se on täytäntöönpanokelpoinen aivan kuin se olisi kansallisen tuomioistuimen tuomio. Ansioiden uudelleen vertailu ei ole koskaan sallittua. Euroopan unionilla on yksinomainen toimivalta vuoden 1997 pöytäkirjaan sisältyvien, tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien määräysten osalta, koska ne vaikuttavat yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä 5 määritellyllä tavalla neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 vastaaviin sääntöihin. Jäsenvaltiot eivät enää voi keskenään poiketa kyseisistä säännöistä eivätkä sopia unionin ulkopuolisten valtioiden kanssa velvoitteista, jotka vaikuttavat sääntöihin Jäsenvaltioiden valtuuttaminen Wienin yleissopimuksessa ja vuoden 1997 pöytäkirjassa ei ole kuitenkaan alueellista taloudellista järjestöä koskevaa lauseketta, jonka perusteella Euroopan unionista voisi tulla pöytäkirjan sopimuspuoli. Sen vuoksi Euroopan unionista ei voi tulla vuoden 1997 pöytäkirjan sopimuspuolta. Vuoden 1997 pöytäkirja, jolla parannetaan uhrien suojelua ydintapahtumien varalta, on erityisen tärkeä Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille. Sen vuoksi on poikkeuksellisesti perusteltua, että unioni käyttää toimivaltaansa niiden jäsenvaltioidensa kautta, jotka ovat Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia. Kuitenkin lukuun ottamatta niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo muutetun Pariisin yleissopimuksen sopimuspuolia, viisi Euroopan unionin jäsenvaltiota, nimittäin Itävalta, Irlanti, Luxemburg, Malta ja Kypros eivät ole muutetun Pariisin yleissopimuksen eivätkä vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia. Näin ollen on objektiivisesti katsoen pidetty perusteltuna, että näiden viiden jäsenvaltion ei poikkeuksellisesti edellytetä liittyvän vuoden 1997 pöytäkirjan sopimuspuoliksi vaan että niiden annetaan jatkossakin soveltaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 sääntöjä Wienin yleissopimuksen ja vuoden 1997 pöytäkirjan kattamalla alalla. Tällainen tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen eriytetty soveltaminen Euroopan unionissa on perusteltua seuraavista syistä: - vuoden 1997 pöytäkirjalla muutetaan yleissopimusta, jonka sopimuspuolia mainitut viisi jäsenvaltiota eivät ole; - neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 ei vaikuta yleissopimuksiin, jonka sopimuspuolia jäsenvaltiot ovat. Tämän johdosta vain niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia, olisi ratifioitava vuoden 1997 pöytäkirja tai liityttävä siihen Euroopan unionin edun mukaisesti. Puola ratifioi vuoden 1997 pöytäkirjan liityttyään EU:hun. Tämän vuoksi päätös olisi osoitettava Puolalle jälkikäteen. Latvia ja Romania olivat jo allekirjoittaneet ja ratifioineet vuoden 1997 pöytäkirjan ennen Euroopan unioniin liittymistään. 4 5 Tunnustamisesta voidaan kieltäytyä vain, jos a) tuomio on saatu petollisin keinoin; b) osapuolelle, jota vastaan tuomio on annettu, ei annettu asianmukaista tilaisuutta esittää asiansa; tai c) tuomio on vastoin sen sopimusvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään, tai se ei ole oikeuden perusnormien mukainen. EY:n tuomioistuin, asia 22/70, AETR, tuomio (Kok., s. 263). FI 6 FI

7 Näistä syistä komissio suosittelee, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät päätöksen, jolla valtuutetaan jäsenvaltiot, jotka ovat Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia, ratifioimaan Euroopan unionin edun mukaisesti vuoden 1997 pöytäkirja tai liittymään siihen Tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annettuja sääntöjä koskeva varauma Mitä tulee tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeviin sääntöihin, jotka on vahvistettu XII artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1997 pöytäkirjan 14 artiklalla, on tarpeen varmistaa, että asetuksen (EY) N:o 44/2001 asiaankuuluvia sääntöjä, sellaisina kuin ne on ulotettu koskemaan Tanskaa Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välillä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdyllä sopimuksella 6, tai tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 30 päivänä lokakuuta 2007 tehdyn Luganon yleissopimuksen 7 sääntöjä sovelletaan edelleen. Wienin yleissopimuksen XII artiklan soveltamisen rajoittaminen tällä tavoin varmistaisi oikeudellisen yhtenäisyyden unionissa ja tuomioiden vapaan liikkuvuuden EU:ssa heikentämättä yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna pöytäkirjalla, tehokasta täytäntöönpanoa ja aiheuttamatta olennaisia oikeusvaikutuksia EU:n ulkopuolisille sopimusvaltioille. Vuoden 1997 pöytäkirjassa ei käsitellä sallittuja varaumia. Valtiosopimusoikeutta koskevan, vuodelta 1969 olevan Wienin yleissopimuksen 19 artiklan mukaan varauma on sallittu, jos se on yhdenmukainen yleissopimuksen tavoitteen ja tarkoituksen kanssa, kuten tässä asiassa. Päätelmänä voidaan todeta, että liittyessään vuoden 1997 pöytäkirjaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne noudattavat niitä asiaankuuluvia EU:n sääntöjä, jotka koskevat toisen jäsenvaltion (mukaan lukien Tanska) tai sellaisen EU:n ulkopuolisen valtion, jota sitoo Luganon yleissopimus, tuomioistuimen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. 6 7 EUVL L 299, , s. 62. EUVL L 339, , s. 3. FI 7 FI

8 2012/0262 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioiden, jotka ovat korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia, valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan unionin edun mukaisesti mainittua yleissopimusta muuttava pöytäkirja tai liittymään siihen EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 81 artiklan 2 kohdan yhdessä 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan kanssa, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän, sekä katsoo seuraavaa: (1) Korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen, jäljempänä Wienin yleissopimus, muuttamisesta 12 päivänä syyskuuta 1997 tehty pöytäkirja neuvoteltiin tarkoituksena parantaa ydintapahtuman aiheuttamien vahinkojen johdosta uhreille maksettavia korvauksia. (2) Euroopan unionilla on Wienin yleissopimuksen konsolidoitujen XI ja XII artiklan osalta yksinomainen toimivalta siltä osin kuin kyseiset määräykset vaikuttavat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/ vahvistettuihin sääntöihin. Jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa sellaisten vuoden 1997 pöytäkirjan piiriin kuuluvien seikkojen osalta, jotka eivät vaikuta Euroopan unionin oikeuteen. Ottaen huomioon vuoden 1997 pöytäkirjan asiasisältö ja tavoitteet ei ole mahdollista erottaa toisistaan Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien pöytäkirjan määräysten hyväksymistä. (3) Vuoden 1997 pöytäkirja on Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden edun kannalta erityisen tärkeä, sillä sen avulla parannetaan ydintapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamista. (4) Wienin yleissopimus ja sen vuoden 1997 pöytäkirja eivät ole avoinna alueellisten järjestöjen osallistumiselle. Tästä syystä Euroopan unioni ei voi allekirjoittaa ja ratifioida pöytäkirjaa. Näin ollen on perusteltua, että jäsenvaltiot poikkeuksellisesti 8 EYVL L 12, , s. 1. FI 8 FI

9 ratifioivat tai tekevät lopullisesti vuoden 1997 pöytäkirjan Euroopan unionin edun mukaisesti. (5) Viisi Euroopan unionin jäsenvaltiota, Itävalta, Irlanti, Luxemburg, Kypros ja Malta, eivät kuitenkaan ole Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia. Kun otetaan huomioon, että vuoden 1997 pöytäkirjalla muutetaan Wienin yleissopimusta ja että neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 valtuutetaan jäsenvaltiot, joita yleissopimus sitoo, soveltamaan edelleen siinä vahvistettuja toimivaltasääntöjä, on objektiivisesti perusteltua, että tämä päätös olisi osoitettava vain niille jäsenvaltioille, jotka ovat Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia, ja että näiden viiden jäsenvaltion ei poikkeuksellisesti edellytetä liittyvän vuoden 1997 pöytäkirjan sopimuspuoliksi. (6) Niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia, olisi sen vuoksi ratifioitava tai tehtävä lopullisesti vuoden 1997 pöytäkirja Euroopan unionin edun mukaisesti ja tässä päätöksessä säädetyin edellytyksin. Tämä päätös osoitetaan Puolalle jälkikäteen, sillä se ratifioi pöytäkirjan vuonna (7) Vuoden 1997 pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan näin ollen Euroopan unionin osalta vain niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat nykyisin Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia. (8) Jäsenvaltioiden olisi kohtuullisessa ajassa saatettava päätökseen vuoden 1997 pöytäkirjaa koskeva ratifiointi- tai liittymismenettelynsä Euroopan unionin edun mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi vaihdettava tietoja ratifiointi- tai liittymismenettelynsä edistymisestä vuoden 1997 pöytäkirjan ratifioimis- tai liittymisasiakirjojensa tallettamisen valmistelemiseksi. (9) Wienin yleissopimuksen XII artiklassa vahvistettujen, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen, sellaisina kuin ne ovat muutettuina vuoden 1997 pöytäkirjan 14 artiklalla, ei pitäisi olla ensisijaisia asiaa koskeviin asetuksessa (EY) N:o 44/2001 vahvistettuihin sääntöihin nähden, sellaisina kuin ne on ulotettu koskemaan Tanskaa Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välillä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdyllä sopimuksella, eikä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 30 päivänä lokakuuta 2007 tehdyn Luganon yleissopimuksen sääntöihin nähden. Näin ollen vuoden 1997 pöytäkirjaa ratifioidessaan tai siihen liittyessään jäsenvaltioiden on annettava julistus, jonka tavoitteena on varmistaa, että asiaankuuluvia EU:n sääntöjä sovelletaan edelleen. (10) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen antamiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla 1. Niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat nykyisin korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia, on ratifioitava FI 9 FI

10 Euroopan unionin edun mukaisesti vuoden 1997 pöytäkirja tai liityttävä siihen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toimivaltaa. 2. Vuoden 1997 pöytäkirjan teksti on tämän päätöksen liitteenä. 3. Tässä päätöksessä jäsenvaltioilla tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita, jotka ovat nykyisin Wienin yleissopimuksen sopimuspuolia. 2 artikla 1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet vuoden 1997 pöytäkirjan ratifiointi- tai liittymisasiakirjojen tallettamiseksi samanaikaisesti Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtajan huostaan kohtuullisessa ajassa ja mikäli mahdollista ennen 31 päivää joulukuuta Jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvostolle ja komissiolle ennen [ ] ajankohta, johon mennessä niiden ratifiointi- tai liittymismenettelyt on määrä saattaa päätökseen. 3. Jäsenvaltioiden on pyrittävä vaihtamaan tietoja ratifiointi- ja liittymismenettelyjensä etenemisestä. 3 artikla Vuoden 1997 pöytäkirjaa ratifioidessaan tai siihen liittyessään jäsenvaltioiden on annettava seuraava julistus: Vuoden 1997 pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevat tuomiot, jotka on antanut jokin sellaisen EU:n jäsenvaltion tuomioistuin, joka on pöytäkirjan sopimuspuoli, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön muissa EU:n jäsenvaltioissa, jotka ovat pöytäkirjan sopimuspuolia, asiaa koskevien Euroopan unionin sääntöjen mukaisesti. Vuoden 1997 pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevat tuomiot, jotka on antanut jokin Tanskan kuningaskunnan tuomioistuin, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön muissa EU:n jäsenvaltioissa, jotka ovat pöytäkirjan sopimuspuolia, Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välillä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdyn sopimuksen mukaisesti. Ateenan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevat tuomiot, jotka on antanut jokin sellaisen EU:n ulkopuolisen valtion tuomioistuin, jota sitoo tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 30 päivänä lokakuuta 2007 tehty Luganon yleissopimus, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön muissa EU:n jäsenvaltioissa, jotka ovat pöytäkirjan sopimuspuolia, kyseisen yleissopimuksen mukaisesti. 4 artikla Tämä päätös tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 5 artikla FI 10 FI

11 Tämä päätös on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja FI 11 FI

12 LIITE Pöytäkirja korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla vuonna 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen muuttamisesta TÄMÄN PÖYTÄKIRJAN SOPIMUSVALTIOT, jotka KATSOVAT, että on suotavaa muuttaa korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehtyä Wienin yleissopimusta soveltamisalan laajentamiseksi, ydinvoimalaitoksen haltijan vastuumäärän lisäämiseksi ja riittävän ja tasapuolisen korvauksen varmistamista koskevien keinojen parantamiseksi, OVAT SOPINEET seuraavasta: 1 artikla Yleissopimus, jonka määräyksiä tällä pöytäkirjalla muutetaan, on korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehty Wienin yleissopimus, jäljempänä vuoden 1963 Wienin yleissopimus. 2 artikla Muutetaan vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen I artikla seuraavasti: 1. Muutetaan 1 kohdan j alakohta seuraavasti: (a) (b) sana ja poistetaan ii alakohdan lopusta ja lisätään iii alakohdan loppuun. lisätään uusi iv alakohta seuraavasti: iv) sen mukaan mitä Kansainvälisen atomienergiajärjestön johtokunta määrää, muita laitoksia, joissa on ydinpolttoainetta tai radioaktiivista ainetta tai jätettä; 2. Korvataan 1 kohdan k alakohta seuraavasti: k) Ydinvahingolla tarkoitetaan: i) kuolemantapausta tai henkilövahinkoa; ii) omaisuuden tuhoutumista tai vahingoittumista; sekä, sen mukaan kuin toimivaltaisen tuomioistuimen soveltamassa laissa määrätään, seuraavia vahinkoja: iii) edellä i tai ii alakohdassa tarkoitetusta menetyksestä tai vahingosta johtuvaa taloudellista menetystä, siltä osin kuin se ei sisälly kyseisissä alakohdissa tarkoitettuun menetykseen tai vahinkoon, jos taloudellisen menetyksen kärsineellä on oikeus vaatia korvausta kyseisissä alakohdissa tarkoitetusta menetyksestä tai vahingosta; FI 12 FI

13 iv) pilaantuneen ympäristön ennallistamistoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia, paitsi jos pilaantuminen on vähäistä, edellyttäen, että toimenpiteisiin on tosiasiassa ryhdytty tai ryhdytään ja että kustannukset eivät sisälly ii alakohdassa tarkoitettuun vahinkoon; v) tulon menetystä, joka johtuu ympäristön käyttöön tai hyödyntämiseen liittyvästä välittömästä taloudellisesta edusta ja on aiheutunut ympäristön merkittävästä pilaantumisesta siltä osin kuin menetys ei sisälly ii alakohdassa tarkoitettuun vahinkoon; vi) torjuntatoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia ja tällaisista toimenpiteistä johtuvia lisävahinkoja; vii) muuta taloudellista menetystä, muuta kuin ympäristön pilaantumisesta aiheutuvaa, jos se on sallittu toimivaltaisen tuomioistuimen soveltamassa siviilioikeudellista vastuuta koskevassa yleislainsäädännössä, kuitenkin niin, että ydinvahingolla tarkoitetaan i v ja vii alakohdan mukaista menetystä tai vahinkoa ainoastaan niiltä osin kuin se aiheutuu ydinlaitoksessa olevan säteilylähteen ionisoivasta säteilystä, ydinpolttoaineen tai radioaktiivisen aineen tai jätteen ionisoivasta säteilystä taikka tällaisesta laitoksesta peräisin olevan tai sellaiseen kuljetettavan ydinaineen ionisoivasta säteilystä, joka johtuu joko kyseessä olevan aineen tai tuotteen radioaktiivisista ominaisuuksista tai mainitunlaisista ominaisuuksista ja niiden yhteydessä esiintyvistä aineen tai tuotteen myrkyllisyyteen tai räjähtävyyteen liittyvistä tai muista vaarallisista ominaisuuksista. 3. Korvataan 1 kohdan l alakohta seuraavasti: l) Ydintapahtumalla tarkoitetaan tapahtumaa tai samasta alkulähteestä johtunutta tapahtumasarjaa, joka aiheuttaa ydinvahingon, tai ainoastaan torjuntatoimenpiteiden osalta vakavasti ja välittömästi uhkaa aiheuttaa tällaisen vahingon. 4. Lisätään 1 kohdan l alakohdan jälkeen neljä uutta kohtaa (1 kohdan m alakohta, 1 kohdan n alakohta, 1 kohdan o alakohta ja 1 kohdan p alakohta) seuraavasti: m) Ennallistamistoimenpiteillä tarkoitetaan kohtuullisia toimenpiteitä, jotka sen valtion toimivaltaiset viranomaiset, missä niihin ryhdytään, ovat hyväksyneet ja joilla pyritään korjaamaan tai palauttamaan ennalleen vahingoittuneita tai tuhoutuneita ympäristön osia tai, jos kohtuullista, sijoittamaan tällaisia osia vastaava aines ympäristöön. Se, kenellä on oikeus ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin, määräytyy sen valtion lain mukaan, jossa vahinko kärsitään. n) Torjuntatoimenpiteillä tarkoitetaan kohtuullisia toimenpiteitä, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat sen valtion lainsäädännön mukaisesti hyväksyneet, missä niihin ryhdytään, ja joilla pyritään ydinvahingon jälkeen estämään tai minimoimaan k kohdan i v tai vii alakohdassa tarkoitettu vahinko. o) Kohtuullisilla toimenpiteillä tarkoitetaan toimenpiteitä, joita toimivaltaisen tuomioistuimen soveltaman lain mukaan pidetään asianmukaisina ja kohtuullisina kaikki asiaan vaikuttavat tekijät huomioon ottaen, esimerkiksi: FI 13 FI

14 i) aiheutuneen vahingon luonne ja laajuus tai torjuntatoimenpiteiden osalta vahingon uhan luonne ja laajuus; ii) toimenpiteiden todennäköinen tehokkuus silloin, kun niihin ryhdytään; ja iii) asiaan liittyvä tieteellinen ja tekninen asiantuntemus. p) Erityisellä nosto-oikeudella (Special Drawing Right, SDR) tarkoitetaan Kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemää ja omissa maksutapahtumissaan ja -liikenteessään käyttämää laskentayksikköä. 5. Korvataan 2 kohta seuraavasti: 2. Valtio, jonka alueella ydinlaitos sijaitsee, voi vahingon uhan vähäisyyden perusteella sulkea pois tämän yleissopimuksen soveltamisalasta minkä tahansa ydinlaitoksen tai pienen määrän ydinaineita sillä edellytyksellä, että (a) ydinlaitosten osalta Kansainvälisen atomienergiajärjestön johtokunta on vahvistanut poissulkemista koskevat kriteerit ja ydinlaitoksen sijaintivaltion päätös poissulkemisesta täyttää kyseiset kriteerit, ja (b) pienten ydinainemäärien osalta Kansainvälisen atomienergiajärjestön johtokunta on vahvistanut poissuljettavien määrien enimmäisrajat ja ydinlaitoksen sijaintivaltion päätöksessä poissulkemisesta noudatetaan kyseisiä enimmäisrajoja. Johtokunnan on tarkistettava säännöllisesti ydinlaitosten poissulkemista ja poissuljettavan ydinaineen pienten määrien enimmäisrajoja koskevat kriteerit. 3 artikla Lisätään vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen I artiklan jälkeen kaksi uutta artiklaa (I A ja I B artikla) seuraavasti: I A artikla 1. Tätä yleissopimusta sovelletaan ydinvahinkoon riippumatta siitä, missä se on kärsitty. 2. Ydinlaitoksen sijaintivaltion lainsäädännössä voidaan kuitenkin sulkea pois tämän yleissopimuksen soveltamisalasta vahinko, joka on kärsitty (a) (b) yleissopimuksen ulkopuolisen valtion alueella; tai merivyöhykkeellä, jonka on perustanut yleissopimuksen ulkopuolinen valtio kansainvälisen merioikeuden mukaisesti. 3. Tämän artiklan 2 kohdan mukaista poissulkemista voidaan soveltaa vain sellaisen yleissopimuksen ulkopuolisen valtion osalta, FI 14 FI

15 (a) (b) jolla tapahtuma-aikana on ydinlaitos omalla alueellaan tai kansainvälisen merioikeuden mukaisesti perustamallaan merivyöhykkeellä; ja joka tapahtuma-aikana ei myönnä vastaavia vastavuoroisia etuja. 4. Tämän artiklan 2 kohdan mukainen poissulkeminen ei vaikuta IX artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin oikeuksiin ja tämän artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaista poissulkemista ei uloteta aluksella tai ilma-aluksella kärsittyyn tai aluksen tai ilma-aluksen kärsimään vahinkoon. I B artikla Tätä yleissopimusta ei sovelleta ydinlaitokseen, jota käytetään muihin kuin rauhanomaisiin tarkoituksiin. 4 artikla Muutetaan vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen II artikla seuraavasti: 1. Lisätään 3 kohdan a alakohdan loppuun seuraava: 2. Ydinlaitoksen sijaintivaltio voi rajoittaa saataville asetettujen tapahtumakohtaisten julkisten varojen määrän tässä vahvistettujen määrien ja V artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetun määrän väliseen mahdolliseen erotukseen. 3. Lisätään 4 kohdan loppuun seuraava: Ydinlaitoksen sijaintivaltio voi rajoittaa saataville asetettujen julkisten varojen määrän tämän artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti. 4. Korvataan 6 kohta seuraavasti: 6. Yksikään henkilö ei ole vastuussa mistään menetyksestä tai vahingosta, joka ei ole I artiklan 1 kohdan k alakohdan mukainen ydinvahinko mutta joka olisi voitu määritellä sellaiseksi kyseisen alakohdan määräysten mukaisesti. 5 artikla Lisätään vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen III artiklan ensimmäisen virkkeen jälkeen seuraava: Ydinlaitoksen sijaintivaltio voi kuitenkin sulkea tämän velvoitteen ulkopuolelle kuljetuksen, joka tapahtuu kokonaisuudessaan sen alueella. 6 artikla Muutetaan vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen IV artikla seuraavasti: 1. Korvataan 3 kohta seuraavasti: FI 15 FI

16 3. Tämän yleissopimuksen mukainen vastuu ei koske ydinlaitoksen haltijaa, jos se osoittaa, että ydinvahinko on johtunut suoraan aseellisesta selkkauksesta, vihollisuuksista, sisällissodasta tai kapinasta. 2. Korvataan 5 kohta seuraavasti: 5. Ydinlaitoksen haltija ei ole vastuussa tämän yleissopimuksen perusteella ydinvahingosta, joka on kohdistunut (a) (b) ydinlaitokseen itseensä tai tämän laitoksen alueella olevaan muuhun valmiiseen tai rakenteilla olevaan ydinlaitokseen; ja edellä tarkoitettujen laitosten alueella olevaan omaisuuteen, jota käytetään tai joka on tarkoitettu käytettäväksi sellaisten laitosten yhteydessä. 3. Korvataan 6 kohta seuraavasti: 6. Korvaus, joka maksetaan ydintapahtuman ajankohtana kyseessä olevia ydinaineita sisältäneelle kuljetusvälineelle aiheutuneesta vahingosta, ei voi alentaa ydinlaitoksen haltijan vastuuta muusta ydinvahingosta määrään, joka on alle 150 miljoonaa erityisnosto-oikeutta tai alle sellaisen korkeamman vastuun määrän, josta sopimuspuolen lainsäädännössä säädetään, tai alle sellaisen määrän, joka on vahvistettu V artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. 4. Korvataan 7 kohta seuraavasti: 7. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta henkilön vastuuseen sellaisesta ydinvahingosta, josta ydinlaitoksen haltija ei tämän artiklan 3 tai 5 kohdan nojalla ole vastuussa tämän yleissopimuksen mukaan ja joka on johtunut tämän henkilön vahingoittamisen tarkoituksessa tekemästä toimesta tai laiminlyönnistä; 7 artikla 1. Korvataan vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen V artiklan teksti seuraavasti: 1. Ydinlaitoksen sijaintivaltio voi rajoittaa ydinlaitoksen haltijan vastuuta ydintapahtumasta, niin että (a) (b) (c) vastuun määrä on vähintään 300 miljoonaa erityisnosto-oikeutta; tai vastuun määrä on vähintään 150 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, edellyttäen että ydinvahingon korvaamiseksi kyseinen valtio asettaa lisäksi saataville julkisia varoja, joiden enimmäismäärä on vähintään 300 miljoonaa erityisnosto-oikeutta; tai enintään 15 vuoden ajan tämän pöytäkirjan voimaantulopäivästä vastuun määrä on kyseisen siirtymäkauden aikana vähintään 100 miljoonaa erityisnostooikeutta kyseisenä aikana sattuneen ydintapahtuman osalta. Määrä, joka on vähemmän kuin 100 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, voidaan vahvistaa sillä edellytyksellä, että ydinvahingon korvaamiseksi kyseinen valtio asettaa saataville julkisia varoja, joiden määrä on kyseinen alhaisemman määrän ja 100 miljoonan erityisnosto-oikeuden välinen määrä. FI 16 FI

17 2. Riippumatta siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa määrätään, ydinlaitoksen sijaintivaltio voi vahvistaa ydinlaitoksen haltijalle alhaisemman vastuun määrän, ottaen huomioon kyseessä olevan ydinlaitoksen tai ydinaineen luonteen ja seuraukset, joita sieltä peräisin olevalla ydintapahtumalla todennäköisesti olisi, edellyttäen kuitenkin, että tällä tavoin vahvistettu määrä on joka tapauksessa vähintään 5 miljoonaa erityisnosto-oikeutta ja edellyttäen, että sijaintivaltio varmistaa, että saataville asetetaan julkisia varoja, joiden määrä on enintään 1 kohdassa vahvistettu määrä. 3. Määriä, jotka vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan sijaintivaltio on vahvistanut tämän artiklan 1 ja 2 kohdan ja IV artiklan 6 kohdan mukaisesti, sovelletaan riippumatta siitä, missä ydintapahtuma sattuu. 2. Lisätään V artiklan jälkeen neljä uutta artiklaa (V A, V B, V C ja V D) seuraavasti: V A artikla 1. Tuomioistuimen määräämät korot tai kulukorvaukset ydinvahinkoon perustuvien vahingonkorvauskanteiden osalta on maksettava V artiklassa tarkoitettujen määrien lisäksi. 2. Edellä V artiklassa ja IV artiklan 6 kohdassa mainitut määrät voidaan muuntaa kansalliseksi valuutaksi pyöristettyinä. V B artikla Kukin sopimuspuoli varmistaa, että vahingonkärsineiden oikeus vahingonkorvaukseen voidaan panna täytäntöön ilman, että heidän tarvitsee erikseen panna vireille oikeudenkäyntiä sen perusteella mistä vahingonkorvaukseen tarkoitetut varat ovat peräisin. V C artikla 1. Jos toimivaltaiset tuomioistuimet ovat sellaisen sopimuspuolen tuomioistuimia, joka ei ole ydinlaitoksen sijaintivaltio, ensin mainittu sopimuspuoli voi asettaa saataville V artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa ja VII artiklan 1 kohdassa edellytetyt julkiset varat sekä tuomioistuimen määräämät korot tai kulukorvaukset. Ydinlaitoksen sijaintivaltion on korvattava toiselle sopimuspuolelle mahdolliset maksetut summat. Kyseiset kaksi sopimuspuolta sopivat korvausmenettelystä. 2. Jos toimivaltaiset tuomioistuimet ovat sellaisen sopimuspuolen tuomioistuimia, joka ei ole ydinlaitoksen sijaintivaltio, sopimuspuolen, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta ydinlaitoksen sijaintivaltio voi osallistua menettelyihin ja mahdollisen korvauksen suorittamiseen. V D artikla 1. Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtaja kutsuu koolle sopimuspuolten kokouksen V artiklassa tarkoitettujen vastuurajojen muuttamiseksi, jos kolmannes sopimuspuolista ilmoittaa tähän halukkuutensa. FI 17 FI

18 2. Muutokset hyväksytään läsnä olevien äänestävien sopimuspuolten kahden kolmasosan enemmistöllä, edellyttäen, että vähintään puolet sopimuspuolista on läsnä äänestyksen aikana. 3. Ryhtyessään toimiin määriä koskevien rajojen muuttamista koskevan ehdotuksen johdosta sopimuspuolten kokouksessa on otettava huomioon muun muassa ydintapahtumasta aiheutuvan vahingon riski, rahan arvon muutokset ja vakuutusmarkkinoiden kapasiteetti. 4. a) Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtajan on ilmoitettava tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytystä muutoksesta kaikille sopimuspuolille niiden hyväksyntää varten. Muutoksen katsotaan tulleen hyväksytyksi 18 kuukauden jälkeen sen ilmoittamisesta, jos vähintään kolmannes niistä sopimuspuolista, jotka olivat sopimuspuolia kun muutos hyväksyttiin kokouksessa, on ilmoittanut Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtajalle hyväksyvänsä muutoksen. Tämän kohdan mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan 12 kuukautta sen hyväksymisestä muutoksen hyväksyneiden sopimuspuolten osalta. b) Jos 18 kuukauden kuluessa päivästä, jona muutoksesta ilmoitettiin sen hyväksymistä varten, muutosta ei ole hyväksytty a alakohdan mukaisesti, muutos katsotaan hylätyksi. 5. Kunkin sellaisen sopimuspuolen osalta, joka hyväksyy muutoksen sen jälkeen kun muutos on hyväksytty mutta ei ole tullut voimaan tai kun muutos on tullut voimaan tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti, muutos tulee voimaan 12 kuukautta sen jälkeen kun kyseinen sopimuspuoli on hyväksynyt muutoksen. 6. Valtio, josta tulee tämän yleissopimuksen sopimuspuoli sen jälkeen, kun muutos on tullut tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti voimaan ja joka ei ole toisin ilmoittanut, (a) katsotaan muutetun yleissopimuksen sopimuspuoleksi; ja (b) muuttamattoman yleissopimuksen sopimuspuoleksi sellaisten sopimusvaltioiden osalta, joita muutos ei sido. 8 artikla Muutetaan vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen VI artikla seuraavasti: 1. Korvataan 1 kohta seuraavasti: (a) Tämän yleissopimuksen mukaiset korvausoikeudet päättyvät, jos kannetta ei ole nostettu i) ihmishengen menetyksen ja henkilövahingon osalta kolmenkymmenen vuoden kuluessa ydintapahtuman sattumisesta; ii) muun vahingon osalta kymmenen vuoden kuluessa ydintapahtuman sattumisesta. FI 18 FI

19 (b) (c) Jos ydinlaitoksen sijaintivaltion lainsäädännön mukaan ydinlaitoksen haltijan vastuu on kuitenkin katettu vakuutuksella tai muulla rahoitusvakuudella, mukaan lukien pitempiaikaiset valtion varat, toimivaltaisen tuomioistuimen soveltamassa lainsäädännössä voidaan säätää, että ydinlaitoksen haltijaa vastaan olevat korvausoikeudet päättyvät vasta kyseisen pitemmän vanhentumisajan jälkeen ja että kyseinen vanhentumisaika ei saa olla pitempi kuin se aika, jona ydinlaitoksen haltijan vastuu on katettu sijaintivaltion lainsäädännön mukaisesti. Ihmishengen menetystä ja henkilövahinkoa tai tämän kohdan b alakohdan mukaisen laajentamisen perusteella muuta vahinkoa koskevat kanteet, jotka pannaan vireille sen jälkeen kun kymmenen vuotta on kulunut ydintapahtumasta, eivät missään tapauksessa vaikuta sellaisen henkilön oikeuteen saada vahingonkorvausta tämän yleissopimuksen nojalla, joka ennen kyseisen ajanjakson päättymistä on pannut vireille kanteen ydinlaitoksen haltijaa vastaan. 2. Poistetaan 2 kohta. 3. Korvataan 3 kohta seuraavasti: 3. Tämän yleissopimuksen mukaisiin korvausoikeuksiin sovelletaan toimivaltaisen tuomioistuimen soveltamassa lainsäädännössä vahvistettua vanhenemisaikaa, jos kannetta ei panna vireille kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona vahingonkärsijä sai tiedon tai hänen olisi kohtuullista huolellisuutta noudattaen pitänyt saada tieto vahingosta ja vastuussa olevasta ydinlaitoksen haltijasta, edellyttäen, että tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti määrättyjä vanhenemisaikoja ei ole ylitetty. Muutetaan VII artikla seuraavasti: 9 artikla 1. Lisätään seuraavat kaksi virkettä 1 kohdan loppuun ja näin muutetusta kohdasta tulee kyseisen kohdan a alakohta: Jos ydinlaitoksen haltijan vastuuta ei ole rajoitettu, ydinlaitoksen sijaintivaltio voi vahvistaa vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan rahoitusvakuuden raja-arvon, edellyttäen, että kyseinen raja-arvo ei ole alhaisempi kuin 300 miljoonaa erityisnosto-oikeutta. Ydinlaitoksen sijaintivaltio varmistaa ydinlaitoksen haltijaa vastaan vahvistettujen korvausvaatimusten täyttämisen niiltä osin kuin rahoitusvakuuden tuotto ei ole riittävä korvausvaatimusten täyttämiseksi, mutta kuitenkin niin, että määrä ei ylitä tämän kohdan mukaista rahoitusvakuuden määrää. 2. Lisätään 1 kohtaan b alakohta seuraavasti: (b) Riippumatta siitä, mitä tämän kohdan a alakohdassa määrätään, silloin kun ydinlaitoksen haltijan vastuuta ei ole rajoitettu, ydinlaitoksen sijaintivaltio voi vahvistaa ydinlaitoksen haltijan rahoitusvakuudelle alhaisemman määrän, ottaen huomioon kyseessä olevan ydinlaitoksen tai ydinaineiden luonteen ja seuraukset, joita sieltä peräisin olevalla ydintapahtumalla todennäköisesti olisi, edellyttäen kuitenkin, että tällä tavoin vahvistettu määrä on joka tapauksessa vähintään 5 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, ja edellyttäen, että FI 19 FI

20 sijaintivaltio varmistaa ydinlaitoksen haltijaa vastaan vahvistettujen ydinvahinkoa koskevien korvausvaatimusten täyttämisen niiltä osin kuin vakuutuksen tai muun rahoitusvakuuden tuotto ei ole riittävä vaatimusten täyttämiseksi varaamalla tarvittavat varat, joiden määrä on enintään tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä. 3. Lisätään artiklan 3 kohdassa sanojen tämän artiklan jälkeen sanat tai V artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan. 10 artikla Muutetaan vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen VIII artikla seuraavasti: 1. VIII artiklan tekstistä tulee kyseisen artiklan 1 kohta. 2. Lisätään uusi 2 kohta seuraavasti: 2. Jollei VI artiklan 1 kohdan c alakohdan säännön soveltamisesta muuta johdu, silloin kun ydinlaitoksen haltijaa vastaan vireille pantujen korvausvaatimusten osalta tämän yleissopimuksen perusteella korvattava vahinko ylittää tai todennäköisesti ylittää V artiklan 1 kohdan mukaisesti saataville asetetun enimmäismäärän, korvauksen jakamisessa annetaan etusija korvausvaatimuksille, jotka koskevat ihmishengen menetystä tai henkilövahinkoa. 11 artikla Lisätään vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen X artiklan loppuun uusi virke seuraavasti: Tämän artiklan mukainen takautumisoikeus voidaan ulottaa myös ydinlaitoksen sijaintivaltioon siltä osin kuin se on asettanut saataville tämän yleissopimuksen mukaiset julkiset varat. 12 artikla Muutetaan vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen XI artikla seuraavasti: 1. Lisätään uusi 1 a kohta seuraavasti: 1a. Jos ydintapahtuma sattuu sopimuspuolen talousvyöhykkeen alueella tai, jos sopimuspuolella ei ole talousvyöhykettä, sellaisella alueella, jonka rajat eivät ylittäisi talousvyöhykkeen rajoja, jos sillä olisi sellainen, ainoastaan kyseisen sopimuspuolen tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään kyseisestä ydinvahingosta johtuvat vahingonkorvauskanteet. Edellistä virkettä sovelletaan, jos kyseinen sopimuspuoli on ilmoittanut yleissopimuksen tallettajalle kyseisestä alueesta ennen ydintapahtumaa. Tämän kohdan määräyksiä ei tule tulkita siten, että ne mahdollistaisivat toimivallan käytön kansainvälisen merioikeuden vastaisella tavalla, mukaan lukien Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus. 2. Korvataan 2 kohta seuraavasti: 2. Jos ydintapahtuma ei satu minkään sopimuspuolen alueella tai 1 a kohdan mukaisesti ilmoitetulla alueella tai jos ydintapahtuman paikka ei ole varmuudella määritettävissä, sen FI 20 FI

21 valtion tuomioistuimet, jossa vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee, ovat toimivaltaisia käsittelemään vahingonkorvauskanteet. 3. Lisätään 3 kohdan ensimmäiselle riville ja b alakohtaan numeron 1 jälkeen 1 a. 4. Lisätään uusi 4 kohta seuraavasti: 4. Sopimuspuoli, jonka tuomioistuimilla on toimivalta, varmistaa, että vain yhdellä sen tuomioistuimella on toimivalta tietyn ydintapahtuman suhteen. 13 artikla Lisätään XI artiklan jälkeen uusi XI A artikla seuraavasti: XI A artikla Sopimuspuoli, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään vahingonkorvauskanteita, varmistaa, että ydinvahinkojen osalta: (a) (b) mikä tahansa valtio voi panna vireille vahingonkorvauskanteen sellaisten henkilöiden puolesta, jotka ovat kärsineet ydinvahingon ja jotka ovat kyseisen valtion kansalaisia tai joilla on koti- tai asuinpaikka kyseisen valtion alueella ja jotka ovat antaneet tähän suostumuksensa; ja kuka tahansa henkilö voi panna vireille kanteen pannakseen täytäntöön tähän yleissopimukseen perustuvat oikeutensa, jotka on saatu sijaantulon tai luovutuksen perusteella. 14 artikla Korvataan vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen XII artiklan teksti seuraavasti: XII artikla 1. Sopimuspuolen toimivaltaisen tuomioistuimen tuomio, johon ei enää voida hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin, tunnustetaan, paitsi jos (a) (b) (c) tuomio on saatu petollisin keinoin; osapuolelle, jota vastaan tuomio on annettu, ei annettu asianmukaista tilaisuutta esittää asiaansa; tai tuomio on vastoin sen sopimuspuolen oikeusjärjestyksen perusteita, jonka alueella tunnustamista pyydetään, tai se ei ole oikeuden perusnormien mukainen. 2. Tuomio, joka tunnustetaan tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, voidaan panna täytäntöön aivan kuin se olisi kyseisen sopimuspuolen tuomioistuimen antama tuomio, kun se on esitetty täytäntöönpantavaksi sen sopimuspuolen lainsäädännössä edellytettyjen muodollisuuksien mukaisesti, jossa täytäntöönpanoa pyydetään. FI 21 FI

22 Tuomion kohteena olevan korvausvaatimuksen aineellista sisältöä ei saa tutkia edelleen. 15 artikla Muutetaan vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen XIII artikla seuraavasti: 1. XIII artiklan tekstistä tulee kyseisen artiklan 1 kohta. 2. Lisätään uusi 2 kohta seuraavasti: 2. Riippumatta siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa määrätään, siltä osin kuin ydinvahinkoa koskevan korvauksen määrä on yli 150 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, ydinlaitoksen sijaintivaltion lainsäädännössä voidaan poiketa tämän yleissopimuksen määräyksistä sellaisen toisen valtion alueella tai kansainvälisen merioikeuden mukaisesti perustetulla merivyöhykkeellä kärsityn ydinvahingon osalta, jolla tapahtuman aikana on ydinlaitos kyseisellä alueella, jos se ei myönnä samaa määrää vastaavaa etua. 16 artikla Korvataan vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen XVIII artiklan teksti seuraavasti: Tämä yleissopimus ei vaikuta sopimuspuolen oikeuksiin ja velvoitteisiin, joita sillä on yleisen kansainvälisen oikeuden nojalla. 17 artikla Lisätään vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen XX artiklan jälkeen uusi XX A artikla seuraavasti: XX A artikla 1. Jos sopimuspuolten välillä syntyy riita tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, asianomaiset sopimuspuolet pyrkivät löytämään ratkaisun neuvottelemalla tai millä tahansa muulla niitä tyydyttävällä rauhanomaisella riitojenratkaisumenettelyllä. 2. Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tapaista riitaa ei voida ratkaista kuuden kuukauden kuluessa tämän artiklan 1 kohdan mukaisen neuvottelupyynnön esittämisestä, se on siirrettävä minkä tahansa riidan osapuolen pyynnöstä välimiesmenettelyyn tai Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Jos riita alistetaan välimiesmenettelyyn, eivätkä osapuolet kuuden kuukauden kuluessa pyynnöstä ole pystyneet sopimaan välimiesmenettelyn järjestämisestä, jokin osapuolista voi pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä tai Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeriä nimeämään yhden tai useamman välimiehen. Jos osapuolten esittämät pyynnöt ovat ristiriitaisia, annetaan etusija Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille esitetylle pyynnölle. FI 22 FI