YLEISTÄMISESTÄ. Talvipäivät 2008, Tampere Jukka Liikari. Kartalle asetetut vaatimukset

Transkriptio

1 YLEISTÄMISESTÄ Kartalle asetetut vaatimukset - riittävän tarkka ja täsmällinen kuva maastosta - havainnollisuus ja selkeälukuisuus - luettavuus on säilytettävä täydellisyyden kustannuksella - on huomattava kartan mittakaava - kartta on paljon pienempi kuin maasto - karttamerkki vie suhteessa tilaa enemmän kuin kohde maastossa 1

2 Kartta, jossa on muutamia hyvin valittuja kohteita on parempi kuin kartta, joka on ahdettu täyteen monia epäolennaisia kohteita. Eduard Imhof Kartan piirtämisen yhteydessä ajanvietto niin, että näytöllä on kartan 16-kertainen suurennos, ei tuota parempaa karttaa vaan ylikartoitetun kartan. Hans Steinegger Valintayleistys - mitä kartalle ja mitä ei - mikä on olennaista, mikä ei - tilanpuute vaikuttaa - valinta kuvauskuvausohjeiden puitteissa, ei maaston kohdeköyhyyden perusteella 2

3 Graafinen yleistys - yksinkertaistaminen - yhdistäminen - suurentaminen - siirtäminen - korostaminen 3

4 Kahdeksan ässän menetelmä Scale Symbols Size Space Shape Speed Selection Simplification Mittakaava Karttamerkit Koko Tila, etäisyys Muoto Nopeus Valinta Yksinkertaistaminen Korkeuskäyrät 4

5 Korkeuskäyrät Korkeuskäyrät ovat maaston kuvaamisen tärkein osa. Korkeuskäyrillä kuvataan maaston muotoa eli pintaa. Yksittäinen korkeuskäyrä on vain viiva. Sen takia tarvitaan - rinnevarjoste (joka kuitenkaan ei ole käytössä) - korkeuskäyrien joukko Rinnevarjoste 5

6 Korkeuskäyrien joukko Jos käyräväli on liian pieni, tila muodon tarkkaan kuvaamiseen loppuu. 6

7 Jos käyräväli on liian suuri, vierekkäisten käyrien riippuvuus toisistaan katoaa. Oikea käyräväli ja olennaisen muodon kuvaaminen luovat selkeän pinnan. 7

8 Yksi käyrä kertoo vähän. Siksi se on piirrettävä niin, että huomioidaan viereiset käyrät. Pienet yksityiskohdat, jotka eivät heijastu viereiseen käyrään, oikaistaan pois. Tasaisessa maastossa tämä on vaikeampaa. 8

9 Kun käyrän yksityiskohtainen muoto liittyy toiseen käyrään, syntyy kuva maaston muodosta paremmin. Ei näin... vaan näin. 9

10 Korkeuskäyrät eivät koske toisiinsa kuin jyrkänteiden kohdalla Oikein yleistetyissä käyrissä ei ole värinää eikä koukkuja. Stereopohja ei ole kartta, vaan pohja-aineisto. 10

11 Maaston taitekohtiin piirrettävät apuviivat auttavat käyrien keskinäisen suhteen määrittämisessä ja pinnan kuvaamisessa. Alue, jolla on kuoppia suppia ja kumpareita: Parhaiten näkyvät kohteet eli kumpareet kuvataan ja muista valitaan olennaisimmat ja kuvaavimmat. 11

12 Pistemäiset kohteet Minimimitat Pienin karttamerkki on 206 Kivi, 0,4 mm 0,4 mm = 6 m maastossa = 18,8 m kehä 12

13 Minimietäisyys kohteiden välillä 0.15 mm kolme kiveä erillään tai ei näin kiviryhmä Kaksi kiveä vierekkäin 13

14 112 Pieni kumpare 0,5 mm, 7,5 m halkaisija, 23,6 m kehä 116 Kuoppa 0,7 x 0,8 m = 10,5 x 12 m maastossa 14

15 Jyrkänteet piirretään ensin ja korkeuskäyrät sovitetaan niihin. 15

16 Vedet Minimimitat 16

17 Minimimitat Muodon yksinkertaistaminen ja pehmentäminen 17

18 Yksittäinen kohde: liioittelu Yksinkertaistamisessa pitää silti kuvata kohteen luonne 18

19 Lyhyet ojat: liioittelu tai pois jättäminen Vesikuopat ja ojat: symbolien käyttö tai pois jättäminen 19

20 Esimerkki yksinkertaistamisesta: ojien pienmuodot pois Esimerkki laajentamisesta: Lähekkäiset ojien haarat 20

21 Lyhyt piilo-oja: pidentäminen minimimittaan Pieni tai kapea suo: minimimitat ja valinta, entäpä pois jättäminen? 21

22 Pieni suoalue: yksinkertaistaminen ja liioittelu Soistuva maa: minimimitta (450 m 2 ) ja valinta 22

23 Kaksi vierekkäistä suota: pienempi minimimittaisena ja isomman liioittelu Alueet 23

24 Minimimitat Sininen, vihreä, keltainen, harmaa 100 % väri = 0.5 mm 2 = 115 m 2 Musta rasteri 0.5 mm 2 = 115 m 2 Sininen, vihreä, keltainen % väri = 1.0 mm 2 = 225 m Avoin maasto, 225 m 2 24

25 410 Erittäin vaikeakulkuinen metsä, 115 m Puoliavoin: Suomi 20 x 20 m, ISOM 16 mm 2 in the map scale 25

26 Pienten alueiden yhdistäminen Juoksukelpoisuus kuvataan selkeästi ja reitinvalinta on mahdollista tehdä 26

27 27