Tuusulanjärven ja Rusutjärven ravintoketjukunnostuksen kalatutkimuksia vuosina

Transkriptio

1 KALA- JA RIISTARAPORTTEJA nro 32 Mikko Olin ja Jukka Ruuhijärvi (toim.) Tuusulanjärven ja Rusutjärven ravintoketjukunnostuksen kalatutkimuksia vuosina 2-23 Helsinki 2

2 Julkaisija Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos KUVAILULEHTI Julkaisuaika Heinäkuu 2 Tekijä(t) Toimittajat: Mikko Olin ja Jukka Ruuhijärvi Kirjoittajat: Erkki Fontell, Jouni Kervinen, Hannu Lehtonen, Anja Lehtovaara, Tommi Malinen, Mikko Olin, Zeynep Pekcan-Hekim, Martti Rask, Jukka Ruuhijärvi, Antti Tuomaala, Sami Vesala ja Mika Vinni Julkaisun nimi Tuusulanjärven ja Rusutjärven ravintoketjukunnostuksen kalatutkimuksia vuosina 2 23 Julkaisun laji Raportti Projektin nimi ja numero Toimeksiantaja Toimeksiantopäivämäärä Tiivistelmä Tuusulanjärvi ja Rusutjärvi ovat Keski-Uudellamaalla sijaitsevia rehevöityneitä järviä. Hoitokalastus on ollut merkittävä osa kummankin järven kunnostusta. Tässä raportissa kootaan yhteen Tuusulan- ja Rusutjärven hoitokalastuksiin liittyvät kalasto- ja eläinplanktontutkimukset vuosilta Raportti on jatkoa Tuusulanjärven ja Rusutjärven ravintoketjukunnostuksen kalatutkimuksia vuosina raportille (Kala- ja riistaraportteja 18) Tuusulanjärven hoitokalastus jatkui vuoden 1999 jälkeen pienemmällä teholla. Syksyllä 23 hoitokalastusta jälleen tehostettiin. Verkkokoekalastusten perusteella Tuusulanjärven kalakannat, erityisesti särjen ja pasurin, ovat hyvin tuottavia ja yksikkösaaliit nousivat selvästi hoitokalastuksen vähennyttyä. Pienten särkikalojen runsaus on todennäköisesti aiheuttanut eläinplanktonin määrän selvän alenemisen vuoden 2 jälkeen. Kaikuluotauksissa havaittiin kuorekannan jyrkkä väheneminen. Tehoilmastus yhdessä lämpimien kesien kanssa aiheuttanee ongelmia viileään veteen sopeutuneelle kuoreelle. Tuusulanjärven kuhakanta ja sen poikastuotanto sekä kuhien kasvunopeus säilyivät hyvinä. Ravintotutkimusten ja koeverkkokalastusten perusteella kuhalle riittää ravintoa kuoreen vähenemisestä huolimatta. Rusutjärven kalakannan kehitys poikkesi Tuusulanjärvestä. Rusutjärven kalakannat koostuivat pääosin keskikokoisista ja hidaskasvuisista yksilöistä. Useimpien kalalajien poikastuotto oli heikkoa. Yksikkösaaliit olivat Tuusulanjärveä pienempiä. mutta kalojen kapea pituusjakauma saattaa pienentää yleiskatsausverkon pyytävyyttä. Rusutjärven eläinplanktonin vähäinen määrä viittasi edelleen voimakkaaseen kalojen saalistukseen ja sinileväkukinnat jatkuivat pahempina kuin Tuusulanjärvellä. Rusutjärven kuhan poikastuotanto oli huonompi kuin Tuusulanjärvellä. Kummankin järven veden laatu sekä kalakannan rakenne edellyttäisivät tehokkaan hoitokalastuksen jatkamista. Asiasanat Ravintoketjukunnostus, rehevöityminen, kalasto, särkikalat, eläinplankton, hoitokalastus, trooli, nuotta, verkkokoekalastus, kaikuluotaus, poikastuotanto, kuha, kalojen kasvu Sarjan nimi ja numero ISBN ISSN Kala- ja riistaraportteja Sivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellisuus 6 s. Suomi Jakelu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Pukinmäenaukio, PL Helsinki Puh Faksi Kustantaja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Pukinmäenaukio, PL Helsinki Puh Faksi

3 Sisällys 1. JOHDANTO Rehevöitymishistoria Kunnostustoimenpiteet Hoitokalastustutkimukset...2 Kirjallisuus TUUSULANJÄRVEN JA RUSUTJÄRVEN VERKKOKOEKALASTUKSET VUOSINA Johdanto Aineisto ja menetelmät Verkkokoekalastukset Tulokset ja niiden tarkastelu Tuusulanjärven kokonaisyksikkösaalis Tuusulanjärven lajikohtaiset saaliit Rusutjärven kokonaisyksikkösaalis Rusutjärven lajikohtaiset saaliit Tulosten tarkastelu Tuusulanjärvi Rusutjärvi...21 Kirjallisuus TUUSULANJÄRVEN ULAPPA-ALUEEN KALATIHEYS JA BIOMASSA VUOSINA 2-23 KAIKULUOTAUKSELLA JA KOETROOLAUKSELLA ARVIOITUNA Johdanto Aineisto ja menetelmät Aineisto Menetelmät Tulokset Kalatiheys ja biomassa loppusyksyllä Syvännealueen lajijakauma Kuorekanta Tutkimusajankohtien vertailu Tulosten tarkastelu Johtopäätökset...33 Kirjallisuus...3. KUHAN POIKASTUOTANTO TUUSULANJÄRVESSÄ VUOSINA Johdanto Aineistot ja menetelmät Tutkimusalue Tutkimusaineisto Tulokset Tulosten tarkastelu..... Johtopäätökset...2 Kirjallisuus...3. TUUSULANJÄRVEN KUHAN RAVINTO- JA KASVUTUTKIMUS Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Saalis Ravinto...6

4 .3.3. Kasvu Tulosten tarkastelu Tuusulanjärven kuhien ravinto Tuusulanjärven kuhien kasvu...1 Kirjallisuus TUUSULANJÄRVEN JA RUSUTJÄRVEN ELÄINPLANKTON VUOSINA Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset ja niiden tarkastelu Tuusulanjärvi Rusutjärvi Päätelmät...7 Kirjallisuus YHTEENVETO...8 Kirjallisuus...6

5 1. Johdanto Mikko Olin 1 ja Martti Rask 1 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, PL 6, 721 Helsinki 2 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon kalantutkimusasema 1697, Evo 1.1 Rehevöitymishistoria Tuusulanjärvi (92 ha, keskisyvyys 3,2 m, suurin syvyys 9,8 m) ja Rusutjärvi (pintaala 133 ha, keskisyvyys 2, m, suurin syvyys 3,6 m) ovat tiheään asutulla Keski- Uudellamaalla sijaitsevia, virkistysarvoltaan tärkeitä järviä (kuva 1). Rusutjärvi laskee Tuusulanjärveen ja järvet kuuluvat Vantaanjoen vesistöalueeseen. Kummatkin järvet ovat rehevöityneitä. Keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus kasvukausilla oli Rusutjärvellä 9 ja Tuusulanjärvellä 18 µg/l. Jätevesien laskeminen Tuusulanjärveen lopetettiin kaksikymmentä vuotta sitten, mutta järven rehevyys on säilynyt hajakuormituksen ja erityisesti hajakuormitukseen nähden moninkertaisen sisäisen kuormituksen vaikutuksesta (Kansanen & Pekkarinen 1996). Myös Rusutjärvellä rehevöitymisongelmat ovat jatkuneet jo pitkään, rehevöitymisen syynä pidetään pääasiassa maataloutta ja haja-asutusta. Tuusulanjärvi 3 6 Rusutjärvi X X 3 1 km Kuva 1. Tuusulanjärven ja Rusutjärven syvyyskartat. Kolmen ( ) ja kuuden ( ) metrin syvyyskäyrät, sekä vesistötutkimusten mittauspiste (X). 1

6 1.2 Kunnostustoimenpiteet Tuusulanjärven tilaa on pyritty parantamaan talviaikaisella hapetuksella vuodesta 1972 alkaen. Kesäaikainen hapetus aloitettiin vuonna 198 (Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto 198). Vuosina kesäaikaista hapetusta tehostettiin huomattavasti. Hoitokalastus oli yhtenä kunnostusvaihtoehtona jo vuoden 198 kunnostussuunnitelmassa (Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto 198), mutta työn alkuun päästiin vasta keväällä 1997, jonka jälkeen hoitokalastusta on vuosittain jatkettu vaihtelevalla tehokkuudella saaliskertymän ollessa n. 7 kg/ha vuoden 23 lopussa. Lisäksi on tehty, osin jo toteutettuja, suunnitelmia hajakuormituksen ja veden pinnan säännöstelyn vähentämiseksi. Rusutjärvellä tehtiin vuosina hoitokalastus, mutta saalis jäi suhteellisen pieneksi (1 kg/ha), eikä kovin selviä vaikutuksia ilmennyt (Sammalkorpi 1991). Hoitokalastus toteutettiin uudelleen vuosina (Olin & Ruuhijärvi 1999). Rusutjärveä on ilmastettu talvisin vuodesta Vuonna 1992 aloitettiin lisäveden johtaminen Päijänne-tunnelista (Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä 1996). 1.3 Hoitokalastustutkimukset Tuusulanjärvi ja Rusutjärvi olivat vuosina osa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vetämää kymmenen järven yhteistutkimushanketta Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset (Olin ym. 1998, Olin & Ruuhijärvi 1999, 2, 21 ja 22). HOKA -hanke toteutettiin yhteistyössä useiden eri ympäristöviranomaisten, tutkimuslaitosten ja paikallisten yhdistysten ja kuntien kesken. Tuusulanjärven ja Rusutjärven osalta tutkimusten ja toimenpiteiden rahoitusta sekä toteutusta on ohjaillut Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä (KUVES). HOKA-hankkeen päätavoitteena oli lisätä tietoa hoitokalastuksen vaikutuksista kalastoon ja veden laatuun. Hankkeeseen kuului hoitokalastusten lisäksi ainetase- ja vedenlaatutarkkailua, sekä kasviplankton-, eläinplankton ja kalastotutkimuksia. Hoitokalastuksen tuloksena sinileväkukinnat vähentyivät ja siirtyivät kohti syksyä tehokkaimmin kalastetuissa järvissä (Olin ym., julkaisematon). Ravinnekierron hidastuminen ja eläinplanktonin runsastuminen olivat kumpikin mahdollisia syitä leväkukintojen vähenemiseen. Keski- ja suurikokoisten särkikalojen biomassa pieneni, mutta pienet särkikalat runsastuivat useimmissa järvissä. Hoitokalastuksen onnistumista edesauttoi suuri hoitokalastussaalis suhteessa järven rehevyyteen, sekä kohtuullinen ulkoinen kuormitus ja vähäinen savi- tai humussamennus. HOKA-hankkeen jälkeen Tuusulanjärven kalantutkimukset on tehty pääosin KUVES:n toimeksiannosta ja rahoittamana. Tässä raportissa kootaan yhteen Tuusulan- ja Rusutjärven kalasto- ja eläinplanktontutkimukset vuosilta Raportti on jatkoa Tuusulanjärven ja Rusutjärven ravintoketjukunnostuksen kalatutkimuksia vuosina raportille (Olin & Rask 2). Kirjallisuus Kansanen, P. ja Pekkarinen, M. 1996: Tuusulanjärven sisäinen kuormitus ja mahdollisuudet pilaantuneen sedimentin kunnostamiseen. Vesitalous 3/1996. s Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto 198: Tuusulanjärven kunnostussuunnitelma. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto. Raportti, 21 s. 2

7 Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä 1996: Maatalouden vesiensuojelu ja EU:n ympäristötuet Tuusulanjärven valuma-alueella. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä. Raportti, 6 s. Olin M. & Rask M. (toim.) 2: Tuusulanjärven ja Rusutjärven ravintoketjukunnostuksen kalatutkimuksia vuosina Kala- ja riistaraportteja 18, RKTL, Helsinki. Olin, M. & Ruuhijärvi, J. (toim.) 1999: Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset, vuosiraportti Kala- ja riistaraportteja 18, 1 s. Olin, M. & Ruuhijärvi, J. (toim.) 2: Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset, vuosiraportti Kala- ja riistaraportteja 19, 116 s. Olin, M. & Ruuhijärvi, J. (toim.) 21: Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset, vuosiraportti 2. Kala- ja riistaraportteja 227, 136 s. Olin, M. & Ruuhijärvi, J. (toim.) 22: Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset, vuosiraportti 21. Kala- ja riistaraportteja 262, 136 s. Olin, M., Ruuhijärvi, J., Rask, M., Villa, L., Savola, P., Sammalkorpi, I. & Poikonen, K. 1998: Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset - vuosiraportti Kala- ja riistaraportteja s. Sammalkorpi, I. 1991: Rusutjärven tehokalastuskokeilu Keski- Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto. Moniste, 11 s. 3

8 2. Tuusulanjärven ja Rusutjärven verkkokoekalastukset vuosina 2-23 Sami Vesala 1, Jukka Ruuhijärvi 1 ja Mikko Olin 2 1 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon kalantutkimusasema 1697, Evo 2 Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Biokeskus 3 (Viikinkaari 1), PL 6 1 Helsingin yliopisto 2.1 Johdanto Verkkokoekalastusten tavoitteena on ollut tutkia hoitokalastuksen vaikutuksia Tuusulanjärven ja Rusutjärven kalastoon. Tutkimukset olivat osana HOKA -hanketta vuosina (Olin ym. 1998, Olin & Ruuhijärvi ). Vuosien 22 ja 23 koekalastukset tehtiin Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän tilauksesta. Tässä raportissa esitetään koekalastusten tulokset vuosina 2-23, sekä verrataan niitä edeltävien vuosien tuloksiin. 2.2 Aineisto ja menetelmät Verkkokoekalastukset Verkkokoekalastukset tehtiin Tuusulanjärvellä vuosina 1996 sekä ja Rusutjärvellä vuosina Käytössä oli uudentyyppinen verkkokoekalastusmenetelmä, joka poikkeaa aiemmista pyyntivälineen ja otannan suunnittelun suhteen (Kurkilahti & Ruuhijärvi 1996). Pyyntivälineenä kalastuksissa oli NORDIC yleiskatsausverkko (ykv: 1, m x 3 m), jossa samassa verkossa on 2, m:n kaistaleina 12 eri solmuväliä (; 6,2; 8; 1; 12,; 1,; 19,; 2; 29; 3; 3 ja mm). Solmuvälit kasvavat kertoimen 1,2 mukaan. Tällä pyritään siihen, että verkon pyydystystehokkuus säilyisi mahdollisimman samana eri kokoisille kaloille. Aineiston keruussa käytettiin ositettua satunnaisotantaa (kuva 1). Tuusulanjärvi jaettiin alle 3 m, 3-6 m ja yli 6 m syvyysvyöhykkeisiin. Matalimmassa vyöhykkeessä käytettiin vain pohjaverkkoja, syvemmillä vyöhykkeillä käytettiin lisäksi pinta-, tai pintaja välivesiverkkoja. Näin menetellen kalastosta saadaan mahdollisimman kattava ja valikoimaton otos. Rusutjärvessä syvyysvyöhykejakoa ei tarvittu järven mataluuden vuoksi. Pyyntiponnistus suhteutettiin järven pinta-alaan ja syvyyteen: Tuusulanjärvellä kalastettiin heinä-elokuussa viitenä yönä yhteensä ykv:lla ja Rusutjärvellä kahtena yönä yhteensä 2 ykv:lla. Pyyntiaika oli n. 12 tuntia iltakahdeksasta aamukahdeksaan. Vuoden 1996 koekalastuksissa (Olin & Rask 1996) Tuusulanjärvellä pyyntijärjestelyt poikkesivat jonkin verran myöhempien vuosien järjestelyistä. Vuoden 1996 verkkokoekalastuksessa ei käytetty pintaverkkoja 3-6 m:n vyöhykkeessä, eikä välivesiverkkoja yli 6 m:n vyöhykkeessä. Lisäksi pyyntiponnistus oli pienempi 6 ykv yötä ja pyyntiaika lyhyempi 9-1 h. Vuonna 1996 kalastukset tehtiin viitenä perättäisenä yönä , kun taas muina vuosina oli korkeintaan yksi koekalastuspäivä viikossa. Pyyntikertojen jakaminen pidemmälle aikavälille tasaa sään ja veden lämmön vaikutusta saaliiseen.

9 Saalis käsiteltiin verkko- ja solmuvälikohtaisesti. Kalat lajiteltiin, laskettiin, punnittiin ja niiden pituus mitattiin yhden sentin tarkkuudella. Tulokset esitetään yhden verkon keskimääräisenä saaliina eli yksikkösaaliina tai prosenttiosuuksina kokonaissaaliista. 3m 1,m 3 19, 6, , 2 1, ,m TL TL TL TL TL <3 m Syvyysvyöhykkeet 3-6 m >6 m <3 m 3-6 m >6 m Satunnaisesti valitut pyyntipaikat Kuva 1. Verkkokoekalastusten pyyntimenetelmä: ositettu satunnaisotanta NORDIC yleiskatsausverkoilla. 2.3 Tulokset ja niiden tarkastelu Tuusulanjärven kokonaisyksikkösaalis Kokonaisyksikkösaalis eli kaikkien lajien yhteenlaskettu saalis oli vuosina 2 ja 21 edellisvuosien tasolla, mutta kasvoi vuosina 22 ja 23 huomattavasti (taulukko 2). Särkikalojen osuus saaliin painosta oli vuosina 2-23 samaa luokkaa kuin edeltävinä vuosina, mutta lukumääräosuus oli hieman pienempi; poikkeuksena vuosi 21, jolloin särkikalojen osuus lukumäärästä oli hyvin korkea. Ahvenkalojen prosenttiosuus painosaaliissa vaihteli vuosina 2-23 samoissa rajoissa kuin aikaisemmin. Sen sijaan lukumääräsaaliissa osuus oli jonkin verran edellisvuosia suurempi, lukuun ottamatta vuotta 21, jolloin ahvenkalojen lukumääräosuus jäi pieneksi (taulukko 2) Tuusulanjärven lajikohtaiset saaliit Vuosina 2, 21 ja 23 särki oli sekä painoltaan että lukumäärältään runsain saalislaji ennen pasuria (taulukko 2 ja kuva 2). Vuonna 22 pasuri oli lukumääräisesti runsain ja särki toiseksi runsain laji. Seuraavaksi tärkeimpiä lajeja verkkosaaliissa olivat ahven, sorva, kuha ja lahna. Vuosiin verrattuna ahven ja pasuri ovat nousivat runsaimpien lajien joukkoon.

10 Ahvenen saalis oli vuosina 2-23 kasvussa ja varsinkin lukumääräsaalis oli suuri kahtena viimeisenä vuotena (kuva 2). Lukumäärän kasvu johtui erittäin vahvasta poikastuotannosta vuosina 22 ja 23 (kuva 3). Yleensäkin ahvenen poikastuotanto vaikuttaa kasvaneen vuodesta 1998 lähtien. Kuhan painosaalis vaihteli ollen vuosina 2-1 aikaisempaa pienempi ja nousten jälleen suuremmaksi vuosina Lukumääräsaalis oli lämpiminä kesinä 22-3 suuri johtuen suurista poikasmääristä. Vuonna 21 kuhanpoikasia saatiin muihin vuosiin verrattuna vähän. Kiisken saalis oli vuosina 2-3 edellisvuosien tapaan laskussa ja koostui aikaisempaa pienikokoisemmista yksilöistä. Kuoreen saalis oli melko suuri vuosina 21-22, mutta erityisen pieni vuonna 23. Särkisaalis oli jaksolla 2-3 selvästi aikaisempia vuosia korkeampi. Särjen lisääntyminen tuntuu onnistuneen hyvin vuodesta 1999 lähtien. Salakan saalis alkoi palautua vuosien 2-2 pienten saaliiden jälkeen. Pasurisaalis oli varsinkin kahtena viimeisenä vuotena selvästi edellisvuosia suurempi. Saalis koostui valtaosin pienistä, alle 1 cm:n yksilöistä. Varsinkin vuonna 21 lisääntyminen vaikuttaa onnistuneen erittäin hyvin. Lahnasaalis palautui vuosina 22-3 lähes vuoden 1996 korkealle tasolle. Useiden eri kokoluokkien saalis oli aikaisempaa runsaampi, joten lahnasaaliin kasvu voi osittain johtua myös pyydystettävyyden parantumisesta. Sorvan saalis oli vuosina 2-1 aikaisempaa suurempi, mutta saaliit pienenivät vuosina Pituusjakauma painottui yli 1 cm pituisiin yksilöihin. Suutarin saalis oli vuonna 23 moninkertainen aikaisempaan verrattuna. Pääosa saaliista oli yli 3 cm pituisia yksilöitä. Toutainsaalis pieneni tasaisesti vuodesta 1998 vuoteen 21, jonka jälkeen toutaimia ei enää saatu saaliiksi lainkaan. Vuonna 23 uutena lajina koeverkkoihin ui yksi karppi. 6

11 Taulukko 2. Tuusulanjärven verkkokoekalastussaaliit vuosina 1996, Taulukossa on esitetty lajikohtaiset paino- ja lukumääräverkkoyksikkösaaliit (g ja kpl/verkko) sekä prosenttiosuudet saaliin kokonaispainosta ja lukumäärästä. Muut = ruutana, suutari, karppi, kirjolohi ja särkikalojen risteymät. S. kalat = särkikalat, A. kalat = ahvenkalat. g/verkko kpl/verkko Paino% Kpl% V A K K H K S S P L T S M Y S. A. U H U I A U Ä A A A O O U H K K O V H I U O R L S H U R U T. A A S E A S K R K A U N T V T L L I N K I E I K R A A A A A I K I I T T A N

12 Kg/verkk o 2, 2, 1, 1, Paino ,, Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Salakka Pasuri Lahna Toutain Sorva Suutari Ruutana Karppi Kpl/verkk o Lukumäärä Ahven Kuha Kiiski Hauki Kuore Särki Salakka Pasuri Lahna Toutain Sorva Suutari Ruutana Karppi Kuva 2. Tuusulanjärven verkkokoekalastusten lajikohtaiset yksikkösaaliit vuosina 1996 ja Ylhäällä painoyksikkösaaliit (kg/verkko) ja alhaalla lukumääräyksikkösaaliit (kpl/verkko). Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (se). 8

13 3, 2, 2, 1, 1,,, Ahven 1996 < >2 3, 2, 2, 1, 1,,, Kiiski , 2, 2, 1, 1,,, 3,7 Ahven 1998 < >2 3, 2, 2, 1, 1,,, Kiiski , 2, 2, 1, 1,,, 17,6 Ahven ,2 < >2 3, 2, 2, 1, 1,,, Kiiski Kpl/verkko 3, 2, 2, 1, 1,,,, Ahven 2 9, < >2 3, 2, 2, 1, 1,,, Kiiski , 2, 2, 1, 1,,, Ahven 21 3,2 < >2 3, 2, 2, 1, 1,,, Kiiski , 2, 2, 89,6 21, Ahven , 2 Kiiski 22 1, 1,,, < >2 1, 1, , 2, 2, 1, 1,,, 3 9,7,7 Ahven 23 Kiiski 23 19, 2, 2 3, 1, 1, < > Pituusluokat (cm) Kuva 3. Tärkeimpien saalislajien pituusjakaumat Tuusulanjärvellä heinäelokuussa vuosina 1996, Pylväät kuvaavat kunkin kokoluokan yksikkösaalista (kpl/verkko). Katkaistujen pylväiden viereen on merkitty niiden todellinen korkeus. Vuonna 1996 pituusjakaumia ei tehty kaikista lajeista. 9

14 2, 1, Kuha ,,, 2, 1, < > Kuha ,,, 2, 1, 1, < > 21,9 Kuha ,8 Kpl/verkko,, 2, 1, 1,,, < > 6, Kuha 2 < > Kuha 21 < >.9 Kuha 22 < > , Kuha 23. < > Pituusluokat (cm) Kuva 3. jatkoa 1

15 1 8 Kuore Särki < > Kuore 1998 Salakka , Särki < > Kuore , Salakka , Särki < > Kuore 2 Salakka ,8 Särki 2 Kpl/verkko < > ,7 Kuore 21 Salakka Särki < > , Kuore Salakka Särki 22 33,7 33,2 < >2 1 8 Kuore Salakka ,3 3,2 Särki ,3 < >2 Pituusluokat (cm) Kuva 3. jatkoa 11

16 ,7 Pasuri 1998,8,6 Sorva ,,2 < > Pasuri 1999,8,6, Sorva 1999,2 < > ,8 Pasuri 2,8,6 Sorva ,,2 < > Pasuri 21,8,6 Sorva 21 Kpl/verkko 12 8 < >2,, ,9 1,6 22, Pasuri 22,8,6, Sorva 22,2 < > ,3 2, Pasuri 23,8,6, Sorva 23,2 < > ,,,3,2,1 Suutari Pituusluokat (cm) Kuva 3. jatkoa 12

17 1, 1,2,9,6,3, 3,2 Lahna 1996 < , 1,2,9,6,3, Lahna 1998 < , 1,2,9,6,3, Lahna 1999 < Kpl/verkko 1, 1,2,9,6,3, Lahna 2 < , 1,2,9,6,3, Lahna 21 < , 1,2,9,6,3 1, 1,2,9,6,3 Lahna 22 < Lahna 23 < Pituusluokat (cm) Kuva 3. jatkoa 13

18 2.3.3 Rusutjärven kokonaisyksikkösaalis Kokonaisyksikkösaalis oli vuosina 2-3 melko tasainen ja samaa luokkaa kuin jaksolla , lukuun ottamatta vuoden 21 notkahdusta (taulukko 3). Sitä vastoin lukumääräsaalis oli selvästi aikaisempaa suurempi, mikä merkitsee saaliskalojen keskikoon pienenemistä. Särkikalojen paino-osuus oli suunnilleen sama kuin aikaisempina vuosina. Sen sijaan lukumääräosuus pieneni hieman, mutta oli edelleen selvästi suurempi kuin Tuusulanjärvellä (taulukko 3). Ahvenkalojen osuus suureni varsinkin kahtena viimeisenä vuotena Rusutjärven lajikohtaiset saaliit Vuosina 2-3 särki oli paino-osuudeltaan suurin laji samoin kuin aiemminkin (taulukko 3, kuva ). Lukumääräosuudeltaan särki oli runsain laji vuosina 2 ja 22 ja pasuri vuosina 21 ja 23. Seuraavaksi tärkeimpiä lajeja olivat lahna, salakka, kuha ja ahven. Ahvenen yksikkösaalis oli varsinkin lukumäärän osalta vuosina 2-3 suurempi kuin edeltävällä jaksolla (kuva ). Pituusjakaumien perusteella ahvenen poikastuotanto oli jälkimmäisellä jaksolla aikaisempaa parempi (kuva ). Kuhasaalis oli vuosina 2, 21 ja 22 suunnilleen saama luokkaa kuin edeltävällä jaksolla. Vuonna 22 kuhasaalis oli muita vuosia selvästi suurempi. Vuosina 21 ja 22 kuhanpoikasia oli verkkosaaliissa keskimääräistä enemmän, mutta vuoden 22 vahvaa vuosiluokkaa ei enää näkynyt vuoden 23 saaliissa. Kiiskisaalis pieneni jyrkästi vuodesta 1997 lähtien ja oli vuonna 23 vain murto-osa vuoden 1997 tasosta. Särjen saalis vaihteli suuresti. Painosaalis oli vuosina 2-23 jonkin verran aikaisempaa pienempi, sen sijaan lukumääräsaalis oli keskimäärin suurempi. Pituusjakaumien perustella vuoden 1999 jälkeen ei ole muodostunut vahvaa vuosiluokkaa. Salakkasaalis kasvoi vuosien alhaisesta tasosta ja oli vuonna 23 tutkimusjakson toiseksi korkein. Pasurin painosaalis pysytteli samalla korkealla tasolla kuin vuonna Lukumääräsaalis pieneni vuonna 23 hieman, mutta oli edelleen selvästi suurempi kuin vuosina Vuoden 1998 jälkeen poikastuotanto oli runsasta paitsi vuonna 23. Lahnasaaliissa oli kaksi huippua: vuosina ja Runsaita vuosiluokkia muodostui vuosina 1999 ja 21. Sorvia saatiin muutamia yksilöitä vuosina , mutta muina vuosina sorvia ei saaliissa ollut. 1

19 Taulukko 3. Rusutjärven verkkokoekalastussaaliit vuosina Taulukossa on esitetty lajikohtaiset paino- ja lukumääräverkkoyksikkösaaliit (g ja kpl/verkko) sekä prosenttiosuudet saaliin kokonaispainosta ja lukumäärästä. Muut = ruutana ja särkikalojen risteymät. P. siika = peledsiika, S. kalat = särkikalat, A. kalat = ahvenkalat. g/verkko kpl/verkko Paino % Kpl % V U O S I A H V E N K U H A K I I S K I H A U K I P. S I I K A S Ä R K I S A L A K K A P A S U R I , 1,3 11,1-1,3 83,6 32, 26,, - -,2 169, 16, 21, ,9 1,9 6,7,1,8,2 9,2 29, 9,7, -,1 163,3 13, 19, , 3,,,1, 9, 23,9 78,2 17,6,,6, 197,3 169,6 27,2 2 8,2 2,1 2,9,2, 11,1 28,7 79,6 17,1,2,,2 29, 236,3 3, ,3, 1,6 -,1 77,7 9, 89,9 12,2,1,6,1 272,8 229,9 2, ,9 38, 1,8,1-89, 32, 83, 2,9 -,2-3, 231,3 72,7 23 2,1 2,,9,1 -,,7 6, 16, ,9 182,3, , 7, 1,3-7,6 1,1 1,6 1,,3 - -,1 1, 77,6 1, ,1 6,6 1,, 8,8 3,1 16,1 13, 7, 1, -, 1, 72, 13,7 1999,9 12,1 1,,7 1,3 3,9 8, 21, 1, 3, 1,, 1, 8, 18, 2,8 7,6,7 2,1, 1,3,3 17,1 7,7 2,7 1,7, 1, 79,7 13,1 21,9 8,3,3-1, 37,6 1,3 2,2 7, 3,2 3,, 1, 8, 13,6 22 6, 19,9,1,7-3,1 6,7 18, 13, -,7-1, 72,9 26, 23 1, 11,9,2,9-31,7 12, 2, 12, , 76, 22, 1997,,8 6, -,7 9,3 19,1 1,3 2,6 - -,1 1, 86, 12, ,7 1,2,1,1, 27,1 36,3 18,,9,2 -, 1, 87,6 11, ,8 1,7 2,2,,2 2,8 12,1 39,6 8,9,2,3, 1, 86, 13,8 2 16,6,7 1,,1,1 38, 9,9 27,,9,1,2,1 1, 81, 18, ,7 1,,6 -, 28, 18,1 33,,,,2, 1, 8,3 1,7 22 1,8 12,,6, - 29, 1,7 27, 8, -, - 1, 76,1 23, , 1,1,, - 2,3 2,1 28,3 7, , 8, 2, L A H N A T O U T A I N S O R V A M U U T Y H T. S. K A L A T A. K A L A T 1

20 Kg/verkko Paino Ahven Kuha Kiiski Hauki Särki Salakka Pasuri Lahna Toutain Sorva Ruutana Siika Kpl/verkko Lukumäärä Ahven Kuha Kiiski Hauki Särki Salakka Pasuri Lahna Toutain Sorva Ruutana Siika Kuva. Rusutjärven verkkokoekalastusten lajikohtaiset yksikkösaaliit vuosina Ylhäällä painoyksikkösaaliit (kg/verkko) ja alhaalla lukumääräyksikkösaaliit (kpl/verkko). Hajontajanat kuvaavat keskiarvon keskivirhettä (se). 16

21 6 3 Ahven , 2, 2, 1, Kiiski 1997, Salakka ,, < >2, Ahven , 2, 2, Kiiski Salakka , ,, < >2, ,3 Ahven , 2, 2, Kiiski Salakka , ,, < >2, Kpl/verkko ,2 Ahven 2 < >2 3, 2, 2, 1, 1,,, Kiiski Salakka ,2 13, Ahven 21 3, 2, 2, Kiiski ,3 Salakka , < >2 1,,, ,8 Ahven 22 13,9 6,2 3, 2, 2, 1, Kiiski Salakka ,, < >2, ,9 Ahven 23 8, 8,9 3, 2, 2, 1, Kiiski Salakka ,, <6cm >2, Pituusluokat (cm) Kuva. Tärkeimpien saalislajien pituusjakaumat Rusutjärvellä heinäelokuussa vuosina Pylväät kuvaavat kunkin kokoluokan yksikkösaalista (kpl/verkko). Katkaistujen pylväiden viereen on merkitty niiden todellinen korkeus. 17

22 3, 2, 2, 1, 1,,, Kuha 1997 < > 3, 2, 2, 1, 1,,, Kuha 1998 < > 3, 2, 2, 1, 1,,, Kuha 1999 < > Kpl/verkko 3, 2, 2, 1, 1,,, Kuha 2 < > 3, 2, 2, 1, 1,,, Kuha 21 < > 3 2, 2 1, 1, 2, Kuha 22 3,2 < > 3 2, Kuha , 1, <6cm > Pituusluokat (cm) Kuva. jatkoa. 18

23 2 1 Särki Pasuri < >2 < >2 2 1 Särki Pasuri < >2 < >2 2 1 Särki ,9 Pasuri < >2 < >2 Kpl/verkko Särki 2,3 3,7 < > , Pasuri 2 < > , Särki ,3 Pasuri < >2 < > Särki 22 26, ,8 Pasuri 22 22, < >2 < >2 2 1 Särki , Pasuri <6cm >2 <6cm >2 Pituusluokat (cm) Kuva. jatkoa. 19

24 ,, 3, 2, 1,, Lahna 1997 < ,, 3, 2, 1,, Lahna 1998 < ,, 3, 2, 1,, 6, Lahna 1999 < Kpl/verkko,, 3, 2, 1,,,, 3, 2, 1,, Lahna 2 < Lahna 21 < ,, 3, 2, 1,, 6,2 Lahna 22 < ,, 3, 2, 1,, Lahna 23 < Pituusluokat (cm) Kuva. jatkoa. 2

25 2. Tulosten tarkastelu 2..1 Tuusulanjärvi Tuusulanjärven koekalastusten yksikkösaalis nousi hyvin korkeaksi vuosina 22 ja 23, mikä sopii yhteen hoitokalastusponnistuksen vähenemisen kanssa. Yksikkösaaliin kasvu johtui varsinkin särjen ja pasurin, ja vähemmässä määrin lahnan, salakan ja suutarin saaliiden kasvusta. Lahnan määrä nousi myös vuoden 23 hoitokalastussaaliissa (luku 1) ja kaikuluotaus- & troolaustutkimuksissa (luku 3). Ahvenen saalis pysyi edelleen korkeana, ja kuhan saaliskin palasi vuosien tasolle. Näiden järven tärkeimpien petokalojen poikastuotanto vaikuttaa hyvältä. Kuorekanta näyttäisi vähentyneen voimakkaasti, kuten kuorearviointiin paremmin soveltuvissa kaikuluotauksissakin (luku 3) havaittiin. Kuoreen lisääntymisessä vaikuttaa olevan ongelmia ja ilmeisesti myös kuolevuus on ollut suurta. Syksyllä 23 Tuusulanjärvestä nuotattiin noin 1 kg hehtaarilta särkikaloja, pääasiassa lahnaa, särkeä ja pasuria. Hoitokalastuksen tehostuminen muutaman saaliiltaan vähäisen vuoden jälkeen onkin hyväksi järven kalakannoille ja veden laadulle. Epäilemättä särkikalojen poikastuotanto säilyy korkeana tulevinakin vuosina, mikäli kutevaa kantaa ei saada riittävästi vähennettyä. Järvessä on nyt kuitenkin myös runsaasti petokaloja, nuorta kuhaa ja ahventa, auttamassa hoitokalastajia särkikalakantojen kurissa pitämisessä Rusutjärvi Rusutjärven koekalastusten yksikkösaaliit olivat keskimäärin vain reilu puolet Tuusulanjärven saaliista. Rusutjärvi on jonkin verran Tuusulanjärveä vähäravinteisempi systeemi johtuen mm. Päijänne-tunnelin juoksutuksista. Painosaalis laski vuonna 23 vuosien tasolle, mutta lukumääräsaalis pysyi edelleen korkeana. Eniten vähentyivät kuhasaaliit. Kuhan poikastuotto näyttää jääneen heikoksi, kuten kuhanpoikastutkimuksissakin (luku ) havaittiin. Ahvensaalis sen sijaan runsastui, ja poikastuotto oli hyvä vuosina 22 ja 23. Rusutjärvi on Tuusulanjärveenkin verrattuna hyvin särkikalavaltainen järvi, johon on muodostunut keskikokoisten ja hidaskasvuisten särkien, pasurien ja lahnojen vallitsema kalayhteisö. Nämä kalat ovat suurelta osin liian suuria järven tärkeimmän petokalan kuhan saaliskaloiksi. Särkikalojen poikastuotto oli kesällä 23 heikko. Hoitokalastamalla vanhat särkikalat vähiin saataisiin kalakantoja nuorennettua ja samalla myös runsaasti sopivan kokoista ravintokalaa kuhalle ja elintilaa ahvenelle. Kirjallisuus Kurkilahti, M. & Ruuhijärvi, J. 1996: Ryhtiä koeverkkokalastukseen oikealla suunnittelulla. Vesitalous 2/1996. s Olin, M. ja Rask, M. 1996: Tuusulanjärven koeverkkokalastukset elokuussa 1996: RKTL, Evon kalantutkimus ja vesiviljely. Moniste. 2 s. Olin, M. & Ruuhijärvi, J. (toim.) 1999: Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset, vuosiraportti Kala- ja riistaraportteja 18, 1 s. Olin, M. & Ruuhijärvi, J. (toim.) 2: Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset, vuosiraportti Kala- ja riistaraportteja 19, 116 s. 21

26 Olin, M. & Ruuhijärvi, J. (toim.) 21: Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset, vuosiraportti 2. Kala- ja riistaraportteja 227, 136 s. Olin, M. & Ruuhijärvi, J. (toim.) 22: Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset, vuosiraportti 21. Kala- ja riistaraportteja 262, 136 s. Olin, M., Ruuhijärvi, J., Rask, M., Villa, L., Savola, P., Sammalkorpi, I. & Poikonen, K. 1998: Rehevöityneiden järvien hoitokalastuksen vaikutukset - vuosiraportti Kala- ja riistaraportteja s. 22

27 3. Tuusulanjärven ulappa-alueen kalatiheys ja biomassa vuosina 2-23 kaikuluotauksella ja koetroolauksella arvioituna Tommi Malinen, Antti Tuomaala ja Zeynep Pekcan-Hekim Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos, PL 6, 1 Helsingin yliopisto 3.1 Johdanto Kaikuluotausta on käytetty Tuusulanjärven ulappa-alueen kalakantojen arvioinnissa vuodesta 1997 alkaen, jolloin järven tehokalastushanke käynnistyi. Tehokkaan nuottaja rysäpyynnin seurauksena järven kalamäärä pienentyi huomattavasti: vuosien aikana ulappa-alueella loppusyksyllä havaittu kalabiomassa romahti kuudesosaan alkuperäisestä (Malinen & Peltonen 2). Tuusulanjärven kalatutkimusten päämääränä on ollut seurata tehokalastushankkeen mahdollisesti aiheuttamia muutoksia kalayhteisössä. Järven kalakantojen kehitystä on seurattu vuoden 1999 jälkeen sekä verkkokoekalastuksilla (ks. luku 2) että samanaikaisilla kaikuluotauksilla ja koetroolauksilla. Vuosien 2-23 kaikuluotaus- ja koetroolaustutkimusten tavoitteena on ollut arvioida Tuusulanjärven ulappa-alueen kalatiheyden ja biomassan kehitys lajeittain sekä ulappa-alueen runsaimman kalalajin, kuoreen, osalta vuotuinen kannan koko ikäryhmittäin. Lisäksi seurantajakson aikana on tutkittu järven kuorekantaa pahoin vaivaavan Glugea hertwigi loisen runsautta ja kaikuluotaustutkimukseen parhaiten soveltuvaa ajankohtaa. 3.2 Aineisto ja menetelmät Aineisto Tuusulanjärven ulappa-alue (yli 3 m syvä alue) kaikuluodattiin päiväsaikaan lokamarraskuussa 1-3 kertaa kaikkina seurantajakson vuosina. Vuonna 23 toteutettiin lisäksi laajempi kaikuluotaustutkimus, johon kuuluivat elokuussa päivällä, elokuussa yöllä, lokakuussa päivällä ja lokakuussa yöllä tehdyt kaikuluotaukset. Kaikuluotausten yhteydessä tehtiin koetroolauksia sekä ulappa-alueella että alle 3 m syvällä alueella. Kaikuluotaukset tehtiin yli 3 m syvillä alueilla pohjois-etelä suuntaisia, 2 m päässä toisistaan sijaitsevia linjoja pitkin (kuva 1A). Ainoa poikkeus oli vuoden 2 ensimmäinen tutkimuskerta, jolloin käytettiin sik-sak -tyyppistä linjastoa. Yli 3 m syvillä alueilla koetroolaukset tehtiin kahdella yhdensuuntaisella linjalla. Vuonna 2 käytettiin hieman erisuuntaisia linjoja (etelä-pohjoinen) kuin vuosina (kuva 1B). Matalien alueiden koetroolaukset tehtiin neljää eri puolelle järveä sijoitettua linjaa pitkin (kuva 1 B). Vuonna 2 ei kuitenkaan troolattu linjoilla C ja D koeluontoisen otannan takia, eikä vuonna 22 linjalla F järven eteläpään aikaisen jäätymisen takia. Syvännealueella koetroolaukset tehtiin syvyyksillä, joissa havaittiin eniten kaloja ja lisäksi kaikuluotaimen pintakatvealueella (-2 m). Matalilla alueilla trooli ulottui käytännössä pinnasta pohjaan. 23

28 3.2.2 Menetelmät Kaikuluotaus Kaikuluotaukset tehtiin SIMRAD EY- -tutkimuskaikuluotaimella ja lohkokeilaisella ES12-7F anturilla, jonka lähettämän äänen taajuus on 12 khz ja äänikeilan avautumiskulma 7 o (-3 db tasolle). Aineisto analysoitiin EP ja Excel taulukkolaskentaohjelmilla. EP -ohjelma erittelee yksittäisistä kaloista ja kalaparvista heijastuneet kaiut. Kalojen vertikaalisen etäisyyden toisistaan ja pohjasta tulee olla 3 cm, jotta ne havaittaisiin yksittäisinä. Vuoden 23 elokuussa pohjasta nousseiden metaanikuplien vaikutus kalakanta-arvioihin poistettiin rajaamalla kuplavanat analyysin ulkopuolelle. Yli m syvien alueiden kalatiheys laskettiin kahdella tavalla: käyttämällä otosyksikköinä kokonaisia kaikuluotauslinjoja ja käyttämällä otosyksikköinä n. 1 m pitkiä linjan osia. Lisäksi laskettiin kalatiheys 3- m syville alueille käyttämällä otosyksikköinä niitä linjojen osia, joissa syvyys oli 3- m. Otosyksikön kalatiheys laskettiin 2- :nä kerroksena, joiden rajat määritettiin kaikuintegraalin vertikaalijakauman ja troolisaaliin lajikoostumuksen perusteella. Tavoitteena oli jakaa vesipatsas kalatiheyden, lajiston, kokojakauman tai pintahäiriön voimakkuuden perusteella eroaviin kerroksiin. Tämä parantaa arvioiden tarkkuutta oleellisesti verrattuna yhtenä kerroksena tehtyyn analyysiin, varsinkin Tuusulanjärven kaltaisella järvellä, jossa suurin osa kaloista on parvissa ja eri lajit ja/tai kokoluokat esiintyvät eri vesikerroksissa. Pääsääntöisesti laskenta tehtiin siten, että kokonaiskaikuintegraali jaettiin vesikerroksen keskimääräisellä yhdestä kalasta heijastuvalla integraalilla. Yhdestä kalasta heijastuva keskimääräinen integraali määritettiin vesikerroksen koetroolaussaaliin perusteella sekä kaikuluotaimen kohdevoimakkuusjakauman perusteella. Kokonaiskalatiheys muutettiin lajikohtaiseksi troolisaaliin lajijakauman perusteella. Kalalajikohtaiset biomassat laskettiin kalalajikohtaisten tiheysarvioiden ja troolisaaliin kalalajikohtaisten keskipainojen avulla. Alueiden keskimääräinen kalatiheys ja biomassa hehtaaria kohden laskettiin otosyksikköjen pituuksilla painotettuna keskiarvona. Keskiarvon varianssi laskettiin Shottonin ja Bazigos:n (198) esittämällä kaavalla ja 9 % luottamusvälit Poissonjakaumaan perustuen (Jolly & Hampton 199). Koetroolaus Koetroolauksissa käytettiin pientä paritroolia (suuaukon korkeus 1, - 2 m, leveys m ja perän silmäharvuus 3 mm). Troolin vetonopeus oli keskimäärin 1, solmua. Koetroolaustutkimuksen tavoitteena oli: 1. Kalalajien runsaussuhteiden ja kokojakauman selvittäminen ulappa-alueella eri vesikerroksissa kaikuluotaustulosten laskentaa varten 2. Kaikuluotaimen pintakatvealueen kalatiheyden ja biomassan arviointi 3. Matalien (1,-3 metriä syvien) alueiden kalatiheyden ja biomassan arviointi. Kuoreaineiston hankinta ikä- ja loismäärityksiä varten Kunkin lajin vetokohtainen saalis punnittiin gramman tarkkuudella. Saaliin lajeittaiset yksilömäärät laskettiin joko kaikista kaloista tai otoksesta lasketun keskipainon perusteella. Lisäksi syvännealueiden vedoista mitattiin lajeittaiset pituusjakaumat millimetrin tarkkuudella. Kaikuluotaimen pintakatvealueen lajeittaiset kalatiheydet ja biomassat hehtaaria kohti laskettiin -2 m syvyydeltä vedettyjen troolivetojen perusteella (kuva 1B, linjat A ja B) ja matalien alueiden neljän -1, m syvyydeltä vedetyn troolivedon perusteella (kuva 1B, linjat C-F). 2

29 Kuorekannan koko ja kuolevuus Kannan koko laskettiin erikseen -vuotiaille ja vanhemmille kuoreille kertomalla kunkin syvyysvyöhykkeen kalatiheysarvio vyöhykkeen alalla ja laskemalla nämä yhteen. Yli 3 m syvien alueiden tiheysarvio sisälsi sekä kaikuluotausarvion että troolaukseen perustuvan pintakatvelueen kalatiheysarvion, kun taas 1,-3 m syvien alueiden tiheysarvio perustui pelkästään näiden matalien alueiden troolauksiin. Kuoreita oletettiin esiintyvän ainoastaan yli 1, m syvillä alueilla. Myöskään kaikuluotaimen pohjakatvealueella mahdollisesti olleet kuoreet eivät sisälly arvioon. Kuoreen kuolevuusarviot laskettiin edeltävän vuoden koko kannan ja seuraavan vuoden -vuotiaita vanhempien kuoreiden lukumäärän suhteeseen perustuen. Ikäjakauma ja loismääritykset Kuoreiden jako kahteen luokkaan, -vuotiaisiin ja vanhempiin, tehtiin pituusjakaumien ja ikämääritysten perusteella. Ikämääritysten lukumäärä vaihteli sen mukaan, kuinka erillisiä -vuotiaiden ja vanhempien pituusjakaumat näyttivät olevan. Vuoden 2 jako perustui pituusjakaumaan ja Pekcanin (22) tekemiin ikämäärityksiin. Vuonna 21 tehtiin vain 22 ikämääritystä jaon varmistamiseksi, mutta vuosina 22 ja 23 jouduttiin tekemään n. 2 määritystä päällekkäisten pituusjakaumien takia. Ikämääritykset tehtiin neutraalipunalla värjätyistä ja hiotuista otoliiteista (Pekcan 22). Vuoden 2 aineistosta tehdyn Glugea hertwigi tutkimuksen (Pekcan 22, Pekcan ym. 2) lisäksi määritettiin vuosien 22 ja 23 ikänäytteistä Glugea -loisen esiintyvyys erikseen -vuotiaille ja vanhemmille kuoreille sekä loisittujen kalojen sisältämien Glugea rakkuloiden lukumäärä. A B D C E 3 7 A 9 B 1 F Kuva 1. Tuusulanjärvellä kaikuluodatut (A) ja koetroolatut (B) linjat. 2

30 3.3. Tulokset Kalatiheys ja biomassa loppusyksyllä Kaikuluotausten ja koetroolausten perusteella Tuusulanjärven yli m syvien alueiden kalatiheys nousi huomattavasti heti edellisen seurantajakson ( ) jälkeen: vuoden 2 lokakuussa tiheysarvio oli n. kalaa/ha. Tiheys oli suunnilleen yhtä suuri vielä vuonna 21, mutta laski tämän jälkeen selvästi (kuva 2A). Vuoden 23 loka-marraskuussa tiheysarvio oli enää n. kalaa/ha. Myös kalabiomassan kehitys oli samansuuntaista, mutta vuosien väliset vaihtelut olivat pienempiä. Vuoden 23 loka-marraskuussa yli m syvien alueiden biomassa-arvio oli -9 kg/ha. Pintakatvealueen kalamäärä oli yleensä alhainen. Poikkeuksena oli vuosi 21, jolloin yli puolet tiheydestä ja kolmasosa biomassasta havaittiin pintakatvealueella. A 7 6 Tiheys (kalaa/ha) B Biomassa (kg/ha) Kuva 2. Tuusulanjärven yli m syvien alueiden kalatiheys (A) ja biomassa (B), sekä niiden 9 % luottamusvälit vuosina kaikuluotauksella arvioituna. Vuosilta on esitetty myös kaikuluotausarvion ja troolauksista lasketun pintakatvealueen kalatiheys/biomassa-arvion summa (o merkki). Vuoden 23 osalta on esitetty ainoastaan loka-marraskuussa päivällä tehdyt arviot vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi. 26

31 Kalatiheys ja biomassa olivat selvästi pienempiä 3- m syvillä kuin yli m syvillä alueilla loka-marraskuussa tehtyjen kaikuluotausten mukaan. Vuonna 2 biomassaarvio 3- m syville alueille oli 12 kg/ha, vuonna kg/ha ja tämän jälkeen alle kg/ha. Matalilla alueilla tehtyjen koetroolausten mukaan 1,-3 m syvien alueiden biomassat olivat vielä tätäkin pienempiä: v. 2 n. 3 kg/ha ja tämän jälkeen - kg/ha (ks. myös kuva 8) Syvännealueen lajijakauma A 6 Yli m syvien alueiden lukumääräisesti runsain laji oli seurantajakson aikana kuore (kuva 3). Kuoreen lisäksi syvännealueella on tavattu merkittäviä määriä ainoastaan pieniä lahnoja ja pasureita, suurempia lahnoja, särkiä ja sorvia. Biomassaltaan kuore oli valtalaji vuosina 2 ja 21, mutta vuonna 22 biomassa koostui lähinnä särjistä ja sorvista, ja vuonna 23 lahnoista. Vuoden 2 ja 21 arvioita ei voitu riittämättömien troolausten takia jakaa tarkkoihin lajeittaisiin luokkiin, mutta muut lajit sisälsivät etupäässä lahnaa ja pasuria. Tiheys (kalaa/ha) kuore lahna ja pasuri <8 cm lahna B 2 sorva Biomassa (kg/ha) särki muut Kuva 3. Yli m syvien alueiden kalatiheysarviot (A) ja kalabiomassa-arviot (B) kaikuluotauksen ja pintatroolauksen mukaan. Vuosina 2 ja 21 luokka muut sisältää kaikki muut lajit paitsi kuoreen. 27

32 3.3.3 Kuorekanta Kuorekannan koko vaihteli suuresti seurantajakson aikana (kuva ). Vaikka aikaisempia laskelmia kuorekannan koosta ei ole, voidaan Malisen ja Peltosen (2) esittämien tulosten perusteella sanoa, että kannan koko oli vuonna 1999 selvästi alle miljoona yksilöä. Vuosiluokat 2 ja 21 olivat vahvoja, ja vuoden 21 loppusyksyllä kuorekannan koko oli jo n. 12 miljoonaa yksilöä. Erittäin suuren kuolevuuden ja heikkojen vuosiluokkien 22 ja 23 takia kanta kuitenkin romahti n. 3 yksilöön loppusyksyyn 23 mennessä. 12 Kannan koko (milj. yksilöä) % 97 % 8 % -vuotiaat vanhemmat Kuva. Tuusulanjärven kuorekannan kehitys vuosina 2-23 loppusyksyllä tehtyjen kaikuluotauksen ja koetroolauksen mukaan. Tutkimusajankohtien välillä tapahtunut kannan kuolevuus on ilmoitettu prosentteina pylväiden välillä. Glugea Hertwigi loinen oli hyvin yleinen kuoreessa koko seurantajakson ajan (kuva ). Vanhemmilla kuoreilla infektoituneiden kalojen osuus oli selvästi suurempi kuin - vuotiailla. Loisittujen kalojen osuus oli vanhemmilla kuoreilla suhteellisen vakio jakson aikana, 7-8 %, mutta -vuotiailla loisittuja kaloja oli vuonna 22 selvästi enemmän kuin muina vuosina. Seurantajakson aikana loisittuja kaloja näytti olevan suurempi osa populaatiosta kuin vuonna Vaikka suurimmalla osalla loisituista kaloista loisrakkuloiden lukumäärä oli alle 2, löytyi kaikkina tutkimusvuosina myös erittäin pahoin infektoituneita kuoreita (kuva 6 ja Pekcan 22). 28

33 Osuus (%) vuotiaat vanhemmat Kuva. Glugea Hertwigi loisen esiintyvyys Tuusulanjärven kuoreessa. Vuoden 1996 ja 2 luvut ovat Pekcanin (22) esittämiä. Kunkin vuoden ja ikäryhmän loisnäytteen koko on ilmoitettu pylvään päällä. A 1 8 Osuus (%) yli 99 B 1 8 Osuus (%) 6 -vuotiaat vanhemmat yli 99 Rakkuloiden lukumäärä Kuva 6. Glugea Hertwigi loisrakkuloiden lukumäärä ilmoitettuna kunkin luokan osuutena loisituista kuoreista vuosina 22 (A) ja 23 (B). 29

34 3.3. Tutkimusajankohtien vertailu Elokuussa 23 kaikuluotausten ja koetroolausten lajijakaumien perusteella sekä kalatiheys että biomassa olivat yli m syvillä alueilla yöllä suurempia kuin päivällä (kuva 7). Sen sijaan 3- m syvillä alueilla tilanne oli päinvastainen. Syvännealueen lukumääräisesti selvästi runsain laji oli ahven ja toiseksi runsain pasuri. Päivällä syvännealueen kalabiomassasta suurimman osan muodostivat ahven ja pasuri, mutta yöllä biomassaltaan runsain laji oli lahna. Kuoreen tiheysarviot olivat hyvin pieniä. Pintakatvealueen kalatiheys oli päivällä varsin suuri, noin kolmasosa koko vesikerroksen kalatiheydestä, mutta yöllä huomattavasti pienempi (kuva 8). Sen sijaan pintakatvealueen biomassa oli huomattavan suuri nimenomaan yöllä, jolloin se oli noin puolet koko vesikerroksen biomassasta. Lokakuussa syvännealueen kalatiheys ja biomassa olivat päivällä selvästi suurempia kuin yöllä (kuva 9). Lukumääräisesti runsaimpia lajeja olivat kuore, lahna sekä luokka lahna ja pasuri < 8 cm. Biomassasta suurin osa oli sekä päivällä että yöllä lahnaa. Matalien 1,-3 m syvien alueiden kalatiheys ja biomassa oli koetroolausten perusteella erittäin alhainen. Etenkin -vuotiaiden kuoreiden tiheysarvio oli suurempi kuin elokuussa. Ahvenen tiheysarvio oli erittäin pieni verrattuna elokuuhun. Pintakatvealueen kalatiheys ja biomassa olivat pieniä etenkin päivällä (kuva 8). Yöllä pintakerroksen kalatiheys oli n. 9 kalaa/ha ja biomassa n. 1 kg/ha. Ahven Kuha Kuore + Kuore 1++ Lahna Lahna ja pasuri < 8 cm Pasuri Muut 7.8. päivä 21.1 päivä yö Kalatiheys (kpl/ha) Biomassa (kg/ha) m syvät alueet 3-m syvät alueet yli m syvät alueet Kalatiheys (kpl/ha) m syvät alueet yli m syvät alueet 3-m syvät alueet yli m syvät alueet 7.8. päivä yö 6 6 Biomassa (kg/ha) 3 1 Biomassa (kg/ha) m syvät alueet yli m syvät alueet 3-m syvät alueet yli m syvät alueet Kuva 7. Kalatiheys ja biomassa vuoden 23 elokuussa eri vuorokaudenaikoina ja syvyysvyöhykkeissä kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella. 3

35 Tiheys Biomassa 2 2 Tiheys (kalaa/ha) Biomassa (kg/ha) Elokuu, päivä Elokuu, yö Lokakuu, päivä Lokakuu, yö Kuva 8. Kaikuluotaimen pintakatvealueen kalatiheys ja -biomassa koetroolauksen mukaan elo- ja lokakuussa 23. Kalatiheys (kpl/ha) päivä päivä m syvät alueet 3-m syvät alueet yli m syvät alueet yö Biomassa (kg/ha)ahven KuhaKuore + Kuore 1++ Lahna Lahna ja pasuri < 8 cm Pasuri Muut Kalatiheys (kpl/ha) m syvät alueet 3-m syvät alueet yli m syvät alueet 3-m syvät alueet yli m syvät alueet päivä yö 1 1 Biomassa (kg/ha) Biomassa (kg/ha) m syvät alueet 3-m syvät alueet yli m syvät alueet 3-m syvät alueet yli m syvät alueet Kuva 9. Kalatiheys ja biomassa vuoden 23 lokakuussa eri vuorokaudenaikoina ja syvyysvyöhykkeissä kaikuluotauksen ja koetroolauksen perusteella. 31