ILMAILUTIEDOTUS. Normi poistettu ilmailumääräysjärjestelmästä

Transkriptio

1 I L M A I L U L A I T O S CIVIL AVIATION ADMINISTR ATION LENTOTURVALLISUUSHALLINTO F LI GH T SA T A U T O I T FI F E Y N L AN H R Y D ILMAILUTIEDOTUS ADVISORY CIRCULAR PL 50, VANTAA, FINLAND, Tel. 358 (0) , Fax 358 (0) Normi poistettu ilmailumääräysjärjestelmästä OHJEITA JÄÄLENTOTOIMINTAA VARTEN OPS T YLEISTÄ 1.1 Jäälentotoiminnan lisääntyessä varsinkin pyörillä olevilla lentokoneilla on vuosittain tapahtunut useita lentovaurioita, jotka johtuvat useimmiten lähestymisessä tai lentoonlähdössä ilmajohdinlinjoihin törmäämisistä tai laskukiidon aikana lumivalleihin tai liian lähelle kiitotietä pysäköityihin lentokoneisiin törmäämisistä. Ilmajohdinlinjoihin törmäämiseen on useimmiten syynä aiotun laskupaikan ennen laskua suoritettavan tarkastusylilennon laiminlyönti, lumivalleihin törmäämisessä ovat yleensä myötävaikuttavina tekijöinä liian kapea ja liukas kiitotie, sivutuuli sekä kiitotien ja sen kynnyksen huono erottuminen ympäröivästä lumikentästä. 1.2 Suksilla tapahtuvassa lentotoiminnassa on sattunut harvemmin vaurioita johtuen todennäköisesti siitä, että lentokoneiden omistajat vaativat ohjaajilta suksilentokokemusta tai -koulutusta ja ettei suksilentokone ole niin arka lumiolosuhteissa kuin pyörillä oleva lentokone. 2 TILAPÄISTEN LENTOPAIKKOJEN KÄYTTÖÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET 2.1 Ilmailulain 32 2 momentti 2.2 Vesilain 24 Asetuksella säädetään, millä edellytyksillä maa- tai vesialuetta saadaan kolmannen henkilön oikeutta loukkaamatta tilapäisesti käyttää ilma-aluksen lentoonlähtöön ja laskuun, vaikka aluetta ei ole sellaiseen tarkoitukseen erityisesti järjestetty. Avoimen vesistön käytössä on kuitenkin soveltuvin osin noudatettava, mitä 19 päivänä toukokuuta 1961 annetun vesilain (264/61) 1 luvun 24 :ssä on säädetty. Jokaisella on oikeus, välttäen tarpeetonta häiriön aiheuttamista, kulkea vesistössä, missä se on avoinna. Vesistö katsotaan avoimeksi, jos sitä ei laillisen oikeuden perusteella ole suljettu. Mitä edellä on sanottu kulkemisesta vesistössä, koskee vastaavasti kulkemista jäällä. Vesistössä kulkevalla on myös lupa käyttää vierasta vesialuetta tilapäisenä ankkuroimispaikkana, mikäli siitä ei aiheudu toiselle sanottavaa haittaa tahi häiriötä. Valtaväylässä tai yleisessä kulkuväylässä olevia pyydyksiä ja muita irtaimia esineitä, jotka haittaavat kulkemista, saa niitä vahingoittamatta kulkemista varten tilapäisesti siirtää paikaltaan. Sama on laki väylän ulkopuolellakin olevasta irtaimesta esineestä, joka kohtuutonta haittaa aiheuttavalla tavalla estää kulkemisen. Kulkemisesta väylän ulkopuolella olevan merkityn pyydyksen yli tai sivuitse on määrätty kalastuslainsäädännössä. Liikenteestä kanavassa ja muualla vesistössä sekä yleisellä talvitiellä on voimassa, mitä siitä erikseen on säädetty. 2.3 Ilmailuasetuksen 73 Ilmailulain 32 :n 2 momentissa tarkoitetun maa- ja vesialueen on täytettävä asianomaisen ilmaaluksen lentokäsikirjassa edellytetyt vaatimukset turvallista lentoonlähtöä ja laskua varten. Edellä 1 momentissa tarkoitetun alueen käyttämiseen tulee olla sen omistajan tai haltijan suostumus, jollei ole kysymys 19 päivänä toukokuuta 1961 annetun vesilain (262/61) 1 luvun 24 :ssä tarkoitetusta avoimesta vesialueesta tai ilmailulain 46 :ssä mainitusta hätätilanteesta, pakkolaskusta tai muusta niihin rinnastettavasta tapauksesta. ILL /01

2 2/5 OPS T1-6, Ilmoitukset paikallisille järjestysviranomaisille Kaupunkien ja kauppaloiden järjestyssäännöissä tai poliisijärjestyksissä voi olla säännöksiä kaupungin tai kauppalan alueen käyttämisestä tilapäiseen lentotoimintaan. Ennen tällaisen alueen käyttämistä lentotoimintaan on tehtävä näiden säännösten mukainen ilmoitus paikalliselle poliisiviranomaiselle, joka voi asettaa lennon suorittamiselle yleisön, omaisuuden tai liikenteen turvallisuuteen liittyviä ehtoja (esim. lentosuunnat, alueen vartiointi ja sulkeminen) 3 ILMA-ALUKSEN PÄÄLLIKÖN VASTUU LENTOPAIKAN VALITSEMISESSA 3.1 Ilma-aluksen päällikkö on ilmailulain 24 :n mukaisesti vastuussa siitä, että lento valmistellaan ja suoritetaan voimassaolevien määräysten mukaisesti ja turvallisesti. Lentosääntöjen kohdan mukaan ilma-aluksen päällikön on ennen lennon aloittamista perehdyttävä kaikkiin saatavissa oleviin, aiottua lentoa koskeviin tietoihin ja valmisteltava lento niiden mukaisesti. 3.2 Ilma-aluksen päällikön on ennen lentoonlähtöä ja laskua varmistauduttava siitä, että käytettäväksi aiottu lentopaikka ja lennon hetkellä vallitsevat olosuhteet täyttävät ilma-aluksen lentokäsikirjan mukaiset ja ilmailuhallituksen antamien saavutusarvovaatimusten asettamat vaatimukset kiitotien mittojen, esterajoitusalueiden ja pinnan laadun (lumiolosuhteiden yms suhteen ja että lentopaikalla on aiotun lennon laatuun nähden riittävä varustus. 3.3 Käytettäessä jääaluetta ilma-aluksen lentoonlähtöön ja laskuun on ilma-aluksen päällikön kussakin tapauksessa etukäteen joko henkilökohtaisesti tai muulla varmalla tavalla varmistuttava jään riittävästä kantavuudesta ilma-aluksen laskua, lentoonlähtöä, rullaamista ja seisottamista varten. Yleisölennätyksen kyseessä ollen on otettava huomioon, onko jään kantavuus riittävä myös paikalle mahdollisesti kokoontuvan ihmisjoukon ja ajoneuvojen suhteen. 4 VAATIMUKSET KIITOTIEN PITUUDEN JA LÄHESTYMIS- JA NOUSUSEKTO- REIDEN SUHTEEN 4.1 Ilmailuasetuksen 73 :n mukaan on lentotoimintaan käytettävän maa- tai vesialueen täytettävä asianomaisen ilma-aluksen lentokäsikirjassa edellytetyt vaatimukset turvallista lentoonlähtöä ja laskua varten. 4.2 Ilmailuhallitus ei toistaiseksi ole julkaissut tarkempia ilma-alusten saavutusarvovaatimuksia, mutta näitä valmistellaan parhaillaan yhteispohjoismaisesti. Näiden saavutusarvovaatimusten mukaisesti tulee VFR-lentotoimintaan pienillä lentokoneilla soveltaa seuraavia turvallisuusvaatimuksia: a) Lentoonlähtömatka 15 metrin (50 ft) korkeuteen kaikkien moottoreiden toimiessa ei saa ylittää 80 % käytettävissä olevan kiitotien pituudesta. b) Laskeutumismatka 15 metrin (50 ft) korkeudelta ei saa ylittää 70 % käytettävissä olevan kiitotien pituudesta. c) Toimittaessa hyväksymättömiltä lentopaikoilta, joilla lähestymis- ja noususektorin kaltevuus voi ylittää sallitut arvot (max 5 %, 1 : 20) tulee varmistua siitä, että aiottu lähestymistai nousureitti ylittää esteet vähintään 15 metrin (50 ft) korkeudella. 4.3 Ilma-alusten vaatimukset kiitotien pituuden ja lähestymis- ja noususektoreiden suhteen on ilmoitettu lentokäsikirjan saavutusarvo-osassa. Ilmoitetut lentoonlähtö- ja laskeutumismatkojen arvot vastaavat hyviä olosuhteita (kovapintainen, puhdas kiitotie ja hyvä jarrutusteho), josta syystä näitä arvoja on korjattava vastaamaan todellisia olosuhteita, varsinkin toimittaessa liukkailla, lumisilla tai sohjoisilla jääalueilla. Mikäli lentokäsikirjassa ei ole annettu korjauskertoimia, tulee käyttää seuraavia korjauksia: a) Lentoonlähtömatka 15 metrin korkeuteen Tekijä Vastatuuli myötätuuli (max 5 kts) Seisova vesi ja sohjo (max 1,5 cm) Muutos Lyhenee 1,5 %/1 kt Pitenee 5 % /1 kt Pitenee 20 %/1 cm

3 OPS T1-6, /5 Raskas lumi (max 5 cm) Kuiva lumi (max 10 cm) Pitenee 10 %/1 cm Pitenee 5 %/1 cm b) Laskeutumismatka 15 metrin korkeudelta Tekijä Muutos Vastatuuli Lyhenee 1,5 %/1 kt Myötätuuli (max.5 kts) Pitenee 5 %/1 kt Kuiva ja kova lumi tai jää Pitenee 20 % Märkä ja kova lumi tai jää Pitenee 50 % Huom! Ilmoitetusta tai arvioidusta vastatuulikomponentista tulee ottaa huomioon korkeintaan 50 % ja myötätuulikomponentista vähintään 150 %. 5 LENTOTOIMINTA SUKSILENTOKONEILLA SEKÄ PYÖRÄLENTOKONEILLA VÄHÄLUMISILLA JÄÄALUEILLA 5.1 Ennen ensimmäistä laskeutumista tuntemattomaan paikkaan tulee lentää aiotun laskeutumisalueen ympäri ja tarkkailla, onko aiotussa lähestymis- ja ylösvetosuunnissa esteitä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota mahdollisiin ilmajohdinlinjoihin, koska ne ovat vaikeasti havaittavia ja ylittävät vesistöt useimmiten kapeimmilta kohdilta, jolloin pylväät saattavat jäädä piiloon metsän sisään. Lisäksi on hyvä tarkastaa aiottu kiitoalue suorittamalla matalalla ylilento, jolloin voidaan havaita mahdolliset kinokset, kivet tai muut esteet. 5.2 Lähestymis- ja lentoonlähtösuunta tulee valita siten, ettei ylitetä tai ohiteta matalalla asuntoaluetta ja aiheuteta siten tarpeetonta meluhäiriötä. 5.3 On arvioitava, täyttääkö aiottu jääalue kohdan 4 mukaiset vaatimukset vallitsevissa olosuhteissa, sain in on arvioitava jään kantavuus, ellei tästä ole varmaa tietoa. Mikäli ilma-aluksen päällikkö on varma siitä, ett alue ja jään kantavuus ovat riittävät, hän voi tehdä päätöksen mahdollisesta laskeutumisesta. 5.4 Koska korkeuden arvioiminen tasaisen lumipinnan yläpuolella on vaikeaa varsinkin sateella ja hämärässä, on paras suorittaa laskut moottorilaskuina ilma-aluksen lentokäsikirjan ohjeiden mukaisesti. 5.5 Ensimmäinen lasku outoon paikkaan kannattaa suorittaa läpilaskuna ja tarkastaa ilmasta käsin, nouseeko suksien jälkiin vettä. Jos sukset pääsevät jäätymään, voi myöhemmin lentoonlähdön onnistuminen olla kyseenalaista. 6 LENTOTOIMINTA JÄÄLLE AURATUILTA KIITOTEILTÄ 6.1 Lentopaikan mitat ja sijoitus Jäälentopaikan kiitotien minimipituus määräytyy käytettävien ilma-alus tyyppien vaatimusten mukaan kohdan 4 mukaisesti. Kiitotien pituutta valittaessa tulee ottaa huomioon kaikki mahdolliset laskeutumis- ja lentoonlähtömatkaa pidentävät tekijät ja, jos tilaa on käytettävissä, kannattaa kiitotien pituutta lisätä tästäkin % Auratun kiitotien (-alueen) leveyden tulisi olla vähintään (Mielellään jopa 45 m), koska kiitotien lumivallit muutaman aurauskerran jälkeen tulevat niin korkeiksi ja koviksi, että kiidossa valliin törmännyt ilma-alus todennäköisesti vaurioituu. Kiitotien reunavallin tulisi olla profiililtaan mahdollisimman matala ja loivasti nouseva. Lyhytaikaiseen käyttöön aurattu kiitotie voi olla vain 15 m levyinen, jos lumikerroksen vahvuus on alle 15 cm ja lumi on kuivaa ja pehmeää Kiitoalueen päistä lähtien molempiin suuntiin tulisi olla vapaat lähestymis- ja noususektorit kaltevuudella 1 : 20 (5 %). Mikäli sektoreissa on kuitenkin yli 1 : 20 kaltevuuden kohoavia esteitä, on lähestyminen ja nousu näiden yli voitava suorittaa yli 15 m (30 ft) korkeudella esteestä mitattuna. Jäälentopaikka tulisi sijoittaa siten, etteivät lähestymis- tai noususektorit ylitä ilmajohdinlinjoja kovin pienellä korkeudella.

4 4/5 OPS T1-6, Mikäli jäälentopaikalle aurataan kiitotien suuntainen yhdystie (rullaustie), tulee sen ja kiitotien reunojen välisen etäisyyden olla vähintään Ilma-alusten tai muiden ajoneuvojen pysäköintipaikkaa ei saa sijoittaa kiitotien jatkeelle sen päähän, vaan kiitoalueen sivulle siten, etteivät pysäköidyt ilma-alukset ylitä kiitoalueen reunasta lähtevää kaltevuudeltaan 1 : 3 olevaa siirtymäpintaa. Suositeltava pysäköintialueen etäisyys kiitotien (-alueen) reunasta on vähintään Liitteessä 1 on esitetty periaatepiirros jäälentopaikasta ja sen järjestelyistä. 6.2 Kiitotien merkitseminen ja tuuli Kiitotien sijainnin havaitsemiseksi ja laskeutumisen helpottamiseksi tulisi kiitotie merkitä reuna- ja kynnysmerkein. Tällaisina merkkeinä voidaan käyttää esim. havupuun oksia tai lippuja, jotka erottuvat hyvin lumesta. Käytännössä on havaittu olevan laskeutumiselle suurta hyötyä myös eräänlaisesta "lähestymishavurivistä", joka helpottaa pinnan havaitsemista loppulähestymisessä. Reunamerkit on asetettava m välimatkoin enintään 2 m kiitotien reunoista ulospäin. Kynnysmerkit on sijoitettava vähintään auratun kiitotien päätyvalleista kiitotielle päin, kiitotiehen nähden kohtisuoriin riveihin alkaen kiitotien reunoista (ks. liite 1). 6.2 Tuulen suunnan havaitsemista varten tulisi kiitotien läheisyyteen, kuitenkin riittävän kauaksi kiitotiestä ( vapaa kaltevuus), sijoittaa tuulipussi tai vaihtoehtoisesti riittävän suuria lippuja ja viirejä. 6.3 Lentotoiminnallisia ohjeita Ilma-aluksen päällikkö on aina vastuussa laskeutumis- tai lentoonlähtöpäätöksen tekemisestä ja siitä, että käytettäväksi aiottu kiitotie on riittävä vallitsevissa olosuhteissa käytettävälle ilma-alustyypille Liukkaalla kiitotiellä ilma-alus on huomattavasti herkempi sivutuulen suhteen kuin hyvissä jarrutusolosuhteissa, joten lentokäsikirjassa ilmoitettu suurin sallittu sivutuulikomponentti on todennäköisesti liian suuri Kiitotien reunoille muodostuneet ohuetkin lumikinokset kääntävät ilma-alusta voimakkaasti kiidon aikana kohti reunavalleja Lentokoneissa yleisimmin käytetyt levyjarrutyyppiset pyöräjarrut jäätyvät melko helposti kiinni lennon aikana silloin, kun toimitaan kiitotieltä, jolla on irtolunta, lumisohjoa tai vettä. Laskussa saattaa vain toisen puolen jarru olla jäätynyt kiinni ja aiheuttaa laskukiidossa voimakkaan kiertopyrkimyksen, joka on parhaiten korjattavissa painamalla molempien pyörien jarrut lukkoon, jolloin lentokone liukuu jäällä suoraan. Osastopäällikkö C-E. Calás

5 Liite 1 OPS T1-6, /5 Liite 1 10% leveneminen Sektori 1:20 Sektori 1:20 Kynnysmerkit Lähestymismerkit 60 m 6 JÄÄLENTOPAIKKA JA SEN ESTERAJOITUSALUEET Siirtymäpinta Min Min JÄÄLLE AURATUN KIITOTIEN (-ALUEEN) MERKITSEMINEN max 2 m m min 60 m 60 m Kiitotien (-alueen) reunamerkit 1:20 Pysäköintialue Tuulipussi Kiitotien (-alueen) pituus L ri 1:20