RT PUUJULKISIVUT SISÄLLYSLUETTELO

Transkriptio

1 RT ohjetiedosto syyskuu 2004 korvaa RT (16) PUUJULKISIVUT puutalo, verhouslaudat, verhouslevyt trähus, utvändiga paneler, träplattor timber frame house, boards, wall panels Tässä RT-ohjekortissa käsitellään puurakenteisen asuintalon puisia julkisivuverhouksia, sekä niiden suunnittelua ja asennusta. Ohjeet on tarkoitettu paikallarakentamiseen, mutta ne soveltuvat myös teolliseen talotuotantoon. Puisen julkisivuverhouksen pintakäsittelyt on esitetty ohjekortissa RT Ulkoseinän rakenteellisia ratkaisuja on esitetty ohjekortissa RT JJ/1/Syyskuu 2004/8500/Vla/Rakennustieto Oy SISÄLLYSLUETTELO 1 PUUVERHOUKSIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET 2 PUULAJIT 3 PUUTAVARA 3.1 Puutavaran (sahatavaran) laatu 3.2 Kosteuspitoisuus 3.3 Verhouslaudat 4 PYSTYVERHOUKSET 4.1 Yleistä 4.2 Peiterima- ja lomalaudoitukset 4.3 Avosaumalaudoitus 1 RT Puujulkisivujen uudis- ja huoltomaalaus 2 RT Pientalon puurakenteet, Avoin puurakennusjärjestelmä 4.4 Pystyverhouslaudat 4.5 Kaarevat seinäpinnat 5 VAAKAVERHOUKSET 5.1 Yleistä 5.2 Vaakaverhouslaudat 5.3 Limilaudoitus 5.4 Avosaumalaudoitus 5.5 Kaarevat seinäpinnat 6 VINOON ASENNETTU LAUDOITUS 7 MUUT PUUVERHOUKSET 7.1 Vaneri 7.2 Päre ja paanu 8 PUUVERHOUKSEN ASENNUS 8.1 Kiinnitysalustalle asetetut vaatimukset 8.2 Kiinnitystavat 9 VERHOUSLAUTOJEN JATKOKSET 10 PUUVERHOUKSEN LIITTYMÄT JA SOVITUKSET 10.1 Alareuna, liittyminen sokkeliin 10.2 Yläreuna, liittyminen räystääseen 10.3 Nurkat

2 RT ohjetiedosto 2 1 PUUVERHOUKSIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET Rakentamista koskevat paloturvallisuusmääräykset on esitetty Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa E1 1. Julkisivun ulkopintoja ja tuuletusraon pintoja koskevat luokkavaatimukset riippuvat rakennuksen paloluokasta. P3-luokan rakennuksen ulkoseinän ulkopinnan ja tuuletusraon ulkopinnan luokkavaatimus on D-s2, d2, mikä ei aseta esteitä puuverhouksen käytölle. P2-luokan kerroksisen asuin- ja työpaikkarakennuksen (tai hoitolaitoksen) ulkoseinän ulkopinnan ja tuuletusraon ulkopinnan luokkavaatimus on B-s1, d0, muissa P2-luokan rakennuksissa luokkavaatimus on D-s2, d2. Luokan B-s1, d0 sijasta voidaan em. tapauksissa käyttää luokan D-s2, d2 rakennustarvikkeita, jos rakennus on varustettu automaattisella sammutuslaitteistolla ja seinä on suunniteltu siten, että ulkoisen syttymisen aiheuttaman palon leviäminen seinässä on estetty riittävän tehokkaasti. P1-luokan rakennuksen ulkoseinän ulkopinnan ja tuuletusraon ulkopinnan luokkavaatimus on B-s1, d0. Luokan B-s1, d0 sijasta voidaan enintään 4-kerroksisissa asuin- ja työpaikkarakennuksissa käyttää luokan D-s2, d2 rakennustarvikkeita, jos rakennus on varustettu automaattisella sammutuslaitteistolla ja seinä on suunniteltu siten, että ulkoisen syttymisen aiheuttaman palon leviäminen seinässä on estetty riittävän tehokkaasti. Lisäksi enintään kahdeksankerroksisessa P1-luokan rakennuksessa ulkoseinän ulkopinnan osa saa olla luokkaa D-s2, d2, mikäli tällaisia osia ympäröivät rakenteet suojaavat seinäpintaa palon leviämiseltä. 3 PUUTAVARA 3.1 Puutavaran (sahatavaran) laatu Pohjoismainen mänty- ja kuusisahatavaran yleislajittelu käsittää neljä ulkonäköön perustuvaa peruslaatuluokkaa A, B, C ja D sekä yhdistelmäluokan AB. Näistä paras on luokka A (us). Luokka B (kvintta) on tarkoitettu lähinnä kantaviin rakenteisiin ja luokat C (seksta) ja D tilapäisrakenteisiin (esimerkiksi muotit). Ulkoverhoukseen tarkoitetun puutavaran tulee olla vähintään luokkaa B, mutta suositeltavampaa on käyttää luokkaa A. Vajaasärmäistä sahatavaraa ei suositella ulkoverhoukseen. Joissain tapauksissa saattaa tyvitukeista sahattu särmäämätön puutavara tulla kyseeseen. Ulkoverhoukseen tarkoitettu muotoon höylätty puutavara on tavallisesti hienosahattua joko suoraan tukista vannetai pyörösahalla tai kuivatusta puutavarasta halkaisemalla valmistettua. Höylätty puutavara on poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoista tai muuhun muotoon työstettyä. Se on joko kaikilta sivuiltaan sileäksi höylättyä tai sen käyttölape voi olla myös saha- tai hienosahapintainen, takalape on tavallisesti karkeaksi höylätty. Esimerkkejä puutavaran työstöjäljistä on kuvissa Kuva 5. Pyörösahattu. 2 PUULAJIT Julkisivuverhoukseen käytettävä puutavara on yleensä kuusta. Kuusen solukkorakenne "sulkeutuu" kuivuessaan, ja se on pintapuusta sydänpuuhun samanlaista vastaten veden läpäisevyydeltään männyn sydänpuuta. Männyllä pintapuun solukkorakenne jää "avoimeksi", ja vain sydänpuu on sulkeutunut. Erilaisen solukkorakenteen vuoksi kuusi imee kosteuttaa mäntyä vähemmän, ja siten myös sen kosteuseläminen on vähäisempää. Kuusi soveltuu näin ollen yleensä mäntyä paremmin julkisivuverhoukseen. Kuva 3. Höylätty. Kuva 6. Kehäsahattu. 1 RakMK E1 Rakennusten paloturvallisuus, määräykset ja ohjeet 2002 Kuva 4. Kuivana vannesahattu. Kuva 7. Pelkkahakkurilla työstetty.

3 3 ohjetiedosto RT Kosteuspitoisuus Elävän puun kosteuspitoisuus on yli 30 % kuivapainosta. Sahatavara toimitetaan yleensä lautatarhakuivana, jolloin kosteuspitoisuus vaihtelee % ulkoilman suhteellisen kosteuden mukaan. Asennusvaiheessa ulkoverhoukseen käytettävän puutavaran kosteus ei kuitenkaan saisi ylittää 20 %, koska puu kutistuu kuivuessaan, ja tästä saattaa aiheutua ongelmia erityisesti pontattuja verhouslautoja käytettäessä (pontit saattavat aueta puun kutistuessa). Maalattavan puuverhouksen kosteuspitoisuus saa olla maalausajankohtana enimmillään % maalityypistä riippuen. 3.3 Verhouslaudat Säätilan muutosten myötä puujulkisivun kosteuspitoisuus vaihtelee. Puu pystyy tasaamaan kosteutta sitä paremmin, mitä paksumpaa se on, koska tällöin verhouslaudassa on enemmän massaa pintaan nähden kuin vastaavalla ohuella laudalla, ja puun sisäosa pystyy paremmin tasaamaan kosteutta, vaikka puun pinta välillä kastuisikin. Näin myös kosteuseläminen ja mahdollinen halkeilu on sitä vähäisempää, mitä paksumpaa puutavaraa käytetään. Ulkoverhouslaudan vähimmäispaksuus on riippuvainen laudan leveydestä, taulukko 1. Verhouslautojen paksuudeksi suositellaan sahatavaralla vähintään 22 mm ja muotoon höylätyillä verhouslaudoilla vähintään 23 mm. Voimakkaalle säärasitukselle alttiiksi joutuvissa kohteissa kuten korkeissa julkisivuissa, suositellaan käytettäväksi em. vähimmäismittoja paksumpaa puutavaraa, esimerkiksi 28 mm tai sitä paksumpia verhouslautoja. Kosteusvaihteluiden myötä verhouslaudoissa tapahtuu jossain määrin myös muodonmuutoksia (kupertumista/kovertumista). Mahdollisten haittavaikutusten ehkäisemiseksi on suositeltavaa, että verhouslaudat asennetaan sydänpuoli ulospäin, jolloin lautojen väliset saumat pysyvät tiiviinä. Muotoon höylättyjä ulkoverhouslautoja on saatavana myös sekä päätypontattuina että teollisesti pohjamaalattuina. Päätypontatut laudat soveltuvat vaakaverhouksiin. Päätyponttauksen vuoksi jatkoskohdan ei tarvitse asettua kiinnitystuen kohdalle. Teollinen pohjamaalaus suojaa verhouslautoja UV-säteilyltä ja säärasituksilta välittömästi asennuksen jälkeen sekä vähentää työmaalla tehtävää maalaustyötä. Peittomaalauksella voidaan vähentää ulkoverhouslautojen kosteuselämistä ja halkeilua. Pieni kulmapyöristys laudan särmissä parantaa maalikalvon pysyvyyttä. 1 Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset RYL 2000 Taulukko 512:T1 Taulukko 1. Ulkoverhouslautojen suositeltava paksuus / poikkileikkausmitat leveydestä riippuen. Laudan leveys mm RYL 2000 mukainen vähimmäispaksuus mm 1 Sahatavaralaudat, esimerkiksi Muotoon höylätyt verhouslaudat, esimerkiksi enintään x x 95, 23 x x x 145, 28 x 145 yli x x 170, 28 x RYL 2000 mukainen vähimmäispaksuus on 28 mm kun laudan leveys on yli 150 mm. Mikäli verhouslautojen vähimmäispaksuuksista poiketaan, se tulee erikseen asiakirjoissa mainita. Kuva 8. Käyttämällä erilaisia verhouslautoja saadaan vaihteleva pintavaikutelma.

4 RT ohjetiedosto 4 4 PYSTYVERHOUKSET 4.1 Yleistä Pystyverhouslaudat suositellaan asennettavaksi pääsääntöisesti sydänpuoli ulospäin. Lomalaudoituksen sisemmät laudat voidaan asentaa myös sydänpuoli seinään päin. Lisäksi otetaan huomioon myös oikea lustosuunta (lustokuvio alaspäin kuten myös mahdollinen sahauksessa muodostunut nukka), kuva Peiterima- ja lomalaudoitukset Lomalaudoitus tehdään yleensä sahatuista laudoista asentamalla laudat lomittain toistensa päälle. Peiterimalaudoituksessa asennetaan kapea rima vierekkäisten lautojen välisen raon päälle. Peiterima- ja lomalaudoituksen välinen ero saattaa olla hyvin vähäinen riippuen asennustavasta ja peiteriman leveydestä. Alimmaisten lautojen maalaus tai vähintään pohjustus on syytä tehdä ennen pintalautojen asennusta. Kuvissa 9, 12 ja 13 on esimerkkejä peiterima- ja lomalaudoituksista. Kuva 10. Pystyverhouslaudat asennetaan siten, että lustokuvion suunta on alaspäin. Lisäksi laudat asennetaan pääsääntöisesti sydänpuoli ulospäin. UTS UTV UYS Kuva 11. Pystyverhouslautojen yleisimpiä profiileja, vaakaleikkaus. Pystyverhoukseen voidaan käyttää myös UYV-profiilia mm Sahattu rima 22 x 38 (...50) Sahattu lauta 22 x 125 Vaakalauta (kiinnityslauta) 22 x 100, k 600 Kuva 9. Esimerkki peiterimalaudoituksesta, vaakaleikkaus 1:5 ja aksonometria. Pystylauta 22 x (50...) 100, k 600, (varmistaa tuuletusvälin ilmankierron)

5 5 ohjetiedosto RT noin 20 mm Alemmat laudat voivat olla eri levyisiä kuin päälle tulevat laudat. Alemmat laudat voidaan asentaa poikkeuksellisesti myös sydänpuoli sisäänpäin. Sahattu lauta 22 x 125 Vaakalauta (kiinnityslauta) 22 x 100, k 600 Pystylauta 22 x (50...) 100, k 600, (varmistaa tuuletusvälin ilmankierron) Kuva 12. Esimerkki lomalaudoituksesta, vaakaleikkaus 1:5 ja aksonometria. noin 15 mm Sahattu lauta 22 x 125 Sahattu lauta 22 x 50 Vaakalauta (kiinnityslauta) 22 x 100, k 600 Pystylauta 22 x (50...) 100, k 600, (varmistaa tuuletusvälin ilmankierron) Kuva 13. Lomalaudoitus, peiterimalaudoituksen "negatiivi", vaakaleikkaus 1:5 ja aksonometria. vertaa kuva 9.

6 RT ohjetiedosto Avosaumalaudoitus Pystyverhous voidaan tehdä myös asentamalla sahatut laudat siten, että lautojen väliin jää mm avoin rako. Rakoa ei peitetä rimalla, vaan se jätetään avoimeksi. Rako yhdistää verhouksen takana olevan tuuletusvälin ulkoilmaan. Vaakasuuntaisten kiinnityslautojen alle voidaan runkotolppien kohdalle pystyrimojen asemasta sijoittaa mm paksut korokepalat. Tuuletusvälin moitteeton toiminta varmistuu, kun kiinnityslaudat ovat irti säänkestävästä tuulensuojasta, kuva 14. Lisäksi tuuletusrakoon mahdollisesti pääsevän sadeveden poistoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jotta verhouksen taustarakenteet eivät näkyisi lautojen välisistä raoista, kiinnityslaudat voidaan maalata tai kuultokäsitellä tummiksi ennen verhouksen asentamista. Lisäksi on syytä käyttää tummapintaista tuulensuojalevyä. Laudan paksuuden tulisi olla sitä suurempi, mitä leveämpi on rako. Suositus laudan vähimmäispaksuudeksi on 25 mm, kun raon leveys on noin 10 mm. Pohja- ja mahdollisesti myös pintamaalaus ennen lautojen asennusta helpottaa syrjien pintakäsittelyä. Jo asennetun verhouksen syrjien pintakäsittely (mm. huoltomaalauksessa) on sitä helpompaa, mitä leveämpi on lautojen välinen rako. 4.4 Pystyverhouslaudat Ohjekortissa RT Sahattu ja höylätty puutavara on kohdassa 10 esitelty yleisimmin käytetyt ulkoverhouslautojen tyypit UTS, UTV, UYS ja UYV sekä niiden vakiomitat. Verhouslautojen profiileja voi teettää myös mittojen mukaan. Näin ulkoverhouksen suunnittelussa ei ole välttämätöntä pitäytyä tavallisimpiin profiileihin. Kuva 15. Erilaisten pystyverhousten yhdistelmä. 4.5 Kaarevat seinäpinnat Pystyverhous mahdollistaa myös kaarevat seinäpinnat. Kaarevilla seinäpinnoilla on suositeltavaa käyttää kapeaa lautaa ( mm kaarevuussäteestä riippuen). Parhaiten tarkoitukseen sopivat puoliponttilaudat, avosaumalaudoitus tai peiterimalaudoitus. Kuvan ratkaisu edellyttää säänkestävää tuulensuojaa mm Sahattu lauta 22 x 125 Vaakalauta (kiinnityslauta) 22 x 100, k 600 Kuva 14. Pystylaudoitus avosaumoin, vaakaleikkaus 1:5 ja aksonometria. Pystylauta 22 x (50...) 100, k 600 (tai vanerinen korokepala x 100 x 100)

7 7 ohjetiedosto RT mm Umpisaumoin asennettu ponttilautaverhous antaa sileän ja yhtenäisen pintavaikutelman. Ilman suhteellisen kosteuden muutokset aiheuttavat puun kosteuselämistä, jonka seurauksena saumat aukeavat puun kuivuessa ja vastaavasti sulkeutuvat kosteuden lisääntyessä ja puun turvotessa. Siten pintavaikutelma etenkin läheltä katsottuna vaihtelee olosuhteiden mukaan. Ponttilautoja asennettaessa on syytä jättää saumoihin mm:n laajenemisvara (riippuen puutavaran kosteuspitoisuudesta asennusvaiheessa). Saumojen päälle voidaan asentaa myös peiterimat. Ponttilauta 23 x 120 Vaakalauta (kiinnityslauta) 22 x 100, k 600 Pystylauta 22 x (50...) 100, k 600, (varmistaa tuuletusvälin ilmankierron) Mahdollinen rima Kuva 16. Ponttilaudoitus umpisaumoin, vaakaleikkaus 1:5 ja aksonometria mm Puoliponttilaudalla saumaton leveys voidaan säätää halutuksi. Asennuksessa on syytä käyttää sopivaa rakotulkkia, jotta ura saadaan kauttaaltaan samanlevyiseksi. Saumauran leveydeksi voidaan valita mm. Ponttilauta UYS 23 x 95 Vaakalauta (kiinnityslauta) 22 x 100, k 600 Kuva 17. Puoliponttilaudoitus (UYS-profiili), vaakaleikkaus 1:5 ja aksonometria. Pystylauta 22 x (50...) 100, k 600, (varmistaa tuuletusvälin ilmankierron)

8 RT ohjetiedosto 8 5 VAAKAVERHOUKSET 5.1 Yleistä Vaakaverhouslaudat suositellaan asennettavaksi sydänpuoli ulospäin. 5.2 Vaakaverhouslaudat Ohjekortissa RT Sahattu ja höylätty puutavara esitellyistä ulkoverhouslaudoista vaakalaudoitukseen soveltuvat UTV, UTK, UYV ja UYL, kuva Limilaudoitus UYL-verhouslaudan ohella limilaudoitus voidaan tehdä myös tavanomaisin sahatuin laudoin. Tällöin laudan koko on vapaasti valittavissa, joskin laudan asennus edellyttää sopivaa mallinetta, jotta asennustyö sujuisi vaivattomasti. Ks. kuva 20. Perinteinen vakiokokoinen UYL-verhouslauta on paksuudeltaan mm. UYL-verhouslauta tehdään yleensä sydänpuusta, mikä parantaa sen kestävyyttä, vaikka keskimääräinen paksuus on 15 mm. 5.4 Avosaumalaudoitus Vaakaverhous voidaan tehdä kuten pystyverhouskin asentamalla laudat siten, että niiden väliin jää mm:n rako. Laudan paksuutta, alusrakenteiden värisävyä ja lautojen pintakäsittelyä koskevat tällöin samat ohjeet kuin edellä kohdassa 4.3. Lisäksi laudan syrjät on syytä höylätä vinoon, jotta lautojen alasyrjään muodostuu "tippanokka". Ks. kuva Kaarevat seinäpinnat Kaarevan seinäpinnan teko vaakalaudoin on pystyverhousta hankalampaa, koska laudat joudutaan tällöin taivuttamaan. Kaarevuussäteen on oltava suuri, ja tarvittaessa lautojen kiinnitys tehdään ruuvein. Parhaiten tarkoitukseen soveltuvat profiloimattomat laudat, puoliponttilaudat tai UVL-verhouslaudat. UTK UTV UYL Kuva 19. Vaakaverhouslautojen yleisimpiä profiileja, pystyleikkaus. Vaakaverhoukseen voidaan käyttää myös UYV-profiilia mm Pystylauta (kiinnityslauta) 22 x 100, k 600 / tuuletusväli Puoliponttilauta 23 x 95, laudan alasyrjä höylätty "tippanokaksi" Kuva 18. Puoliponttilaudoitus, pystyleikkaus 1:5 ja aksonometria. UYV-vakioprofiilista muokattu "tippanokallinen" versio.

9 9 ohjetiedosto RT noin 20 mm Pystylauta (kiinnityslauta) 22 x 100, k 600 / tuuletusväli Sahattu lauta 22 x 125, limitys noin 20 mm Lautojen asennusta helpottava malline Kuva 20. Limittäin asennettu vaakaverhous, pystyleikkaus 1:5 ja aksonometria. Käyttämällä paksumpaa ja kapeampaa lautaa voidaan korostaa vaakasuuntaisia varjoja ja tehostaa julkisivun horisontaalisuutta mm Pystylauta (kiinnityslauta) 22 x 100, k 600 / tuuletusväli Sahattu lauta 22 x 125, laudan syrjät höylätty o noin 30 kulmaan Kuva 21. Vaakasuuntainen avosaumalaudoitus, pystyleikkaus 1:5 ja aksonometria.

10 RT ohjetiedosto 10 6 VINOON ASENNETTU LAUDOITUS Verhouslaudat voidaan asentaa myös pysty- tai vaakasuorasta poikkeavaan kulmaan. Vaikutelma on tällöin pysty- ja vaakasuuntaisia verhouksia selvästi voimakkaampi, ja siksi vinoon asennetun verhouksen käyttöä on harkittava tapauskohtaisesti. Tällöin myös lautojen katkaisupintojen suojaukseen ja pintakäsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. Verhouksen alle tulevat kiinnityslaudat asennetaan pystyyn (kuten vaakaverhouksissa), kun verhouksen kaltevuuskulma on enintään 45 vaakasuoraan nähden. 7 MUUT PUUVERHOUKSET 7.1 Vaneri Ulkoverhoukseen soveltuvia vanereita ovat: kuusiviilupintainen pintakäsitelty ja reunasuojattu havuvaneri, pintaviilun enimmäispaksuus 1,5 mm koivuviilupintainen pintakäsitelty ja reunasuojattu sekavaneri tai koivuvaneri, jos edellytetään vähäoksaista tai ulkonäöltään tasaisempaa laatua valmiiksi pintakäsitelty ja reunasuojattu kuusi- tai koivuviilupintainen vaneri (pintaviilu 1,5 mm) maalauspohjapinnoitettu ja reunasuojattu vaneri, kun halutaan ehdottomasti välttää maalipinnan mahdollisia hiushalkeamia. Kuva 24. Detalji vanerin käytöstä julkisivussa. Kuva 22. Vinoon asennettu laudoitus. 1 RT Vaneri rakenteissa ja verhouksissa 2 RT Vanerilevyjen laatuluokat Vaneri Kiinnityslauta 22 x 100, k 600 Tuuletusväli 22 mm Kuva 23. Vanerilevyjen pystysauma. Kuusivaneri kestää käsittelemättömänä paremmin kosteutta ja on kevyempää kuin koivu- tai sekavaneri, mutta myös kuusivaneri suositellaan pintakäsiteltäväksi. Oikealla tavalla pintakäsiteltynä myös koivuviilupintaista vaneria on mahdollista käyttää julkisivuverhouksissa. Mäntyviilupintaista vaneria ei suositella julkisivuverhoukseen pintakäsittelystä mahdollisesti aiheutuvien voimakkaiden värisävyvaihtelujen vuoksi. Käytettäessä vaneria ulkoverhouksissa on suositeltavaa käyttää valmiiksi tehtaalla kosteutta ja hometta vastaan suojakäsiteltyä tai muutoin pinnoitettua tai valmiiksi pintakäsiteltyä levyä, jossa suojaus on tehty molemmille pinnoille. Suojakäsitelty ulkoverhouslevy on tehtaalla valmiiksi suoja- ja kuultokäsiteltyä vaneria, jonka pintaviilun paksuus on enintään 1,5 mm. Myös levyn reunat on suojakäsitelty. Maalauspohjapinnoitettu vaneri soveltuu maalattaviin julkisivulevytyksiin. Peruslevynä käytetään koivu- ja sekavanereita, jotka pinnoitetaan molemmin puolin. Levyä on saatavana myös valmiiksi pohjamaalattuna. Ulkoverhoukseen käytettävän levyn paksuudeksi suositellaan vähintään 15 mm, joka soveltuu k 600 kiinnitystukivälille. Kosteuseläminen otetaan huomioon levysaumoissa ja kiinnitysmenetelmissä siten, että kosteusjännityksiä ei synny (levysaumojen leveys 1 3 mm). Ulkoverhouslevyjen kiinnitykseen suositellaan haponkestävästä ruostumattomasta teräksestä valmistettuja ruuveja (tai nauloja), joiden pituus on 2,5...3 kertaa levyn paksuus. Vanerin käyttöä ulkoverhoukseen on tarkemmin käsitelty RT-ohjekortissa RT Koivuviilupintaisten ja havupuuvanereiden ulkonäköön perustuvat laatuluokat on esitetty ohjekortissa RT

11 11 ohjetiedosto RT PUUVERHOUKSEN ASENNUS 7.2 Päre ja paanu Edellä esiteltyjen verhousten lisäksi on julkisivuihin käytetty jossain määrin myös pärettä ja paanua, vaikka niiden tyypillinen käyttökohde onkin ollut vesikatot. Julkisivussa ne muodostavat suomumaisen pinnan, ja oikein asennettuna ne kestävät säärasituksia kuten tavanomainen lautaverhous. Esimerkiksi perinteisen käsittelemättömän pärekaton ikä on noin 25 vuotta tai jopa enemmän. Päreet valmistetaan noin 0,5 m pitkistä pölkyistä pärehöylällä noin mm paksuiksi ja noin 100 mm leveiksi. Käytetyin puulaji on kuusi, mutta myös mänty ja haapa soveltuvat päreiden valmistukseen. Paanut valmistetaan hitaasti kasvaneesta ja valikoidusta männystä ristisahausmenetelmällä, jolloin vuosilustot ovat kieroontumisen estämiseksi aina kohtisuorassa lapetta vastaan. Männyn ohella myös haapa ja lehtikuusi soveltuvat paanujen valmistukseen. Niin päre kuin paanukin edellyttää lautaverhousta tiheämmin kiinnitystukia sekä huomattavasti enemmän nauloja. 8.1 Kiinnitysalustalle asetetut vaatimukset Ulkoverhouksen taakse jätetään alhaalta ylös avoin tuuletusväli. Sekä suunnittelussa että toteutuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei ilmankierto tuuletusvälissä esty. Tuuletusvälin aikaansaamiseksi rakennuksen runkoon asennetaan ulkoverhouksen kiinnitystuet (yleensä 22 mm x 100 mm lauta). Ne kiinnitetään tuulensuojan läpi seinän runkorakenteisiin mahdollisimman tukevasti. Vaakaverhouksen pystysuuntaiset kiinnitystuet asennetaan seinän runkotolppiin. Pystyverhouksen vaakasuuntaiset kiinnitystuet asennetaan seinän runkotolppiin kiinnitettyhin pystylautoihin, jotta tuuletusrako jatkuu yhtenäisenä alhaalta ylös. Kiinnitystukien asennukseen soveltuvat kuumasinkityt lanka- tai kierrenaulat. Kiinnitys runkoon tapahtuu useimmiten tuulensuojalevyn läpi, joten naulojen pituus määräytyy myös tuulensuojan paksuus (ja valmistusaine) huomioon ottaen. 8.2 Kiinnitystavat Verhouslautojen kiinnitykseen soveltuvat parhaiten täyskantaiset lankanaulat. Korroosion ehkäisemiseksi on käytettävä kuumasinkittyjä nauloja (tai ruuveja). Mikäli käytetään paineilmanaulainta, on huolehdittava, ettei naula uppoa liiaksi puuhun eikä siten riko laudan pintaa. Naulan kanta ei saa myöskään jäädä koholle, vaan sen tulisi upota hieman laudan pintaa syvemmälle. Suositeltavin kiinnitystapa on käsinnaulaus. Naulojen pituuden tulee olla sellainen, että niiden tunkeuma kiinnitysalustassa riittää pitämään verhouslaudat tukevasti kiinni alustassaan. Naulan pituus on yleensä riittävä, kun se lävistää verhouksen kiinnitystuen. Naulojen sijainti suhteessa laudan reunaan on esitetty eri verhoustapoja esittelevissä kuvissa. Naulauksen etäisyydeksi laudan päästä suositellaan vähintään 70 mm halkeamisen välttämiseksi. Edellä kohdassa 7 Muut puuverhoukset on käsitelty myös niiden kiinnitystä. 9 VERHOUSLAUTOJEN JATKOKSET Sekä pysty- että vaakaverhouslautojen jatkoksia tulee välttää mikäli mahdollista. Jatkoksilta voidaan välttyä käyttämällä sormijatkettua verhouslautaa (edellyttää verhouksen peittomaalausta, jotta liimasauma ei näkyisi), tai suojaamalla saumakohta peitelaudalla tai peltilistalla. Mahdolliset vaakaverhouslautojen päittäisjatkokset tehdään huomaamattomasti ja siten, että saumasta saadaan tiivis. Mahdollinen jatkos joudutaan usein naulaamaan hyvin läheltä laudan päätä, ja siksi on halkeamisen ehkäisemiseksi suositeltavaa tehdä naulan reiät poralla. Vaakaverhouslautoja on saatavana myös päätypontattuina, jolloin jatkoksen ei tarvitse sijoittua kiinnitystuen kohdalle eikä jatkosta tarvitse naulata. Mahdollisissa päittäisjatkoksissa lautojen katkaisupinnat tulisi pohjustaa ennen asennusta. Pystylauta 22 x (50...)100, k 600 / tuuletusväli Kiinnityslauta 22 x 100, k 600 Pystyverhouslauta mm Kuva 25. Paanumaisesti käytetty pystyverhous. Sinkitty ja maalattu (tai muovipinnoitettu) pelti, paksuus vähintään 0,5 mm, kaltevuus vähintään 15 o Kuva 26. Pystyverhouksen jatkaminen avosaumalla edellyttää lautojen katkaisupintojen huolellista ja mieluummin ennen asennusta tehtävää pohjustusta ja pintakäsittelyä. Peltilista voidaan korvata myös muotoon höylätyllä ja tippauralla varustetulla puulistalla. Kuvan ratkaisu soveltuu myös levyverhousten vaakasaumoihin.

12 RT ohjetiedosto PUUVERHOUKSEN LIITTYMÄT JA SOVITUKSET Liittymät ja sovitukset esitetään tässä lautaverhousta esimerkkinä käyttäen, mutta ratkaisuperiaatteet ovat sovellettavissa myös levy- tai muihin puuverhouksiin. Liittymät ikkuna- ja oviaukkoihin on esitetty RT-ohjekortissa RT Alareuna, liittyminen sokkeliin Perinteisesti puisen julkisivuverhouksen ulkopinta on ollut likimain sokkelin ulkopinnan tasossa tai jopa sitä sisempänä. Näiden saumakohtaan on yleensä sijoitettu ns. vesilauta tai -lista, jonka yläpinta on höylätty ulospäin kaltevaksi, kuva 28. Nykyisin julkisivuverhouksen taakse jätettävä tuuletusväli aiheuttaa, että verhouksen ulkopinta on tavallisesti noin 50 mm tai jopa enemmän sokkelia ulompana. Ratkaisu on teknisesti toimiva ja siten suositeltava, kuva 27. Julkisivuverhous on kuitenkin mahdollista sijoittaa likimain samaan tasoon sokkelin kanssa (tai myös sisemmäksi) käyttämällä vesilautaa tai sitä korvaavaa peltilistaa, kuva 27. Verhouksen alareunan tulee olla aina vähintään 300 mm maanpintaa ylempänä. Ulkoverhouslauta, esimerkiksi UTK 23 x 120 Mahdollinen tuuletusväli Hirsiseinä Vaihtoehtoinen tuuletusraon sijainti Vesilista tai -lauta Tuuletusrako (huomioidaan julkisivujen korjaustöiden yhteydessä) noin 20 mm Kosteuseristys (esimerkiksi bitumihuopa) Sokkelin ulkopinta Kuva 28. Vaakaverhouksen liittyminen sokkeliin, pystyleikkaus. Perinteinen ratkaisutapa. Alin lauta on usein paksumpi ja mahdollisesti myös profiililtaan muusta verhouksesta poikkeava. Ulkoverhouslauta, esimerkiksi UTK 23 x 120 Pystylauta 22 x 100, k 600 / tuuletusväli n ulkopinta mm Sinkitty ja maalattu (tai muovipinnoitettu) pelti, paksuus vähintään 0,5 mm, kaltevuus vähintään 15 o Muotoon höylätty puu mm 1 RT Puutalon ikkuna-ja ulko-oviliittymät Kosteuseristys (esimerkiksi bitumihuopa) Sokkelin ulkopinta Kuva 27. Vaakaverhouksen liittyminen sokkeliin, pystyleikkaus. Vasemmalla nykyisin yleisesti käytetty ratkaisutapa, oikealla vaihtoehtoinen ratkaisutapa.

13 13 ohjetiedosto RT Yläreuna, liittyminen räystääseen Verhouksen yläreuna ei aiheuta ongelmia, mikäli räystäiden alapinnat laudoitetaan umpeen. Tällöin julkisivuverhous (vaaka- tai pystyverhous) ulotetaan räystäiden alapuolisen, yleensä harvan laudoituksen yläpuolelle. Verhouksen yläreuna ei ole siten näkyvissä, eikä edellytä erityistä viimeistelyä. Vesikatteen alapinnan ja verhouksen väliin jätetään kuitenkin vähintään 25 mm:n rako sekä ulkoseinän, että yläpohjan tuuletusta varten, kuva 29. Mikäli räystäiden alapuoli jätetään avoimeksi ulotetaan verhous lähes vesikatteen alapintaan. Verhouksen yläreunaan jätetään noin 25 mm:n tuuletusrako. Näkyviin jäävänä se edellyttää verhouksen yläreunan viimeistelyä sekä huolellista ja tarkkaa asennusta. Pystyverhouksissa se on yksinkertaista, kun lautojen yläreuna asennetaan täsmälleen halutulle korkeudelle ja lopullinen viimeistely tehdään katkaisemalla lautojen alapäät kiinnityksen jälkeen pyörösahalla. Vaakaverhouksen osalta liittyminen vesikatteen alapintaan on työläämpi mikäli käytetään pontattuja verhouslautoja ja alapuolelta avointa räystästä. Päädyissä lautojen päät joudutaan sahaamaan vesikaton kaltevuutta noudattavaksi. Suorilla sivuilla kattotuolien päiden kohdalla joudutaan useimmiten ylintä lautaa loveamaan. Tarvittaessa voidaan urapontin (naaraspontin) takaosa poistaa asennuksen helpottamiseksi, kuva 31. Yläreuna voidaan varustaa puu- tai peltilistalla, ja tuuletusrako tulisi varustaa sinkityllä teräsverkolla estämään lintujen ym. pääsy yläpohjan tuuletustilaan. Räystäiden suositeltava vähimmäisleveys on pitkillä sivuilla 600 mm ja päädyissä 400 mm. Edellä esitetyt seikat otetaan huomioon myös levyverhouksissa. Kuva 30. Kerrostalon puujulkisivu. Vesikate, esimerkiksi kattohuopa Raakaponttilaudoitus RPL 23 x 95 Sinkitty teräsverkko, simäkoko noin 5 mm Lauta 22 x 100, ehkäisee pakkaslumen tuiskuamisen yläpohjarakenteisiin tuuletusraon kautta Vesikate, esimerkiksi sinkitty (ja maalattu) pelti Sinkitty teräsverkko, simäkoko noin 5 mm Pystyverhouslauta. Mikäli räystään alapuoli jätetään avoimeksi, viimeistellään lautojen yläpäät ennen asennusta ja laudat asennetaan huolella, jotta ylös jätettävä tuuletusrako on kauttaaltaan tasalevyinen. Harvalaudoitus 22 x 100, joka ei estä yläpohjaja seinärakenteen tuuletusta. Raot mm Ylin lauta lovetaan kattotuolien mukaan ja urapontin takaosa poistetaan asennuksen helpottamiseksi. Tarvittaessa myös laudan yläsyrjä työstetään. Kuva 29. Pystyverhouksen liittyminen räystääseen 1:20. Ratkaisu soveltuu kaikille verhouslaudoille. Kuva 31. Vaakaverhouksen liittyminen räystääseen 1:20. Ratkaisu soveltuu kaikille verhouslaudoille.

14 RT ohjetiedosto Nurkat Nurkkalautojen tarve ja käyttö harkitaan tapauskohtaisesti. Niiden avulla nurkat voidaan viimeistellä helposti, mutta samalla ne korostavat rakennuksen kulmia, erityisesti jos ne maalataan muusta verhouksesta poikkeavalla värillä. Perinteisesti nurkissa on käytetty muuta verhousta paksumpia ja leveämpiä lautoja ja poikkeavaa väritystä. Pystyverhous voidaan tehdä myös ilman varsinaisia nurkkalautoja. Tällöin on syytä laskea ennen asennustyötä lautojen menekki julkisivun leveyden ja käytettävien lautojen hyötyleveyden perusteella ja jakaa laudoitus tasaisesti koko julkisivulle. Peiterima- ja lomalaudoitus voidaan aloittaa vastakkaisista nurkista, ja jakaa laudoitus sen jälkeen tasaisesti julkisivun leveydelle. Pontattuja verhouslautoja käytettäessä nurkkiin tulevat laudat työstetään sopivan levyisiksi pyrkien niin lähelle laudan täyttä leveyttä kuin mahdollista (yleensä vähintään pontit poistetaan), kuva 34. Rimat 22 x 38 Laudat 22 x 125 Lauta 22 x 125 Kuva 33. Peiterimalaudoitus, nurkka 1:20. Vertaa kuva. Vastaavalla tavalla tehdään myös lomalaudoituksen nurkka. Laudat 22 x 125 Rimat 22 x 38 Rima 38 x 38, työstetty Ulkoverhouslauta, esimerkiksi UTS 23 x 120 Mahdolliset nurkkalaudat, esimerkiksi 22 x 145 Kuva 32. Peiterimalaudoitus, nurkka 1:20. Vertaa kuva 9. Kuva 34. Pystyverhous, nurkka 1:20. Nurkkaan sijoittuvien lautojen pontit on poistettu, jolloin nurkkalautojen käyttö ei ole välttämätöntä. Ratkaisu soveltuu kaikille verhouslaudoille.

15 15 ohjetiedosto RT Vaakaverhouksessa nurkkalautojen käyttö nopeuttaa nurkkien viimeistelytyötä. Nurkkalautojen poisjättäminen edellyttää verhouslautojen päiden sahaamista sekä jiiriin, että tarkasti oikeaan pituuteen. Lautoja jiiriin sahatessa ne katkaistaan siten, että saumasta tulee ulospäin tiivis. Nurkkalaudat suojaavat vaakalautojen päitä, ja niiden käyttö on siten teknisesti jiiriin tehtyä nurkkaa suositeltavampi ratkaisu. Jiiriin tehty nurkkasauma on tehtävä huolellisesti ja riittävän tiiviiksi (kuten vaakalaudoituksen jatkokset), jotta lautojen katkaisupinnat eivät ole alttiina sadevedelle. Ks. kuva 35. n ulkopinta Verhouslauta, esimerkiksi 22 x 125, asennettuna limittäin Lauta 22 x 75 DET. A Kuva 36. Vaakaverhous, nurkka 1:20. Vaihtoehtoinen ratkaisutapa, jossa nurkkalautojen lape on kohtisuorassa julkisivupintaan nähden. Ratkaisu edellyttää täsmällistä verhouslautojen katkaisua. ja asennusta. DET. A n ulkopinta Verhouslauta, esimerkiksi 22 x 125, asennettuna limittäin n ulkopinta Ulkoverhouslauta, esimerkiksi UTK 23 x 120 Nurkkalaudat, esimerkiksi 25 x 150 Kuva 35. Vaakaverhous, jiiriin tehty nurkka 1:20. Ulkonurkissa laudan sahauskulma on hieman vähemmän kuin 45 ja sisänurkissa vastaavasti hieman enemmän. Näin saumasta saadaan ulkopinnaltaan tiivis. Ratkaisu soveltuu kaikille vaakaverhouslaudoille. Kuva 37. Vaakaverhous, nurkka 1:20. Perinteinen ratkaisutapa, jossa nurkkalaudat ovat hieman varsinaisia verhouslautoja paksumpia ja leveämpiä. Ratkaisu soveltuu kaikille vaakaverhouslaudoille.

16 RT ohjetiedosto 16 Kuva 38. Vaakaverhous, jiirinurkka ja avoräystäs. Kuva 41. Vanerin ja vaakarimoituksen yhdistelmä julkisivussa. Kuva.42. Muotoonhöylätty leveä vaakaverhouslauta julkisivussa ja aidassa. Kuva 39. Keilaponttilaudoituksen ulkonurkka. Valokuvat : Kansikuva ylh. vanhusten palvelukeskus, Loviisa. Kuva Jussi Tiainen. Kansikuva alh. Porvoon Länsirannan asuinkorttelit. Kuva Jussi Vepsäläinen. Muut valokuvat: Yrjö Suonto ja Jussi Vepsäläinen. Tämän ohjekortin laadintaan on osallistunut Rakennustietosäätiön toimikunta TK 170 Puurakenteet: arkkitehti Jussi Vepsäläinen, pj toim.joht. Pertti Hämäläinen tekn. toht. Mika Leivo arkkitehti Jarmo Saari arkkitehti Jukka Jaatinen, siht. Kuva 40. Kapea voimakasprofiilinen kuultokäsitelty vaakaverhous. Esityön tähän RT-ohjekorttiin on tehnyt arkkitehti Jarmo Saari.