VISIO KESTÄVÄSTÄ MATKAILUALUEESTA SUUNNITTELUTYÖKALUNA Esimerkkialueena Whistler Kanada

Transkriptio

1 Tiina Merikoski Maisema-arkkitehti, tutkija TKK Arkkitehtuurinlaitos / VISIO KESTÄVÄSTÄ MATKAILUALUEESTA SUUNNITTELUTYÖKALUNA Esimerkkialueena Whistler Kanada Tässä artikkelissa tarkastellaan matkailualueen eri toimijoiden ja intressiryhmien yhteisen (rakennetun ympäristön) vision merkitystä kestävää (matkailu)yhdyskuntaa tavoittelevassa suunnittelussa. Kestävä kehitys ymmärretään artikkelissa dynaamisena prosessina, joka alkaa kestävän yhdyskunnan visiosta. Tarkastelun kohteena on Whistlerin (Kanada) matkailualueen kunnianhimoisesti laaditut kestävän yhdyskunnan tavoitteet ja visio (Whistler 2020). Whistler 2020 toimii ylimpänä politiikkapaperina alueen suunnittelulle ja rakentamiselle sekä ohjaa kaikkea alueen toimintaa. Whistlerin esimerkin kautta pohditaan visiolähtöisen suunnittelun roolia alueellisen kestävyyden kriteeristön määrittelemisessä sekä kriteeristön asettamien tavoitteiden toteutumisen seurannassa. Artikkeli on osa kestävän matkailualueen suunnittelua ja toteutusta tutkivaa MATKA-hanketta (matka.tkk.fi). MATKA on Tekesin Kestävä Yhdyskunta-ohjelmaan kuuluva yhteishanke (tutkimuslaitoksina Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin ja energiatekniikan laitokset sekä Metsäntutkimuslaitos Metla). MATKA-hankkeen keskeiset tutkimuskysymykset ovat: mikä tekee matkailualueesta yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta kestävän ja miten sen aluerakenteellista kestävyyttä voidaan arvioida? Hankkeen pilottialueena on Ylläksen osayleiskaavan uusi (loma)rakentamiselle osoitettu alue Yllästunturin Äkäslompolon puolella. Hankkeen tavoitteena on kehittää Ylläksen pilottialueen avulla pohjoisille matkailualueille 1 sovellettavat kestävän yhdyskunnan kriteeristö ja visio, sekä niiden pohjalta määritellä suunnittelu- ja toteutusperiaatteet. MATKAILUALUEIDEN KESTÄVYYS - keskeisiä teemoja Ympäristössämme tapahtuvat muutokset ja muutosten vaikutusten parempi ymmärrys aloittivat globaalin keskustelun kestävyyten tähtäävästä kehityksestä. Keskustelua on käyty jo 1960-luvulta lähtien ja Brundtlandin komitea muotoili 1980-luvun lopulla kestävän kehityksen kehityksenä, "joka tyydyttää "!Pohjoisella (luonto)matkailualueella tässä artikkelissa tarkoitetaan talviurheilupainoitteisia (hiihto- ja laskettelukeskus matkailutoiminnan ytimenä) matkailukeskuksia sekä pohjoisilla että vuoristoisilla alueilla. Pohjoisella matkailualueella viitataan pääasiassa pohjoismaiden (Lappi), pohjoisamerikan ja keskieuroopan alppialueiden matkailuyhdyskuntiin.! nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa" (Our common future, 1987). Kestävyys ymmärretään nykyään vakiintuneesti kolmijakoisena kokonaisuutena: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Kestävä kehitys on kuitenkin viime kädessä vaikeasti konkretisoituva ja jopa epämääräinen merkitykseltään. Sen määrittely, sen pohjalta asetetut tavoitteet ja sen arvioimiseksi laaditut työkalut ovat käytännön haaste niin ihmisten arjessa, poliittisessa päätöksenteossa kuin yhdyskuntasuunnittelussakin. Matkailualueiden luonne ja ympäristö poikkeaa muista yhdyskunnista. Matkailualueilla rakentamisella pyritään vastaamaan usein nopeasti kasvavaan asumisen ja palveluntarjonnan tarpeisiin. Paine rakentaa ja kehittää toimintaa on kova etenkin matkailun nousukausina. Hallinnollisesta näkökulmasta matkailualueet ja matkailutoimintavoittoiset kunnat kuormittavat kunnallisia palvelu- ja infrastruktuurijärjestelmiä joskus jopa moninkertaisesti 2. Kunnat vastaavat kuitenkin kaavoituksesta, suunnittelun ja toteutuksen ohjauksesta sekä peruspalveluiden ja infrastruktuurin tarjoamisesta ja ylläpidosta samalla tavalla ja vastaavilla resursseilla niin matkailutoimintavetoisilla alueilla kuin muissa saman kokoisissa kunnissa 3. Pohjoiset luontomatkailualueet, joihin tässä artikkelissa ja MATKA-tutkimuksessa keskitytään, sijaitsevat tyypillisesti etäällä suurista aluekeskuksista ja pääliikenneväylistä. Aluetalous on usein riippuvainen matkailutoiminnasta, mutta sesonkiluonteisuus on haaste paikallisille toimijoille niin taloudellisesti kuin toiminnallisestikin (mm. toiminnan epätasainen jakautuminen, sesonkityöntekijöiden saatavuus ja ammattitaito). Arvokas, kulutukselle herkkä luonnonympäristö on monen matkailualueen vetovoima. Käyttöpaineen kasvaessa alueita on kehitettävä matkailutoiminnan tarpeisiin mutta samanaikaisesti suojeltava toiminnan haitallisilta ympäristövaikutuksilta. Nopeasti kehittyvän matkailutoiminnan vaikutusten ja kasvun hallinta edellyttää matkailupalveluiden tarjoajien lisäksi yhdyskuntasuunnittelijoilta harkintaa, miten alueet toteutetaan niin, että ne säilyvät elinvoimaisina. Miten siis kestävän matkailualueen tavoitteet kytketään suunnitteluun ja toteutukseen? Koska tässä artikkelissa ja MATKA-tutkimushankkeessa fokus on rakennetun ympäristön kestävyydessä, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden kysymyksiin viitataan ainoastaan niiltä osin kuin ne linkittyvät yhdyskuntasuunnitteluun, sen prosesseihin ja työkaluihin sekä rakentamiseen 4. Ekologinen ympäristön kestävyys on laajennettu käsittämään sekä luonnon- että rakennetun ympäristön kestävyyden, jolloin voidaan puhua fyysisen ympäristön kestävyydestä. Luonnonympäristön hyvinvointi on kuitenkin perusedellytys ja lähtökohta kestävän yhdyskunnan toiminnalle, johon kaikki rakentamisen ja ihmisen toiminnan vaikutukset viime kädessä heijastuvat. #!esim. Kolarin kunnan asukasluku vuonna 2008 oli 3860 kun pelkästään Ylläksellä toteutui yli yöpymistä (Tilastokeskus, 2009; Lapin liitto, 2009)! $!Esim. kunnilla ei ole matkailukeskuksille omia suunnittelusta ja palveluntarjonnasta vastaavia työryhmiä tai osastoja! %!Keskeisimpinä suunnitteluun ja toteutukseen osallistuminen ja vaikuttaminen (sosiaalinen kestävyys), sekä rakentamisen laadun vaikutus kustannuksiin (taloudellinen kestävyys) ja kestävyyden merkitys alueen markkinoinnille ja tunnettuudelle (taloudellinen kestävyys). Matkailutoiminnan taloudellista kannattavuutta pidetään perusedellytyksenä alueen kestävälle tulevaisuudelle (taloudellinen kestävyys).!

2 Matkailualueiden ekologisen kestävyyden kannalta merkittävää on luonnonympäristön kantokyky. Turismi hyödyntää luontoa vetovoimatekijänä, mutta edellyttää samalla luontoalueiden suojelua ja luonnon monimuotoisuuden vaalimista (mm. Williams & Ponsford, 2009). Matkailualueiden suunnittelulla voidaan vaikuttaa rakennetun ympäristön ja luonnonalueiden suhteeseen sekä yhdyskuntarakenteen toimintojen sijoittumiseen suhteessa luonnonympäristöön. ULKOPUOLISET YRITYKSET PAIKALLISET YRITYKSET MUUT YRITTÄJÄT / MUU LIIKETOIMINTA MATKAILU YRITTÄJÄT VALTIO YKSITYISET MAANOMISTAJAT PORONOMISTAJAT ASUKKAAT MÖKKILÄISET Yhdyskuntarakenteen ja rakentamisen kestävyys merkitsee rakentamis- ja tuotantotapojen kehittämistä (paikalliset materiaalit ja tekniset ratkaisut), innovaatioita energiaratkaisuissa sekä rakentamisen MAAKUNTA VALTIO KUNTA MATKAILIJAT sijoittumista laajaan alue- ja maisemarakenteeseen (mm. Uusitalo ym., 2007). Teknisten ja rakenteellisten ratkaisujen lisäksi kestävä rakentaminen sisältää paikallisuuden käsitteen. Matkailualueiden nopea rakentaminen ei aina toteuta paikallisuuden heijastumista arkkitehtuuriin. Paikallisuus merkitsee KANSALLISPUISTO TYÖNTEKIJÄT SESONKI VAKITUISET ennen kaikkea elinvoimaista yhteisöä ja sosiaalisten ympäristöjen hyvinvoinnin näkyvyyttä kyläkuvassa. Rakentamiseen paikallisuutta voidaan materiaalivalintojen ja rakennustapojen lisäksi hakea perinteisistä kylärakennemalleista. RAKENNUTTAJAT RAKENNUSYRITYKSET RAKENTAJAT YKSITYISET RAKENTAJAT SUUNNITTELU JA TOTEUTUS LIIKENNE KÄYTTÖ JA YLLÄPITO ENERGIA YHDYSKUN- TATEKN. HUOLTO JA YLLÄPITO Aluerakenteelliseen kestävyyteen kytkeytyvät myös liikkumisen tarpeet ja liikenneratkaisut. Vaikka tässä artikkelissa tai MATKA-hankkeessakaan ei ole mahdollista syventyä matkailualueiden liikkumisen kysymyksiin, niiden asettama haaste turismin tulevaisuudelle ja matkailualueiden suunnittelulle on keskustelussa mukana. Matkailualueilla liikkumisen tarpeet jakautuvat alueelle saapumiseen ja alueella liikkumiseen. Saapuminen on matkailualueiden ja -toiminnan kannalta kenties se merkittävin haaste lento- ja autoliikenteen massiivisten ympäristövaikutusten takia. Alueen sisällä sujuvan liikkumisen mahdollistavat kestävät liikkumismuodot koskevat matkailijoiden lisäksi paikallisia asukkaita sekä matkailualalla työskenteleviä. Pohjoiset luontomatkailualueet ovat tyypillisesti rakenteellisesti hajautuneita lukuunottamatta tiiviitä, aivan hiihtokeskusten yhteyteen rakentuneita keskuksia (Levi, Iso-Ylläs). Alppialueiden matkailukeskukset ovat lähes poikkeuksetta pohjoismaisia keskuksia tiivimpää kylärakennetta noudattelevia, mikä on mahdollistanut muutamissa keskuksissa autottoman tai lähes autottoman ympäristön kehittämisen 5. Suunnitteluprosessin kestävyyteen kytkeytyy vahvasti eri intressiryhmien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet sekä erilaisten ja joskus ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittamisen keinot. Yhdyskuntasuunnittelussa vaikuttavuus syntyy siitä, että mahdollisimman monet saadaan toimimaan kohti yhteistä visiota eli tulevaisuutta. Matkailualueet, kuten kaikki yhdyskunnat, ovat moniulotteisia eri toimijoiden ja käyttäjien muodostamia systeemejä (Kuva 1). Matkailualueiden erityisluonne niin sosiaalisesti, taloudellisesti kuin rakenteellisestikin voi helpottaa systeemin ymmärtämistä, mutta samalla intressien moniulotteisuus korostuu. &!Kuten Zermatt Sveitsissä INSINÖÖRIT JA KONSULTIT Kuva 1 Ylläksen toimijaverkoston moniulotteisuus (Merikoski, 2009). VISIOLÄHTÖINEN SUUNNITTELU 2000-luvun yhdyskuntasuunnittelun haasteita ovat, miten jatkuvaan muutokseen sopeutuvaa ympäristöä suunnitellaan, ja miten tuleva yhdyskunta kuvataan eli visioidaan. Perinteisesti yhdyskuntasuunnittelussa lähtökohdaksi otetaan tietyn aikajänteen jo toteutunut kehitysprosessi, joka dokumentoidaan ja analysoidaan (tulevan) kehityksen suunnan arvioimiseksi. Suunnittelun keinoin pyritään siten vastaamaan tämän arvioidun kehityksen suunnan asettamiin reunaehtoihin. Näin toteutettava yhdyskunta ei kuitenkaan välttämättä ole se tulevaisuus, minkä haluamme. Suunnittelutyökaluilta vaaditaankin kykyä visualisoida haluttu tulevaisuus sekä entistä parempaa kykyä tunnistaa ja sovittaa yhteen eri toimijoiden, käyttäjien ja sektoreiden intressit. Yhdyskuntasuunnittelun toimintaympäristöjen tulee tukea eri toimijat yhdistävää ja osallistumista vahvistavaa suunnittelua. (Staffans ym., 2008) Visiolähtöisellä suunnittelulla tarkoitetaan tässä artikkelissa yhdyskuntasuunnittelua, jossa moniulotteisen toimijaympäristön yhteisesti kehittämän alueellisen vision avulla kehitetään suunnittelu- ja toteutusperiaatteita ja -työkaluja, joilla vision toteutumista voidaan tavoitella käytännössä. Visiolähtöinen suunnittelu perustuu siis siihen, minkälainen visio saadaan eri toimijoiden ja käyttäjien tavoitteiden ja toiveiden yhdistelmästä. Kestävän yhdyskunnan kriteeristö, visio ja indikaattorit ovat keinoja kytkeä kestävän kehityksen prosessi yhdyskuntasuunnitteluun.

3 KRITEERISTÖSTÄ VISION KAUTTA TOTEUTUKSEEN Yhteisen vision muodostaminen edellyttää ensinnäkin alueen eri käyttäjien ja toimijoiden kehittämisintressien tunnistamista. Kestävän yhdyskunnan tavoite asettaa lisäksi reunaehdot, joiden puitteissa määritellään kestävän yhdyskunnan kriteeristö. Yhteinen visio perustuu näille kriteereille, ja on mahdollista luoda vain, kun niistä ollaan yhtä mieltä. Toimijaverkoston erilaiset ja jopa ristiriitaiset intressit voivat muodostua ylitsepääsemättömäksi esteeksi vision kehittämiselle, mikäli kriteereistä ei olla sovittu. Kestävyyden kriteeristössä yhdistyvät ekologiset (luonnonresurssien ja -monimuotoisuus, luonnon kantokyky), yhdyskuntarakenteelliset (aluerakenne, rakentaminen, infrastruktuuri, liikenne, energiantuotanto), sosio-ekonomiset (sosiaalinen ja taloudellinen hyvinvointi, yhteisöllisyys ja paikallisuus, osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet) sekä strategiset (aluekehitys, suunnittelu, hallinto ja aluejohtaminen) näkökulmat. Kriteeristö on yhdyskunnan yhteisten arvojen (mikä on paikallisesti tärkeää) ja kestävän yhdyskunnan perustavoitteiden yhdistelmä (kestävän kehityksen globaalit merkitykset). Mikä on tärkeää? Toteutuuko visio? RAKENNETTU YMPÄRISTÖ KRITEERISTÖ VISIO Mitä mitataan? INDIKAATTORIT Toteuttaako visio kriteeristöä? Kriteeristö luo pohjan kestävän yhdyskunnan visiolle, mutta sen kautta voidaan myös ohjata toteutusta. Ekologisen koerakentamisen alueen Ekoviikin (Helsinki) toteutusta ohjaamaan kehitettiin niin sanotut ekokriteerit. Monialainen työryhmä kehitti kriteerit, joissa painotettiin teknisiä ratkaisuja ja ympäristökuorman pienentämistä. Kriteereillä asetettiin hankkeilta vaadittava minitaso viidestä näkökulmasta: saastuminen, luonnonvarat, terveellisyys, biodiversiteetti ja ravinto. (Pekkarinen-Kanerva & Hakaste, 2000) VISIO MAHDOLLISTAA SEURANNAN TYÖKALUJEN KEHITTÄMISEN Suomen Kestävän kehityksen toimikunnan määritelmän mukaan "kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet." (Malaska, 1994; Ympäristöministeriö, 2009) Kestävä kehitys onkin jatkuvan muutoksen prosessi: rakennetut ympäristöt ja luonnonympäristöt ovat luonteeltaan dynaamisia. Seuranta- ja arviointityökalujen avulla pyritään tunnistamaan miten nämä ympäristöt kehittyvät, minkälaiset vaikutukset muutoksilla on sekä arvioidaan miten kehityksen suuntaa täytyy mahdollisesti muuttaa. Matkailualueilla muutostarpeiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen ovat keskeisessä osassa, sillä kasvu ja rakentaminen tapahtuvat matkailutoiminnan vetämänä joskus hyvinkin nopeasti. Kestävyyden indikaattoreiden keskeinen ongelma on mitattavan asian, kestävän kehityksen, epämääräisyys. Indikaattoreiden kehittyminen helpottuu, kun tyhjentävän määritelmän sijaan etsitään ne konkretiat, joita halutaan mitata. (Rosenström, 2009) Kestävän matkailualueen vision kautta voidaan tunnistaa kestävän kehityksen asettamien tavoitteiden kytkeytyminen käytännön ratkaisuihin ja fyysisen ympäristön toteuttamiseen. Kun kestävän yhdyskunnan visio on muodostettu, on sen toteutumista arvioivien tai mittaavien työkalujen kehittäminenkin mahdollista. Kuva 2 Kriteeristön avulla määritetään, mitkä tekijät ovat tärkeitä. Visio pohjautuu kriteeristöön, kun taas indikaattoreita ei voida kehittää ennen kuin tiedetään mitä halutaan mitata. (Merikoski, 2009). CASE WHISTLER Whistler on kansainvälisesti tunnettu hiihto- ja matkailukeskus Kanadassa, jossa vierailee vuosittain yli 2 miljoonaa kävijää (RMOW, 2009). Whistler on kasvanut varsin lyhyessä ajassa pienestä 600 asukkaan (1976) kyläyhteisöstä vakituisen asukkaan (2006) matkailuyhdyskunnaksi (Shaw & Williams, 2004; RMOW, 2009) lukujen kasvu merkitsi investointeja maankäytönsuunnitteluun, matkailupalveluihin ja -rakenteisiin, mutta myös kilpailevien ja osin ristiriitaisten intressien kehittymistä paikallisten toimijoiden välille. Nopealla kasvulla oli hallinnollisten toimijoiden ja päättäjien tuki, mutta kasvun vauhti alkoi herättää vastustusta asukkaissa. Yhdyskunnan nopea kasvu ei enää voinut jatkua ilman arvolatautunutta keskustelua sosiaalisesta hyvinvoinnista ja luonnon ympäristön kestävyydestä (Gill, 2000) luvulla kasvun rakentamisen politiikka alkoi vähitellen muuttua kasvun hallintaa etsiväksi strategiseksi suunnitteluksi 6. Arvokas luonnonympäristö ja huoli sen tulevaisuudesta ja kantokyvystä johtivat ensimmäisen alueellisen ympäristöstrategian laatimiseen. ' "From growth machine to growth management" (Gill, 2000)!

4 Nykyään Whistlerin kunnianhimoisiin tavoitteisiin kuuluu nousta edelläkävijäksi kestävänä matkailuyhdyskuntana. Whistlerin matkailuyhdyskunnan kasvun rajaksi on määritelty vuodepaikkaa 7 (sis. asukkaat; RMOW, 2009). Visio ja sen avulla määritetyt käytännön tavoitteet perustuvat laajaan osallistumiseen, julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden yhteistyöhön ja sitoutuneisuuteen sekä matkailutoiminnan vetovoimaisuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Seuraavissa kappaleissa kuvataan Whistler 2020 dokumentin keskeiset tavoitteet ja kehittämisprosessi sekä esitetään tulkinta vision perusrakenteesta. Lisäksi vision kytkeytymistä käytännön toteutukseen avataan rakennetun ympäristönja maankäytönsuunnittelun näkökulmasta. WHISTLER 2020 Whistler 2020 on yhteinen visio alueen tulevaisuudesta, pitkäntähtäimen strategiasuunnitelma sekä prosessin kuvaus kohti alueellista kestävyyttä sekä menestystä matkailualueena. Se nähdään kunnianhimoisena ensiaskeleena kohti kestävää yhdyskuntaa ja lopullisena tavoitteena onkin, että Whistler kehittyy kestäväksi yhdyskunnaksi vuoteen 2060 mennessä 8. Whistler 2020 on yhteisövetoinen ja toimintapainoitteinen, ja se on tarkoitettu yksityisten ja julkisten toimijoiden sekä organisaatioiden käyttöön (RMOW, 2007). Whistler 2020 dokumentin ensimmäinen versio hyväksyttiin vuonna 2005, ja päivitetty versio julkaistiin vuonna Whistlerin vision taustalla vaikuttavat alueen kehittymiseen kytkeytyvät globaalit ja paikalliset haasteet. Haasteiden merkitys alueen tulevaisuudelle osoitti tarpeen kehittää pitkän aikajänteen suuunnitelma kohti kestävää yhdyskuntaa. Whistleriin matkailualueena kytkeytyviä globaaleja haasteita ovat muun muassa maailmantalouden ja ilmastonmuutoksen vaikutukset turismiin ja matkailutottumuksiin. Kasvava kilpailu matkailualueiden kesken samoin kuin vähenevät luonnonresurssit ja muut ihmisen toiminnan negatiiviset ympäristövaikutukset, kuten luontoon kerääntyvät haitalliset aineet, luovat paineen muuttaa matkailutoimintaa. Matkailutottumusten muutosta ohjaavat kasvavan ympäristötietoisuuden ja maailmantaloudellisten näkökulmien lisäksi globaalit sosiaalisten muutosten vaikutukset, kuten muutokset väestörakenteissa, globaali sosio-poliittinen epävarmuus ja kasvavat varallisuuserot. (RMOW, 2007) sessä merkityksessä pohjoisilla luontomatkailualueilla, jolloin ilmaan, veteen ja maahan kerääntyvien saasteiden vaikutuksilla on niin ikään suora yhteys matkailutoimintaan. (RMOW, 2007) Haasteiden lyhyt- ja pitkäaikaisten vaikutusten merkityksien arvioiminen sekä mahdollisiin muutoksiin reagoiminen haastaa perinteisen yhdyskuntasuunnittelun ja sen keinot. Lisäksi voidaan kysyä, synnyttääkö matkailualueiden erityisluonne tarpeen uudenlaisille suunnittelun ja toteuttamisen prosesseille ja työkaluille? Whistlerissä nähtiin perinteiset yhdyskuntasuunnittelun keinot riittämättöminä ratkaisemaan moniulotteisia ongelmia proaktiivisesti. Whistler 2020 visio on pyrkimys vastata sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöllisiin haasteisiin holistisella, eri osa-alueet ja -tekijät integroivalla tavalla. Whistler 2020 on laadittu kaikkea toimintaa ja suunnittelua ohjaavaksi, ylimmäksi politiikkapaperiksi. Yhdyskuntasuunnittelulle se merkitsee jokaisen laaditun suunnitelman heijastamista visioon ja siinä asetettuihin prioriteetteihin ja tavoitteisiin: miten suunnitelma toteuttaa visiota? WHISTLER 2020 KEHITTÄMISPROSESSI lukujen taitteessa alettiin kiinnittää huomiota jatkuvan nopean kasvun vaikutuksiin alueen sosiaalisille ja fyysisille ympäristöille. Vuonna 1989 laadittin Official Community Plan, minkä seurauksena alueen kehittämisen fokus vähittelen vaihtui kasvun tukemisesta kasvun hallintaan. (RMOW, 2007) Whistler 2020 dokumentin kehittämisprosessi on ollut nelivaiheinen. Prosessi aloitettiin määrittelemällä alueen menestystekijät, yhteisölle tärkeät arvot sekä kestävyyden periaatteet. Toisessa vaiheessa tarkasteltiin viittä vaihtoehtoista tulevaisuutta kestävyyden näkökulmasta. Kahden ensimmäisen vaiheen pohjalta laadittiin alueen tulevaisuuden hahmotelma sekä strategiasuunnitelman luonnos. Lopulta tulevaisuuden hahmotelmasta kehitettiin Whistlerin visio, ja strategiasuunnitelma viimeisteltiin. Whistler 2020 on laadittu The Natural Step (TNS) 9 viitekehyksen ohjaamana ja perustuu prosessin ensimmäisessä vaiheessa määriteltyihin yhdyskunnan yhteisiin arvoihin. Prosessi on ollut kuntavetoinen, mutta sen perusperiaatteena on ollut vahva ja laaja (yhteisön) osallistuminen kaikissa vaiheissa. Globaalit haasteet heijastuvat paikalliselle tasolle. Whistleriin, kuten moniin muihinkin pohjoisiin matkailukeskuksiin, kohdistuu alueellisen kasvun, hintojen nousun (mm. asumisen ja rakentamisen kustannukset) sekä turismituotteiden ja -palveluiden kysynnän muutosten aiheuttamia paineita. Ilmastonmuutos merkinnee luonnonympäristöllisten vaikutusten lisäksi muutoksia talvilajien toteuttamiselle ja matkailusesongeille. Huoli luonnon hyvinvoinnista ja monimuotoisuuden säilymisestä kasvaa samalla kun luonnonresurssit vähenevät ja niiden hyödyntäminen kallistuu. Terveys ja hyvinvointi ovat keskei- ( Whistlerin kestävyyden visiota ja tavoitteita ohjaa siis kasvulle asetettu raja, ei (kasvun) tavoite. Raja on kuitenkin vastikään nostettu vuodepaikasta vuodepaikkaan ilmeisesti 2010 talviolympialaisten seurauksena. (RMOW, 2007; RMOW, 2009) Rajan kasvattaminen lienee käytännön esimerkki kasvun paineen merkityksestä matkailualueille.! )!Kestävä yhdyskunta on määrittyy Whistler 2020 dokumentissa kestävyyden perustavoitteiden (sustainability objectives) kautta: eliminoida (luonnon)resurssien hyödyntäminen, eliminoida yhdyskuntien tuottama (jäte)materiaali ja päästöt, eliminoida ympäristön fyysinen kuluminen sekä varmistaa ihmisten kyky tyydyttää perustarpeensa. (RMOW, 2007)! WHISTLER 2020 RAKENNE Whistler 2020 rakentuu yhteisen vision ympärille. Visio pohjautuu kestävän yhdyskunnan kriteeristöön, jossa yhdistyvät yhteisön arvot (mikä Whistlerin matkailuyhdyskunnalle on yhteisönä tärkeää) ja kestävän yhdyskunnan perustavoitteet (TNS viitekehyksen pohjalta laaditut sustainability objectives). Vision toteutumisen varmistamiseksi ja kehityksen seurannan mahdollistamiseksi Whistler 2020 sisältää prioriteetti- ja strategia-alueet sekä viime kädessä toiminnan (aloitteet, ohjelmat, projektit, jotka vievät Whistleriä kohti visiota). Vision toteutumisen seurannan mahdollistamiseksi on laadittu prioriteettikohtaiset indikaattorit. (Kuva 3). *!The Natural Step on kestävän yhdyskunnan vision ja siihen tähtäävän kehitysprosessin asiantuntija ja voittoa tavoittelematon ympäristökonsultointiyhdistys. The Natural Step viitekehys tarjoaa toiminta- ja kehitysmalleja kunnille, yhteisöille, yrityksille ja muille organisaatioille.!"...[tns] have developed a proven, science based model that helps communities and businesses better understand and integrate environmental, social, and economic considerations."!

5 kyky ja mahdollisuudet tyydyttää perustarpeensa (esim. varmistaa kaikkien mahdollisuus koulutukseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen). (RMOW, 2007) Arvojen ja perustavoitteiden yhdistelmästä muodostuvan kestävän yhdyskunnan kriteeristön tarkoitus on määritellä yhteinen ymmärrys kestävyyden merkityksistä alueelle. Varsinainen Whistlerin visio vastaa kysymyksiin minkälainen yhteisö Whistler haluaa olla tulevaisuudessa ja minkälaisen matkailuyhdyskunnan yhteisö haluaa. Visiolla pyritään huomioimaan kestävyyden kaikki aspektit (sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristön kestävyys), mutta siinä korostetaan sosiaalisen kestävyyden ja hyvinvoinnin merkityksiä (sosiaalisten ympäristöjen hyvinvointi, ihmisten fyysinen ja henkinen hyvinvointi). Yhteisön hyvinvointi on vision toteutumisen kannalta tärkeää - vain siten voidaan varmistaa kaikkien toimijoiden sitoutuminen vision tavoittelemiseen. Whistler 2020 visio avataan prioriteettien kautta. Prioriteetit ovat ne avainalueet, joiden kautta visio konkretisoidaan. Prioriteettialueita ovat yhteisön hyvinvoinnin kehittäminen (enriching community life), matkailukokemuksen laadullinen kehittäminen (enhancing the resort experience), ympäristön suojelu (protecting the environment), taloudellisen hyvinvoinnin varmistaminen (ensuring economic viability) sekä kumppanuus (partnering for success). Jokainen prioriteettialue on kuvataan Whistler 2020 dokumentissa Whistlerin matkailuyhdyskunnan tulevaisuuden tilana 2020: kuvauksena siitä, minkälainen yhdyskunta toteuttaa näitä prioriteettejä. (Taulukko 1) Kuva 3 Whistler 2020 rakenne, tulkinta (Merikoski, 2009) Whistlerin yhteisölle tärkeiksi (yhteisön arvot) määritellään Whistler 2020 dokumentissa: kestävä yhdyskunta (sustainable community), vahva ja terve yhteisö (strong and healthy community), hyvin suunniteltu yhdyskunta (well-planned community), luonnon ympäristö (natural environment), vahva matkailutalous (strong tourism economy), turvallinen yhdyskunta (safe community), paikalliset asukkaat ja työntekijät (people who live, work and play [in Whistler]), matkailijat (guests) ja yhteistyökumppanit (partners). Arvot ohjaavat kaikkea päätöksentekoa ja toimintaa (RMOW, 2007) ja voidaan nähdä (kestävän yhdyskunnan) kriteeristön paikallisina reunaehtoina. Globaalin näkökulman Whistler 2020 kestävän yhdyskunnan kriteeristöön tuo The Natural Step periaatteisiin perustuvat kestävän yhdyskunnan perustavoitteet (sustainability objectives). Kunnianhimoisten perustavoitteiden tarkoitus on auttaa ymmärtämään, mitä kestävyys viime kädessä tarkoittaa Whistlerin alueelle ja yhteisölle, mutta myös varmistaa, että visiolla todella tähdätään kohti kestävää yhdyskuntaa. Whistler 2020 perustavoitteet ovat: minimoida ja lopulta eliminoida luonnonresurssien (kestämätön) hyödyntäminen (esim. siirtymällä energiantuotannossa uusiutuviin energialähteisiin), minimoida ja lopulta eliminoida yhdyskuntien tuottamat (jäte)materiaalit ja päästöt (esim. luopumalla kemiallisista lannoitteista sekä 100% kierrätyksen avulla), minimoida ja lopulta eliminoida ympäristön fyysinen kuluminen (esim. kestävän metsänhoidon keinot) sekä varmistaa ihmisten

6 Taulukko 1 Whistlerin rakennetun ympäristön vision tavoitteita prioriteettialueiden kautta avattuina. (lähde: RMOW, 2007) Whistler 2020 dokumentissa tunnistetut strategia-alueet kytkevät vision käytännön toimintaan. Strategia-alueet ohjaavat toimintaa ja auttavat eri toimijoita tunnistamaan oman hankkeen, toiminnan tai projektin sijoittumisen kestävän yhdyskunnan prosessiin. Jokaisella strategia-alueella on oma ohjausryhmä, joka määrittelee mihin käytännön toimintoihin vuosittain panostetaan eli pyrkii tunnistamaan, mitkä ovat strategioiden fokusalueet. Ohjausryhmät laativat lisäksi jokaisen strategia-alueen menestyksen kuvauksen (description of success) eli vision kuvauksen tiivistelmän strategia-alueen näkökulmasta. Strategia-alueita, ja siten ohjausryhmiä, on yhteensä 16: 1. Taide, kulttuuri ja perinne 2. Rakennettu ympäristö 3. Talous 4. Energia 5. Rahoitus 6. Terveys ja hyvinvointi 7. Oppiminen 8. Materiaalit ja jäte 9. Luonnon ympäristö 10. Kumppanuus 11. Virkistäytyminen ja urheilu 12. Asukkaiden taloudelliset mahdollisuudet 13. Asuntorakentaminen 14. Liikenne 15. Matkailukokemus 16. Vesi Whistler 2020 sisältää lopulta toiminnan sekä indikaattorit (Kuva 3), joilla vision toteutumista ja mahdollisia muutostarpeita seurataan aktiivisesti. Käytännön toiminnan, ohjelmien ja projektien kautta aluetta viedään lähemmäksi visiota. Jokaisesta aloitteesta, hankkeesta tai suunnitelmasta laaditaan arvio siitä, miten se toteuttaa, tai miltä osin se ei toteuta, Whistler 2020 dokumentin tavoitteita. (RMOW, 2007) Indikaattoreista ja seurannan keinoista tarkemmin seuraavassa kappaleessa. VISIO SEURANNAN JA TOTEUTUKSEN OHJAUKSEN TYÖKALUNA Whistler 2020 vision toteutuminen pyritään varmistamaan ensinnäkin dokumentin roolilla kaikkea suunnittelua ja toimintaa ohjaavana työkaluna, mutta myös varsinaisilla seurannan ja arvioinnin keinoilla. Visio toimii seurannan ja arvioinnin keskiössä: käytännön toiminnan vaikutukset arvioidaan suhteessa visioon ja kestävän yhdyskunnan muutosta mittaavat indikaattorit on kehitetty vision pohjalta.

7 Indikaattorit kytkeytyvät strategia-alueiden kautta visioon: mitä vision osa-alueen toteutumista ko. indikaattorilla voidaan mitata (Kuva 4). Indikaattoreilla pyritään siis mittaamaan kehityksen toteutumista, mutta toisaalta myös löytämään tietoa, jonka pohjalta visiota ja sen ohjaamaa kehityssuuntaa voidaan arvioida. On mahdollista, ja todennäköistä, että visio elää ajan ja toiminnan vaikutusten mukana. Indikaattorit, joilla alueen kehityksen tilaa pyritään mittaamaan ja siten Whistler 2020 tavoitteiden toteutumista seuraamaan, jakautuvat ydinindikaattoreihin (core indicators), strategiaindikaattoreihin (strategy indicators) ja konteksti-indikaattoreihin (context indicators). Ydinindikaattoreiden avulla vision toteutumista seurataan yleisellä tasolla (vision ja kriteeristön toteutumisen seuranta ja arviointi). Ydinindikaattorin tarkoitus on olla nopea ja yksinkertainen tapa saada tieto halutusta tilanteesta "yhdellä silmäyksellä". Strategiaindikaattorit antavat ydinindikaattoreita yksityiskohtaisempaa tietoa ja tarkempia lukuja kehityksestä (strategia-alueiden tavoitteiden toteutumisen seuranta ja arviointi). Kontekstiindikaattoreilla tuotetaan tietoa yhteisön kehittymisestä, joka ei suoraan kytkeydy Whistler 2020 dokumenttiin ja sen strategia-alueisiin. KESTÄVÄN MATKAILUALUEEN VISION KEHITTÄMINEN YLLÄKSEN PILOTTIALUEELLA Whistlerin esimerkkiä hyödyntäen MATKA-hankkeessa lähestytään Ylläksen pilottialueen suunnittelua ja toteuttamista yhteisen (rakennetun ympäristön) vision kehittämisen kautta. Ylläksen tapauksessa keskitytään kuitenkin osayleiskaavaan kaavoitetun uuden alueen tarkasteluun ja haetaan suoraan käytännön toteuttamiseen sovellettavia suunnitteluperiaatteita. Toisin sanoen, siinä missä Whistler 2020 on viime kädessä koko yhdyskunnan tulevaisuutta määrittelevä, Ylläksen tapauksessa vision kehittämisprosessin mallia sovelletaan tiukasti rajatun, matkailuyhdyskunnan osan toteuttamisen tueksi. Ylläkselle laadittu Kehittämissuunnitelma sekä Ylläs II osayleiskaavan tavoitteet ovat osa keskeistä tutkimusaineistoa. MATKA-tutkimuksen puitteissa kehitettävät kestävän matkailualueen kriteeristö, kestävän matkailualueen visio sekä suunnittelu- ja toteutusperiaatteet voidaan ajatella olevan osa laaja-alaisen kehittämissuunnitelman toteuttamista. Kuva 4 Oikealla rakennetun ympäristön (strategia-alueen) vision toteutumista mittavia ja arvioivia indikaattoreita ja vasemmalla vuonna 2008 toteutettuja käytännön toimia. (kuvalähde: Strategia-alueiden ohjausryhmät toimivat seurannan ja prosessin arvioimisen toteuttajina. Ohjausryhmissä yhteisön jäsenet ja asiantuntijat kehittävät yhdessä pitkäntähtäimen strategioita, ja arvioivat vuosittain edellisen vuoden kehityksen ja mahdollisen edistyksen tilan. Arvion pohjalta ohjausryhmissä pyritään tunnistamaan fokusalueet sekä laaditaan suositukset ja toimintaehdotukset seuraavalle vuodelle. Pilottialueen vision kehittämisprosessi Ylläksellä aloitettiin keväällä 2009 avainhenkilöhaastatteluilla. Haastatteluaineiston avulla luonnosteltiin toimijaverkoston kuvaus (Kuva 1) ja pyrittiin tunnistamaan toimijoiden alueen rakennettuun ympäristöön kytkeytyvät kehittämisintressit. Toimijaverkoston kuvauksen avulla on lisäksi arvioitu toimijaryhmien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia aluesuunnitteluun. Haastatteluaineisto on luonut myös pohjan kestävyyden merkitysten tunnistamiselle, eli sitä kautta tutkimuksessa päästään kehittämään kestävän matkailualueen kriteeristöä. Aineiston pohjalta toimijaryhmien edustajia on kutsuttu loka-marraskuussa 2009 pääosin Ylläksellä järjestettäviin ryhmähaastatteluihin. Ryhmähaastatteluihin on kutsuttu 3-5 eri intressiryhmien edustajaa / tilaisuus. Jokaisella haastattelulla on ko. ryhmän toimijanäkökulmaan kytkeytyvä teema tai strategia-alue, jonka kautta pohditaan visiota pilottialueen rakennetusta ympäristöstä kestävänä matkailualueena. Ryhmähaastatteluiden tavoitteena on keskustella toimijaryhmien kesken siitä, minkälaisia paikallisia ja toimijakohtaisia merkityksiä kestävyys saa alueella (kestävän yhdyskunnan tavoitteet,

8 kriteeristön kehittäminen). Merkitysten kautta ryhmissä luonnostellaan toimijakohtainen pilottialueen rakennetun ympäristön visio. Haastattelutilaisuuden lopuksi pohditaan, mitkä ovat vision toteutumisen suurimmat haasteet ja esteet samoin kuin missä piilevät sen mahdollisuudet ja vetovoima. Toimijaryhmien visioiden ja muun aineiston pohjalta tutkimus etenee yhteisen vision luonnokseen: eri toimijoiden, käyttäjien ja intressiryhmien tavoitteiden ja toiveiden yhdistelmään. Edellä mainittuihin aineistoihin perustavaa Ylläksen pilottialueen vision luonnosta jatkotyöstetään yhdessä avainhenkilöiden ja - toimijoiden kanssa työpajamuotoisessa kehittämistilaisuudessa tammikuussa Tutkimuksen tässä vaiheessa aineiston keruu on vielä kesken ja lisäaineistoa tarvitaan niin Whistlerin 2020 kehittämisprosessista kuin sen toteuttamisen ja seurannan järjestelmistä samoin kuin käytännön vaikutuksista yhdyskuntasuunnitteluun. Staffans, A., Kyttä, M. & Merikoski, T. (toim.), Kestävä yhdyskuntarakenne. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja C 69. Helsinki. Tilastokeskus, Matkailutilasto. Uusitalo, M., Sarala, P., & Jokimäki, J. (toim.), Maisemalähtöinen maankäytönsuunnittelu luontomatkailukeskuksissa. Lapin yliopisto. Arktisen keskuksen tiedotteita 49. Williams, P. & Ponsford, I., Futures. Confronting tourism s environmental paradox: Transitioning for sustainable tourism, doi: /j.futures Ympäristöministeriö, Mitä on kestävä kehitys. KIRJALLISUUS Gill, A., From growth machine to growth management: the dynamics of resort development in Whistler, British Columbia. Environment and Planning A, volume 32(6) pages Lapin liitto, Tilastoja Lapista. Väkiluku Lapin kunnissa PDF ladattavissa: Malaska, P., KESTÄVÄ KEHITYS Raportti määritelmää pohtineen työryhmän keskusteluista 18. huhtikuuta Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1994/1995 Our common future, Ympäristön ja kehityksen maailmankomissio: Yhteinen tulevaisuutemme. Ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportti. Suomentanut Kaija Anttonen. Julkaisija: Ulkoasiainministeriö, Ympäristöministeriö. Helsinki: Valtion painatuskeskus: Ympäristöministeriö, Pekkarinen-Kanerva, P. & Hakaste, H., Kohti kestävää kaupunkia. Viikin ekokorttelit Ekoyhdyskuntaprojekti. SAFA, Helsinki. RMOW, Whistler Moving Toward a Sustainable Future. 2nd ed. Resort Municipality of Whistler. RMOW, Resort Municipality of Whistler. Rosentröm, U., Sustainable development indicators. Much wanted, less used? Monographs of the Boreal Environment Research No. 33. Shaw, G. & Williams, A., Tourism and Tourism Spaces. Sage Publications, Inc.