Kirjallinen työ Laulumusiikin osasto / Oopperakoulutus Sibelius-Akatemia Timo Riihonen

Transkriptio

1 Milanon Teatro alla Scala ooppera ja Richard Wagnerin Nibelungin sormus - tetralogian ensimmäisen osan Reininkullan valmistuminen ja esitykset keväällä Havaintoja uran alkuvaiheesta nuorena oopperalaulajana. Kirjallinen työ Laulumusiikin osasto / Oopperakoulutus Sibelius-Akatemia Timo Riihonen

2 1. Johdanto Oopperatalon historiaa Teoksen historiaa Ohjaajan, dramaturgin ja kapellimestarin mietteitä Omat havaintoni Lähteet Liitteet

3 1. Johdanto Kaudella opiskelin Zürichin oopperan kansainvälisessä oopperastudiossa. Vuoden 2009 keväällä, pääsiäisen aikoihin tarjoutui tilaisuus koelaulaa Richard Wagnerin oopperatetralogia Nibelungin sormuksen tulevaan yhteistyöproduktioon Milanon Teatro alla Scalan ja Berliinin Valtionoopperan välillä. Kyseinen produktio ajoittuu vuosille ja huipentuu keväällä 2013, jolloin tulee kuluneeksi 200 vuotta Richard Wagnerin syntymästä, sekä Berliinissä että Milanossa koko neljän oopperan voimin juhlanäytöksiin. Vuosittain valmistetaan yksi osa tetralogiasta ja esitetään molemmissa teattereissa. Koelaulu oli Berliinissä ja sen kuuntelivat produktion musiikista vastaava kapellimestari Daniel Barenboim sekä Berliinin valtionoopperan johtoa. He valitsivat minut Fafner-jättiläisen rooliin, joka nuorelle laulajalle on mitä mielenkiintoisin haaste. Kyseinen rooli vaatii jo laulajalta paljon, mutta on ns. turvallinen rooli aloittaa Wagnerin musiikin parissa, joka mielletään helposti raskaaksi ja dramaattiseksi. Mielenkiinnolla ja avoimin mielin lähdin valmistamaan kyseistä roolia ja oppimaan kyseisestä teoksesta mahdollisimman paljon, sillä vastassa oleva työjakso tulisi varmasti olemaan yksi tähänastisen uran tärkeimpiä ja haastavampia. Pyrin kirjallisessa työssäni tuomaan esille omia pohdintoja teoksen valmistumisen eri vaiheilta.

4 2. Oopperatalon historiaa Teatro alla Scala, tutummin La Scala tai Scala, on hallinnut maailman, Euroopan ja tärkeimpänä Italian oopperakenttää hyvin voimakkaasti jo 1700-luvulta lähtien. Tulipalossa tuhoutuneen Teatro Regio Ducalin jälkeen pyydettiin avustusta Itävallan arkkiherttua Ferdinandilta ja myöhemmin Maria Teresian päätöksestä päätettiin rakentaa Santa Maria della Scala nimisen kirkon entiselle paikalle uusi oopperatalo. Täten teatteri sai myös nimensä kyseiseltä kirkolta. Alun perin teatterin permannolla ei ollut lainkaan istuimia vaan väki seisoen katsoi esityksiä, kun taas rikkaat valtasivat parvet ja katsoivat esityksiä sieltä. Tuohon aikaan oopperasali toimi kaikenlaista toimintaa esityksen aikana mm. kasinopelejä, pörssi- ja hevoskaupittelijoita. Kirjailija Mary Shelley kommentoi La Scalan olosuhteita katsomon puolelta seuraavin sanoin: Oopperassa esitettiin Templario:ta. Valitettavasti, kuten tiedetään, La Scala toimii, ei pelkästään universaalina sosiaaliverkon karttana Milanossa, mutta myös kaiken sortin liiketoimintaa, hevoskaupasta osakekauppohin, harjoitetaan katsomossa; joten hyvin kaukaa ja katkonaisesti saa selvää, mitä melodiaa milloinkin lavalla esitetään. (Wikipedia: La Scala) Onneksi nykyään sentään osakekaupat ovat siirtyneet muualle ja sekä esiintyjät että ennen kaikkea yleisö saa nauttia taiteen hedelmistä. Alun perin tilaan mahtui n katsojaa, mutta vuosisatojen melskeessä istumapaikkojen määrä vakiintui 2800:n. Teatterissa on kuusi aitokerrosta joista kahta ylintä kutsutaan nimeltä loggione. Sinne asettuvat todelliset oopperan ystävät, yleisön edustusto, pahin kritiikki. Monelle tähdelle on sieltä sadellut Buu-huutoja, monelle tuntemattomalle laulajalle ylistyksiä. Nähtäväksi jää oma tuomio. Vanha Scala/Uusi Scala Scalaan on tehty monia restaurointeja, viimeisin tämän vuosituhannen alussa. Oopperatalo ulkoapäin katsottuna on varsin vaatimattoman näköinen, vailla nimensä luomaa glamouria. Mutta sisältä se onkin nimensä veroinen. Itse sali on valtaisa ja huimaavan korkea. Verhoilut ym. koristeellisuudet ovat vertaansa vailla. Mutta työntekijän näkökulmasta asia on toinen.

5 Viimeisimmän restauroinnin myötä pukuhuoneet nykyaikaistuivat/steriloituivat teollisuushallikäytävien oloiseksi, glamour on tiessään. Harjoitusnäyttämöt ovat kaupungin laitamilla, teollisuusalueella, kuten on mm. Zürichissä, Düsseldorfissa, Berliinissä ym. isoissa kaupungeissa, joissa keskusta on niin täynnä, että harjoitukset on helpompi järjestää vanhoissa, isoissa teollisuushalleissa, jotka on vuokrattu oopperan käyttöön. Joka tapauksessa Scalassa on oma tuoksunsa, lavalla oma pölynsä ja tunnelmansa. Scalan julkikuvaa toisaalta suojelee vuosisatojen perinne, jonka on säilytettävä vanhanajan hohdokkuus nykyajan melskeen keskellä. Hinta tosin on kova, kuten tulen edellä kertomaan. Keväällä 2010 Italian hallitus päätti toteuttaa kansainvälisen finanssikriisin seurauksena myös kulttuurialalla leikkauksia, joiden johdosta Italian oopperatalojen rahoitusta leikattaisiin n. 30 %:lla. Monelle talolla se tarkoittaisi n. 50% työvoiman vähentämistä. Tämä arvatenkin sai kaikki ammattiyhdistykset, joita taloissa toimii, takajaloilleen ja soppa oli valmis. Viikko ennen suunniteltua ensi-iltaamme saimme lakkovaroituksen. Ja kuten suunniteltua, jäi ensiiltamme toteutumatta protestina systeemiä vastaan. Teokseen kiinnitetyt taiteilijat toki ymmärsivät asian luonteen, joten lakon aiheuttama vaikutus oli suurin yleisön kohdalta. Moni pitkän matkan päästä saapunut oopperaturisti jäi nuolemaan näppejään La Scalan ulkopuolelle kaiholla katsoen ulkoseiniä vain haaveillen siitä nautinnosta, mitä mahdollinen ensi-ilta olisi tuonut tullessaan.

6 3. Teoksen historiaa Nibelungin sormus pohjautuu moneen lähteeseen, joista Richard Wagner kokosi oman näkemyksensä aiheesta. Der Ring des Nibelungen perustuu useaan eri legendaan ja kansantarinaan, mm. Nibelungenliediin, Eddoihin, Thidreks Saga af Berniin, muihin Skandinavian legendoihinn sekä Volsungien saagaan. Wagner loi legendoista oman tarinan, jonka muotorakenne vastasi antiikin kreikan Aiskhyloksen Oresteia-trilogiaa. Sormus-tetralogia tapahtuu hyvin usein kahden ihmisen henkisenä tai fyysisenä yhteenottona. Tetralogian henkilöhahmot ja heidän roolinsa perustuvat vanhoihin myytteihin. Wotan (Odin, Odhinn tai Woden) joi viisauden lähteestä ja maksoi juomisen silmällään. Viisaus antoi hänelle kyvyn katkaista oksan Maailman Saarnista, Yggdrasilista. Oksasta Woten teki keihään, oman valtansa symbolin. Tämän seurauksena Maailman Saarni ja viisauden lähde kuivuivat. Wotan oli myös korppien kuningas ja Huginn (Ajatus) ja Muninn (Muisti) istuivat hänen olkapäillään tai kiertelivät maailmassa ja palattuaan kertoivat Wotanille näkemästään. Tetralogian ensimmäisen osan Reininkullan tapahtumat sijoittuvat kolmeen eri paikkaan: 1. Reininvarteen, jossa kolme reinintytärtä kisailevat ja josta kääpiö Alberich ryöstää kullan. 2. Jumalten tulevan asuinsijan Valhallan edustalle, jonka jättiläiset Fafner ja Fasolt ovat heitä varten rakentaneet. 3. Nibelheimiin, kääpiöitten kotiin, johon Wotan ja Loge matkaavat saadakseen lunnaiksi vaaditun kullan. Wagner työsti Nibelungin sormusta 26 vuotta ( ). Vuosina ( ) hän kirjoitti valmiiksi libreton Siegfrieds Tod (Siegfriedin kuolema). Wagnerin ajatukset laajenivat työ edetessä ja aineistoa syntyi lisää. Kertomus laajeni Der Junge Siegfried iksi (Nuori Siegfried). Nyt Siegfrieds Tod nimettiin Götterdämmerungiksi ja Der Junge Siegfriedistä tuli lyhyestisiegfried. Tarina paisui ja näin syntyi Die Walküre. Trilogiaa piti vielä selventää alkutilanteella ja sen teki Esinäytös Das Rheingold. Koko tetralogia valmistui 1852 ja julkaistiin yksityisesti Libretto valmistui siis lopusta alkuun. (Wikipedia: Nibelungin laulut)

7 Wagner käyttää, kuten monessa muussakin oopperassaan, hyvin voimakasta ja omaperäistä kieltä libretossaan, jonka hän itse kirjoitti. Lauserakenne on hyvin usein sanojen alkusointujen hallitsemaa, esim. Fasoltin aloituslause: Sanft schloss Schlaf dein Aug; wir beide bauten, Schlummers bar, die Burg. Mächtger Müh müde nie, stauten starke Stein wir auf, Steiler Turm, Tür und Tor, deckt und schliesst im schlanken Schloss den Saal. Samalla konsonanttialukkeella alkavia fraaseja on ooppera täynnä ja ne ovat hyvin voimakkaita tehokeinoja laulajalle korostaa vallalla olevaa tunnetilaa. Kansallisoopperassa aika ajoin opettava Metropolitan oopperan apulaiskapellimestari Jeffrey Goldberg antoi minulle vuoden 2009 elokuussa opetusta kyseiseen rooliin ja hän painotti erityisesti näitä alkusointuja laulettaessa Wagneria. Tämä on asia, jossa varsinkin suomessa ei mielestäni kiinnitetä opetuksessa lainkaan huomiota. Alkaessani valmistaa roolia tulee tietysti suomalaiselle bassolaulajalle ensimmäisenä mieleen suurten laulajien, Martti Talvelan, Matti Salmisen ym. esimerkilliset suoritukset ja niitä on helppo lähteä kopioimaan, mutta kuitenkin olisi muistettava oma persoona ja pyrittävä tekemään hahmosta omannäköinen. Roland Hermannin kanssa työskennellessäni otimme toki realiteetit huomioon: Kuinka 27-vuotias nuori laulaja voisi realistisesti luoda illuusion ajattomasta jättiläisestä, jota ahneus ja vallanhimo ajaa kohti vääjäämätöntä tuhoa. Fafner on hahmona ristiriitainen. Hän seisoo veljensä tukena alussa, mutta ihmettelee hänen romanttisia käsityksiään käsillä olevaa asiaa kohtaan. Oopperan edetessä Fafner hylkää veljensä kokonaan ja lopulta sormuksen riivaamana tappaa hänet. Usein Fafnerin rooliin kiinnitetään laulaja, joka pystyy tuottamaan kovaa, kylmää sävyä roolin. Valitsimme oman opettajani kanssa toisenlaisen näkökulman: miksi pohjiltaan oikeudenmukaisuutta hakeva Fafner ei voisi laulaa kauniisti ja vasta lopussa tuoda esille ruman, sormuksen runteleman puolensa. Fafner antaa veljensä hoitaa neuvottelut, kunnes tullaan pisteeseen, jossa ei kevyet sanat enää auta. Mutta silloinkin hän ohjastaa ensin veljeään luoden hyvin maalailevan kuvan jumalien hitaasta tuhosta, samalla laulaen mitä kauneinta ja linjakkainta musiikkia. Mielestäni ei sellaista sovi laulaa rumasti. Mikä onkaan kauhistuttavampaa, kuin että paha esittää asiansa kauniisti. Mieleeni tulee aina Anthony Hopkins Hannibal Lecterin roolissa elokuvassa Uhrilampaat, jossa hän on mitä kohteliain herrasmies, mutta sisimmältään itse saatana.

8 4. Ohjaajan, dramaturgin ja kapellimestarin mietteitä Seuraavan neljän vuoden aikana Ringin valtiaita ovat ohjaaja Guy Cassiers ja kapellimestari Daniel Barenboim. Heillä kummallakin on suunnaton kokemus ja visioita, kuinka Wagnerin juhlavuoteen tähtäävä Ring-produktio tulee heijastumaan maailmalle. Seuraavassa on heidän sekä dramaturgi Erwin Jansin ajatuksia produktion tuottamisesta. Guy Cassiers käyttää uudessa Ringissä paljon luonnonvoimia ja elementtejä kuvaavia aineksia. Myös jokaista roolia tulkitsee lavalla enemmän kuin pelkkä laulaja. Mukana produktiossa on ammattitanssijoita ja videoprojisoinnin ammattilaisia. Hänen visioissaan Ring alkaa siitä mihin se loppuu, kaikki lopulta päätyy samaan alkupisteeseen. Ympyrä sulkeutuu. Hän aloittaa 4-osaisen sarjan käyttämällä pääelementteinä metallia ja vettä. Seuraavassa osassa pääosassa ovat tuli ja puu. Reininkullan alussa on lavalla vettä, jonka sisältä nousee metallinen, ristikkomainen maa-aines. Tämän päällä jumalat ja jättiläiset astelevat kaiken muun yläpuolella, kuin halliten koko alapuolista valtakuntaa, jossa kääpiöt, ihmiset ja myyttiset hahmot asuvat. Kuten jo mainitsin, Guy Cassiers teatteriohjaajana käyttää visionsa tueksi samanaikaisesti hyvin monia elementtejä. Esimerkiksi jättiläisten saapuessa lavalla, on laulajat puettu hyvin tyylitellen mustaan, mokkanahkaiseen pukuun, ilman erillisiä tolppakenkiä tai muita apukeinoja, joilla normaalisti jättiläisistä tehdään luonnottoman kokoisia. Mutta taustalla olevalle elementtiseinälle heijastuu samanaikaisesti kahden tanssijan varjokuvat 5-6 kertaa normaalia isompana ja nämä varjot elävät omaa maailmaansa. He ilmaisevat sen, mitä laulaja ei pysty. Samaan aikaan videotekniikka manipuloi varjojen päällä jättiläismäisten kasvojen irvokkaita piirteitä. Guy Cassiers on tehnyt pääasiallisen elämäntyönsä puheteatterin alalla ja nyt ottaessaan suunnattoman haasteen vastaan oopperan saralla ja vielä sen polttopisteessä, on tavattoman mielenkiintoista saada seurata prosessia seuraavan neljän vuoden aikana. Harjoitusten edetessä laulajien oli vaikea havaita kaikkea sitä mitä lavalla tapahtuu pelkästään omasta näkökulmastaan. Vasta mennessäni katsomon puolelle seuraamaan kohtauksia, joissa itse en ollut mukana, huomasin kuinka nerokas ohjaajan visio on. Esimerkiksi Nibelheimin kohtaus, jossa ylijumala Wotan ja puolijumala, tulen valtias Loge laskeutuvat kääpiö Mimen valtakuntaan, on modernia tekniikkaa hyödynnetty huikealla tavalla. Lavan keskiosaa hallitsee monimutkainen videokameroiden kompleksi, jonka kuvat heijastuvat suoraan lavalla oleviin seiniin. Niin kuin ennen ja nykypäivänä, ovat vallassa olleet ihmiset narsistisia luonteita ja nyt muotokuvien sijaan

9 heijastuu Mimen omakuva kaikkialle missä hän liikkuu. Samalla hän pitää silmällä mitä valtakunnassaan tapahtuu. Kaikki on hänen vallassaan kunnes hän sortuu liialliseen itsekehuun. Daniel Barenboim on kapellimestarina tämän hetken arvostetuimpia. Etenkin hänen Wagnerin tuntemuksensa on vertaansa vailla ja monet sanovatkin hänen olevan täydellinen wagneriaani. Jo heti ensimmäisistä harjoituksista asti hänellä oli varsin selvää mitä hän painottaa ja mitä etsii. Omalla osallani suurin työsarka tuli tekstin käsittely huipputasolla sekä fraseeraus, johon hänellä on aivan omanlainen ote. Hänen ohjastamana on turvallista olla, sillä hänen korva on hyvin, hyvin tarkka. Daniel Barenboim tekee elävää musiikkia. Jokainen esitys oli hieman erilainen, tempojen osalta. Hän ei ole orkesterin tai laulajien ohjastaja, vaan hän elää jokaisella solulla siinä musiikin meressä, joka häntä kohti vyöryy, mutta hän taitavana kapteenina osaa hallita tätä toistasataa henkilöä käsittävää koneistoa ja saa sen tottelemaan jokaista pientä liikettään. Suuresta fortesta pienimpään pianissimoon, juhlavan ponnekkaasta uskomattomiin juoksutuksiin. Samaan aikaan hänellä on kärsivällisyyttä opastaa myös nuorta laulajanalkua eteenpäin tuntematonta taivalta. Dramaturgi Erwin Jansin mietteitä: Tuodessaan näyttämölle Ringin, ohjaaja Guy Cassiers sai vaikutteita monista kysymyksistä, jotka nousevat globalisaation syleilystä: historian ja politiikan ennustettu loppu: informaation ja kuvien käsittely ja käsittämättömyys: kielen ja retoriikan rooli: todellisuuden virtualisoiminen: ideologinen hämmennys, fanatismin ja fundamentalismin uhka: sekä turvan ja henkisyyden etsiminen. Yhtenä monista tulevan Ringin takana olevista ajatuksista on seuraava, hyvin konkreettinen esimerkki ohjaajan ja dramaturgin suuresta paneutumisesta aiheeseen yhteiskunnallisen kritiikin osalta. Seuraava ote on Erwin Jansin kirjoittamasta dramaturgillisia lähtökohtia käsittelevästä oppaasta, jonka saimme harjoitusten alkuvaiheessa.

10 Wagner kirjoitti oopperansa Euroopan historian käännöskohdassa. Kommunistisessa manifestissa, joka julkaistiin 1848, vuonna jolloin Wagner sai valmiiksi ensimmäisen luonnoksen Ringistä, Karl Marx ja Friedrich Engels kirjoittivat kuuluisat sanansa: Kaikki pysyvä ja kalkkiutuneet asenteet, tulevat hajoamaan, mukanaan takapajuiset ideat sekä mielipiteet ja kaikesta uudesta tulee ensin hallitsevaa, ennen kuin ne voidaan kirjoittaa kiveen. Kaikki feodaali ja sen mukana perustettu tulee häviämään; kaikki mikä on pyhää tulee häväistyksi ja kaikki kansa tulee lopulta katsoneeksi omaa paikkaansa elämässä ja yhteistä suhdetta juhlallisin silmin. Marxin ja Engelsin mukaan porvarit olivat tuhonneet perustukset feodaaliyhteiskunnalta. Samaan aikaan 1851 Kristallipalatsi rakennettiin Lontoon maailmannäyttelyyn. Se oli suunnattoman kokoinen rakennelma lasia, puuta ja valurautaa. Sitä voidaan pitää yhdenlaisena modernin ajan jumalien Valhallana. Teollisen arkkitehtuurin voimannäyte ja optimismin symboli. Voitiinko Valhallaa rakentaa ilman Nibelungien ja mieleltään vähemmän arvoisten, mutta voimakkaitten ja kestävien jättiläisten apua? Näihin kysymyksiin epäarvoisuudesta ja heikoimpien riistosta hakee Guy Cassiers ja Erwin Jans vastauksia lähtiessään luomaan uutta Ringiä.

11 5. Omat havaintoni. Jo alkaessani opiskelemaan oopperalaulua Sibelius-akatemiassa vuonna 2003 ja hieman sitä ennenkin, vielä koulupoikana Mikkelissä, satuin lukemaan eri oopperatietokirjoista Nibelungin sormus nimisestä teoksesta. Yritin parhaani mukaan ymmärtää, mitä tämä teos pitää sisällään. Oli kääpiöitä, jumalia, neitoja, sankareita, jättiläisiä, valkyyrioita ja paljon muuta. Juonenkäänteet olivat niin valtavia, etten silloin päässyt teokseen sisälle eikä teos avautunut minulle oikein alkuunkaan. Toki jokainen vähänkin eri medioita seurannut nykypäivän nuori tunnistaa Valkyyria oopperasta tutun Valkyyrioiden ratsastuksen ja kenties pari muuta kohtaa, joita irrallisena oopperatetralogiasta silloin tällöin käytetään. Muutaman vuoden päästä, kun oopperamaailma kokonaisuudessaan alkoi entistä enemmän opiskelujen ja sen tuoman mielenkiinnon kautta avautumaan, otin jälleen esille kyseisen teossarjan mutta samoin tuloksin. Ei auennut. Täytyy vielä tässä mainita, että aloittaessani opinnot lupasin itselleni, etten laulaisi Wagnerin musiikkia, ennen kuin täytän 25 vuotta. Paljon olen kuullut puhuttavan siitä kuinka nuoret laulajat rasittavat instrumenttiaan laulamalla liian raskasta repertuaaria liian aikaisin. Joten opiskellessani Zürichin studiossa, sain viestin oopperan pääharjoituspianistilta opetella Fafnerin roolia siten, että kävisin ennen joulua 2008 hänen kanssaan roolia läpi. Tämä sekä Zürichin oopperassa sillä kaudella kokonaisuudessaan repertuaarissa ollut Nibelungin sormus ja sen läheltä seuraaminen saivat minut taas kerran tarttumaan sormuksen maailmaan. Nyt alkaessani harjoitella roolia, sanoja, musiikkia ja kaikkea siihen liittyvää, alkoi sormus vähitellen taipumaan tahtooni. Työstin roolia ensin aluksi itse. Tämän jälkeen sain ohjeita opettajaltani Roland Hermannilta, joka saksalaisena avasi minulle näkökulmia mitä vain kyseisessä kulttuurissa kasvanut ihminen voi kertoa. Tieto koelaulusta tuli myöhemmin samalla kaudella. Valmistautuminen opettajani sekä oopperan korrepetiittoreiden johdolla eteni tehokkaasti.

12 Lähteet: - Harjoitukset ja näytökset Milanon La Scala oopperassa Keskustelut Guy Cassiersin ja Daniel Barenboimin kanssa harjoitusperiodilla Solisteille jaettu Erwin Jansin kirjoittama dramaturgillisia lähtökohtia käsittelevä opas: The Ring of Nibelung: Dramaturgical starting points. - Wikipedia artikkelit:

13