KAUPUNKITALOUSTIEDE. 1. JOHDANTO: Mitä on kaupunkitaloustiede (Urban Economics)? Avainsana(t)?

Transkriptio

1 1 MONISTE 1 ss- 1-8 SL 2004 / Prof. Heikki A. Loikkanen KAUPUNKITALOUSTIEDE 1. JOHDANTO: Mitä on kaupunkitaloustiede (Urban Economics)? Avainsana(t)? 1.1. Aihealueita - kaupunkien synty, kasvu, pysähtyneisyys, taantuminen ja kuolema; syklit - kaupunkiverkostot (kansalliset, kansainväliset) - maa- ja kiinteistömarkkinoiden toiminta kaupunkialueiden sisällä - yritysten ja kotitalouksien sijaintivalinnat - maan hinnanmuodostus - kiinteistömarkkinat: asunto- ja toimitilamarkkinat - kaupunkien työmarkkinat: - työmarkkinoiden luonne ja toiminta - tuottavuus ja tulonmuodostus - työllisyys, työttömyys, kaupunkiköyhyys yms. ongelmat - kaupungit kulutuspaikkoina - kuluttajan teoria kun sijainnilla on merkitystä - paikallinen julkistalous - fiskaalisen federalismin problematiikka: julkisen sektorin rakenne, eri tasojen tehtävät ja rahoitusmuodot sekä fiskaaliset ym. suhteet - julkiset (tuottaja vai tilaaja?) palvelusektorit kaup. alueilla - kunnallistekniikka: vesi, viemäri, sähkö, - kommunikaatioyhteydet: liikenne, viestintä ym. - koulutus, sosiaali- ja terveyssektori, kulttuuri

2 Kaupunkitaloustieteen suhde taloustieteen muihin lähialueisiin - aluetaloustiede (regional economics) - ulkomaankauppateoria (international trade) - paikallinen julkistalous (local public finance) - urbaani julkistalous (urban public finance) - kunnallistalous Toisaalta yhtymäkohtia erikoisaloihin - asumisen talous (housing economics) - kiinteistömarkkinoiden talous (real estate economics) - koulutuksen talous (economics of eduction) - terveystaloustiede (health economics) - liikennetalous (tranportation economics) - kulttuurin talous (economics of culture) 1.3. Kaupunkitaloustieteen suhde muihin tieteenaloihin - maantiede, talousmaantiede - huom. suhde taloustieteiden uusi talousmaantiede (new economic geography) lähestymistapaan - eri tieteenaloihin liittyvä kaupunkitutkimus - kaupunkihistoria, -sosiologia, -ekologia, väestötiede, kulttuuritutkimus jne. - kaupunkisuunnittelu, arkkitehtuuri

3 3 2. Miksi kaupunkeja on olemassa? 2.1. Kaupunkien olemassa olon perusta A. Millä edellytyksillä kaupunkeja ei synny: eli miten saadaan maaseutumaisen haja-asutukseen perustuva aluerakenne - tuotannontekijät: maa ja työvoima - hyödykkeet: vilja (W) ja kangas (C) - tuotantoteknologia: - viljantuotannossa tarvitaan maata ja työpanosta - myös kankaan tuotantoon tarvitaan maata ja työtä, koska villa saadaan lampaista, joiden hoitoon tarvitaan maata - kaikkia asukkaat (kotitaloudet) ovat yhtä tuottavia molempien hyödykkeiden tuotannossa: - työtunnin työpanoksella voi tuottaa joko viljakilon tai metrin kangasta - maa on homogeenista (ei tuottavuuseroja) - ei tuotannon skaalaetuja (vakioskaalatuotot) - kuljetusteknologia: kävellen, maksimivauhti 7 km/tunti Näillä oletuksilla: - kotitaloudet ovat omavaraisia - kaupankäynnistä ei ole etua - kaupungille ei ole tarvetta, koska ei tarvita keskitettyä tuotanto tai kauppapaikkaa - asutusrakenne on hajautunut: kaupungin edellyttämää vuorovaikutusta ja asukastiheyttä ei synny

4 4 B. Kaupunkien taloudellisia syitä (johdatusta) Yllä esitettyjä haja-asutukseen johtavia oletuksia täytyy muuttaa B.1. Tuotannon skaalaedut (yritystasolla) - jos vakioskaalatuottojen sijaan tuotannossa esiintyy skaalaetuja tehdastuotanto korvaa kotituotantoa - syntyy teollisuuskaupunkeja (minimissään yhden tehtaan kaupunki ) - työntekijät asettuvat asumaan tehtaan (tai tehtaiden) ympärille - maan hinta edullisimmissa sijainneissa kasvaa - tonttikoot ja asukastiheys keskustassa nousevat Skaalaetujen taustalla on mm. - erikoistumisen kasvu tuotannossa - jakamattomat tuotannontekijät B.2. Alueellisen erikoistumisen taustalla absoluuttista ja/tai suhteellista (maiden välillä) etua tuotannossa B.3. Kuljetuskustannusten rooli - kuljetuskustannusten on oltava riittävän alhaalla, jotta erikoistuneiden alueiden välillä voisi olla vaihdantaa B.4. Kasautumis- eli agglomeraatioedut - kasautumiseduissa on kyse positiivisesta ulkoisvaikutuksesta: taloudenpitäjän (yrityksen, kotitalouden) toimintaan syntyy positiivinen (ulkois-) vaikutus muiden taloudenpitäjien läheisyydestä sekä niiden toiminnan laajuuden (ja lukumäärän) kasvusta - kasautumisetujen olemassa olo selittää miksi kaupungit voivat olla suuria, monipuolisia ja kasvavat edelleenkin

5 5 B.4.1. Sijainti- eli lokalisaatioedut ovat sellaisia, jotka seuraavat määrätyn sektorin suuresta koosta kaupunkialueella (A. Marshall: external to the firm, internal to the industry) - yritysten tarvitsemien panosten markkinoilla suurempi erikoistuminen ja skaala ym. edut - innovaatioiden synty ja leviäminen helpompaa sektorin piirissä B.4.2 Urbanisaatioedut ovat seurausta koko kaupunkialueen suuresta koosta. - mittakaavaedut välituotteiden tai raaka-aineiden hankinnassa - kaupunkialueen suuruus itsessään: kasvu lisää tiettyjen toimialojen yritysten myyntiä ja houkuttelee lisää yrityksiä alueelle - suurten työmarkkinoiden tehokkuus: mm. erikoistuneen työvoiman riskit pienemmät suurilla markkinoilla - kuluttajille koituvat edut laajemmasta hyödykekirjosta, alhaisemmista hinnoista (pl. asuminen) ja transaktiokustannuksista - suurempi kaupunkialue mahdollistaa pitemmälle menevän erikoistumisen - kaupunkialueen markkinoiden koon vaikutus - sektorien koon vaikutus - monen yrityksen ympäristö: kova kilpailu ja sen vaikutuksesta suurempi tehokkuus - tiedon, ideoiden, innovaatioiden ja teknologian leviäminen yli sektorien; läheisyyden mukanaan tuomat kontaktit; tiedon alhaiset etsintä- ja löytämis kustannukset; (knowlegde spillovers) B5. Vastapainona urbanisaation haitat - ruuhkat, melu, saateet, rikollisuus, asumisen kalleus yms Perustietoja kaupungistumisesta - kuvamateriaalia yms. (kuvat sekä )

6 6 3. Kaupunki ja kaupunkialue (urbaani alue) 3.1. Kaupunkitaloustieteen kaupunki - toiminnallinen (funktionaalinen) taloudellinen määrittely: - työ- ja asuntomarkkina-alue - riittävän suuri asukastiheys - taloudellisten ja sosiaalisten kontaktien runsaus - muita aluejakoja: - kunta, seutukunta, maakunta, lääni Kuvio 3.1: Tyypillinen kaupunkialue Muu maakunta Ympäryskunn maaseutu taajama taajama Keskuskunta pääkesk maaseutu Ympäryskunn Muu maakunta

7 Toiminnalliset ja tilastolliset aluejaot A. NUTS-aluejako (ja suuraluejako) - NUTS 1: Manner-Suomi ja Ahvenanmaa - NUTS 2 (= suuralueet 6 kpl) - Uusimaa, Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Väli-Suomi, Pohjois-Suomi ja Ahvenanmaa - NUTS 3: maakunnat 20 kpl - NUTS 4: seutukunnat 82 kpl - vastaavat kohtuullisen hyvin toiminnallista. kaup. aluetta - NUTS 5: kunnat 448 (v. 2001) B. Taajama-alueittainen kuntaryhmitys (ks. kuvio 3.2) Kunnat jaetaan vuosittain kolmeen ryhmään: 1. kaupunkimaiset kunnat: väestöstä vähintään 90 % asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään (68 kpl v. 2002, 61 % väestöstä) 2. taajaan asutut kunnat: väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 %, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään mutta alle (75 kpl v. 2002, 17 % väestöstä) 3. maaseutumaiset kunnat: kunnat, joiden väestöstä alle 60 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle , sekä kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 %, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle (305 kpl v. 2002, 22 % väestöstä) C. Vartiaisen ja Antikaisen kaupunkiryhmittely - taajama-asteen lisäksi kaupunkimaisuudelle on asetettu muita kriteereitä, jotka liittyvät kokoon, elinkeinorakenteeseen ja resurssipohjaan: mm. pendelöinti keskukseen tulisi olla vähintään 20 % tai vähintään 15 %. Tilastotietojen saatavuudesta ym. syistä johtuen he kuitenkin käyttävät seutukuntaa kaupunkialueiden rajausperusteena. Heidän kriteereillään Suomessa on 35 keskeistä kaupunkiseutua. HUOM: Vartiaisen ja Antikaisen vuoden 1998 seutukuntapohjaista kaupunkialuemäärittelyä käytetään useimmissa tämän kirjan esimerkeissä kuvaamaan Suomen kaupunkialueita. D. Marie Reijon (1993) kaupunkiryhmittely - kuntatasoa lukuun ottamatta ei perustu hallinnolliseen tai tilastolliseen aluejakoon. Reijon alueet ovat luonteeltaan lähinnä urbaaneja työmarkkina-alueita. Kukin kaupunkialue koostuu keskuskunnasta ja ympäryskunnista. Keskuskunnan rajauskriteerinä olivat asukasmäärä 1 (yli ) ja kerrostalovaltaisuus (vähintään 40 %). Ympäryskunniksi määriteltiin ne kunnat, joiden työvoimasta yli 20 % käy työssä keskuskunnassa (KS. Taulukko 3.1) 1 Kahdella mukaan otetulla kaupunkialueella (Loviisa ja Mänttä) keskuskaupungin väestö on selvästi pienempi kuin henkeä.

8 8 4. Kaupunkitaloustieteen oppihistorian käänteitä (lue itse*) - Smith (1776): The Wealth of Nations - Ricardo (1821): Principles of Political Economy and Taxation Von Thünen (1826): The Isolated State (Der isolierte staat..) - Marshall (1890): Principles of Economics. - Hurd (1903) Principles of City Land values - Christaller (1933): Die Centralen Orte in Süddeutschland - Lösch (1940): The Economics of Location (Die Raumliche Ordnung der Wirtschaft) luvun uusi kaupunkitaloustiede (new urban economics) - Alonso-Mills-Muth tradition yksikeskustainen (monosentrinen) kaupunkimalli ja sen variantit Alonso (1964): Location and Land Use - Mills (1967): An Aggregative Model of Resource Allocation in a Metropolitan Area - Muth (1969): Cities and Housing luku: uusi talousmaantiede (new economic geography): - Krugman (1991): Geography and Trade. MIT Press., Krugman (1991): Increasing Returns and Economic Geography, Journal of Political Economy 99: ss Fujita, M. & Krugman, P. & Venables, A. (1999): The Spatial Economy: Cities, regions and international trade. (JATKO-OPINTOJEN VAATIMUKSISSA) 5. Katsaus kaupungistumisen historiaan (ks SL&HAL luku 5) - lue teksti ja katso kuvia *OPPIHISTORIASTA: ks. Laakso, S, - Loikkanen, H.A. Lönnqvist, H : Oppihistoriallinen katsaus kaupunkitaloustieteeseen, Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/2002, vol. 98, ss tai Laakso- Loikkanen kaupunkitalous kirjan luku 4: Kaupunkitaloustieteen oppihistoriaa.