Euroopan unioni. 104 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen Yleiskuva. P e k k a S i v o n e n J u h a P y y kö n e n

Transkriptio

1 Euroopan unioni P e k k a S i v o n e n J u h a P y y kö n e n Strategian laitos Yleiskuva Euroopan unioni tulee menettämään suhteellista ylivoimaansa nouseville kansainvälisen järjestelmän toimijoille, kuten Kiinalle, Japanille ja Korealle. Tästä huolimatta EU:n jäsenmaat yhdessä säilyttävät poikkeuksellinen korkean taloudellisen aseman ja kansalaistensa korkean elintason verrattuna muuhun maailmaan. Ainoastaan Yhdysvallat ja Japani säilyttävät asemansa EU-maiden edellä. Kiina saavuttaa Euroopan unionin tason useilla mittareilla, mutta vain parhaiten menestyvää kansanosaa koskien. EU on kehittyneimpien jäsenvaltioidensa vetämänä tiiviissä yhteistyössä maailman toisen läntisen voimakeskittymän, Yhdysvaltojen, kanssa. Pääasiallinen syy tiiviiseen suhteeseen on Aasian maiden nopean taloudellisen kehityksen synnyttämä kilpailutilanne, jossa molemmat läntiset voimakeskittymät tarvitsevat välttämättä toisiaan pärjätäkseen. 92 Toinen syy suhteen pysymiseen kiinteänä on Venäjän taloudellinen ja sotilaallinen vahvistuminen tarkastelujakson aikana, johon vastaaminen edellyttää länsimailta vahvempaa yhteistyötä. Euroopan unioni tulee kehittämään tarkasteluajankohtaan mennessä merkittävästi sotilaallista ja siviilikriisinhallintakykyään, kuten myös muita ESDP:n puitteissa kehitettäviä laajaan turvallisuusyhteistyöhön sisältyviä ulottuvuuksia. Painopisteeksi 2000-luvun alkupuoliskolla valitut operaatioiden johtamiskyky, tiedustelu- ja valvontakyky sekä strategiset ilma- ja merikuljetuskyvyt korjataan suurin kustannuksin. Yhdysvaltojen säilyttäessä kiinnostuksensa Eurooppaan Nato jatkaa maanosan ainoana kollektiivisen puolustuksen ja sotilaallisesti vaativimman kriisinhallinnan organisaationa. Naton vahvana säilyvä asema rajoittaa EU:n sotilaallisen, ja vähemmässä määrin myös siviilikriisinhallinnan, kehittämistä itsenäiseen toimintaan kykeneväksi kokonaisuudeksi. EU ei pyri kehittymään sotilasliitoksi, koska sellainen heikentäisi Yhdysvaltain halua sitoutua Eurooppaan ja siten uhkaisi Naton ainutlaatuista roolia mantereella. EU-maiden keskimääräinen panostus sotilaalliseen turvallisuuteen, mitattuna sotilasmenojen prosenttiosuudella kansantuotteesta, ei tule tarkastelujaksolla enää 92 Suhteen tiivistyminen alkoi 2003 aloitetun Irakin sodan ajauduttua umpikujaan eurooppalaisten Nato-maiden antamista varoituksista huolimatta. Sisäpoliittinen syy tiivistymiseen on demokraattisen hallinnon vuodesta 2008 alkava valtakausi, joka on perinteisesti lähempänä eurooppalaista maailmankuvaa kuin republikaaneilla. Irakin epäonnistuminen jätti vahvan jäljen maan kollektiiviseen muistiin (vrt. Vietnam). 104 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030

2 vähenemään. Tähän vaikuttavat ennen kaikkea laaja-alaisten uhkien, erityisesti joukkotuhoaseilla uhkaavien terroristien mahdollinen ilmaantuminen. Toinen syy on asevoimien valjastaminen useimmissa jäsenmaissa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien onnettomuuksien torjunta- ja hallintatoimiin. Tavanomaisempia syitä ovat kriisinhallintatoimien yhä jatkuvat tarpeet (Afrikassa, Lähi-idässä, Keski-Aasiasssa) ja niitä varten rakennettavat valmiudet, kuten myös sotamateriaalin tekninen kallistuma ja siirtyminen yhä kattavammin ammattimaisiin asevoimiin. EU-maiden keskimääräisen puolustusmenojen osuuden BKT:sta, alle 2%, voi ennakoida säilyvän. Iso-Britannialla ja Ranskalla säilyy muita parempi interventiokyky. Saksan ja Turkin suurista asevoimista onnistutaan muokkaamaan laajoihin operaatioihin kykeneviä kokonaisuuksia. Eräät EU-maat sijoittavat edelleen pääosan puolustusbudjetistaan perinteisten uhkien torjuntaan, kuten alueen valtaamiseen tähtäävän hyökkäyksen estämiseen (EU-maista esim. Turkki, Kreikka, Puola poistettu Baltit ja Suomi). Tilapäistä ja lyhytaikaista jännitteiden kasvua transatlanttisissa suhteissa voi pitää tarkastelujaksolla väistämättömänä, koska osapuolten strategiset intressit ovat aiemminkin hajautuneet. Irakin sodan kokemukset ruokkivat tätä kehitystä. Länsimaat pyrkivät löytämään uuden sopimuspohjaisen yhteisymmärryksen yhtäältä Yhdysvaltain ja Kanadan, toisaalta niiden eurooppalaisten liittolaisten välisen turvallisuusyhteistyön lähtökohdista, tavoitteista ja muodoista. Tämä on ulottunut rajoitetussa muodossa myös Yhdysvaltain liittolaisiin Tyynenmeren alueella. Edellä olevan perusteella ei ole oletettavaa, että tarkastelujaksolla muodostuisi sellaista kahden pilarin järjestelmää, jossa EU ottaisi kantaakseen vastuun EU-alueen turvallisuudesta ja Nato keskittyisi Yhdysvaltain johdolla maailmanlaajuisiin tehtäviin. Yhdysvallat haluaa säilyttää sanansijansa Euroopan turvallisuuden kysymyksissä ja EU kehittää vaikutusvaltaansa Euroopan oman alueen ulkopuolella. Kaikki EU-maat tuskin ovat vuonna 2030 Naton jäseniä. Kahden turvallisuusorganisaation keskinäinen kilpailu lientyy eräillä aloilla, mutta roolien ja tehtävien päällekkäisyys ei poistu kokonaan. Laajentuminen ja integraation syventämisen yleistavoite EU laajenee. Makedonia, Albania ja Kroatia liittyvät viimeistään Turkin kanssa vuoteen 2025 mennessä. Turkissa on silloin 90 miljoonaa asukasta ja se on EU:n suurin jäsenvaltio. Serbia, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina ja tuolloin Serbiasta eronnut Kosovo saattavat ehtiä jäseniksi ennen vuotta Sveitsi ja Islanti jäänevät tarkastelujakson aikana omasta tahdostaan EU:n ulkopuolelle, Norja saattaa liittyä jäseneksi tarkastelujakson lopulla. Laajentuminen laskee EU:n keskimääräistä henkeä kohti laskettua kansantuloa ja suuntaa unionin sisäisiä taloudellisen tuen virtoja vanhoista jäsenmaista uusiin. Laajentumisen jatkuessa nousee vakavasti esiin kysymys sen luonnollisista rajoista. Ukrainan jäsenyyshanke on kiistakysymys vuonna Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen

3 Euroopan unionin suurena ongelmana tarkastelujaksolla tuleekin olemaan tasapainon ja oikean suhteen löytäminen laajentumisen ja integraation syventämisen kesken. Tätä täydentävät lukuisissa jäsenmaissa EU:ta kohtaan tunnettavat vieraantumis- ja legitimiteettiongelmat. Perustuslaillinen sopimus ei tule jo hylätyssä muodossaan voimaan, vaan korvautuu vaatimattomampiin tavoitteisiin nojaavalla sopimuksella 2010-luvulla. Integraation syveneminen hidastuu ja 2000-luvuilla nähdystä, koska sen edelleen syveneminen edellyttäisi sellaisia rakenteita joihin ei ole valmiutta. Jäsenvaltioiden segmentoituminen esimerkiksi ulkopolitiikan tai yhteiskunnallisten rakenteiden pohjalta eri ryhmiin säilyy hajottaen EU-maiden linjaa mm. suhteessa Yhdysvaltoihin ja Venäjään. Pitääkseen kiinni ylikansallista kehitystä korostavista ominaispiirteistään EU:n on yhtäältä vaarallista asettaa ambitiotasoltaan liian matalia tavoitteita, mutta toisaalta liian korkealle asetetut tavoitteet hajaannuttavat. Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen päätöksenteon osalta säilytettäneen tarkastelujaksona pääsääntöisesti yksimielisyysvaatimus tärkeimmissä päätöksentekoasioissa, koska heterogeenisuus ei muuta mahdollista. Samalla EU:n sisäiset ristiriidat tulevat näissä kysymyksissä pysymään keskeisellä sijalla, halvaannuttaen sen toimintakykyä. Merkittävin parannus tapahtuu yksittäisten kehitysohjelmien ja operaatioiden toimeenpanossa, mutta globaalia yleisesti luotettavaa toimijaa EU:sta ei onnistuta luomaan. Taloudellinen kehitys Integraatio on vauhdittanut talouskasvua vapauttamalla markkinoita, edistämällä liikkuvuutta ja yhtenäistämällä lainsäädäntöä. Jäsenmaiden kansantalouksien tilat suhdannesykleineen poikkeavat huomattavasti toisistaan, vaikeuttaen yhteistä keskuspankkipolitiikkaa. Kun EU-alueen taloudellisen tulevaisuuden mahdollisuuksia arvioidaan tarkastelujaksolla vuoteen 2030, kuva piirtyy ristiriitaisena. Yhtäältä vallitsee joukko perustekijöitä, jotka puhuvat dynaamisen kehityksen ja eurooppalaisen kilpailukyvyn puolesta. Toisaalta eräät perustekijät ovat omiaan jarruttamaan eurooppalaista taloudellista kehitystä, varsinkin kun sitä verrataan niihin mahdollisuuksiin jotka vallitsevat yhtäältä Pohjois-Amerikassa ja toisaalta (kaikessa heterogeenisuudessaan) Kaukoidässä. Myönteisinä perustekijöinä voidaan nimetä: alhaisesta lähtötasosta ja jatkuvasta talouden myönteisestä rakennemuutoksesta johtuva uusien itäisten jäsenmaiden talouksien suuri kasvupotentiaali; varsinkin perinteisiin länsimaihin kuuluvien EU-maiden väestön korkea koulutustaso, kuten myös niissä vallitseva korkea teknisen osaamisen ja sen teollisen soveltamisen taso. Eräissä suhteissa, kuten langattoman viestinnän tietoliikenteessä, tietotekniikan hyväksikäytössä ja monilla perusteollisuuden aloilla, EU:n piiristä löytyy runsaastikin maailman huippua; 106 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030

4 uusien jäsenmaiden naapureineen (vapaakauppa-alueeseen mm. Venäjä ja Valko-Venäjä) tuoma merkittävä markkina-alueen laajentuminen, jolle on tyypillistä lähes samanlainen kulutus- ja markkina-ajattelu kuin vanhoilla EU-mailla. Taloutta jarruttavina perustekijöinä voidaan puolestaan nimetä: talouden rakenteiden jäykkyystekijät perinteisiin länsimaihin kuuluvissa EUmaissa, esimerkiksi työvoiman liikkuvuutta ja työllistymistä haittaavan sääntelyn säilyminen poikkeuksellisen pitkälle; USA:han ja Kaukoitään verraten epäedullinen demografinen kehitys EU-alueella (jäseneksi tulevaa Turkkia lukuun ottamatta) nostaa työelämästä poissa olevan iäkkään väestön suhteellista osuutta talouden kasvua rajoittavalla tavalla. Tämä näkyy myös EU:n väestönkasvun voimakkaana hidastumisena ja osin pysähtymisenä (pl. Turkki) tarkastelujakson loppua kohti, siinä missä vastaavaa ilmiötä ei tapahdu USA:ssa ja Kaukoidässä. Sen sijaan Venäjällä tapahtuu tarkastelujaksolla negatiivinen demografinen kehitys. Kaiken kaikkiaan voidaan olettaa, että EU-alueen teollinen ja teknologinen kilpailukyky tulee tarkastelujaksolla säilymään hyvänä, mutta tuottaa alueelle keskimäärin heikomman talouskasvun kuin Pohjois-Amerikassa tai Aasiassa tullaan saavuttamaan. EU-alueella voidaan arvioida käytössä olevilla reaalituloilla mitatun taloudellisen hyvinvoinnin keskimäärin joka tapauksessa kasvavan vuoteen 2030 mennessä ainakin 50% nykytasoon verraten. Tämä siitäkin huolimatta, että maailmantalous kokee 2010-luvulla vaikeuksia epätasapainotekijöiden (mm. Yhdysvaltain velkaantumisasteen) ja 2020-luvulta alkaen myös ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi. EU-alueen taloudellisten toimintaedellytysten yksi tunnuspiirre tarkastelujaksolla on tuontienergiariippuvuuden kasvu, mikä lisää EU:n tähän liittyvää kriisiherkkyyttä. EU-alueen energiantarpeesta katetaan tuontienergialla ajanjakson lopulla jo noin kaksi kolmasosaa. Samalla EU:n energiariippuvuus Venäjästä lisääntyy kaasun mutta vähenee öljyn osalta. Kansainvälisen taloudellisen vuorovaikutuksen globalisaatiotrendi jatkuu tarkastelujaksolla. Vapaakauppaperiaatteet, talouksien avautuminen, kansainvälisten pääomaliikkeiden vapautuminen ja sen myötä niiden kasvu, sekä taloudellista toimintaa sääntelevien oikeusperiaatteiden ja normien yhä suurempi yhdenmukaistuminen ovat osia tästä taloudellisesta globalisaatiosta. Taloudelliseen globalisaatioon kuuluu myös sitä edistävien ja säätelemään pyrkivien instituutioiden (OECD, WTO, Maailmanpankki) merkityksen kasvu. Taloudellista tasoa täydentää globalisaation esiintyminen informaatiovirtojen nopeutumisen ja laajentumisen, kuten myös kansainvälisten normien (kuten humanitaariset normit, demokratiapaineet) ja inhimillisen liikkuvuuden aloilla. EU edistää tällaisia pyrkimyksiä sekä Euroopassa että myös laajemmassa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen

5 Siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan tavoitteet ja kehitys EU:n yhteinen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka säilyy luonteeltaan hallitusten välisenä ja yksimielisyyttä edellyttävänä alueena. Alkuperäinen linjaus keskittymisestä jäsenvaltioiden ulkopuolisiin alueisiin ja yksinomaan ei-puolustukselliseen kriisinhallintaan säilyy lähes ennallaan. Kriisinhallintakykyjen kehittäminen etenee hitaasti, mutta 2000-luvun alussa nimetyt puutteet onnistutaan pääosin korjaamaan. EU-maat hankkivat itselleen yhä toimintakykyisemmät ja aikakauden kriisien piirteisiin paremmin sopivat kriisien ennalta ehkäisyn, rajoittamisen ja hallinnan välineet ja järjestelmät. Eräät aiemmin lähinnä sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyneet piirteet, kuten suunnittelu- ja johtamiskyky ja nopea toimeenpano, laajentuvat tarkastelujaksolla myös siviilivälineisiin. 93 Kriisinhallinnan tarve maailmalla kasvaa konfliktien ja kriisien lisääntyessä. Uusia konfliktien lähteitä ilmaantuu. Kriisinhallinnan tarve kasvaa myös tiedotusvälineiden levittäessä kuvaa maailman kriisialueilta, vahvistaen länsimaiden moraaliseksi koettua auttamisvelvoitetta. EU-maiden kriisinhallintavälineiden kehittyminen ja niihin sijoitettujen varojen hyödynnettävyyden vaatimus lisäävät osaltaan painetta operaatioiden toteuttamiseen.. Myönteinen kehitys koskee erityisesti EU:n siviilikriisinhallintaa, jonka välineistö muotoutuu poikkeuksellisen laaja-alaiseksi ja toimintatavat monipuolisiksi. Valtaosa EU-maista ovat halukkaita panostamaan siviilikriisinhallintaan muokattuaan kansallisia turvallisuusorganisaatioita vastaamaan aiempaa paremmin laaja-alaisten uhkien asettamia vaatimuksia. Eräissä maissa kehitysmäärärahoista merkittävä osa käytetäänkin siviilikriisinhallinnan sektorin ohjelmissa. Asevoimia muokataan siten, että ne kykenevät tukemaan kansallisia turvallisuusviranomaisia onnettomuus- ja katastrofitilanteissa sekä voivat auttaa siviilikriisinhallintaan liittyvissä ohjelmissa ulkomailla. Yhteistoimintakyky Naton sotilaallisten kykyjen kanssa kehittyy korkeaksi. Molemmat organisaatiot oppivat vuoteen 2030 mennessä lainaamaan toistensa kykyjä rutiiniluonteisesti kulloisenkin operaation edellyttämällä tavalla. Jäsenmaiden, jotka kyseiset kyvyt ja joukot edelleen tosiasiallisesti omistavat, intressiristiriidat laimentuvat merkittävästi yleisen kustannustehokkuuden tavoittelussa ja kansallisten voimavarojen suuntautuessa sosiaali- ja terveyspalveluiden ylläpitämiseen. Puolustustarviketeollisuuden osalta eurooppalainen integraatio merkitsee osta eurooppalaista -politiikan vahvistumista ja puolustusteollisten synergia- ja tehokkuusetujen etsintää. Yhdysvaltain johtoasema tällä alalla kuitenkin säilyy. 93 Puutteista tarkemmin esim. Flournoy, Michele-Smith, Julianne: European Defense Integration, CSIS Erityisesti ovat kehittyneet joukkojen ja järjestelmien nopea toimeenpano ja siirrettävyys (deployability). 108 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030

6 Kehityksen perustrendi ja merkittävimmät epävarmuustekijät EU ei kykene tarkastelujaksona saavuttamaan todellisessa mielessä yhteistä ulkoja turvallisuuspolitiikkaa. Tämän estävät perustavat linjaristiriidat: Iso-Britannia ja lukuisat muut jäsenmaat edustavat jatkossakin transatlanttisempaa suuntautumista kuin ennen kaikkea Ranska ja Belgia. Jäsenmäärän kasvu ja yleinen mielipide jäsenmaissa vaikuttavat heterogeenisuutta lisäävästi. Tämä on osa laajempaa arviota siitä, että EU-integraation suunta on konfederatiivinen, ei federatiivinen kehitys. Tämä kehitys sisältää kuitenkin EU-parlamentin aseman vahvistamisen, määräenemmistöpäätöksenteon aseman vahvistamista ja mahdollisesti EU:n oman suoran verotusoikeuden hyväksymisen. Naton elinvoiman jatkuminen tarkastelujaksolla muodostaa oleellisen esteen EU:n kehittämiseksi kohti todellista sotilasliittoa. Samalla kuitenkin eurooppalainen turvallisuusidentiteetti korostuu, pitäen yllä jatkuvia transatlanttisia jännitteitä. EU painottaa jatkossakin kriisien ratkaisemisessa poliittisia, diplomaattisia ja YK-johtoisia toimintamalleja, siinä missä Yhdysvallat turvautuu herkemmin sotilaalliseen voimaan. Nato ja yhteiseksi koettu uhka eivät toimi enää sellaisena tätä suhdetta ylläpitävänä liimana kuin aiemmin. EU tulee tarkastelujaksolla vahvistamaan kansainvälistä rooliaan leveällä rintamalla: taloudellisin, poliittisin ja kriisinhallinnallisin keinoin. Alueellisesti EU vahvistaa asemaansa Lähi-idän ja Afrikan kriisien ratkomisessa. EU kasvattaa rooliaan sopimuspohjaisessa ja instituutioita muodostavassa kansainvälisen ympäristön hallinnassa (kaupan esteiden poistaminen, kehitysyhteistyö, ympäristönsuojelu, globalisaation hallinta jne.). Varsinkin ilmastonmuutoksen ja alikehitysongelmien osalta haasteet tulevat vaikeutumaan. EU:n piirissä rakennettava turvallisuus- ja poliisiyhteistyö vahvistaa merkitystään kansainvälisen terrorismin vastaisessa taistelussa. EU:n painoarvoa kasvattaa myös sen jäsenmäärän kasvu. EU-identiteetin vahvistuminen ja EU:n toimivallan kasvu mahdollistaa tarkastelujaksolla uudentyyppisen väylän kansallisvaltion heikentymiseen: valtiollisen hajaantumisen EU-kattojärjestelmän alla. Esimerkiksi Skotlannin osalta voidaan siirtyä pitkälle menevän autonomian järjestelyyn, jossa Lontoosta johdettavaksi jäisi enää lähinnä ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja sekin EU-ehtoisena. Samalla jäsenkunnan heterogeenisuus asettaa EU:n kehitykselle luontevat rajoitteensa. On hyvin mahdollista, että integraatio-odotukset eivät enää nouse uusiin huippuihin tarkastelujaksolla. Irakin sodan aiheuttamat kolhut EU:n yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle (YUTP) ja EU:n laajentumisen epäily ovat tarkastelukautta vahvasti jäsentäviä ilmiöitä. Jäseniksi pyrkivien maiden piirissä jäsenyyden toteutumisen pitkittyminen saattaa vähentää jäsenyyden kannatusta kansalaismielipiteessä voimakkaasti, ja jäädyttää pyrkimyksen. EU joutuu vakavasti pohtimaan, joudutaanko asetettujen tavoitteiden ambitiotasosta tinkimään vakaan kehityksen turvaamiseksi. Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen

7 Ennakoitua parempi kehitys Jännitteet transatlanttisissa suhteissa kääntyvät laskuun. Yhdysvallat siirtyy ulkopolitiikassaan ennakoituakin enemmän liittolaissuhteiden tärkeyttä korostavalle linjalle erityisesti Irakin ja Afganistanin kokemustensa sekä suhteellisen voima-asemansa heikkenemisen vuoksi. Naton roolissa korostuvat vaativa sotilaallinen kriisinhallinta ja laaja-alaisten uhkien kollektiivinen torjunta. Vastaavasti EU:n kriisinhallintavoimavarojen kehittäminen lähentää sitä Natoon ja luo toimivaa yhteistyösuhdetta edellä kuvattua vahvemmin. YUTP tiivistyy transatlanttisten jännitteiden heikentyessä. EU:ta sen jäsenmaissa koskevat vieraantumis- ja legitimaatio-ongelmat sekä laajentumista koskevat pelot alkavat laantua, ja unionin toimintaa säätelevä sopimusjärjestelmä uusitaan integraatiota vahvasti syventävällä ja EU:n toimivuutta uudelle tasolle nostavalla tavalla. Integraatiota syventää ja EU-identiteettiä vahvistaa EU:lle annettava suora verotusoikeus jäsenmaissaan: vero asetetaan hyvin matalana osaksi arvonlisäveroa. Talouden rakenteellisia jäykkyystekijöitä saadaan oleellisesti vähennettyä sisäisillä reformeilla. Demokratian ja oikeusvaltion vahvistaminen uusissa jäsenmaissa edistyy myönteisemmin kuin on perusteltua ennakoida. Euro ohittaa dollarin maailmantalouden tärkeimpänä reservivaluuttana. EU ymmärtää liian nopean laajentumisensa uhkaavan omaa koheesiotaan, ja pidättäytyy ottamasta Turkkia jäsenekseen tarkastelukaudella. Turkille räätälöidään kuitenkin oma lähentymismalli. EU kykenee kehittämään suhteitaan islamilaisiin hallituksiin Lähi-idän alueella ennakoitua paremmin. Ennakoitua huonompi kehitys Yhdysvaltain halu sitoutua Eurooppaan jatkaa jo alkanutta laskuaan, ja johtaa Naton kriisiin. Jopa Naton koko olemassaolo asetetaan kyseenalaiseksi. Kriisinhallintaan ei kehity ennakoidun vahvuista transatlanttista yhteistyömallia Yhdysvaltojen korostaessa kansallisten voimavarojensa kehittämistä. EU:n kriisinhallintapuutteiden paikkaaminen takeltelee pahasti, kun valmiutta taloudelliseen vastuunkantoon ei löydy. Kriiseihin reagoidaan ennakoitua enemmän vain kansalliselta pohjalta tai suppeiden maaryhmien toimenpitein muiden pidättäytyessä. Siviilikriisinhallinnan asemaa onnistutaan kuitenkin puolustamaan mm. kehitysyhteistyöhön tarkoitettujen varojen kohdentamisella. Samaan aikaan kriisikehitys Lähi-idän ja Kaakkois- Aasian alueella kärjistyy, korostaen EU:n toimintakyvyn puutteita ja kasvattaen pakolaisongelman painetta. Jäsenmaita toisistaan erottavat linjaukset korostuvat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Talouksien eroavuudet nostavat ennakoitua enemmän esille vaikeuksia keskuspankkipolitiikassa ja valuuttaunionissa. Samalla kansainväliset talousongelmat johtavat kriisikehitykseen. Yhteisvaikutuksena EU ajautuu pitkittyvään taloudelliseen taantumaan, jota pahentaa poliittinen kyvyttömyys tehdä tarvittavia rakennemuutoksia useissa keskeisissä jäsenmaissa. 110 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030

8 EU:n uudet jäsenmaat osoittavat ennakoitua suurempaa sopeutumattomuutta yhteisiin pelisääntöihin, joita ne yrittivät vielä jäsenyyteen pyrkiessään ponnekkaasti esittää kunnioittavansa. Tämä johtaa sopeutumattomuutta koskevan sanktiojärjestelmän rakentamiseen EU:n puitteisiin. Sanktioista ankarimmaksi kirjataan jäsenmaan erottamisen mahdollisuus, mutta tällaisesta päättäminen edellyttäisi liki täyttä yksimielisyyttä. Ilmastonmuutos etenee ennakoitua nopeammin aiheuttaen suuria ongelmia Keski- ja Etelä-Euroopassa. Suhteet Venäjään heikkenevät oleellisesti, kasvattaen ulkoista turvallisuusongelmaa EU:n itäisissä osissa. Venäjä pysyy autoritaarisen poliittisen kehityksen ja perimmäisen epävakauden tiellä. Vaikutukset Suomeen EU:n jäsenyydellä on tarkastelujaksona todennäköisimmässä kehityskulussa Suomen kannalta kokonaisuudessaan myönteinen merkitys. Taloudellisella tasolla Suomi menestyy keskimääräistä paremmin länsieurooppalaisten EU-maiden joukossa, mikä kasvattaa Suomen arvovaltaa unionissa. Poliittisella tasolla kriisinhallintakyvyn kehittäminen ja muut YUTP-ESDP-integraation paineet johtavat Suomen hakeutumaan Naton jäseneksi 2010-luvulla. Tämä kehittää Suomen transatlanttisia suhteita nykyisestä, ja Suomi siirtyy pohjoismaisten Nato-veljesmaidemme tavoin rakentavan atlantistisen yleisorientaation linjalle. Tämän seurauksena pohjoismainen yhteistyö YUTP- ja etenkin ETPP-alueilla paranee merkittävästi. Erityisesti valvonta-, johtamis- ja tiedustelualalla sekä ilma- ja merivoimien kehittämisessä yhteistyö johtaa myös maakohtaiseen työn- ja vastuunjakoon. EU:n sisäisen legitimaation ja integraatioidentiteetin tasolla ongelmat eivät Suomen osalta pahene poikkeuksellisella tavalla muihin jäsenmaihin verraten. Ennakoitua paremmassa kehityskulussa Suomen tuleva Nato-jäsenyys tarjoaa edellä kuvattua paremmat edellytykset transatlanttisten suhteidemme rakentamiseen ja aktiiviseen EU-kontribuutioomme. EU:ta koskevien vieraantumisongelmien vähentyminen vaikuttaa keskimääräistä enemmän Suomessa, koska EU:n suosio on täällä aiemminkin ollut keskimääräistä heikompi. Varsinkin rauhanomainen kansainvälisen ympäristön kehityskulku kasvattaa EU:n suosiota ja rakentaa EU-identiteettiä aivan uudella tavalla. Tämä heikentää kansallisen identiteetin kokemuksia tavalla, jolla voi olla yleisen asevelvollisuusjärjestelmän ja alueellisen puolustuksen kannatusta heikentävää merkitystä Suomessa. Ennakoitua huonommassa kehityskulussa Suomi saattaa Naton sisäisen kriisikehityksen vuoksi jäädä sotilasliiton ulkopuolelle, tai sitten jäseneksi liittyneenä kärsii uutena jäsenenä jännitteistä mahdollisesti keskimääräistä enemmän esimerkiksi kansalaismielipiteen kokiessa pettymyksiä. Kriisinhallinnan puutteet eivät Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen

9 korostu Suomen kohdalla niin paljon kuin Keski- ja Etelä-Euroopan jäsenmaiden, koska Balkanin ja Lähi-idän kriisipesäkkeet ovat meistä kauempana eivätkä pakolaisvirratkaan suuntaudu tänne yhtä vahvana paineena kuin keskimäärin EU-alueelle. Tässäkään vaihtoehdossa Venäjän politiikkaan ei sisälly sotilaallisten voimavarojen suoranaista käyttämistä poliittisen tavoitteen tukemiseksi eikä perustrendi sotilaallisten uhkien heikkenemisestä muuta suuntaansa. Aikaa myöten tämä heikentää mm. painopisteellisesti kansalliseen puolustukseen tarkoitetun asevoiman määrärahakehitystä. EU:n ja Venäjän välisten suhteiden heikkeneminen vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen, kansalaisten turvallisuuskokemuksiin ja ulkomaankauppaan jäsenmaista keskimääräistä enemmän Suomessa. Tällaisen kehityskulun toteutuessa saattaa kansallisen puolustuksen merkitys ja Nato-jäsenyyden arvostus suomalaisessa kansalaismielipiteessä vastaavasti korostua. 112 Kansainvälisen järjestelmän toimijoiden ennakointia vuoteen 2030