Ohjeita oikeustieteiden kirjallisten töiden laadintaan lukuvuonna

Transkriptio

1 Ohjeita oikeustieteiden kirjallisten töiden laadintaan lukuvuonna Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Seminaarin tai opintosuorituksen nimi (esityspäivämäärä) Tekijä: (nimi ja opiskelijanumero) Ohjaaja: (etu- ja sukunimi)

2 II SISÄLLYS LÄHTEET... IV LYHENNELUETTELO... X KUVIOT JA TAULUKOT... XII 1 JOHDANTO OPINTOJAKSOJEN SUORITUSTAVOISTA Yleistä Oppimispäiväkirja Essee Referaatti Seminaariraportti KANDIDAATIN TUTKIELMA Muotovaatimukset Arvostelun perusteet Ohjeet kandidaatin seminaaria varten TYÖN RAKENNE JA MUOTO Yleiset muotoseikat Kansilehti Sivunumerointi Sisällysluettelo Kuviot ja taulukot LÄHDELUETTELO ALAVIITTEET Yleistä Kirjallisuus Lain esityöt Juridiset aikakausijulkaisut... 22

3 III 6.5 Lähteiden käytön ja viittaamisen tekniikkaa Vrt., ks. ja ks. myös Alaviitenumeron sijoittaminen Nimien kursivointi Suorat lainaukset Esimerkki lähteiden käytöstä ja merkitsemisestä SÄÄDÖKSIIN VIITTAAMINEN OIKEUSTAPAUKSIIN VIITTAAMINEN LISÄTIETOJA Liite I Liite II

4 IV LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Juva Darpö, Jan Kuusiniemi, Kari Vihervuori, Pekka: Miljöprovningen i vågskålen landskampen mellan Finland och Sverige. JFT 5/2009, s Hart, H.L.A.: The Concept of Law. Clarendon press Hirsjärvi, Sirkka Remes, Pirkko Sajavaara, Paula: Tutki ja kirjoita. 5. painos. Tampere Husa, Jaakko Mutanen, Anu Pohjolainen, Teuvo: Kirjoitetaan juridiikkaa. Ohjeita oikeustieteellisten kirjallisten töiden laatijoille. 2. uudistettu painos. Tampere Karhu, Juha: Perusoikeudet ja oikeuslähdeoppi. Lakimies 5/2003, s Keinänen, Anssi: Yhdyskuntapalvelu empiirisen kriminologisen tutkimuksen kohteena. Joensuu Klami, Hannu T.: Ihmisen säännöt. Tutkimus oikeuden olemuksesta, synnystä ja toiminnasta. Turku Kuusiniemi, Kari Ekroos, Ari Kumpula, Anne Vihervuori, Pekka: Ympäristöoikeus. Juva (Kuusiniemi ym. 2001) Kuusiniemi, Kari: Ympäristöoikeus oikeudenalana. Teoksessa Kari Kuusiniemi Ari Ekroos Anne Kumpula Pekka Vihervuori: Ympäristöoikeus. Juva 2001, s Laakso, Tero: Lahopuuta pykäläviidakossa. Edilex [ ( ) Lahopuu, hyönteistuhot ja oikeudellinen sääntely tutkimusretki oikeuden ja ekologian rajaseudulla. Ympäristöjuridiikka 2 3/2003, s Laakso, Tero Leppänen, Tanja Määttä, Tapio: Metsärikollisuus empiirisen oikeustutkimuksen kohteena. Defensor Legis 4/2003, s MacCormick, Neil D. Summers, Robert S. (toim.): Interpreting Statutes. A Comparative Study. Aldershot Miettinen, Tarmo (toim.): Kansanvalta. Joensuu 2002.

5 V Miettinen, Tarmo Muukkonen, Matti Myrsky, Matti Pohjolainen, Teuvo: Uusi yliopistolainsäädäntö. Helsinki (Miettinen ym. 2009) Myrsky, Matti: Ennakkopäätökset verotuksessa. 3. uudistettu painos. Helsinki Määttä, Tapio: Maanomistusoikeus. Tutkimus omistusoikeusparadigmoista maaomaisuuden käytön ympäristöoikeudellisen sääntelyn näkökulmasta. Jyväskylä Opitun kontrolloimisesta oppimiseen innostamiseen: kokemuksia oppimispäiväkirjasta ympäristöoikeuden opetuksessa. Oikeus 2/2001, s Ympäristöoikeudellisen tutkimuksen uudet suuntaukset ja menetelmät. Teoksessa Tarmo Miettinen (toim.): Oikeustieteellinen opinnäytetyö. Joensuu 2004, s Soft law kansallisen oikeuden oikeuslähteenä. Tutkimus oikeudellisen ratkaisun normipremissin muodostamisen perusteista ympäristöoikeudessa. Oikeustiede- Jurisprudentia XXXVIII (2005), s Nystén-Haarala, Soili: Russian law in transition: law and institutional change. Helsinki Paso, Mirjami: Viimeisellä tuomiolla: Suomen korkeimman oikeuden ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkopäätösten retoriikka. Helsinki Pölönen, Ismo: Ympäristövaikutusten arviointimenettely ympäristöoikeudellisena instrumenttina. Joensuu de Sadeleer, Nicolas: Environmental Principles. From Political Slogans to Legal Rules. Oxford University Press Sajama, Seppo: Argumentaatio oikeudellisessa tutkimuksessa. Teoksessa Tarmo Miettinen (toim.): Oikeustieteellinen opinnäytetyö. 2. painos. Joensuu 2004, s Seppälä, Mika: Vesienhoitosuunnitelmien huomioon ottaminen ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisessa lupaharkinnassa. Ympäristöjuridiikka 3 4/2004, s Siltala, Raimo: Oikeustieteen tieteenteoria. Vammala Oikeudellisen ajattelun perusteet. Pääsykoekirja 2/2010. Turku Timonen, Pekka: Johdatus lainopin metodiin ja lainopilliseen kirjoittamiseen. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Helsinki Tolvanen, Matti: Maastossa ja vesillä liikkumisen säännöt. Helsinki 2002.

6 VI Vihervuori, Pekka: Maa-ainesten ottaminen ja suojelu. Jyväskylä (Vihervuori 1989a) Ympäristöoikeuden ja esineoikeuden suhteesta. Teoksessa Jarmo Tuomisto (toim.): Esineoikeuden rajat. Turku 1989, s (Vihervuori 1989b) Luonnonsuojelun henkilörelaatiokysymyksiä. Teoksessa Pekka Vihervuori Kari Kuusiniemi Jari Salila (toim.): Juhlajulkaisu Erkki J. Hollo / Helsinki 2000, s Arviointi teoksesta Roberth Nordh: Talerätt i miljömål. Särskilt om vattenrättsliga ansökningsmål samt om talan rörande allmänna intressen. Iustus förlag JFT 1 2/2000, s Virolainen, Jyrki Martikainen, Petri: Pro & Contra Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä. Helsinki Tuomion perusteleminen. Helsinki VIRALLISLÄHTEET HE 73/2005 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. HE 311/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi arvonlisäverolain muuttamisesta. KM 1996:11 ja 12: Ympäristölupatoimikunnan ja ympäristöoikeustoimikunnan mietinnöt. KOM (2000) 839, lopull. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta. PeVL 45/2004 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 120/2004 vp) laiksi vesienhoidon järjestämisestä, laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta ja laiksi vesilain muuttamisesta sekä maasta toiseen ulottuvien vesistöjen sekä kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä tehdyn vuoden 1992 yleissopimuksen vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

7 VII PeVM 25/1994 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 306/1994 vp) perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. VEPO-toimikunnan mietintö. Ehdotus vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi. Ympäristöministeriön moniste 146. Helsinki INTERNET-LÄHTEET Juridiikkaonline-palvelu. [ ( ). Oikeustiede-Jurisprudentia -vuosikirjan kirjoittajaohjeet. [ > lakimies > kirjoittajalle > kirjoittajaohjeet] ( ). Sertyn toiminta ja jäsenet. [ ( ). (sisällöntuottaja sähkö- ja elektroniikkaromun tuottajayhteisö Serty) Pohjaveden käyttö Pohjois-Karjalan ELY-keskus [ ( ). OIKEUSTAPAUKSET Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Vilho Eskelinen ja muut v. Suomi, 63235/00, suuri jaosto, Ciubotaru v. Moldova, 27138/04, Euroopan unionin tuomioistuin 26/62 N.V. Algemene Transport en Expeditie Onderneming Van Gend en Loos v Nederlandse administratie der belastingen (1963) ECR 1. C-435/97 World Wildlife Fund (WWF) and others v Autonome Provinz Bozen and Others (1999) ECR I 5613.

8 VIII Euroopan unionin yleinen tuomioistuin T-321/05. AstraZeneca v Comission (2010) OJ C 221/33. Korkein oikeus KKO 2011:37 KKO 2011:52 Korkein hallinto-oikeus KHO 1980 A II 78 KHO 1999:30 KHO t (ATK) KHO t KHO t. 163 (LRS) KHO t (LRS) Hovioikeudet Itä-Suomen HO t. 210 Hallinto-oikeudet Helsingin HaO t. 10/1149/2 Markkinaoikeus MAO /10/JH

9 IX Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätökset OKA 434/1/99 ( ): Oikeuskanslerin päätös kanteluun valtionhallinnon virantäyttöilmoitusten kelpoisuusvaatimuksia koskevassa asiassa. Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset AOA 3130/4/02 ( ): Apulaisoikeusasiamiehen päätös kanteluun Forssan Konikallion alueen metsähakkuita ja liito-oravien suojelua koskevassa asiassa.

10 X LYHENNELUETTELO A AOA ATK alav. Lissabonin sopimus DL asetus Eduskunnan apulaisoikeusasiamies KHO:n ennen julkaisema muu kuin vuosikirjapäätös alaviite Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta, allekirjoitettu Lissabonissa 13 päivänä joulukuuta, EUVL, N:o C 306, , s Defensor Legis. Suomen asianajajaliiton äänenkannattaja ECR European Court Reports ENIOS Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 63/1999 EUVL Euroopan unionin virallinen lehti ( jälkeen) EUTI Euroopan unionin tuomioistuin EYTI Euroopan yhteisöjen tuomioistuin EYVL Euroopan yhteisöjen virallinen lehti (ennen ) HaO hallinto-oikeus HE hallituksen esitys HL hallintolaki 434/2003 HO hovioikeus JFT Tidskrift, utgiven av Juridiska Föreningen i Finland KHO korkein hallinto-oikeus KKO korkein oikeus KOM komission ehdotus KP-sopimus kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja siihen liittyvä valinnainen pöytäkirja yksilövalituksista SopS 7 8/1976 L laki LA lakialoite

11 XI LM Lakimies. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja LRS lyhyt ratkaisuseloste (KHO:n jälkeen julkaisema muu kuin vuosikirjapäätös) MAO markkinaoikeus MRL maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 OTJP Oikeustiede-Jurisprudentia. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen vuosikirja PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto PeVM perustuslakivaliokunnan mietintö PL Suomen perustuslaki 731/1999 OKA oikeuskansleri RL rikoslaki 39/1889 SEU Euroopan unionista tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto, EUVL, N:o C 83, , s. 13 SEUT Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto, EUVL, N:o C 83, , s. 47 SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja t. taltio TSS-sopimus taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus SopS 6/1976 vp valtiopäivät YJ Ympäristöjuridiikka. Suomen ympäristöoikeustieteen seuran aikakauslehti Yleispalveludirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7. päivänä maaliskuuta 2002, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla, EYVL, N:o L 108, , s. 51 YM ympäristöministeriö YSL ympäristönsuojelulaki 86/2000

12 XII KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1. Intressien sisäinen ja ulkoinen arvottaminen. Taulukko 1. Tutkimuksessa tarkasteltavien mietintöjen määrät valiokunnittain.

13 1 1 JOHDANTO Tämän ohjeen tarkoituksena on esitellä lyhyesti Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen opintosuorituksiin kuuluvien kirjallisten töiden esitysmuodot. Ohjeessa esitellään oikeustieteiden eri opintojaksoihin laadittavien kirjallisten töiden rakenne ja dokumentoinnin pääpiirteet. Ohje on tarkoitettu johdatukseksi juridiikan kirjoittamiseen sekä pää- että sivuaineopiskelijoille. Tämän vuoksi ohjeessa annettavat mallit ja neuvot on laadittu mahdollisimman yksiselitteisiksi. Tässä ohjeessa käytetty viittaus- ja dokumentaatiotekniikka noudattaa niitä yleisiä sääntöjä, joita juridiikan kirjoittamiselle asetetaan. 1 Kuitenkin monissa yksityiskohdissa on oikeustieteiden sisälläkin paljon vaihtelua. Tämän ohjeen tarkoituksena on helpottaa opiskelijoiden työtä antamalla mahdollisimman selkeä ja yksiselitteinen ohje kirjallisten töiden laadintaan ja yhtenäistää oikeustieteiden laitoksella tehtävien kirjallisten opintosuoritusten ulkoasut. Tämän vuoksi tässä annettuja ohjeita noudatetaan lähtökohtaisesti kaikissa oikeustieteiden laitoksen kirjallisissa töissä. Eri oikeudenaloille on vakiintunut joidenkin yksityiskohtien osalta jossakin määrin erilaisia viittaus- ja dokumentaatioperinteitä. Oikeudellisessa kirjallisuudessa on suhteellisen vakiintunut viittaustekniikka, joka vastaa muun muassa Oikeus -lehden 2 ja Oikeustiede-Jurisprudentia - vuosikirjan 3 kirjoitusohjeita. 1 Yksityiskohtaisempaa tietoa juridiikan kirjoittamisesta ks. Timonen 1998; Husa Mutanen Pohjolainen Ks. yleisemmin tutkimisesta esimerkiksi Hirsjärvi Remes Sajavaara Em. lähteitä voi käyttää täydentävinä lähteinä silloin kun tässä ohjeessa ei ole käsillä olevaan muotoseikkaan otettu kantaa. 2 Oikeus-lehden kirjoitusohjeet julkaistaan lehden jokaisessa numerossa. 3 Ks. Oikeustiede-Jurisprudentia -vuosikirjan kirjoittajaohjeet. [ > lakimies > kirjoittajalle > kirjoittajaohjeet] ( ).

14 2 2 OPINTOJAKSOJEN SUORITUSTAVOISTA 2.1 Yleistä Oikeustieteiden opinnoissa on pääsääntönä, että opintojakso suoritetaan kokonaisuudessaan kirjallisuustentissä yleisenä tenttipäivänä. Joitakin opintojaksoja voidaan suorittaa esseellä joko kokonaan tai osittain. Lisäksi joiltain luennoilta on mahdollista laatia oppimispäiväkirja. Mahdollisesta esseesuorituksesta tai oppimispäiväkirjasta on mainittu opintojaksokuvauksen yhteydessä. Muiden opinto-jaksojen osalta esseen tai oppimispäiväkirjan laatiminen on opintojakson vastuuhenkilön harkittavissa. Oppiaineet antavat tarkempia tietoja esseellä suoritettavissa olevista opintojaksoista sekä opintojaksoista, joissa käytössä on oppimispäiväkirja. Esseiden ja oppimispäiväkirjojen laajuus määritellään työn luonteesta riippuen ja tarkempi ohjeistus annetaan oppiaineittain. Esseen tai oppimispäiväkirjan ollessa opintojakson osasuoritus, voi suorituksesta saada joko hyvityspisteitä kirjallisuustenttiin tai suoritus korvaa kirjallisuuskuulustelussa yhden tai useamman kysymyksen. Tarkempi ohjeistus annetaan opintojaksoittain. Korvaavasta suoritustavasta ja/tai esseen kirjoittamisesta on aina sovittava ennakolta opintojakson vastuuhenkilön kanssa. Jos opintojakso suoritetaan kahdella tai useammalla osasuorituksella, on opiskelijan pyrittävä suorittamaan kaikki osasuoritukset saman lukuvuoden aikana. Osasuoritukset ja hyvityspisteet eivät vanhene, ellei opintojaksokuvauksessa toisin määrätä. Opintosuoritukset viedään opintorekisteriin, kun opintojakso on kokonaisuudessaan suoritettu. Opiskelijan tulee aina tenttiin ilmoittautumisen yhteydessä ilmoittaa mahdollisesta osasuorituksesta. 2.2 Oppimispäiväkirja Oppimispäiväkirja on luentojen tai tieteellisten seminaarien seuraamisesta tehtävä kirjallinen esitys. Keskeisenä ideana oppimispäiväkirjassa on kommentointi ja luentojen tai seminaarin keskeisten teemojen esiin nostaminen. Kun oppimispäiväkirja laaditaan luennoista, on siinä

15 3 lisäksi käsiteltävä luennoilla annetut kotitehtävät ja niiden ratkaisemisessa eteen tulleet ongelmat. Oppimispäiväkirjassa raportoidaan myös, mitä luennoilla esille tulleiden kysymysten selvittämiseksi on tehty ja mitkä asiat luennoilla eivät tulleet riittävästi selvitetyiksi. Laadukkaassa oppimispäiväkirjassa hyödynnetään oikeuslähteitä (säädökset, esityöt, oikeustapaukset ja muu viranomaisaineisto sekä oikeuskirjallisuus) sekä muita oheislähteitä (esimerkiksi sanomalehtikirjoituksia), joiden avulla luentojen keskeiskysymyksiä syvennetään. Oppimispäiväkirjan keskeisenä tarkoituksena on kirjata omia kokemuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä seuratusta esityksestä. Oppimispäiväkirjalla ei tarkoiteta referaattia luennoista. 4 Oppimispäiväkirjaa on tarkoituksenmukaista laatia päiväkirjan tapaan päivittäin esimerkiksi luennoista luentojen etenemisen tahdissa. Oppimispäiväkirja palautetaan kuitenkin luennoitsijalle/tentaattorille vasta kun siitä on tehty jäsennelty yhtenäinen esitys. Oppimispäiväkirjan pituus voi vaihdella kurssikohtaisesti ja suositellun pituuden määrittää kullakin kurssilla vastuuopettaja. Oppimispäiväkirjan muotovaatimukset ovat muita kirjallisia töitä väljemmät, esimerkiksi alaviitteiden käyttöä ei edellytetä. Riittää, että esityksen ulkoasu on huoliteltu. Oppimispäiväkirjan kieliasulta ei edellytetä tiukasti tieteellisen kirjoittamisen asiatyylissä pysymistä. Pikemminkin on toivottavaa, että oppimispäiväkirjan laatija kommentoi kuulemaansa ja kuvailee kokemuksiaan vapaalla tyylillä ja koko sanavarastollaan. Jotkin opintojaksot (esim. ympäristöoikeuden perusteet) suoritetaan tekemällä oppimispäiväkirja. Tällöin oppimispäiväkirja arvostellaan käyttäen arvosanoja 1 5. Arvosanan 1 saa, jos osoittaa ymmärtäneensä olennaisimman siitä, mistä luennoilla tai seminaarissa oli puhe ja dokumentoi sen, mitä on tehnyt mahdollisten kotitehtävien ratkaisemiseksi, mutta ei uskaltaudu lainkaan kommentoimaan tai esittämään omia näkemyksiään. Arvosanan 2 3 saa, jos päiväkirja on johdonmukainen ja huolellinen esitys luentojen tai seminaarin keskeisistä teemoista, se osoittaa kirjoittajan paneutuneen mahdollisiin kotitehtäviin ja pohtineen niitä ja mukana on 4 Ks. oppimispäiväkirjan laadinnasta Määttä Oikeus 2001, s

16 4 myös omia kommentteja. Arvosanan 4 5 saa, jos päiväkirja sisältää luentojen tai seminaarin olennaisten teemojen huolellista ja argumentoitua kommentointia ja siinä on omaperäisiä, kriittisiä ja itsenäisiä ajatuksia luennoilla käsitellyistä teemoista. 2.3 Essee Essee on omia ajatuksia sisältävä teksti, jonka lähdemateriaaliin on kuuluttava oikeuslähteitä (ennen kaikkea säädöksiä, niiden esitöitä ja oikeustapauksia). Essee laaditaan suoritettavan opintojakson aihepiiriin kuuluvasta rajatusta teemasta oikeudellista kirjallisuutta apuna käyttäen. Kirjoittajan oma analyysi ja kommentit ovat keskeinen osa essee-kirjoitelmia. Kirjoittajan on siis käsiteltävä aihetta omaan ajatteluunsa pohjautuen omin sanoin. Huomiota tulee kuitenkin kiinnittää erityisestä perusteluiden eli argumentaation laatuun. Omat mielipiteet tulee perustella oikeuslähteisiin tukeutuen. Kirjoittajan on esseessä osoitettava, että hän hallitsee asiakokonaisuuden ja osaa rajata työnsä esseelle annettuun laajuuteen. Esseen on oltava rakenteeltaan johdonmukainen ja kiinteä, toisin sanoen hyvin jäsennelty kokonaisuus. Kirjoitustavan tulee noudattaa tieteelliselle tekstille tyypillisiä ominaisuuksia: objektiivisuus, lähteiden referointi (omien ja muiden ajatusten erottaminen), asiaan keskittyminen (rönsyilemättömyys), selkeä argumentointi, tiivis esitystapa ja niin edelleen. Esseen tarkoituksena on harjoitella oikeudellista kirjoittamista ja oikeudellisten lähteiden itsenäistä käyttöä. 2.4 Referaatti Oikeudellisiin opintojaksoihin tehtävä referaatti on kirjoitus, joka laaditaan oikeustieteellisestä tutkimuksesta, esimerkiksi väitöskirjasta tai monografiasta. Referaatin tarkoituksena on valikoida ja esittää pääasiat tarkastelun kohteena olevasta teoksesta. Onnistuneen referaatin vaatimuksena on, että kirjoittaja tiivistää käyttämästään lähteestä ydinasian ja kertoo sen omin sanoin. Lisäksi referaatissa on selitettävä niitä valintoja, joilla referoija on erottanut keskeiset asiat toissijaisista, esimerkiksi sen suhteen, miten kirjoittajan oma jäsennys referaatissa poikkeaa referoitavan tekstin jäsennyksestä.

17 5 2.5 Seminaariraportti Seminaariraportilla tarkoitetaan pienimuotoista tutkielmaa tai tutkielman osaa, jonka laajuudeksi riittää yleensä sivua. Seminaariraportin sisällöllisenä vaatimuksena on, että kirjoittaja kykenee itsenäisesti hahmottamaan valitun aiheen kannalta olennaisimman sisällön. Tarkastelukohteen on oltava niin täsmällinen sekä sillä tavoin rajattu ja määritelty, että myös muut kuin työn laatija voivat saada kokonaiskuvan tarkastelukohteesta.

18 6 3 KANDIDAATIN TUTKIELMA 3.1 Muotovaatimukset Opintojakson aikana opiskelija perehtyy tieteellisen tutkimuksen perusteisiin ja tutkimuksen suunnitteluun siten, että hän kykenee tuottamaan tutkimussuunnitelman ja kandidaatin tutkielman. Lisäksi opiskelija oppii esittelemään julkisesti työnsä sekä opponoimaan opiskelijakollegoiden töitä. Opintojakson aikana opiskelijat perehtyvät tieteellisen tutkimuksen perusteisiin sekä tieteelliseen kirjoittamiseen ja toisten tutkimusten arviointiin. Jokainen opiskelija laatii oikeustieteiden aineopintosuorituksen osana kandidaatin tutkielman (10 op), joka on noin sivun mittainen kirjallinen esitys. Kandidaatin tutkielman tavoitteena on harjaannuttaa tieteellisen tutkimustyön alkeisiin ja opettaa tieteellistä kirjallista raportointia. Kandidaatin tutkielma ei ole tutkimus sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kirjoitusharjoitus. Hyvän kandidaatin tutkielman oletetaan kuitenkin sisältävän aiheen olennaisen sisällön hahmottamisen lisäksi kirjoittajan omaa pohdiskelua aiheesta. Vaatimuksena on, että kirjoittaja osoittaa perehtyneensä oikeustieteellisen kirjoittamisen ja oikeudellisen argumentaation peruslähtökohtiin, erityisesti oikeudellisen lähdeaineiston (säädösten, esitöiden, oikeustapausten yms.) käyttöön. 3.2 Arvostelun perusteet Lainopillisissa töissä kandidaatin tutkielmana voidaan hyväksyä kuvaileva kirjoitelma, jos se teknisesti täyttää oikeustieteellisen kirjoittamisen perusvaatimukset. Lähdeaineiston kuvailuksi jäävän kandidaatin tutkielman maksimiarvosana on kuitenkin 1 2, vaikka kirjoitelman kieli olisi virheetöntä, esitetyt asiat paikkansa pitäviä ja ulkoasu moitteeton. Tulkintavaihtoehtoja perustellusti punnitseva tai oivaltava oikeudellista ainesta systematisoiva kandidaatin tutkielma voi tuottaa arvosanan 3 4. Korkeimman arvosanan (5) saaminen edellyttää vaativaa tehtävänasettelua ja vakuuttavaa oikeudellista argumentointia.

19 7 Kandidaatin tutkielman voi rakentaa esimerkiksi oikeudellisen tulkintaongelman ympärille, jota ratkotaan lainopin metodeja, tulkintaa ja systematisointia hyödyntäen. Mitä sitten on tulkinta? Se on aiheen problematisointia, tulkintasuositusten esittämistä ja lainsäädäntökritiikkiä tai oikeuskäytännön kriittistä tarkastelua. Tarkastelun kohteena voi olla myös oikeustieteessä keskustelua herättänyt tulkintakysymys, jota kirjoittaja tarkastelee monipuolisesti eri näkökulmista. Kandidaatin tutkielman metodina voidaan käyttää muitakin kuin lainopillisia metodeja. Esimerkiksi oikeustaloustieteellisesti orientoituneen kandidaatin tutkielman metodisen pohjan tuottaa taloustiede. Tarkastelun kohteena voi olla esimerkiksi kysymys, mitkä ovat aiotun sääntelyn ennakoidut vaikutukset ympäristöön ja yritysten toimintaan. Empiirisesti suuntautuneessa kandidaatin tutkielmassa voidaan analysoida laadullisin tai tilastollisin menetelmin esimerkiksi oikeuskäytäntöjä ja viranomaisten päätösargumentointia. Oikeussosiologisessa kandidaatin tutkielmassa huomioidaan oikeuden ja yhteiskunnan välinen riippuvuus. Tarkastelun kohteena voivat olla esimerkiksi sosiaaliset normit käyttäytymistä ohjaavina tekijöinä. Muiden kuin lainopillisten kandidaatin tutkielmien arviointi ei poikkea lainopillisen työn arvioinnista. Arvioinnissa huomioidaan niin metodin/metodien hallinta kuin tulosten luotettavuus. Kandidaatin tutkielman arvioinnissa otetaan huomioon seuraavat tekijät: tutkimusongelman asettelu ja aiheen rajaus lähteet kieli ja muotoseikat metodin/metodien hallinta argumentaation taso osallistuminen seminaarityöskentelyyn.

20 8 3.3 Ohjeet kandidaatin seminaaria varten Kandidaatin seminaari alkaa alkutapaamisella, jossa keskustellaan tutkielman aiheista ja oikeudellisen tutkielman tekemisestä. Seminaariin saapuvalla on hyvä olla jonkinlainen idea omasta aiheesta. Seminaarin aikana opiskelijat hahmottelevat oman aiheensa pääpiirteet ja valmistelevat ideaansa itsenäisesti ideapaperin/tutkimussuunnitelman asteelle. Alkutapaamisen jälkeen opiskelijat esittelevät ideapaperit/tutkimussuunnitelmat ja kommentoivat toisiaan. Seminaarissa kohdennetaan tutkimusongelmaa ja keskustellaan rajauksista. Yleisenä keskusteluteemana ovat (lainopin) metodit sekä tutkimusongelmaan ja tutkielman tekemiseen liittyvät kysymykset. Opiskelijoilta edellytetään omaa aktiivisuutta ja osallistumista. Ideapaperin tarkoituksena on esitellä oma aihe ja tutkimusongelma lyhyesti. Ideapaperiin tulee kartoittaa keskeinen sääntely ja oikeuskirjallisuus. Myös tutkielman taustaa voidaan selvittää lyhyesti. Suunnitelmassa on hyvä huomioida lainopillinen (tai mahdollinen muu) lähestymistapa. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija on rajannut tutkielman tiettyihin lainsäännöksiin tai muuhun mielekkääseen kokonaisuuteen. Tutkimusongelma itsessään voi olla muotoiltu vapaasti, mutta opiskelijan on tiedostettava mihin säännöksiin ja säännöksen tulkintoihin asiakokonaisuus perustuu. Ellei toisin ilmoiteta, ideapaperi lähetetään sähköpostitse viikkoa (7 vrk.) ennen seminaaripäivää. Ideapaperin tulee sisältää: Alustava otsikko aiheesta Opiskelijan nimi, opiskelijanumero, pääaine ja opintopistemäärä Tutkimusongelma Tutkielman rajaukset Tutkimusmetodi ja metodin valintaan johtaneet syyt Lyhyt tiivistelmä aiheesta Tutkielman sisällysluettelon luonnos Keskeinen säädösaineisto, lainvalmisteluaineisto, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus

21 9 Seminaarin lopuksi järjestetään purkutilaisuus, jossa opiskelijat esittelevät oman työnsä ja opponoivat toistensa työt. Opiskelijoiden tulee valmistella kysymyksiä toistensa töistä ja osallistua tieteelliseen väittelyyn. Toisten työt tulee olla luettuna seminaariin osallistuessa. Tarkoituksena on, että opiskelijat keskustelevat aktiivisesti keskenään omista töistään. Seminaarityön pituus on vähintään 20 sivua. Ellei toisin ilmoiteta, seminaarityöt on palautettava viikkoa (7 vrk.) ennen seminaarin purkupäivää.

22 10 4 TYÖN RAKENNE JA MUOTO 4.1 Yleiset muotoseikat Työn rakenteesta, muodosta, lähdeluettelon rakentamisesta ja lähteiden käytöstä jäljempänä annettavat ohjeet on laadittu lähinnä kandidaatin tutkielmaa ajatellen. Soveltuvin osin näitä ohjeita seurataan myös muissa kirjallisissa töissä. Lähtökohtana on, että kaikkien kirjallisten töiden ulkoasu tulisi olla huoliteltu, yhtenäinen ja johdonmukainen. Muodollisten kirjoitusohjeiden velvoittavuus kuitenkin vaihtelee opintosuoritusten välillä jonkin verran. Oppimispäiväkirjassa muotoseikoille asetettavat vaatimukset ovat väljemmät, kuten aiemmin todettiin. Esseiden, referaattien, seminaariraporttien ja kandidaatin tutkielmien kohdalla tulee noudattaa tarkoin tässä annettuja ohjeita tai muita ohjaajan hyväksymiä kirjoitusohjeita. Työn alkuun sijoitetaan lähdeluettelo, lyhenneluettelo sekä tarvittaessa kuvio- ja taulukkoluettelo. 5 Teksti kirjoitetaan seuraavin asetteluin: riittävät marginaalit (ylä- ja alamarginaali 2,5 cm, vasen marginaali 3 cm ja oikea marginaali 2,5 cm) riviväli 1,5 (riviväliä 1 käytetään alaviitteissä. Sitä voidaan käyttää myös luettelosivuilla) fonttimuotona Times New Roman fonttikoot: Leipäteksti 12 pt, Alaviitteet 10 pt, Kuvioiden ja taulukoiden otsikot 11 pt, Otsikot: o 1. tason otsikko 14 pt, lihavoitu, kirjoitetaan kapiteelilla, 1. tason otsikko aloitetaan aina uudelta sivulta (Word 2011: asettelu > vaihto > sivunvaihto) o 2. tason otsikko 12 pt, lihavoitu, o 3. tason otsikko 12 pt, kursivoitu (ei lihavointia), Sisennetyissä kappaleissa, joissa esimerkiksi selostetaan jonkin oikeustapauksen sisältöä, käytetään fonttikokoa 11 pt, riviväliä 1,5 ja sisennystä 1 cm, tekstin molemmat reunat tasataan, myös alaviitteissä, asiakirjassa käytetään tavutusta, kappaleiden väliin jätetään tyhjä rivi, kappaleen ensimmäistä riviä ei sisennetä. 5 Ks. tämän ohjeen s. II XII.

23 11 Tekstissä suositellaan käytettäväksi enintään kolmitasoista otsikointia, ettei työn rakenne muodostu pirstaleiseksi. Mikäli alaotsikointia käytetään, alaotsakkeita on oltava kunkin yläotsakkeen alla vähintään kaksi (esim. 1.1 ja 1.2 jne. / ja jne.). Työn loppuosan muodostavat liitteet. Hakemistoja ei seminaaritöihin ole tarpeen laatia. 4.2 Kansilehti Kansilehti on kirjallisen työn ensimmäinen sivu, jossa ilmaistaan työn nimi, tekijän nimi ja opiskelijanumero sekä työn tarkoitus (esim. kandidaatin tutkielma). Kansilehteen merkitään myös paikka, johon työ suoritetaan (yliopisto ja laitos), työn esittämispäivämäärä sekä työnohjaajan nimi. 6 Huomaathan, että työn nimen tulee alkaa kahdeksannelta riviltä (seitsemän rivinvaihtoa ennen otsikkoa) ja työn otsikko keskitetään. Työn tunnistetiedot sijoitetaan kansilehden oikeaan alareunaan. 4.3 Sivunumerointi Sivunumeroinnissa käytetään työn luettelosivuilla roomalaisia numeroita (I, II, III) ja tekstiosuudessa arabialaisia numeroita (1, 2, 3). Tekstiosuus alkaa sivunumerosta 1. Kansilehteen ei laiteta sivunumeroa näkyviin. Roomalaista ja arabialaista sivunumerointia varten asiakirja jaetaan kahteen osaan (Word 2011: Asiakirjaelementit vaihto osanvaihto, seuraava sivu). Asiakirjan jakaminen mahdollistaa sen, että asiakirjassa esiintyvät ensin roomalaiset ja sitten arabialaiset sivunumerot. Kun asiakirjan jakaminen on tehty, voi sivunumeron alkamisen ja numerotyylin määrittää kohdasta Asiakirjaelementit sivunumerot (Word 2011). Sivunumerointi sijoitetaan sivun yläreunaan keskelle. 6 Ks. tämän ohjeen kansilehti.

24 Sisällysluettelo Sisällysluettelo on kansilehteä seuraavalla sivulla (sivu II), ja se otsikoidaan: SISÄLLYS. Sisällysluetteloon kerätään työn kaikki otsikot ja niiden hierarkkiset numeroinnit sekä otsikoiden osoittamien lukujen, alalukujen ja -jaksojen alkamissivut. Sisällysluettelon alkuun merkitään ennen varsinaisen tekstiosan otsikoita työn luettelosivujen otsikot ja niiden numerointi. Vastaavalla tavalla työssä olevista kuvioista ja taulukoista tehdään oma luettelo ja kuviot ja taulukot -otsake sijoitetaan sisällysluetteloon viimeisenä ennen varsinaisia tekstiosan otsikoita. Liitteet merkitään sisällysluettelon loppuun ilman sivunumeroita. Muista päivittää sisällysluettelo sekä kuvio- ja taulukkoluettelot aina ennen lopullisen työn jättämistä. Sisällysluettelon laatimiseen kannattaa käyttää Wordin automaattista sisällysluetteloa. Huomaathan kuitenkin, että tällöin on käytettävä otsikoinnissa Wordin otsikkotyylejä, jotta sisällysluettelo tulostuisi oikein. Wordin automaattiset otsikkotyylit on tällöin muokattava tässä ohjeessa esitettyjen vaatimusten mukaisiksi. Sisällysluettelossa tulee yhden senttimetrin sisennyksin erottaa eritasoiset otsikot esimerkiksi seuraavasti: 3 PÄÄLUKU Ensimmäinen alaluku Toinen alaluku Ensimmäinen alajakso Toinen alajakso Kolmas alaluku 15 Sisällysluettelossa pääotsikko alkaa sivun vasemmasta reunasta, toisen tason otsikossa on yhden senttimetrin sisennys ja kolmannen tason otsikossa on kahden senttimetrin sisennys. Pää-

25 13 luvun otsikot kirjoitetaan kokonaan isoilla kirjaimilla. 7 Tekstissä ei käytetä ilman otsikkoa jääviä johdanto-kappaleita pääluvun ja alaluvun välissä. 4.5 Kuviot ja taulukot Oikeudellisten opinnäytteiden osana voidaan käyttää kuvioita ja taulukoita selkeyttämään ja havainnollistamaan kirjoitettua esitystä. Kuviot ja taulukot saavat olla värillisiä tai mustavalkoisia, mutta värillisiä kuvioita ja taulukoita harkittaessa kannattaa miettiä, onko esityksen lopullinen painoasu mustavalkoinen vai värillinen. Tällöin varmistetaan se, että kuvio tai taulukko näkyy parhaalla mahdollisella tavalla lopullisessa painetussa versiossa. Kuviossa otsikko merkitään kuvion alapuolelle (huom. otsikon fonttikoko 11pt): Kuvio 1. Intressien sisäinen ja ulkoinen arvottaminen. Taulukoissa otsikko merkitään kuvion yläpuolelle (huom. otsikon fonttikoko 11pt): 7 Ks. tämän ohjeen sisällysluettelo, s. II.

26 14 Taulukko 1. Tutkimuksessa tarkasteltavien mietintöjen määrät valiokunnittain. Valiokunta N % PeV 5 1,8 UaV 6 2,2 VaV 46 16,8 HaV 23 8,4 LaV 17 6,2 LiV 32 11,7 MmV 18 6,6 PuV 5 1,8 SiV 13 4,7 StV 53 19,3 TaV 29 10,6 TyV 13 4,7 YmV 14 5,1 Yhteensä ,0

27 15 5 LÄHDELUETTELO Lähdeluettelon tarkoituksena on informoida lukijaa siitä, millaisia lähteitä kirjoittaja on käyttänyt. Kandidaatin tutkielmaa laadittaessa on käytettävä useita erityyppisiä lähteitä. Lähdeaineistona voidaan käyttää säädöksiä ja hallituksen esityksiä, eduskunnan valiokuntien mietintöjä ja lausuntoja, oikeustapauksia, oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen ratkaisuja, hallintopäätöksiä, kirjoja ja artikkeleita, opinnäytteitä, internet-lähteitä, haastatteluja yms. Kirjoituksessa käytetyt lähteet ilmaistaan sekä tekstissä että lähdeluettelossa. 8 Lähdeluetteloon ei saa jättää esimerkiksi sellaista kirjallisuutta, jota tutkittavasta aiheesta on tutkimusprosessin aikana luettu, mutta jota ei lopulta hyödynnetä valmiissa työssä. Eri lähdelajit erotellaan lähdeluetteloon väliotsikoin, esimerkiksi: kirjallisuus, virallislähteet, internetlähteet ja oikeustapaukset. Kovin yksityiskohtainen eri lähdetyyppien erottelu erillisiksi ryhmiksi ei ole lukijaystävällistä. Kirjallisuus- ja virallislähteet voidaan myös esittää samassa luettelossa, jos lähteiden lukumäärä ei ylitä kahta sivua. Myös yksittäistä lähdekategoriaa esimerkiksi virallislähteitä voi tarvittaessa luokitella hienojakoisemmin, jos tälle on tutkimuskohteen vuoksi erityisiä perusteita. Tällainen tilanne voisi tulla eteen esimerkiksi silloin, jos tutkimuksessa keskitytään erityisesti hallituksen esityksiin ja niiden vertailuun. Pääsääntönä on, että säädöksiä (lakeja, asetuksia, direktiivejä, kansainvälisiä sopimuksia) ei merkitä lähdeluetteloon. Erillinen säädösluettelo ei ole tarpeen. Poikkeuksen tästä säännöstä muodostavat eurooppaoikeuteen ja kansainväliseen oikeuteen painottuvat työt, jossa säädökset tulee merkitä lähdeluetteloon. 9 Säädöksistä käytetyt lyhenteet merkitään lyhenneluetteloon. Jos työssä ei käytetä jostakin säädöksestä lyhennettä, säädös esiintyy vain tekstissä. 8 Säädöksiin ja oikeustapauksiin viitataan tekstissä, muut viittaukset tehdään alaviittein. Käytetyn lähteen tiedot ilmaistaan kokonaisuudessaan ainoastaan lähdeluettelossa. Tekstissä ja alaviitteissä käytetään lyhennettyä viittausta, joka ohjaa katsomaan lähteen lähdeluettelosta. Poikkeuksen edellä mainitusta säännöstä muodostavat kotimaiset oikeustapaukset, joissa tekstissä ja lähdeluettelossa käytetty muoto on sama. 9 Tässä ohjeessa säädökset on merkitty ainoastaan lyhenneluetteloon.

28 16 Lähdeluettelomerkinnän yleisrakenne kotimaisen kirjallisuuden osalta on seuraava: kirjoittajan sukunimi, etunimi: Teoksen nimi. Painos, jos kyseessä ei ole ensimmäinen painos. Painopaikka ja -aika. Painopaikan voi korvata halutessaan kustantajan nimellä. Tällöin viittaus vastaa kansainvälisten lähteiden viittauskäytäntöä (ks. seuraava sivu). Keinänen, Anssi: Yhdyskuntapalvelu empiirisen kriminologisen tutkimuksen kohteena. Joensuu Myrsky, Matti: Ennakkopäätökset verotuksessa. 3. uudistettu painos. Helsinki Määttä, Tapio: Maanomistusoikeus. Tutkimus omistusoikeusparadigmoista maaomaisuuden käytön ympäristöoikeudellisen sääntelyn näkökulmasta. Helsinki Nystén-Haarala, Soili: Russian law in transition: law and institutional change. Helsinki Paso, Mirjami: Viimeisellä tuomiolla: Suomen korkeimman oikeuden ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkopäätösten retoriikka. Helsinki Tolvanen, Matti: Maastossa ja vesillä liikkumisen säännöt. Helsinki Jos kirjoittajia on useampia, käytetään kirjoittajien nimien välissä ajatusviivaa (huomaa välilyönti ajatusviivan molemmin puolin). Huomaa kuitenkin, että jos kirjoittajia on enemmän kuin kolme, lähteeseen viitataan muodossa Miettinen ym. 2009, joka tulee merkitä lähdeluetteloon sulkuihin: Miettinen, Tarmo Muukkonen, Matti Myrsky, Matti Pohjolainen, Teuvo: Uusi yliopistolainsäädäntö. Helsinki (Miettinen ym. 2009) Jos teoksen tekijöinä on mainittu ainoastaan toimittaja(t), merkitään lyhenne (toim.) nimen perään: Miettinen, Tarmo (toim.): Kansanvalta. Joensuu MacCormick, Neil D. Summers, Robert S. (toim.): Interpreting Statutes. A Comparative Study. Aldershot 1991.

29 17 Ulkomaisista teoksista mainitaan painopaikan sijasta kustantaja eli lähdeluettelomerkinnän rakenne on seuraava: kirjoittajan sukunimi, etunimi: Teoksen nimi. Kustantaja ja julkaisuvuosi. Hart, H.L.A.: The Concept of Law. Clarendon press de Sadeleer, Nicolas: Environmental Principles. From Political Slogans to Legal Rules. Oxford University Press Artikkeli, joka sisältyy yhteisjulkaisuun tai vastaavaan (esim. artikkelikokoelmat) merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: Sajama, Seppo: Argumentaatio oikeudellisessa tutkimuksessa. Teoksessa Tarmo Miettinen (toim.): Oikeustieteellinen opinnäytetyö. 2. painos. Joensuu 2004, s Artikkeli, joka sisältyy säännöllisesti ilmestyvään aikakausijulkaisuun (esim. Oikeustiede- Jurisprudentia ja Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja) merkitään lähdeluetteloon kuten aikakausijulkaisut eikä kuten artikkelikokoelmat. Aikakausijulkaisuissa ei käytetä ilmaisua teoksessa vaan aikakausijulkaisun nimi, järjestysnumero ja vuosi sekä artikkelin sivunumero riittävät: Määttä, Tapio: Soft law kansallisen oikeuden oikeuslähteenä. Tutkimus oikeudellisen ratkaisun normipremissin muodostamisen perusteista ympäristöoikeudessa. Oikeustiede- Jurisprudentia XXXVIII (2005), s Hovila, Ilari: Kunnan maapolitiikan oikeudelliset ohjauskeinot. Ympäristöpolitiikan ja - oikeuden vuosikirja III (2009), s Karhu, Juha: Perusoikeudet ja oikeuslähdeoppi. Lakimies 5/2003, s Jos työssä käytetään saman kirjoittajan samalta vuodelta olevia useampia lähteitä, lähteet on erotettava toisistaan lisäämällä vuosiluvun perään a, b, c jne., jos lähteet eivät niihin viitattaessa ole muuten erotettavissa toisistaan. Teokset on tällöin yksilöitävä myös lähdeluettelossa kirjoittamalla julkaisusta alaviitteissä käytettävä lyhenne sulkeisiin muiden tietojen perään. Tällaista sulkeissa olevaa lähteen viittaustapaa yksilöivää merkintää käytetään lähdeluettelossa

30 18 vain silloin, kun se on välttämätöntä. Pääosin lähteeseen viittaamisen tapa on lukijalle selvä ilman sen erillistä yksilöimistäkin. Tämän ohjeen lähdeluettelossa Vihervuoren kaksi julkaisua vuodelta 1989 on yksilöitävä käyttäen merkintöjä Vihervuori 1989a ja Vihervuori 1989b. Sitä vastoin Vihervuoren vuodelta 2000 olevissa julkaisuissa a/b -merkintöjä ei tarvita, koska JFT:ssä ilmestyneeseen kirjaarviointiin viitataan muodossa Vihervuori JFT 2000 ja Erkki J. Hollon juhlajulkaisussa ilmestyneeseen artikkeliin tällöin ilman sekaantumisen vaaraa muodossa Vihervuori Vihervuori, Pekka: Maa-ainesten ottaminen ja suojelu. Jyväskylä (Vihervuori 1989a) Ympäristöoikeuden ja esineoikeuden suhteesta. Teoksessa Esineoikeuden rajat. Turku 1989, s (Vihervuori 1989b) Luonnonsuojelun henkilörelaatiokysymyksiä. Teoksessa Pekka Vihervuori Kari Kuusiniemi Jari Salila (toim.): Juhlajulkaisu Erkki J. Hollo / Helsinki 2000, s Arviointi teoksesta 11 Roberth Nordh: Talerätt i miljömål. Särskilt om vattenrättsliga ansökningsmål samt om talan rörande allmänna intressen. JFT 1 2/2000, s Elektroniset lähteet, kuten internetistä saatavat sivustot merkitään lähdeluetteloon mainitsemalla sivun otsikko, täydellinen internet-osoite sekä päivämäärä, jolloin tieto on haettu kyseiseltä sivulta. Jos täydellinen internet-osoite on kovin pitkä ja sisältää runsaasti erikoismerkkejä, lukijaystävällisempää on mainita sivun otsikko, sivun sisällöntuottaja, internet-osoite ja polku sivustolle. Jos käytetään internetosoitetta, tulee osoite sijoittaa kokonaisuudessaan hakasulkujen sisään. Hakasulkujen perään tulee sulkuihin päivämäärä, jolloin sivua on katsottu. 10 Kun kirjoittajalta on lähdeluettelossa useita teoksia, kirjoittajan nimi mainitaan vain kerran ja teokset listataan nimen alapuolelle vanhimmasta uusimpaan käyttäen teoksen edessä ajatusviivaa ( ). 11 Kirja-arvostelut, erityisesti lähinnä Lakimiehessä kirja-arviointeina julkaistavat vastaväittäjien lausunnot, voivat olla hyödyllisiä kandidaatin tutkielman lähteitä. Tällaisilla teksteillä ei aina ole erillistä otsikkoa. Lähdeluettelossa on kuitenkin syytä kuvata, millaisesta julkaisusta on kysymys. Tässä teksti Arviointi teoksesta on lähdeluettelon laatijan tuottama selventävä lisäys varsinaisen lähteen tietoihin.

31 19 Pohjaveden käyttö Pohjois-Karjalan ELY-keskus [ ( ) TAI Pohjaveden käyttö Pohjois-Karjalan ELY-keskus > alueellista ympäristötietoa > Pohjois-Karjalan ympäristökeskus > vesivarojen käyttö > pohjaveden käyttö ( ) Kun internet-lähteen osoitteesta ei ilmene, mikä taho on sivujen ylläpitäjä, on se syytä erikseen mainita, jolloin lähteen luotettavuutta voidaan arvioida. Esimerkiksi viitattaessa SERtuottajayhteisön toimintaan, sivuston -osoitteesta on vaikea päätellä, minkä tyyppinen taho on sivustojen sisällöntuottaja. Tällöin on syytä mainita, että sivun sisällöntuottaja on sähkö- ja elektroniikkaromun tuottajayhteisö Serty. 12 Työssä käytetyt internet-lähteet merkitään lähteisiin erillisen otsakkeen alle omaksi ryhmäkseen. Internetistä haetut artikkelit merkitään kuitenkin muiden kirjallisuus- ja virallislähteiden kanssa samaan ryhmään. Artikkelin yksilöinnin yhteydessä lähdeluettelossa mainitaan internet-sivu, jolta artikkeli on saatavissa sekä päivä, jolloin sivulla on vierailtu. Laakso, Tero: Lahopuuta pykäläviidakossa. Edilex [ ( ) Oikeudelliset perusteokset (perusoikeudet, rikos- ja prosessi, sopimussuhteet, työ, ympäristö ja yritys) on käytettävissä paperiversioiden lisäksi Juridiikka online Wsoypro -palvelussa. 13 Nämä versiot perustuvat painettuun kirjaan, mutta niiden ajantasaisuutta valvotaan. Tämän vuoksi muuttuneiden asioiden kohdalla on suositeltavaa käyttää nettiversiota. Tällöin dokumentointi kirjoitetaan kuten painettuun kirjaan viittaaminen, mutta painetun kirjan tietojen lisäksi annetaan myös Wsoypro -palvelimen osoite ja viittauspäivämäärä, kuten internet- 12 [ ( ). 13 Juridiikkaonline-palvelu: ( ). Palveluun pääsee Itä-Suomen yliopiston kirjaston sivuilla olevan Nelli-portaalin kautta valitsemalla Aineistonvalinta > Juridiikkaonline.

32 20 artikkeleihin viitattaessa. Internet-versiossa ei ole sivunumeroita, joten viittaus on yksilöitävä muutoin mahdollisimman tarkasti mainitsemalla luku, alaluku jne. Virallisaineisto, esimerkiksi hallituksen esitykset, eduskunnan valiokuntamietinnöt, oikeustapaukset ja vastaava EU-aineisto yksilöidään lähdeluetteloon asianmukaisilla tunnistetiedoilla. Vaikka tällainen aineisto olisi haettu internetistä (esimerkiksi Finlex), virallisaineiston yhteydessä oikeustieteellisessä tekstissä ei lähdeluettelossa koskaan mainita internet-sivua. HE 311/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi arvonlisäverolain muuttamisesta. KOM (2000) 839, lopull. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta. PeVL 45/2004 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 120/2004 vp) laiksi vesienhoidon järjestämisestä, laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta ja laiksi vesilain muuttamisesta sekä maasta toiseen ulottuvien vesistöjen sekä kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä tehdyn vuoden 1992 yleissopimuksen vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

33 21 6 ALAVIITTEET 6.1 Yleistä Tekstissä tiedot käytetyistä lähteistä on dokumentoitava eli on ilmoitettava, mistä lähteestä ja miltä kohtaa tieto on saatu. Oikeustieteissä dokumentointi tapahtuu alaviittein sivun alareunassa. Alaviitteiden pituutta ei ole lähtökohtaisesti rajoitettu. Jos alaviitteen pituus alkaa lähennellä puolta sivua, kannattaa kuitenkin miettiä, olisiko teksti paremmin sijoitettavissa päätasolle (leipäteksti) tai 2. tasolle (sisennetty teksti). 6.2 Kirjallisuus Alaviitteeseen käytetty lähde merkitään seuraavasti: tekijän sukunimi/tekijöiden sukunimet + julkaisuvuosi + sivu(t). Alaviitteissä kirjoittajan/kirjoittajien nimet kursivoidaan. Kirjoittajan nimen ja vuosiluvun jälkeen tulee pilkku ja s-kirjain ennen sivunumeroa/-numeroita. Lyhenteen s. jälkeen tulee välilyönti ennen sivunumeroita. Kirjaan viitattaessa alaviitteeseen merkitään esimerkiksi: Klami 1983, s. 66, 69 ja 70. (Tietoa on otettu sivuilta 66, 69 ja 70.) Klami 1983, s (Tietoa otettu sivuilta 80, 81 ja 82. Huomaa ajatusviiva sivunumeroiden välissä) Pölönen 2004, s. 63. Jos kirjoittajia on useampia, erotetaan nämä toisistaan ajatusviivalla: Virolainen Martikainen 2003, s Virolainen Martikainen 2010, s

34 22 Jos kirjoittajia on neljä tai useampia, viittaus lyhennetään alla olevaan muotoon. Tällöin ainoastaan ensimmäisen kirjoittajan nimi mainitaan ja muut nimet korvataan lyhenteellä ym. (ynnä muut). Tätä tekniikkaa käytettäessä tulee lähdeluetteloon merkitä kyseisen lähteen perään sulkuihin käytetty viittaus. 14 Miettinen ym Lain esityöt Esitöihin (esimerkiksi hallituksen esitykseen, valiokuntamietintöön, toimikuntamietintöön tai komission ehdotukseen) viitataan alaviitteissä kuten kirjallisuuteen (huomaa myös kursivointi): HE 73/2005 vp, s. 6. PeVL 45/2004 vp, s PeVM 25/1994 vp, s. 6. KOM (2000) 839, lopull., s. 4. VEPO-toimikunnan mietintö, s. 16. Sähköisessä muodossa olevissa lain esitöissä ei aina ole sivunumerointia. Jos asiakirjasta on saatavana pdf-muotoinen versio, on sähköisessä versiossa sivunumerot. Html-muotoisessa asiakirjassa sivunumeroita ei ole ja näissä tilanteissa sähköistä tietoa voidaan hyödyntää tutkimuksessa kuten painettuakin versiota, mutta sivunumerot täytyy tarkistaa esitöiden painetusta versiosta Juridiset aikakausijulkaisut Aikakausijulkaisuissa ja vastaavissa (esimerkiksi Edilex, Lakimies, Oikeus) ilmestyneisiin artikkeleihin on tapana viitata muodossa: tekijän sukunimi/tekijöiden sukunimi + aikakausleh- 14 Ks. tästä viittaustekniikasta tämän ohjeen s. V. 15 Painetut hallituksen esitykset löytyvät esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston kirjastosta.

35 23 den nimi tai nimen lyhenne (esimerkiksi: LM, JFT, YJ, OTJP, DL, Oikeus) + lehden julkaisuvuosi + sivu(t). Artikkeliin viittaus on siis esimerkiksi seuraavanlainen: Karhu LM 2003, s Laakso Edilex 2003, s. 5. Laakso YJ 2003, s Määttä Oikeus 2001, s Määttä OTJP 2005, s Jos kirjoittajia on useampia, tekijöiden nimet erotetaan toisistaan ajatusviivalla: Darpö Kuusiniemi Vihervuori JFT 2009, s Sellaiseen kokoomateokseen, jossa lukujen tai artikkeleiden yhteydessä on ilmoitettu kirjoittaja erikseen, viitataan kuten aikakausijulkaisussa ilmestyneisiin artikkeleihin (mutta ilman kokoomateoksen nimeä). Esimerkiksi Pekka Vihervuoren luonnonsuojelun henkilörelaatiokysymyksiä koskevaan artikkeliin teoksessa Vihervuori, Pekka Kuusiniemi, Kari Salila, Jari (toim.): Juhlajulkaisu Erkki J. Hollo / ja Kari Kuusiniemen ympäristöoikeutta oikeudenalana käsittelevään jaksoon teoksessa Kuusiniemi ym. 2001: Ympäristöoikeus, viitattaisiin seuraavasti (lähdeluettelosta kyseiset artikkelit löytyvät tällöin kohdista Vihervuori ja Kuusiniemi): Vihervuori 2000, s Kuusiniemi 2001, s Samoin menetellään viitattaessa artikkelikokoelmiin eli sellaisiin yhteisjulkaisuihin, joissa jokaisen kirjoittajan osuus on itsenäinen kokonaisuus. Esimerkiksi viitattaessa teokseen Miettinen, Tarmo (toim.): Oikeustieteellinen opinnäytetyö lähdeluetteloon merkitään erikseen jokainen viitattu artikkeli, ja niihin viitataan kirjoittajan nimen mukaan. 16 Laakson vuonna 2003 ilmestyneet kaksi artikkelia erottuvat toisistaan Edilex ja YJ -merkintöjen kautta, jolloin niiden osalta ei tarvitse käyttää muotoja Laakso 2003a ja Laakso 2003b.

36 24 Sajama 2004, s Alaviitteissä merkitykseltään samanarvoiset lähteet mainitaan ilmestymisjärjestyksessä vanhemmasta nuorempaan ja ne erotetaan toisestaan puolipilkulla. Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa tietyn lähteen erityistä painoarvoa halutaan korostaa. Korostus on kuitenkin poikkeus pääsäännöstä ja sen käyttöä tulee tarkoin harkita. Jos jokin tai jotkut lähteet ovat muita tärkeämpiä, se tai ne mainitaan ensin ja erotetaan vähemmän tärkeistä pisteellä ja merkinnällä ks. myös. Alaviitteessä eri lähteet erotetaan puolipisteellä. Alaviite päättyy aina pisteeseen. Aarnio 1989, s ; Siltala 2003, s ; Siltala 2010, s KM 1996:11 ja 12, s. 98; Laakso Leppänen Määttä DL 2003, s Lähteiden käytön ja viittaamisen tekniikkaa Vrt., ks. ja ks. myös Merkintää vrt. (vertaa) käytetään, jos lähteessä oleva kannanotto on osin tai täysin erilainen kuin kirjoittajan oma kanta tarkasteltavaan kysymykseen. Oikeustieteessä alaviitteet voivat olla joko dokumentoivia (vain lähdeviite mainitaan) tai keskustelevia (kirjoittaja esittää alaviitteessä täydentäviä kommentteja). Alaviitteissä voi siis olla muutakin tekstiä kuin vain lähdeviitteet ja usein tämä on suositeltavaa. Ilmausta ks. (katso) käytetään silloin, kun kirjoittaja käyttää lähdettä oman argumentaationsa tukena. Yleensä ilmauksen käytön voi jättää halutessaan pois: Ks. Aarnio 1989, s ; Siltala 2003, s ; Siltala 2010, s TAI Aarnio 1989, s ; Siltala 2003, s ; Siltala 2010, s Ks. myös (katso myös) ilmauksella halutaan viestittää, että jokin alaviitteessä käytetty lähde on merkitykseltään suurempi kuin muut samassa alaviitteen kohdassa käytetyt lähteet:

37 25 Aarnio 1989, s Ks. myös Siltala 2003, s ; Siltala 2010, s Yllä olevassa viittauksessa viitataan ensisijaisesti Aarnion tekstiin. Lisäämällä ks. myös Siltalan kirjoitusten eteen ilmaistaan, että niissä käsitellyt asia tukevat omaa argumentaatiota, mutta ovat painoarvoltaan jostain syystä vähäisempiä kuin Aarnion kirjoitus. Syy tälle voi olla esimerkiksi se, että pääasiallisessa lähteessä (tässä Aarnio 1989) ilmaistu seikka voi olla esimerkiksi laajemmin tai syvällisemmin käsitelty verrattuna muihin lähteisiin (Siltala 2003 ja Siltala 2010) Alaviitenumeron sijoittaminen Kotimaisessa oikeustieteellisessä kirjallisuudessa käytetään vakiintunutta dokumentointitapaa, jossa alaviitenumero tulee tekstissä aina lähtökohtaisesti pisteen jälkeen. Tästä pääsäännöstä on kaksi poikkeusta. Jos viittaus koskee selvästi vain virkkeen sisällä olevaa yksittäistä käsitettä, alaviitenumero voidaan sijoittaa keskelle virkettä. Kappaleen lopussa alaviitenumero voidaan poikkeuksellisesti sijoittaa ennen pistettä, jos viittaus kohdistuu selvästi vain kappaleen viimeiseen virkkeeseen ja tämä olisi muutoin epäselvää Nimien kursivointi Tekstissä esiintyvät nimet kursivoidaan nimen esiintyessä ensimmäisen kerran tietyssä asiayhteydessä. Esimerkiksi yhden kappaleen sisällä puhuttaessa tietystä asiasta kursivoidaan vain nimen ensimmäinen esiintymä vaikka sama nimi esiintyisi useita kertoja kyseisessä asiayhteydessä. Uudesta asiayhteydestä puhuttaessa kursivointi aloitetaan alusta. Kursivoinnin tarkoituksena on helpottaa lukijaa havaitsemaan, mitkä tahot kirjoittaja on ottanut osaksi oikeudellista kirjoitusta. Valistunut lukija pystyy jo aihepiirin ja kursivoitujen nimien tai muiden lähteiden perusteella aavistamaan, mihin suuntaan kirjoitus etenee.